[P] Koskaan kuullut sairaslomasta?

Torstai 19.3.2015

Artemis oli jo tallilla kaksikon saapuessa. Mies juoksutti kentällä sysirautiasta oria, joka pärskyi kulkiessaan juoksutusvyön avulla upeassa muodossa.

William onnistui ulkona kulkiessaan havaitsemaan aavistuksen tutulta näyttävän hevosen (ja laihan miehen ulkomuodon), joten sen sijaan että hän olisi seurannut tytärtään talliin, löysi mies tiensä kentän laidalle. Voi kyllä, Artemishan se siellä. Brunette huokaisi raskaasti, mutta ei alkanut huudella mitään. Sellaisesta hän saisi vain vähintäänkin sanallisesti turpaansa. Siellä se Artemis touhusi hevosen kanssa, vaikka oli kovasti puhunut että kävisi vain katsomassa..

No hän ei ratsastanut. Tämä oli Artemikselle vain katsomista. Zejaksi kutsuttu ori oli kallis lupaus ja hän halusi nyt täällä ollessaan varmistua sen toimivuudesta. Saksasta tuotu puoliverinen heitti juoksutusliinan päässä isom hevosen pienen riemupukin saadessan siirtyä reippaaseen laukkaan.

Brunette mutristi vähintäänkin tyytyväisenä hevosen villiinnyttyä noin. Senhän täytyi olla vähintäänkin vaarallinen! Hän ei kuitenkaan sanoisi mitään. Ei todellakaan. Mies oli jopa aikeissa hipsiä tallin puolelle seurailemaan tyttärensä toimia, mutta varsin tehokas nuori neiti oli ehtinyt tulla etsimään häntä ensin. Ellie käveli kentän aidalle niin ripeästi kuin suinkin pystyi ilman että häntä voitiin syytellä tallilla juoksemisesta. Tyttö katseli hevosta haltioissaan jo kaukaa. Niin iso! Niin tumma! "Kuka toi on?!" Neiti hihkaisi varsin kovaan ääneen ja nykäisi isänsä hihaa. William katsoi lastaan vähintäänkin kyseenalaistavasti. Miksi hitossa hän sellaista tietäisi? Eihän siihen ollut mitään perusteita.. vaikka hän kyllä tiesikin. Ainakin vähän sinne päin. "Valmentaja Cavanaughin uusi hevonen." Mies sanoi vähän nyreästi. Tyttö oli sentään sen verran fiksu, että ymmärsi ihmisen nyreyden johtuvan siitä, ettei tuo oikein lämmennyt 'villeille' hevosille.

Ellien hihkaistessa isälleen nuori saksalainen suoritti mahtavan sivuloikan ja heitti päätään sem verran mitä juoksutusvyön sivuohjat antoivat myöden. Artemis pysäytti hevosen ja asteli sen luo, jutellen selvästi hevoselle irkkuaksentin värittämällä englannillaan. Ori korskui hiljaa, mutta vasta sen rauhoituttua Artemis päästi sen takaisin ympyrälle. Kun mies oli tyytyväinen, tuo askelsi nuoren orin kanssa kohti tallia.

William kärsi sisäisesti hevosen loikatessa, ilmeisesti kiitos hänen yli-innokkaan tyttärensä. Ellie tuntui tosiaan tajuavan tilanteen ihan yhtä hyvin ja oleili nätisti hiljaa ihailemassa sen loppu ajan, kun Artemis hevosta juoksutti. Artemiksen selvästi lopetellessa Mitchellin kaksikko hipsi kiltisti edeltä talliin, jossa Will komensi tyttönsä laittamaan reippaasti Tomua valmiiksi. Ei hän ollut täysin vakuuttunut siitä vaivautuisiko Artemis oikeasti katselemaan, edes hetkeksi, mutta saihan sitä toivoa.

