One hell of a bootcamp

Artemis oli tehnyt tarkat suunnitelmat valmennukselleen, jotta voisi huomioida valmennukseen tulevien ratsukoiden tarpeet mahdollisimman yksilöllisesti. Vaikka hän inhosi ihmisiä, silti hän huomasi olevansa innoissaan pitkästä aikaa valmentamisesta. Rosings Parkin valmennukset tarjosivat hyvää harjoitusta valmennusleirille, jolla hän olisi estevalmentajana kesällä Saksassa kahden kilpailun välissä. Meykenhoek oli saanut paikan tutulta tallilta siksi aikaa valmennuksia vastaan ja se sopi hänelle oikein hyvin.

Anorektinen mies asteli maneesissa ja laski esteiden etäisyyksia, varmistellen niiden sopivuutta hevosille. Ainakaan hänen tietonsa mukaan tässä ei olisi mukana poneja, joten kaikki välit oli laskettu suoraan hevosille sopiviksi. Hän vilkaisi kelloa ja siemaisi kahvia kupistaan. Kaikki oli hyvin, valmennettavia alkaisi varmaan pian valua verryttelemään maneesiin. Mies katseli maneesia ja mietti miten voisi hyödyntää näitä harjoituksia omien hevostensa kanssa. Zeja tarvitsisi paljon treeniä, jotta sillä voisi startata pienemmissä kilpailuissa ja Meykenhoek taas täytyisi saada täyteen kisakuntoon mahdollisimman nopeasti. Puhumattakaan ratsastajasta itsestään, jonka pää oli tällä hetkellä hyvin sekaisin kaikesta mahdollisesta. Mutta tänä vuonna olisi päästävä ajoissa kentille ja kerättävä menestystä. Hän halusi osallistua 2016 Rio De Janeiron olympialaisiin, joten heidän olisi todella vakuutettava maailma tällä kaudella. Jos Espanjaan oli luottaminen, kausi voisi olla heidän osaltaan lupaava.

Missähän ne ihmisparat nyt olivat? Artemis oli sairaslomansa aikana valmentanut vain Ellietä - ja silloinkin William vain pyysi sivusilmällä katsomaan tytön ratsastusta - mutta mies ei osannut tehdä mitään puolittain. Joten nyt hän palasi virallisesti sairaslomaltaan, joka oli varmasti herättänyt keskustelua tallilla, ainakin niin hän epäili. Talleilla juoruttiin aina ja ihminen, josta kukaan ei tietänyt mitään, herätti aina enemmän keskustelua. Tavallaan hän olisi jopa halunnut tietää, mitä hänen äkillisen poissaolonsa syyksi olisi arveltu. Se olisi saattanut olla viihdyttävää.

// Avoin valmennuspeli, liittykää vapaasti!//

Natasha oli ilmoittautunut valmennukseen suorastaan innoissaan. Hän oli toki valmentautunut ahkerasti, mutta huomannut joka viikko toivovansa, että voisi varata Artemiksen estevalmennuksen. Mies oli onnistunut viimeksikin kaivamaan hänestä esille niin paljon hyvää, ettei ollut tosikaan. Tyttö oli varustanut Rhatanin tänään kilpailuissa käyttämillään varusteilla, sillä halusi hakea tuntumaa ruunan ratsastamiseen fullcheek-kuolaimilla, jotka olivat osoittautuneet hyväksi apuvälineeksi hevosen innostuessa esteillä. Mustat nahkavarusteet kiiltelivät puhtauttaan, kun hän suoristi kultakoristeltua korvahuppua ja varmisti suojien kiinnitykset. Korviin tungetut vanutupot ja musta korvahuppu vaimentaisivat toivon mukaan kaikki ylimääräiset äänet, jotta Rhatan voisi keskittyä työntekoon säikkymisen sijaan.

Tyttö painoi kypärän päähänsä ja lähti ruunan kanssa maneesiin. Hän nyökkäsi tervehdykseksi Artemikselle ja pysäytti Rhatanin keskelle kenttää. Natasha heilautti itsensä selkään pieni jännittynyt hymy huulillaan. Tästä voisi tulla parasta ikinä. Viime aikoina Rhatan oli toiminut niin hyvin, ettei hän voinut kuin unelmoida tämän valmennuksen olevan se, joka vihdoin näyttäisi heille oikean tien. Hän vilkaisi koottuja esteitä miettien, mitä valmentaja oikein laittaisi heidät tekemään. Natasha oli tyytyväinen valintaansa korvahupusta, kun Rhatan ei tehnyt muuta kuin kohottanut hieman päätään, kun punaruunikko tamma saapui maneesiin korvat luimussa ja sivuloikkia ottaen. Tyttö kannusti ruunansa nopeasti uralle kävelemään, jotta punainen paholainen ei pääsisi liian lähelle.

Teddy raahautui Minxin perässä pidemmälle maneesiin kuin oli suunnitellut, sillä korvat luimussa talsiva tamma ei suostunut pysähtymään, vaan kiskoi kaula kaarella eteenpäin kuin mikäkin höyryveturi. Kun hevonen lopulta seisoi aloillaan, Teddy heilautti itsensä reippaasti selkään käyden mielessään läpi Caitlinin antamia ohjeita. He selviäisivät kyllä. Minxillä oli suussaan suora, omenanmakuinen kumikuolain ja suupieliä koristivat tummanvihreät kumitutit, jotka toivon mukaan auttaisivat häntä pärjäämään hevosen kanssa. Hän ei luottanut juuri nyt lainkaan Caitlinin valintaan poistaa martingaali käytöstä. Minx heittäisi päänsä kattoon ja kiskoisi häntä minne huvittaisi. Mies veti syvään henkeä ja kannusti tamman kävelemään uralle, joskin piti ulkopohkeella huolta, ettei tamma päässyt liian lähelle seinää potkiakseen sitä. Punainen rusetti tamman mustassa hännässä tuntui turhalta. Eihän kukaan erehtyisi vahingossakaan lähelle hevosta, joka kiukutteli seinillekin.

