Ooh my my baby don't be shy

//Riisi ja Miyato tänne :D//

Perjantai-illan viettämisen paras tapa: bileet. Simon oli kuullut näistä juhlista eräältä ystävältään ja olihan niihin pitänyt lähteä kuokkimaan. Tosin, väkeä oli sen verran, ettei kukaan varmasti huomannut sitä oliko joku nyt tuttu vai vain tutun tuttu. Simon oli pukenut päälleen tummat farkut ja rennon, tummanvihreän kauluspaidan. Hiukset hän oli jättänyt auki, yrittäen kuitenkin saada ne tottelemaan painovoimaa, onnistuen siinä melkoisen huonosti. Kiharapilvi sojotti jokaiseen ilmansuuntaan ja otsatukka peitti taas toisen vihreistä silmistä. Simon saikin olla tämän tästäkin siirtämättä hiuksia kasvoiltaan nähdäkseen mitään.

Illan edetessä Simon oli nauttinut jonkin verran alkoholia. Ei hän missään kovassa humalassa ollut, mutta mukavasti pienessä tuiskeessa. Nuorukainen käveli juhlaväen seassa ja katseli ympärilleen etsien seuraa. Kolmannella kierroksella silmiin osui äkkiä tutun näköinen hahmo. Simonin kasvoille nousi pieni hymy, kun hän tunnisti tallilla tapaamansa miehen. Miyato ei ollut sattunut hänen kanssaan puheille uudestaan sen jälkeen, kun oli livistänyt autolleen edellisellä kerralla, mutta Simon oli nähnyt tuon muutamankin kerran ja olivat he moikanneet silloin. Joka kerta tuo näytti komeammalta ja nyt pienen alkoholimäärän takia suorastaan todella hyvältä. Hienotunteisuudestaan tunnettu Simon marssi Miyaton luo ja kiilasi tuon eteen hymy huulillaan.
"Hei! Mehän nyt törmäillään toisiimme yhtenään"
Kuului varsin iloinen tervehdys.

Miyato oli saanut kutsun eräältä aktiivisemmin opiskelevalta ystävältään illanistujaisiin. Se olisi mukavaa vaihtelua, etenkin kun tänään oli hypännyt Huzzlella. Se oli ärsyttänyt taas tänään, mutta se siitä. Oloa helpotti hieman kun hän otti kotiin tultuaan ensimmäisen siiderin kaapista, hulauttaen mokoman valmistautuessaan suihinsa. Miya oli laittautunut ja pukeutunut hennon turkoosiin kauluspaitaan ja harmaisiin farkkuihin.

Juhlapaikalla Miyato otti hyvin muut jo enemmän aloitelleet kiinni ottamalla boolia pari lasillista nopeasti. Hän seisoskeli seinän vieressä, joidenkin tanssiessa. Ystävänsä oli kadonnut sinne ja Miya ei vielä oikein välittänyt tanssia. Hän ei ollut juonut tarpeeksi, selvästikään. Tuttu ääni sai havahtumaan ja kääntämään päätänsä. Kuka...? Ah, Simon. Miyato hymyili hieman kiusaantuneena. Miten tallilta tutut ihmiset pomppivatkin elämäänsä muuallakin.
"Moi, niin näyttää. Vaikka onhan täällä tosi paljon ihmisiä."

Simon kallisti hieman kiharapilven peittämää päätään katsellessaan Miyatoa. Mikä hänessä aiheutti tuollaisen reaktion? Hänhän halusi vain jutella. Vai eikö seura tosiaan vain kelvannut? Ja jos ei, niin mitäs vikaa siinä muka oli?
"Onhan täällä joo..."
Simon sanoi hitaasti, kohottaen vähän kulmaansa. Oliko tuo vinkki, että Miyatolla oli tarpeeksi seuraa ilman häntäkin vai mikäs oli?