Artemis vaivautuisi kyllä, kunhan sai Zejan loimitettuna karsinaan. Noin. Hän askelsi sitten maneesiin, laittaen muutaman esteen. Hän voisi saman tien keksiä tytölle tekemistä.

Williamin olisi tehnyt mieli seurailla tallilla Artemiksen jokaista liikettä, jotta olisi voinut nipottaa kaikesta ylimääräisestä fyysisestä hommasta jota tuo teki. Mies kuitenkin päätti parhaaksi pysyä tyttärensä luona, ettei ylimääräisiä kysymyksiä heräisi yhdenkään mahdollisen ohikulkujan mielessä. Ellien saatua kimonsa varustettua varsin vaaleansiniseksi, miinus tietenkin mustat nahkavarusteet, käveli William tuon kanssa maneesin puolelle. Maneesin puolella neiti katsahti vähän hämmästyneenä Artemista. "Onko mulla valmennus tänään?" Tähän William ei osannut edes vastata. Tokihan se olisi vain plussaa jos Artemis jaksaisi jotain pitää, mutta ei hän ollut sellaista pyytänyt.

Artemis nyökkäsi. Ei hän osaisi puolivillaisesti tehdä asioita.
"On. Harjoitellaan sarjoja, askelpituuksia ja ratsastetaan lopuksi rata aikaa vastaan. Yritetään parantaa sinun ja ponin yhteistyötä." Mies ei kuollakseenkaan muistanut sen nimeä.

"The One And Only Merry Legs." Ellie lausui poninsa nimen ylpeänä. "Tomu." William korjasi annetun nimen käyttökelpoisempaan muotoon. Mikä ihme siinä oli, että hevosihmiset tuntuivat käyttävän joko hevostensa täysimittaisia nimiä tai sitten täysin käsittämättömiä lempinimiä? Noh, ei kai sillä niin väliä. Hän oli kuitenkin kerrankin tyytyväinen siihen, kuinka perusteellinen Artemis oli tällaisten asioiden kanssa. Ellie kiiruhti poninsa kanssa vähän kauemmas miehistä ja kapusi tuon selkään. Tässä kohtaa William käänsi katseensa valmentajaan. "..mää olisin voinut kantaa kun olisit sanonut." Mies kommentoi varovasti. Hän ei halunnut aloittaa riitaa, ei nyt.

Artemis puhui aina miltei koko nimellä hevosistaan eikä halunnut kenenkään käyttävän lempinimiä kuultensa. Niin hän etäännytti itseään hevosistaan. Hän kohautti olkiaan Williamin sanoille ja potki puomeja maat pitkin paikoilleen. Nyt oli hyvä.

Ellie verrytteli poninsa kanssa erilaisilla tempo- ja tasapainoharjoituksilla, jotka Williamin silmään näyttivät lähinnä hölmöltä huvittelulta. Poni-isi ei vaivautunut lähtemään sivummalle, vaan jäi Artemiksen lähistölle maneesiin hillumaan. Näin hän voisi ainakin yrittää auttaa puomien nostelussa tai muussa vastaavassa, jos tarvetta ilmenisi.
Valmentaja seuraili verryttelyä, korjaillen aina välillä pikkuasioita, mutta huomattavasti kiltimmin. Hän ei taas jaksaisi tapella Williamin kanssa.

"Ota ensimmäinen hyppy sarjalle. Ensin rauhallinen tempo, huolellinen lähestyminen ja väliin kolme askelta. Jos se menee hyvin, jatka suoraan pystylle. Ratsasta siihenkin ensin pitkä ja huolellinen tie."

William koki tietynlaista ylpeyttä itsestään ymmärtäessään mitä hänen rakastamansa mies tytölle selitti. Tosin ehkä ei pitäisi, kun otti huomioon kuinka helppoa ja selkeää kieltä Artemis juuri nyt käytti. Elli teki iloisesti työtä käskettyä. Tyttö vaikutti varsin innostuneelta, vaikka viime kerta Artemiksen valmennuksessa olikin ollut todella rankka - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tosin kyseinen innostus aiheutti vähän liikaa tempoa ja huonohkon kolmannen askeleen sarjavälissä.

