See one, do one, teach one

Katerina oli tyytyväinen suoritukseensa eikä voinut kuin kehua ratsuaan. Hän nosti katseensa ja kätensä ohjeistuksen mukaan, sillä myönsi itsekin ne unohtaneensa. Yksinkertaiset voltit nyt opittiin jo päiväkoti-ikäisenä, ei kai niissä mitään sen vaikeampaa voinut olla. Hän kuunteli muiden saamia sanoja keskittyen kuitenkin omaan ratsuunsa. Jo oli, aikuiset ihmiset kilpahevosineen. Nainen teki paljon voltteja myös itse tehtävän ulkopuolella, ravasi ja käveli tilanteen mukaan. Hän oli kerrankin ylpeä ratsustaan, vaikka sillä suorituksella ei vielä kovin tasokkaita luokkia mentäisikään. Kunpa he kehittyisivät vauhdilla.

Laukkatyöskentely sai Katerinan innostumaan. Aleksein laukka oli helposti näyttävää, ja mikäli se pysyisi hänen käsissään, se olisi myös helppoa ratsastettavaa. Istumista se tietenkin vaati korkeiden askeliensa vuoksi, mutta muuten tottelevainen ori oli sulaa vahaa hänen käsissään sinä päivänä. Se nosti laukan suurieleisesti ja innoissaan, poukkoili hetken kuin pallo pitkin uraa ja lopulta tasoittui muutamien volttien jälkeen. Kat pidätti hevosta nyt istunnalla, olihan sitä harjoiteltu. Herkkä Aleksei tajusi jujun heti ja hidasti: ensin laukasta raviin, seuraavalla kerralla pyydettäessä laukasta käyntiin ja lopulta pysähdykseen asti. Se vaati ohjaa vain välillä muistuttamaan, ettei oltu ralliradalla. Nainen alkoi vihdoin omaksua oikean, herkän tavan ratsastaa oriaan. Miksi hän oli viivytellyt valmennusten kanssa niin pitkään? Turha kai sitä oli enää surra.

Ratsukko teki paljon pysähdyksiä, siirtymisiä ravin, käynnin ja laukan välillä sekä ajoittain myös väistöjä. Kat käänsi tehokkaasti jalkojaan nostelevan Aleksein voltille ja valmistellen vaihtoi laukan siirtyen kahdeksikolle. Oli upea tunne, kun hevonen tuntui tajuavan kaiken, mitä hän pyysi. Ratsastajan hymy ulottui korvasta korvaan, ja surkeasti masentavan sään vuoksi alkanut päivä oli muuttunut paljon paremmaksi. Kimon kaula hikoili, se oli työskennellyt sinä päivänä paljon enemmän kuin yleensä. Se oli joutunut miettimään ja toisaalta tekemään tehtäviä, joista Katerina oli liian hyvä luistamaan yksin harjoitellessaan. Ori pärskähteli tyytyväisyyttään niin, että maneesissa kaikui. Hyvä niin.

