PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 [Y] O' Sing Sweet Nightingale, o' sing

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Hatsiubat
Kuninkaallinen
Kuninkaallinen
avatar

Viestien lukumäärä : 805
Join date : 09.03.2016

ViestiAihe: [Y] O' Sing Sweet Nightingale, o' sing   La Syys 30, 2017 9:13 pm

Yksinpelejä Deirdre Cavanaugh'n elämästä.

Lauantai 30. syyskuuta 2017 – Alkuilta

Helvetin helvetin helvetti...
Kerrankin siitä oli hyötyä, että mies asui työpaikallaan. Kisakauden hiljennyttyä kaikki olivat ilmeisesti halunneet valmennuksiin ja klinikoille, sillä jälkimmäiseksi mainittu vei tänä viikonloppuna herra van der Veenin molemmat päivät. Jättäen tuon vaimon kiroilemaan yksin kotiin, kun hän yritti leikkiä hyvää vaimoa ja tehdä töistä tulevalle miehelleen ruokaa.
”Vitun vittu!”
Nainen parahti molemmin käsin itseään tukistaen. Hän oli ajatellut ettei voisi olla niin surkea kokki, mutta melko mustaksi tummunut lohi lasisessa uunivuoassa kertoi toista tarinaa. Deirdre paiskasi senn tiskialtaaseen, parahtaen kun sai rasvaroiskeen käsivarrelleen. Hän oli vain halunnut kerrankin tehdä Julianille ruokaa, se ei voinut olla niin vaikeaa!

Kun tuntui ettei epätoivo voinut valua suuremmaksi, hän vilkaisi sitä pöydällä lojuvaa laatikkoa. Oikeastaan kolmea. Hän oli käynyt kaupassa aamupäivällä ja ostanut samalla apteekista kolme raskaustestiä. Ei hän oikeastaan tiennyt edes että miksi. Olo ei ollut erityinen, kuukautisten epäsäännöllisyydestä ti tarvinnut huolehtia. Vastahan hän oli häiden jälkeisellä viikolla käynyt poistattamassa kierukkansa, joten se oli aivan normaalia.
Irlantilaisnaisesta tuntui että hän oli ostanut ne lähinnä koska toivoi että voisi tehdä testin kerran elämässään. Ikinä ennen sille ei ollut tullut tarvetta, eikä sitä tarvetta oikeastaan ollut nytkään. Silti Deirdre halusi tehdä sen. Niin naurettavaa kuin se olikin, tallilla kiertävät puheet Julianista saivat hänet toivomaan raskautta vain enemmän. Jos hän voisi vaimona edes toteuttaa miehen toiveen isyydestä (iästään huolimatta), ehkä se sammuttaisi sen äänen hänen päässään, joka muistutti silloin tällöin hollantilaismiehen voivan vaihtaa nuorempaan.
Jos hän voisi saada edes yhden lapsen, olla hyvä äiti ja puoliksi kelvollinen vaimo, hän ehkä saisi pitää miehensä. Halusi nainen itsekin lasta, mutta enemmän miehensä takia, jonka tiesi toivovan lasta todella paljon.
”Ei se tästä parane, helvettiäkö minä tätä pitkitän. Kaksi pettymystä päivään... Raisa, en minä sinulle huuda.”
Deirdre tajusi vasta nyt, että hänen veljensä koiranpentu näyttä vähintään pelästyneeltä, kiitos naisen tunteenpurkauksien. Artemis oli pyytänyt Raisalle hoitopaikkaa heiltä, kun tuo olisi yhtälailla viikonlopun vetämässä klinikkaa sekä kilpailuissa Lontoossa. Sergei oli kuulemma Veronican luona, mutta naisella oli menoa ja nelikuinen pentu oli tarvinnut toisen hoitopaikan.
Nainen kumartui lattialle, rapsutellen pientä ja hyvin nahkaista koiranpentua hymyillen.
”Olet suloinen. Niin suloinen. Hae pallo, hae pallo. Pallo, Raisa.”
Hän heitti kumisen vinkupallon pienen matkan päähän, pyöritellen päätään. Huomasi ettei luikku koira todellakaan ollut mikään noutaja.