Saapuessaan tallille valmistautumaan hänen ja Cindyn ihka ensimmäiseen oikeaan estevalmennukseen Miranda koki suurta katumusta ilmoittautumisestaan. Miten hän pystyisi muka toimimaan toisen käskytettävänä? Cindyn koulutus ja ratsastus oli ollut aina hänen yksinoikeutensa ja nyt joku valmentaja pääsisi puuttumaan vapaasti asiaan. Nainen huokaisi pitkään syvään kun nappasi tammansa ohjista ja talutti uteliaana katselevan hevosen maneesiin. Tamman korvia suojasi mustavalkoinen huppu, jonka Miranda oli todennut hyväksi apuvälineeksi. Cindy saattoi näyttää siinä nololta tai enemmänkin todella vajaalta mutta sen avusta ei voinut kiistellä. Ruskean estesatulan alla oli violettikuvioinen huopa, jonka ostoa nainen ei halunnut katua. Tottakai se oli ollut heräteostos mutta niin kaunis sellainen. Huopa oli myös tasan samaa sävyä jo aiemmin ostettujen violettien jalustinten kanssa ja siten mainio ostos. Nainen itse oli sonnustautunut purppuran väriseen huppariin ja vastikään punaisen, oranssin ja vaaleanpunaisen väreihin värjätyt hiukset olivat löysällä ponnarilla selässä.

Päästessään maneesiin naisen katse kohtasi laihan valmentajan ja Miranda tervehti tätä jännityksestä vakavana. Paikalla olevien kahden ratsukon takia Mirandan täytyisi huolehtia, että he näyttäisivät muiden silmissä järkevältä. Tamma ei saisi häseltää...liikaa. Eikä hänkään. Nainen yritti muistella aikoja, kun valmentautuminen oli hänelle arkipäivää. Juuri nyt hänestä tuntui siltä, että hän astui tuntemattomalle planeetalle.
Noustuaan Cindyn selkään nainen silitti hanskan peittämällä kädellä tarkkailevan tamman kaulaa ja supisi sille rauhoittavaan ääneen. Tamma katseli ratsukkoja eripariset silmät tarkkaavaisena ja tuntui naisen alla siltä, että olisi voinut askeltaa varsin tehokkaassa tahdissa ulos maneesista. Kiristettyään panssarivyön Miranda henkäisi syvään ja pyysi kevyesti tamman liikkeelle. Tamma lähti askeltavaan ison keinuvan askeleensa tahdissa ja katseli toisia hevosia tietämättä mitä ajatella tilanteesta. Miranda tarkkaili toisia myös ja totesi ratsastavansa täysin tuntemattomassa seurassa. Hän rekisteröi punaisen rusetin ruunikon hännässä ja huolehtisi varmasti tänään, ettei jäisi kenenkään alle vaikka Cindy keksisi mitä tahansa. Viimeisenä hän kaipaisi nuorelle neidille huonoja kokemuksia valmentautumisesta. Käsi kävi useampaan otteeseen tamman kaulalla silittämässä ja hevosen lämpö rauhoitti myös omistajaa hiukan. Tätä he tarvitsivat, Miranda toisteli itselleen.

Pitkästä aikaa ajatus valmennukseen osallistumisesta ei ahdistanut, eikä myöskään ajatus esteiden hyppäämisestä. Kayla oli Espanjan kisamatkan jälkeen uskaltanut olla varovaisen toiveikas hänen ja Pacon kilpauran jatkon suhteen. Ennakkokäsitys valmentajasta vain oli hieman mielenkiintoinen. Artemis oli valtavan taitava esteratsastaja, mutta Kayla ei ollut kokenut päässeensä tuon kanssa samalle taajuudelle missään vaiheessa. Ehkä se siitä. Nainen pyyhkäisi ajatuksissaan tummia karvoja tummansiniseltä satulahuovalta, joka koristi mustanruunikon orin selkää yhdessä nahkaisen estesatulan kanssa. Hän asetti kypärän päähänsä, riisui takin hevosensa karsinalle uskoen tarkenevansa maneesissa mustalla pitkähihaisella paidalla ja heilautti vaalean kalanruotoletin olkansa yli selkäpuolelle ennen kuin talutti Pacon maneesiin muiden ratsukoiden sekaan.

Ori kulki omistajansa perässä eloisana ja esitti muutaman näyttävän tanssikuvion valmiiksi pystytettyjen esteiden innoittamana. Kayla nyökkäsi valmentajan suuntaan tervehdykseksi aavistuksen vaivautuneena hymyillen ja muutaman talutetun kierroksen jälkeen kiipesi hevosensa selkään. Nainen otti ensimmäiseksi tavoitteekseen estää innokkaan Pacon valumisen selvästi arvaamattoman Minxin kylkeen kiinni. Valmennusta ei ollut kulunut minuuttiakaan, joten he eivät poistuisi maneesista tohjoksi potkittuina ainakaan vielä. Löydettyään paikan sopivan matkan päässä muista ratsukoista Kayla rentoutti istuntansa ja antoi orin astella vapaasti matkaavoittavaa käyntiään ja tarkastella ympäristöään kuin se ei olisi ennen täällä käynyt.