Rain drops are not the ones who bring the clouds

Kat nyökkäsi. Hän laski neljä käynti askelta ja pysäytti Aleksein mahdollisimman pehmeästi. Hevonen alkoi kuin ihmeen kaupalla – ja Katerinan suureksi hämmästykseksi – todella kuuntelemaan pieniäkin apuja. Se ennakoi pysähdyksiä jo kahden askelen jälkeen, mutta ratsastaja pisti sen kulkemaan vielä toiset kaksi. Maltillisen pysähdyksen jälkeen hän oli kerätä automaattisesti ohjia, mutta antoi niiden kaikesta huolimatta jäädä siihen, missä olivat. Hänellä oli kevyt tuntuma hevosen suuhun, mutta ei kai hän tarvitsisi ohjaa sen enempää ravissakaan: kunhan hevonen ei ryntäilisi sinne tänne! Hän puristi pohkeillaan Aleksein kylkiä ja maiskautti kerran, saaden kimon siirtymään käynnistä innokkaaseen raviin. Sillä hevosella riitti energiaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta se oli näyttävyyden ja toimivuuden kannalta vain positiivinen asia.

Katerina istui suuriaskelisen hevosen satulassa mahdollisimman tiiviisti, kuitenkin joustaen askelissa. Hän pyrki pitämään asentonsa virheettömänä ja katseensa suoraan edessä – naisella kun oli tapana tiputtaa se hevosen niskaan tai sisälavalle. Lyhyellä sivulla hän valmisteli siirtymisen ja siirsi Aleksein käyntiin. Sillä kertaa hevonen kuitenkin vaati useamman puolipidätteen hidastaakseen. Ravaaminen olisi selvästi ollut Aleksein mielestä paljon hauskempaa. Se nosti ravin turhankin pirteästi, vaikka ei varsinaisesti rynnännyt mihinkään. Katerina vilkaisi Troyta huultaan purren. Tulisiko siitä sittenkään mitään? Hänen ylipirteä ratsunsa pilaisi kaiken. Hän keskittyi kuitenkin taas suoritukseensa, teki ylimääräisen voltin kerätäkseen Alekseita kuulolle. Hevonen käänteli korviaan ratsastajansa matalalle, epäselvälle muminalle, jolla hän rauhoitteli lähinnä itseään. Seuraavalla lyhyellä sivulla Aleksei siirtyi käyntiin jo pehmeämmin ja malttoi odottaa ravisiirtymistä.

Ratsukko vaihtoi suuntaa lävistäjän kautta ja jatkoi samaa harjoitusta. Oli Katerinalle oikeasti hyvä välillä jäädä kuuntelemaan hevosta ja koettaa saada se toimimaan pienillä avuilla. Se toi hänelle toivoa Aleksein kadonneesta potentiaalista ja kipinää harjoitella lisää. Hän todella tarvitsi valmennusta.
”Aleksei toimii paremmin kuin aikoihin”, hän hymyili aidosti iloisena valmentajalle ja pysäytti hevosen tuon luokse.
”Kiitos, Troy, todella. Tästä on meille suuri apu”, Katerina lirkutteli ja pyysi hevoseltaan moitteetonta peruutusta. Ratsukko jatkoi peruutuksesta ravissa seuraavaa lyhyttä sivua kohti. Olisipa hän tajunnut hevosensa kyvyt jo joskus aiemmin.

Ratsukon siirtymiset alkoivat sujua kerta kerralta paremmin, mitä nyt energinen hevonen olisi halunnut jatkaa ravissa kaiken tämän hidastelun sijaan.
"Oikein hyvä. Hienosti korjasit sen ennakointiyrityksen", Troy kehui.
Katerina selvästi tiesi, miten saada hevonen kuulolle, ja sehän ratsastuksen idea olikin. Mies näki noissa potentiaalia kilpakentillekin, mikäli molemmat jaksaisivat vain panostaa yhteistyöhön jatkossakin.

