[Y] In learning you will teach and in teaching you will learn

Tammikuu

”Keesha!” Teddy kutsui vallatonta huskypentua Matthew sylissään. Minne ihmeeseen koira oli singonnut sillä aikaa kun hän oli estänyt poikaansa syömästä Dinglen kissalelua? Vastaus kysymykseen löytyi nopeasti, kun Keesha palasi kylpyhuoneesta kiskoen onnessaan kankaista vaatekappaletta mukanaan. Teddy oli melko varma, että kyseessä oli hänen sininen pitkähihainen poolopaitansa, joka hänellä oli ollut eilen päällään. Loistavaa. Koira oli käynyt kaatamassa pyykkikorin.
”Irti”, mies komensi koiraa, kun Keesha loikki hänen luokseen. Matthew pääsi lattialle jaloilleen, ja Teddy otti sen sijaan kiinni paidasta, jonka toisessa hihassa Keesha roikkui. ”Irti”, hän toisti terävämmin, ja hetken koiranpentu tuijotti häntä älykkäillä silmillään, ennen kuin aukaisi kitansa ja laski paidan vapauteen.
”Hyvä tyttö”, mies kehui koiranpentua, nappasi Matthewta kädestä ja houkutteli lapsen taapertamaan kanssaan kylpyhuoneeseen todistamaan tuhoa, jonka pentu oli ennättänyt saada aikaan noin kolmessakymmenessä sekunnissa.

Pyykkien kerääminen onnistui nopeammin kuin hän oli olettanut, mutta se taisi olla täysin sen tiedon ansiota, että mitä kauemmin hänellä kestäisi, sitä enemmän Matthew ehtisi riemuita vaatteiden heittelemisen ideasta ja Keesha aiheuttaa seuraavan kaaoksen. Huskypentu oli yllättävän nopealiikkeinen, kun keksi jotakin mielestään hauskaa puuhaa. Onneksi suurimman osan ajasta pahanteko rajoittui esineiden kantamiseen ja ulinaan. Se ei tosiaankaan ollut vitsi, että huskyt olivat kovaäänisiä. Keesha jutteli enemmän kuin Matthew, tai ainakin yhtä paljon. Joskus miehestä tuntui, että koiranpentu ja poika keskustelivat keskenään - toinen jokeltaen ja toinen ulisten.
Kun hän oli jälleen varma siitä, ettei vaatteita lojunut pitkin lämmitettyä lattiaa kavaltamassa hänen epäonnistumistaan koiravauvan isänä Gabriellelle, mies kaappasi nauravan Matthewn syliinsä ja suunnisti takaisin olohuoneeseen.
”Käydäänkö ensin pesulla vai laitetaanko ruokaa?” Mies kysyi pojaltaan, jota kannatteli tottuneesti rintaansa vasten.
”Kakku!” Matthew hihkaisi. Teddy nauroi päätään pudistaen.
”Poikakulta, kakku ei ole vastaus tähän kysymykseen.”
”Kakku!”
”Kakku ei ole vastaus kaikkeen elämässä.”
”Kakku!”
”Koetetaanko jotakin toista sanaa? Miten olisi vaikka isi?”
”Kakku!”
”I-si”
”Kakku!”
”Hyvä on, hyvä on, haluat vain sanoa kakku, etkö haluakin?”
”Kakku!”
”Niin minä ajattelinkin”, Teddy naurahti. ”Mennään ensin kylpemään, kultaseni. Kuka tietää, ehkä olemme onnekkaita ja äiti palaa kaupasta ennen kuin on aika iltapalalle. Äidin tekemä ruoka on aina paljon parempaa kuin isin, eikö olekin?”
”Kakku!”
”Niinpä niin, isi ei osaa tehdä kakkuja.”
”Kakku!”

