Tähtiloistetta

Peeves seisoi aina niin kuuliaisena hänen vieressään ja katseli katsomon ihmisiä mielenkiinnolla. Dakota ei epäillyt hetkeäkään, etteikö se sopisi valkokankaalle ja Cranen tähdittämään elokuvaan hevosen muiden roolien lisäksi. Se oli kaunis ja komea valkoinen hevonen ja taitava näyttelijä.
"Selvä", Dakota nyökkäsi hymyillen ja oletti miehen tarkoittavan tällä, että oli jokseenkin tyytyväinen ja saattoi hyväksyä hevosen työpartnerikseen. Tämän parani ainakin olla sitä mieltä. "Peeves yllättää teidät varmasti, sillä on moitteeton työmoraali." Toisinsanoen, se tekisi kaiken mitä siltä pyydettäisiin, vaikka selkään istutettaisiin tottumaton julkimo.

Dakota nyökkäsi Cranen sanoille hiljaisesti ja toivoi parasta menestystä tallin henkilökunnalle, jotka joutuisivat työskentelemään herra Graham Cranen kanssa vielä myöhemmässä vaiheessa. Hän osasi onnekseen pitää ajatukset ominaan ja piti yllä hienoisen, neutraalin hymyn taputtaessaan pärskähtävää Peevesiä. "Ellei teillä ole kysymyksiä ja olette nähneet talliympäristön jo aiemmin oletan, että tämä oli tässä."

"Varmasti", Graham sanoi hymyillen jokseenkin tyhjää hymyä vakuuttumatta yhtään enempää Dakotan sanoista. Hän ei pitänyt tavasta, jolla hevonen katsoi häntä. Sen silmissä oli epäinhimillinen kiilu. Hän vastasi katseeseen siristäen silmiään aavistuksen epäilevänä. Mies päätti kohdistaa huomionsa johonkin vähän älykkäämpään.
"Minulla ei ole kysyttävää", hän vastasi Dakotalle, mutta vilkaisi sivusilmällä seuruettaan, jotka luultavasti halusivat saada vielä tilaisuuden kysyä käytännönasioista. Se ei kuitenkaan ollut vielä siinä, kuten Dakota taisi toivoa. Graham otti sulavalla yhtenäisellä liikkeellä esiin kännykkänsä ja kiersi toisen käsivartensa Dakotan harteille. Hän tähtäsi kännykän sisäkameran niin, että he kaksi ja typerä Peeves mahtuivat kaikki kuvaan, jossa hän näyttäisi upealta muista huolimatta, ja säteili kameralle antaen Dakotalle hetken aikaa valmistautua ennen kuin painaisi laukaisinta.

Jostain syytä Dakota ei ollut varma, oliko Crane liioin positiivinen tästä ratsastusosuudestaan mutta voi olla, että hän kuvitteli vain. Ehkäpä näyttelijä piti yllä roolia arkielämässäkin, eikä hän oikeasti ollut lainkaan sellainen kuin juuri nyt hänen edessään. Epävarmuus asiasta sai hänet epämukavaksi mutta hän sivuutti tunteensa ja nyökkäsi Cranelle pienesti hymyillen. "Selvä."
Kun julkimo iski kätensä hänen harteilleen ja heilautti puhelimen kameran hänen eteensä naisen teki mieli kavahtaa poispäin - mitä hittoa? Sen sijaan, kuten hyvän työntekijän kai aina piti, hän teki mukisematta niinkuin kuului ja hymyili kameralle.
"Onko tuo kuva menossa johonkin?" hän kysyi kuvien oton jälkeen ja toivoi siinä samassa, että kuvat olivat hänen osaltaan säädyllisiä. Peeves oli varmasti oma suloinen itsensä taustalla ja Graham Crane arvelusten mukaan sädehtivä oma itsensä mutta hän ei ollut mikään poseeraamisen maailmanmestari.

