Forgive me, please.

Eikö Miyato ollut juuri sanonut, ettei haluaisi tuottaa enää pettymyksiä Simonille? Vai eikö toinen aikonut pitää kiinni sanoistaan? Simon mutristi huuliaan ja katseli Miyatoa hieman tyytymättömänä, vaikka ymmärsi kyllä, että tuo tarkoitti varmaan hyvää. Ehkä...
"Joo, mä ymmärrän, ettet sä tullut tätä varten"
Hän huokaisi. Etenikö hän sitten nyt liian nopeasti vai mikä oli? Mitä Miyato tahtoi? Istua sohvalla pitelemässä kädestä?
"Mä vaan ajattelin, että sä haluaisit tehdä sovinnon ihan kunnolla...?"

Oliko hän sanonut sen liian monta kertaa, luuliko Simon nyt ettei hän halunnut ollenkaan seksiä. Vai mitä ihmettä. Ehkä oli. Voi ei, nyt hän ei osannut lakata diagnosoimasta sanomisiaan. Raivostuttavaa! Hän huokaisi syvään ja kohautti kevyesti henkisiä olkapäitään.
"No... No miksei sekin kävisi."
Miyato naurahti ja nosti kätensä pois Simonin käden päältä. Se tuntui hyvältä, kosketus nimittäin. Siitä oli aikaa kun hän oli saanut ennen Simonia keneltäkään niin hellää kosketusta. Mies todella välitti nuoremmastaan.
"En minä vastaan laita. Hulluhan sitten oisin."

No siltä se alkoi vähitellen kuulostaa? Simon oli nyt ainakin ihan sekaisin sen suhteen, mitä toinen oli vailla? Vai eikö mitään? Pörröpää ei ollut ihan varma miksi hänestä oli niin vaikeaa uskoa, että Miyato oli tullut pelkästään juttelemaan. Ehkä hän tunsi itsensä vieläkin jollain tavalla hyväksikäytetyksi... Simonin into oli ainakin nyt hienosti kuollut ja hän huokaisi hiljaa, katsellen vanhempaa vähän pettyneenä.

"Mä kuvittelin, että säkin haluaisit"
Hän sanoi hitaasti ja veti kätensä pois Miyaton reideltä.
"Sori... Mun on vaan ollut ikävä sua"
Simon lisäsi hiljaa ja tarttui huokaisten kahvimukiinsa, vaikka se oli jo tyhjä.