Friday after-work

// Avoin peli :)//

Gabrielle oli päättänyt änkeytyä ulos toimistosta perjantaina kerrankin ennen pimeän tuloa, vaikka suurehkon kriisin selvittely oli vielä vaiheessa, lisäksi piti järjestää uuden ohjelmiston julkistamistilaisuus ja ties mitä. Tänä iltana hän ei ajattelisi töitä eikä huomenna päivällä, sillä huomenna olisi lauantai ja se tiesi tallille lähtöä. Hän oli ajatellut nukkuvansa hyvin, sitten menevänsä tallille, kotiin, ehkä myöhäiselle lounaalle johonkin kivaan paikkaan ja sitten kauppaan. Kotona hän voisi tehdä hyvää, myöhäistä päivällistä itselleen. Se kuulosti todella hyvältä. Nyt hyvältä kuulosti kuitenkin kuivasta omenasiideristä, makeahkosta kuohuvasta ja vissystä tehty melko hapan sekoitettu alkoholijuoma paikallisen pienpanimon omassa kahvilabaarissa. Gabrielle istui  ikkunan vieressää ja katseli katutasolla sijaitsevasta, melko tasokkaan oloisesta paikasta ohitse kulkevia, pikemminkin kiirehtiviä, ihmisiä ja nautti juomastaan rauhalliseen tahtiin.

Hieman yli polveen yltävään, vaalean laventelin sävyiseen mekkoon, jakkuun ja ekon väriin sointuviin avokkaisiin sonnustautunut nainen mietiskeli asioita, välttäen tietoisesti ajattelematta ainuttakaan työasiaa. Sellaisen hetken hän yritti mahduttaa jokaiseen päiväänsä, onnistuen mokomassa kuitenkin ehkä kerran puolessatoista viikossa. Nainen vilkaisi puhelintaan, miettien pyytäisikö ystävää seuraksi, mutta jätti sen tekemättä. Nuo usein halusivat puhua töistään.

Damien parkeerasi Audinsa kauppakeskuksen parkkihalliin. Lauantaina olisi ohjelmassa astetta tyylikkäämmät illanistujaiset, joten Damienin oli pakko päivittää vaatevalikoimaansa ja käydä hakemassa pikkutakki, sekä ehkä muutama uusi kauluspaita. Vaikka käynti Lontoossa olisi houkutellut, oli miehen pakko tyytyä Newcastlen valikoimaan, sillä aikaa toiselle puolelle Englantia matkustamiseen ei ollut. Hitaasti Damien nousi parkkihallista kauppaparatiisiin ja suuntasi kulkunsa lähimpään vaateliikkeeseen. Tavallisesti Damien oli hyvin tarkka vaatteidensa laadusta, mutta tänään kelpasi hieman keskilaatuisempikin tuote, kunhan se vain näyttäisi hyvältä. Ei Damienilla silti ollut liikaa rahaa, mutta mies säästi toisenlaisissa asioissa, kuten esimerkiksi viettämällä vapaailtaa mieluummin kotona kirjan parissa, kuin baarissa tuhlaamassa.

Kun tarpeelliset ostokset, sekä muutama turha mutta muka niin tarpeellinen hankintakin, oli tehty, aikoi Damien suunnata suoraan kotiin. Miehen surkea itsehillintä petti kuitenkin tälläkin kertaa, kun Damien huomasi mukavannäköisen kahvilabaarin aivan muutaman askeleen päässä. Ennen kuin mies ehti sen kummempia miettiä huomasi hän jo kävelevänsä ovesta sisään ja tiskille. Nopeasti listaa vilkaisemalla Damien tilasi espresson ja antoi sitten katseensa kiertää kahvilassa. Tila oli melko täynnä ihmisiä, mutta miehen huomion kiinnitti laventelinsiniseen mekkoon pukeutunut tummahiuksinen nainen. Damien ei voinut olla ajattelematta heti ensimmäisenä, miten upeita valokuvia naisesta varmasti saisi. Miehen ajatukset keskeytti tilauksen saapuminen ja Damien nappasi espresson vapaaseen käteensä ja suuntasi istumaan. Alunperin Damien oli ajatellut istuvansa vapaaseen nurkkapöytään, mutta muutti suuntaa kesken kaiken ja käveli kiehtovan naisen suuntaan keräten samalla kaiken rohkeutensa.
"Olisikohan tässä vapaata?" mies kysyi osoittaen tuolia naista vastapäätä.

