Boys, they like a look of danger

// Sanna ja Mason tänne uhreiksi~//

Andrea oli tullut tänään hieman myöhään tallille. Eilen oli mennyt hieman myöhään ulkona tyttöjen kanssa. Yksi hyvistä ystävistä oli eronnut jokin aikaa sitten ja totta kai Andrea oli mukana, kun ehdotettiin iltaa tyttöjen kanssa ulkona! Enemmän kuin mielellään. Niinpä tallille lähtö oli tänään venähtänyt. Eipä se haitannut, tänään oli vain yksi valmennus illemmalla ja sekin oli Morlandin pitämä, johon hän osallistuisi Mentoksen kanssa hyvillä mielin. Orin kanssa ei olisi ongelmia mukavan valmentajan valmennuksessa. Cavanaugh keskittyi valmistautumaan World Cupiin Duracellin kanssa, joten hän sai pienen hetken ansaittua lepoa. Kunhan se riemu olisi kahden viikon kuluttua ohitse, Andreaa alettaisiin rääkätä tosissaan. Hänen kesänsä oli aivan täynnä, suunniteltu sekä Artemiksen kisakalenterin mukaan että sen mukaan, missä oli Coralle sopivia kenttäkilpailuja tarjolla. Nyt oli kuitenkin aika lähteä maastoon Foxyn kanssa, kohtalaisen rentouttava reissu tiedossa siis, tai sitten ei. Eikä ketään ollut tulossa mukaan, Miyatolla oli naapurikaupungissa jokin nuorten ratsastajien teoriapäivä. Huokaus.

Tummatukkainen nainen talutti ruunan pesupaikalle. Siinä lempeän näköinen nuori hevonen seisoi oikein mallikelpoisesti. Sentään Foxylla oli tänään hyvä päivä, hän ei olisi jaksanut tänään yhtään turhaa tuittuilua. Andrea jutteli ruunalleen hymyillen, huomaten pienen ruven toisen etusen kannassa.
"Mihin sinä olet itsesi tölvännyt, senkin kohelo kakara."
Hän kumartui harjapakin puoleen, löytämättä sieltä etsimäänsä, Ärsyyntyen siitä tiedosta, että rasva oli mahdollisesti loppu, nainen alkoi penkoa pakkia suorastaan raivokkaalla vimmalla. Ensimmäinen vastaantulija jonka hän huomasi, joutui kysymyksen kohteeksi. Ainakin tuolla oli harjapakki kädessään. Kasvoille suli mitä hurmaavin hymy kun nuori nainen suoristautui kyykystä seisomaan.
"Hei, anteeksi. Olisiko sinulla lainata Helosania tai vastaavaa rasvaa? Oma on näköjään loppu ja Foxy on pitänyt tarhassa hiukan liian kivaa."
Lirkun lirkun. Jos jotakin, hän osasi ainakin räpytellä silmiään ja lirkutella miehet tekemänä kuten hän halusi. Tässäkin tapauksessa se toivottavasti toimisi ja hän saisi mokoman lainaksi.

Mason asteli tallikäytävää harjapakki kädessään ajatuksissaan. Hän ei voinut unohtaa Fleuria, jonka kanssa oli pitänyt yhteyttä hyvin sopimattomasti ottaen huomioon, että hän oli naimisissa. Mies yritti kuitenkin keskittyä siihen, että ratsastaisi pian Essien ja hänellä todella olisi syytä keskittyä. Hevonen oli taitavampi kuin hän, kiitos ammattilaisratsuttajien ja valmentajien jotka sitä olivat hänen harrastuksensa ohessa kouluttaneet. Se ansaitsi arvoisensa ratsastajan ja Mason oli päättänyt päästä huipulle vielä joku päivä.

Hän havahtui ajatuksistaan kun nuori nainen puhutteli häntä ja hän pysähtyi käytävälle väistäen ohittavaa hevosta.
”Hei. Odotas, katsotaan”, mies sanoi ja laski harjapakin maahan vilkaistakseen sen sisälle. Harmi, ei mitään. Kai se oli sitten vielä avaamattomana kaapissa edellisen loputtua.
”Luulen että sitä on minulla varustehuoneessa”, hän pahoitteli, ”jos odotat hetken, niin haen.” Mason soi lämpimän hymyn hurmaavalle naiselle ja yritti muistutella itseään, ettei tuo varmasti edes flirttaillut, kunhan hymyili. Hän oli jo pilannut avioliittonsa - vaimoltaan salaa toki - mutta ei haluaisi sotkea elämäänsä enempää.