Vesivahinko ei ollut kaukana, kun Teddy kylvetti poikansa - ja koiranpentunsa, kun Keesha päätti loikata kylpyveteen kesken Matthewn kylvyn. Kylpyammeessa seisova koiranpentu herätti suunnatonta hilpeyttä Matthewssa, joka jätti hetkeksi taikasanan (”Kakku!”) hihkumisen, kun saattoi sen sijaan kurkotella pienillä käsillään Keeshan suuntaan. Teddy päätti kaikessa hiljaisuudessa, ettei Gabrielle saisi koskaan kuulla, miten hän oli onnistunut alle tunnissa naisen ollessa kaupassa levittämään likapyykit pitkin alakerran kylpyhuonetta ja kastelemaan koko yläkerran kylvettäessään poikansa.
Tai no, teknisesti ottaen Keesha oli onnistunut molemmissa Matthewn avustamana.

Sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kun Teddy oli luvannut pitää vapaapäivän ja katsoa Matthewn perään, jotta Gabrielle voisi käydä hellimässä itseään kasvohoidoilla ja ties millä rentouttavilla hoidoilla, joita kylpylät tarjosivat, miehellä oli ollut tarkka suunnitelma päivälleen poikansa kanssa. Ainoa syy suunnata ulkoilmaan olisi Keeshan lenkitys. Muuten he viettäisivät laatuhetkiä kotona leikkien ja torkkuen. He söisivät hyvin (tai ainakin hän söisi, Matthew saattaisi heitellä suuren osan ruoastaan lattialle Keeshan riemuksi) ja nauttisivat elämän pienistä iloista. Katsoisivat värikkäitä animaatiosarjoja televisiosta ja opettelisivat uusia sanoja.
Se suunnitelma oli muuttunut, kun hän oli vilkaissut kelloaan ja tajunnut, että ikuisuudelta tuntunut aika oli ollut vain yksi tunti. Tai tarkalleen ottaen 72 minuuttia. Teddy oli hymyillyt keinuhevosella ratsastavalle pojalleen. Ja siitä idea oli syntynyt. He voisivat lähteä käymään tallilla, niin Matthew näkisi oikeita hevosia. Tiny oli aina utelias, mitä pieneen poikaan tuli. Varttia myöhemmin he olivat molemmat pukeissa ja valmiina lähtöön, joskin Matthew koetti parhaansa mukaan kiivetä aina uudestaan keinuhevosen selkään, kun hänen silmänsä vältti.
”Mennään katsomaan oikeita hevosia, kultapieni”, mies kertoi Matthewlle ties kuinka monetta kertaa, mutta tällä kertaa sana hevonen tuntui rekisteröityvän pienen pojan mielessä.
”Ihahaa!” Lapsi kiekaisi pirteästi.
”Kyllä, mennään katsomaan hevosia. Ihahaa”, Teddy toisti nauraen ja sieppasi pojan syliinsä, kun lähti asunnolta. Mies kiinnitti lapsen näppärästi turvaistuimeen ja lähti ajamaan maaseudun halki kohti Rosings Parkia.

Hevoset viettivät tänään ansaittua vapaapäivää, joten Teddy ei yllättynyt lainkaan, kun löysi Tinyn hiekkapohjaisesta tarhasta yhdessä Rhatanin ja Bugsin kanssa. Mies korjasi poikansa asentoa kyljellään ja tarttui lapsen ojennettuun käteen, ennen kuin Matthew ehtisi hankkia itselleen sähköiskun aidasta.
”Ihahaa!” Poika hirnui onnessaan ja heilutti pientä kättään.
”Kyllä rakas, ne ovat hevosia”, mies kertoi lapselleen ja kurotti taskuunsa. Ele sai Tinyn huomion hetkessä ja valtava puoliverinen ravasi aidalle tunkien päänsä pelottomasti kahden korkeimman poikkipuun välistä.
”Ihahaa!” Matthew hihkaisi taputtaen varovasti hevosen suurta päätä, joka oli ilmestynyt aidan lomasta heidän puolelleen. Tiny näytti tavattoman tyytyväiseltä hamutessaan pehmein huulin pienen pientä kättä, mikä sai pojan hihittämään ja hihkumaan riemusta. Teddy hymyili seuratessaan lapsen intoa niinkin pienestä asiasta, eikä suinkaan ollut ainoa. Tarhojen alueella kulkevista ihmisistä useampi pysähtyi vilkaisemaan pientä poikaa estevalmentajan sylissä, joka oli takertunut kaksin käsin Tinyn päähän. Ruunaa ei haitannut lainkaan poskia taputtelevat pienet kädet, kun hevonen puhalteli ilmaa vasten Matthewn takkia ja hamusi kangasta huulillaan.

