"Ei me sokerista olla"

[ Eli hahmoni Desmond ja Bonnie tässä pelissä mukana. Halukkaat tervetulleita mukaan! ]

Desmond:

”Älä viitsi Vila.. tämä on sinulle ihan tuttua juttua..”, pesuboxista kantautui vaimeaa nuoren miehen mutinaa veden kohinan lomasta. Punarautias tamma nosteli etusiaan muka-dramaattisesti, aivan kuin vesi olisi tuota muka satuttanut. Ulkonevat sieraimet värähdellen Vila pörähteli pöyristyneen kuuloisesti, suurilla mustilla silmillään vilkuillen poikaa, joka vesiletkusta valutteli kylmää vettä pitkin tammansa sorjia sääriä.

”Pakko ne on putsata, kun olet ne noin mutaisiksi tarhassa saanut”, poika – joka tunnettiin nimellä Desi – puheli hevoselleen rauhoittavalla äänensävyllä. Kumimatolla suojattu lattia raudoitettujen kavioiden alla tömähteli kovan kumean kuuloisesti, tallin tyhjyyttä kumisevalla käytävällä kaikuen pesuboxin kätköistä kantautuvan äänen.. ”Luuletko sinä että sinun sievät kinttusi sulavat kuin sokeri tästä vedestä..? Ei me kumpikaan olla sokerista tehtyvä Vila-hyvä..”, Desi höpötteli hevoselleen, joka alkoi pikkuhiljaa tyytymään ”kohtaloonsa” ja laski jokaisen neljän jalkansa vasten kumimatolla verhottua lattiaa. Syvä huokaus sieraimista karaten Vila katsahti omistajaansa, lipoen huuliaan vaaleanpunertavalla suurella kielellään.

Kun tamman jalat kuoriutuivat puhtaiksi mutakerroksistaan, taputti Desmond tammaansa kiitokseksi tuon kärsivällisyydestä, joka pienen viiveen jälkeen oli tähän operaatioon lopulta löytynyt. Nuori poika asetteli vesiletkun sille tarkoitettuun telineeseen, sulki hanan ja ryhtyi irroittelemaan Vilaa pesukarsinan riimuista. Tamman oma viininpunainen punottu riimunnaru lepäili odottamassa tuon kaulalle kiepautettuna. Pienen maiskautuksen saattelemana nytkähti punarautias hevonen liikkeelle, tuon vikkelästi pyörähtäen pois pesukarsinasta käytävälle. ”Niin kamalaako se oli että ihan kiire tulee pois pesuboxista..?”, Desi höpötteli tammalleen, jättäen tuon käytävälle seisomaan, napsauttaen käytävän riimut molemmin puolin suklaanruskeisiin, kullan värisin soljin varustettuihin nahkapäitsiin. Pojan äiti oli tuonut Desin tallille siksi aikaa kun Alicia itse kävisi kaupungissa asioilla. Desin arvioiden mukaan hänellä olisi hyvin aikaa ratsastaa Vila kentällä, ilman kiirettä. Hänen äitinsä osasi kyllä uhrata aikaa kaupungissa asioidessaan..

--

Bonnie:

Kesän alku oli ollut.. tylsä. Tyttö oli käynyt muutamia kertoja ihastelemassa hevosia Rosings Parkissa, mutta ujona ja arkana tyttönä ei tuo ollut oikein onnistunut pääsemään kenenkään kanssa juttusille. Bonnie oli viettänyt lukuisia tunteja aikaa koneella, etsien netistä ilmoituksia mahdollisista vuokrahevosista lähiseuduilta. Lopulta tuota oli lykästänyt, kun silmiin oli osunut ilmoitus mustasta täysiveritammasta joka etsi itselleen vuokraajaa. Tamma asusteli Greenridgen tallilla, jonne Bonnie oli nyt matkalla tutustumaan. Talli oli jälleen uusi ja vieras, mikä sai auton kyydissä istuvan Bonnien vatsassa kuplimaan. Aivan kuin vangitut perhoset, jotka yrittivät löytää pakotietä.. Tyttö jännitti usein vatsallaan. Se ei ollut, noh, millään muotoa mukavaa.

Autoa ajava Bonnien äiti katsahti hiljaista tytärtään. Huomasi kuinka toinen puri huultaan hermostuneesti. Naisen kasvoille kohosi lempeä hymy. ”Älä kulta jännitä.. tämä talli on paljon pienempi kuin se Rosings Park.. viihdyt täällä varmasti”, Lilith kannusti tytärtään, tuon kämmenselkää ohimennen taputtaen lempeästi. Vihersinisilmäinen Bonnie katsahti äitiään sivusilmällä, nyökäyttäen päätään vaitonaisesti. ”Niin, toivotaan..”, Bonnie lausui mumisten.

Pian musta farmari-mallin volvo lipui Greenrigden parkkipaikalle, pysähtyen pehmeästi paikoilleen. Bonnien silmät katselivat tallia ja sen pihapiiriä. Jo pelkkä parkkipaikka oli Rosings Parkin autoparkkiin verrattuna pienempi – huomattavasti. ”Soita kun kaipaat kyytiä kotiin”, Lilith sanahti tyttärelleen joka suoristautui autosta ylös. ”Joo, minä soitan”, Bonnie lausui. Tyttö katsahti äitiään, kohotti kasvoilleen pienen, hieman epävarmuutta paistavan hymyn. Tuo kiitti kyydistä ennen kuin sulki oven ja lähti kävelemään tallille johtavaa tietä pitkin.

[Minä heitän Bexin mukaan sotkemaan pakkaa :>]

Bex oli viettänyt aamupäivän ratsastusleirin innokkaiden osallistujien kanssa, suorastaan paistatellut heppatyttöjen ja -poikien huomiossa ja todennäköisesti ottanut ainakin neljä harppausta taaksepäin henkisessä kehityksessään lyöttäydyttyään 12-vuotiaiden seuraan. Kesäleirien pyörittämisessä oli omat haasteensa (kuten hänen äitinsä jatkuva huolehtiminen aikatauluista, hevosten jaksamisesta ja ruuan maittavuudesta), mutta leirit olivat puhdasta kultaa onnistuessaan ja toivat kaivattua vaihtelua tallin arkeen. Siitä huolimatta Bex oli ollut onnellinen voidessaan nousta tummanrautiaan Felinen selkään. Hän oli karannut maastoon nauttimaan sateisen aamupäivän jälkeen valjenneesta sinitaivaasta ja auringon lämmöstä, vaikka lapsuudenystävän hieno koulutamma olikin ollut eri mieltä maastoilun mielekkyydestä. Muutamaa kipakkaa potkua, hännän viuhtaisua ja ohjien repimistä myöhemmin he olivat kuitenkin löytäneet yhteisen sävelen - vaan sääli, että ulkoapäin tummasta hirsipuusta rakennettu talli näkyi jo vihreiden lehtien lomasta. Hän ei halunnut palata vielä takaisin kotitallilleen, ei nyt, kun Feline käveli rentona korvat hörössä hiekkatien laitaa ja hän saattoi vain keskittyä nauttimaan tamman askelista. Viikonlopun kisamatkalta suuhun jäänyt karvas pettymys haihtui tällaisina hetkinä; ei ollut epäonnistuneita lähestymisiä, tuomareiden teräviä huomioita ja suoriutumisen paineita. Oli vain hän ja Feline, Sashan kultaakin kalliimpi puoliverinen, sekä ihana kesäinen sää.

Punapäinen lyhyt nainen pidätti Felineä ja heilautti kättään tervehdykseksi Greenridgestä poistuvalle mustalle volvolle, vaikka pohtikin uteliaana, kuka oli käynyt kylässä. Hän kannusti tamman reippaampaan käyntiin nähdessään tietä seuraavan tytön.
"Moikka!" Hän huikkasi Bonnielle leveä hymy siroilla kasvoillaan. Bex kallisti hieman päätään katsellessaan hänen mielestään aivan liian korkean puoliverisen selästä tyttöä, jota ei varmasti ollut nähnyt koskaan aiemmin. Ehkä. Vai oliko sittenkin? Hän ei millään saanut päähänsä tilannetta, johon voisi Bonnien yhdistää, joten nopeasti punapää tuli siihen tulokseen, ettei esittäytyminen voisi olla kovinkaan noloa.
"Olen Bex, tallinomistajan tytär", hän naurahti ja pysäytti Felinen tallipihalle. Hän laskeutui tummanrautiaan trakehnerin selästä sulavasti, vilkaisten olkansa yli Bonnieta ennenkö alkoi puuhastella satulavyön ja jalustimien parissa. "Miten päädyit tänne?" Hän kysäisi uteliaana. Feline kurkotteli kuonopilkun peittämää turpaansa Bonnieta kohden uteliaana, joskin tapansa mukaan myös täynnä omanarvontuntoa. Feline tiesi olevansa tallin kaunein puoliverinen, tai ainakin teki kaikkensa saadakseen muut uskomaan niin. Bex rapsutti tammaa korvan takaa, mikä sai hevosen puhahtamaan kuin sanoen, että nyt punapää oli sotkenut tarkoin vaalitun kampauksen. Nainen nauroi, naksautti kieltään ja lähti taluttamaan ratsua sisään talliin.

Feline hörähti tervehdyksensä tallin toiselle trakehnerille Bexin suunnatessa suoraan vapautuneeseen pesukarsinaan. Hän pujotti riimun hevosen päähän ja kiinnitti Felinen tottunein ottein pesukarsinaan. Hän riisui mustan ratsastuskypärän päästään ja kurkisti käytävälle kiinnitettyä Vilaa ja tammansa ympärillä pyörivää Desiä kohden.
"Mitäs meinasit Vilan kanssa puuhata?" Nainen uteli aukaisten hiuksiaan poninhännältä. Hiostava kypärä oli painanut hiukset lyttyyn, joten heti kun hän sai ponnarin pois hiuksistaan, pöyhi punapää antaumuksella kirkkaanpunaisiksi värjättyjä hiuksiaan. Hän väläytti leveän hymyn sukien pitkiä hiussuortuvia pois kasvoiltaan. Toisen puolen sivusiili helpotti paljon - ehkä hän vielä jonakin kesänä vetäisi hiuksensa kokonaan lyhyeksi. Tänä vuonna sivusiili sai kuitenkin riittää. Feline kuopaisi kaviollaan kumimaton peittämää pesukarsinaa ja heilautti päätään kuin muistuttaen, että seisoi edelleen varusteet päällä.
"Joo joo, prinsessa, pääset niistä ihan just", Bex hymähti huvittuneena vaikkei tehnyt elettäkään riisuakseen uljaan maastoratsunsa varusteet. Naisen mielenkiinto oli huomattavan paljon enemmän suunnattuna poikkeuksellisen hiljaisen tallin kahteen muuhun kaksijalkaiseen oleskelijaan, sillä räiskyvän energinen nainen kaipasi jutteluseuraa yksinäisen maastolenkkinsä jäljiltä.

