Kuuntele kutsu ja tule

Kaadettua maitoa myös Alfien mukiin Didi asteli takaisin keskisaarekkeen ääreen. Hän oli todella tyytyväinen, kun uusi työkaveri oli osoittautunut mielenkiintoisaksi ja puheliaaksi kaveriksi. Didiä ei haitannut hölöttää omista asioistaan, vaikka oppisi mieluusti myös vastapuolesta jotain sen sijaan että puhui omista asioistaan iltamyöhään.
"Paljon mukavampi", hän sanoi helpottuneena ja vei kättään pitkin saarekkeen pintaa. "Minulla ei ole ollut töiden puolesta samanlaista onnea kuin sinulla mutta täällä olen viihtynyt ja toivon viihtyväni tulevaisuudessakin."
"En minäkään", Didi totesi huvittuneena. "Mutta minun piti maksaa elämiseni jollakin, joten..." hän sanoi ja hörppäsi teetä. "Mitä pidät teestä?"

Alfie toivoi, että Didi viihtyisi - ja samalla että hän itsekin löytäisi sieltä jonkinlaisen kodin, jota kaipasi ympärilleen kuumeisesti. Hän ei kaipaillut perinteistä perhe-elämää, mutta jotakin, ihmisiä ja läheisiä sekä paikan jossa pysyä kauemmin kuin pari vuotta. Jotakin mikä korvaisi sen kodin, jonka hän oli jättänyt taakseen muutettuaan omilleen töiden perässä. Hän hymähti myötätuntoisena Didin sanoille pakkotyöstä vuokranmaksun vuoksi ja toivoi, ettei hänen koskaan tarvitsisi olla siinä tilanteessa. Ei hän nyt seteleissä ollut pyöriskellyt ikinä, mutta rahaa oli ollut juuri asumiseen, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin aina. Ja jos ei ollut, hän oli nöyrtynyt ottamaan vastaan pieniä lahjoituksia vanhemmiltaan.
”Tämä on oikein hyvää”, mies vastasi kysymykseen tarkoittaen sitä, vaikka tuskin olisi totuutta sanonut vaikka ei siitä olisi pitänytkään. Hän hörppi teetä nyt rauhassa aseteltuaan aterimensa siististi lautaselle kello viiteen.
”Mitä tehtävää sinulla on tänään?” Hän kysyi vilkaisten muistiotaan nopeasti. Hän voisi aloittaa ihan sillä, että selvittäisi mistä löytäisi mitäkin tarvikkeita ja tarvitsisiko jotakin hankkia. Oli oletettavaa, että vanhassa kartanossa, jossa puutarhuria ei ollut ollut aikoihin, puuttui jotakin olennaista joka oli ehkä hajonnut aikanaan ja jäänyt korvaamatta tai jota ei ollut edes keksitty viimeisimmän puutarhurin paikalla ollessa.

Tee oli hänestäkin todella hyvää ja oli mukavaa, että Alfiekin piti siitä. Ehkä hän ei olisi kehdannut sanoa, vaikkei olisikaan pitänyt mutta Didiä se ei olisi haitannut. Kaappi oli täynnä kaikenlaisia teepusseja, joita mies voisi käyttää tämän sijasta. "Hienoa", hän kuitenkin sanoi hymyillen ja kiersi kätensä lämpimän kupin ympärille.
"No, minulla olisi vaikka mitä mutta minun täytyy varmaankin priorisoida", Didi pohdiskeli. "Olen aloittanut ikkunoiden kevätpesun ja niinkuin voit tämän kartanon koosta arvata, siinä menee hetki. Mutta toisaalta viimeviikonloppuisen valmennuksen jäljiltä pitäisi myös siivota vierasmakuuhuoneet ja kylpyhuone... ja mitä vielä, onneksi voin päättää melko vapaasti mitä teen kunhan saan kaiken tehtyä."
"Mitä sinulla on tuossa muistiossasi?" hän uteli hörpättyään teetään. Ehkäpä Alfie oli työssään vain järjestelmällisempi kuin hän.