Andrea nappasi puhuessaan sormiinta letin jolle mustat hiukset oli punotti, näpläten sen päässä törröttäviä hiustupsuja. Voi, Mason oli niin väärässä siitä etteikö Andrea flirttailisi. Tosin, miltein kymmenen vuotta nuorempi nainen teki sen huvikseen, ei siksi että olisi kokenut Masoniin vetoa tai halunnut tuosta mitään kummempaa. Huvia itsellensä, miesten hämmentäminen ja sekoittaminen oli viihdyttävää.

Se toimi, jälleen kerran. Hän olisi voinut tietysti mennä itse hakemaan sen varustehuoneesta, mutta nyt hänen ei tarvitsisi kuluttaa sieviä jalkojaan turhaan ravaamiseen, vaan voisi puhdistaa vekin ennen kuin saisi sen rasvatuksi.
"Oi, kiitos paljon."
Andrea kumartui takaisin nuoren ruunan jalkoihin, töpötellen puhdistusainetta pumpulilla haavaan odotellessaan. Kun hän sai sen rasvan ja levitettyä mokoman hevosen jalkoihin, hymy palasi jälleen kasvoille. Saattoi nuori nainen ottaa pari tarpeetonta askelta lähemmäskin, ojentaessaan tuubia takaisin Masonille.
"Anteeksi, olen ihan käytöstavaton. Andrea Rowe. Ja kiitos avusta."
Jos ei ollut aivan typerä, ymmärtäisi kyllä että Andrea flirttaili. Hänen silmiensä katse ei ollut vain lempeä, vaan suorastaan kutsuva. Mihin hän oli miestä kutsuvinaan, se tuskin koskaan selviäisi kellekään.

Mason haki miltei kiirehtien kaapistaan avaamattoman rasvapurkin ja helpottaakseen naisen työtä, hän avasi sen sinetin ja palasi sitten ojentaen sitä neidolle hädässä. Hän jäi melkein vahingossa katselemaan toisen työskentelyä komean ruunan jalkojen kanssa ja otti sitten rasvansa takaisin kevyen nyökkäyksen kera. Hän hymyili huomaamattaankin, mutta se nyt kuului hänen perusluonteeseensa.
”Mason Rivers. Mielellänihän minä. Onko hevonen sinun?” Hän esittäytyi ja katseli huomaamattaan enemmän viehättävää naista kuin tuon hevosta, josta oli niin kiinnostunut. Olihan siinä syy jäädä jutustelemaan. Essie odottaisi kyllä.

Nainen heilautti lettinsä takaisin selkäpuolelle, katsellen miehen kasvoja tiiviisti. Hän vilkaisi ruunaansa miehen kysyessä siitä, pudistellen päätään.
"Ei, ratsastan vain. Se on vanhempieni tuttavan hevonen, minä vain ratsastan ja kilpailen sillä. Foxy on vielä aika nuori ja innokas, mutta sinä on potentiaalia."
Andrea huokaisi liioitellunkin teatraalisesti.
"Pitäisi lähteä sen kanssa maastoon, mutta en tiedä miten se sujuu."

Mason nyökytteli tyytyväisinä vastauksiin vaikka tuskin painoi niitä mieleensä.
”Oletko ratsastanut kauan?” Hän kysyi viitaten ehkä siihen, ettei toinen uskonut maaston välttämättä menevän mallikirjan mukaisesti. Tuo tosin kilpaili tällä hienolla hevosella ja Mason halusi väittää, että Andrea ratsasti sillä vähintään olympialaisissa. Pitäisikö hänen tarjoutua mukaan vai olisiko se täysin sopimatonta? Siinä mielessä ainakin, että hän oli ajatellut harjoittelevansa koulua ja rakentavansa korkeintaan muutaman maapuomiharjoituksen. Maasto ei sopisi harjoitteluun yhtä hyvin mutta se voisi olla mukavaa vaihtelua.

"Lapsesta asti, mutta Foxy on kuin siivillä maastossa. Eikä aina hyvällä tavalla."
Ei hän nyt olympialaisissa kilpaillut, mutta kansainvälisesti kuitenkin. Ja lupaava, maan esteratsastusmaailma odotti naiselta paljon. Andrea taiteili jälleen mitä suloisimman ilmeen kasvoillensa.
"Entä sinä? Oletko ratsastanut kauan?"

