Maasto tutuksi

//Silkki tänne päin :3 //

Siitä oli viikko, kun Lance oli saanut May Dayn majoitettua uuteen kotiinsa. Ruuna oli ihmetellyt uutta karsinaa ja oli selvästi hieman kaipaillut entisiä työkavereitaan, mutta ei entisellä poliisihevosella ollut sen suurempaa ongelmaa sopeutua uuteen ympäristöön. Lance oli käynyt tallilla miltei joka päivä töidensä jälkeen ja tänäänkin oli hopeinen moottoripyörä parkeerattu tallialueen parkkipaikalle.
Käytyään mutkan kaappillansa vaihtaakseen nahkatakkinsa ja ajokypäränsä kevyempään kangastakkiin ja ratsastuskypärään, sekä vaihtanut nahkabootsit ruskeisiin ratsastuskenkiin, kiiruhti Lance tallitiloihin.

Kello löy jo viittä, joten May Day oli vasta hoidettu ja tuotu tarhasta sisään, mutta hän kyllä mielellään vielä harjailisi toverinsa vaaleaa karvaa. "Hei May." Mies tervehti ruunaa, joka nosti päätään vesiastiasta kuullessaan tutun äänen. Lance työnsi karsinan oven auki saaden turvantäyteisen tervehdyksen rintakehäänsä vasten. May hieroi turpaansa hellästi omistajaansa vasten saaden vastineeksi rapsutusta otsalleen. "Mennäänkö tänään maneesii vai maastoon?" Mies kyseli hevoselta, vaikka enemmänkin pohdiskeli itsekseen.
Laskien kypärän karsinan oven ulkopuolelle nappasi Lance harjan tavarakorista, joka roikkui Mayn karsinan ulkopuolella ja ryhtyi harjailemaan ruunan kylkeä. Karva oli selvästi jo puhdistettu aiemmin, mutta Lance rapsutteli toveriaan tuon lempi kohdista ja antoi ruunan nautiskella saamastaan huomiosta.

// Täältä tullaan! //

Teddy oli suunnitellut pyörähtävänsä tallilla vain pikaisesti, mutta hänestä tuntui, ettei kotona odottava vaimokaan enää uskonut moiseen väitteeseen. Gabrielle oli oppinut, että pikainen piipahdus tallilla tarkoitti vähintään neljän tunnin reissua ajomatkoineen, ja puolikas päivä kokonaista päivää. Kokonainen päivä tarkoitti sitten lähemmäs 20 tuntia, ja niin edespäin. Sitä taustaa vasten Teddy ei ollut edes yllättynyt, kun huomasi kellon hiipineen salakavalasti useamman lyönnin eteenpäin, eikä hän ollut edes vielä toteuttanut varsinaista tavoitettaan - käydä maastossa ruunallaan, jonka selässä hän ei ollut istunut kuukausiin.
Varsin ironisesti Tinyksi kutsuttu valtava puoliverinen puhkui turpa kaltereita vasten, kun näki omistajansa lähestyvän, ja oli tulla koko puolitonnisella painollaan syliin saakka, kun Teddy liu'utti karsinan oven auki.
"Oletpas sinä nyt", mies naurahti painaen kevyesti kämmenellään hevosen kimoutuneita ryntäitä. Se riitti muistutukseksi ruunalle siitä, ettei karsinasta sopinut poistua, ja Tiny jäi odottamaan rapsutuksiaan kalterien sisäpuolelle. Teddy astahti peremmälle karsinaan ja puki riimun hevosen päähän, jotta saattoi taluttaa innokkaan, kovin hellyydenkipeän norsunsa pesupaikalle. Tinyn hoitaminen kävi niin paljon helpommin, kun hevosen sai molemmilta puolin kiinni. Se ei tosin estänyt uteliasta ruunaa kurottamasta heti harjapakin puoleen ja alkamasta heitellä sen sisältöä pitkin käytävää.