Bonnie:

Bonnie kuuli takaansa hevosen askeleita, joita täydensi tervehdys. Pari askelta tien laitaan ottaen käännähti vaaleaverikkö ympäri rauhallisesti, jottei säikäyttäisi vierasta hevosta. Tytön silmiin osui upean näköinen tummanraudikko hevonen, jonka selässä istui leiskuvan punahiuksinen nainen. Bonnie kohotti kasvoilleen ujohkon, ratsukkoa ihailevan hymyn. "Hei", tuo lausui hauraalla äänellä, toivoen että se kantautui hevosen selässä istuvan naisen korviin asti. Bonnien iloksi tämä nainen ilmoittautui tallin omistajan tyttäreksi. Tyttö koitti painaa toisen nimen mieleensä. Bex. Naisen kysymyksen kuullessaan, otti Bonnie rohkaistuneena askeleen lähemmäksi ratsukkoa. Nainen oli laskeutunut jo hevosen selästä alas, satulavyötä löysäillen. Suuri tamma kurotteli kohden Bonnieta. Hymyissä suin tyttö ojensi kättään rauhallisesti toiselle nuuhkittavaksi. Hevonen oli upea. Kuten kaikki hevoset Bonnien mielestä. "Näin ilmoituksen jossa etsittiin täysiveritammalle vuokraajaa.. hevonen asustelee täällä tallilla ilmoituksen mukaan. Joku Silk.. Silli.. mikähän se nyt oli..", Bonnie kertoi, hieman tuon nolostuen kun ei muistanut hevosen nimeä.. Hevosen, jota oli tulossa katsomaan.

Vaistomaisesti Bonnie lähti kulkemaan kohden tallirakennusta Bexin ja tuon ratsun perässä, antaen silmäparinsa katsella tallia ja sen pihapiiriä. Jokunen hevonen näkyi tarhoista tarkkailevan heidän kulkuaan. Joku poni hirnahti kimakasti kauempaa tarhasta.

--

Desmond:

Jo ennen kuin Desi edes oli tajunnut tallirakennusta kohden lähestyvän ratsukon, kajautteli Vila oman tervehdyksensä lajitoverilleen. Desi oli ehtinyt hakemaan tammansa harjapakin varustehuoneesta ja suki pölyharjalla nyt punarautiaan tammansa silkin sileää, lyhyttä karvapeitettä pitkin, rennoin vedoin. Vila höristeli korviaan valppaana, katsellen kuinka toinen tamma asteli pesuboxiin. Siihen inhottavaan pieneen komeroon jossa Vila itsekin oli vielä hetki sitten jalkojaan dramaattisesti nostellut veden edestä. "Niin, siellä on sinun kohtalotoveri, kyllä", Desi mumisi tammalleen virnuillen. Desi katsahti vihreällä silmäparillaan Bexiä ja tuon mukana kulkevaa Felineä. "Moikka!", poika ehti tervehtimään ennen kuin Bex esitti kysymyksensä. Tuo kohautti olkiaan vastaukseksi. Hän ei vielä tiennyt tarkalleen. "Kentällä varmaan.. jotain..", tuo vastasi virnistäen. "Vilalla on ollut nyt pari päivää vapaata niin taitaa mennä ratsastus siihen että koitan saada sen toimimaan jokaisessa askellajissa edes jotenkuten toimivasti", Desi jatkoi vastaustaan naurahtaen.

Sivusilmällä vihreäsilmäinen poika huomasi tallin oville ilmaantuneen vieraan tytön. Beigen ruskeisiin ratsastushousuihin ja turkoosin siniseen t-paitaan pukeutunut Desi kallisti päätään uteliaana, suoden toiselle ystävällisen hymyn. "Hei! Uusia kasvoja täällä, kivaa!", poika henkäisi hymyillen. "Nimeni on Desi ja tämä tässä on Vila", poika esittäytyi kuuluvasti. Punarautias kuonopilkullinen tamma kohotti päätään, katsellen suurilla silmillään tyttöä joka uskaltautui tallin ovilta ottamaan askeleita lähemmäksi.

"Hei, nimeni on Bonnie..", tytön vaimeahko ääni esittäytyi. Tuo rykäisi kurkkuaan, kuin yrittääkseen saada äänensä kuuluviin. "Teillä molemmilla on upeat hevoset, niin kauniita..", Bonnie henkäisi, seisahtuen punarautiaasta parin askeleen päähän, ojentaen kättään tuolle nuuhkittavaksi.

Bex väläytti leveän hymyn tajutessaan, mistä hevosesta Bonnie puhui. Sillylle olikin etsitty vuokraajaa, ja nyt kun hän tarkemmin asiaa ajatteli, muisteli hän äitinsä maininneen jotakin ohimennen aamulla. Hän ei ollut kuunnellut Avan asiaa sen tarkemmin, sillä oli ollut keskittyneempi sullomaan leipää suuhunsa vauhdilla, joka herätti hilpeyttä leiriläisissä vuodesta toiseen. Minkä hän sille voi, ettei koskaan syönyt tallilla aamupalaa, joten oli kuolemassa nälkään, kun vihdoin pääsi omakotitalolle?
"Silly", Bex nyökytteli. "Silk Stockings, tai jotain sinnepäin", hän naurahti lähinnä kai lievittääkseen toisen nolostusta. Kyllä hän tiesi Sillyn nimen, kun tuijotti karsinanoveen kiinnitettyä kylttiä monta kertaa päivässä, vaan eipä pieni takeltelu häneltä pois ollut.
"Voin näyttää Sillyn, se on juuri ulkoilemassa, mutta eipä se mitään, haetaan sisään", hän totesi vielä Bonnielle. Tyttöparka näytti niin tavattoman eksyneeltä tuntemattoman tallin pihassa, joten Bex aikoi tehdä kaikkensa, jotta Bonnie viihtyisi - olihan se kai hänen työtäänkin, ainakin jos Avan mielipidettä kuunneltaisiin.

"No, onnea yritykseen!" Bex nauroi lämpimästi Desin jutustelulle. Hän ei osannut suhtautua vakavasti kenkkuileviin ratsuihin, kuten tänäänkin oli nähty. Feline oli järjestänyt maastossa aivan omaa ohjelmaansa, vaan punapäinen ratsastaja oli nauranut riemuissaan sen sijaan että olisi oikaissut hevosen käytöstä. Onneksi Feline ei ollut hänen liikutuksessaan viikon jokaisena päivänä. Tamma olisi vielä poiminut tuhansia pahoja tapoja.
"Tämä on Feline ja se on oikeastaan ystäväni hevonen, joten voin hyvin vakuuttaa sen olevan kaunis", Bex vastasi huvittuneena Bonnien ihasteluun. "Mutta Sasha ei ehtinyt tänään tallille, joten uhrauduin liikuttamaan Felinen", hän virnisti ilkikurisesti ja iski silmää Desille naururypyt silmäkulmissaan. Olipa sekin taas ollut suuri uhraus. Hän oli aivan varma, että teinipoika oli jo saanut selville tallin huonoimmin varjellun julkisen salaisuuden: hän ei noudattanut sääntöjä. Koskaan. Jos jostakin saattoi mennä takuuseen niin siitä, että hän oli luistanut vastuustaan, vältellyt ikäväksi luokittelemaansa työntekoa (kuten tänään koulutreeniä) ja livistänyt tekemään jotakin, mitä tallinomistaja, suurisydäminen Ava pitäisi kerrassaan vastuuttomana.

"Noh!" Bex torui hevosta, kun Feline kuopaisi uudestaan etusellaan. Hän soi pahoittelevan virnistyksen olkansa yli kaksikolle ja astahti ketjujen ali pesukarsinan kumimatolle riisuakseen kärsimättömän tamman varusteista. Rauhallinen maastolenkki ei ollut saanut trakehneria hikoilemaan kovinkaan pahasti, mutta siitä huolimatta hän aikoi huuhtoa kyljet. Felinekin nauttisi, kun pääsisi märkänä piehtaroimaan nurmelle.
"Voin tulla näyttämään Sillyn kunhan saan tämän prinsessan tarhaansa", nainen suuntasi tarjouksensa olan yli heitetyn hymyn kera Bonnielle. Feline nosteli jalkojaan päästäkseen karkuun letkun sylkemää viileää vettä ja pärskähteli tyytymättömänä, kun vesi seurasi vaeltavia jalkoja. Tamma ei millään olisi löytänyt kärsivällisyyttä pesua varten, tosin rehellisyyden nimissä Felinen kärsivällisyys oli yleensäkin varsin olematon.
"Mutta kerro toki, Bonnie, miltä Greenridge vaikuttaa sinun silmiisi", hän naurahti kurkistaen tamman kaulan ali tyttöä kohden. Hän kuuli mielellään muiden näkemyksiä vaatimattomasta tallista. Hänen näkemyksensä kun oli varsin kieroon kasvanut, kun otti huomioon, että hän oli asunut täällä koko elämänsä.

Bonnie + Desmond:

Oli hän suurin piirtein muistanut tamman nimen. Silly. Kun Bex lupautui esittelemään tamman hänelle, kohosi Bonnien kasvoille ilahtunut hymy. Tämä Bex vaikutti todella mukavalta tyypiltä. Ainakin ensivaikutelma tästä paikasta olivat saaneet Bonnien innostumaan. Ehkä tästä kesästä tulisikin hevosen täytteinen, hevostytön unelmakesä! "Se olisi kivaa, kiitoksia!", Bonnie henkäisi Bexin sanoille. Tyttö suuntasi tallin ovista Bexin ja Felinen perässä sisään, tuon silmiin osuen käytävällä seisova punarautias hevonen nuoren pojan harjattavana.. Bonnie katseli kaksikkoa hieman epävarmana itsestään, ujohkosti pakottaen katseensa irti toisesta, katsellen ympärilleen huultaan purren. Talli näytti hänen silmäänsä kodikkaalta.