Irlantilaisnainen suoristautui, huokaisten samalla syvään. Ärtyneenä hän nappasi ne testit, jotka oli ostanut aivan turhaan. Aivan kuin heillä voisi käydä hyvä tuuri? Hän oli karttanut naimisiinmenoa ja alunperinkin pettänyt Julianin luottamuksen.
Miten he muka nyt voisivat saada yllättäen perheonnen? Elämä ei ollut niin reilu, ei ainakaaj heille. Kaikki oli täynnä Julianin loukkaantumista, kolaria, riitoja. Onnellisuus olisi yliarvostettua tässä elämässä.

Hän jätti testit vessaan. Kuka niitäkin muka tuijotti maanisesti ohjeessa annetun ajan, paitsi typerissä amerikkalaisissa komedioissa (joista Deirdrekin piti)? Häntä ärsytti jo valmiiksi. Odottaessaan ajan kulumista, Deirdre oli tilannut kotiinkuljetuksella sushia. Sen hän osasi, tilata ruokaa netistä. Miten Julian olikaan löytänyt niin surkean vaimon?

Kaksikerroksisen rivitaloasunnon seinistä ei pian kaikunut lisää kirosanoja, vaan epäuskoisia kiljaisuja. Tanssittuaan kerran alakerran ympäri, samalla kevyesti epäuskoisesta riemusta pomppien, nainen pysähtyi hetkeksi. Pieni whippet pyöri haltioissaan naisen jaloissa, vaikka koira ei ymmärtänytkään syytä naisen riemulle. Sitten iski se tyhjyys.
Kenelle ilmoittaa?
Hän ei halunnut kertoa Julianille tekstiviestitse eikä ainakaan kotiin tilatun noutosushin äärellä, joutuessaan myöntämään ettei osannut edes paistaa kalaa uunissa. Jos hänestä tulisi äiti näillä taidoilla, lapsi kuolisi nälkään kun pääsisi soseikään. Pitäisi opetella todellakin laittamaan ruokaa.

Päässä nakutti halu kertoa jollekulle. Osa hänestä halusi jopa avata ulko-oven ja huutaa uutisen koko Tankerville Placelle. Ainoa mikä esti häntä, oli tieto siitä että hänen aviomiehensä esimies asui heidän naapurissaan. Äidilleen hän ei halunnut ilmoittaa, sillä nainen ei kaivannut tietoa siitä, ettei koskaan tulisi tapaamaan lastenlastaan. Lopulta, kun hän ei keksinyt mitään muuta, Deirdre kirjoitti viestin kaksoselleen, haparoivin sormin.
”Hei, vannothan ettet kerro Julianille?
Ilmeisesti Artemiksella oli tauko, sillä mies vastasi hämmentävän nopeasti.
”Teimme sovinnon, mutta emme pidä juoruhetkiä teekuppien äärellä. Mitä on tapahtunut?
”Olen raskaana. Älä kerro myöskään äidille.”

Hiljaisuus. Punatukkainen nainen tuijotti puhelinta pistävästi, aivan kuin se olisi saanut vauhtia perheen keskimmäisen luiseviin sormiin. Ehkä tuolla vain oli töitä.
”Onnea. Vilpittömästi. Vai onko tämä onnittelujen paikka?”
”Saatanan idiootti. On.”

_________________
You are more delicious than anyone
That’s why I’ll save you for last

Andrea Rowe
Artemis Cavanaugh
Gabrielle Pakenham
Ivor Atterberry
Miyato Caloun
Tobias "Raiden" Wonchester
Takaisin alkuun Siirry alas
 
[Y] O' Sing Sweet Nightingale, o' sing
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Newcastle-
Siirry: