Parempaa arkea

//Tulikohan yksityisviestini koskaan perille? :'-D //

Brockin kertoessa hevosensa rodun, ja pientä nippelitietoa siitä, kurtisti mies kulmiaan. Clyesdale? Mitenkäs se kirjoitettiin oikeaoppisesti..? No, ei väliä, hän voisi etsiä sen tiedon jostain.
"Kumpiakohan minä olen sitten nähnyt.." Hän mutisi lähinnä itselleen ja kohautti naurahtaen hartioitaan. Jos rodut oli kerran helppo sekoittaa toisiinsa, ei hänellä ollut toivoakaan tietää sitä kysymättä.
"Komea hevonen, vaikka koossa jollekin ehkä häviääkin." Lesley totesi ja keskittyi taas hetkeksi napsimaan kännykällään kuvia maisemasta.

"Ainoat hevoset joita voin sanoa varmasti nähneeni ovat englannintäysiverinen ja quarter." Hän totesi lopulta.
"Jälkimmäisellä olen jopa päässyt ratsastamaan." Mies lisäsi virnistäen.
"Minut yllytettiin kokeilemaan barrel racingiä. Hauskaa puuhaa, vaikken minä sitä rataa kovin nopeasti selvittänytkään." Eikä sitä ollut kukaan odottanutkaan ihmiseltä, joka ei ollut käynyt selässä kuin pari kertaa elämässään. Hän oli kuitenkin innostunut ideasta. Ensin pitäisi kuitenkin opetella ne perusteet..

[No hups tulihan se :DDD vastaan siihen juuri]

"Jaa-a", Brock hymähti ja katseli tavanomaisen rauhallista lenkkeilymaastoa. Kovin tutuiksihan nämä maastot olivat vuosien varrella muuttuneet mutta kun reitit oppi tuntemaan oppi myös etsimään maisemista erilaisia muutoksia. Oli mukavaa katsella kuinka vuodenajat vaihtuivat ja pienet yksityiskohdat muuttuivat, vaikka tottumattomalle katsojalle kaikki näytti täällä aina samalta.

"Onhan se", mies vastasi ylpeänä. Hän piti hevosestaan ja olisi varmastikin taputtanut sitä rempseästi, elleivät he olisi nyt olleet kärryillä. Abe ei ehkä ollut uljas orhi tai viehkeä tamma mutta ruunaus ei ollut vienyt ison hevosen komeutta. Se oli kaikessa tavanomaisuudessaan ryhdikäs eläin eikä mitään tusinatavaraa Brockin silmissä. Hän piti sitä kuin hienointa timanttia, samoin tavoin kuin heidän perheensä oli pitänyt aikoinaan omia työhevosiaan. Vaikka ne oli omistettu työtä varten, olivat ne olleet silti itse kullekin todella tärkeitä.

"Hmm", Brock nyökkäsi ja mietti missä kaikkialla Lesley oli saattanutkin matkata. "Kuulostaa jännittävältä. En ole ikinä kokeillut", hän kertoi. Hän työhevosineen ei tainnut olla aivan lännenratsastukseen soveltuva. Luulisi, että siinä vaadittaisiin ketteryyttä, jota kummallakaan hevosen ja miehen osapuolista ei ollut sitten yhtään. "Me emme mitään jännittävää teekään, tai oikeastaan sekin on jo varsin jännittävää jos ratsastamme kentällä maastojen sijasta", Brock hörähti hieman jopa hämillään. Hän mahtoi olla tylsä ihminen Lesleyn silmissä.

Lesleytä huvitti Brockin selkeästi ylpeä vastaus hevoselle osoitettuihin kehuihin. Hän taisi käyttäytyä samoin moottoripyöränsä kanssa, eleissä ja sävyssä oli nimittäin jotain hyvin tuttua.
Hän oli ylpeä menopelistään, sillä sen hankkiminen oli vaatinut tuskaa, hikeä ja verta. Ja se nyt vain sattui olemaan hieno, jos mieheltä itseltään kysyttiin.

Brockin todetessa, ettei tuo ollut kokeillut Lelseyn mainitsemaa lajia virnisti mies ilkikurisesti.
"Se oli jännittävää. Haluaisin päästä kokeilemaan uudelleenkin." Lesley myönsi.
"Mokomat toppuuttelivat ja käskivät opetella vähän ihan normaaliakin ratsastusta, etten riko itseäni." Hän jatkoi hykertäen. Mokomat ilonpilaajat olivat oikeassa.

