Ego koetuksella

//Riitasointu ja Miyato tänne :D//

Simon oli tullut tallille suoraan luennolta. Tarkoitus olisi ratsastaa Mardanilla esteitä, Quasi saisi levätä ennen seuraavan päivän ratsastustuntia. Yhteiselo uuden hevosen kanssa oli lähtenyt melko hyvin sujumaan, se oli hyvä ratsastaa ja hyppäsi hienosti. Simonista tuntui tosin vieläkin, että hän istui pilvissä noustessaan Quasin selkään, mutta ei tunne ollut ollenkaan huono. Mardania ei kuitenkaan saanut unohtaa ja itseasiassa nuorukainen oli ilmoittautunutkin sillä matkaratsastuskilpailuihin, jotka olisivat muutaman kuukauden päästä. Matka ei olisi tosin kuin 15kilometriä, mutta se olisi hyvää harjoitusta.

Mietteissään Simon haki riimunnarun sisältä tallista ja lähti hakemaan Mardania tarhasta. Tullessaan ulos tallista hän jäi katselemaan pääkentän suuntaan ja huomioi siellä olevan ratsukon. Uteliaana Simon päätti, että Mardan voisi toki olla tarhassa vielä hetken ja suuntasi katsomaan lähempää kuka kentällä oli. Ruskeisiin ratsastushousuihin ja tummanvihreään neuleeseen pukeutunut nuorukainen pysähtyi aidan viereen ja jäi katselemaan kentälle.

Miyato oli tullut aikaisin aamusta tallille, hän oli ratsastanut Quirin jo aiemmin. Tamman kanssa oli käyty pitkällä reippaalla maatolenkillä, kohottamassa hieman tamman kuntoa. Se oli ollut onnellinen ja hikinen palatessaan tallille, hän ol jättänyt tamman kävelytyskoneeseen, jotta tamman lihakset eivä jumiutuisi ja pyytänyt työntekijää ottamaan sen karsinaansa puolen tunnin päästä. Hän veisi molemmat itse takaisin tarhoihinsa ja kylmäisi huolella tamman jalat. Se oli saanut hypätä pitkän pätkän maastoesteradasta ja voi että Miyato oli nauttinut siitä.

Nyt hän taisteli jälleen kerran punarautiaansa kanssa pääkentällä, koettaen saada sen rauhoittumaan. Huzzle oli silti ylittänyt odotukset uudella kuolaimella, fullcheek tuntui tekevän tehtävänsä, vaikka orin teutaroidessa saikin käyttää enemmän voimaa. Lyhyehkö mies ohjasi orin kohti metristä okseria miltei toinen etulapa edellä. Huzzle hyppäsi kerrankin hienosti, sopivalta etäisyydeltä, kuten aina jos Miyato huijasi lähestymisen kanssa. Seuraavan esteen edessä oli laukkapuomeja, jotka estivät oria hyppäämästä liian kaukaa. Senkin punarautias, iso ori selvitti hyvin, viskellen päätään tyytymättömänä esteen jälkeen. Kentällä oli vielä sarja, sen Huzzle hyppäsi melkoisesta vauhdista ja ei ehtinytkään ponnistaa enää seuraavalle osalle ajoissa, koska Miyato ei saanut pidätteitä orille läpi. Huzzle kompuroi ja kaatoi koko esteen tolppineen päivineen, pudoten polvilleen maahan. Sen selästä kierähti myös ratsastaja alas melkoisella kuperkeikalla, pahan näköisesti. Ori nousi heti ylös, lähtien liitävällä ravilla juoksemaan ympäri kenttää, hirnuen hyvin orimaisesti, kuin omistaisi koko maailman.

Ori näytti kuumalta, mikä sai Simonin ajattelemaan Mardania. Arabiori oli aina ollut nopeasti kuumenevaa sorttia ja saattoi pukitellakin joskus. Siitä huolimatta nuorukainen piti hevosestaan todella paljon ja myöskin sillä ratsastamisesta. Ainakaan ei tullut koskaan tylsää.

Kentällä liikkuva ratsukko näytti selvittävän esteet varsin hyvin ja Simon oli jo lähdössä pois aidan viereltä häiritsemästä, kun ori äkkiä kompuroi. Kiharahiuksinen oli saada kohtauksen nähdessään ratsastajan lennähtävän selästä. Simon kiipesi aidan toiselle puolelle ja juoksi toisen miehen luo.
"Hei, sattuko suhun? Menikö jotain poikki?"
Hän kysyi huolissaan. Lento oli ainakin näyttänyt todella pahalta.