Teddy siirsi pakin kauemmas ja palasi keräämään harjoja, jotka ruuna oli jo ehtinyt levittää. Samalla huomio kiinnittyi voikkoon ruunaan, joka oli ehdottomasti uusi. Tai ainakin niin uusi, ettei hän ollut kiinnittänyt huomiota hevoseen ja ratsastajaan aiemmin. Todennäköisesti siis viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana tallille muuttanut, Teddy järkeili hymyillen tervehdykseksi hevosen parissa puuhastelevalle miehelle.
"Kaunis hevonen sinulla", Teddy lausahti kumartuen poimimaan vielä viimeisenkin harjan syliinsä. "Erottuu ehdottomasti edukseen kaikkien perusvärien seassa. Siinä taitaa olla ainakin jonkin verran täysiveristä, jos en vallan erehdy?" Mies jatkoi keskustelua pieni hymy huulillaan. Hän oli nähnyt elämässään oman osansa täysiverisistä sekä urheiluhevosista, joiden perimässä täyttä verta oli valtavia määriä tunnistaakseen jalon pään ja atleettisen rakenteen.

Puuhastelultaan Lance ei ollut kiinnittänyt huomiotaan muihin tallissa hääräileviin ja palauttaessaan harjaa takaisin pakkiin huomasi hän miehen keräilemässä harjoja käytävältä ja saikin tuolta kehuja hevoselleen. "Kiitos." Hän kiitti virneen kera, kyllä hän oli ylpeä partneristaan. "Et erehdy, täysverinen kyllä." Lance vielä vastasi toisen kysymykseen ja katsahti riimun yllensä saanutta kimoa, joka mitä ilmeisimmin oli tämän vieraan oma ratsu.

"En itse ole rotuexpertti. Mitä rotua kimosi on?" Lance itse uteli ystävällisesti tahtoen mielelllään tutustua tallin muuhun ratsuväkeen, hän kun ei vielä tuntenut täältä oikeastaan ketään, korkeintaan vain pari hoitajaa ja heidätkin vain May Dayn hoitoa varten.
May kurkki korvat tarkkana karsinastaan isäntänsä uutta tuttavaa, muttei astunut karsinasta ulos ilman lupaa. Odotti vain kiltisti, kun Lance tarttui riimuun.

"Oikein komea täysiverinen", Teddy totesi hymyn kera. "Harvinaisen värinenkin vielä." Hevoskasvatuksen kuului keskittyä hevosen ominaisuuksiin, terveyteen ja muihin merkittäviin seikkoihin, mutta olihan se hauskaa, jos siinä sivussa sattui syntymään varsoja, jotka eivät olleet mustia, ruunikoita, rautiaita tai kimoja.
"Tiny - tiedän, mitä ironisin nimi tuollaiselle jättiläiselle - on puoliverinen, Belgian kirjoissa", Teddy vastasi vilkaisten ruunan suuntaan, joka kuopi etusellaan pesupaikan kumimattoa. No, ainakaan ruuna ei saisi loukattua itseään niin kauan kuin malttoi olla edes näin aloillaan pesupaikalla. Mies tasapainotteli harjoja syliinsä niin, että sai toisen kätensä vapaaksi, ja tarjosi kaikessa rauhassa kättään uteliaalta vaikuttavan täysiverisen tutkittavaksi.
"Oletteko kenties uusia täällä? En ainakaan muista nähneeni teitä aiemmin, ja hevosesi olisi varmasti jäänyt mieleen", mies pohti ääneen. "Olen Theodore Morland, mutta kaikki kutsuvat Teddyksi."

Lance naurahti kepeästi toisen esitellessä hevodensa Tinyksi, siinä vasta ironinen nimi. Ohella oli hän saanut laitettua riimun ruunan ylle, joka kurotteli uteliaana kaulaansa vieraan tullessa tervehtimään. Tuttavallisesti May nuuhki tarjottua kättä.
"Juu emme ole olleet täällä kuin viikon." Lance vastasi esitettyyn kysymykseen. "Lance Grady ja tämä tässä on May Day, May ihan riittää vaikkei se ihan miehekkäin nimi ole ruunalle." Hän esitteli itsensä ja ratsunsa, sekä tarjosi kättänsäkin puristettavaksi. "Oletteko tekin lähdössä ulos?"

