Spark in the Dark

r. Spark in the Dark

Ikä: 10 (2008), Saksa.
Omistaja: Leopold Landau.
Rotu: Oldenburg.
Väri: Tummanruunikko, tähdenaihe, puolisukat oej, otj, ruununraja vtj.
Säkäkorkeus: 168cm.
Käyttö: Kansainvälisen tason aktiivinen kouluratsu; Prix St Georges.
Tallipaikka: Valmennus; tarhataan ryhmässä. Klaus Bogaert kilpailee hevosella, ja se on kahdesti viikossa ratsuttajan liikutuksessa.

i: Painted Black
e: Sevilla

Historia ja nykyisyys.

Leopold Landau on vaikuttava tekijä kouluratsastuksessa, vaikka miehen nimi tuleekin tutuksi vasta hevosten papereista. Saksalainen miljonääri omistaa tusinan huipulla kilpailevia, saksalaisia puoliverisiä sekä kymmeniä lisää, jotka joku päivä tulevat kilpailemaan huipulla. Landau ja Alejandro Morales, PRE:itä kasvattava koululegenda, ovat vanhoja ystäviä ja hyväntahtoisia kilpakumppaneita, jotka tapaavat säännöllisesti viinilasin ääressä ja yrittävät vakuuttaa toisensa oman hevosensa ylemmyydestä. Miesten tavatessa loppuvuodesta 2015 Landaun itsensä telonut kilparatsastaja nousi puheeksi, ja Morales suositteli oriaan Paradox Noxia kilpailuttanutta Klaus Bogaertia korvaajaksi. Tammikuussa 2016 Landau lähetti kaksi hevosistaan Englantiin nähdäkseen olisiko Bogaertista menestymään myös hänen hevosillaan.

Spark in the Dark on huippusukuinen, saksalaissyntyinen tulevaisuuden lupaus, jonka Landau haluaa huipulle mahdollisimman nopeasti. Mies osti ruunan 2-vuotiaana ja on kilpailuttanut sitä aktiivisesti ratsutuksesta saakka; hevonen on tarkoitus viedä kansainvälisille kentille Bogaertin kanssa ja nostaa se Prix St Georgesista Grand Prix'hin.

Käsittely.

Hienosukuinen, lupaava Spark in the Dark on hoitajiensa kesken ihan vain Dork. Hevonen on ihmisystävällinen ja hyväntahtoinen, sympaattiseksikin kutsuttu, mutta se on pesunkestävä prinsessapuoliverinen. Uudet paikat, jännittävät ilmapiirit, näkymättömät möröt, toiset hevoset, ihmiset, kottikärryt, luudat ja ämpärit ansaitsevat äänekästä pörinää ja pörhistelyä, sivuaskelia ja tarpeeksi pelottavina näkyvän, kauhistuneen sivuloikan. Prinsessat eivät suvaitse kovia otteita, rumaa ärhentelyä eivätkä halua kastella kavioitaan. Dork ilmaisee selvästi, ettei sadesää sovi sen arvolle.
Ruuna on hyvätapainen käsiteltävä, mutta sen taipumus kehittää draamaa ympärilleen ei sovi kokemattomalle hevosihmiselle. Dork ei pure, potki tai dominoi ihmisen tilaa, ellei sitten ollessaan kauhistunut karsinan ohi kulkeneesta, punaisesta takista, jolloin voisi istahtaa syliin. Kyseisen taipumuksen tähden se on parasta hoitaa käytävällä, missä hevonen on ongelmaton varustaa ja poimii kuolaimet kädestä suuhun. Mikään toimenpide ei sellaisenaan aiheuta vaikeuksia tai pelota hevosta, mutta nähdessään tilaisuuden esiintyä, Dork tarttuu siihen. Porkkana tai omena on usein varma keino saada herkuille perso prinsessa unohtamaan roolisuoritus.

Ryhmässä tarhaava Dork on usein jäänyt hevoslaumassa arvoasteikossa alimmaiseksi, mutta mikäli näkee mahdollisuuden nousta, esimerkiksi uuden tulokkaan myötä, yrittää pitää paikkansa kömpelöllä aggressiolla, kunnes päätyy jälleen pohjalle. Se antaa vaivatta kiinni tarhasta ja tulee yleensä ihmistä vastaan; se hakeutuu myös muita hevosia hakevien seuraan ja viettää aikaansa tarhassa työskentelevän ihmisen kanssa, suinkaan aina helpottamatta kyseistä työtä. Dork ottaa joskus vauhdikkaan lähdön ulos portista, jos kokee toisen hevosen uhkaavan, ja saattaa yrittää lujahtaa ulos portista luvatta ihmisen sulkiessa sitä tai hakiessa toista hevosta. Se osaa kulkea narussa asiallisesti, mutta prinsessapuoliverisen pörhistely ja enemmän tai vähemmän aito säikkyminen usein värittävät käytöstä. Kyseinen pörhistely on moninkertaista kuhisevalla kisapaikalla, mutta hevosella on, yllättävää kyllä, rautaiset kisahermot.

