Parisuhdelaatuaikaa?

"Älä ota tavaksi."
Mies totesi vain ykskantaan. Selvästikään William ei aikoisi vastailla hänelle, ollenkaan. Hän murahti itsekseen ja mulkaisi toista uudelleen, vaikka oikeastaan tykkäsi kun hiuksia siliteltiin.

"Mmhm." William kuittasi kuulleensa. Juu, olihan se hyvä antaa Artemiksen ymmärtää ettei tämä toistuisi. Brunette tosin hyvinkin todennäköisesti tekisi tämän uudestaankin vielä joskus. Artemis voisi jonkun silmään vaikuttaa hyvinkin negatiiviselta juuri nytkin, mutta William oli jo sen verran oppinut ymmärtämään, että mies pisti aika paljon enemmän hanttiin jos ei pitänyt jotain. Niinpä sormet pysyivät tuon hiuksissa. Käsivartta tosin alkoi ikävästi jomottaa, kun joutui kannattelemaan kättä niin ylhäällä.

Artemis lysähti istumaan sohvalle. Hän istui aina samassa kohdassa sohvaa - kohdassa jossa hän ei rypistäisi vilttejä tai tyynyjä. Neurooseja, hänelläkö? Ehei, ei todellakaan. Hän huokaisi syvään ja painoi silmiään kiinni, puhallellen savua ulos keuhkoistaan.

William pohti pienen hetken mitä tehdä Artemiksen istuuduttua, päätyen sitten vähän epämääräiseen ratkaisuun. Brunette siirtyi tuon eteen seisomaan sanomatta mitään ja alkoi napittaa kauluspaitaansa auki. Katse asettui tiiviisti mustatukkaisen miehen kasvoille. Olo oli hämmentävä ja jotenkin epämääräisen estoton. Tuntui siltä, kuin hän olisi voinut antaa vaikka sylitanssin. Vaikka hän olikin jo yli kolmikymppinen mies. Toisen miehen kanssa. Ei kai semmoinen ollut seksikästä?

Artemis ei kiinnittänyt toiseen huomiota, ei ennen kuin William alkoi napittaa paitaansa auki. Mitähän helvettiä tuo kuvitteli tekevänsä? Tai siis. Artemis jäätyi toviksi, katsellen toisen toimia hieman kyseenalaistava ilme kasvoillaan, vaikka toisaalta siitä suuresti nauttikin. Hän halusi sanoa jotakin, mutta piti sitten suunsa kiinni, kun ei tiennyt mitä sanoisi tai voisi sanoa.

Saatuaan paitansa napitettua auki, William liu'utti sen milteipä laiskasti alas harteiltaan. Katse ei missään kohtaa lähtenyt pois Artemiksesta. Nuorempi miehistä hymyili pienesti, varsin tyytyväisenä itseensä, vaikkei hänellä ollut hajuakaan siitä mitä oli tekemässä. Voisi kuvitella että hän lankeaisi tämmöisiin humaltuneena, mutta hän ei ollut kyllä taas hyvään hetkeen nauttinut pisaraakaan alkoholia.

Artemis ei oikein ymmärtänyt mitä toinen haki sillä. Katsekontakti kiusaannutti hieman, mutta toisaalta, hän ei halunnut antaa periksi ja katsoa muualle. Artemis ei olisi se joka nyt luovuttaisi. Eikä sillä, mielellään hän katsoisi toisen riisuutuvan edessään. Kunhan William ei koskaan olettaisi, että hän tekisi niin.

Ainakaan tällä hetkellä William ei olettanut, että Artemis venyisi samanlaiseen tempaukseen. Mutta siitä hän ei voinut luvata mitään, etteikö ikinä koskaan olettaisi moista. Mies siveli sormenpäillään lihaksikasta ylävartaloaan, selvästi miettien miten tästä jatkaa. Lopulta kädet hakeutuivat avaamaan housuja liioitellun hitaasti. Ei helvetti nyt, mitä hän oikein tekisi? Entä jos Artemis ei missään kohtaa tekisi tai sanoisi mitään? Seisoisiko hän vain tässä riisuutumassa ja sen jälkeen runkkaisi tuon edessä? Voi helvetti nyt taas.

Ei Artemis voisi olla tekemättä mitään, koska väkisinkin viehättävän ihmisen tuollaisen keimailun kohde aiheutti tässäkin, kylmäksi luonnehditussa miehessä veren pakkautumista nivusiin. Eikä hän voinut sille mitään. Mutta vielä Artemis ei ollut saanut laskelmoiduksi sitä, mikä olisi mahdollisesti järkevin siirto, eikä hän ainakaan vielä halunnut keskeyttää Williamin esitystä.