Kun Bonnie kuuli liki oman ikäisensä pojan sanat, hätkähti tyttö. Kuten Bex, myös tämä poika vaikutti ensivaikutelmaltaan mukavalta. Bonnie rohkaistui astellen lähemmäksi. Esittäydyttyään, ihasteltuaan hevosia, käänsi Bonnie katseensa kohden Bexiä. Tuo kuunteli naista, huomasi sivusilmällä Desiksi esittäytyneen pojan virnistävän takaisin Bexille. Poika nyppi tammansa ratsumalliin leikattua niukkajouhista harjaa, irtoroskia siitä irti hypistellen. "Olet sinä uhrautuvaa sorttia, Bex..", Desi hymähti muka-totisesti.

--

Desi oli keskittynyt harjailemaan tammaansa, mutta kun tuo kuuli pesukarsinasta Bexin mainitsevan Sillyn, käänsi poika katseensa kohden Bonnieta, jollekka Bex mitä ilmeisimmin oli sanansa tarkoittanut. Desi tiesi että tuo musta vallaton tamma etsiskeli itselleen vuokraajaa. Ilmeisesti tämä tyttö oli mahdollinen vuokraaja. "Tulitko katsomaan Sillyä?", Desi kysyi toiselta. Poika nappasi tammansa mustasta harjapakista kaviokoukun, pyysi tuota nostamaan etustaan, raaputellen likaa kavion pohjasta irti. Tamma toimi kiltisti, nauttien samalla Bonnien huomiosta. Tyttö rapsutteli tammaa otsalta. "Joo, näin ilmoituksen netistä siitä ja otin sen omistajaan yhteyttä. Tulin tänään vasta katsomaan sitä..", Bonnie vastasi. Bonnie katsahti Bexiä pesukarsinan luona. "Ja kiitos, Bex, olisi kivaa päästä katsomaan millainen tamma oikein on", Bonnie kiitteli naista.

"Mielenkiintoinen persoona se Silly, mutta persoonalliset hevoset ovat aina olleet kiehtovampia", Desi kertoi oman mielipiteensä tuosta mustasta täysiveritammasta. Bonnie katsahti poikaa, hymyillen tuolle. Mitä Desi sanoi oli kyllä aivan totta. Mutta miten mielenkiintoinen persoona tämä Silly oikein olisi? Hetki sitten rauhoittuneet perhoset lehahtivat Bonnien vatsanpohjassa uudelleen siivilleen..

Huultaan purevan Bonnien havahdutti Bexin kysymys. "Oh, minusta tämä näyttää ja vaikuttaa mukavalta paikalta. Se Rosings Park oli minun makuuni liian.. suuri..", Bonnie lausui hieman varoen.

"Tiedän, tiedän. Jonakin päivänä opin vielä pitämään puoliani", Bex koetti parhaansa mukaan säilyttää vakavan sävyn äänessään, mutta pokka petti lauseen loppua kohden. Hän osasi pitää puoliaan hieman liiankin hyvin, eikä räiskähtelevä temperamentti yhdistettynä sosiaaliseen pelottomuuteen auttanut lainkaan, kun työ oli hyvinkin pitkälle asiakaspalvelua.
"Mutta siihen asti ratsastan Felineä aina kun Sasha ei ehdi", hän naurahti taputtaen tamman kaulaa, kun hevonen seisoi edes hetken aloillaan. Feline oli upea tamma ratsastaa. Trakehnertamma oli yksi harvoista kouluratsuista, joiden kanssa työskentelystä hän nautti, sillä Feline oli rehellinen ja aina kaikkensa antava ratsu kentälle, joka osasi paljon mutta tiesi myös koska sitä käytettiin karusti hyväksi. Tamma vaati häntä antamaan kaikkensa, joten olisi ollut vale, jos hän olisi väittänyt, ettei Felinen ratsastaminen tehnyt hänelle hyvää.

"Hevonen jolla ei ole persoonaa on kerrassaan turha hevonen", Bex kommentoi väliin kevyttä huvittuneisuutta äänessään. Ei hän tosissaan pitänyt hevosia turhana, vaikka ne olisivat hiljaisempia ja rauhallisempia - hän ei vain löytänyt niiden kanssa yhteistä säveltä. Hän tarvitsi hevoselleen paljon energiaa, voimakasta tahtoa, hulluuden rajoja venyttävää rohkeutta ja ripauksen arvaamattomuutta. Hevonen, joka ei koetellut häntä, ei haastanut häntä, eikä häntä huvittanut ratsastaa sellaista hevosta viikosta toiseen. Bonnien sanat Rosings Parkista saivat Bexin nauramaan lämpimästi mutta selkeän ilahtuneesti. Vai oli Rosings Park liian suuri? Hän unelmoi loputtomiin jatkuvista hiekkakentistä, säältä suojaavista maneeseista, haastavasta maastoesteradasta ja sadoista estevaihtoehdoista, joista rakentaa ratoja kentille. Greenridge oli ihana, mutta se ei täyttänyt hänen tarpeitaan, ei sitten millään. Onneksi Rosings Park oli lyhyen ratsastusmatkan päässä.

"Greenridge on kieltämättä pieni verrattuna Rosings Parkiin", hän pohdiskeli huvittuneena. "Mutta hyvä jos ensivaikutelma oli mukava", Bex jatkoi vaihtaen kädessään vesiletkun hikiviilaan. Hän alkoi vetää pahimpia vesiä Felinen silkkisestä karvasta. Tamma ravisteli antaumuksella, mikä sai naisen virnistämään. Ha! Tänään hän oli osannut varautua ja astua sivuun, eikä näin ollen kastunut. Bex kävi hevosen läpi nopeasti hikiviilalla ennenkö nappasi ohuen loimen, jonka heilautti tottuneesti hevosen tummaan selkään. Feline pärskähti, mutta antoi hänen puuhastella loimen solkien ja tarrojen kanssa ilman suurempaa showta.
"No, eiköhän lähdetä moikkaamaan Sillyä. Nappaa tuo vaaleanpunainen riimunnaru mukaan, jooko?" Bex kysäisi osoittaen Sillyn karsinan ovessa roikkuvaa riimunnarua kohden. "Tuodaan se sisään, niin voit harjailla ja tutustua siihen vähän paremmin", hän vielä selitti irrottaessaan Felineä pesukarsinan kiinnityksistä. Hän taputti tamman kaulaa ennenkö kannusti hevosen perässään tallikäytävälle.
"Yritä pitää Vila aitojen sisällä", Bex kiusasi Desiä taluttaessaan Felineä ulko-oven suuntaan. Eiköhän kaunis punarautias pysyisi kentällä ihan hyvin, sillä poika vaikutti varsin taitavalta ratsastajalta. Ei se tosin häntä estänyt kiusoittelemasta, sillä kieli poskella heitetyt letkautukset kuuluivat hänen tapaansa elää elämää. Sääli, etteivät kaikki tallin yksityishevosten omistajat arvostaneet moista.

Bonnieta huvitti tämän kaksikon välinen vitsailu. Vaikka tyttö ei täysin ymmärtänyt mistä he vitsailivat, ei tuolle tullut tilanteessa kiusaantunut olo. Lähinnä ilmapiiri tuolla hetkellä oli mukavan rento, luokseenkutsuva. Ja se jos mikä oli Bonniesta ihanaa huomata ja aistia vieraassa, uudessa ympäristössä.
Desi naurahti Bexin sanoille, päätään pudistellen huvittuneena samalla kun asteli hevosensa toiselle puolen, pyytäen nostamaan toista etusta. "Nostahan yhtä nätisti kuin äsken..", poika mumisi tammalle joka tuntui keskittyvän nyt enemmän Bonnieen kuin Desiin. Bonnie ymmärsi yskän, siirtyi askeleen pari taaksepäin. Tamma nosti koipeaan nyt kiltisti, vetäen syvään henkeä, pärskähtäen rennosti. Bexin sanojen perään Bonnie katsahti naista, hymyillen. "Joo, tehdään näin", Bonnie lausahti kuullessaan että he lähtisivät hakemaan Sillyn sisälle. Bexin hoikan sormen osoittamaan suuntaan tyttö katsahti, nyökäyttäen päätään. Bonnie asteli kohden karsinaa, jonka ovessa koreili juurikin Sillyn nimikyltti. Tyttö nappasi hempeän vaaleanpunaisen riimunnarun käteensä, hypisteli tuota, nyppäisi mustan irtojouhen narun nyörityksien seasta.. Häntä jännitti nähdä Silly. Sellaisella kivalla tavalla.

Desi hymähti nauruaan pidätellen Bexin sanoille. "Minun mielestä kentän aidat kaipailisivatkin pientä remonttia.. ehkä me Vilan kanssa ryhdytään remontointihommiin", poika virnuili. Punarautias katseli kun Bex Felinen kanssa lähti kulkemaan kohden tallin ovea, Bonnien seuraten perässä. Tamma hirnahti hieman pettyneen kuuloisesti, hän kun nyt jäi talliin seisomaan kun muut lähti ulos. "Kyllä mekin sinne kohta mennään, älä hätäile", Desi mumisi tammalleen.

Putsattuaan trakehnerinsa kaviot, pakkasi poika harjapakin kasaan, kuljetti tuon tottunein askelin takaisin varustehuoneeseen. Siistissä järjestyksessä olevan huoneen takimmaisessa nurkassa odotteli Vilan satula- & suitsiteline. Tamman estepenkki oli tällä hetkellä topattavana, joten pojan käytössä oli kiiltelevän musta kiefferin koulusatula. Sillä tosin Desi ratsasti mieluummin kentällä mennessä. Koulupenkin alla lepäili sähköisen sininen ohut satulahuopa. Suojia tammalla ei käytetty kuin hypätessä. Satulan syliinsä napattuaan, nappasi Desi istuinosan päälle lepäämään myös tammansa mustat suitset. Poika hyräili kaikessa rauhassa biisiä joka tuon päähän oli pinttynty automatkan ajalta. Vila kuoputteli käytävän puolella betonista lattiaa, Desin huokaisten. Poika nykäisi ripeästi oven auki, murahti tammalleen, joka hätkähti jähmettyen paikoilleen, näyttäen "en se minä ollut"-ilmeensä hölmistyneenä. Poika ryhtyi satuloimaan tammaansa, joka nyökäytteli päätään tyytyväisen oloisena, innoissaan. Parin päivän mittainen "loma" oli ilmeisesti ollut Vilan mielestä liian pitkä.