"Siinä tapauksessa lämpimästi tervetuloa tallille", Teddy toivotti hymyillen ja tarttui ojennettuun käteen kätelläkseen Lanceksi esittäytynyttä miestä reippaasti. "Tuo sählä tuolla on Stradivarius, mutta Tiny sopii sille paremmin." Hän piti jatkuvasti sivusilmällä hevosen näköpiirissään, sillä Tinyllä oli taipumusta ajautua ongelmiin, polkea irti kenkiään tai kolhia polvensa haavoille silloinkin, kun hevonen oli mukamas turvallisessa paikassa.
"Kyllä", hän vahvisti nyökäten. "Tarkoitus oli käydä kiertämässä lenkki maastossa vähän ulkoilemassa. Haluatteko lähteä mukaan? Tiny on ihan täyspäinen maastokaveri, joka ei näe hirviöitä jokaisen kiven ja kannon takana." Sentään yksi hänen hevosistaan. Hook ei ollut ollut täyspäinen missään yhteydessä, ja Minx vihasi muuten vain kaikkea ja kaikkia 99 prosenttia ajasta.

"Kiitos." Lancce kiitteli tervetulotoivotuksesta ja kätteli Teddyksi esittäytynyttä miestä. Tuo vielä kertoi ratsunsa koko nimen. "Ehdottomasti." Hän naureskeli jälleen Tiny nimelle, oikeastaan se aika suloinen.
Mitä hänen uteluunsa tuli kertoi Teddy olevansa lähdössä maastoon ja kävi pyytämään heitä matkaan. Lancen hymystä saattoi jo nähdä vastauksen. "Ilmanmuuta." Hän vastasi tarttuen riimunaruun taluttaakseen May Dayn ulos karsinastaan. "Emme olekaan vielä ehtineet käydä tutustumassa lähimaastoon. Hyvä, että saamme oppaan matkaan." Lance hymähti taluttaen Mayn toiselle pesupaikalle Tinyn viereen, jossa olisi kaikista helpoin hoitaa satulointi. "Oletteko oleet kauankin Rosesing Parkissa?" Lance rupatteli samalla kun kiinnitti ruunan paikoilleen.

Teddy palasi edeltä oman hevosensa luokse, ettei Tiny koettaisi kurotella suotta Mayn puoleen. Täytyihän ruunalle antaa omaa tilaakin, eikä päästää puoliveristä hieromaan tuttavuutta korvat hörössä ja iloinen mutta varsin tyhjä ilme kasvoillaan. Mies laski harjat takaisin harjapakkiin ja jatkoi puhumisen lomassa Tinyn puhdistamista, jotta ruunalle voisi nostaa satulan selkään ennen pitkää.
"Täältä saa kyllä aina maastoseuraa, jos vain sattuu kyselemään", Teddy vakuutti. Hänestä tuntui että näin suurella tallilla oli aina useampikin henkilö lähdössä maastoon seuraavan vartin aikana. Hän oli ainakin aina saanut seuraa, kun ei ollut tahtonut lähteä yksinään hevosen kanssa ulkoilemaan.
"Vuosia jo", mies naurahti vaivautumatta edes laskemaan, kuinka monesta vuodesta tässä kohtaa oli jo kyse. Hyvin monesta, se oli selvää. "Olen täällä töissä, valmennan esteillä eritasoisia ratsukoita."

"Hyvä tietää." Lance tokaisi kumartuen tarkastamaan Mayn kaviot ne kun hän oli unohtanut vilkaista karsinassa, mutta ne eivät kaivanneet puhdistusta.
Teddy kertoi olleensa Rosings Parksilla jo vuosia ja itseasiassa työskentelikin valmennus hommissa täällä. "Ai, mahdatko tietää ketään kouluratsastus valmentajaa tai ryhmää?" Lance päätti tiedustella sillä tiesi ettei kykenisi yksin kouluttamaan May Daytä kouluratsastusta varten ja taisi hän itsekin olla ruosteessa.