"Ootko pysynyt viime aikoina hyvin villikkos selässä?"
Hän kuitenkin kysyi suostumatta jatkamaan pelkällä toteamuksella matkaansa.
"Ihanko yksin sä oot täällä?"
Simon lisäsi katsellen Miyatoa silmiin pieni hymy huulillaan.

Miyato vain oli sellainen, vähän hankala persoona, jota ujostutti kovin uudet asiat tai pikemminkin pelotti se että hän voisi joutua olemaan oma itsensä jos tutustuisi ihmisiin tarpeeksi. Jos päästi jonkun tarpeeksi lähelle, alkoi keskustelu ajautua syvällisemmäksi ja sitä hän ei nyt kaivannut. Tavallaan. Sitten taas toisaalta hän kaipasi sitä kaikista syvällisintä ja herkintä sidettä johonkuhun. Arh, miksi hän mietti tällaisia Simonin seurasa? Hmmh, alkoholi...
"Ihan kiitettävästi. En ole ainakaan tippunut kokonaan."
Juuri toissapäivänä hän oli valmennuksessa roikkunut Huzzlen kaulalla, kuin pahinkin ihmisapina.

"No tavallaan, seura hylkäsi kun katosivat tanssimaa ja etsimään... Parempaa seuraa."
Miya sanoi hymyillen hieman, vilkaisten sitten Simonia. ne hiukset. Ne olivat sellaiset, että hän ei tiennyt olisiko halunnut enemmän pörröttää vai tukistaa niitä. Toisella nimittäin riitti tukkaa.

Simon naurahti kevyesti.
"Mä itse tulin toissapäivänä komeasti alas Quasimodon selästä, kun se päätti, ettei halunnutkaan hypätä okserin yli. Kylki on komeasti mustana"
Hän kertoi. Quasi ei yleensä koskaan kieltänyt, mutta nyt sillä oli ollut jotenkin todella itsepäinen päivä eikä okserin ylitys ollut tullut kysymykseenkään. Simonin onneksi hän oli pudonnut puomien eteen eikä suinkaan päälle. Kipeää se oli silti tehnyt.

"Parempaa seuraa? Outoja kavereita sulla..."
Simon sanoi hymyillen ja siirsi jälleen kiharoitaan syrjään nähdäkseen Miyaton molemmilla silmillään. Hiuksia hänellä todellakin riitti ja toinen olisi kyllä mieluusti saanut tukistaakin niitä vähän.
"Kaipaatko sä seuraa?"
Nuorempi kysyi jälleen flirttailevalla äänellä.

Miyato irvisti kevyesti, mahtoi tehdä kipeää.
"Auts, no mutta mitään ei murtunut? Sehän on tärkeintä."
Miyato sanoi toiselle. Ei hän halunnut että kukaan loukkaisi ja Simon kuitenkin oli perin mukava hänelle, vaikka se flirtti äänensävyssä silloin taannoin ahdistikin. Hän vilkaisi tanssilattialle ja huomasi samalla lasin tyhjenneen. Tai no muovimuki se oli eikä mikään oikea lasi.
"Noh, en vedä vertoja naisille."
Hän vastasi naurahtaen ja vilkaisi boolipöytää.

"No en yksinkään haluaisi iltaa viettää, joten... kyllä."
Ei hän nyt seurasta kieltäytyisikään, tosin hän yritti sivuuttaa sen äänensävyn jolla Simon sen kysyi. Tuo vilkaisi lasiaan ja uudelleen sitä boolipöytää.
"Taidan hakea kyllä lisää juotavaa, tai olen ihan liian selvänä täällä."

