Sing-Song Selkie

r. Sing-Song Selkie

Ikä: 9 (2009), Irlanti.
Omistaja: Charles Edgerly.
Rotu: Irish Sport Horse.
Väri: Tumma papurikonkimo (mustankimo), ei merkkejä.
Säkäkorkeus: 169cm.
Käyttö: Aktiivinen kenttäratsu; Intermediate, CCI2.
Tallipaikka: Valmennus; tarhataan ryhmässä. Hevonen liikutetaan tallin puolesta tarvittaessa.

i: Dignified in Tweed xx
e: Sing-Along Selkie

Historia ja nykyisyys.

Sing-Song Selkie on kenttäratsastuksessa ikoniseksi nimeksi muodostuneen Paddy Bluen täysveli, ja sellaisena Charles Edgerly ei voinut muuta kuin ostaa sen itselleen. Selkiekin on pienimuotoisen irlantilaisen kotikasvatuksen tulos ja kilpaillut kenttäratsastuksessa kahden omistajan kanssa kasvattajansa jälkeen, ennen kuin Charles löysi sen myytävien kenttähevosten listauksesta. Normaalisti hevosensa perusteellisesti tutkiva ja vain parasta haluava mies oli niin hämmästynyt hevosten sukulaissuhteesta ja ulkoisesta yhdennäköisyydestä, että ehti todeta vain hevosella olevan kykyä kenttäratsastuksen saralla, ennen kuin sopi kaupat. Hevoseen paremmin tutustuminen on vakuuttanut miehen siitä, että Selkie on viimeinen hetken mielijohde, jota hän aikoo seurata. Ruuna on annettu muiden miesten hevosten ohella Bex Halen kilpailtavaksi heinäkuussa 2016, ja hevoselta toivotaan menestyksekästä nousua kohti lajin huippua.

Käsittely.

Selkiellä on kiihkeä, dramaattinen elämänasenne eikä hevonen väsy hämmästelemään arkipäiväisiäkään asioita. Innokas, herkästi ylikierroksilla käyvä ruuna suhtautuu varautuneesti uusiin samoin kuin sille tuttuihin asioihin: kun hevonen on saanut tutkia ne perinpohjaisesti, joskus useampaan kertaan, se suostuu vihdoin myöntämään, että kyseessä todella on sama traileri, jolla se on matkustanut lukemattomia kertoja aikaisemminkin, tai se tallin ihan oma maastoesterata. Selkie myös kehittää stressiä elämässään tapahtuvista muutoksista ja vaatii aikaa asettuakseen uuteen paikkaan tai sopeutuakseen uuteen ruokavalioon.
Varsinaiselta käsiteltävyydeltään ihmisrakas, vieraampiinkin ihmisiin hyväntahtoisella lämmöllä suhtautuva ruuna on kohtuullisen helppo, sillä se tekee mielellään yhdessä ihmisten kanssa. Erikoinen luonteenlaatu vaatii kuitenkin käsittelijältä kärsivällisyyttä ja huumorintajua, sillä klippauskone voi olla aivan sietämätön ja lastauksesta muodostuu yleensä pitkällinen prosessi, vaikka varsinaista autoon kävelemistä ruuna ei protestoikaan. Selkiellä on myös taipumusta säheltää, kuten kumota ämpärit, purkit ja jakkarat tai tempaista narut irti seinästä yrittäessään nähdä mitä ihminen tekee.

Irlantilainen on vaivattomasti tarhattavissa ryhmässä, sillä leikkisä, sopuisa hevonen viihtyy erinomaisesti myös lajitoverien seurassa ja mieluummin väistää kuin käy nahistelemaan. Hevonen tulee uteliaana myös tarhaan tulevaa ihmistä vastaan, silloinkin kun sen tarhakaveria haetaan, ja saattaa yrittää lähteä samalla portinavauksella. Ruunan käytöstavat narussa kulkiessa kaipaavat hiomista, sillä ympäristöä tarkkaileva, herkästi säpsyvä, jokseenkin heikkohermoinen hevonen reagoi dramaattisesti ja mieluiten kiipeäisi turvaan ihmisen syliin. Innokkaalla hevosella on taipumusta myös säheltää narussa sinne tänne, kiskoa ihmistä perässään, kiilata tämän eteen ja hyöriä ja pyöriä villisti taluttajansa ympäri yrittäessään nähdä kaiken kerralla. Käytöstavat tuppaavat unohtumaan erityisesti kisapaikkojen hälinässä.