"Kunhan hoidatte remontin loppuun asti, ettekä jätä sitä purkuhommien suorittamiseen", Bex heitti olkansa yli ennen kuin astui auringon lämpöön Feline rinnallaan. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen Desiin ja Vilaan tallin vakiokalustona, sillä Desi oli hauska tapaus ja Vila oli täysipäinen tamma. Sääli kun tallin jokaisesta yksityishevosesta ja sellaisen omistajasta ei saattanut sanoa samaa. Onneksi pahin tapaus, eli tumma Solo oli viettämässä kesäänsä laitumella, jonka hän oli aidannut toukokuun puolella ratsastuskoulun tuntiratsujen hoitajien avustuksella naapurilta vuokratulle pellolle. Se vähensi hänen työtään, sillä nyt Solo ei ollut kylvämässä kaaosta tallin välittömässä läheisyydessä.

"Osa hevosista on kesälaitumella juuri nyt", Bex tajusi kertoa Bonnielle, sillä toinen ei ollut tainnut käydä Greenridgessä keväämmällä, kun tunnit olivat pyörineet täyspäiväisesti. Nyt aina vuoron perään hevoset saivat paljon kaivattua lepoa ja omaa rauhaa, kun saattoivat laiduntaa porukassa vuorokauden ympäri suurella pellolla.
"Osa on tallin läheisissä tarhoissa leirikäytössä. Tälläkin hetkellä vanhempieni kotitalolla, tuossa ihan lähellä, on koko joukko leiriläisiä syömässä vatsaansa täyteen", hän naurahti viitaten kädellään  kohti metsän syvyyksiin sukeltavaa polkua, joka vei suorinta tietä omakotitalolle, jossa hänkin oli kasvanut. Kesän verhotessa puut vihreään lehtiviittaan, taloa ei tallilta nähnyt, mutta syksymmällä tuttu harjakatto paistaisi jälleen oksien lomasta.

Feline kajautti kuuluvan tervehdyksen tarhakavereilleen. Mustat ratsut kohottivat päänsä vehreältä nurmelta katsomaan saapujaa, mutta kumpikaan ei lähtenyt liikkeelle. Silly oli lähes liimautunut kiinni Roguen kylkeen, mutta friisiläisristeytys ei tuntunut välittävän, vaan jatkoi rauhallista laiduntamistaan. Feline sen sijaan otti muutaman sivuttaisen tanssiaskeleen riimunnarun päässä eikä ollut odottaa, että Bex yltäisi sähkölankojen rajaaman tarhan portin muovisiin kädensijoihin.
"Silly on tuo läsipäinen sukkajalka", Bex esitteli hevosen saatuaan vihdoin portin auki Felineä varten. Hän käänsi tamman aidan suuntaan ennenkö irrotti narun riimun lenkistä. Tamma heilautti päätään, kiepahti kannoillaan ja lähti korkeassa, näyttävässä ravissa laiduntovereitaan kohti. Tällaisina hetkinä oli helppo ymmärtää, miksi Feline menestyi kouluradoilla. Kun he kävivät maastossa, moisesta kouluratsusta ei ollut tietoakaan. Bex viittasi Bonnieta astumaan tarhan puolelle ennenkö sulki ylemmän langan hymyillen.

"Käydään hakemassa Silly. Se tuskin lähtee karkuun, mutta leikitään silti, että ollaan menossa hakemaan Rogueta. Se on äitini kouluratsu, friisiläisen ja täysiverisen risteytys, kymmenen vanha", hän kertoi nopeasti ruunasta, jonka pitkät ja kihartuvat jouhet tanssivat kevyessä tuulenvireessä. Feline kiersi muutaman kerran laiduntavien hevostoverien ympäri ennen kuin heittäytyi selälleen piehtaroimaan nurmelle. Bex pyöräytti silmiään. Tietenkin tamma sotki loimensa heti kun hän sen sai pestyä puhtaaksi.
"Silly ei tykkää jäädä yksin tarhaan, joten ei kannata koskaan tuoda sitä ulos, jos muut ovat sisällä", punapää jutteli astellessaan laiduntavia hevosia kohden katse enemmän Rogueen suunnattuna. Kiltti kouluratsu ei koskaan lähtenyt hakijoitaan karkuun, mutta Sillystä ei aina voinut sanoa samaa.

Bonnie kuunteli kun Bex kertoili leiriläisistä. Tyttö muisti omat ratsastusleirinsä, joista viimeisimmällä tuo oli ollut 14 vuoden vanhana. Ne olivat olleet mukavia kokemuksia ja leireistä oli jäänyt läjäpäin ikimuistoisia hetkiä muisteltavaksi. Bonnie katseli suuntaan, jonne Bex osoitteli, vanhempiensa taloa tarkoittaen. Sitä ei näkynyt, lehtivihreä kätkösi talon kätköihinsä..

Tytön silmiin osui kaksi upeaa mustaa hevosta. Toinen oli upea friisiläisen näköinen hevonen, toinen sirompi läsipäinen. Bex kertoikin tuon läsipäisen olevan Silly. Se oli kaunis, hauskan näköinen hevonen. Sivusilmällä Bonnie katsahti Bexin taluttamaa Felineä, joka selvästikin kaipaili pääsevänsä tarhakavereidensa pariin laiduntamaan. Felinen näyttämä upea ravi sai Bonnien jähmettymään hetkeksi niille sijoilleen. Kuitenkin tytön katse karkaili vähän väliä ihailemaan myös tuota läsipäistä tammaa.. Bexin sanoille Bonnie nyökäytti päätään, hymyillen. Ilmeisesti tämä Silly oli huumorintajuinen "kiusankappale", kun Bex harhautusliikkeitä tamman kiinnisaamiseksi suunnitteli noin. Ajatus huvitti Bonnieta. Tyttö hypisteli riimunnarua käsissään, tuon lähtien kulkemaan Bexin perässä kohden kahta mustaa hevosta. "Onko se tullut joskus aidoista läpi jos on jäänyt yksin? Tai rikkonut itseään?", Bonnie kysäisi mielenkiinnosta, jos tamma oli niin läheisriippuvainen toisista. Bonnie painoi mieleensä Bexin neuvon, ettei tammaa veisi yksinään tarhaan.

Bex katseli Rogueta miettien, pitäisikö ruuna viedä sisään. Äiti ei sitä ehtisi ratsastamaan, mutta pitäisikö hänen? Ehei, nyt kun hän tarkemmin ajatteli. Avalla oli maaginen tapa ilmestyä aina paikalle, kun hän heilautti itsensä Roguen selkään, eikä hän tänään kaivannut ojennusta istunnastaan tai puolihuolimattomista teistä. Rogue jääkööt ulkoilemaan Felinen kanssa. Ava ehtisi liikuttaa kouluratsunsa huomenna, jos hän pitäisi leiriläisille seuraa hetken eikä karkaisi maastoon heti kun äidin silmä välttäisi.
"Ei täällä, enkä usko niin käyneen Rosings Parkissakaan, missä Silly aiemmin asui, mutta se hermoilee ja käy ylikierroksilla, joten on aina parempi vältellä sen jättämistä yksin. Ei kannata turhaan antaa pienelle syitä säikkyä", hän naurahti jälkimmäisen lauseensa pehmeästi. Silly ei hänen silmäänsä ollut kovinkaan pieni, mutta hän nyt olikin rakkaan veljensä sanoin kitukasvuinen.

"Heippa otukset", Bex tervehti kahta mustaa ratsua reippaasti ja asteli Rogueta kohden, vaikkakin kääntyi viimehetkellä, otti pari reippaampaa askelta ja tarttui Sillyn riimuun hymy huulillaan. Tamma pärskähti ja peruutti muutaman askeleen, mutta todettuaan, ettei paine riimusta hellittänyt, laski päätään hamutakseen Bexin ojennettua kämmentä. Nainen hymyili ja nyökkäsi Bonnielle, jotta toinen tulisi kiinnittämään narun ja tervehtisi siinä sivussa uteliasta hevosta. Bex piti Sillystä kovin, sillä nuori täysiveritamma oli energinen, utelias ja omalla tavallaan kovin persoonallinen käydessään jokaisen taskun läpi innokkaasti puhisten.
"Silly on vähän häslä taluttaessa, joten kannattaa pitää varansa. Ei se pahaa tarkoita, mutta saattaa innostua liikkumaan turhan vauhdikkaasti ja siinä sivussa vähän tönäisemään tai astumaan varpaille", Bex jutteli silitellen tamman mustaa poskea. Hän oli aina ihaillut täysiveristen jaloa päätä ja vauhtia varten jalostettua rakennetta, joten oliko se ihmekään, jos hän piti höpsöstä Sillystä niin kovin. Nainen toivoi, että Bonniekin tykästyisi tammaan, joka tuntui rakastavan jokaista, joka vain uhrasi hetken ajastaan mustalle täysiveriselle. Rogue asteli rennosti tönimään suurella, selkeästi Sillyä massiivisemmalla päällään Bexin selkää kuin kysellen, miksei ruunaa huomioitu rapsutuksin. Bex kääntyi sivuttain ja kurkotti vapaalla kädellään rapsuttamaan mustaa otsaa, joka oli vain hetkeä aiemmin hieronut hänen selkäänsä.

Bonnie ei muistanut nähneensä Sillyä Rosings Parkissa silloin, kun oli käynyt tallia pariin otteeseen katselemassa ja nuuhkimassa. Ehken tamma oli ollut silloin jo täällä, Greenridgessä. Jos Silly olisi etsimässä vuokraajaa itselleen Rosings Parkiin, olisi Bonnie varmaankin jättänyt mahdollisuuden välistä. Jotenkin Rosings Park suurine ympyröineen ei houkutellut tytön kaltaista rauhaa rakastavaa, hiljaista yksilöä luokseen..