Mason hymyili vastaukseksi. Hän ymmärsi, että osa kilpahevosista oli varsin lennokkaita maastossa, mutta hänen onnekseen Essieen saattoi luottaa. Olihan se suistanut hänet selästään joskus säikähtäessään, mutta sitä tapahtui harvoin. Joskus se jäi tarkkailemaan jännittäviä asioita, mutta ei silloinkaan lähtenyt alta holtittomasti.
”Kymmenisen vuotta, olen vähän myöhäisherännäinen tämän suhteen”, hän naurahti vastaukselleen ja laski rasvapurkin harjapakkiin pyöriteltyään sitä jo ihan riittämiin käsissään.
”Hevosen ostin viisi vuotta sitten ja olen yrittänyt nyt valmentautua ihan tosissaan. Missä lajissa kilpailet Foxyn kanssa?”

Toisen vihjaus ikäänsä tarjosi Andrealle aivan liian herkullisen tilaisuuden.
"Ai, et näytä ollenkaan myöhään harrastukseen heränneeltä."
Nainen räpäytti runsaita ripsiään pariin otteeseen ja kuunteli kiinnostuneen näköisenä miehen puhuessa hevosestaan.
"Rataesteillä Foxyn kanssa. Ratsastan ystäväni hevosella kenttäkilpailuissa."

Mason naurahti pehmeästi, kun nuori nainen selvästi heitti flirttiä. Hän oli kuitenkin jo yli kolmenkymmenen, eikä mielestään näyttänytkään kovin nuorelta, mutta kai se piti ottaa kehuna.
”Sinullahan on monta rautaa tulessa. Itse kilpailen rataesteillä mutta haaveilen välillä kenttään siirtymisestä sen monipuolisuuden vuoksi.” Hän haaveili vielä joku päivä hyppäävänsä maastoesteillä Essien kanssa, sillä hän rakasti vauhtia ja jännitystä. Ehkä hän vielä saisi itseään niskasta kiinni ja ilmoittautuisi valmennukseen.

"Ai? Nythän tänne saapui Amerikasta valmentaja. Hän valmentaa ensisijaisesti junioreja, mutta miksei valmentaisi myös aikuisiakin. Kenttäratsuni on hänen omistuksessaan. Todella mukava, verrattuna vaikkapa Corinne Fairchildiin itseensä."
Andrea kehui Miyatoa, lirkutellen miehelle oikein urakalla. Miyato vielä antaisi varmasti vaikka kokeilla lajin todellista hurmaa Coralla, joka antoi ratsastajan virheitä yllättävän paljon anteeksi ja osasi homman.
"Ratsastan yhteensä neljää hevosta ja viidennellä käyn valmennuksissa. Teen tätä tosin työkseni. Sinulla taitaa olla joku kunnollisempi työpaikka? Et ainakaan vaikuta mieheltä joka käyttää jokaisen hetken treenaten, jotta saa palkkansa."

”Ehkä voisin harkita hänellä valmentautumista sitten. Jos koskaan rohkenen”, Mason hymähti pistäen mieleensä, että tallilta voisi löytyä joku hänen tasoistaankin ehkä ymmärtävä valmentaja. Hänen oli naurahdettava kun Andrea kyseli hänen työstään. Niin, ei hän todellakaan, valitettavasti, ratsastanut.
”Voisinkin käyttää kaiken aikani treenaamiseen, se kuulostaa hauskalta ammattivalinnalta. Olen rahoitusalalla. Joka maanantai harkitsen jättäväni työni ja keskittyväni ratsastukseen mutta vielä ei ole kantti kestänyt.”

Andrea nauroi hiljaa, vilkuillen Masonia silmäkulmastaan. Tämä oli niin hauskaa.
"Oi ei, ei kannata. Sitten joutuu kärsimään takakireistä valmentajista ja hevosenomistajista. Sekään ei ole mukavaa. Vaikka tarjoaahan tallilla käynti varmasti iloja tylsän finanssielämän vastineeksi."
Äänensävy alkoi liukua jo asiattomaksi. Andrea halusi nähdä miehen epämukavuuden, tuo vielä ihan liian selvästi nautti heidän jutustelustaan.

