Maasto tutuksi

Nuorista lapsosista oli siis kyse ja hysteerisen poini-isään toden totta olisi vielä matkaa. "Sitä siis odotellessa." Lance naureskeli. "Varsin somat nimetkin lapsillasi. Kumpi ottaa kunnian heidän nimeämisestään sinä vai puolisosi?" Mies kyseli selvästi nähden Teddyn pitävän perheensä puhumisesta, mutta kai se oli jokaisen vanhemman mieli puuhaa varsinkin kun oli kyse vielä tuoreista vanhemmista.
Kaksikon matka oli taittunut mukavasti rupatellessa ja mitä Lance merkeistä osasi katsoa he ehkä olivat kulkeneet vähän yli puolet matkasta mitä olivat suunnitelleet. May hörähteli hiemna siihen sävyyn, että olisi halunnut jälleen kävellä. "Sinä olet sitten ihme laiskuri." Mies motkotti ratsulleen. "On siinäkin meillä ylväs poliisiratsu."

Teddy naurahti kysymykselle. Jokainen, joka oli tavannut hänen vaimonsa, tiesi vastauksen Lancen esittämään kysymykseen.
"Molemmat olivat varsin yhteisiä päätöksiä", mies vastasi hymyillen, "mutta jos olisimme olleet kovin eri mieltä, vaimoni olisi saanut oman tahtonsa läpi ilman suurta kädenvääntöä." Miestä ei haitannut edes tunnustaa moista. Gabrielle oli luonnonvoima, jota oli mahdoton pidellä aloillaan. Jos nainen tahtoi jotakin, nainen myös sai sen.
"May ei vain tahdo tuhlata energiaansa tällaiseen turhaan jolkotteluun", Teddy naurahti huvittuneesti. "Eihän täällä ole muuta kuin korkeintaan pari oravaa, joiden puuhia valvoa."

Lance hymähti ymmärtäväisesti Teddyn kertoessa vaimostaan ja siitä kuinka lasten nimet olivat olleet yhteinen päätös.
Miehen mulkoillessa ratsuaan huomautti Teddy varsin täsmällisen seikan. "Ehkä olet oikeassa. May ilmeisesti kaipaa jännitystä elämäänsä." Mies pohdiskeli. "Odota vain kunhan löydän oivallisen valmentajan." Lance totesi ruunalle taputellen tuon kaulaa. "Siinä saat sitten miettiä miten oikein taivutella jalkojasi."

"Siitä sitä jännitystä vasta syntyykin", Teddy naurahti. May ei tietäisi, mikä ruunaan oli iskenyt! Hevonen joutuisikin yllättäen tekemään taas kunnolla töitä. Kenties se saisi ruunaan vähän enemmän liikettäkin, kun tekemisellä olisi jälleen jokin tarkoitus ja päämäärä.
"Se on varmasti hauskaa ja mielekästä tekemistä teille molemmille", mies hymyili suoristaen oman ratsunsa harjaa siinä rennonletkeän ravin tahdissa keventäessään. Tinyllä ei ollut mitään kiirettä tai hätää päästä takaisin tallille.
"Ehkä Maykin reipastuu, kun pääsee käyttämään aivojaan ja oppimaan uutta." Aina saattoi toivoa. Hänenkin hevosensa olivat aina parhaimmillaan, kun pääsivät tekemään kunnolla töitä. Paitsi Tiny. Valtava, hassu ruuna loisti tällaisina hetkinä, kun hevoselta ei vaadittu oikeastaan yhtään mitään.

Lance oli samaa mieltä kouluratsastus voisi olla Maylle juuri oikeanlaista puuhaa mitä se tarvitsi. Se saisi käyttää päätään, kun siltä pyytäisi piruettia tai muuta nättiä askelliikettä.
"Minulle ainakin." Lance myönsi pystymättä vielä puhumaan ruunan puolesta, joka ei ollut vielä päässyt kouluratsastusta kokeilemaan, mutta hänellä oli aavistulsensa. "Niinpä juuri. Tottelevaisuu harjoitusten aikana hän on osannut olla heräillä ja puuhakas, joten uskon kouluratsastuksen menevän samasta."

"Eiköhän se mene", Teddy vahvisti nyökäten. "Tarjoaahan sekin haasteita Maylle, kun joutuu miettimään, mitä siltä nyt tällä kertaa halutaankaan. Jopa Tiny viihtyy sileällä, vaikka sen taidot ovatkin enemmän esteradoilla." Salaisuus oli vain siinä, millä suuren hevosen sai motivoitua työskentelyä varten. Nyt kun sopiva tasapaino tuntui löytyneen, hevosen kanssa oli miellyttävä työskennellä missä tahansa.
"Onko sinulla mitään muuta, mitä tahtoisit koettaa Mayn kanssa? Se näyttää aika suvaitsevaiselta toverilta", mies pohti katsellen ratsukkoa hetken. May tuskin vetäisi hernettä nenään, vaikka Lance innostuisi kokeilemaan jotain muutakin uutta hevosensa kanssa. Toisaalta, hevonen varmaan olisi ihan tyytyväinen näinkin, kun voisi vain tallustella kiireettä luonnon keskellä.

Teddyn vakuuttelut saivat Lancen uskomaan enemmän kaiken menevän hyvin Mayn kouluratsastuksen kanssa. Kyllä oikea amattilainen osasi katsoa mihin tietynlainen hevonen pystyi.
Toisen udellessa muuta puuhastelua mitä hän oli ruunan kanssa ajatellut jäi hän miettimään hetkeksi katsellessaan voikon niskaa. "Hmm, no olen aina kyllä pitänyt vauhdista, mutta emme taida olla Mayn kanssa sen asian tiimoilta olla samaa mieltä." Lance totesi. "Mutta ehkä moiseen on kikkansa saada ratsu innostumaan muustakin kuin jolkottelusta."