Bexin sanoille Bonnie hymyili leveästi. Pikkuinen. Tamma näytti täysiveriseksi varsin hyvä"lihaiselta" yksilöltä eikä miltään laihalta rimpulalta kuin kilpaa juoksevat rotutoverinsa tahtoivat usein olla. Silly näytti elinvoimaiselta hevoselta, karvan kiiltäen auringonsäteissä kauniisti. Kun Bex oli napannut viekkaasti mustan tamman kiinni, asteli Bonnie naru kädessään lähemmäksi. Vapaata kättään Bonnie ojensi tammaa kohden nuuhkittavaksi, jotta toinen saisi edes pienen informaation hänestä. "Hei Silly.. oletpa sinä nätti tyttö..", Bonnie höpötteli tammalle, joka oli aivan ensiksi tutkinut Bexin käden, todeten sen tyhjäksi. Nyt tamma nuuhkutteli suloisesti puhisten Bonnien pientä kättä. Tamman pettymykseksi herkkuja ei tippunut, Bonnien napsauttaen riimunnarun kiinni päitsien leukarenkaaseen. Bonnie kuunteli tarkoin mitä Bex kertoi hänelle tammasta, tytön nyökäyttäen päätään. Tuo taputti tammaa rennosti kaulalle, hymyillen. Riimunnarusta Bonnie piti kiinni molemmin käsin, ei kuitenkaan roikkunut narussa kiinni kuin henkensä olisi siitä roikkunut, mutta tyttö oli varautunut jos tamma keksisi jotain hölmöä tehdä. Sillyn korvat liikehtivät, kuuntelivat tarkoin ääniä. Se näytti valppaalta ilmeeltään, kuin puunoksalle laskeutunut pikkuinen lintu joka silmäili ympäristöään päätään kallistellen. Tämä lintunen olisi vain hieman isompi pyrähtämään lentoon, jos niin olisi halunnut..

Bex astahti yhä lähemmäs Rogueta, kun Bonnie otti tilanteen ja Sillyn haltuunsa. Punapää rapsutteli äitinsä koululupauksen otsaa hymy huulillaan seuraten tarkkaavaisesti, miten Bonnie toimi täysiverisen kanssa. Grace Davis, joka oli vastuussa Sillyn vuokrauspäätöksestä, oli pyytänyt, että hän katselisi kokeilijoiden perään silloin kun Grace ei itse ehtinyt paikalle. Nainen oli suostunut moiseen ilomielin, vaikka olikin tuntenut Olivian katseen selässään. Teinityttö ei tainnut innostua ajatuksesta, että tytön oma upea täysiverinen vuokrattaisiin jollekulle toiselle, vaan Olivialla ei ollut paljoa sananvaltaa tässä kohtaa. Ilmeisesti tyttö oli säheltänyt varsin reippaasti viimeisinä kouluviikkoina, joten vastuu hevosesta oli nostettu vanhemman harteille.

"Lähdetään vain talliin", Bex lausahti ja työnsi Roguen pään pois luotaan, jotta ruuna jäisi laiduntamaan eikä seuraisi heidän mukanaan. Friisiläisristeytys katseli hetken tummin lempein silmin kaksijalkaisen perään, mutta jäi aloilleen kenties ymmärtäen, ettei tänään ollut hevosen vuoro lähteä sisään. Huomenna sitten.
"Jos tuntuu, että Silly säheltää jotain etkä saa sitä ojennettua, niin pyydä vain apua", nainen totesi hyväntuulisesti vilkaisten olkansa yli Felineä, joka ponnisti jaloilleen piehtaroituaan antaumuksella kostealla nurmella. Aurinko ei ollut ehtinyt kuivaamaan maata pintaa syvempää, mikä sai vaalean loimen mutatahrojen peittoon. Bex huokaisi hiljaa. Näyttäisi siltä, että hän pyykkäisi huomennakin.
"Mutta kuten sanoinkin, se on pohjimmiltaan ihan kiltti hevonen ja käy meillä tunneillakin. Kunhan et itse säikähdä, pärjäät kyllä", punapää vakuutti astellessaan porttia kohden, vaikka vilkuilikin jatkuvasti täysiveristä ja Bonnieta, jotta voisi astua apuun, mikäli tyttö moista tarvitsisi. Hän oli niin tottunut auttamaan ratsastuskoululaisia tuntiratsujen kanssa, että piti lähes normaalina sitä, ettei joku saanut hevostaan kiinni tarhasta tai onnistunut kiristämään pullistelevan ponin satulavyötä.

Bonnie lähti kulkemaan kohden tarhan porttia tamman kanssa, sivusilmällä mustaa hevosta katsahtaen. Tamma näytti tarkkailevan häntä. Sen katse tutkaili vierasta tyttöä vierellään. Tamma kulki kuitenkin reippain askelin eteenpäin, läsillä koristellun pään keikkuen irtonaisesti askelten tahtiin puolelta toiselle. "Joo, minä pyydän kyllä jos me ei löydetä yhteistä säveltä", Bonnie lausui naurahtaen. Sen Bonnie oli hevosharrastuksensa varrella oppinut että apua oli hyvä pyytää eikä jäädä yksinään murehtimaan ja märehtimään. Ongelmatilanteeseen saattoi olla hyvinkin helppo keino ratkaisuksi, jota ei vain itse ollut tullut edes ajatellakseen. Kun Bonnie oli vuokrannut Ladyä - tuota kärpäskimoa connemaraa - oli tämän opin tyttö oppinut kantapään kautta. Nuori, melko oikukas tamma oli haasteillaan aiheuttanut monta unetonta yötä tytölle tuon pohtiessa "mikä oikein nyt meni väärin". Apua oli kuitenkin löytynyt ja ongelmiin löydetty toimivat ratkaisut. Bonnielle oli sanonut joskus eräs vanha hevosmies että "ongelmahevosia ei ole, on vain ihmisiä jotka eivät ymmärrä niiden kieltä".

Bonniesta oli mukava kuulla että Silly oli tuntikäytössäkin oleva hevonen. Se kertoi jo sen ettei tämä tamma ollut nyt mikään mahdoton tapaus, jos se ratsastuskoulun tunneillakin kävi aika ajoin hölkkäilemässä. Bonnie nyökäytti päätään Bexin sanoille. Tämä tallin omistajan tytär vaikutti todella mukavalta tapaukselta, avuliaalta ja kiltiltä. Bonnie tunsi kuinka kevyesti yhä kostea ruoho onnistui kastelemaan hänen tennariensa lävitse. Mutta nythän oli kesä. Se minkä kesä kasteli, sen se myös kuivaisi!

Bex aukaisi portin päästääkseen läsipään ja tytön edeltä kohti tallia. Feline ja Rogue jäivät laiduntamaan kylki kyljessä, joskin Feline piti tarkoin huolta, että oli aina askeleen edellä Rogueta valmiina ajamaan ruunan pois, jos toinen löytäisi paremman ruohotupsun syötäväksi. Bex sulki sähkölangat Sillyn kuljettua niistä, vilkaisi vielä kerran laiduntavaa kaksikkoa ja kiiruhti sitten Bonnien rinnalle Sillyn toiselle puolen.
"Oletko ratsastanut minkä verran?" Bex kysäisi kurkottaen nappaamaan heinänkorren Sillyn harjajouhien seasta kävelemisen lomassa. Nainen piti tarkoin silmällä tammaa ennakoidakseen hevosen kärsimättömyydestä johtuvat kiihdyttelyt tai yllättävät sivuaskeleet, sillä ei aikonut jäädä alle tai antaa Bonnien tulla raahatuksi pitkin tallipihaa. Viereisestä tarhasta kuului korviavihlova hirnunta, kun siro ruunivoikko poni laukkasi lankojen rinnalle kulkemaan heidän kanssaan samaa tahtia.

"Et pääse sisään Bubbles, älä edes yritä", nainen torui ponia, joka viskoi päätään terävien, korkeiden tanssiaskeliensa tahdissa selkeästi nuivaantuneena siitä, ettei päässyt sisälle. Bubbles olisi halunnut töihin, kyllä Bex sen tiesi ja ymmärsi, mutta poni vietti tänään vapaapäivää kilpailujen jäljiltä. Huomenna hän ottaisi ponin jälleen tavanomaiseen liikutukseen, mutta tämän päivän poni saisi pärjätä itsekseen tarhassaan.
"Tuo on tosiaan minun kenttäponini Bubbles", Bex tajusi kertoa hieman viiveellä, kun kiukkuinen poni jäi korviaan luimien ja uhmakkaasti etujalallaan maata kuopien seisomaan tarhan kulmaan. Poniruuna kajautti uudemman kerran kuuluvan, sävyltään selvästi käskevän hirnahduksen ja vaikutusta korostaakseen kuopaisi suurella eleellä maata niin että nurmi ja multa pöllysivät. "Se on kärttyinen, kun ei ole tänään päässyt liikkeelle vaan on joutunut viettämään vapaapäivää. Okei, jos ihan totta puhutaan, se on aina kärttyinen, joten ei kannata suotta rapsutella aidan lomasta. Siinä voi jäädä muutamaa sormea köyhemmäksi", hän naurahti lauseensa loppuun. Ei Bubbles ihan niin kamala ollut, mutta ehkä oli parempi maalata piruja seinille, niin poni ei onnistuisi tosissaan ketään satuttamaan.

Bonnie talutti kaikessa rauhassa Sillyn ulos portista, jota Bex piti heille auki. Tamma otti pari tanssahtavaa askelta tarhasta ulos astellessa, mutta rauhoittui kun Bonnie höpötteli tuolle rauhallisen matalalla äänellä. Kun tamma asettui jälleen kulkemaan nätisti tytön vierellä taputti Bonnie tammaa palkinnoksi kehujen kanssa. Bonnie kuuli Bexin äänen nyt tamman toiselta puolen, naisen kysymyksen kantautuen tytön korviin. "Kuusi vuotiaana äitini vei minut ensimmäisen kerran ratsastamaan", Bonnie aloitti. "Äitini harrasti nuorena myöskin ratsastusta ja kun hän sai minut innostumaan ratsastuksesta, puraisi hevoskärpänen häntäkin vuosien tauon jälkeen. Kävimme yhdessä viikoittain ratsastamassa..", Bonnie kertoili. Tyttö jätti kertomatta välistä äitinsä sairastumisen. Äitinsä rintasyöpä-diagnoosin jälkeen Bonnien hevosharrastus tuntui saavan entistä enemmän kipinää, kun tyttö sai tallilla muuta ajateltavaa kuin elämästään taistelevan äitinsä.. Ehkä se oli ollut Bonnien keino selvitä tuosta synkästä ajanjaksosta.
"Kun olin 14 vuoden vanha, muutettiin me Hexhamiin. Silloin sain ensimmäisen vuokraponini, nuoren connemaratamman Ladyn. Vielä ennen kesää vuokrasin tammaa neljästi viikossa, mutta se myytiin eikä minulla ollut mahdollisuutta ostaa sitä itselleni, vaikka olisinkin niin kovasti halunnut", tyttö jatkoi. "Lady oli hieman Sillyn tapainen, persoonallinen tapaus. Se keksi aika ajoin jos jonkinlaista hölmöilyä, mutta ei millään muotoa pahuuttaan vaan jotenkin tuntui että sillä tammalla oli oikeasti huumorintajua ja leikkimielisyyttä", Bonnie kertoili. Tyttö oli rohkaistunut puhumaan nyt paljonkin Bexille. Naisen läsnäolo tuntui luontevalta. Bonnie itse havahtui tuohon "papupatamaisuuteensa", tytön nyt hiljentyen.