Miyato osasi kyllä tippua, mutta ilmojen pakeneminen keuhkoissa tuntui tyhmältä. Hän voihkaisi tuskastuneena, se oli todella tuskalias tunne. Hän ähki maassa, maaten vain siellä hetken, että saisi taas ilman kulkemaan, että voisi edes hengittää. Olo oli paha, häntä oikeastaan jopa oksetti. Pää oli tainnut tärähtää pudotessa kypärästä huolimatta ja hänen pitäisi taas uusia kypärä. Miyatolla oli turvaliivi aina Huzzlella ratsastaessaan, mutta ei sekään auttanut kaikkeen. Muualle ei sattunut.

Mies nousi istumaan kun kuuli jonkun puhuvan, irvistäen hiljaa. Kyynerpäissä oli hiekasta haavoja ja naarmuja, oikeastaan koko kädessä. Au.
"Ai helvetti... Ah, joo.. S-saisitko Huzzlen kiinni? Ettei se koeta hypätä tammojen luo.."
Hän änisi hiljaa, sylkäisten hiekkaa suustaan. Hiekkaa tuntui olevan joka paikassa ja hän vielä tekisi tuosta oriistaan makkaraa, jahka saisi sen käsiinsä. No ei, ei se tavallaan ollut Huzzlen syy, mutta silti... Kuolainten vaihto tuntui vuorotellen hyvältä idealta ja emämunaukselta.

Simon huojentui, kun toinen ainakin pystyi puhumaan. Tosin, sehän nyt ei taannut yhtään mitään. Tosin, se kertoi jotain, että tuo puhui ainakin järkeviä eikä huutanut tuskasta kaikkia mahdollisia kirosanoja, kuten Simon itse, kun oli kerran pudonnut Mardanin selästä ja katkaissut kylkiluunsa.
"Joo, toki"
Nuorukainen vastasi ja suoristautui, katsellen hetken ympäriinsä ravaavaa oria. Onneksi hän oli tottunut käsittelemään Mardania, vaikka tämä poika olikin melkoisesti isompi.

Simon lähestyi Huzzlea, joka oli pysähtynyt nyt ja jäänyt katselemaan häntä selvästi pohtien millä asioilla vieras oli.
"Hyyyvä poika, pysy siinä... Hiiiienosti"
Simon mutisi lähestyessään. Huzzle heitti päätään, muttei rynnännyt enää karkuun, vaan nuorukainen sai kuin saikin otteen sen suitsista.
"Kiinni on!"
Hän ilmoitti ja talutti hevosen takaisin ratsastajansa luo, sukien toisalla kädellään ponnarilta karannutta kiharaa takaisin korvan taakse.

Miya istui maassa vielä hetken, keräillen itseän ja varmisti ettei mihinkään sattunut suuremmin. Vaaleansinisissä ratsastushousuissa oli pieni reikä ja lukemattomasti likaa. Hän kirosi hiljaa, pudisteli noustessaan vaatteistaan hiekkaa pois. Helvetti soikoon miten hän saisi tuon villivarsan kuriin? Se oli taas vain innostunut ja kiukutellut sitä ettei saanut tehdä kuten halusi. Se täytyisi saada kokoamaan askeltaan enemmän ja paremmin, jotta se mahtuisi tuollaisiin väleihin. Se väli oli aivan normaali kilparadan yhden askeleen sarjaväli, ei muuta. Helvetin Huzzle...

Onneksi tuo tuntematon nuorukainen sai edes orin kiinni. Se oli hyvä, ettei se pääsisi tekemään minkäänlaista tuhoa. Aineellista saatika sitten astumaan kenenkään kiimaista tammaa, se olisi ollut viimeinen tikki. Hän ei todellakaan kestäisi sitä syyllisyyttä, että tuo ori lisääntyisi ja samalla pilaisi jonkun kauniin ja upean kilpatamman.
"Hei, kiitos ettät otit sen kiinni... Pidätkö siitä hetken kiinni että pääsen takaisin selkään?"
Miyato laittoi jalkansa jalustimeen ja ponkaisi vauhtia maasta, päästen koostaan huolimatta sulavasti hevosensa selkään. Huzzle oli näyttänyt olevan kunnossa, hän ottaisi yhden hypyn ja loppuverryttelii Huzzlen sitten, voidakseen loepttaa hyvään kohtaan eikä tällaiseen.