Artemis nielaisi. Nyt, hillitse kielesi mies.
"Tee ympyrä ja tule uudelleen. Pidätä enemmän istunnalla, älä anna intosi siirtyä poniin. Rauhallisena. Pidä itsesi tasaisena ja rauhallisena niin hallinta on helpompaa." Aika hyvin. Huokaus, mutta kyllä sai taistella ettei töksäytellyt.

Ellie teki kuten valmentaja komensi ja lähestyi sarjaa uudestaan, nyt huomattavan paljon rauhallisemmin. Poni tosin tuntui oppineen äskeisestä virheestä ja taisi laskea askeleitaan paljon paremmin kuin lapsi sen selässä. William seuraili touhua ehkä aavistuksen kauhistellen sivusta. Artemis ihan tasan halusi kommentoida jotain enemmän.

Artemis todellakin oli halunnut,mutta hän piti mölyt kerran elämänsä aikana mahassaan. Hän nyökkäsi ja käski tytön mennä nyt nyt sarjan ja pystyn perätysten. Miehestä näki miten tuo etsi nyt pikkuasioita viilattavaksi, kun iso kokonaisuus oli kunnossa.

Elliehän meni. Tyttö oli selvästi vähintäänkin haltioissaan siitä, että sai opetusta Artemikselta - joka nyt puhui huomattavan paljon ystävällisemmin kuin viime kerralla. Ei tarvinnut pahoittaa mieltään. Ponikin toimi kuin unelma, kun tyttö selässä oli rento.
Artemis odotti mielessään tytöltä paljon. Nyrpeä mies nyökkäsi hyväksyvästi suoritukselle ja lähti laittamaan pientä muuria vielä radan keskelle. Hän oli aiemmin hypyttänyt tätä samaa kelloa vastaan.
William huokaisi varsin kärsivästi ja raahusti Artemiksen perässä laittamaan mitälie estettä tuo olikaan laittamassa. Oliko oikeasti niin mahdotonta pyytää häntä tekemään?Ellie sen sijaan antoi Tomun hetken kävellä odotellessaan että hänen palvelusväkensä saisi aikaiseksi tehdä hänen arvolleen sopivia tehtäviä valmiiksi.

Artemis ei osannut pyytää valmennettavansa isää tekemään mitään, vaikka tiesikin että William halusi hänen olevan rehkimättä. Kun sitten pieni muuri oli kasassa, hän selosti radan tytölle.
"Ensin haluan siistin ja hillityn radan sallitun ajan puitteissa. Sellaisen, että sillä päästäisiin uusintaan."

Neiti kuunteli tarkasti saamiaan ohjeita ja nyökkäsi sitten ymmärtämisen merkiksi. Tyttö nosti käynnistä laukan ja teki yhden ympyrän ennen ratansa aloittamista, saadakseen laukan sopivan pyöriväksi ensin. Radan aloittaessaan neiti pisti kaiken keskittymisensä peliin, haluten miellyttää valmentajaansa.

Cavanaugh seurasi tarkalla katseella ponin etenemistä radalla. Ellie saisi ratsastaa sen toisen kerran. Mies vilkaisi kelloa kädessään ja lopetti ajanoton kun poni laskeutui maneesin hiekkaan vedetyn maaliviivan yli. Hän antoi muutamia ohjeita lisää, kiinnitti huomiota olkapäihin, myötäykseen, nyrkkeihin, kantapäihin... Kaikkeen pieneen.
"Ja uudelleen. Ratsasta samoin kuin äsken, mutta korjaa pyydetyt asiat. Pääsit hyvin ajan sisällä, joten nopeutta ei tarvitse lisätä."