Tallia kohden kolmikon kulkiessa, tien vierustassa olevan tarhan luota kajahti kimakka hirnahdus. Silly valpastui, tamman päätään kohottaen. Tuo otti pari reippaampaa askelta, yrittäen raville, häntä korkealle kohoten. Silly hirnahti nelistävälle ponille tervehdyksensä. Bonnie pidätti tammaa topakasti, saaden tuon pysymään rinnallaan, vaikka musta tamma uhkuikin voimaa ja innokkuutta hänen vierellään. "Nätisti Silly..", tyttö mumisi tammalle. Bexin Bubblesiksi esittelemä poni osui Bonnien silmiin. Se oli kaunis, hyvinkin arabin näköinen yksilö. Siro ja viehkeä. Bexin kertoillessaan ponistaan, Bonnie naurahti sormi-kommentille. "Okei, pidän näppini sitten siitä kaukana, vaikka se onkin syötävän söpö ja rapsuteltavan näköinen yksilö", Bonnie naurahti.

Bex nyökkäili Bonnien tarinan tahdissa, vaikka tajusikin pian, ettei toinen todennäköisesti nähnyt moista elettä Sillyn pään takaa. Niinpä nyökkäily vaihtui äännähdyksiksi, joilla nainen kertoi edelleen kuuntelevansa tarkkaavaisesti, mitä Bonnie hänelle kertoi. Hän oli aina iloinen, kun sai jonkun vastailemaan kysymyksiinsä pidemmin kuin kahdella sanalla, sillä tavattoman usein innostui itse juttelemaan pitkät pätkät niin kiivaaseen tahtiin, ettei rauhallisempi pysynyt puheessa mukana.
"Olet siis selkeästi ehtinyt ratsastamaan jos jonkinlaista hevosta", Bex totesi hyväksyvä sävy äänessään. Hän piti aina puolueellisesti niistä, jotka olivat käyneet ratsastustunneilla pitkään, sillä tunneilla kävijät kehittivät yleensä maalaisjärkeä enemmän kuin no, ne tapaukset joille isä osti ponin heti kun lapsi sormiaan napautti.
"Etteköhän tule Sillyn kanssa hyvin toimeen", hän myhäili katsellessaan, miten Bonnie hallitsi energistä talutettavaansa. Silly käyttäytyi suorastaan esimerkillisesti, mikä oli ihailtavaa. Bex tosin toivoi, ettei Olivia sattuisi palaamaan leiriläisten valloittamalta omakotitalolta juuri nyt tätä todistamaan, sillä se voisi olla hieman liikaa tytölle, jota täysiverinen pahimpina päivinä töni sinne tänne ja jyräsi päältä.

Bex nauroi lämpimästi Bonnien kommentille. Punapää, jonka räiskyvä läsnäolo ja vauhdikas energia sai monesti vanhemman väen pudistelemaan päätään ja päivittelemään nykynuorison käytöstapojen puutetta, ei tarkoituksella koskaan pyrkinyt loukkaamaan ketään tai viemään huomiota muista, vaikka helpolla juuri niin tekikin. Hän oli aivan liian välitön omaksi parhaakseen, tai niin Ava oli ainakin viimeiset vuosikymmenet hokenut.
"Se on suloinen ja osaa näyttää vielä ihastuttavammalta kun tahtoo jotakin, mutta aivan kuten Riddler, Bubbles osaa vaihtaa mielentilaansa lennosta. Yleensä se ei tosin edes yritä näyttää kiltiltä, vaan tervehtii kaikkia korvat luimussa ja hampaat esillä, valmiina puremaan, potkimaan ja tallomaan päältä", hän naurahti päätään pudistellen. Oli siinäkin kilparatsu kansallisiin kenttäluokkiin.
"Ja Riddler on tosiaan tuntihevonen, ruunivoikonkirjava puoliveriristeytys, joka saa suurimmatkin esteet näyttämään pieniltä kavaleteilta - ja valitettavasti tervehtii kaikkia korvat hörössä, päättäen aivan viime hetkillä, että haluaa sittenkin maistaa palasen käsittelijästään. Siitä kannattaa pysytellä vähän sivummalla, tai sitten olla tosi tarkkana. Onneksi Riddlerin tunnistaa jo kaukaa kun se on niin hauskan värinen", Bex hymähti ja vilkaisi vaistomaisesti oikealle puolelleen ratsastuskentän takana siintäviä tarhoja kohden. "Itse asiassa se on juuri tuossa portilla", hän lausahti osoittaen sormellaan pää korkealla seisovaa kirjavaa puoliveristä kohden. Vihellys sai hevosen kääntämään päätään heidän suuntaansa, eikä ruunan hörössä olevat korvat ja kirkkaat tummat silmät tuntuneet sopivan lainkaan yhteen sen kauhukuvan kanssa, mitä Bex maalaili mielellään jokaisen tallillakävijän verkkokalvoille. Hän ei halunnut enää yhtäkään läheltä piti -tilannetta sen takia, etteikö joku olisi tiennyt Riddlerin todellista luonnetta. Sen takia ruunan karsinan oveenkin oli kiinnitetty lappu, joka varoitti hevosen tavasta purra.

Bexin sanoille Bonnie kohautti olkiaan. "No, kyllä sitä silloin tunneilla käydessä sai monta erilaista hevosta kokeilla.. sitten kun Ladyä rupesin vuokraamaan niin tunneilla en sen jälkeen olekaan käynyt. Tekisi kyllä varmaan ihan hyvää pariin kertaan käydä nyt tunneilla niin löytyisi helposti tuntuma hommaan taas", Bonnie pohdiskeli. Ehkä hän Greenridgessä innostuisikin käymään tunneilla. Ehkä. Ajatus ainakin Bonnieta houkutteli suuresti. Mutta asiahan riippui aika pitkälti hänen vanhempiensa kukkarosta. Mikä parempaa, ehkä Bonnie saisi houkuteltua äitinsä takaisin satulaan! Sairastuttuaan, oli Lilith jättänyt ratsastusharrastuksen kokonaan pois.
Tyttö oli hiljaa mielessään tyytyväinen Bexin sanoihin. Hän itse ainakin kovasti toivoi että tulisi Sillyn kanssa toimeen ja saisi tuosta veikeästä tammasta itselleen pidempiaikaisen hevosystävän. Tamma vaikutti harmittomalta hölmöilijältä, kuten Ladykin oli ollut käsiteltäessä. Toki, ponitammalta oli löytynyt vielä ponimaista jääräpäisyyttä, joka oli puskenut aika ajoin lävitse..

Bonnie katsahti vielä kerran ruunaa, joka osoitti selvästi mielensä luimistellessaan ja kuopiessaan tarhaansa jätettynä. Bonnie naurahti Bexin sanoille. "Kuulostaa haasteelliselta kaverilta tämä sinun Bubbles", Bonnie hymähti. Tytön katse lipui kohden ruunivoikonkirjavaa ruunaa, joka kauempana tarhassa törötti korvat hörössä. Riddler ei näyttänyt miltään "hirviöltä" vaan suloiselta tapaukselta, mutta Bonnie ei aikonut epäillä Bexin sanoja. Tuskin nainen turhaan häntä varoittelisi ruunasta tai maalaisi piruja seinille ilman aihetta. Oli erikoista että tuon tapainen hevonen oli asiakaskäytössä. Tosin, jos ruunaa käsitteli ja ratsasti vain kokeneet ratsastajat, tuskin tuon kanssa ongelmaa oli.

Desmond

Mustat hiuskiehkurat olivat painettu mustan ratsastuskypärän alle. Vila seista törötti kentän keskellä torhakkaan näköisenä, Desin touhuillen satulavyön ja jalustinten parissa. Punarautiaan, melko massakas rakenteisen trakehnerin arabimaista ulkomuotoa omaavan pään turpa oli kohdistettu kohden suuntaa, josta Bex, Bonnie ja Silly tekivät matkaansa tarhalta kohden tallia. Vilan terävät korvat liikehtivät tarkoin, tamman vaimean, tukahtuneen hörähdyksen ilmoille laskien. Kun Desmond oli saanut jalustimet sopiviksi, ketterästi kuin kissa poika ponnisti kertaheitolla satulaan. Hevosen yli "heitetty" jalka haki näppärästi jalustimen tuntumalle, Desin taputtaen tammaansa kaulalle kiitokseksi kärsivällisyydestä. Usein tämä touhukas neiti tahtoi liikkua jo ennen aikojaan matkoihinsa kun ratsastaja oli vasta selkään kapuamassa. Nyt Vilan huomion saanut kolmikko oli onnistunut pitämään tamman aloillaan selkään nousun ajan. Olipas sopiva ajoitus, haha.

Desmond painoi hellästi pohkeita tamman kylkiä vasten, antaen tuon pitkin ohjin lähteä kulkemaan kohden kentän uraa. Vilan askel oli joustava, reipas, tuon pää pitkällä harppoen eteenpäin. Tamman korvat liikehtivät valppaina edestakaisin, katkonaisen hörinän tuon sieraimista tasaiseen tahtiin karkaillen ilmoille. Desi antoi vihreiden silmiensä katseen tarkkailla Bexiä, Sillyä ja tuota taluttavaa Bonnieta. Pojasta oli mukavaa saada uutta porukkaa tallille. Ja vaikka Bonnie vaikuttikin ensivaikutelmaltaan ujohkolta, uskoi poika että tyttö tulisi viihtymään Greenridgen leppoisassa ympäristössä hyvin. Ainakin hän oli viihtynyt!

Bex nyökkäili Bonnien jutustelulle. Niinhän se oli; tunneilla sai ratsastaa erilaisia hevosia valvotusti ja ohjatusti. Siinä jos missä pääsi kehittämään omia taitojaan.
"Tule ihmeessä käymään muutamalla tunnilla syksyllä, kun polkaistaan ratsastuskoulun puoli taas käyntiin. Kesällä ei oikein muuta ohjelmaa ole kuin nämä leirit", nainen rohkaisi hymyillen. Hän oli toivottoman huono mitä bisneksen hieromiseen tuli, mutta puri kerrankin kieltään ennenkö lupaili ilmaisia ratsastustunteja. Hän voisi aina ujuttaa itsensä kentän laidalle kun näkisi Bonnien puuhastelemassa Sillyn kanssa. Eihän se ratsastustunti ollut, mutta kyllä hän ainakin papereiden mukaan oli aivan pätevä kertomaan, miten päin selässä kannatti olla.