Kayla hämmentyi valmentajan kehuista. Hehän olivat vain rymynneet kartioiden halki jotenkuten. Paco jatkoi uralle energisessä ravissa ja Kayla hillitsi sen valtavaa intoa istumalla tiiviimmin satulaan ja haki huomiota puolipidätteellä, jotta ori mahtui taipumaan kulmiin. Kun Paco rauhoitti tahtiaan Kayla palkitsi sen myötäämällä. Siis voltteja vasempaan kierrokseen. Kayla valmisteli suorituksen huolellisesti ja yritti alusta asti pitää sisäpohkeella huolen, että epämääräisen kananmunan sijaan Paco tekisi pyöreän voltin. Ori ei kaatunut voltin keskelle, mutta ulkolapa yritti puskea ulos voltilta. Ulko-ohjan tuki ja kevyt puolipidäte voltin puolivälissä palauttivat hevosen takaisin voltin linjaan ja puoliverinen käänteli korviaan ratsastajansa suuntaan tarkkaavaisena. Mitä tämä tämmöinen oli olevinaan? Seuraavalla voltilla se selvästi oli ymmärtänyt, mistä oli kyse, ja Kaylakin sai pidettyä apunsa tasapainossa. Paco suoriutui volteista kunnialla, asettui ja taipui nätisti, mutta ravi tuntui hieman epätasapainoiselta vasempaan suuntaan ratsastetuilla rinkuloilla, vaikka uralla ori eteni ihan kelvollisesti. Kayla keskittyi hetkeksi kuuntelemaan askellusta. Ei Paco ontunut, mutta liikkuminen oli tavallista jäykempää. Luoja, he olivat ruosteessa kouluratsastuksen saralla. Kaksi vammaista. Olikohan Paco riehunut ulkona ollessaan, vai oliko Kayla vain jättänyt moisen epäkohdan huomioimatta kuntouttaessaan hevostaan? No, ehkä se vertyisi.

Kayla otti hetkeksi hevosen käyntiin keskittyäkseen pohkeenväistöön. Hän sai tehdä töitä, jotta hevonen pysyi rungosta suorassa ja astui ristiin, kun se yritti taipua kyljestään tai vain kävellä pohkeenväistön läpi. Herkkä puoliverinen kuitenkin kuunteli ratsastajansa apuja ja teki parhaansa ja vähitellen väistöt alkoivatkin sujua tasapainoisemmin.

Uralle päästyään ja ohjeet kuultuaan nainen nosti valmistelujen jälkeen laukan. Paco pompahti innoissaan kepeään kolmitahtiseen askellajiin, mutta Kayla ei antanut hevosen lähteä viilettämään. Istunnalla ja lyhyillä kevyillä pidätteillä hän sai orin kuulolle ja käänsi sen ympyrälle hallitummassa tahdissa. Hän muistutti Pacoa olemassaolostaan hyvin ajoitetuilla puolipidätteillä ja kuumuvaan taipuvainen hevonen malttoi kuunnella, asettua ja pysyä ympyrällä. He tekivät ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä ravin, laukan ja käynnin välillä ja ori alkoi ottaa entistä paremmin painoa takajaloilleen ja kulkea kootummin. Laukkapätkät olivat saaneet Pacon suupielet vaahtoamaan ja se nosteli kärsimättömänä jalkojaan korkealle kuin showhevonen, kun se ei saanut ryntäillä haluamallaan vauhdilla.

Laukkaa. Ei hyvä. Miyato tiesi että Huzzle sekoaisi jos ei saisi laukata kun muutkin, eikä kestäisi ainuttakaan ohitusta, joten hänen olisi sitten työstettävä ison orin laukkaa uralla ja ympyröillä. Kun edestä ratsukko kääntyi voltille, hän valmisteli noston. Iso punarautias loikkasi eteenpäin korvot höröllä. Miya istui tottuneesti mukana orin loikassa, hakien hevosta enemmän kootuksi ja askellusta lyhyemmäksi. Vaikka Huzzlen pyörivä laukka lyheni, oli askellus silti valtavaa ja näyttävää. Laukka liikkui hyvin eteen sekä ylös, mutta oli aivan liian reipasta ja ratsastaja sai kokoajan istua niin syvällä satulassa kuin saattoi, jotta punarautias pysyi käsissä. Ympyrällä ori teki miltei pohkeenväistöä laukassa, kun puski niin pahasti etulavalla ulos, eikä sitä huvittanut kuunnella ratsastajansa pidätteitä ja korjausliikkeitä, joten lopulta Huzzle pomppi sivuttain hieman laukanomaisesti kuin mikäkin rusakko.

