Parempi selittää ja hyvin.

// Pixiekissa ja Katerina, vaihteeksi. :D//

Miyato oli päättänyt lähteä tänään ylös parin Newcastlen yliopistosta saadun kaverinsa kanssa. He olivat aluksi istuneet iltaa Markin luona, siirtyen sitten kellonaikojen salliessa sieltä klubille. Miyatolla oli hauskaa, vaikka hän huomasikin hieman toivovansa, että törmäisi Katerinaan täällä. Nainen olisi ihan hyvin hänen mielikuvissaan käydä tällaisessa diskossa. Hän oli hakemassa juomaa itselleen tiskiltä ja palatessaan kohti pöytää, hän näki tutun blondin ihmisten seassa. Tutun blondin ja aivan vieraan miehen imuttelemassa tuon kaulaa sekä kuiskuttelemassa korviin jotakin sellaista, mikä sai naisen nauramaan. Miyato mutristi huultaan hyvin tyytymättömästi. Ei ollut todellista. Hän palasi ystäviensä luo ja kaivoi puhelimen esiin.
"Onko hyvääkin seuraa?"
Viesti oli turhan passiivisaggressiivinen ja lapsellinen laittaa, mutta ne pari olutti suorastaan kannustivat siihen.

Katerinan tapa viettää vapaailtaa ei varmasti tullut kenellekään yllätyksenä. Siitäkin huolimatta, että hän deittaili mielellään Miyatoa, oli hän enemmän kuin mielellään ottanut vastaan kutsun lähteä baariin kavereiden kanssa. Ja mitä siitäkin oli tullut - hän oli tapansa mukaan päätynyt metsästämään miehiä juotuaan yhden drinkin liikaa. Nyt hän istui lähestulkoon hajareisin uusimman löydön sylissä ja kikatteli tyttömäisesti jutuille, jotka olisivat selvinpäin olleet aivan liian rivoja tai typeriä. Hän kumartui laukulleen ja ehti napata puhelimen ennen kuin löysi itsensä miehen sylistä tuon kiskottua hänet siihen. Jokin aikaa sitten saapunut viesti sai Katin melkein hypähtämään mukavasta sylistä pois. Hän liukui penkille miehen viereen saaden epäilevän katseen osakseen ja vilkaisi uudelleen viestiä. Miyato. Miyato oli siellä. Hän katseli ympärilleen mutta ei löytänyt miestä.
”Missä oot?” Hän kirjoitti toivoen, että voisi hyvittää tämän. Eivät he olleet sopineet mistään pelisäännöistä, joten totta kai Katerina oli kuvitellut, että saattoi jatkaa kuten ennenkin. Hän huitaisi ahneen miehen käden reideltään sen yrittäessä hivuttautua vesirajahelman alle. Nainen nousi ylös ja lähti etsimään Miyatoa.

Mitään ei oltu sovittu ja siksi se tuntuikin kovin lapselliselta suuttua siitä. Kai hän oli liian kiltti tai jotakin, kun Katerinan piti hakea niitä.. Noh, tavallisia miehiä baarista.
"Pienemmässä tupakkakopissa."
Siellä ei juurikaan ketään käynyt tupakalla, kaikki olivat isommassa kopissa. Miyato nakutteli tupakkakopin ikkunalautaa nyreänä. Olisiko vain pitänyt olla kuten muut? Haluta heti hameen alle? Helvetti. Hän oli tyhjentänyt shotin ja oluen aivan liian nopeasti.