Gabrielle nautiskeli juomaansa siinä pöydän ääressä, kaivaen lopulta sisustuslehden laukustaan. Hän voisi viihdyttää itseään kevyellä lukemisella ja lisäksi katseli lehdestä samalla itselleen uusia olohuoneen kalusteita. Hän tarvitsisi sohvapöydä, sohvan ja maton. Tiedä edes miksi, hän vain tarvitsi vaihtelua siihen yksinäisyyteensä kotonaan, ei muuta. Hän ei havahtunut mihinkään, ei ennen kuin huomasi jonkun seisovan siinä vieressä ja kysyvän paikkaa.

"On se. Istu vain."
Gabrielle väläytti sen tavaramerkiksi muodostuneen leveän hymynsä, joka pyöri satunnaisesti julkisuudessakin, kun puhuttiin Pakenhamin pankkiiriperheestä tai sitten hänen työpaikastaan. Hän laittoi lehden takaisin laukkuunsa.
"Mukava saada seuraa. Gabrielle Pakenham."

Nainen nosti katseensa selailemastaan lehdestä kuullessaan Damienin kysymyksen. Mies tunnisti  lehden sisustusaiheiseksi, sillä oli itsekin sattunut vilkaisemaan kyseistä numeroa. Istumapaikka osoittautui vapaaksi ja Damien laski kahvinsa pöydälle ja ostoskassinsa lattialle. Saatuaan aseteltua takin kauniisti tuolin selkänojalle mies istuutui itsekin alas. Hetken ajan Damien ehti pelätä olevansa tunkeileva tai epätoivottu, mutta naisen leveä hymy ja kauniit sanat saivat miehen rentoutumaan.
"Damien Hawkins", mies esitteli itsensä Gabriellelle, jonka sukunimi kuulosti jossain määrin tutulta.

Espresso maistui vahvalta, juuri sellaiselta mistä Damien piti. Siemaistuaan kahviaan Damien käänsi katseensa takaisin Gabrielleen.
"Mites on päivä sujunut?", Damien kysyi rennosti yrittäen avata jonkinlaista keskustelua.

Gabrielle painoi nimen mieleensä, katsellen uteliaana miehen ostoksia. Vaatteita? Turhan harvoin törmäsi shoppaileviin miehiin, etenkin ilman naisia. Se saikin Gabriellen kohottamaan kulmiaa kevyesti, mutta hyväntahtoinen hymy pysyi huulilla.
"Hyvin, kiitos kysymästä. Luojan kiitos perjantaista."
Tummahipiäinen nainen huomasi toisen ottaneen vain kahvia. Taisi olla liikkeellä siis autolla, niin hän ainakin päätteli. Harvemmin ihmiset joivat kahvia perjantai-iltana, elleivät olleet liikkeellä autolla.

"Entäs sinun?"
Hän kysäisi kohteliaasti, juuri niin kuin hyvinkoulutetun tytön kuuluikin olla kohtelias, harrastaa smalltalkia ja sosiaalinen. Hän nojautui hieman lähemmäs Damieniksi esittäytynyttä miestä, hymyillen kokoajan. Hän oli hyvällä tuulella nyt kun sai omaa rauhaa ja seuraakin.

Damien hymähti Gabriellen vastaukselle. Perjantai ei Damienille itselleen ollut kuin päivä muiden joukossa, sillä hän teki tarvittaessa töitä viikon jokaisena päivänä. Vastaavasti vapaapäivä löytyi usein keskellä viikkoakin.