Ray oli mustan täysiverisen selässä todella tyytyväinen suoritukseen. Hän ei ollut koskaan kovin loistava kouluratsastaja, mutta päätti nyt Miu Miun kanssa tehdä asialle jotakin, kun oli aikaa ja sopiva hevonen. Ori nosti käynnistä suoraan kauniin ja tahdikkaan laukan, jonka koontia mies paranteli hieman. Pian hän olikin oikein tyytyväinen Miun laukkaan suoralla, joten käänsi hevosen laukkavoltille, työstäen laukkaakin ilman jalustimia, istuntaansa huomiota kiinnittäen.

Keira piti orinsa kuulolla pienillä puoli-pidätteillä ravatessaan uraa pitkin. Dara alkoi pikkuhiljaa käydä rasittavaksi, kun se oli huomannut, ettei pääsisikään hyppäämään esteitä. Ori ei tuntunut keskittyvän, vaikka nainen miten yritti, ja heti jos ohjilla antoi myöten, se lähti kiihdyttämään vauhtia. No, kyllähän Keira tiesi ettei sileätyöskentely pahemmin jaksanut innostaa mustaa estehevosta.

Keira innostui kuullessaan että seuraavaksi laukattaisiin. Laukka oli paljon mukavampi askellaji kuin ravi ja jotenkin hänestä oli alkanut tuntua siltä että Dara saattaisi keskittyä laukassa hivenen paremmin. Vaikka luultavasti ensin yrittäisikin kiitä päättömästi maneesin läpi.
Uusi valmentaja alkoi tuntua oikeastaan hyvin mukavalta ja huomaavaiselta tarjotessaan heille mahdollisuuden vaikuttaa tunnin kulkuun. Jotkut valmentajat kun olivat sellaisia, ettei heitä kiinnostanut mitä ratsastaja toivoi heidän tekevän, vaan laittoi ratsukon tekemään sitä, mikä hänen mielestään kaipasi eniten parannusta.
Keiralla ei tosin sillä hetkellä ollut mielessään mitään erityistä jossa kaipasi ohjeistusta sileätyöskentelyssä.

Kun he saivat luvan aloittaa, Keira valmisteli laukannoston ja Daran loikatessa innokkaana reippaampaan askellajiin sai nainen heti ensitöikseen hillitä sen menoa. Hetken mielijohteesta nainen käänsi mustan orin suurelle pääty ympyrälle ja varmistuttuaan ettei ketään ollut tiellä hän antoi sen kiihdyttää laukkaansa. Ori kiisi suuren ympyrän vauhdikkaassa laukassa ja heilautteli päätään sekä pärskähteli selvästi tyytyväisenä siitä että sai lisätä vauhtia. Kun he palasivat uralle, Keira hidasti tahtia ja vaati orilta kootumpaa laukkaa. Se oli heti paljon paremmin kuulolla saatuaan edes yhden suuren ympyrän kiitää vauhdikkaammin.

Keira käänsi orin voltille, jolla vaati sitä taipumaan. Dara huiski ilmaa hännällään eikä voltista tullut pyöreää orin kiihdyttäessä vauhtia lopussa niin että viimeinen puolikas voltista oli paljon edellistä loivempi. Keira käänsi sen pian uudelle voltille, joka onnistui edellistä paremmin. Nainen taputti orin kaulaa ja siirsi sen raviin. Dara pärskähti ja hidasti vauhtinsa raviin.
Pian Keira nosti sillä uudelleen laukan keskittyen mahdollisimman kevyisiin apuihin ja joutui jälleen pidättämään oria heti laukannoston jälkeen. Yksi voltti ja jälleen raviin. Kun Keira sitten kolmatta kertaa nosti laukan, ori jopa malttoi kuunnella eikä rynnännyt heti täyteen vauhtiin. Nainen taputti orin kaulaa pitäen samalla huolen siitä, ettei välimatka edellä menevään jäänyt liian lyhyeksi.

Vaikka esteillä Keiralla ei ollutkaan mitään vauhdikkaita kurveja ja lähestymisiä vastaan hän uskoi vakaasti ettei sileä työskentelyn valmentaja pitäisi jos hän antaisi orinsa kiitää laukassa puolet muita nopeammin, joten hän joutui hillitsemään orinsa menoa tavallista enemmän.