Katerinalla meni aikansa ymmärtää Miyaton antama suunta ja sen jälkeen etsiä tupakkakoppi. Hän kun ei polttanut, niin tupakkakoppien paikat olivat jääneet aina vähän hämäriksi. Hän pyörähti isomman ohitse ja sai nälkäisiä katseita osakseen, mutta sillä hetkellä ne vain oksettivat. Miksi hän oli edes lähtenyt ulos, kun ihana Miyato olisi varmasti viihdyttänyt häntä jos seurasta oli ollut puutetta. Niin, eihän hän tarkoituksella miesseuraa ollut lähtenyt hakemaan, mutta kuten aina, tilanne oli riistäytynyt käsistä. Humalaisen tasapainoa hakien Kat pääsi korkokengissään pienemmälle tupakkakopille ja astui sisään. Nainen siirtyi nopein, horjuvin askelin kiinni Miyatoon ja kiersi kätensä miehen ympäri. Siinä vaiheessa humala oli jo sitä tasoa, ettei itsehillintää ollut.
”Mitä sä täällä teet?” Kat kysyi kun ei osannut suoralta kädeltä pahoitellakaan. Mitä ikinä Miyato olikaan nähnyt, oli se kuitenkin selvästi saanut tuon huonolle tuulelle.

Ei Miyatokaan polttanut, mutta musiikki ei pauhannut sinne samalla tavalla. Amerikkalainen veti tyynesti naisen kädet ympäriltään.
"Lähdin poikien kanssa ulos. Kuten ilmeisesti sinäkin."
Hän huomasi olevansa oletettavasti heistä se selvempi, mutta aikoi silti purkaa kiukkunsa nyt.
"Sellasenko sä haluat? Parin kaljan jälkeen panoa vonkuvan flirtin, jolla on huomenna toinen pano jo katsottuna? Olisit ihmeessä sanonut suoraan niin en olisi käyttänyt aikaani tähän. Kai jäi edes jäljet kaulaan ja puhelinnumero? Ettet yksin lähde kotiin. Olishan se surullista."

Katerina irrottautui hämmentyneenä Miyatosta ja jäi seisomaan melkein kuin lyötynä paikalleen. Ei hän ollut edes tehnyt mitään, ja toinen oli hänelle vihainen. Häntä harmitti, mutta samaan aikaan teki mieli muistuttaa, ettei toinen ollut koskaan pyytänyt häntä olemaan olematta kenenkään muun kanssa. Kai sen olisi voinut itse tajuta… Katerina ei pitänyt syytöksistä, eikä varsinkaan näistä, jotka saivat hänet kuulostamaan halvalta huoralta. Okei, olihan hän sitä välillä, mutta nytkin hän oli tuskin antanut miehen koskea itseensä. Olihan se ollut toki enemmän kuin mihin Miyato oli koskaan päässyt.
”En”, hän vastasi laskien käden kaulalleen kuin peitelläkseen mahdollisia jälkiä. Ei hän halunnut oikeasti ketä vain baarista - se oli vain hauskanpitoa. Se oli huomion hakemista, sillä se oli paras tapa jonka hän oli keksinyt. Eivät miehet halunneet käydä kunnon treffeillä ja olla helliä vain olemisen halusta, joten oli helpompaa vaan antaa kaikkensa jotta sai edes palasen jotakin hyvää itselleenkin.
”Miks sä oot mulle vihanen?” Katerina kysyi harmistuneena ja veti glittermekkonsa helmaa alemmas. Kyllä hän tiesi, mutta halusi kuulla sen suoraan Miyatolta.

Miyatoa ärsytti ja ärsyttikin niin helvetisti. Hän puraisi huultaan, kohottaen toista kulmaansa Katerinan sanoille. Miksi? Nii-in, miksi? Hyvä kysymys.
"Koska mua ärsyttää? Käyttäydyn ja oon herrasmies, palkaksi nään kun juokset kaksijalkasten perässä."
Kirjaimellisesti kaksijalkaisten. Hän otti nyt pari askelta lähemmäs, katsellen vaaleahiuksisen naisen kasvoja.
"Etkö sä olis yhtään vihanen jos mulla keinuis sylissä joku tyrkky?"