William ei oikein osannut edes päättää mitä mieltä oli siitä, että Artemis katseli häntä. Mitähän tuo mahtoi edes ajatella? Oliko tämä millään tapaa viihdyttävää? Saatuaan housunsa auki, keskittyi mies sivelemään lanteidensa ja haarovälinsä tienoilta housujensa kangasta. Hän ei ollut valmis vain kiskomaan housujaan alas, ehei, ei todellakaan.

Kun ne housut eivät tuntuneet lähtevän alas, mustatukkainen mies lopetti laskelmointinsa ja kurottautui nykäisemään toisen housut alas, vilkaisten Williamin kasvoja. Hän ei ihan tiennyt mitä mieltä olisi ollut siitä, olettiko toinen hänen ottavan taas suihin vai mitä ihmettä. Monessa asiassa hän ei ollut se vietävä, mutta tällainen todella läheinen kanssakäyminen ei kuulut Artemiksen osaamisalueisiin millään lailla.

William oli vain ja ainoastaan hyvillään Artemiksen ottaessa kontaktia - vaikka se nyt sitten olikin vain housujen kiskominen alas. Kumma kyllä ei edes hävettänyt yhtään. Sormet hakeutuivat taas kerran pyörittelemään mustia kutreja. "Tekiskö sun mieli tehdä jotain?" Paree olisi, vähän voisi hävettää tämä show jos se ei yhtään Artemista sytyttänyt tai mitään.

Oli se sytyttänyt hujoppia, vähän enemmänkin kuin hän olisi halunnut myöntää koska.. Eihän satunnaisen, merkityksettömän ihmisen keikistely sytyttänyt koskaan samalla tavalla kuin... Tietynlaisen ihmisen? Eikä hän ikinä myöntäisi edes itselleen, että voisi olla edes teelusikan tunneskaalalla kiintynyt Williamiin, ehei. Mies nielaisi ja löysi itsensä pian polviltaan nuorempansa edestä, vetämässä tuon boksereita alas. Mitähän helvettiä hän oikein teki?

Okei, ei hän ehkä ihan tätä ollut odottanut. William hymyili vähän hömelösti, osaamatta oikein ajatella mitään. Tänään oli hämmentävän hyvä päivä. Jatkuisikohan se hyvänä? Olo oli varsin itsetietoinen Artemiksen ollessa polvillaan hänen edessään. Pitiköhän hän itse tätä enää edes ihan vain seksisuhteena? Millainen seksisuhteen edes kuului olla? Ei sitten pienintäkään hajua.

Tämä oli häiritsevän hyvä päivä eikä Williamin kannattaisi tottua siihen, että Artemiksella olisi tällaisia kovin usein. Ensinnäkin se, että hän suostui polvilleen toisen eteen tahrattoman kauniissa ja seesteisessä olohuoneessaan, oli jo asia erikseen. Hän ei sanonut mitään, antoi vain kapeiden sormiensa kiertyä miehuuden ympärille, hyväillen sitä ensin sormin. Mitä ihmettä hän teki? Ei mitään hajua.

Williamin huulilta karkasi kevyt henkäys hänen tuntiessaan toisen sormet puolikovalla varrellaan. Katse pysyi tiukasti Artemiksessa ja sydän tuntui hakkaavan tuhatta ja sataa. Tämä oli epämääräisellä tavalla paljon jännittävämpää ja intiimimpää kuin heidän aikaisemmat puuhansa. Brunette nuolaisi kevyesti huuliaan ja liikautti lanteitaan hänen varttaan hyväilevää kättää vasten. Oli jotenkin sellainen olo, että tänään kuuluisi harjoittaa paljon intiimiä kanssakäymistä ja sitten rauhoittua makoilemaan vierekkäin. Moinen ajatus tosin taisi olla aivan liian utopistinen näin kun seuralainen oli selvin päin.

Jollakin hyvin epämääräisellä tavalla tosiaan. Tästä ei oltu sovittu mitään. Mistä sitä tietäisi vaikka Artemis luovuttaisikin ja suostuisi jäämään lyhyemmän kainaloon. Hän jatkoi sormilla hyväilyä vielä hetken, miettien tekisikö sen. Lopulta tuo otti miehuuden kiltisti suuhunsa, imaisten kärkeä voimakkaasti. Nyt hän ei antaisi toisen kyllä tulla näin.