”Ei!” Matthew kielsi painokkaasti, kun Teddy astui kauemmas aidasta poika sylissään. Lapsi kurkotteli pontevasti kohti hevosta ja kun se ei tuottanut tulosta, kielsi isäänsä uudemman kerran.
”Viedään Tiny sisään, niin saat rapsutella sitä kunnolla”, mies kertoi, vaikka poika ei sanoja ymmärtänytkään. Minkä Matthew ymmärsi oli se, kun Teddy kumartui poimimaan sangosta riimunnarun käteensä. Lapsi hihkaisi ja taputti riemuissaan käsiään yhteen. Teddy aukaisi portin, jolle Tiny saapui korvat hörössä, naksautti narun kiinni ja onnistui laskemaan suuren puoliverisen ulos portista ilman, että pudotti sylissään kiemurtelevaa lasta. Heti, kun portti oli suljettuna, mies päästi Matthewn jaloilleen maahan, joskin piti tiukasti kiinni pojan toisesta kädestä. Lapsi hyppi niin paljon kuin tasapaino vain antoi periksi ja koetti hivuttautua Tinyn luokse, mutta vuosien hevosten parista hankitulla kokemuksella Teddy piti Tinyn kaukana toisella puolellaan, missä hevonen oli pojan suureksi harmiksi Matthewn ulottumattomissa.

Pojan riemuksi Tiny oli onnistunut sotkemaan itsensä varsin perusteellisesti tarhassa, joten kun suuri ruuna seisoi pesupaikalle kiinnitettynä, oli Teddy ojentanut yhden pehmeistä harjoista Matthewlle, joka kävi ilolla toimeen isänsä vieressä. Teddy piti lasta ja hevosta herkeämättä silmällä, kun seisoi Tinyn kyljen kohdalla ja antoi Matthewn harjata mustaa jalkaa puhtaaksi. Vuohissukan valkea raja tuntui kiehtovan lasta suuresti, ja poika käyttikin pitkän ajan vuohisen puhdistamiseen. Teddyä moinen lähinnä nauratti, ja Tiny puolestaan roikotti päätään rennon letkeänä. Hevonen nautti puunauksesta, vaikka se keskittyikin yhteen ainoaan jalkaan. Mies pyöräytti kumisukaa aina silloin tällöin hevosen kaulalla, kyljellä tai lautasilla, mutta suurimmaksi osaksi miehen huomio oli lapsessa. Jatkuvasti valvomassa, ettei Matthewlle sattuisi mitään.
”Isi”, poika sanoi ojennellen käsiään korkeuksiin. Teddy toteutti sanattoman pyynnön poimia lapsi syliinsä ja piteli kaksin käsin kiinni, kun Matthew tahtoi harjata täplikästä kylkeä. Hän näytti pojalle mallia aina muutaman harjanvedon välein, sillä lapsi hukkasi suunnan nopeasti. Onneksi vastakarvaan harjaaminen ei haitannut lepsua ruunaa sitten lainkaan.

Teddy ei muistanut, milloin viimeksi hevosen harjaamisessa olisi kestänyt yli tunnin ilman, että hevonen olisi täydellisen kiiltäväkarvainen jälkikäteen. Tiny oli edelleen pölyinen ja hiekkainen monesta kohtaa, mutta väliäkö sillä. Pieni poika oli rakastanut harjan kanssa puuhailua siinä missä harjapakin kumoamista tallikäytävällekin. Kun Teddy jätti suuren puoliverisen tallityöntekijän vastuulle ja poimi Matthewn syliinsä palatakseen autolle, pieni poika oli kertakaikkisen uupunut. Lapsi oli unessa ennen kuin hän oli edes päässyt pois suurelta parkkipaikalta, ja Teddy hymyili tyytyväisenä vilkuillessaan turvaistuimessa nukkuvaa poikaa ajaessaan kotia kohden.

