[Y] Kaihoten nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen

Syksy oli aina ollut Tamayan mielestä masentavaa aikaa. Okei, aluksi mikä tahansa vuodenaika Englannissa oli ollut masentava, mutta syksy erityisesti. Sen näkeminen, miten puut muuttuivat lehdettömiksi ja kaikesta tuli rumaa ja masentavaa... Se ei vain sopinut Tamayalle. Syksyt aiheuttivat aina sen, ettei sängystä olisi kiinnostanut nousta millään. Tänäkin aamuna Tamaya oli vain maannut sängyssä ja silitellyt kissojaan. Joskus olisi ollut mukavaa asua jonkun kanssa, mutta kun vaihtoehdot olivat asua täällä tai muutta takaisin Lontooseen oli hyvin selvää, mitä hän valitsi. Lontooseen Tamaya ei olisi ollut valmis palaamaan suurin surminkaan.

Saapuva tekstiviesti herätti Wawan kehräämiseen melkein uudestaan nukahtaneen Tamayan. Hän hapuili puhelimen käteensä muhkeiden tyynyjen alta ja avasi viestin.
Hola hermana! Oletko pysynyt hevosen selässä?
Tamaya tuhahti. Susan kutsui häntä itsepintaisesti siskokseen ja tunki jokaiseen vähänkään sopivaan rakoon ontuvaa espanjaansa. Jonkun olisi pitänyt antaa tytölle kunnon kielikylpy ja opettaa tuolle muitakin termejä, kuin "hei", "sisko", "isä" ja "hyvää huomenta/yötä". Tosin ne kerrat, kun Susan oli yrittänyt puhua jotain pidempää olivat olleet melko katastrofaalisia. Mieluummin tosin Susan kuin Henrik, joka ei tuntunut osaavan espanjaksi muuta kuin asiattomuuksia ja kuiskuttelevan niitä Tamayan äidin korvaan aina, kun kuvitteli, ettei kukaan kuullut. Aivan liian usein yritys ei onnistunut. Siinä oli yksi syy, miksei Tamaya kestänyt asua miehen kanssa. Sen lisäksi, että pelkkä tuon naaman näkeminen aiheutti halun kynsiä silmät miehen päästä.
Totta kai olen pysynyt hevosen selässä. En ole niin huono, että putoaisin Mascarponen selästä
Tamay kirjoitti laiskasti takaisin ja kierähti selälleen pehmeiden lakanoiden välissä. Yuraq naukui makuuhuoneen ovella, se oli ilmeisesti vailla aamupalaa.
"Sí sí... J'viens"
Tamaya mutisi ja vääntäytyi pystyyn lakanoidensa välistä. Kai tänään pitäisi saada jotain aikaankin. Mennä salille ja illemmalla tanssiharjoituksiin. Huomenna tallille.

Keittiössä Tamaya havaitsi, että se oli siivoamisen tarpeessa. Hän oli laiska pitämään asunnostaan huolta, vaikka omasta ulkonäöstään huolehtikin tarkasti. Wawa tepsutti myös keittiöön ja yhdessä molemmat kissat istuivat lattialle tuijottamaan emäntäänsä.
"Sí sí, comida para gatos en camino"
Tamaya naurahti ja napsautti ohimennen kahvinkeittimen päälle, alkaen kaivella kissoille ruokaa jääkaapin uumenista. Kanan sydän sai suosiota ja molemmat kissat alkoivat tyytyväisesti mutustaa ruokaansa. Tamaya istui keittiön pöydän ääreen ja jäi tuijottamaan ulos odottaessaan kahvin valmistumista. Muuttolinnut lähtivät etelään... Ajatus veti surulliseksi. Sinne Tamayankin luonto veti, lämpöön ja aurinkoon. Kotiin.