Ratsastus.

Selästä käsin puoliverinen on taipuvainen säikkymään enemmän tai vähemmän aidosti, sillä prinsessa pörhistelee ja säheltää myös ratsailla; se valitsee esimerkiksi mielellään aina uuden kulman, päädyn tai oven maneesia, jota kauhistella. Se on luonnostaan arka ja kaipaa ratsastajan rohkaisua, joten yllättävät äkkipysähdykset, sivuloikat ja vauhdikkaat karkulaukat ovat arkipäivää. Ruuna ei pyri pudottamaan ratsastajaa, mutta vikkeläliikkeinen hevonen vaatii erinomaista tasapainoa.
Dork on herkkä ratsastettava, mutta se ei pahastu ratsastajan virheitä tai hieman ronskimpiakaan apuja. Ruuna on reipas ja energinen, mutta mukavuudenhaluinen: sitä ei tarvitse kannustaa eteen, mutta hevonen mieluummin vähän kiihdyttäisi vauhtia ja painaisi kädelle kuin menisi mukavuusalueensa ulkopuolelle, saati äärirajoilleen. Pitkälle koulutettu hevonen kulkee vähällä vaivalla oikein päin, ja sillä on erinomainen kokoamiskyky sekä kolme hyvää, näyttävää askellajia. Se on saanut hyviä prosentteja nykyiseltä tasoltaan Prix St Georgesista eikä sen ratsastaminen ole sinänsä työlästä, sillä ruuna pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Säikkyminen ja pörhistely vaativat kuitenkin ratsastajalta taitoa, samoin hevosen työmoraalin rehellisenä pitäminen. Ruunan eteenpäin vieminen onkin sitten haaste, sillä Dork ei pidä itsensä haastamisesta ja se hermostuu painostuksesta, mikä saa sen esimerkiksi kiirehtimään sarjalaukanvaihtoja, rikkomaan rytminsä ja tekee harjoitellusta passagesta nykivää ja jäykkää, vaikka ruunalla on tarpeeksi liikettä pehmeää, rentoa ja näyttävääkin varten.

Hevosella harrastetaan puomi- ja kavalettityöskentelyä osana treeniä, ja ruuna ylittää ne ongelmitta. Se myös näyttää nauttivan isompienkin esteiden hyppäämisestä, mutta Dorkin hyppytyyli on kenties syy siihen, miksi siitä tuli kouluratsu.  Ruuna lähestyy esteitä innoissaan, mutta hätääntyy juuri ennen hyppyä kuin ei osaisi sijoittaa jalkojaan oikein ja yleensä päätyy loikkaamaan ilmaan jalat mikä mihinkin ilmansuuntaan sojottaen. Kaikkien turvallisuuden tähden Dorkin liikutuksen painopiste on sileällä.
Vaihtelua hevosen arkeen tuo maastoilu, joka vaatii tasapainoisen, varman ratsastajan. Prinsessapörhistely ja säikkyminen ovat normi maneesin seinien ulkopuolella, ja vikkelät sivuloikat ja pyörähdykset kotiinpäin karkulaukassa vaativat ratsastajalta kykyä pysyä kyydissä. Irti päässyt puoliverinen on haastava saada kiinni, sillä ajojahdin ja houkuttelun tuoma huomio ovat sen mieleen. Dork on kohdannut kaikenlaista maastoillessaan, mutta se saattaa silti kytätä postilaatikoita, pensaita, koiranulkoiluttajia ja samoja aidantolppia, jotka on ohittanut kymmeniä kertoja. Liikenteeseen ruunan kanssa ei kannata mennä ehdointahdoin, koska se ei hahmota auton jarrutusmatkaa, jos heittääkin takaosansa keskelle tietä. Ruuna ei pukittele tai hypi pystyyn, mutta karkulaukan makuun pääseminen saattaa saada sen jarrut katoamaan hetkittäin. Dork toimii parhaiten varman vetohevosen perässä eikä potki toisia hevosia, vaikka ne hiihtäisivät kiinni sen takapuolessa. Sitä ei ole viety yksin maastoon, ja käytöksen perusteella niin ei myöskään tulla tekemään.