Ikkunoiden peseminen sen kokoisessa kartanossa kuulosti ikuisuustyöltä, eikä Alfie kadehtinyt yhtään Didiä. Hän tosin viihtyi muutenkin vähän erilaisissa töissä, minkä huomasi varmasti jo ihan ammatinvalinnasta.
”Kuinka usein täällä pidetään valmennuksia niin, että valmentautuvat yöpyvät täällä?” Hän kysyi uteliaisuuttaan ja lämmitteli pitkiä, kapeita sormiaan teekupin ympärille. Kevät oli koleaa aikaa Britanniassa, vaikka aurinko välillä pääsikin lämmittämään mukavasti. Mies naurahti hieman epävarmana, kun nainen kysyi hänen muistiostaan. Hän nosti katseen toiseen ja sulki muistiinpanonsa tiukasti nahkakansien väliin.
”Vähän muistiinpanoja aamuiselta puutarhakäynniltä”, Alfie vastasi lyhyesti ja mitäänsanomattomasti arvellen, että Didi ehkä halusi kuulla lisää. Hän arpoi hetken, näyttäisikö kirjastaan, mutta päätyi pitämään kannen suljettuna.
”Hahmottelin puutarhan pohjakuvaa ja kirjoittelin havaintojani ylös. Osaatko muuten sanoa, mistä löydän työvälineitä, kuten haravan?”

"Se ei ole mitenkään säännöllistä", Didi kertoi ja pudisti päätään. "Useammin kuin aikaisemmin mutta no, kerran kuukaudessa tai harvemmin. Mutta sittenhän on muita tapahtumia, joiden takia täällä yöpyy muita ihmisiä - kisoja, tapahtumia, leirejä..." hän lähti luettelemaan ja joi sitten teetään. Oli ainaisen hauskaa kuunnella vierailijoiden valituksia monimutkaisesta kartanosta ja vaikka monet vierailijat olivat Didin silmissä hienostelijoita ja lajinsa kermaa, hän nautti seurasta.
"Ai", hän vastasi ja katsoi vihkoa tarkemmin. "Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti puutarha ei ole liian toivoton", Didi sanoi pahoittelevaan sävyyn.
"Kyllä. Ulkovarastossa on vaikka mitä, se on kartanon vasemmalla nurkalla. Sekin kaipaisi järjestelyä." Yksi asiaa lisää hänen työlistaansa mutta Didiä ei valittanut.

Alfie nyökkäili ja nautiskeli teestään hyvässä lounasseurassaan. Hän arveli että tulisi viihtymään ainakin Didin puolesta siellä hyvin, sillä taloudenhoitaja oli hyvin herttainen.
”Ei se ole toivoton. Pidän haasteista”, Alfie hymähti miettien, että työtä toki saisi tehdä mutta hyvä pohja hänellä ainakin oli. Mikä olisikaan ollut hienompaa, kuin saada työpaikka kevään kynnyksellä kartanolta, jonka puutarha oli upea ja jonka kanssa saisi toteuttaa kaiken oppimansa ja luovuutensa.
”Järjestelen sen mielelläni, kun pyörin siellä kuitenkin, älä huoli”, mies kiirehti tarjoutumaan ennen kuin Didi huolehtisi hiukset päästään. Naisella oli varmasti tekemistä kartanossa jo ihan tarpeeksi. Hän siistisi varaston mielellään, järjesteleminen ja siivoaminen olivat miellyttäviä tehtäviä, joiden kanssa hän saisi aikansa kulumaan.

"No hyvä", Didi vastasi ja kuvitteli mielessään upean, vehreän ja kukkivan puutarhan joksi Alfie vielä tämänhetkisen hieman rämän takapihan muuntaisi. Siellähän kehtaisi sitten varmasti viettää vaikka miten aikaa. Hän näki jo heidät juomassa teetä kauniin takapihan tuoleilla, leiriläiset viettämässä siellä aikaa - saattoi olla, että Didi odotti puutarhan valmistumisen lisäksi myös kesää innolla.
"Oikeasti? Se olisi ihanaa. Kiitos", hän sanoi kiitollisena ja hieman helpottuneena. Tietysti mikä tahansa asia hänen työlistaltaan otettuna pois helpotti ja hän otti vastaan Alfien ihanan välittömän avuntarjouksen mielellään, koska ei alkaisi väittämään sellaista vastaan.
"Joten, mistä päin sinä sitten tulet?" hän vaihtoi aihetta ja uteli vastavuoroisesti Alfien taustoja.