Ratsastus.

Selkie lähtee töihin aina hirmuisen innoissaan ja hallitsematonta energiaa ympärilleen syytäen, yleensä jo kesken selkäännousun: ruuna haluaa tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa, ja se pyrkii miellyttämään. Hevosen työmotivaatiota voi siis luonnehtia erinomaiseksi, vaikka varsinainen työnteko vaatiikin hienosäätöä. Osaamistasoltaan irlantilainen on Helpon A:n ja Vaativan B:n tai Medium-tason välimaastossa, ja sillä on kolme erittäin hyvää askellajia ja potentiaalia todella näyttävään liikkeeseen, sillä kiihkeä hevonen nauttii selvästi esiintymisestä. Valitettavasti Selkien liike muuttuu hyvin nopeasti teräväksi ja nykiväksi jännityksestä, sillä ruuna kokee sileätyöskentelyn usein hermostuttavana ja käy kuumumaan, kunnes se reagoi yltiödramaattisesti pienimpiinkin ärsykkeisiin. Hevosen keskittymiskyky kaipaa myös työtä, sillä ruunan on vaikeaa keskittyä vain ratsastajaan: se tarkkailee jatkuvasti ympäristöään ja säikkyy herkästi. Selkiellä on taipumusta isoihin reaktioihin, jotka vievät hevosen hetkessä pois ratsastajan alta. Irlantilainen on haastava hevonen ratsastaa, sillä se on hyvin herkkä ratsastajan avuille niihin keskittyessään, mutta hevosen huomion harhautuessa esimerkiksi sitä pelottavaan muovipussiin, ruuna muuttuu suorastaan kuuroksi.

Hevosella on luontaisia lahjoja esteille eikä kenellekään jää epäselväksi, että ruuna myös innostuu hyppäämisestä. Selkie suorastaan imee esteille eikä se ole tähän päivään mennessä kieltänyt kuin ratsastajan rajusti epäselvistä signaaleista. Irlantilaisella on erinomainen hyppytekniikka ja kyky arvioida itse lähestymistä; ruuna hyötyykin enemmän ratsastajasta, joka antaa hevosen tehdä töitä sitä hypyissä häiritsemättä. Esteiden välillä Selkie tarvitsee sitten usein rauhoittavaa kosketusta. Sileällä joskus jalkoihinsa riemusta sotkeentuva irlantilainen on hypätessä erittäin tarkka ja hyvin harvoin kolistelee, saati pudottaa puomeja. Se on hypännyt tähän mennessä 120 sentin ratoja, mutta hevosella on selvästi hyppykykyä suuremmillekin esteille. Hevonen pitää myös maastoesteistä eikä usein epäröi omituistakaan hyppyä, joskin erilainen ympäristö saa Selkien käymään ylikierroksilla ja saattaa tehdä esteiden välisestä ratsastuksesta haastavaa. Nopeus ei varmasti tule olemaan hevoselle haaste.

Irlantilainen ei ole kokenut maastoilija, ja sen kiihkeät, suuret reaktiot tekevät siitä arvaamattoman ratsun. Selkie lähtee tohkeissaan myös maastoilemaan yksin sekä seurassa, mutta kohtaa pensaikot, kivenmurikat, postilaatikot ja ajoneuvot yleensä sille ominaisella, dramaattisella järkytyksellä. Hevonen ei ole liikennevarma. Ruuna ottaa yllättäviä, näyttäviä sivuloikkia, saattaa kiepahtaa ympäri puolittain takajaloillaan tai yrittää hypätä vauhtiin. Selkielle on tavallista myös stepata niin kiihkeästi jokaiseen mahdolliseen suuntaan sekä innostuessaan että hermostuessaan, että se saattaa kompuroida tai tiputtaa itsensä vahingossa ojaan. Hevoselle on suoranainen mahdottomuus pysähtyä tai seistä paikallaan maastoillessa, ja runsas pidättely saa ruunan usein kuumumaan entisestään sekä kamppailemaan pidätteitä vastaan. Mikäli ratsastaja joutuu laskeutumaan selästä kesken lenkin, selkään takaisin nouseminen voi olla haaste.