"Bubbles on vaativa tapaus. Jos se ei olisi niin tavattoman lahjakas, olisi se saanut etsiä uuden ihmisen, joka nauttii varustekaapin sisällön uusimisesta kuukausittain", Bex hymähti. Hänen poninsa rikkoi enemmän varusteita kuin tallin muut hevoset yhteensä, mikä oli saavutus, kun otti huomioon miten ronskein ottein Lilo komensi tarhakavereitaan. Siltikin tamma säästeli loimia toisin kuin Bubbles, joka laittoi kaiken palasiksi heti kun ponia moinen toiminta huvitti. Bex vilkaisi Riddleriä, jonka huomio suuntautui ratsastuskentälle saapuneeseen ratsukkoon, mutta kirjava puoliverinen näytti tyytyneen kohtaloonsa aitojen sisäpuolella. Bex ei hetkeäkään epäillyt, etteikö Riddler ylittäisi heidän sähköpaimentaan yhdellä vaatimattomalla loikalla, mutta onneksi rumaa naamaa käsittelijöilleen näyttävä ruuna kunnioitti tarhojen aitoja.

"Vilahan on tänään kärsivällinen", Bex kiusoitteli korottaen sen verran ääntään, että Desikin kuulisi kommentin. Tamma oli seissyt varsin mallikelpoisesti aloillaan koko selkäännousun ajan, joten toki oli loogisempaa kiusata kuin kehua ratsastajaa. Sille oli syynsä, miksi Ava hoiti suurimman osan ratsastuskoulun tunneista, ja hän lähinnä tuurasi äitiään silloin kun oli tarvetta.
"Luuletko, että sen kärsivällisyys riittäisi vaikka se jakaisi kentän Sillyn kanssa?" Bex jatkoi pirteällä tavallaan. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että lähettäisi Bonnien ratsastamaan tammaa, sillä naisen päättelyketjun mukaan ratsastaminen olisi ainoa tapa varmistaa, pärjäisikö Bonnie Sillyn kanssa, vaan toisaalta Bex ei nähnyt mitään ongelmaa monessa muussakaan asiassa ennenkö vasta silloin, kun heräili sairaalasta.

"Saatan vaikka tullakin", Bonnie vastasi hymyillen. "Ehkä äitinikin innostuisi tulla kokeilemaan tauon jälkeen ratsastusta", tyttö jatkoi toiveikkaan kuuloisena. Tuolla oli äitiinsä lämpimät, hyvät välit ja aika jolloin kaksikko oli kulkenut yhdessä ratsastustalleilla oli ollut mukavaa aikaa. Se oli ollut äidin ja tyttären yhteistä aikaa, mittaamattoman arvokasta sellaista. Ennen Lilithin sairastumista olivat he jo alkaneet pohdiskelemaan hevosen ostamista. Sellaisen ratsun, josta olisi iloa heille molemmille. Homma meni puihin siinä vaiheessa kun Lilithillä todettiin syöpä..

Alkuun Bonnie ei ymmärtänyt Bexin kommenttia varustekaapin sisällön uusimisesta ja tytöllä kesti hetki ennen kuin tuo naurahti huvittuneena Bexin kommentille. "Aa..", tyttö sai sanotuksi naurahduksensa päätteeksi. Musta läsipäinen tamma tarkkaili kentällä liikkuvaa ratsukkoa. Bonnie tunnisti hevosen ja tuon selässä istuvan ratsastajan; sama kaksikko kuin aikaisemmin tallissa. Desi taisi pojan nimi olla.. ja hevosen nimi Vila. Ihme, että Bonnie muisti! Tytöllä kun ei ollut mikään paras mahdollinen nimimuisti. Bexin leikkisästi kiusoitteleva kommentointi Desille sai Bonnien virnistämään huvittuneena. Poika seisautti suurehkon punarautiaansa kentän laidalle, lähelle tietä jota pitkin kolmikko kulki kohden tallia. Vila liikahti pari askelta, yrittäen jatkaa matkaa, mutta kevyellä pidätteellä Desmond sai tammansa seisahtumaan uudelleen. "Vilahan on aina kärsivällinen", Desmond kuulosti muka-loukkaantuneelta, taputtaen tammansa jäntevää kaulaa. Pojan tuikkiva katse katsahti Sillyä ja Bonnieta tuon kuullessa Bexin ehdotuksen. "Kyllä tänne mahtuu mukaan seikkailemaan", Desi lausui hymyillen.
Bonnie havahtui kuullessaan Bexin ehdotuksen. Tyttö ei ollut varautunut pääsevänsä tamman selkään vielä tänään. Voi kauhistus. Nopea katsahdus vaatetuksiin sai Bonnien harmittelemaan ettei hän ollut laittanut mustien college-housujen tilalle ratsastushousujaan. Tallikengät hänellä kyllä oli, joten niillä voisi ratsastaa - kantaa löytyi ihan riittävästi ratsastusta ajatellen. Mutta kypärä, hanskat.. kaikki häneltä puuttui.

"Tulkaa toki molemmat. Ratsastukselle ei ole ikärajaa", Bex naurahti ajatellen heillä käyvää vanhempaa pariskuntaa, joka saapui viikosta toiseen ratsastamaan hevosia, vaikka eläkeikä oli ylitetty jo. Hevosharrastusta saattoi jatkaa läpi elämän, siihen punapää halusi uskoa, sillä se toi lohtua hänelle itselleenkin. Pelkkä ajatus varkain hiipivästä syksystä ja sen mukanaan tuomasta syntymäpäivästä sai naisen värähtämään. Hän ei halunnut vanheta, ei nyt, kun ei ollut edes saavuttanut mitään.
"Olisikin", Bex tuhahti, joskin huvittuneisuus kuului selkeänä läpi äänestä. Hän ei uskonut Vilan omaavan maagista kärsivällisyyttä, mutta eipä hänestä ollut tuomitsemaankaan, kun itse ratsasti tallin asukkaista kenties huonotapaisinta ponia. Bubbles oli suuri persoona pienessä ruumiissa, ja teki sen selväksi jokaiselle, joka toi näppinsä liian lähelle.

"No hyvä, me palataan kohta", hän vastasi ja hymyili aurinkoisesti Bonnielle. Hän asteli hevosen ja tytön edelle suunnaten sisälle varjoisaan talliin, jotta voisi aukaista Sillyn karsinan oven valmiiksi mustalle tammalle. Hän vilkaisi kelloaan lähinnä miettien, kuinka kauan voisi vielä norkoilla tallilla viihdyttämässä nuorempaa väkeä, ennenkö äiti soittaisi perään ja valittaisi siitä, kuinka leiriläiset olivat jälleen Avan harteilla. No, olihan siellä Oliviakin katsomassa leiriläisten menoa. Kyllä he pärjäisivät, vaikka hän pyörisi tallilla.
"Silly kannattaa sitoa kiinni, se kun on vähän levoton seilaaja", Bex ohjeisti hyväntuulisesti karsinan oviaukossa notkuen. Hän sitoi mustan täysiverisen aina suosiolla karsinan kaltereihin, jos joutui pidempään Sillyä hoitamaan, sillä niinkin yksinkertainen asia kuin tallisolmu helpotti hoitamista suorastaan tajuttoman paljon.
"Ja älä huoli, satulahuoneesta löytyy kypärää ja ties mitä, joten pääset kyllä selkään jos vain haluat", hän vielä vakuutti. Ratsastuskoululaisia varten oli ostettu lainakypäriä ja hanskoja, sekä raippoja ja kannuksia, mutta niitä Sillyn kanssa ei onneksi tarvinnut. Ilman kypärää ei tosin täysiverisen selkään ollut mitään asiaa, ei hänen silmiensä alla, vaikka häntä monesti vastuuttomana pidettiinkin. Aivan niin puupäinen hänkään ei ollut, että olisi leikkinyt terveydellään uhmaamalla kohtaloa.

Bonnie hymyili Bexin sanoille. Ainakin Greenridge vaikuttaisi sellaiselta paikalta että hänen äitinsäkin voisi tuolla viihtyä. Käydä edes satunnaisesti ratsastamassa. Eiköhän ratsastuskoulun hevosista löytyisi hänen äidilleenkin sopivia ratsuja ratsastettavaksi. Bonnie katseli sivuilmällä Desmondia ja tuon tammaa Vilaa. Punarautias näytti hyvinkin vilkkaalta tapaukselta, ei kuitenkaan mitenkään pahantahtoiselta yksilöltä. Harmittomalta höseltäjältä. Tamma alkoi ärtymään paikoillaan seisoskeluun, tuon viskellen päätään levottoman oloisesti, Desin tammaa äänellään rauhoitellen selästä käsin. Pari nopeaa pyörähdystä paikoillaan aidan vierellä sai Desin murahtamaan tammalle allaan toruvaan sävyyn, pojan pidättäen tammaa nyt niin että tuo peruutti askeleen parin verran aidasta kauemmaksi, kunnes poika pyysi tuon pysähtymään aloilleen. Bexin sanoille poika virnisti naurahtaen, päätään pudistellen huvittuneena. "Mepäs jatketaan ennen kuin remontointihommat oikeasti alkaa", poika lausahti, antaen tammalleen luvan jatkaa reipasta käyntiään kentän laitaa pitkin.

Huultaan puraisten pienoisen hermostuneesti Bonnie lähti kulkemaan Silly rinnallaan kohden tallirakennusta, Bexin astellen edeltä. Silly olisi ilmeisesti halunnut jäädä ulos, tamman päätään viskaisten melko terävällä liikkeellä. Nykäisy tuntui Bonnien kädessä asti, mutta tytön ote vaaleanpunaisesta riimunnarusta pysyi napakkana, joustavana tamman liikettä vasten. Tuo pisti pientä painetta tammalle, nostaen käsivarttaan vasten tuon kaulaa, pidättäen tuota, tamman yrittäen ottaa raville pörhäkkään oloisesti. "Sooh.. kohta pääset liikkumaan..", Bonnie rauhoitteli innostuvaa Sillyä.
Lopulta kaksikko asteli viileään talliin, betonisen käytävän kopisten kumeasti mustan hevosen raudoitettujen kavioiden alla. Bonnie nyökäytti päätään Bexin sanoille. Tyttö käveli edeltä karsinaan, mustan tamman seilaten perässä. Vikkelin liikkein täysiverinen pyörähti ympäri, Bonnien tuota äänellään jälleen rauhoittaen. Kun tamma seisahtui aloilleen, taputti tyttö tuota kaulalle ennen kuin ryhtyi karsinan kalteriputkeen solmimaan vetosolmua riimunnarulla.
"En yhtään varautunut siihen että ratsastaisin tänään vielä..", Bonnie harmitteli, mutta Bex sanoi tytön iloksi varustehuoneesta löytyvän mitä tarvitsisi. Bonnie ei oikein tiennyt oliko pienoisasti jännittynyt vaiko enemmänkin innoissaan päästessään tammaa kokeilemaan jo nyt. Parin kuukauden tauko ratsastuksesta kummitteli kuitenkin tuon takaraivossa..