Sunnuntai 10. kesäkuuta 2018 - jatkoa tälle pelille

Matthewta ei olisi varmasti saanut kävelemään, vaikka miten olisi yrittänyt, sillä pieni poika oli puhdasta intoa. Taapero juoksi isänsä kädestä kiinni pitäen ja liian hitaaksi tuomitsemaa isäänsä perässä kiskoen kohti pientä tallirakennusta, joka oli Whirlow Hallin mailla asuvien eläköityneiden kilparatsujen koti.
”Poni”, poika toisti päättäväisesti nykäistessään jälleen kerran Teddyn kättä. Mies naurahti ja kumartui sieppaamaan taaperon syliinsä, vaikka lapsi kiemurtelikin kiihkeästi tahdossaan päästä alas ja nopeasti tallirakennukseen.
”Käydään hakemassa ponisi sisälle. Trio on tarhassa, ulkona muiden kanssa.”
”Poni tänne”, Matthew totesi huulet mutrussa ja kovasti äitinsä tiukkaa komennusta ääneensä hakien. Pieni taapero ei ollut aivan vielä moisessa onnistunut, mutta Teddy nappasi siitä huolimatta riimunnarun mukaansa ja laski Matthewn alas, kun poika sitä niin päättäväisesti vaati.

He suunnistivat vehreälle maalle Keesha omille teilleen kadoten, mutta Teddy ei erityisemmin pelännyt koiran - tai isänsä kukkien - puolesta. Keesha paineli varsin suoraa reittiä kohti dobermannien laumaa, jotka makoilivat tallirakennuksen varjossa tyytyväisinä. Epäilemättä joku nuorimmista koirista joutuisi pian juoksemaan kilpaa Keeshan kanssa.
”Poni. Minun”, Matthew hihkaisi innoissaan ja osoitti mustaa ratsuponia, joka laidunsi suurempien hevosten seassa.
”Kyllä, se on sinun ponisi. Trio, muistatko?” Teddy naurahti.
”Tio”, poika koetti pirteästi, mutta r-kirjain ei aivan särähtänyt oikealla tavalla. Väliäkö sillä.
”Hei, odotas nyt hetki”, mies torui napaten Matthewta paidan selkämyksestä kiinni, kun poika oli sännätä päin sähköaitaa. ”Siitä tulee pipi. Tsap, muistatko?”
”Tsap”, poika toisti, ”ei. Paha tsap.”
”Kyllä, juuri niin.” Mies aukaisi portin lapselle ja piti Matthewn tiukasti rinnallaan, kun asteli muutaman askeleen vehreän laitumen puolelle. Hän vislasi hevosille, joiden päät kohosivat yksi kerrallaan nurmesta. Ratsut lähtivät astelemaan kaikessa rauhassa heitä kohti ja pysähtyivät parin metrin päähän, kun mies kohotti kättään.
”Hienosti pojat ja tytöt”, hän kehui hevosia ja lähestyi lapsi rinnallaan mustaa ponia, joka pujotteli puolikaareen kerääntyneiden hevosten lomasta taidokkaasti näytille. Teddy naksautti riimunnarun kiinni ja palasi portille lähettäen loput hevosista yhdellä käden heilautuksella matkoihinsa. Trio asteli tyytyväisesti portista ulos ja Teddy sulki sähköäjohtavat langat huolella, ennen kuin tarjosi riimunnarua pojalleen. Mies tarttui Trion riimusta suoraan kiinni. Ei Matthew huomaisi, ettei taluttanut poniaan ihan itse.
”Minun poni”, poika julisti nauraen ja hirnui perään. Trio hamusi pehmeästi turvallaan Matthewn vallattomia hiuksia, saaden jo valmiiksi pörröisen pään entistä enemmän sotkuun.