"Ei murtunut, onneksi. Pitäs pystyä kilpailemaan tossa vähän reilun kuukauden päästä ja niihin kisoihin ei oo asiaa kylkiluut luutumisvaiheessa"
Simon sanoi. Onneksi mitään ei tosiaan ollut murtunut, siitä olisi tullut pitkä sairasloma ja se ei olisi puolestaan tehnyt ollenkaan hyvää. Matkaratsastus oli muutenkin rankkaa, ei kilpailuihin olisi toipilaana voinut lähteä. Eikä esteitäkään olisi voinut pitkään toviin edes ajatella siinä vaiheessa.
"Mm... Mä en noista naisista niin paljon ymmärrä, mut kyl mä sun seurassa mieluummin olisin"
Simon vastasi Miyaton sanoihin ja katsoi tuota hymyillen.

"Sehän mukavaa"
Kiharatukkainen hymyili tyytyväisesti, kun Miyato sanoi hänen seuransa kelpaavan. Nuorukainen vilkaisi omaa mukiaan ja joi sen tyhjäksi.
"Mäkin tarvin lisää juotavaa... Mennäänkö?"
Simon kysyi ja kiilautui "vahingossa" hieman lähemmäs Miyatoa suunnatessaan kohti boolimaljaa.

"Se olisi ollut inhottavaa... Olen ilmoittautunut estekisoihin Huzzlella kolmen viikon päästä ja mietin että jättäisin menemättä. Ellei Cain saa ihmeitä aikaan hevosen kanssa ennen sitä."
Hän alkoi olla todella sitä mieltä, ettei uskaltaisi, koska halusi mieluusti päästä kilpailemaan kahden kuukauden päästä Coralla. Ne olivat kahden tähden kilpailut ja niissä hön kilpailisi tänä vuonna ja ensi kauden alussa. Sitten hän voisi ilmoittautua kolmen tähden kilpailuihin ensimmäistä kertaa, kun tamma olisi tuttu kotona ja kilpakentillä ja yhteistyötä olisi hiottu!

Miyato punastui hieman toisen sanoille siitä ettei ymmärtänyt naisia. Kyllä sen flirtin tunsi. Miyato nappasi boolimaljan vierestä jellyshotin ja veti sellaisen suuhunsa, jos toisenkin sitten vielä. Vasta sitten hän täytti boolilasinsa, hymisten itsekseen. Hänellä oli verrattain surkea alkoholitoleranssi ja se toinen shotti taisi jo olla liikaa.
"Mitä opiskelet muuten?"
Niin nämähän olivat opiskelijoiden juhlat.

"Huzzle oli se ori, niinhän? Ymmärrän kyllä, jos sillä meno jännittää, näytti vähän semmoselta tapaukselta... Mut ehkä te keksitte kolmessa viikossa jonkun keinon saada se kasaan esteille?"
Simon sanoi muistellen oria, jonka oli nähnyt. Hieno hevonen kyllä, mutta iso kuin mikä, oli näyttänyt siinä sarjalla vähän kömpelöltä.
"Siksi mä tykkään arabeista, pienempiä ja ketterämpiä, vaikka Mardan onkin tosi kuuma. Sääli, ettei niiden koko riitä suurempiin luokkiin"

Simon seurasi hieman huvittuneena, kuinka Miyato otti shotin ja toisenkin vielä, vetäen ne kerralla alas. Ei kai hän hermostuttanut toista? Nuorukainen otti itselleen boolia ja pörrötti vähän muutenkin tuuhea kiharapehkoaan.
"Lääketiedettä, musta olis tarkoitus tulla lääkäri. Ei mikään unelma-ammatti, mutta ainakin suku pysyy tyytyväisenä"
Hän vastasi pyöräyttäen silmiään ja kallisti sitten hieman päätään.
"Entäs sä?"

"Jep, suurikin se iso kiusankappale. Joka on sisäisesti villivarsa, ikuisesti."
Miyato kohautti olkiaan, hän ei nyt jaksiaisi miettiä raisua oriansa, mieli teki miettiä jotaki aivan muuta. Hän oli nyt hieman kyllästynyt siihen ja sen miettimiseen. Se vei suuren osan hänen ajastaan. Ehkä nyt kun hän saisi Coran ja voisi alkaa ratsastaa tammalla ja.. Niin, hän saisi uutta jaksamista kiukkupussinsa kanssa.