Miyaton sanat saivat Katerinan puremaan alahuultaan. Hän vältteli miehen katsetta häpeillen ja tunsi itsensä ihan halvaksi luntuksi. Sellaisena Miyato tietenkin hänet myös näki, eikä hänellä olisi varmasti enää mitään asiaa tuon aamiaispöytään mukavan treffi-illan jälkeen. Pitikin aina pilata kaikki mahdollisuutensa hölmöilemällä!
”En mä tätä suunnitellut”, hän sanoi itkua nieleskellen. Miyaton sanoissa oli kyllä järkeä, sillä ei hänkään katselisi hyvällä jos tuo pyörittelisi naisia samaan tapaan kuin hänellä tuppasi olemaan miehiä. Ihan hyvä pointti, hän ei vaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa.
”Anteeks. Tää oli multa tosi paska veto”, hän mutisi alistuneena.
”Kyl muakin ärsyttäis jos sä oisit muiden kanssa.”

Kun mies sai anteeksipyynnön (oli se sitten kuinka krokotiilin kyyneleiden kanssanlausuttu tahansa), pahin alkoi laantua hänen sisältään. Jenkki vilkaisi rannekelloa, sitten Katerinaa. Toinen oli selvästi humalassa. Huolehtisikohan joku tuon asiallisesti kotiin vai oliko nainen jo kadottanut alkuperäisen seuransa täysin? Hän huokaisi hiljaa ja veti tuon kainaloonsa.
"Haluatko että saatan sut kotiin? Asun lähellä, voidaan myös mennä mun luo. En haluaisi päästää sua lähtemään tuollaisena yksin kotiin."
Kauanpa hän jaksoi murjottaa.

Katerina ei ollut ehkä parhaimmassa kunnossa syvälliseen keskusteluun. Hän yritti kuitenkin hymyillä, kun Miyato lopetti ikävät syytökset. Asenne tuntui silti jollain lailla jäykältä ja vaikka hän pääsikin kainaloon, ei se tuntunut tuovan samanlaista lämpöä kuin ennen.
”En mä tiedä”, nainen vastasi epävarmasti ja hypisteli pientä käsilaukkua.
”Sä et sit varmaan halua enää tapailla?” Hän kysyi hiljaa ja nosti ruskeiden silmien katseen mieheen, joka oli vain hivenen pidempi hänen keikkuessa koroillaan hieman alistuneen lysyssä. Hänen erikoiset kokemuksensa parisuhteista oli luettavissa jo siitä, miten nainen käyttäytyi. Hän ei tiennyt yhtään mikä oli sallittua, mikä ei, ja oli valmis luovuttamaan ensimmäisen vastaiskun kohdatessa. Jopa hän piti itseään halpana kertakäyttökamana. Surullista.

Miyato ei hetkeen sanonut mitään.
"Jos puhutaan selvänä enemmän? En haluaisi lopettaa tällasen takia, mutta en halua jutella siitä enempää nyt. Alkaisin taas räyhätä."
Hän tiesi ja tunnisti itsestään tiettyjä käytäsmalleja. Nyt hän yritti kerrankin välttää sitä miten aina ennen oli tehnyt.
"Mennäänkö mun luo? Voin viedä sut aamulla kotiin."
Huulila kipaisi jo pieni hymy, sormien silitellessä naisen olkavartta. Kiukun lisäksi alkoholi aiheutti muunkinlaisia olotiloja (tai sitten kiukku ja alkoholi yhdessä, kuka tiesi), mutta nyt olisi käyttäydyttävä.

