Paddy Blue

r. Paddy Blue

Ikä: 16 (2002), Irlanti.
Omistaja: Charles Edgerly.
Rotu: Irish Sport Horse.
Väri: Papurikonkimo (mustankimo), läsi.
Säkäkorkeus: 176cm.
Käyttö: Eläkkeellä; erittäin menestyksekäs CCI4-tason kenttäratsu.
Tallipaikka: Lilford Hall, Norfolk.

i: Dignified in Tweed xx
e: Sing-Along Selkie

Saavutuksia.
Vaikuttava, nouseva nimi CCI3 ja CCI4 -kisoissa vuosina 2010-2012.
Kenttäratsastuksen yksilökultaa Lontoon olympialaisissa 2012.
CCI4 Luhmühlen ja Burghley 2014 voittaja sekä FEI Classics 2013-2014 -sarjan voittaja.
FEI Classics 2014-2015 -sarjan voittaja:
Les Etoiles de Pau, 5. sija.
Rolex Kentucky, 1. sija.
Mitsubishi Motors Badminton Horse Trials, 1. sija.
Luhmühlen, 12. sija
Burghley, 1. sija; Classics-sarjan voittaja.

Jäänyt eläkkeelle loppuvuodesta 2015.

Historia ja nykyisyys.
Irlantiin syntyneestä Paddy Bluesta ei odotettu sen suurempaa kuin rehtiä, hienoa harrastehevosta, joten se ruunattiin varsana ja myytiin ratsutuksen jälkeen - mistäpä kasvattaja olisi voinut tietää siitä tulevan elävä legenda, kenttäratsastuksen kansainvälistä huippua dominoiva olympiavoittaja. Charles Edgerly osti ruunan vuonna 2007 ja on kilpaillut hevosella siitä saakka raivaten tietään vakaasti kohti korkeinta tasoa. He voittivat kenttäratsastuksen yksilökultaa Lontoon kesäolympialaisissa 2012, ja olivat pelottava vastustaja neljän tähden kisoissa sen jälkeen, Paddyn kahmiessa viisi voittoa seuraavan kahden vuoden Classics-sarjan kisoissa - sekä molempien vuosien sarjavoiton.

Ratsukko muutti Rosings Parkiin keväällä 2014 Charlesin toivoessa rauhallisen ympäristön, laajojen maastojen ja rutiinien tarjoavan herkälle hevoselle tasapainoisemman elämän. Hän vakuuttui hevosensa hoitajan, Zoe Winterin, taidoista niin, että palkkasi naisen yksityiseksi hoitajaksi kaikille hevosilleen. Kun Charles siirsi Paddyn haikein mielin eläkkeelle loppuvuodesta 2015, päävastuu hevosen hyvinvoinnista siirtyi Winterille.

Käsittely.
Paddy Blue ei tunnu aina tiedostavan sitä, kuinka arvokas ja kuuluisa oikein on. Ruuna rakastaa kädestä syötettyjä herkkupaloja, säkänsä loputonta kirputusta, korviensa hierontaa sekä pitkiä, aurinkoisia päiväunia laitumella. Ei ole tavatonta nähdä ruunaa makaamassa ulkona tai karsinassaan ketarat oikosenaan ja vaimeasti kuorsaten. Sillä kuitenkin kestää aikansa asettua, ja sen onkin esimerkiksi aina pyörittävä ympäri karsinaansa, ennen kuin se voi asettua aloilleen varusteiden riisumista varten, ja sen on myös tarkastettava tarhansa tai laitumensa tarkasti ennen rentoutumista. Paddyn stressaantuminen näkyy välittömästi sen ruokahalussa, sillä jo valmiiksi ruoastaan hyvin tarkka ja valikoiva hevonen lakkaa syömästä, jos on liian hermostunut. Sen omistaja on tämän takia erittäin tarkka hevosen rutiinien noudattamisesta.

Hevonen on maasta käsin erittäin leppoisa eläin hoitaa, sillä sillä on kauniit käytöstavat ja se nauttii sekä hevos- että ihmisseurasta. Ruuna tarhataan yhdessä muiden hevosten kanssa, ja vaikka Paddy saattaa aluksi hieman nahistella paikkaansa määrittäessä, se kiintyy nopeasti hevosystäviin. Siinä määrin, ettei halua jäädä yksin ulos, ja vaikka kulkee muuten erittäin kauniisti ja ihmistä varoen taluttaessa, saattaa rynniä ulos portista ja kohti tallia, jos on jätetty ypöyksin ulos.
Sen voi varustaa vapaana karsinassa - kunhan neuroottinen otus on ensin saanut suorittaa omat rituaalinsa - ja Paddy nauttii valtavasti pitkästä, vahvasta harjauksesta usein riiputtaen alahuultaan ja tarjoutuen vähän kirputtamaan harjaajaansa vastapalveluksena. Ruuna ei uhittele tai potki ja suhtautuu ystävällisesti sekä satulavyönkiristykseen, klippaukseen, lastaamiseen että kengittäjään. Ainoa sitä hetkauttava tapahtuma tuntuu olevan eläinlääkärin kohtaaminen, sillä kookas hevonen on tuupertua polvilleen pelkän rokotuspiikin näkemisestä.

Paddya on siunattu aimo annoksella lavakarismaa. Hevonen terästyy kisatilanteissa ja selvästi rakastaa esiintymistä: sillä on vahva voitontahto ja kilpailuvietti, oli kyse sitten nummilaukasta tai estekentästä. Ruunalla on korkea koulutustaso, mutta samanmittainen vaatimuslista ratsastajalleen, sillä se ei suostu ymmärtämään apuja elleivät ne ole virheettömän täsmällisiä ja juuri oikealla voimakkuudella annettuja. Se ei luota epävarmoihin ratsastajiin, mutta taistelee liian vahvoja ja alistavia vastaan. Sillä on selvästi hyviä ja huonoja päiviä, ja jos hevonen on stressaantunut ja levoton, se muuttuu nopeasti yliherkäksi ja säikyksi karaten apujen alta ja kamppaillen ratsastajaa vastaan. Toisaalta jos kaikki muu toimii, niin toimii hevonenkin.
Usein sileätyöskentely kentällä tuntuu rekisteröityvän hevosen päässä joksikin hermostuttavaksi, ja siksi se tarvitseekin paljon vaihtelevaa maastoilua rentoutuakseen. Kentällä pahana päivänä pystyyn karannut ja varjoja säikkynyt hevonen muuttuukin maastoon mennessä pelottoman rohkeaksi huimapääksi, joka rakastaa erityisesti maastoesteitä, joskin vaatii pätevän ratsastajan pysyäkseen käsissä - ja usein hevoskavereita suostuakseen lähtemään vapaaehtoisesti.
Hevonen rakastaa myös rataesteitä, ja kuumuu jo niiden läsnäolosta; se painaa raskaasti kädelle ja vie heikompaa ratsastajaa. Ruunan valtavan askeleen sovittaminen ahtaalle esteradalle vaatii taitoa, mutta sillä on mahtava hyppykapasiteetti ja selvä ymmärrys siitä, ettei puomeihin sovi koskea.