Jälleen kerran Caitlin ei voinut muuta kuin olla ylpeä valmennettavistaan. Nordqvistin ja Aleksei-orin yhteistyö näytti kehittyvän silmissä. Ratsastajakin taisi olla tyytyväinen, jos hymystä saattoi mitään päätellä.
"Upea pysähdys, Nordqvist", valmentaja kehui, kun ratsastaja pysäytti hevosen laukasta. Se ei ollut helppoa, mutta Nordqvist sai sen näyttämään siltä. Alekseikin näytti tyytyväiseltä. Caitlin hymyili. Tämän takia hän nautti valmentamisesta.
"Hyvä, pidä Pacon vauhti hallittuna. Hienoa, näyttää jo paremmalta asetukselta", Caitlin jatkoi katsoessaan innokkaan puoliverisen menoa. Paco oli selkeästi sitä mieltä, ettei saanut juosta riittävän lujaa. Sääli, kun kouluradoilla ei arvioitu vauhtia vaan hallintaa ja näyttävyyttä.

"Hyvin korjattu", valmentaja sanoi seuratessaan ruunikkoa, joka näytti oikein hyvältä laukatessaan kaula kaarella. "Huolehdi vielä nyrkkisi pystyyn, Harland, ja näytätte täydelliseltä parivaljakolta", Caitlin sanoi katsoessaan laukkaavaa ruunikkoa. Se oli selkeästi varsin hieno harrasteratsu, sillä ei erottunut kilpahevosten joukosta negatiivisella tavalla.
"Rauhoita kätesi ja istuntasi, Caloun", Caitlin sanoi katsoessaan suurta punarautiasta, jonka käsitys ympyrällä taipumisesta oli varsin uniikki. "Istu syvälle satulaan, anna jalkojen roikkua rentoina ja pitkinä ja kuvittele tonnin painot molempiin kantapäihisi. Vastusta liikettä, mutta pidä huoli, ettet vahingossakaan purista reisillä tai pohkeilla hevosen kylkiä", valmentaja ohjeisti. "Jos se ei edelleenkään kuuntele laukassa taivuttavia apuja, ota raviin tai käyntiin ja ratsasta ne uudestaan läpi pohkeenväistön ja ympyröiden avulla."

"Hyvältä näyttää, Wonchester", Caitlin totesi mustan täysiverisen ratsastajalle. Miu oli upea hevonen, joka esiintyi edukseen taitavan ratsastajansa kanssa. "Kiinnitä edelleen huomiota istuntaasi. Vaikka jalassa ei olekaan jalustimia, paina silti kantapäitä alas ja käännä nyrkit pystyyn."
"Hienosti korjattu, Quinton", valmentaja sanoi ratsastajalle, joka oli saanut hevosensa vauhdin edes hieman rauhallisemmaksi. Enää Dara ei loikannut laukkaan kuin mikäkin vieterilelu, vaan siirtymiset olivat pehmeämpiä ja hallitumpi. "Jatka siirtymisiä, niin saat sen paremmin kuulolle", valmentaja jatkoi seuratessaan vielä hetken mustaa oria.

Valmentaja käveli kentän keskelle.
"Ratsastakaa molemmille pitkille sivuille loiva kiemuraura. Kukaan ei ylitä kaaren aikana kentän pituushalkaisijaa, niin vältymme törmäyksiltä. Tehkää kaari vastalaukassa", valmentaja ohjeisti. "Jos se tuntuu hankalalta, ottakaa kulmassa raville ja nostakaa vasta kiemurauran alussa kaarelle sopiva laukka", Caitlin sanoi. Hän jäi seisomaan kentän keskipisteeseen.
"Luotan siihen, ettei kukaan ratsasta ylitseni. Olkaa hyvä ja aloittakaa", hän sanoi naurahtaen pienesti. "Jos kaarella on jo monta ratsukkoa, voitte ratsastaa ympyrän kentän päätyyn tai jatkaa suoraa uraa pitkin, kunhan vain pidätte huolen, ettette törmää kiemurauralta palaaviin ratsukoihin", valmentaja vielä lisäsi.
"Kun tuntuu siltä, että kiemuraura on hanskassa, voitte omaan tahtiinne siirtyä suorittamaan itsenäistä loppuverkkaa."