Katerinan oli tyydyttävä siihen vastaukseen, vaikka kysymykset risteilivät mielessä. Ei hän niitä saisi puettua kokonaisiksi lauseiksi, joten ehkä olisi parempi odottaa siihen, että he olisivat selviä. Hän ei halunnut kuunnella Miyaton rähjäämistä joten koki parhaaksi olla hiljaa ja painautua lähemmäs. Sen hän sentään osasi.
”Mennään vaan”, hän myöntyi ja vilkaisi matkalla aiempaa seuralaistaan, joka oli keksinyt jo korvaajan hänelle. Se sattui, vaikka Kat tiesi hyvin, ettei olisi ollutkaan miehen ainut mahdollisuus sinä iltana. Hän vain kaipasi edes hetkeksi oloa, että hän oli ainutlaatuinen ja tärkeä. Miyaton kanssa hänellä oli se tunne.
”Mulla on takki narikassa”, nainen muisti ja kaivoi narikkalappunsa laukusta. Se putosi lattialle ja hänen täytyi kumartua nostamaan se.

Miyato kumartui nostamaan sen narikkalapun ja tarttui toista kädestä. Käsikkäin hän kulki toisen kanssa narikalle, auttaen takin tuon päälle. Hän ei päästänyt kädestä irti kun he lähtivät ulos, vaan käveli Katerinan lähellä. Päästyään kotiovesta Miyato komensi Hettyn omalle paikalleen. Ei nyt.
"Onko paha olo?"

Katerina pysytteli lähellä Miyatoa ja yllätti itsensäkin, miten hiljaiseksi tilanne oli hänet vetänyt. Nainen astui sisään jo tuttuun asuntoon ja pudisteli päätään miehen kysymykselle. Tai no, oli vähän, mutta ei kai sitä tarvinnut kertoa. Ei hän nyt aikoisi voida pahoin toisen asunnossa, se olisi todella noloa. Kat potkaisi kengät huojentuneena jaloistaan ja painautui halaamaan Miyatoa.
”Sä olet kaikista ihanin”, hän sopersi vasten miehen kaulaa.

Rehellisesti, hän meni hieman hämilleen naisen painautuessa lähelle. Miyato halasi Katerinaa hämillään, silitellen tuon selkää.
"En mitenkään erikoinen. Tuu ottamaan vettä ja särkylääke valmiiksi?" Hän nostin käsiään tuon selällä ylemmäs. Hän ei itsekään ollut selvä, sen huomasi vasta nyt. Ja samaan aikaan hän olisi halunnut hylätä kiltin pojan imagonsa.

Katerinan mielessä Miyato oli todella erityinen. Hän pystyi luottamaan tuohon melkein liikaakin ottaen huomioon, miten vähän aikaa he olivat tunteneet. Mies ei ollut ollenkaan kuin muut ja siksi kiehtoi häntä.
”Okei”, hän hymyili ja lähti miehen mukaan. Hänen kätensä seikkailivat miehen selällä eikä häntä olisi yhtään haitannut, vaikka Miyato olisikin halunnut häntä enemmän. Oli vähän säälittävää olla niin humalassa, että toisen täytyi huolehtia hänestä.

Piti ottaa myös se fakta huomioon, että Miyato oli itsekin humalassa. Ei niin näkyvässä, mutta oli kuitenkin. Hän värähti naisen koskettelun alla, ottaen keittiössä kylmää vettä lasiin. Hän ojensi paketista särkylääkkeen Katerinalle, hymyillen tuolle. Ei ihan niin viattomasti kuin aiemmin, silmissä oli hieman erilainen pilkahdus.
Ei. Miyato, ei.
"Sä näytät kyllä hyvältä."

Katerina otti tarjotun vesilasin ja heitti särkylääkkeen suuhunsa huuhtoen sen vedellä alas. Hän hymyili Miyatolle takaisin ripsiään räpsytellen ja juotuaan lasin kerralla tyhjäksi hän laski sen tiskipöydälle ja painautui hellästi miestä vasten.
”Aww, kiitos, niin säkin”, hän hymyili kehuille ja suukotti Miyaton rintaa.