"Käyn hakemassa varusteet." Lance tokaisi tähän väliin ja suuntasi satulahuoneeseen etsien Mayn satulan, suitset ja jalkasuojatkin olisi hyvä maastoon ottaa. Palaten kädet täynnä laski hän satulan läheiselle satulatelineelle odottamaan ja jätti jalkasuojat siihen vierelle. May ei sinä aikana liikkunut pahemmin paikaltaan kurkki vain mitä Teddy puuuhasi Tinyn kanssa.

"Toki", mies vastasi hymyn kera. "Tallilla on kolme kouluvalmentajaa. Maryam Broadbent, Troy Chambers ja Julian van der Veen, joskin Julian on tällä hetkellä hieman vähemmän töissä. Nettisivuilta löytyy valmennusten aikataulut ja sitä kautta voi myös ilmoittautua niihin mukaan." Mies väistätti hieman hevosta sivummalle, kun Tiny oli epähuomiossa litistää omistajansa pesupaikkoja erottavien puomien ja kylkensä väliin.
"Kouluvalmentajien lisäksi täältä löytyy myös pari kenttävalmentajaa, jotka ovat myös vallan kyvykkäitä auttamaan alkuun, jos siltä tuntuu. He ovat Miyato Caloun ja Gina Lewis", Teddy lisäsi. "Mutta kuten sanottua, nettisivuilta löytyy enemmän tietoa niin valmentajista kuin vapaista ryhmistä ja valmennusajoista, joten sieltä saat varmasti selville kaiken, mitä tahdot tietää. Eikä kukaan pahastu, vaikka tallikäytävällä nykäisisi hihasta ja kysyisi ihan kasvokkainkin."

Mies nyökkäsi Lancen lähtiessä hakemaan varusteita hevoselleen. Hän voisi pitää molempia nelijalkaisia poikia silmällä sen aikaa, että mies palaisi Mayn satulan ja muiden tarvikkeiden kera.
"Sinä olet kyllä komea poika", Teddy lausahti huvittuneena uteliaalle täysiveriselle. Oli aina ihana nähdä näin hyväkäytöksisiä hevosia, jotka eivät koettaneet repiä itseään irti pidikkeistä tai muutoin riehuneet paikallaan. Mies heilautti satulan oman jättiläisensä selkään kepeästi, vaikkakin jätti vyön vielä löysälle. Eihän tässä nyt mikään hätä vielä ollut.
"Kouluratsastustako te Mayn kanssa harrastatte?" Mies kysyi Lancen palattua.

Lance avasi riimun ja jätti sen roikkumaan Mayn kaulaan ryhtyessään valjastamaan tuolle suitsia. "Se olisi tarkoitus. Itse olen harrastanut kouluratsastusta viimeksi kun olin 18 ja Maylle pitäisi opettaa kaikki temput, hän kun on entinen poliisihevonen ja partnerini. Olen siis ratsupoliisi." Lance kertoi vuorostaan hieman itsestään ja ruunasta saaden syötettyä Maylle kuolaimet.

Suitset saatuaan päähänsä ruuna maiskutteli kuolaimia kohdilleen sillä välin kun Lance kävi vuorostaan satulan kimppuun. "Onko sinulla millainen ura takana vai oletko valmentanut aina?" Lance uteli silkasta mielenkiinnosta, vaikka tiesi jo hieman kadehtivasnsa, jos Teddy kertoisi mahdollisesta kisaurastaan.