"Ai, vau. On se hyvä että joku jaksaa jotain niinkin vaativaa."
Miya hymähti ja katseli toisen kiharoita. Päässä kyti kasa asiattomia ajatuksia, todellakin. Noista hiuksista olisi mukava ottaa kiinni. Okei, nyt loppui sitten siihen, se oli sopimatonta ja Simon halusi vain kaverillisesti tutustua. Flirttaillen.
"Psykologiaa, tosin en kovin aktiivisesti."

"Se oli kyllä tosi iso. Mä vasta totuttelen isommalla hevosella ratsastamiseen"
Simon sanoi miettien Quasia. Okei, olihan hän sillä nyt jo jonkin aikaa ratsastanut, mutta edelleen se tuntui suurelta Mardaniin verrattuna. Laukkakin oli alkuun tuntunut mielettömän suurelta, mutta onneksi ori kasasi itsensä melko hyvin. Mutta toisaalta Simonkaan ei halunnut nyt ajatella hevosia, hän oli vapaalla ja halusi ajatella ihan muita asioita nyt. Kuten vaikka Miyatoa...

Pörröpää naurahti hiljaa.
"Pakko jaksa, ettei isoäiti revi pelipyyhettään. Plekkä ratsastus ei kuulemma riitä, vaan joku kunniallinen ammattikin pitää hankkia"
Hän sanoi. Ei lääkärin ammatti niinkään Simonia kiinnostanut, mutta ennemmin se kuin esimerkiksi lakimies, joksi häntä oli alunperin kaavailtu.
"Eikö opiskelu oikein innosta?"
Simon kysyi hymyillen, katsellen Miyatoa silmiin.
"Mikä sua sitten innostaisi?"

"Mmm, sopii tällaiselle lyhyehkölle miehelle tosi hyvin sellainen voimakas ja iso ori."
Miyato nyt kuitenkin oli keskivertoa aavistuksen lyhyempi ja ei kovin lihaksikas. Siksi ori olikin hänelle joskus niin vaikea hallita, kun voima ja auktoriteetti eivät tuntuneet yksinkertaisesti riittävän siihen, että hän saisi hevosen takaisin ruotuun.

"Ah, sinulla on tuollainen ongelma."
Hänen isänsä oli vain halunnut Miyaton hakevan ja ottavan paikan, sekä opiskelevan vaikka sitten hitaasti kuin ei ollenkaan. Se oli hänestä jo ihan hyvä juttu.
"Ei oikein. Eikä minun ole mikään pakko, käyn kursseja silloin tällöin, hiljalleen. On minulla jo noin puolet käytynä, viidessä vuodessa.."
Miyato naurahti ja hymyili hieman. Ne shotit tuntuivat päässä jo, hän alkoi palpattaa ja olla sosiaalisempi. Kohta menisivät ne psyykkiset estot.
"... Hmmmm, ehkä sinulla olisi ehdotus?"

Simonin mielessä käväisi todeta jotain munan jatkeesta, mutta hän sai pidettyä mölyt mahassaan tällä kertaa.
"Ethän sä nyt niiin lyhyt oo"
Hän sanoi sen sijaan. Eihän heillä ollut kuin ehkä muutaman sentin pituusero eikä Simon ainakaan itse sanonut olevansa erityisen lyhyt.

"Juuh... Alunperin musta kaavailtiin lakimiestä, mutta se ei kiinnosta sitäkään vähään"
Simon sanoi ja jäi sitten kuuntelemaan Miyatoa. Voi voi, hän ei kyllä olisi saanut käydä kursseilla vain joskus ja jouluna. Vanhemmat olivat aina vaatineet panostamista kouluun ja se oli juurtunut syvälle. Toki Simon joskus jätti jostain... tärkeistä syistä luentoja väliin, mutta mahdollisimman harvoin. Pörröpää siemaisi lasistaan ja hymyili Miyaton kysymykselle.