Troy hymyili poikamaisen hyväntuulisena, kun Katerina ryhtyi kiittelemään häntä. Hän teki vain työtään, eikä edes voinut kehuskella käyttäneensä taitoa vaativia menetelmiä. Australialainen ei kuitenkaan ollut oikea henkilö syyttelemään ketään liian vähäisestä valmennuksista käymisistä, sillä hän oli harvinaisen tietoinen siitä, että kävi itsekin aivan liian harvoin toisten valmennettavana. Neuvoja oli helppo huudella, mutta oma ratsastus saattoi silti olla kaikkea muuta kuin täydellistä. Ulkopuolisen näkemykset helpottaisivat ehkä hänen ja Teten työskentelyä. Sen voisi ottaa asiaksi ensi tilassa.
"Palveluksessanne milloin tahansa", mies lausui teatraalisesti, mutta jatkoi asiallisemmalla linjalla: "Näitä harjoituksia on hyvä tehdä ratsastuksen alussa etenkin, jos hevonen vaikuttaa kiireiseltä."
Mies nyökkäsi melkein huomaamattaan, kun Aleksei siirtyi sulavasti suoraan peruutuksesta raviin.
"Jatkakaa ravissa. Voitte itsenäisesti tehdä ympyröitä, voltteja, kiemurauria tai mitä ikinä haluattekaan. Nyt, kun Aleksei näyttäisi olevan hyvin kuulolla, pyydä puolipidätteillä välillä mahdollisimman lyhyttä ravia ja välillä pidempää askelta", hän selosti kuljeskellessaan uran sisäpuolella. "Suunnittele etukäteen mitä teet missäkin ja vaadi täsmällisyyttä ja huolellisia teitä, asetuksia ja taivutuksia."

”Pidän tuon mielessä”, Kat virnisti, kun Troy tarjoili palveluksiaan. Hän luki sen ehdottomasti flirtiksi ja sai vaan uutta potkua, ei tosin niinkään ratsastukseen. Aleksein kuunteleminen ja sillä hetkellä hyvään suuntaan menevä valmennus sen kanssa sen sijaan lisäsivät hänelle sitä intoa, jota hän oli tuntenut hevosen ostaessaan. Hän oli todella otettu siitä, että valmentaja oli niin ystävällinen hänelle. Nainen tiedosti liian hyvin sen, että valmennuksien väliin jättäminen oli tehnyt hänen ratsastukselleen hallaa.
Aleksei jatkoi ravissa ja Katerina taivutteli sitä volteilla ja kaarilla. Hän lyhensi ravia pitkän sivun alussa, kokosi sitä entisestään aina pitkän sivun keskelle ja antoi Aleksein sitten ravata normaalisti. Hän otti lävistäjälle tarkasti valmistellun lisäyksen, joka todella toi upeasti askeltavan hevosen kyvyt esiin. Alekseihan osasi! Hänen oli myönnettävä, että syy Aleksein toimimattomuuteen oli hän. Äänen hän ei sitä sanoisi, mutta kyllä hän sen tiesi. Kat leikitteli askelen pituudella, teki välillä voltteja todella kootulla hevosella ja välillä taas vähän reippaammassa tahdissa. Kimo pärskähti kuuluvasti maneesissa ja hirnahti heti perään. Mikä pelle. Se sai naisen nauramaan.
”Sinun läsnäolosi tekee meille hyvää”, hän imarteli hymyillen ja teki leikkisästi voltin valmentajan ympärille.

**

Valmennus loppui hyvissä tunnelmissa, sillä valmentajaa miellyttääkseen Katerina panosti loppua kohden ratsastukseensa ja sai hevosesta irti enemmän kuin olisi uskonut. Hän kiitti miestä kevyesti flirttaillen ja katosi sitten talliin purkaakseen hevosensa - tai pikemminkin kiusatakseen jotakuta tallityöntekijää ja pakottaakseen tuon purkamaan hevosen puolestaan. Nainen oli hyvällä tuulella, sillä hänestä tuntui, että heidän suhteensa eteni. Troy tuskin piti suhdetta minään, mutta Katerinalle jokainen katse jonka toinen osoitti hänelle, oli rakkautta.

// Kiitos pelistä, eiköhän tää ollu tässä. Saa lukottaa. //