Ori antoi kiinni yllättävän helposti. Simon taputti hevosen kaulaa kevyesti, rauhoitellen. Se näytti liikkuvan ihan normaalisti, kaatuminen ei ollut tainnut vahingoittaa jalkoja mitenkään. Ja ratsastajakin näytti olevan kunnossa, ainakin mies pääsi mönkimään maasta ylös.
"Totta kai"
Simon lupasi ja piti orista kiinni, katsellen ratsastajaa. Sehän sujui tyylikkäästi.

"Oothan sä varmasti kunnossa? Näytti tosi pahalta toi lento"
Hän katsoi asiakseen vielä varmistaa, siirtyessään kauemmas orista ja katsellen edelleen ylöspäin kohti ratsaille nousseen miehen kasvoja. Mmm.... Komea.

Miyato oli hieman jäykkä, mutta pystyi kyllä istumaan selässä. Hän keräsi ohjat ja silitteli orinsa kaulaa hetken, vilkaistaen sitten siihen blondiin, joka seisoi kookkaan orin vierellä.
"Kiitti."
Miyato väläytti vielä ystävällisen hymyn tuolle, jättäen sen sitten siihen, miettimättä sen kummemia. Hän oli hyvä tunkemaan ajatuksensa jonkun ulkonäöstä mielensä perukoille ja olemaan neutraalisti miesten seurassa. Sen opettelemiseen oli mennyt aikaa, mutta näin hän osasi olla ja rauhoittua.

"Oon mä, ei tässä mitään... Se näytti pahemmalta kuin oli. Otan hyvän hypyn ja lopetan siihen. Kiitti vielä."
Miyato pyysi orinsa liikkeelle. Hän haki kunnon koonnin sileällä, ennen kuin ohjasi Huzzlen esteelle ja jopa sai sen lähestymään sekä hyppäämään kiltisti, ollakseen Huzzle. Hän otti hieman loppuraveja ja vei orin kävelykoneeseen, seisoen itse tallikäytävällä ja kirosi hiljaa. Okei, kyllä häntä vähän sattui...

Simon vastasi toisen hymyyn omallaan.
"Eipä mitään"
Hän sanoi. Olipas siinä nätti hymy. Tuota olisi voinut katsella vaikka enemmänkin. Sääli, että toisella oli selvästi kiire päästä telomaan itseään... eh, siis ratsastamaan, uudestaan. Simon astui jälleen kauemmas ja noukki riimunnarunsa maasta.

"Ole hyvä vaan"
Hän sanoi ja suuntasi vihdoin hakemaan Mardania, joka hirnui tarhassa nähdessään omistajansa. Ori antoi kiltisti kiinni, mutta tapansa mukaan otti asiakseen pelästyä ulkona olleita kottikärryjä ja hypätä melkein pystyyn. Vei hetken, että Simon sai hevosen talliin, jossa se antoi kiltisti laittaa itsensä kuntoon. Matkalla kentälle ei tapahtunut mitään erityisempää tai ainakaan tavallisesta poikkeavaa. Simon heilautti itsensä satulaan ja lämmitteli Mardania hyvin, mikä oli tosin hieman haastavaa, kun ori oli havainnut esteet ja kohotti päänsä korskeasti ylös, kuuntelematta kunnolla apuja. Simon kasasi hetken hevosta ja alkoi vasta sen jälkeen hypätä. Mardan oli kuuma ja innokas, mutta esteet sujuivat kuitenkin varsin näyttävästi ja ilman turhaa sekoilua.

Miyato tiesi kylläe ttei hänen ja punarautiaan orinsa suoritukset aina olleet parasta a-luokkaa, katseenkestäviä tai muutoin kovin kauniita, mutta silti hän tippui melko harvoin. Vaikka hänen hevosensa apinoi usein, Miyato oli oppinut pysymään Huzzlen selässä ties millaisissa hypyissä ja pelleilyissä, mutta silloin oli hankala pysyä kun ori ihans selvästi kynsi etupolvillaan maata. Hän jätti Huzzlen kävelemään toviksi loimitettuna, jotta tuo saisi kunnolla kuivua ja rauhoittua, ettei se jumittuisi kaatumisestaan.

Kun Huzzle oli hoidettu loppuun, hän lähti hiljalleen kohti autoa. Ensin vaihtoi vaatteensa siviilivaatteisiin, Miyato ei koskaan mennyt uutukaiseen autoonsa tallivaatteissa. Niin ihania kuin hevoset olivatkin, hän ei halunnut sitä hajua nahkaverhoiluihin uuteen Skodaansa. Hän näki kentällä vieraan ratsukon, tunnistaen hevosen perin kuumaksi arabiksi, ilmeisesti orikin kun tarkemmin katsoi. Hän asteli hitaasti kentän viereen ja istui alas, virnistellen hieman. Häntä sattui hieman, aiai...Pitäisi ehkä käydä lääkärissä jos parissa päivässä ei helpottaisi. Miyato katseli ratsukon hyppäämistä, hän oli aina utelias näkemään toistenkin ratsastusta.