"Hmm... Tykkäätkö sä tanssia?"
Hän kysyi vilkaisten tanssilattian suuntaan.

Miyatosta taas tuntui että hän oli todella lyhyt. Hän oli vasta ihan parikymppisenä kasvanut yli 170 senttiä pitkäksi, joten oli tottunut olemaan todella lyhyt. Mies huokaisi hiljaa ja naurahti toiselle. Simonista lakimies? No tuskin. Ei hän kyllä lääkäriäkään tuossa nähnyt. Miksi olisi? Pörröpää oli kuitenkin todella suloinen ja kasvot olivat vielä todella sileäihoiset ja pehmeät.
"No mutta jos jaksat käydä sen koulun niin mikäs siinä. Onpahan ammatti jos ei valmentaminen kiinnosta kilpauran jälkeen."
Hän sanoi hymyillen.

Tanssia? Miyato kohotti kulmaansa ja pyöräytti silmiään.
"No... Miksei.."
Miyato sanoi ujosti. Hän oli huono flirttaamaan ja ei ymmärtänyt että toinen halusi tanssimaan hänen kanssaan. Miyan olisi täytynyt todella kehittää itseään hieman.

Ei Simon itsekään olisi itseään lakimiehenä nähnyt eikä niinkään lääkärinäkään, mutta olihan hänellä monta vuotta aikaa miehistyä. Vastahan hän oli 19-vuotias ja valmistuminenkin oli vain kaukainen haave vasta.
"Niin no, mulla on tota koulua melkoisesti edessä vielä, kun vasta aloitin. Saa nähdä mitä tässä ehtii tapahtumaan ennen kuin mä voin ees toivoo valmistuvani"

Simon hymyili Miyatolle aurinkoisesti tuon vastatessa hänen kysymykseensä. Hän nappasi enempää empimättä toista paidan kauluksesta kiinni.
"Hyvä, mennään!"
Ja niin pörröpää ohjasi hieman lyhyempää miestä kohti tanssilattiaa, jossa musiikki oli sopivasti vaihtunut vähän hitaampaan ja aistikkaampaan.

Miyato taas saattoi kuvitella itsensä psykologiksi, mutta halusiko hän, se oli aivan eri asia. Hän huokaisi syvään ja kuunteli toisen puheita. Niin... Simon oli niin alussa, siinä missä hän oli jo opiskellut kuitenkin jonkin verran, vaikka verkkaista tahtia opiskelikin.
"Niin no se on totta. Ai olet niin nuori?"
Hän kysyi hiljaa. Hän oli arvannut Simonia nuoremmaksi kuin itseään, mutta ei nyt ehkä ihan neljää vuotta kuitenkaan. Jos tuo vasta aloitti.

"A-... S-Simon!"
Miyato ähkäisi hiljaa, seuraten kyllä toista sinne tanssilattialle. Ei hänellä ollut juuri muitakaan vaihtoehtoja, joten.. Niin. Siellä hän katsoi pörröpäätä hieman hlmönä.

"Mä oon 19, että olenhan mä vielä aika nuori. Mutta ethän säkään voi kauheen vanha vielä olla, ethän?"
Simon kysyi kohauttaen hieman olkapäitään. Toki Miyato oli häntä vanhempi, mutta ei kai heillä nyt mitään erityisen valtavaa ikäeroa ollut? Muutama vuosi kai? Ehkä. Ei Miyato ainakaan näyttänyt paljon sitä vanhemmalta.

Simon naurahti Miyaton ähkäisylle.
"Tuu nyt vaan"
Hän yllytti ja veti toisen perässään tanssilattialle, jossa painautui lähemmäs ja kietoi kätensä vanhemman ympärille.
"Rentoudu, en mä pure... Ainakaan kovaa"

Miyato näytti vielä tavallaan aika nuorelta ollakseen 23, kiitos sen aasialaisverensä. Jotain hyvää se toi, nimittäin näytti isänsä tapaan aina ikäistään nuoremmalta. Enää se ei ärsyttänyt, teininä se oli ollut todella raivostuttavaa.
"... 23."
Miyato vastasi tuolle pehmeästi naurahtaen. Ei hän sen vanhempi ollut, nelisen vuotta sitä ikäeroa siis oli, kuten hän oli äkkiseltään laskenut.