Alfie hymyili ja nyökäytti päätään, kun Didi niin vuolaasti kiitteli hänen avuntarjoustaan. Eihän siitä olisi hänelle mitään vaivaa! Ainakin hän pääsisi penkomaan varastoa ja näkisi, mitä kaikkea sieltä löytyisi. Mies viimeisteli teensä hitain siemauksin ja jäi pyörittelemään kuppia käsissään katsellen pohjalle valunutta sakkaa.
”Hexhamista”, Alfie vastasi tylsästi harmissaan siitä, ettei hänellä ollut esittää upeaa taustatarinaa eksoottisista juuristaan. Hänellä oli vain Hexham, Northumberland ja pieni suku sillä alueella.
”Olen asunut myös Newcastlessa ajoittain, mutta en sen kauempana. Paljon tylsempää kuin sinun tarinasi.” Alfie ei tarkoituksella ruikuttanut kotimaisia juuriaan, mutta ei se mikään jännitysnäytelmä ollut. Olihan hänen nuoruudessaan tapahtunut ja sattunut, erityisesti perhesuhteiden osalta, mutta ei mitään sellaista jota hän olisi halunnut kertoa Didille.
”Luulen, että on aika palata töihin. Kiitos lounaasta ja seurasta, Didi. Ai niin, ja teestä, se oli oikein hyvää.” Alfie vei teekuppinsa tiskiin ja loi lämpimän, mutta aran hymyn ja katseen seuralaiseensa. Hän nosti muistiinpanonsa pöydältä ja hypisteli kirjan nahkaista selkämystä.

"En usko, että elämäsi tylsä on ollut", hän väitti kepeästi vastaan ja käveli laskemaan astiansa tiskikoneeseen. Ei hän omia juuriaankaan nyt erityisen ihmeellisinä nähnyt, mutta Intia ja Skotlanti olivatkin hänelle kuin arkipäivää toisin kuin ulkopuoliselle. Joskus nuorena monikansallisuus oli tuntunut enemmän taakalta kuin onnelta, vaikka hän olikin aina osannut arvostaa Intian kirjavaa kulttuuria.
"Asuin aikaisemmin Hexhamissa, se on mukava paikka. Nyt minulla on entisessä asunnossani vuokralainen", hän kertoi ja pyyhki kätensä nopeasti hameensa helmaan.
Alfien seuraaville sanoille Didi nyökkäsi. Vaikka uuden juttuseuran kanssa voisi rupatella koko päivän se ei ollut ainut asia hänenkään aikataulussaan.
"Ole hyvä, ja tervetuloa myös illalliselle myöhemmin", hän sanoi hymyillen ja käveli portaiden suuntaan. Portaiden yläpäässä hän kääntyi Alfien puoleen ennenkuin karkasi keskittymään siihen, mihin oli laskenut pesutarvikkeensa. "Jos tarvitset yhtään mitään, tule tänne huutelemaan... olen jossakin täällä", hän vei kättään pitkin ensimmäistä kerrosta, jonka ikkunoita oli pessyt ennen ruokataukoa ja pesisi sen jälkeenkin.

Alfie hymähti kuullessaan Didin vastustusta hänen elämänsä tylsyydestä. Niin, kyllä hän oli viihtynyt oikein hyvin. Olisihan voinut tapahtua paljon enemmän, mutta hän nautti elämänsä seesteisyydestä.
”Hexham on koti, pidän paikasta paljon”, hän tunnusti kevyen hymyn kera ja siisti jälkiään keittiössä. Pitäisi pitää mielessä, mistä hän oli sinne edes tullut - valtava kartano kun tuntui välillä sellaiselta sokkelolta, että sinne meinasi eksyä.

”Voi kiitos, tulen varmasti”, mies vastasi illalliskutsuun ja puristi muistikirjaansa käsissään. Hän asteli portaat ylös ja mietti, että voisi seuraavaksi siirtyä sisätiloihin piirtämään selkeämmän suunnitelman ja laatimaan ostoslistoja sekä listan siitä, mitä puutarhassa voisi jo nyt tehdä.
”Niin teen. Kutsun sinut puutarhaan sitten kun olen tehnyt sille jotakin ja on nätti ilma”, hän hymähti ennen kuin nosti kättään ja lähti töidensä pariin. Hänen oli myönnettävä itselleen, että alku Rosings Parkissa tuntui hyvältä.

[Kiitos pelistä :)]

Didi soi Alfielle hymyn ja laski kätensä alaselälleen. Ikkunoiden ja muiden siivoilujen parissa se optimaalinen työasento katosi helposti ja nytkin hän olisi voinut käyttää puoli tuntia työajasta vain venyttelyyn tunteakseen itsensä vertyneemmältä. Onneksi venyteltyä tuli aina ennen ja jälkeen lähes päivittäisiä juoksulenkkejä ja ratsastuksia.

"Hienoa", Didi vastasi miehelle. "Odotan innolla sitä, mitä kaikkea teet puutarhalle. Siitä tulee upea. Nähdään myöhemmin", hän toivotti hymyillen ja katosi sitten hetken päästä omaan suuntaansa.

[Kiitos 8)!]