"Oikein loistavasti, tuntuu kuin olisin saanut tänään enemmän aikaan kuin viime viikolla yhteensä", Damien henkäisi tyytyväisenä ja nojautui tuolin selkämykseen. Mies oli herännyt tänään aikaisin ja omaksi yllätyksekseen viimeistellyt kaikki roikkuvat ja keskeneräiset työprojektit yhdeltä istumalta, eikä se ollut mikään muutaman minuutin huitaisu. Damienin olo tuntui monin verroin vapautuneemmalta, kun tilaajat eivät enää hengittäneet niskaan.
"Ja päätin sitten palkita itseni hankkimalla vähän uutta päällepantavaa", mies lisäsi. Gabriellen jatkuva hymyily sai myös Damienin suunpielet kaartumaan pieneen hymyyn.

Gabrielle työskenteli joskus lauantaitkin, mutta ei puhettakaan että hän olisi saanut vapaata keskelle viikkoa. Ei ikinä. Lomien pituudessa se sitten näkyi, mutta ei oikeastaan missään muussa. Ja yhteen putken hän ei koskaan voinut pitää lomiaan, vaan hassuja parin päivän pätkiä, jor tarvitsi menojaan varten.
"No mutta se on hyvä, että tuntee saaneensa jotakin aikaan."
Hän naurahti. Gabrielle itse rakasti sitä tunnetta ja eli suorittamisesta, ei juurikaan mistään muusta.

"Vau, siinä on mies joka tietää miten itseään kuuluu hemmotella."
Gabrielle olisi mielellään hemmotellut itseäänkin niin, mutta ensi viikon lopulla kummitteli matka Lontooseen, joten hän hoitaisi shoppailunsa sitten siellä. Hän tarvitsi pari uutta mekkoa ja puvun hyväntekeväisyysgaalan, johon hänet oli työpaikaltaan kutsuttu.

Damien hymähti naisen kommentille. Shoppaileviin miehiin ei ilmeisesti törmännyt aivan joka päivä. Damien kuitenkin piti vaatekauppojen kiertelystä ja uusien vaatteiden ostamisesta ja useasti mies jopa stailasi valokuuvamansa mallit itse.
"Mikä onkaan mukavampaa kuin pukueutua ensimmäistä kertaa upouusiin vaatteisiin", Damien tokaisi ja pyöritteli hetkessä tyhjentynyttä espressokuppia käsissään.

Gabriellen juoma sai Damieninkin himoitsemaan jotain alkoholipitoista ja hetken mies harmitteli mielessään, että oli tullut autolla. Toisaalta matka Slaleyhin taksilla olisi turhaa rahan tuhlausta, eivätkä juomatkaan aivan ilmaisia olisi. Damien ei kuitenkaan halunnut lähteä vielä pöydästä, joten mies tyytyi istumaan siinä ilman juotavaa.
"Asutko Newcastlessa?" Damien kysyi toivoen, ettei kysymys ollut liian henkilökohtainen.

Gabrielle ei todellakan turhan usein nähnyt miehiä ostoksilla, mutta eipä se silti ollut paha asia nähdä sellaista. Oli lähinnä mukava huomata että maailmassa oli vielä itsestään huolehtivia, mukavia miehi, eivätkä kaikki olisi keski-ikäisiä, kaljuuntuvia ja tylsiä. Tai hänen ikäisiään, kaljuja ja tylsiä. Toivoa siis olisi, ehkä. Mistähän löytyisi Damieniksi esittäytyneen kaksoisveli?

"Asun. Entä sinä?"
Gabriellesta se ei ollut turhan henkilökohtaista, ei Damien kuitenkaan kysynyt hänen osoitettaan, autonsa rekisterinumeroa tai kuppikokoa. Sekin oli tullut koettua, että mies yritti päästä juttusille utelemalla olivatko ne aidot ja minkä kokoiset. Todellinen turn on. Tai sitten ei.

Damien pyöräytti kevyesti päätään ja työnsi espressokuppia hieman kauemmaksi estääkseen itseään jatkuvasti pyörittelemästä sitä. Ennen pitkää se vielä vierähtäisi lattialle, eikä Damien halunnut saattaa itseään koko kuppilan huomion keskipisteeksi.
"Asun Slaleyssa, itseasiassa muutin sinne vasta vähän aikaa sitten", mies kertoi kääntäen katseensa kahvikupista Gabrielleen.