Mason nosti kulmaansa kun kuuli Andrean äänensävyn. Hän pyöritteli huomaamattaan vihkisormusta nimettömässään ja vilkaisi sitä nopeasti. Miksi hän aina päätyi tallilla niin avoimen flirtin kohteeksi? Tai ehkä hän luki naisia väärin, tai sitten flirttaili noille tajuamattaan, tai sitten oli vain vainoharhainen. Eihän sitä tiennyt.
”Kyllähän tämä työpäivien ohella on ihan mukava harrastus”, hän yritti jatkaa kevyttä jutustelua.
”Täytyisi varmaan mennä harjaamaan Essie”, hän sanoi köhäistyään ja tarttui harjapakkiin. Niin, hän oli oikeasti ollut matkallakin jonnekin.

Tai sitten naisilla oli vain tallilla kieroutuneet huvit. Ei Andrea ollut edes vilkaissut oliko miehellä sormusta, kun häntä ei todellakaan kiinnostanut. Hän ei hakenut aviomiestä eikä edes miestä yhdeksi yöksi sänkyynsä.
"Onhan se. Ah, anteeksi, en olisi saanut pidätellä sinua näin kauan. Kiitos avusta, kerro jos voin joskus auttaa joskus. Autan mielelläni."
Andrea ei todellakaan pidätellyt itseään. Harmi ettei mies lähtenyt tähän mukaan, mutta oli kyllä viihdyttävää miten tuo vaikutti menneen hämilleen.

”Ei, et pidätellyt ollenkaan. Itsehän minä tähän jäin tiellesi, sinä olet vielä töissä ja kaikkea”, Mason vastusteli hymyillen ja otti sitten rennon askeleen kohti tammansa karsinaa.
”Jos hyvin käy, törmäämme varmasti vielä”, hän lupasi ja kääntyi äkkiä kun tunsi muuttuvansa tomaatiksi. Miksi hän heitti sellaisia asioita tuntemattomille naisille, mikä ihme häntä riivasi? Mies siirtyi vähin äänin Essien karsinaan harjaamaan tammaansa, jotta saisi ajatuksensa taas raiteilleen. Menisiköhän hän kentälle vai maneesiin? Ehkä kentälle, kun ei satanutkaan. Andrean ja Foxyn maastoseura houkutteli yhä, mutta koska häntä ei ollut pyydetty mukaan, ei hän voisi noin vain lähteä.

Andrea ei ollut aikeissa pyytää miestä lähtemään seuraukseen. Nainen kun mielellään jätti miehet roikkumaan flirtin jälkeen Hän väläytti hymyn toiselle, katsellen punastuneita poskia.
"Nähdään varmasti."
Nainen kääntyi hevosensa puoleen, muuttaen mielipiteensä pitkästä maastoreissusta. Satuloi Foxyn, käyden vain pikaisen maastokävelyn, jonka jälkeen hän palasi kentälle, ottaakseen muutaman hypyn. Kappas, oliko se äskettäinen tuttavuus? Hän virnisti itsekseen ja haki nuoren kisalupauksensa muotoon, lämmitellen laukassa. Ruuna korskui askelten tahdissa.

Mason etsi sisäistä kouluratsastajaansa ja oli mielestään onnistunutkin saamaan Essien rennoksi allaan. Hän kiitti hevostaan joka välissä siitä miten helppo se oli - hän saattoi hakea omaa istuntaansa paremmaksi ajoittain ilman että se häiriintyi siitä mihinkään suuntaan. Hän keskittyi parhaillaan avo- ja sulkutaivutuksiin käynnissä kun käytävältä tuttu Andrea ratsasti kentälle hänen ja kahden muun ratsukon seuraksi. Hän hymyili saapuneelle ratsukolle ja seurasi komeaa kilpahevosta ihaillen. Näyttiköhän Essie koskaan niin hyvältä hänen ratsastaessaan? Oli ehkä riskialtista harjoitella jotakin niin haastavaa kuin avo- ja sulkutaivutuksia ilman valmentajaa, mutta hän halusi yrittää. Essie korjasi hänen istuntavirheensä ja tarjosi ratsuttajan kanssa opittua, jo tuttua tehtävää vähän turhankin innoissaan.

Matkalla kentälle hän oli pyytänyt työntekijää laittamaan muutaman esteen. Metrinen sarja, pienempi pysty ja jumppa. Hän pärjäisi niillä, sarjan väli oli neljä askelta, joten molempia osia ei olisi edes pakko hypätä. Nuori ruuna nosti päätään, martingaalista huolimatta, kun se käännettiin kohti pienempää verryttelyestettä. Kevyellä loikalla Foxy ylitti sen, Andrean taputtaessa hevosen kaulaa. Hän hyppäsi sarjan ensimmäisen osan perää, ohjaten ruunan sitten ympyrälle rauhoittumaan. Siinä välissä ehti hyvin vilauttaa nätin hymyn Masonille.