Brockin hörähtäessä, että kaksikon jännittävin asia oli kentällä tallustelu, hykersi mies vaimeasti.
"Jos on tällaisessa maastossa kiertely, en minäkään viihtyisi kentällä ellei ole pakko." Mies vastasi.
"Olen jo pelkästään tämän reissun aikana nähnyt ja oppinut enemmän kuin kentän laidalla seisoskellessa." Hän lisäsi vielä ja vilkuili ympärilleen. Ei Brock tylsältä vaikuttanut, vaikka heidän elämäntapansa olivatkin ehkä toistensa ääripäät. Maailmankuvan laajentamiseksi sitä kai voisi kutsua. Ja kaikkien tarinoiden kuuleminen oli aina hauskaa, sitä tuli aina oppineeksi kaikenlaista.

Brock kuunteli hiljaa ja naurahti sitten Lesleyn sanoille. Oliko edes olemassa 'normaalia' ratsastusta, kun sitä tuntui olevan niin montaa lajia kuin oli ratsastajaakin? Hänelle ajaminen oli aivan normaalia, toisille Rosingsin asiakkaille kisaratsastus Monacossa oli normaalia. Kukin tavallaan.
"Niin minä olenkin sanonut", Brock vastasi. "Miksi kiertää kehää kun voisi liikkua luonnossa", hän lisäsi.
Sitten Brock hymähti ja napautti ruunan raviin taas hieman pontta ohjaksilla. "Sen uskon. Minne vielä haluaisit mennä?" hän uteli pitääkseen keskustelun yllä toisin kuin tapanaan oli. Olisi hän saattanut olla koko matkan hiljaisuudessakin, kuunnella vain pyörien natinaa, hiekan rapinaa ja Aben satunnaista pärskintää ja hörinää. Kun kyydissä oli kuitenkin vieras, oli varmaankin parempi jatkaa juttelua.

Brockin yhtyessä hänen mielipiteeseensä luonnossa kiertelystä, virnuili Lesley hetken hyvin leveästi. Kyllä sitä ääripään edustajistakin löytyi näköjään jotain yhteistä.
Miehen tiedustellessa, mitä hän halusi vielä nähdä, kohautteli Lesley hartioitaan.
"Stonehenge, Madame Tussaudsin vahakabinetti, Big Ben, mitä näitä nyt on." Hän luetteli ja hymähti. Hän todellakin tarvitsisi sen työn jotain.
"Ja jos koko reissua meinasit, niin kaiken mihin minut vain päästetään." Mies totesi virnistäen. Venäjä jäisi suosiolla pois laskuista, vaikka sinne olisi helposti ajanutkin samalla reissulla. Viisumin saaminen voisi olla vaikeaa, eikä pelkästään siksi, että hän oli amerikkalainen..
"Voiko täällä muuten eksyä?" Jos hän lähtisi tänne seikkailemaan, olisi kai hyvä varautua tällaiseen mahdollisuuteen..

"Siinä on hyvä valikoima paikkoja, joita vierailla", Brock vastasi ja muisteli vierailujaan satunnaisia Lontooseen ja muihin Ison-Britannian ja Englannin tuttuihin turistikohteisiin. Hän ei ollut ikinä välittänyt olla aktiivinen kotimaan matkailija. Meni monta vuotta, ennenkuin hänellä oli joko lupa, aikaa tai varaa lähteä Applebysta. Ei hän ollut ikinä tainnut käydä Madame Tussaudsin vahahahmojakaan katsomassa. Hän tunsi itsensä varsin tylsältä maailmanmatkaaja-Lesleyn vieressä. Mies vertaisi häntä ystäviensä kesken varmaankin johonkin sivistymättömään luolamieheen, eikä se olisi Brockille ensimmäinen kerta. Ei hän kelpaisi sivistyneiden joukkoon halpojen vaatteidensa, vanhanaikaisten tapojensa ja suttuisen ulkomuotonsa takia. Yleensä sillä ei ollut väliä mutta välillä Brock sai muistutuksen siitä, miten upeasti niillä sivistyneillä oli asiat. Olihan suuri osa hänenkin asiakkaistaan varakkaammasta päästä. Ehkä hänen pitäisi lähteä käymään jossakin Hexhamin ulkopuolella, olihan hänellä säästöjä.
Abe pärskähti ja pudisti päätään ravin välistä. Brock hymyili sille hieman partansa siimeksestä.
"Tottakai", hän vastasi Lesleylle suoraan matalasti naurahtaen. "Kun ei ole tutustunut maastoihin ja metsiin tarkemmin, samannäköiset pellot, metsät ja tiet alkavat vilistä silmissä. En ole tutustunut asiaan tarkemmin, mutta tänne on eksynyt varmasti useampi ihminen."