Crane katsoi otettua kuvaa tyytyväisenä katsomatta oikeastaan edes kuvassa jähmeästi pönöttävää Dakotaa. Kuva kuin kuva olisi täydellinen niin kauan kuin hän olisi siinä. Tietysti kaksi häiriötekijää saattoi aina rajata tarpeen tullen pois pilaamasta otosta. Graham käänsi katseensa jumalaisesta kuvasta tavalliseen arki-ihmiseen.
"Ah, vain Twitteriin. Ja kenties johonkin toisaallekin, jos tässä on potentiaalia", hän naurahti kepeästi. Hän ei ymmärtänyt vaivautua kysymään, haittasiko kuvan julkaiseminen Dakotaa jotenkin, sillä kuka nyt ei olisi halunnut näyttäytyä kuvassa hänen kanssaan.

Dakota yritti sivusilmällä vilkaista räpsäistyä kuvaa Cranen puhelimelta mutta siinä onnistumatta ajatteli, että kuva oli varmaan ihan tarpeeksi järkyttävä kuitenkin. "Aivan, selvä", hän vastasi ja ei ollut asiasta aivan niin innoissaan, kuin julkimo saattoi olettaa. Tietysti olihan se hauskaa, että hänen tapaamisensa tähden kanssa oli ikuistettu mutta sen ilmestyminen Twitteriin tuntui typerältä - eikä hänellä edes ollut kyseisellä sivustolla tiliä. Ehkäpä hän pääsisi vielä näkemään kuvan, ehkä ei. Kaikesta huolimatta hän antoi asian olla, ehkäpä Kelly tulevaisuudessa katsoisi häntä ylöspäin kun tietäisi, että äiskä on tavannut julkkiksen ja päässyt kuvaankin vielä. Puhumattakaan Longbentonin ratsastuskoulun lapsista, aivan varmasti jotkut heistä fanittivat Cranea ja näkisivät kuvan, jos se päätyisi päivänvaloon ihmeellisessä internetissä.

"No mutta, vienkö Peevesin nyt talliin?" hän kyseli. Hän ei ollut aivan varma, vaadittiinko häneltä vielä jotain muuta mutta varmasti Cranen seurue ottaisi tarvittavista faktoista selvää, jos julkimo ei itse sitä osannut tehdä.

[ Oh my god. Minä reikäpää luulin laittaneeni lopetusviestin jo aikaa sitten, mutta näköjään vain jossain houreissani. Anteeksi ihan valtavasti, että jätin sinut roikkumaan näin, ja kiitos pelistä! ]

”Vie pois”, Graham vastasi huitaisten leppoisasti kädellään vapauttaen Dakotan palveluksesta. Eleestä saattoi olla tulkittavissa jotain sen suuntaista, että typerän luuskan olisi syytä häipyä tärvelemästä hänen jumalaista auraansa asap. Saattoi olla, mutta eihän GC nyt sellaista ajatellut. Tähti liisi jo poispäin kirjoittaen häiriköintiviestejä avustajalleen ja ihme kun ei jättänyt jälkeensä hohtavaa vanaa tähtipölyä. Grahamin seurassa olleista miehistä yksi jäi vielä hetkeksi kyselemään käytännönasioista ennen kuin kiirehtisi muun seurueen perään.

[:DD ei se mitään! kiitoss!]

Hän nyökkäsi Cranen sanoille ja lähti helpottuneena Peevesin kanssa talliin. Toisaalta, hän tulisi varmasti näkemään julkkista vielä lisää ja kaikkia muitakin vaativia asiakkaita, parani vain tottua ja totella. Se oli toiminut aikaisemminkin. Ja hänen täytyisi opetella olemaan myös vakuuttavampi, sillä jostakin syystä Dakotalle oli jäänyt mielikuva, ettei Crane ollut kummoisen innostunut ihanasta Peevesistä tai hevosista yleensäkään ja se olisi ollut hänen tehtävänsä saada aikaiseksi.
Tältä erää hän kuitenkin vain vei ruunan talliin ja jatkoi työpäiväänsä.