Ellie toisti itselleen listan korjattavista asioista ja selvästi koitti hakeutua parempaan asentoon satulassa jo ennen radalle lähtemistä. Radalle lähtiessään suoritti omalta osaltaan selvästi paremmin kuin edellisellä kierroksella, siinä missä poni jatkoi tasaista suorittamista.

Artemis sai seuraavan lauseen sanomiseen kerätä itseään.
"... Se meni hyvin." Mies veti syvään henkeä. Se oli mennyt hyvin, mutta hänestä näki miten hän sai pinnistellä sanoakseen sen.
"Ota hetki käyntiä, seuraavaksi saat ratsastaa tämän kuin ratsastaisit uusinnan."

"Pelkällä aika-arvostelulla vai virhepisteet plus aika?" Tyttö kysyi. Tietenkin se vaikuttaisi asiaan. Jos arvostelumenetelmässä huomioitaisiin pelkkä aika, hän ottaisi paljon lyhyempiä teitä ja menisi esteet niin villeillä lähestymisillä kuin mitä heidän yhteistyönsä antoi myöten.

"Virhepisteet ja aika. Et ole täällä tiputtelemassa puomeja." Artemis nurahti. Puomeista tulisi kuitenkin lisää aikaa jos niitä tiputtelisi, niin tottakai hän halusi tytön ratsastavan niin, että puomit pysyisivät ylhäällä.
"Voimme ottaa toisen vain ajalla, mutta silloinkin haluan puomien pysyvän kannattimillaan."

Neidin ilmeestä kyllä näkyi, että hän olisi halunnut päästä vähän kaahailemaan. "Okei." Tuo kuitenkin myöntyi, lähtien sitten uusintakierrokselleen. Vauhtia oli huomattavan paljon enemmän kuin mitä hän olisi pitänyt perusrataa ratsastaessa ja kurvejakin vedettiin vähän suoriksi, mutta tyttö piti silti huolen että ehti suoristamaan ja hakemaan hyvän ponnistuspaikan joka esteelle.

Se meni hyvin. Tyttö oli nopea oppimaan ja kellotti ihan hyvän ajankin sille radalle. Artemis oli ihan tyytyväinen tähän.
"Noin. nyt uudelleen. ota vielä tiukemmat tiet, mutta pidä edelleen huolta että poni pääsee hyppyyn vaivatta. Huomioi, että jotkut esteet voi hypätä reilustikin vinosta lähestymisestä, toisia ei." Olipa avuliasta.

Ellie virnisti, selvästi hyvillään siitä että saisi vetäistä vieläkin villimpiä teitä. Tomu lähti hyvässä ryhdissä, korvat hörössä uuteen suoritukseen. Kaksikko sai vedettyä kaarteista hyvin paljon tiukemmat ilman mitään ongelmia. Tässä taas kerran näkyi, kuinka hyvin juuri tämä pieni ratsuponi sopikaan tälle tytölle. Saatuaan ratansa päätökseen tyttö heittäytyi ravailevan poninsa kaulalle halaamaan tuota, ennen kuin suuntasi miesten luo ja seisautti ponin siihen. Ilme oli vähintäänkin säihkyvä. Se oli kivaa!

Jos Artemis olisi ollut yhtään pehmompi tai edes lääkkeissä, tytön hymy olisi jopa saattanut tarttua mieheen. Hujoppi asteli Tomun eteen, silitti ponin otsaa nopeasti ja nyökkäsi.
"Ota loppuverryttely itsenäisesti."

Siitä päätellen ettei kritiikkiä tullut, oli suoritus ollut valmentajankin mielestä ihan tasokas. Tyttö kiiruhti ravailemaan pärskivän poninsa kanssa puolipitkällä ohjalla. "Kannetaanko nää pois?" William kiiruhti kysymään ennen kuin mustatukkainen kerkeäisi kovin paljoa rasittamaan itseään tässä välissä.