Teddy kuunteli mielenkiinnolla Lancen kertomusta, samalla kun kumarteli Tinyn sukkajalkojen parissa kiinnittämässä ruunalle suojia. Hän ei ollut aina aivan varma, miksi edes vaivautui, sillä hevosen saattoi kääriä kuplamuoviin ja siitä huolimatta Tiny onnistui loukkaamaan itsensä, mutta ehkä suojat suojaisivat pahimmalta. Hänen hevosensa oli hirveä koheltaja, mitä pieniin onnettomuuksiin tuli.
"Se on varmasti palkitseva työ", mies pohti ääneen pieni hymy yhä huulillaan. Poliisit tekivät äärimmäisen arvokasta työtä, eikä hevosen kanssa partioiminen kuulostanut huonoimmalta mahdolliselta tavalta viettää työpäiviä.
"Olet tainnut ehtiä nähdä siis yhtä jos toistakin Mayn kanssa? Onko sinulla toinen ratsu tällä hetkellä työkäytössä?" Hän ei voinut sanoa tietävänsä paljoa ratsupoliisien työtehtävistä, mutta kuka tahansa, joka pukeutui virkapukuun ja omisti päivänsä ihmisten auttamiselle ansaitsi hänen kunnioituksensa.

"Minä kilpailin vielä muutama vuosi sitten aktiivisesti esteratsastuksessa sekä hieman alemmalla tasolla myös kenttäratsastuksessa", mies kertoi. Hän ei kokenut tarvetta mainita Lontoon olympialaisista, joihin oli saanut kunnian osallistua maansa edustajana. Edelleen ajatus hevosesta, joka oli silloin kantanut hänet hienosti maaliin saakka luokasta toiseen, kirpaisi syvältä. Hän tuskin koskaan unohtaisi Dimeä, joka oli aina ollut puuttuva pala hänen sielustaan. Todellinen partneri, mitä kilparatsastamiseen tuli.
"Nykyään vain valmennan. Kotona on kaksi pientä lasta, niin ei oikein olisi mahdollisuuksiakaan matkustaa viikonloppuisin ympäri maailmaa kilpailujen perässä."

"Juu onhan se." Lance myönteli Teddyn puheisiin kiristellen satulavyötä kuntoon. "Vuoden verran, mutta virkavallantallin henkilökunnalla ei ollut enää aikaa ja jaksamista Mayn kengittämisen suhteen, tämä hölmö kun ei siitä pidä. Ostin hänet siis omalle kontolleni vastikää ja en ole vielä saanut töissä uutta vakio ratsua, he kun etsivät uutta Mayn tilalle. Olen lainaillut sillä välin muilta ratsua tai tehnyt toimistohommia." Lance kertoi ja happamasta ilmeestä jo näki kuinka toimistohommat eivät olleet miehen mieluisinta puuhaa.
Vielä suojat ja May Day olisi valmis. Niitä hoitaessaan Teddy kertoi omasta urastaan, jonka myötä hän saattoi tuntea kateuden piikin rinnassaan. "Niinhän se perheellisillä yleensä on." Lance totesi hymähtäen.

"Sinun onnesi siis, tavallaan", mies naurahti. "Nyt saat nauttia Mayn seurasta työajan ulkopuolellakin." Hän oli kiitollinen siitä, että Tiny antoi kengittäjän puuhata jalkojensa parissa häiriöttä, sillä ruuna oli jo muutenkin niin onnettomuusaltis. Hän ei tahtonut edes ajatella, missä kengittäjän neula pian olisi, jos Tiny säheltäisi kengittäessä. Hän puki näppärästi suitset ruunan suureen päähän, jonka Tiny laski siivosti alemmas häntä varten. Hevonen tiesi itsekin olevansa niin suuri, ettei ketään huvittanut kurotella suitsia katon rajaan.
"Toimistoon jumittuminen kuulostaa ihan painajaiselta, kun on tottunut olemaan ulkona ja liikkeessä. Voin vain kuvitella", Teddy irvisti myötätuntoisena. Hän oli nauttinut ajastaan professorina, mutta se ei koskaan voisi olla työtä, jota hän tekisi ilman mahdollisuutta ratsastaa siinä sivussa.