Kun he pääsivät takaisin talliin, Teddy sitoi ponin kiinni ja ojensi pehmeää pölyharjaa Matthewlle, joka kävi onnessaan toimeen. Mies tyytyi vain seuraamaan sivusta ja vahtimaan poikaansa, vaikka Trio olikin ponina äärimmäisen kilttiä sorttia. Poni korkeintaan otti yhden sivuaskeleen, kun luki väärin Matthewn tahtoa ja väisti painetta, jota poika vahingossa poniin suuntasi, tai käänsi päätään hamutakseen lapsen hiuksia. Matthew nauraa kikatti aina, kun tunsi ponin turvan hiuksissaan, ja äityi useampaan otteeseen suukottamaan ponin päätä, kun siropiirteinen ratsuponi laski turpansa turhan matalalle. Teddy ei voinut estää leveää, lämmintä hymyä hiipimästä huulilleen, kun hän seurasi ponin ja poikansa kanssakäymistä. Näin hänenkin hevosrakkautensa oli saanut alkunsa. Yhdestä täydellisestä ponista, joka oli ollut hänen paras ystävänsä pari vuosikymmentä. Hän ei voinut kuin toivoa, että sama olisi edessä Matthewllakin.

Kun taapero oli saanut harjattua ponia sielunsa kyllyydestä, Teddy sipaisi Trion muutamassa minuutissa läpi ja tarkisti kaviot, ennen kuin valjasti ponin. Siitä olikin hetki, kun hän oli joutunut viimeksi nahkavaljaita järkeilemään, mutta nopeasti lukuisten solkien ja hihnojen sekasotku alkoi hahmottua ja Trio sai valjaat oikeinpäin päälleen. Hän peruutti ponin kärryjen aisojen väliin, kiinnitti kärryt ja nosti innokkaan lapsensa kevytkärryjen kyytiin. Sen jälkeen hän kiipesi itse Matthewn vierelle ja lähetti Trion käynnissä liikkeelle. Matthew nauroi, hihkui ja taputti onnessaan, kun poni käveli rennosti kartanon ympäri hiekkatietä mukaillen. Teddy naksautti kieltään pyytäessään ravia ja sai poikansa kiekumaan onnesta soikeana. Matthew siirtyi seuraavalla käyntipätkällä istumaan hänen polvelleen, jotta saattoi asettaa pienet kätensä isän käsien lomaan ja osallistua ponin ajamiseen.
He kävelivät ja ravasivat kartanon tammien reunustamaa pihatietä edestakaisin portilta kartanon eteen ja takaisin portille, eikä mies olisi voinut olla onnellisempi. Matthew tuntui säihkyvän, kun lapsi nauroi, kiljui ja kannusti poniaan. Teddy tasapainotteli lasta tottuneesti polvellaan ja pyysi hienosti töitä tekevältä Triolta laukkaa. Poni esitteli oikein rytmikästä ja ryhdikästä laukkaa Matthewn näyttäessä siltä, että poika vielä halkeaisi onnesta. Isäkään ei ollut kaukana siitä pisteestä, kun pidätti ponin käyntiin ja antoi Trion kävellä takaisin kartanon eteen kaulaansa venytellen.

”Käy hakemassa äiti, niin voit näyttää äidille, miten ajat Trioa”, Teddy ehdotti lapselleen noustessaan kärryjen kyydistä. Hän nosti taaperon maan tasalle ja katsoi nauraen lapsen perään, joka säntäsi sen enempää kannustusta kaipaamatta sisälle kartanoon Gabriellea hakemaan. Mies siirtyi silittelemään mustan poniruunan kaulaa ja kauniin, symmetrisen piirron peittämää päätä. Äiti oli ylittänyt itsensä, kun oli löytänyt tällaisen ponin hänen pojalleen. Trio oli kaikkea mitä hän olisi voinut Matthewlle toivoa ja vielä enemmän. Poni sai muutaman porkkananpalan hänen taskustaan kun he odottelivat, että Matthew palaisi äitinsä kera. Teddy tarkisti siinä sivussa valjaiden kiinnitykset ja kumartui tunnustelemaan kolme sukkajalkaa ja yhden kokonaan mustan koiven, mutta mitään syytä huoleen ei ollut. Ponin valpastuessa ja kääntyessä katsomaan kartanon etuoven suuntaan, Teddykin suoristautui ja laski kätensä ponin selälle, kun katseli ponin yli lähestyvää perhettään.
”Matthew osoittaa jo suuria lahjoja valjasajoa kohtaan”, mies naurahti odottaessaan, että voisi auttaa vaimonsa ja poikansa kärryjen kyytiin. ”Varo vain rakas, meillä on pian neljän hevosen valjakko.”