Miya seurasi toista, hämmentyen hieman siitä läheiyydestä tanssilattialla. Voisiko täällä olla muita tuttuja? Ei kai? Saisiko hän hintin maineen, naurettaisiinko hänelle? Kaikki ne pelot hyökkäsivät mieleen, mutta sitten saan humaltuneet aivot olivat liian laiskoja käsittelemään niitä.
"..Ai~?"
Hänenkin ääneensä eksyi hiven flirttiä ja lyhyempi väläytti hurmaavan hymyn tuolle. Miya astui lähemmäs, huomaten kaipaavansakin läheisyyttä. Viimeksi hänellä oli ollut joku Amerikassa.

"No eihän se oo ees paha ikäero"
Simon virnisti. Eihän se ollut ikäero eikä mikään, joku neljä vuotta, ihan pikkujuttu. Tosin, hänkin näytti kai vähän ikäistään nuoremmalta poikamaisten kasvojen ja etenkin niiden kiharoidensa takia. Mutta ei niille mitään mahtanut, kun hiuksia ei voinut leikatakaan. Silloin ne vasta typeriltä näyttivätkin, jos ei ihan siiliksi vetänyt. Ja Simonhan ei tosiaan siilitukkaa huolinut.

Simon ei suonut ajatustakaan sellaiselle, että mitä joku mahdollisesti ajattelisi heistä. Mitä väliä sillä oli?Saihan sitä tanssia tai tehdä ihan mitä tahtoi ilman, että siitä kukaan mitään meteliä nostaisi. Miyaton väläyttämä hymy oli saada nuoremman polvet pehmeiksi.
"Mm... Ellet sä halua"
Pörröpää hyrisi ja painautui lähemmäs, sulkien silmänsä.

Paha ikäero? Hetikö tuo ajatteli sellaista? Vanhempi naurahti hiljaa, aivojen humaltuessa hyvää tahtia. Huonon alkoholitoleranssin hyvä puoli, saattoi juoda hieman, humaltuen jo siitä niin, että osasi työntää oman kiiltokuvaitsensä piiloon ja ottaa rennommin, nauttia elämästään. Hän kun halusi esittää muuta kuin oli ja vaikka se kävi raskaaksi, silti hän... Teki sen. Koska ei osannut oikein olla oma itsensä ja tuoda ilmi halujaan.

Hän ynähti hiljaa toisen sanoille. Se kieltämättä sai hänen jalkansa veteliksi, kuulla sellaista. Ei hänellä olisi mitään sitä vastaan että Simon hieman pureskelisi häntä. Ei kun siis, ehheh, niin. Niinhän nuorempi pörröpää oli sanonut. Miyato sulki silmänsä, keskittyen siihen hitaaseen tanssimiseen. Se nyt ainakin lohdutti, että juhlissa paikalla ei ollut professoreita. Kukaan tuttu ei siis todistaisi tätä.

No ei Simon ajatellut, että tässä joku vuosisadan rakkaustarina oli syntymässä, mutta faktahan se vain oli, ettei heillä ollut kovin suurta eroa iän suhteen. Miyaton rentoutuminen tuntui selvästi tuon olemuksessa ja sai Simonin hymyilemään hieman. Eihän tuo ollut lainkaan niin vaikea, kuin hän oli kuvitellut tuon olevan. Tai kuin tuo oli esittänyt olevansa.