"Ehdottomasti, mutta en kadu hetkeäkään", mies totesi riisuen riimun ja nappasi kiinni ohjista, ennen kuin Tiny lähtisi itsekseen liikkeelle. Hän veti kypäränsä päähän, sillä toisista tavoista ei päässyt eroon mitenkään, ja taputti maltilla odottaneen hevosen kaulaa.
"Sain kaksi täydellistä lasta, joten olen ilomielin kotona perheeni kanssa sen sijaan että kiertäisin yksinäni hevosten kanssa maasta toiseen. Lähdetäänkö ulos?" Hän taputteli vielä taskunsa läpi pohtien, oliko mukana kaikki mitä hän tarvitsisi maastossa. Puhelin ainakin oli, joten siitä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Hän sai Teddyltä sympatiaa osakseen, ei Lance voinut muuta kuin nyökytellä, sanos muuta. Hän ei itse oikein osannut samaistua perheellisen elämään, mutta oli kuulut tuon saman kommentin monelta tuttavaltaan. "Se on hyvä, ehkä minäkin sitten joskus kokeilen isän uraa." Lance naurahti riisuen May Dayn riimua ja irroitaen tuon pesupaikalta.

Oli siis aika lähteä ulos, mutta ennen sitä hoksasi Lance jättäneen kypäränsä Mayn karsinan edustalle. "Ah hetki pieni. May paikka." Mies antoi ratsullee käskyn selvällä ja komentavalla äänellä, jonka ruuna ymmärsi. Lancen kipittäessä tallikäytävän poikki Mayn karsinalle jökötti May Day pesupaikalla kuin patsas tuijotellen omistajansa perään.
Napattuaan kypärän laittoi mies sen päälleen ja naksautti soljen kiinni. "Noniin valmista." Lance julisti astellessaan takaisin ruunan vierelle ja tarttui ohjista taluttaakseen tuon ulos Teddyn ja Tinyn perästä.

"Se oli ehdottomasti elämäni paras ratkaisu", mies naurahti. Hän rakasti perhettään ja isyys sopi hänelle kuin nenä päähän. Olihan hän tiennyt sen jo esikoisensa jälkeen, mutta edes Amelian haastavuus ei ollut saanut mieltä muuttumaan. Hän rakasti taaperoaan ja vauvaansa, jotka olivat molemmat upeita pieniä ihmisen alkuja.
Teddy seurasi huvittuneena, miten May totteli käskyä kuin mitä upeimmin koulutettu koira. Voisiko poliisivoimat ottaa hänen hevosensa tehokurssille? Hänelle riittäisi, jos hevosia koulutettaisiin edes kuukausi käyttäytymään kutakuinkin yhtä hyvin kuin voikko täysiverinen.

"May on kyllä hieno", Teddy kehaisi lähtiessään taluttamaan Tinyä ulkoilmaan. Mies heilautti itsensä tottuneesti satulaan heti kivetyllä sisäpihalla ja pidensi jalustimia, jotka olivat ruunaa ratsastavan kilparatsastajan jäljiltä aivan liian lyhyet hänelle.
"Näkee, että se on käynyt hieman erilaisen koulun kuin suurin osa hevosista. Tai edes koirista. Jos minun huskyni tottelisi edes puoliksi noin hyvin, kun käsken sitä ja taaperoani lopettamaan pyykkikorin kaivamisen, olisin onnellinen koiranomistaja."

"En ole varma olisitko tuota mieltä, jos näkisit hänet kengittäessä." Lance naureskeli Teddyn kehuihin. Olihan May Day upea tottelevainen hevonen, mutta ei kukaan pystynyt olemaan täydellinen.
Lance nousi ratsaille ja kiristeli vielä satulavyötä, kaikki muu tuntui olevan kohdillaan. "Juu poliisiratsut käyvät ankaran koulutuksen siinä missä poliisitkin, eikä edes jokaisesta hevosesta ole siihen hommaan." Mies selitti ja naureskeli vielä Teddyn koira jutuille. Moni osasi ihailla poliisihevosten rauhallisuutta ja tottelevaisuutta, joka oli todella tärkeää joutuihan hevonen pahimmillaan tilanteeseen jossa joku uhkasi aseella itse hevosta kuin ratsastajaa.
"Näytä vain tietä." Lance kehoitti suraten samalla kuinka May yritti tehdä tuttavuutta Tinyn kanssa kurotellessaan turpaansa toisen ruunan puoleen.