Katerina nosti Alekseilla laukan nyt hallitusti, sillä ori tiesi, ettei saanut kaahata. Hän otti voltin ennen pitkää sivua, jonka jälkeen kaarsi loivalle kiemurauralle varoen kuitenkaan menemästä jättimäisen maneesin pituushalkaisijan ylitse. Aleksei nosteli jalkojaan ja toivoi selvästi lisäystä, mutta pyyntöä ei koskaan tullut. Se oli vaihtaa laukkaa kaarroksen aikana, mutta ratsastaja osasi vaatia sitä pysymään oikeassa laukassa ja niin he suorittivat ensimmäisen vastalaukkaharjoituksen hieman takellellen, mutta onnistuneesti. Se ei ollut muodoltaan täydellinen, mutta Aleksein ajoittaisesta kiirehtimisestä huolimatta he tekivät sen edes sinnepäin. Katerina istui satulassa kuin liimattuna ja ojensi vain toisen kätensä rapsuttamaan orin valkeaa kaulaa. Samalla hän myötäsi sisäohjaa pitäen hevosen kuitenkin koottuna. Nainen käänsi orin pääty-ympyrälle, pysäytti sen ympyrän kaarelle ja jatkoi vasta, kun kimo seisoi rauhassa. Heillä oli mennyt paremmin kuin hän oli osannut odottaa.

Muutaman vastalaukkaharjoituksen jälkeen Katerina uskoi, että he olivat suoriutuneet hyväksytysti ja saattoi siirtää hevosensa raviin. Aleksei vaikutti tavallista uupuneemmalta, ja niin oli Katerinakin. Harjoitus oli tullut tarpeeseen ja hän aikoisi todellakin osallistua tuleviin valmennuksiin. Nainen myötäsi ohjasta ja antoi orin ravata pidemmässä muodossa ja kurotella turvallaan maata. Kat kevensi hallitusti hevosen askelien tahtiin eikä enää vertaillut itseään muihin. Häntä ei sillä hetkellä kiinnostanut yhtään, miten paljon paremmilta muut näyttivät: hän oli ylittänyt itsensä ja se tuntui hyvältä. Kerrankin hän koki yhteenkuuluvuutta Aleksein kanssa, mikä kai oli hevosenomistajalle hienoimpia hetkiä. Hän pidätti hevosen käyntiin pelkällä istunnalla ja kumartui silittämään hiestä kosteaa kaulaa. Hän ei olisi voinut olla Alekseista yhtään ylpeämpi ja kiitollisempi.

[Kiitoksia!]

Kayla pyrki kärsivällisesti säilyttämään rauhallisen tahdin ja rentouttamaan menoa kehumalla joka kerta, kun Paco pysyi halutussa vauhdissa useamman askeleen kerrallaan. Ori nyökkäsi päätään alemmas, myötäsi niskasta paremmin ja näytti hetken kulkevan kuin kouluhevonen. Ratsastaja ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen hevoseensa, vaikka tyytyväisyys ei varsinaisesti loistanut naisen keskittyneestä katseesta, jolla hän haravoi maneesia suunnitellessaan reittejä.