Bex katseli pää kallellaan nuorta täysiveristä ja tuon parissa puuhastelevaa Bonnieta. Olisipa kiva, jos Silly saisi tästä pitkäaikaisen vuokraajan. Bonnie vaikutti tytöltä, jonka hän ottaisi mielellään osaksi Greenridgen vakiokasvoja. Toisin kuin Abigail, joka omisti lumivalkoisen, kateutta ruusukehai-tittelillään herättävän connemaran, Bonnie oli mukava tyttö. Abigailin kanssa Bex ei ollut koskaan löytänyt yhteistä säveltä, mutta harva tallilla oli sellaiseen ihmesuoritukseen kyennyt, sillä teinityttö oli ylimielinen, kopea ja terävä, sekä äärimmäisen omistuksenhaluinen, mitä poniin tuli.
"Käydään hakemassa Sillyn harjat", Bex totesi ja viittoi Bonnieta mukaansa, kun lähti kohti satulahuonetta. Hän halusi näyttää, missä tamman varusteet olivat, jotta Bonnie voisi tuntea olonsa edes vähän luonnollisemmaksi seuraavalla kerralla. Bex muisti hyvin, miten typeräksi tunsi olonsa aina kun lähti valmennuksiin kaukaisemmille, tuntemattomille talleille. Kun ei tiennyt, miten päin olisi ollut, oli vaikea käyttäytyä luonnollisesti hevosten kanssa, olivat ne sitten tuttuja tai eivät.

"Eli Sillyn harjat ovat tässä", Bex ilmoitti napatessaan Sillyn harjapakin hyllystä syliinsä. Hän ojensi muovista pakkia Bonnielle hymyillen. Punapää sipaisi hiuksia pois silmiltään katsellen toinen toistaan kuluneempien nahkasatuloiden rivistön yllä lepääviä, huomattavan paljon kiiltävämpiä ja hyväkuntoisempia satuloita. "Ja tuo on Sillyn satula", hän ilmoitti osoittaen telinettä, jolla musta yleissatula lepäsi. Telineeseen oli läiskäisty maalarinteipin pätkä, jossa luki varsin yksiselitteisesti "Silly". Samanlainen löytyi suitsikoukun yläpuolelta viereiseltä seinältä. Bex kurkotti nappaamaan oranssilla huovalla varustetun satulan telineeltä, kiepahti kannoillaan ja nappasi suitset koukusta.
"Kaikki on nimetty, joten muutaman kerran jälkeen löytää jo näppärästi mitä ikinä etsiikään", hän naurahti. "Tullaan katsomaan kypärää sitten kun saadaan Silly muuten kuntoon", nainen vielä lisäsi. Hän halusi nähdä, miten Bonnie pärjäsi häseltävän joskin ehdottoman ystävällisen hevosen kanssa karsinassa, ennenkö lähettäisi toisen ratsastuskentälle. Hänen äitinsä laittaisi hänet hoitamaan Hashtagin liikutuksen seuraavaksi vuodeksi, jos hän jättäisi Bonnien selviämään täysiverisen kanssa yksinään.

Bonnie silitteli hetken aikaa mustan tamman kiiltelevällä karvalla peiteltyä kaulaa, kunnes Bex ehdotti harjapakin hakemista. Tyttö nyökäytti päätään, katsahtaen karsinaan jäävää tammaa vielä olkansa ylitse samalla kun lähti kulkemaan Bexin perässä kohden varustehuonetta. Silly höristeli teräviä korviaan, kallisti päätään katsoen ihmisten perään pieni hölmistyneisyys ilmeessään. Kun Bonnie käänsi katseensa pois tammasta, tuo musta "pirulainen" nappasi hampaisiinsa riimunnarun, jota rupesi huulillaan nypeltämään kuin mikäkin kahlekuningatar..
Bonnie asteli satulahuoneeseen. Siellä tuoksui samalle kuin aina varustehuoneissa tahtoi tuoksua. Nahalle. Hevoselle. Tuoksujen yhdistelmä oli kodikas. Bonnie katseli huonetta ympäri nopeasti. Varustehuone näytti siltä että siellä uskalsi jopa koskea tavaroihin, pelkäämättä että pilaisi huolitellun järjestyksen ja fengshuin sun muun. Pitihän paikkojen olla tip top, mutta liiallinen siisteys oli Bonnien mielestä ahdistavaa, sai nopeasti nostamaan käpälät ylös jottei tosiaankaan laittaisi paikkoja epähuomiossaan väärään järjestykseen.

Bonnie katsahti pakkia, jonka Bex nappasi. Tyttö uskoi tunnistavansa tuon jatkossakin. Toista samanlaista ei hyllystä hänen silmiinsä osunut. Bexin osoittamaa satulaa Bonnie katsahti, ylemmällä hyllyllä lepäävää mustaa yleissatulaa. Satulan paikan tunnisti teipinpalaseen kirjoitetusta nimilapusta. Bonnie nyökäytti päätään, katsahtaen myös kohtaa josta Bex nappasi mustan täysiverisen suitset matkaansa. "Juu, mukava vaan että on nimetty noin hyvin.. varsinkin kun on ratsastustuntilaisia niin helppo heille ennenkaikkea", Bonnie lausui hymyillen. Hän muisti joiltakin talleilta joissa varusteita ei oltu nimetty juuri millään tapaa ja sieltäpä oli sitten pitänyt yrittää valikoida oikeat vermeet ratsulle.. sitten jos apua oli mennyt kysymään, oli ohjeistus ollut varsin tylyä, aivan kuin kaikki olisi vieraan ihmisen pitänyt opetella ulkoa uudelle tallille tullessaan ensimmäistä kertaa..

Mustan tamman kimakka hirnahdus kantautui varustehuoneeseen. Se kuulosti kärsimättömältä, huomiota osakseen haluavalta. Bonnieta huvitti. "Joo, tehdään näin", tyttö vastasi Bexin ehdotukseen. Koska Bexin kädet olivat täynnä varusteita, aukaisi Bonnie tuolle oven edeltä, jäi oven suuhun pitämään ovea auki toiselle. "Voin ottaa pakin vaikka kannettavakseni niin ei kaikki ole sinun käsilläsi raahattavana", Bonnie ehdotti hymyillen.

Bex uskoi, että heidän varustehuoneestaan löysi aina etsimänsä. Hän tosin syytti siitä enemmänkin varustehuoneen tilan puutetta kuin järjestelmällisyyttä, sillä erityisesti ratsastuskoulun hoitajat tiesivät, ettei hän ollut riittävän järjestelmällinen säilyttämään varustehuonetta täydessä järjestyksessä. Onneksi hoitajat pitivät huolen omien hoitohevostensa varusteista. Olisipa heilläkin ollut suuri, valoisa ja tilava varustehuone, johon mahtuisi satoja satuloita siisteille riveille ja loputtomiin penkkejä, joilla istua. Tosin hienoa varustehuonetta enemmän hän toivoi toista työntekijää, jotta saisi itse vapaita aamuja ja iltoja, eikä olisi aina sidottu Greenridgeen.
"Tavarat on pakko nimetä tai en itse löydä niitä", Bex myönsi virnistäen kuin salaliittolainen. Hän ei nähnyt mitään syytä uskotella itsestään muuta kuin mitä oli: hän osasi monta asiaa, mutta tallin pyörittäminen ei kuulunut siihen. Hän osasi käsitellä hevosia, siivota karsinat niin nopeasti että heikompaa hirvitti ja taluttaa viittä hevosta yhtä aikaa kohti tarhoja. Hän ei osannut laittaa varusteita paikoilleen, pitää kengitysaikatauluista huolta ja muistaa tilata heiniä ajallaan. Ava hoiti onneksi sen puolen, niin hän saattoi keskittyä hevosiin.

"Kiitti", punapää naurahti ja luopui ilomielin muovisesta harjapakista. Hän oli tottunut tasapainottelemaan useammankin hevosen varusteita käsivarsillaan, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän olisi mielellään antanut kannettavaa muillekin. Oli helpompaa, kun sai edes osan kädestään vapaaksi ovien availua varten.
"Eiköhän laiteta Silly kuntoon", hän naurahti laskiessaan satulan nojaamaan karsinan seinää vasten. Suitset hän ripusti ovessa olevaan koukkuun jotta sai kätensä kunnolla vapaaksi. "Se kannattaa hoitaa kiinni sidottuna, vaikka onkin todella kiltti. Tällaisina hetkinä, kun tallissa on rauhallista, voi sen hyvin ottaa käytävän puolelle varustettavaksi, mutta syksymmällä talli alkaa olla niin täynnä elämää, että pääsee helpommalla, kun pysyttelee karsinassa tai ulkona hoitopuomin luona. Ei tarvitse jatkuvasti irrottaa kiinnityksiä jotta joku pääsee kulkemaan ohitse", hän naurahti selityksensä päätteeksi. Bex jutteli lähinnä omaksi ilokseen, sillä oli mukavampi sanoa jotain kuin vain seisoskella hiljaa ja katsella, miten Bonnie puuhailisi Sillyn ympärillä. Hän ei ehkä noudattanut aina kaikkia ääneenlausumattomia sosiaalisia sääntöjä, mutta hän ymmärsi hevosia ja omasta mielestään luki hevosihmisiäkin varsin lahjakkaasti. Hän tiesi, milloin tuntiratsastaja kaipasi apua ja milloin taas pelkkää rohkaisevaa sanaa, samoin kuin hän tiesi, kenelle saattoi minkäkin hevosen antaa vain hetken katselun perusteella.
"Milloin olet viimeksi ratsastanut?" Bex kysäisi astahtaessaan karsinan puolelle rapsuttamaan Sillyn turpaa. Hän oli utelias, eikä edes yrittänyt peitellä sitä katsellessaan Bonnieta silmät tuikkien.