"Viedään. Pyydän Sawyeria viemään ne." Mies katosi hetkeksi talliin, palaten sieltä satuloidun ja verrytellyn Hookin kanssa. Ei, hän ei osannut pysyä poissa. Artemis ponkaisi kypärän laitettua säikyn ruunansa selkään, saaden heti ensimmäisenä kunnon sivuloikan. Ruunalla oli energiaa. Perästä tuli tallista nainen joka nosti esteitä varmaan kaksi kertaa korkeammiksi, sinne 150 sentin hujakoille, jättäen pari matalampaa verryttelyesteiksi. "Hyppään muutaman hypyn Meykenhoekilla. Varo, se on säikky."

William tuhahti turhautuneena Artemiksen palatessa takaisin. Ellie oli jo jäänyt kävelemään. Mikäli he olisivat olleet maneesissa keskenään, olisi mies varmastikin aloittanut tässä kohtaa rähinää lääkärin määräysten noudattamisesta. Mutta he eivät olleet, joten brunette tyytyi viestittämään mielipidettään ilmeillään. Herra siirtyi kuitenkin nöyrästi maneesin laitamille, yrittäen parhaansa mukaan olla pois tieltä. Tästä niin keskusteltaisiin myöhemmin.

Puoliverinen ruuna pomppi ties millaisia gasellinloikkia miehen työstäessä kilparatsuaan ravissa. Hook oli hyvin säikky hevonen, mutta se tuntui unohtavan loikkimisensa kun hän ratsasti hevosen kunnolla kuulolle ja vaati huolellista sileätyöskentelyä. Ensimmäiselle esteelle Hook tuli hillityssä laukassa, nostaen päätä hieman ylös ennen hyppyä. Se näytti saumattomalta työskentelyltä, mutta silti Artemis pudisteli päätään kun ohjasi hevosen pystyltä okserille.

Artemiksen harmiksi William ei havainnut enää mitään saumatonta työskentelyä esteillä, vaan näki vain sen villin riehumisen ennen sitä. Bruneten ilme oli varsin kireä ja huolestunut - ei tuo laiheliini todellakaan ollut niin hyvässä kunnossa että pitäisi tuollaisia harrastella. Tyttärensä mies ohjasi menemään talliin, siinä missä itse jäi vahtimaan mitä maneesissa tapahtui. Toisaalta hän ei olisi halunnut edes nähdä, se oli ahdistavaa ja pelottavaa. Mutta toisaalta taas.. tietenkin hän halusi olla hollilla mikäli jotain kävisi.

Artemis toi Hookin okserille. Ruuna ylitti esteet, mutta pelleili energisyyttään niiden välissä. Hevonen oli selvästi liian kauan ollut tauolla esteistä. Pitäisi Käskeä Winteriä ratsastamaan rankempi sileä treeni, hän ei antaisi naisen hypätä hevosellaan. Saatuaan aikaiseksi siedettävän radan hän siirsi hevosen raviin ja kohta käyntiin. Se oli näyttänyt hirveältä.

William seisoi kireänä maneesin ovella, näyttäen selvästi siltä että hänellä olisi huomattavan paljon enemmän kuin vain pari sanasta sanottavana tähän. Sen verran hänellä kuitenkin oli järkeä, ettei alkaisi talliolosuhteissa tällä kertaa väntämään. Eihän siihen ollut nyt tarvettakaan, kun hänellä kerta oli avain Artemiksen luo. "Me ruvetaan lähtemään Ellien kanssa varmaan kohta kotiin." Brunette tiedotti. "Nähdään viimeistään illalla." No, tuo oli ehkä jo lähinnä uhkaus. Ääni ainakin kuulosti siltä.

Artemis työnsi mielestään sen uhkaavan äänensävyn ja nyökkäsi. Hän hoiti tallilla Hookin kuntoon, tarkisti hevosten ruuat neuroottisesti ja myös varusteet, ennen kuin palasi vasta puoli seitsemän aikaan kotiin. Oho. Hups. Ja äkkiä lämmittämään se Williamin tekemä ruoka...