Muutto, jossa kahvitkin levii autoon

Varustehuoneen ovi sulkeutui Elisin perässä kun hän asteli portaisiin Cherylin jäljestä ja harppoi askelmat tuttuun tapaan, vaikkei kiireessä ollutkaan.
"Tänne voi tulla juomaan vaikka kahvit ja tuossa on katsomo, josta voi seurata maneesin menoa", hän kertoili ja osoitti penkkirivejä ja katsoi samalla alas maneesiin. Hän käveli Cherylin edeltä peremmälle ja moikkasi nyökkäyksellä ja pienellä hymyllä tuttua taukolaista. "Ja tuolla on pukuhuone, jos tarvii vaikka vaihtaa kamat... ja vessat", hän selitti ja osoitti nopeasti ensimmäistä ovea. Seuraavan oven takana olisi varmaankin Effie.
"Ja tuolla on sitten toimisto", hän näytti toista ovea ja jäi seisomaan kevyeeseen kumaraan keittiön eteen.

Elis höpötti vauhdilla osoitellen penkkirivejä. Cheryl nyrpisti nenäänsä. Miksi ihmeessä kukaan tahtoi seurata kuinka idiootit törmäilivät toisiinsa maneesissa? Miten kellään edes oli aikaa sellaiseen? Cheryl ainakin keksisi monia muitakin tapoja viettää aikaansa. Hänellä oli sentään monille täysin vieras käsite nimeltä elämä.

Cheryl käveli varsin rohkeasti toimistolle. Hän koputti siihen rohkeasti ensin kerran, sitten toisen. Kukaan ei tullut.

"Teidän sihteeritätskä ei taida olla paikalla", punapää huikkasi olkansa yli Pikkupojalle. Elis seisoskeli odottelevasti kummallisessa asennossa.

"Ai, no", hän vastasi ja suoristautui. Mitäköhän ihmettä nytkin keksisi, kun yleensä hallintovastaava juurikin oli toimistossa. Elis katsoi oleskeluhuonetta mutta tätä ei näkynyt eikä hän kuin sattuman kaupasta tullut portaitakaan ylös heidän perästään.
"Ehkä hänellä on joku tapaaminen juuri nyt. Voithan sä vaikka odottaa sitä tässä, Effie on kyllä töissä tänään ja tulee varmasti pian." Ainakin niin Elis toivoi. Ehkä tässä välissä hän voisi kipittää omien töidensä pariin takaisin, Elis ajatteli, vaikkei tehnytkään vielä lähtöä.

[Haha, voidaan päättää tähän jos haluut. :D]

Cheryl päästi tuhahduksen ja huokauksen välimaastossa olevan äänen katsoessaan ovea ristiessään kätensä. Nainen vilkaisi kulmat ärtyneesti kurtussa Pikkupoikaa, joka höpötti kaikenlaista. Lopulta Cheryl käveli lähimmälle sohvalle ja istui siihen - tarpeeksi kauas toisesta huoneessa istuvasta.

"Sä voit varmaan mennä", Cheryl tokaisi ja kaivoi puhelimen taskustaan. Ei heitä tai moita, ei "oli kiva tavata". Pelkästään perinteinen Cheryl, jonka kiinnostus oli jo puhelimessa. Kaikesta huolimatta, Elis oli ollut Cherylistä peräti siedettävää seuraa.

[Joobz! Kiitos pelistä :>]

No, asia oli näköjään sillä selvä. Elis oli tyytyväinen, ettei Cheryl ruvennut hankalaksi ja hän sai livetä paikalta.
"Joo okei", hän tyytyi tokaisemaan ja katsoi sitten puhelimen seuraan siirtynyttä punapäätä ja sen jälkeen toimiston ovea. Olkiaan kevyesti kohauttaen hän kääntyi ympäri ja jolkotti alakertaan ja rehuhuoneeseen.