Kun pitkällä sivulla oli tilaa, Kayla ohjasi Pacon loivalle kiemurauralle. Tahti säilyi, eikä ori kompuroinut vastalaukassa, vaikka laukkaaminen välillä meinasikin saada sen keskittymisen herpaantumaan. Muutaman suorituksen jälkeen Kayla taputti puoliverisen kaulaa, pyysi sen raviin ja aloitti loppuverryttelyn kevyessä ravissa. Kun Paco alkoi tuntua rennommalta ymmärtäessään valmennuksen olevan lopuillaan nainen antoi sille hieman pidempää ohjaa ja salli sen venyttää kaulaansa. Saatuaan verryttelyt hoidettua Kayla istui satulaan ja pidätti pärskähtelevän orin käyntiin uran sisäpuolelle pysyäkseen poissa ravaavien hevosten tieltä. Hän antoi Pacon kävellä pitkin ohjin omaan tahtiinsa, kunnes sopivan tilaisuuden tullen pysäyttäisi sen maneesin keskelle laskeutuakseen satulasta ja taluttaakseen orin takaisin talliin.

[Anteeksi jäätymiseni ja kiitos pelistä!]

Pikkuvirheet ärsyttivät Sophieta paljon isompia mokia enemmän, sillä ne johtuivat yleensä aina pelkästä huolimattomuudesta – niin nytkin. Sophie tuhahti omalle huolimattomuudelleen ja nosti nyrkkiinsä pystyyn. O’Connorin kehut olivat kuitenkin omiaan pyyhkimään ärtymyksen pois mielestä. Kehut ja Sophien iloksi tähän mennessä suhteellisen hyvin onnistunut tunti pyyhkivät pois hänen mielestään myös sen, ettei valmennukseen osallistuminen ollut alun perin ollut hänen oma ajatuksensa, vaan enon. Tämän onnellisesti unohtaneena Sophie onnitteli itseään hyvästä ideasta ja kuvitteli itsensä tulevaisuuteen, jossa hän kävi säännöllisesti valmennuksissa ja sai kaikki muut jännittämään omalla täydellisellä ratsastuksellaan.

Sophie ohjasi Flaithrín pois voltilta ja jatkoi ratsastusta uraa pitkin. Hän kuunteli seuraavan tehtävänannon, joka tiputti hänet kuvitelmistaan takaisin maan pinnalle. Hän ohjasi Flaithrín suoraan lyhyeltä sivulta kiemurauralle. Vastalaukka jännitti vähän, mutta Flaithrí kuitenkin nosti sen kiltisti. Kiemurakin onnistui tarpeeksi hyvin, vaikka he eivät enää näyttäneetkään äsken saamansa kehun ”täydelliseltä parivaljakolta”. Seuraava kiemura ei kuitenkaan mennyt täysin suunnitelmien mukaan, sillä Flaithrí nosti väärän laukan. Sophie hidasti sen takaisin raviin ja nosti laukan uudelleen – tällä kertaa oikein, mutta laukannosto venähti silti. Seuraava kierros sujui paremmin, samoin kuin sitä seuraava. Viimeisen kiemuran jälkeen Sophie hidasti hevosensa rauhassa raviin ja alkoi keventää.

Hyvin sujuneen tunnin jälkeen loppuverryttely oli aina mukavan rentoa. Flaithrí nykäisi ohjista jonkin aikaa ravattuaan. Sophie kuitenkin odotti muutaman askeleen ennen kuin antoi hevoselleen hieman pidempää ohjaa. Samalla, kun hän pikku hiljaa antoi Flaithrílle pidempää ohjaa, Sophie katseli aikansa kuluksi muita ratsukoita. Nyt, kun tunti oli loppumaisillaan, hänen keskittymisensä alkoi herpaantua. Muista mallia ottaen Sophiekin pidätti ratsuaan ja siirtyi lopulta käyntiin uran sisäpuolelle. Hän taputti hevostaan kaulalle kiitokseksi. Ajallaan hän ratsastaisi kaartoon, rapsuttaisi hevostaan vähän lisää ja kiittäisi opettajaa ennen poistumistaan maneesista.


[Kiitos pelistä ja kärsivällisyydestänne! :D]