Joskus käy vahinko

// Tänne vaan joku Aidenin seuraksi!//

"Kuule pappa, nyt tuntuu että eksyttiin."
Punapartainen mies naurahti ruunalleen, rapsutellen kävelevän sport horsen kaulaa. Colm ei välittänyt maaston venähtämisestä, mutta onneksi hevonen ei ymmärtänyt pettyä siitä, etteivät he olleet vielä derbyradalla. Hän olisi mieluusti antanut enemmän aikaa hevoselleen kotiutua, mutta ruuna ei ollut osoittanut minkäänlaista muutosta (tai aina edes tajuavansa että asui uudella tallilla vieraassa maassa), joten hän oli päättänyt purkamaan eilisen raskaan oikeudenkäynnin höyryjä Avioerojen selvittely oikeudenkäynnillä oli turhinta ikinä! Miksi asioita ei vain voinut sopia? Aiden pysäytti ruunansa, rapsutellen sen kaulaa hellästi. Aiden päästi ohjat roikkumaan ruunan kaulalle löysinä, kaivaen puhelinta esiin. Ei puhettakaan että hän saisi Mapsin toimimaan. Syvän huokauksen säestämänä Aiden tunki puhelimen takaisin taskuunsa.

Vihrein ratsastushanskoin peitetyt sormet keräsivät ohjat tukevaan otteeseen. Kielen naksautus kitalakeen riitti, vanha ruuna lähti kiltisti liikkeelle, korskahtaen pehmeästi. Aiden hymyili itsekseen, toivoen että joku tulisi vastaan. Onneksi hän oli vielä merkityllä polulla, eikä kääntynyt siitä pois. Noh, hänellä oli aikaa. Aina voisi kääntyä takaisin ja luottaa siihen että Colm osaisi kotiin vaikka silmät sidottuna. Itsekseen Aiden vihelteli hevosenselässä erästä opiskeluajoilta tuttua juomalaulua. Jollakin oli viihdytettävä itseään. Ehkä ensikerralla hän ottaisi seuraa maastoon. Hups.

[Ulkoilutetaan hiukan Paigea]

Paige oli pitkästä aikaa päättänyt poiketa maastoon Lonalin kanssa, koska Alfie on kehunut ruunan käytöstä moitteetomaksi. He olivat jo hetken kulkeneet pitkin nummia ja maastoradan suuntia, kunnes hän oivalsi keskeltä nummia kulkevan ratsukon. Paigea vähän kummastutti lähestyvä ratsukko, koska harvoin ihmiset kulkivat nummia pitkin vaan yleensä merkittyjä polkuja ja teitä pitkin. Lonall otti myös suuntaa saapuvaan ratsukkoon ja Paige päätti pysähtyä odottamaan.

Hän haroi vaalean beigeillä hanskoilla ruunan tuulessa sekoittunutta harjaa suoremmaksi. Ratsukon lähestyessä Paige tunnisti hevosen, hän oli nähnyt sen tallissa edellisenä päivänä ja myös tarhailemassa lähipäivinä. Miten hän ei olisi voinnut olla tunnistamatta tuota väritystä samaksi hevoseksi, jonka ovessa luki Colm.

"Hei, oletko eksynyt vai muuten vain uhkarohkea kun nummia pitkin tulet", Paige tiedusteli kun ratsukko lähestyi kuulo etäisyydelle ja hän tunnisti ratsastajan sukupuolen mieheksi.