Jos he olisivat olleet aiemmin sängyssä, Miyato olisi saattanut antaa halujensa viedä. Nyt hän ei kuitenkaan halunnut antaa halujensa viedä, sillä ei ensimmäinen kerta olisi humalassa... Noh, minkään arvoinen. Ja sitä paitsi, Katerina oli pahemmassa humalassa, eli kaupan päälle tulisi olo siitä, että hän on hyväksikäyttänyt naista. Huokaus.
""Haluutko käydä suihkussa tai jotain?"

Kat hipsutteli Miyaton alaselkää ja katseli miehen kasvoja aavistuksen humalaisella katseella.
”Hmmmm. Se vois olla ihan hyvä idea”, hän nyökkäsi ja ikiteini hänen sisällään hihkui onnessaan Miyaton herrasmiesmäisyyden vuoksi. Toinen oli niin huolehtivainen ja piti hänestä ihmisenä eikä naisena. Mistä sellaisia ihania miehiä oikein löytyi.
”Tuutko mun kanssa?” Nainen virnisti unohtaen kokonaan sen, että toiselta puuttui osa jalkaa. Pikkujuttuja, paitsi sitten kun sen oikeasti näkisi. Yhteissuihku nyt vain oli asia mitä hän mielellään ehdotteli vähän humalassa.

Miyato nyökkäsi ja lähti hakemaan toiselle sitä kylpytakkia. Hän ojensi samalla naiselle t-paidan, jota tuo voisi pitää yöpaitanaan. Hän naurahti Katerinan ehdotukselle matalasti ja pudisteli päätään. Amerikkalainen nojautui eteenpäin, naisen korvan viereen.
"Ehdota samaa selvänä ja tulen heti suihkuun."
Ei, ei hän nyt tulisi.

Katerina otti vastaan annetun kylpytakin ja paidan hymyillen yhä leveästi seuralaiselleen. Miyaton kumarruttua hänen korvan viereensä kylmät väreet juoksivat pitkin selkää, mutta vastaus sai naisen mutristamaan huultaan.
”Olet tylsä. Sitä paitsi olen vain vähän hiprakassa”, hän puolustautui ja lähti sitten kylpyhuonetta kohti. Vieläköhän hänen hammasharjansa oli tallella? Nainen riisuutui tiukasta mekostaan ja pujahti lämpimään suihkuun jossa sai pestyä naamalle maalatut meikit pois. Hiuksensa hän sai pidettyä jopa osittain kuivina sidottuaan ne löysälle nutturalle, sillä eihän hienoa kampausta kannattanut pilata. Nainen asteli yöpaidassaan etsimään Miyatoa puettuaan jopa tällä kertaa pikkulaukussaan kantamansa puhtaat alushousut jalkaansa ja pestyään hampaansa.

"Niin oon, tiedän. Mutta kun tapana ei ole käyttää toisten humalaa hyväksi."
Miyato ei ollut heittänyt harjaa pois, ihan vain... Varmuuden vuoksi. Toiveajattelua ehkä. Hän huokaisi hiljaa ja hoiti Hettyn pikaisen ulkoilutuksen. Vain vaihtoi jälleen yöhousut päällensä. Alkoholin takia oli kuuma, joten paita sai jäädä pois. Kunhan proteesi peittyisi, se riitti. Hän isuti sängyn reunalla Katerinan tullessa, haroen hieman hiuksiaan. Hän menisi suihkuun huomenna.

Katerina heitti vaatteensa johonkin nurkkaan ja istuutui sängyn reunalle Miyaton viereen rohkeasti. Hän hymyili tauotta vaikka väsymys vähän jo painoikin ja juoksutti hitaasti kätensä miehen selän taa. Hän kurottautui painamaan suudelman Miyaton leukaluulle hellästi.

Ei hän nyt kuitenkaan halunnut työntää naista poiskaan. Hn veti Katerinan kainaloonsa, hymyillen hieman vinosti suukolle jonka sai leuallensa.
"Mmmh... Anna kun arvaan, ei väsytä?"