William puolihuomaamattaan tukisti kevyesti Artemiksen mustia hiuksia tuon aloittaessa työskentelyn suullaan. Huulilta karkasi tyytyväinen ynähdys ja toinenkin käsi hakeutui polvillaan olevan miehen hiuksiin. Mieli olisi tehnyt kehua vanhempaa siitä miltä tuo näytti ja miltä sai tämän tuntumaan, mutta William onnistui pitämään suunsa kiinni. Hän ei tiennyt miten Artemis moiseen suhtautui, eikä halunnut mennä pilaamaan tätä juttua nyt.

Josku vaikeneminen on kultaa ja kun teki mieli kehua Artemista, kannatti vaieta. Hän ei osannut siviilissä ottaa vastaan kehuja, vain hevosen selässä istuessaan. Joten oli oikein viisasta olla hiljaa, kun Artemis oli polvillaan toisen edessä kalu suussaan. Hän olisi voinut järkytyksestä vaikka purra paikkoja, joita ei todellakaan tullut käsitellä hampaiden kera. Imeminen kävi työstä hieman liiankin nopeasti - tai sitten Artemista laiskotti tänään - , mikä sai vanhemman lopettamaan.
"En vieläkään tahri olkkariani millään epämääräisellä."

William ehti jo suunnata aavistuksen hämmentyneen katseen Artemikseen tuon lopettaessa. Hämmennys vaihtui kuitenkin varsin pian kyseenalaistukseen. "..seeelvä. Haluat, että hillun tanassa oleva heppi heiluen makkariin." Mieli olisi tehnyt pyöräyttää silmiä, mutta brunette tyytyi vain tekemään kuten oletti toisen haluavan ja vetäytyi tuosta irti, suunnaten sitten makuuhuoneeseen. Voi jumankauta nyt taas. Artemis ja Artemiksen neuroottisuudet. Makuuhuoneen puolelle päästyään William veti syvään henkeä ja keskittyi keräämään aiemmin niin itsestään selvää kiihkoa takaisin.

Eikä siinä vielä kaikki --- Artemiksen päiväpeittoahan ei rypistettäisi ja siinä ei naitaisi. Mies alkoi aivan vakavissaan ottaa sitä pois, siististi ja aivan samoin kuin ennen, alkaen viikkaamaan mokomaa. Neuroosit olivat ihana asia. Todella ihana.

Kalu tanassa ja aivan liian kesken hommien hylättynä William ei ollut ollenkaan niin kärsivällinen ihminen kuin yleensä. Ihme ettei herra alkanut marista kaikkea mahdollista Artemiksen alkaessa nyhtää päiväpeittoa sängyltä. Haaroväliä pakotti ja se tietenkin kiristi hermoja. Muutaman sekunnin William jaksoi odotella ennen kuin kyllästyi, siirtyi Artemiksen luo ja tylysti tuuppasi tuon sängylle, kiiveten sitten miehen ylle nelinkontin. William painoi huulensa alleen jätetyn miehen niskaan ja lähti varsin määrätietoisesti hyväilemään oikealla kädellään tuon kyljen aluetta.

Mies ei todellakaan olisi normaalioloissa tiputtanut päiväpeittoa lattialle. Ehei. Sitten nuorempi päättikin tönäistä hänet sängylle. Artemis tumahti siihen vatsalleen, ynähtäen suudelmista. Päiväpeitto oli tipahtanut siihen lattialle puoliksi viikattuna. Ahdisti. Ei se saanut lojua lattialla. Ehkä oli ihan hyvä että joku pakotti hänet tekemään asioita spontaanisti.

Brunette ujutti kätensä Artemiksen paidan alle, malttaen pienen hetken hyväillä tuon laihaa kylkeä. Kumma kyllä tässä mielentilassa ei vaatinut kummia, että onnistui olemaan miettimättä tuon kylkiluita. "Onko sulla kumeja ja jotain liukasteeksi kelpaavaa jossain hollilla?" William tiedusteli, suukottaen samalla Artemiksen korvan viertä. Vaikka tätä seksisuhdetta olikin hetki jo jatkunut, ei hän ollut lainkaan valmis jättämään suojausta pois. Eihän tässä oltu edes käyty testeissä tai mitään.

"Yöpöydän laatikossa."
Artemis oli saanut aikaiseksi ostaa tarpeita itselleen kotiinkin. Toivottavasti tästä ei tulisi tapaa, koska Williamin vierailut pakottivat hänet liian usein pois aivan liian monen mukavuusalueensa piiristä. Korvan vierustan suukotteli sai hänet kallistamaan päätään, se kutitti ja tuntui hyvältä samaan aikaan.