Simon ei ehtinyt kiinnittää huomiota kentän laidalle ilmestyneeseen mieheen juuri nyt. Mardan kävi taas varsin kuumana, kuten aina esteillä. Milloinhan ori alkaisi rauhoittua? No, ei kyllä varmaan ikinä... Ruunaamaan sitä ei alettaisi, mutta ehkä se sitten joskus vanhetessaan tasoittuisi. Tai muuttuisi entistä villimmäksi, mistä sitäkään tietäisi.

Kiharahiuksinen kiristi ohjia ja käänsi Mardanin laukkavoltille kasatakseen hevosta. Ori kohotti hieman päätään ja korskui, ottaen vauhtia heti, kun Simon kannusti sitä kohti sarjaa. Jollain konstilla pidäkkeet menivät kuitenkin läpi ja ori tuli sarjan ensimmäiselle esteelle hallitusti, ylittäen kaikki kolme estettä tyylikkäästi ja jättäen ilmavaraakin. Simon hymyili voitonriemuisesti itsekseen ja taputti Mardanin kaulaa, ohjaten sen sitten jälleen voltille ja kohti uutta estettä. Vielä pari estettä ja sitten voisi lopettaa tältä päivältä.

Miyato ei puhunut mitään, seuraili vain toisen ratsastusta, hymyillen sille ratsastukselle. Oli hauska nähdä miten tuo pörröpää sai orinsa pysymään käsissä, toisin kuin hän sai omansa. Se alkoi jopa harmittaa, mutta kun hän saisi Huzzlen koulituksi, sitten hän voisi näyttää pitkät heitä epäilleille. Ehkä Huzzle ei pääsisi nelostasolle CCI kilpailuissa, mutta aina voisi yrittää ja se oli heidän tavoitteensa. Ori oli kuitenkin osaava, joten eikhönän se, kyllä se siitä... Se oli ori, sillä olisi aikaa kilpailla koko loppuikänsä, kun ei joutuisi mahdollisille varsalomille tai muille.

Hän katseli niitä hyppyjä hyvän tovin ja pian päätti että olisi ehkä aika lähteä kotiin. Hän kuitenkin unohtui siihen penkille vielä toviksi, vastaten jo puhelimeensakin. Hänen äitinsä, joten Miyato ei viitsinyt lähteä ajamaan kun puhui ja puhelun loputtua hän unohtui jällee hetkeksi siihen.

Simon hyppäsi vielä muutaman esteen ja otti sitten loppulaukat ja -ravit, että Mardan jäähtyisi. Silloin hän huomasi jo kentän laidalle ilmestyneen miehenkin. Kiharapää hymyili itsekseen ja ohjasi käyntiin hillitsemänsä hevosen kentän keskelle, laskeutuen selästä.
"Hieno poika"
Simon kehui taputellen Mardanin kaulaa. Ori ansaitsisi porkkanan sisällä.

Nuorukainen vilkaisi katselijaa ja suuntasi sitten tuon luo Mardania taluttaen.
"Miltäs näytti?"
Simon kysyi hymyillen hieman vinohkosti, tarkoittamatta tosin sillä hymyllä mitään pahaa. Mardan puhisi hänen vieressään.

Miyato ei ollut ikinä oikein arabiien ystävä, jostakin syystä isompi puoliverinen veti häntä puoleensa, mutta tuolle kiharapäälle se oli sopinut todella. Joillekin se sopi todella ja tuo toinen taisi olla yksi niistä. Sitten Miyato tajusi ettei ollut muistanut edes esittäytyä, tuohan oli tainnut auttaa häntä Huzzlen kanssa aiemmin tänään, kun oli pudonnut.
"Kiitos hei vielä kerran... Ja ei ollenkaan pahalta. Ainakaan kun vertaa omaan menooni tuon hemmetin hurjapääni kanssa. Huzzle ei ole ollenkaan oikean nimensä mukainen."

Miyato nousi seisomaan vihdoinkin, hypistellen auton avaimia taskussaan. Kohta hän menisi, vaikka hän oli jo kotoa myöhässä. Ei siellä mitään tähdellistä ollut, kaverin kanssa hän oli ollut menossa kahville, ei sen kummempaa. Hän voisi sanoa tippuneensa Huzzlelta ja käyneensä lääkärissä ja siksi myöhässä. Heh.
"Olen muuten Miyato Caloun."