"Onhan siinä." Lesley myötäili virnistäen. Ehkä vähän liikaakin, mutta hänellä oli aikaa.
Eikä mikään paikka ollut toistaiseksi viehättänyt niin paljoa, että aloilleen juurtuminen kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.
Sen ehtisi tehdä myöhemminkin, jos ikinä siihen sattuisi innostumaan.

Brockin ehkä hieman huolettomastikin heitetty, joskin suoraakin suorempi, vastaus hänen eksymiskysymykseensä sai Lesleyn hykertämään vaimeasti.
"Tottakai." Hän totesi lähinnä itselleen ja yritti peitellä naurun tyrskähdyksiää.
Matka oli sujunut melko hyvin, ei mies tässä vaiheessa matkaa halunnut saada kyydintarjoajaa suutahtamaan.
"Ja kummitustarinoita metsään eksyneistä, jotka eivät ikinä palanneet?" Hän kysyi pilke silmäkulmassaan ja hykersi lisää.
Ehkä hän ottaisi oppaan mukaansa lähtiessään seikkailemaan pitkin metsiä. Pyörän kanssa tai ilman..

"Miten pitkä tämän päivän reitti on?" Mies tajusi kysäistä ja vilkuili ympärilleen. Ei hänellä ollut kiire takaisin, kysymys oli vain pälkähtänyt mieleen.
"Et ole varustautunut päivän retkeä varten, joten majoittumisesta tuskin tarvitsee murehtia." Lesley letkautti vielä ja virnisti.
Ehkä näitä surkeita vitsejä pitäisi opetella rajoittamaan. Ehkä. Joskus.

Brock hymyili huvittuneena Lesleylle. Mitkä tahansa metsät ja aukeat olivat ikäviä paikkoja tottumattomile vieraille. Hän muisti hyvin nuoruuden seikkailut Applebyn metsissä kun hän ei ollut vielä opetellut niiden jokaista polkua ja kulmaa ulkoa. Jossakin vaiheessa vehreät puut, polut ja puskat alkoivat näyttää samalta kuin äsken ohitetut. Oli mennyt aina hetki löytää takaisin kotiin mutta jossain vaiheessa hän ei enää eksynyt kun tiesi paikat kuin omat taskunsa.
"Mistä arvasit", hän virnisti takaisin. "Kymmenen vuotta sitten läheiseen jokeen hukkui nainen, hän on kummitellut lähimaastoja siitä lähtien ja houkutellensa mukaan varomattomia ohikulkijoita...", Brock vakavoitui joskin ei kovin vakuuttavasti, kun vakava ilme suli hetkessä pieneen hymyyn.
"Ei pitkä", Brock vastasi. "Ja voin helposti oikaista, jos sinulla on menoa." Hän vilkaisi nopeasti ikivanhaa rannekelloaan. "Olemme takaisin tallilla kahdessakymmenessä minuutissa, jos jatkamme tästä suoraan."

Lesley henkäisi dramaattisesti ja efektiä tehostaakseen nosti vielä käden suunsa eteen, kun Brock kertoi hänelle varsin clichéisen kummitustarinansa. Kun miehen vakavoituneille kasvoille palasi pieni hymy, tyrskähti Lesley vaimeasti. Ei Brock ihan niin vakavaa sorttia ollut, kuin hän aluksi oli luullut.
"Ovat vaarallisia paikkoja nuo joet." Mies tyytyi vastaamaan pilke silmäkulmassa ja virnisti.

Brockin vastatessa hänen kysymykseensä matkan pituudesta, nyökäytti Lesley päätään. Mies oli aikeissa vastata, ettei hänellä ollut kiire mihinkään, mutta eräs täysin unohtunut asia pälkähti lopultakin päähän jostain harmaiden aivosolujen perukoilta.
"Itse asiassa, jos siitä ei ole mahdottomasti haittaa niin voisimmeko oikaista?" Se siitä hänen ei kiireettömästä asenteestaan. Harmi ettei muu maailma joustanut hänen tapoihinsa kivuttomasti.
"Muistin juuri, että minun pitää ehtiä käymään pankissa. Mokomat haluavat nimeä paperiin tai jotain." Visiitin tarkka tarkoitus oli hänellekin vähän hämärän peitossa.
"Että olenkin harvapää. Anteeksi." Lesley irvisti. Ties miten pitkän reissun Brock olisi lähtenyt tekemään, ellei hän olisi sattunut tätä muistamaan. Harmi olla vaivaksi tällä tavoin.