"Jokaisella täytyy olla huonot tapansa", Teddy myönsi huvittuneena. Maylla se oli selvästi kengitys, mutta siitäkin selvittiin selvästi useimmiten ilman liian suurta kädenvääntöä, kun hevosella kerran oli hyvin hoidetut kaviot.
"Ei varmasti", mies nyökkäsi. Hän saattoi uskoa sen helposti, ettei jokaisesta tai edes joka viidennestä hevosesta ollut siihen hommaan. Ehkä yksi tuhannesta soveltui ratsuksi poliisille, ja sekin oli suuri ehkä. "Minun hevosistani ei olisi yhdestäkään moiseen. Minx, tulinen tammani, vihaa kaikkea ja kaikkia, eikä mikään pidä sen kavioita maassa, kun joku eksyy liian lähelle. Hook taas pelkää omaa varjoaankin. Tiny on kiltimpi kaveri, mutta tämä sankari on aina kolhimassa itsensä pelkkään ilmaankin." Se jos mikä oli varjostanut valtavan puoliverisen kisauraa, kun hevonen oli kerrasta toiseen jollakin tavalla toiskuntoinen. Nyt ruuna sentään liikkui puhtaasti, kun hän kannusti kimon hevosen käynnissä liikkeelle hieman pidemmällä ohjalla, kun suunnisti tallipihalta ratsastuspolulle, joka seurasi tallitien laitaa.
"Asutko jossakin lähettyvillä, vai mikä sai sinut tuomaan hevosesi Rosingsiin?" Teddy uteli keskustelun ylläpitämisen hengessä.

Teddyllä oli usempi hevonen, kuin Tiny. Kaksi muuta kuulosti omistavan melkoiset luonteet. "Persoonaa heillä ainakin on." Lance hymähti lähtien seuraamaan Teddyn ja Tinyn johdolla ratsastuspolulle.
"Asun Hexhamissa ja sillä myös työskentelenkin. Ajattelin, että May ansaitsee parasta ja kun minulla ei riitä aika töitteni takia hoitaa häntä päivittäin niin Rosesings oli mielestäni hyvä vaihtoehto." Lance vastasi toisen kysymykseen. "Ja täältä voisi saada hyvää apua kouluratsastuksen suhteen."

"Sitä niillä on välillä vähän liiankin kanssa", Teddy myönsi hymy huulillaan. Hänen hevosillaan oli valtavat persoonat. Niilläkin, jotka eivät enää olleet hänen kanssaan, vaan laukkasivat jo taivasten ikivihreillä laitumilla.
"Tämä on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, sen voin kertoa ihan puolueettomastakin näkökulmasta. Tallilla on loistavat puitteet ja asiansa osaava henkilökunta, joten May on hyvissä käsissä. Vähemmän puolueettomasta näkökulmasta, tämä on ehdottomasti paras talli, ja sen tähden Tinykin asustaa täällä", mies naurahti taputtaen kimon kaulaa. Hän suoristi samalla tummaa harjaa, vaikka äkkiä se kulkiessa jälleen sojottaisi minne sattuu, mutta olipahan ainakin tekemistä sormille.
"Olen varma, että löydät sinulle sopivan valmentajan kaikkien tallin valmentajien joukosta. Kouluosaamista löytyy monelta, ihan alkeista pidemmälle saakka. Mitä tahansa kaipaattekaan, se varmasti järjestyy kyllä."

Teddy varmisti Lancen tehneen hyvän ratkaisun Rosingsin suhteen ja piti aikalailla samanmoisen myyntipuheen, jonka oli saanut henkilöltä, joka oli vastuusta karsinoiden vuokraamisesta. Oli kuitenkin hyvä kuulla toisen asiakkaan mielipide paikkaan, vaikka Teddy täällä valmennushommissa työskentelikin.
"Asuvatko kaksi muuta hevostasi täällä vai pelkästään Tiny?" Lance uteli silkasta mielenkiinnosta.
Myyntipuhe jatkui valmentajiinkin ja oli helpottavaa kuulla, että täällä tarjottaisiin myös alkeita. "On huojentavaa kuulla, että täällä otetaan huomioon taitotaso, eikä oleteta kaikkia ammattilaisiksi."

"Nykyään enää vain Tiny", mies vastasi. "Hook ja Minx ovat nykyään eläkkeellä kilpailuista, joten ne muuttivat vanhempieni takapihalle." No, kartanon tallille, mutta väliäkö sillä. Takapiha oli ihan riittävän hyvä kuvaus hänen lapsuudenkotinsa suurista nurmilaitumista, joilla kaksi entistä kilparatsua nykyään laidunsivat.
"Tiny sen sijaan kilpailee aktiivisesti nuoren ratsastajan kanssa, joten tämä on paras paikka tälle sankarille." Valtavat, hyväpohjaiset kentät, loistavat valmentautumismahdollisuudet ja monet muut tallin puitteet olivat jotakin, mitä paremmaksi ei voisi laittaa.
"Ehdottomasti. Minäkin valmennan kaikkia ihan maapuomeista lähtien", mies naurahti. Taso oli otettava huomioon, jos tahtoi houkutella valmennuksiinsa väkeä. Pelkkiä ammattilaisia ei ollut täyttämään valmennuksia.

Lance nyökkäili kuuliaasti Teddyn kertoessa hevosistaan lisää. Kilparatsuja kaksi muuta hevosta oli ollut aikanaan, ei piru nyt hän oli kateellinen hevosillekin.
"Tiny onkin siis onnenpekka." Mies totesi katsellessaan vierestä ison kimon kulkua. Mahtoikohan tuo olla ratsastajansa kanssa kuinka kovalla tasolla? Ei hän halunnut moista kysyä, pahoittaisi vain mielensä entisestään.
"Se on hyvä." Lance myönteli toisen sanoihin. "Nostetaanko hieman vauhtia?" Hän tähän väliin ehdotti sillä kuka nyt ei olisi halunnut maastossa hieman nopeampaa kulkea?

"Tiny on, silloin kuin se vain muistaa, miten jalat toimivat. Tämä hevonen on magneetti mitä kummallisimmille loukkaantumisille", Teddy kertoi huvittuneena. Tiny tuntui ontuvan vähintään kerran kuukaudessa täysin selittämättömästä syystä, ja sitten oli kaikki ne kerrat, kun ruuna kohelsi tarhassa, ratsailla tai karsinassaan.
"Tottahan toki", Teddy nyökkäsi herätellen Tinyä, jotta voisi siirtää suuren puoliverisen siivosti raviin. "Tiny ei kerää kierroksia tai potki, joten jos Mayta ei haittaa, voimme mennä edelleen rinta rinnan." Tinyllä ei ollut pienintäkään kilpaviettiä, mitä tuli rinnakkain kulkemiseen. Suuri ruuna oli vain tyytyväinen, kun sai hevosseuraa leveälle hiekkapolulle, jota pitkin ravata.
"Oletko täältä päin, vai toivatko työt tai opinnot aikanaan näille suunnille?" Teddy uteli hymyillen Lancelta. Olihan tässä hyvä tilaisuus tutustua paremmin ratsupoliisiin, joka piti Hexhamin kadut turvallisina.

"Vai koheltaja." Lance hymähti oli hän Tinyn tapaisia ruunia nähnyt poliisinkin tallissa, jotkut hevoset eivät vain ymmärtäneet omia voimiaan ja kokoaan, jonka myötä sattui ja tapahtui.
"Juu mennään vain, Maykin tuntee olonsa tutuksi kaverin vieressä." Lance totesi Teddyn vakuutellessa, että he kyllä pystyisivät kulkemaan edelleen rintarinnan ravissakin. Hän maiskautti omaan ruunaansa liikettä, joka nosti ravin sopivaan tahtiin kiiruhtaen Tinyn rinnalle.
"Juu Hexhamin reunamilta, en ole kotinurkilta kauaksi päässyt." Lance kertoi. "Entä sinä?"