Simon nautti Miyaton kanssa tanssimisesta. Tuon läheisyys tuntui hyvältä. Hän tiesi kyllä toisen olevan humalassa, muttei tietenkään tuota tuntematta osannut arvioida paljon se vaikutti käytökseen.
"Saanko mä toisen tanssin? Vai keksitäänkö muuta tekemistä?"

Miyato ei vain aina jaksanut olla vaikea. kyllä hänkin sen osasi, todella hyvin, mutta aina ei vain viitinyt. Lisäksi se humaltuminenkin vaikutti käytökseen, sillä se vapautti hänen ajatteluaan paljon. Jos oli jo valmiiksi humalassa, niin eipä sitä tarvinnut niin tarkasti pitää muustakaan kiiltokuvapojan ominaisuudesta pitää kiinni. Silloin saattoi vähän eksyä normaalilta polulta, olla vapaasti oma itsensä.

Toinen tanssi vai muuta? Mitä hän voisi tähän vastata? Hän oli tietty ollut täällä jo ennen ystäviensä katoamista parisen tuntia, nämä juhlat alkoivat olla melko... Nähdyt.
"Jos annan sun päättää?"
Miyato sanoi hiljaa hymyillen. Se oli ainakin ihan hyvä vaihtoehto.

Siihen kysymykseen kuului vastata halusiko Miyato vielä tanssia vai haluaisiko tuo ehkä tehdä Simonin kanssa jotain muuta. Eikö se ollut ihan yksinkertaista? Toisen vastaus sai pörröpään naurahtamaan ja pudistamaan päätään.
"Haluatko sä varmasti, että mä päätän jatkosuunnitelmat sunkin puolesta?"
Hän kysyi huvittuneena.

"Asutko sä kaukana?"
Simon kysyi kallistaen päätään. Hänen luokseen oli vähän matkaa, sinne pitäisi ainakin ottaa taksi. Vaikka ketäpä se haittaisi, ei sen maksu rahasta olisi kiinni.

Miyato naurahti Simonin vastaukselle. Noh, hän oli aika varma siitä. Mies naurahti, kyllä hän oli melko varma siitä, että halusi Simonin päättävän jatkoista. Hän naurahti uudelleen, katsellen toisen kasvoja. Miksei sitä yhtenä iltana voisi unohtaa kaikkea mikä ahdisti ja aiheutti ongelmia? Jos hän tulkitsi Simonia oikein, hän voisi saada helpotusta siihen yksinäisyyteen, jota ei mikä tahasa seura helpottaisi.

"En kovin, muutama sata metriä."
Simon vastasi toiselle. Vai että hänen luo... Miksei, asunto oli aina siisti ja näytti siltä usein että siellä ei edes näyttänyt välillä siltä että siellä asuttiin. Miyato oli yllättävän siisti ihminen. Hän asteli sen ihmismassan seasta pois, hakien takkinsa narikasta.
"Mennäänkö?" Miyato kysyi hymyillen, ollen humalassa selvästi pirteämpi ja puheliaampi.

Simon helpottaisi kyllä Miyaton yksinäisyyttä, jos tuo sitä halluaisi. Pörröpää kaipasi myöskin seuraa ja läheisyyttä, vaikka hänen kohdallaan edellisestä kerrasta ei ollutkaan niin järjettömän pitkää aikaa. Tämä vanhempi mies vaikutti kiinnostavalta tapaukselta ja alkujärkytyksen mentyä myöskin varsin suostuvaiselta ja mukavalta.

"Muutama sata? Loistavaa, sittenhän me mennään sun luo"
Simon naurahti. Ah, pääsisi ainakin nopeasti perille. Hänen luokseen olisi mennyt taksilla jonkun aikaa, muutaman sadan metrin kävely kuulostikin lähinnä piristävältä ajatukselta. Simon seurasi Miyatoa ja otti oman takkinsa myös naulasta.
"Mennään~"
Hän sanoi hurmaavasti hymyillen ja suuntasi ulos. Kadulla oli kumman hiljaista sisällä pauhanneen metelin jälkeen.

"Minnepäin?"