Mason seurasi sivusilmällä kuinka toinen ratsukko innostui esteille ja hänen teki heti mieli seurata perässä. Ei, se päivä oli sileäharjoittelua varten. Hän ravasi ympyrän jonka kehälle oli asetellut sopivasti muutamia puomeja ja jatkoi sitten laukkatyöskentelyä keskittyen vastalaukkaan ja laukanvaihtoihin. Hän vastasi hämmentyneenä hänelle suotuun hymyyn ja joutui hetken taas kasaamaan itseään, että ratsastuksesta ylipäätään tuli mitään.
”Näytätte hyvältä”, hän huikkasi ratsukolle ja katui sitten taas sanojaan. Foxy näytti hyvältä, ratsastus näytti hyvältä. Andrea näytti myös hyvältä mutta oli todella epäsopivaa sanoa mitään sellaista. Hän käänsi katseensa hevosensa harjaan ja jatkoi harjoittelua itseään sanoista ruoskien.

Hopeanruunikka ruuna askelsi reippaalla, pitkällä askeleella kohti esteitä ja hyppäsi voimakkain hypyin, hyvällä potentiaalilla. Se oli todella lupaava hevonen ja Andrea odotti innolla nuorille hevosilla tarkoitettuja kisoja sen kanssa. Foxy ylitti sarjan siististi, sillä oli tänään loistava päivä. Andrea kehui nuorta ruunaa vuolaasti muutamia hyppyjä otettuaan, vilkaisten miehen puoleen.
"Kiitos."
Jälleen se sama hymy, jonka merkityksestä ei voinut erehtyä, kipaisi nuoren naisen huulilla. Nyt tämä vasta alkoi mennä hauskaksi. Hän siirsi Foxyn käyntiin ja taputti sen kaulaa. Hieno ruuna, hyvä siitä vielä tulisi!

Mason käänsi katseensa naisesta kun tuon hymy alkoi tuntua painostavalta. Mitä Andrea oikein halusi? Hänen oli vaikea lukea niin suoraa flirttiä mitenkään muuten kuin flirttinä ja se oli hämmentävää. Mies päätti revitellä vielä vapaammassa laukassa kentän ympäri muita varoen ennen kuin siirtyi jäähdyttelemään hevosta ravissa. Hänen katseensa seilasi aina välillä kiellettyyn suuntaan. Ja miksi hän nyt ei olisi katsellut kauniiden naisten taidokasta ratsastusta - oppimismielessä tietenkin.

Andrea ei halunnut mitään, siinähän se juju piilikin. Nainen siirsi ruunansa käyntiin, silitellen sen kaulaa. Kunn Foxy oli jäähdytelty, hän jalkautui hevosensa selästä ja antoi tsen työntekijän hoidettavaksi. Kun oli ratsastanut päivän aikana neljä hevosta, ei jaksanut enää viimeistä hoitaa täysin loppuun. Ja hänellä oli syynsä jäädä , todellakin!

Mason siirtyi käyntiin Essiensä kanssa ja kiersi muutaman kerran kentän ennen kuin jalkautui ja päätti jatkaa talutellen. Hän oli melkein jo harkinnut loppukäyntejä maastossa mutta kai sitä ehtisi jonain muunakin päivänä. Nyt hän päätyi taluttamaan tamman ulos kentältä ja pyörähtämään tallialueen ympäri ennen kuin palasi talliin riisumaan hevosensa varusteista. Hän kiinnitti sen mukaan käytävältä nappaamastaan riimusta pesukarsinaan.

Andrea ei seurannut heti perässä. Ehei, nainen meni vaihtamaan siviilivaatteisiin, eli siisteihin, tiukkoihin farkkuihin, korkonilkkureihin ja tyköistuvaan, melko olemattomia muotoja korostavaan kevättakkiin. Hän avasi hiukset letiltä ja asteli alas, mennen katsomaan vielä pesukarsinalle, oliko Foxy siinä. Hän halusi jutella työntekijän kanssa.
"Hei taas. Teillähän meni treenit ihan mukavasti. Tammasi on hieno."
Andrea silitti nopeasti tamman turpaa, kun seisoi sen edessä.