Simon taas itse suorastaan rakasti arabeja, ne olivat niin kauniita ja Mardanista saadulla kokemuksella niillä ratsastaminen ei myöskään koskaan ollut tylsää. Ja toisaalta hän sopi hyvin arabin selkään, Quasi tuntui edelleen kamalan isolta, vaikka olihan hän sillä ratsastanut jo jonkin aikaa.
"Ole hyvä vaan. Ei Mardankaan mikään maailman helpoin ratsu oo, mutta sillä oli tänään vaan hyvä päivä"
Kiharatukkainen naurahti ja taputti oria, joka pöhisi edelleen. Se olisi kai jaksanut hypätä vaikka koko päivän.

"Simon Peddington Lee, hauska tutustua"
Simon sanoi hymyillen Miyatolle söpösti. Toinen todellakin oli varsin hyvännäköinen... Kuinkahan vanha tuo mahtoi olla?
"Oli kyl tosi hyvä, että selvisit siitä kuperkeikasta suosiolla. Näytti aika pahalta se hevosen kaatuminen. Kai sillä säily jalat ehjinä?"

"No ei se kyllä helpoltakaan näyttänyt."
Miyato myönsi hymyillen hieman. Hän huokaisi raskaasti ja kohautti olkiaan hieman. Ei tuo kuumahkolta vaikuttanut ori näyttänyt olevan helppo, mutta ehkä se oli sitten erilailla kuuma. Miyato oli sitä mieltä, että rehellisesti kuuma ja eteenpäin pyrkivä hevonen oli helpompi hallita kuin sellainen Huzzlemainen kuuma, inhottava ja kenkkuileva hevonen, jonka suuri tehtävä oli kiusata häntä.

"Hauska tavata tosiaan. Ja no, on me vedetty sen orin kanssa jo useammin kuin kerran mukkelismakkelis. Ja ne oli rupia lukuunottamatta kunnossa, liikkui puhtaasti ja saatiin otetuksi vielä onnistunutkin hyppy. Kyllä se siitä. Alan jo tottua."
Miyato seliti toiselle, hymyillen hieman. Mies pörrötti hiuksiaan hieman ja vilkaisi parkkipaikalle.

"Se vaatii vaan kuria"
Simon naurahti vilkaisten oriaan. Oli häneltä paikkoja murtunut Mardanin kanssa etenkin silloin, kun ratsukko ei ollut vielä tuntenut toisiaan ja hevonen oli päässyt niskan päälle. Nykyään hän sai kahdekssa tapauksessa kymmenestä Mardanin kuriin, kun se heittäytyi hankalaksi. Selästä ei tullut lenneltyä enää juurikaan koskaan. Quasimodon selästä hän ei ollut pudonnut vielä kertaakaan, mutta eipä se ollut hänellä ollutkaan vielä kovin pitkään.

Simon hymyili Miyatolle hurmaavaa hymyään, nyökäten tuon puheille.
"No hyvä, että se on kunnossa. Ja sä itse"
Hän sanoi pehmeällä äänellä. Pieni flirtti hiipi puheeseen melkein huomaamattomasti.
"Onko sulla kiire johonkin?"
Kiharahiuksinen kysyi huomatessaan toisen vilkaisevan parkkipaikan suuntaan. Eikö seura kelvannut vai mikä oli?

"Niinhän ne kaikki, Huzzlekin. Ainoa ongelma vain se ettei sitä villivarsaa saa kukaan kuriin kunnolla, kun se ei ota kuuleviin korviins mitään."
Hän hymähti ja nyökkäsi tuon sanoille siitä, että onneksi hän oli kunnossa. Se oli tosiaan onni, siinä olisi voinut käydä pahastikin, mutta onneksi kaikki selvisivät säikähdyksellä. Miyato huokaisi raskaasti, huomaten kyllä sen pienen äänensävyn muutoksen.
"Uh... Ei sinänsä, lupasin vain tavata kaveria kunhan saan Huzzlen ratsastettua."
Miyato vastasi hymyillen. Se ei siis johtunut ollenkaan Simonista, paitsi kohta alkaisi johtua, jos tuo ikoisi syventää sitä flirttiään vielä selvemmäksi. Nyt Miya saattoi vielä sanoa kuvitelleensa kaiken, ettei se voinut olla totta. Ei vain voinut.
"Mutta oli kiva tavata ja kiito vielä kerran avusta. Tavataan varmasti täällä vielä, minun pitää nyt kyllä mennä."
Miyato asteli autonsa luo, hän oli jo niin myöhässä.