That wasn't flying - that was falling with style

[Avoin peli, tulkaa joku Zoen ja Sawyerin seuraksi :>]

Keira oli pyytänyt, että hän hyppäisi keskiviikkona Daralla tavanomaisen sileätyöskentelyn sijaan, sillä orille tekisi hyvää tottua hyppäämään muidenkin ratsastajien kanssa. Zoe oli suostunut epäröimättä. Hän hyppäsi mielellään, kunhan sai itse rakentaa radan ja suunnitella treeninsä. Niinpä muut tallityöntekijät olivat saaneet kentän kokonaan käyttöönsä neljältä, kun hän oli jäänyt tallille miettimään rataa ja puhdistamaan vastuuhevostensa varusteita. Sawyer oli istunut häntä vastapäätä moitteettoman järjestelmällisessä varustehuoneessa ja opetellut hitaasti mutta varmasti purkamaan ja kokoamaan suitsia.
Kuullessaan kavioiden kopinaa tallin käytävillä, Zoe ristitti viimeiset suitset, vilkaisi poskihihnaa tutkivaa Sawyeria ja yskähdyksellä kiinnitti entisen kersantin huomion.
"Tuo Daran harjalaatikko, suitset, satula ja suojat sen karsinalle", Zoe ohjeisti napatessaan riimun ja narun mukaansa. Hän lähti noutamaan mustaa oria tarhasta, pyöräyttäen silmiään kun näki hevosen jalat. Valkoiset sukat eivät olleet kovinkaan valkoiset, mikä sai naisen pudistelemaan päätään.

Sawyer seurasi kaikessa hiljaisuudessa Zoen puuhia, kun nainen pesi hevosen jalat, kuivasi ne huolellisesti ja varusti orin sen jälkeen käytävällä. Entinen sotilas ei tiennyt, miksi hevonen sai jalkoihinsa suojat tai miksi turpahihnan kireyttä testattiin sormilla, mutta hän painoi näkemänsä asiat mieleen. Hän oppi nopeasti tarkkailemalla, joten ehkä hän vielä jonakin päivänä osaisi itsekin laittaa varusteet hevosen selkään. Zoe ainakin sai sen näyttämään naurettavan helpolta.
"Saat tulla kantamaan puomeja ja kokoamaan esteitä", Zoe totesi kiristäessään tanssahtelevan hevosen satulavyötä. Dara näytti innokkaalta lähtemään liikkeelle, sillä nosteli jo suojien koristamia jalkojaan tepastellessaan hullunkurisen näköisenä paikallaan. Zoe komensi oria terävästi, mikä sai hevosen seisahtumaan hetkeksi.

He siirtyivät pääkentälle Zoen taluttaessa hevosta toisella puolellaan samalla kun hän arvioi kentän kokoa ja aiemmin miettimäänsä esterataa. Hahmotettuaan esteiden sijainnit, nainen lykkäsi ohjat hämmentyneelle kersantille. Sawyer jatkoi hevosen vieressä kävelyä, vilkuillen epäilevänä mutta uteliaana vieressään kulkevaa oria. Se näytti varsin komealta ja hienolta kulkiessaan pää korkealla ja korvat hörössä, mutta hän odotti jatkuvasti, koska se loikkaisi sivulle tai tekisi jotain muuta tyhmää. Hän oli nähnyt, miten paria tuntia aiemmin säikky ruskea hevonen oli retuuttanut Lucya loikkiessaan sinne tänne, eikä halunnut kokea samaa kohtaloa.
Zoe kantoi puomeja pari kerrallaan, laskien ne sopivaan kohtaan pitkälle sivulle, uran sisäpuolelle. Tuotuaan kaksi estetolppaa, hän nosti puomit matalaksi ristikoksi.
"Kokoa kaksi tällaista tuolle toiselle pitkälle sivulle", Zoe ohjeisti palatessaan Daran ja Sawyerin luokse. Sawyer antoi ohjat mielellään naiselle, joka pysäytti hevosen, laski jalustimet ja heilautti itsensä leikiten suuren eläimen selkään. Sawyer ei voinut kuin ihmetellä, mikä hulluus sai ihmiset nousemaan tuollaisten eläinten selkään suunnatessaan estevarastolle. Hän otti kolme iloisen kirjaviksi maalattua puomia kantoonsa. Zoe kiristi tottuneesti hevosen satulavyön, sääti jalustimet ja kannusti sen jälkeen innokkaan ratsunsa uralle kävelemään, keräten nopeasti ohjat tuntumalle.

Paulus oli tuntenut olonsa melkein… Hilpeäksi, kun oli suostutellut Kamirin lykkäämään uuden, varsin eriskummallisen tallityöntekijän Zoen niskoille. Hän olisi voinut jopa tehdä pienen tanssin, kun näki Zoen naaman ensimmäistä kertaa tämän joutuessa selostamaan tallin toimintaa kolmannelle Second Chance -ohjelman tulokkaalle, joka, parasta kyllä, ei tiennyt mitään hevosista. Hänen hilpeytensä saattoi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä Zoe oli ominut uuden työntekijän henkilökohtaiseksi palvelijakseen. Luoja, ja hän kun luuli, ettei voisi inhota tuota lehmää yhtään enempää. Ilmeisesti Sawyer oli armeijasta, ainakin näytti siltä - eikö tällä siis luulisi olevan enemmän itsekunnioitusta ja omanarvontuntoa kuin nöyristellä jotakuta Zoen kaltaista urpoa? Paulus sai edes jotakin tyydytystä siitä, että oli vaivihkaa irrottanut jälleen antennikaapelin naisen televisiosta ja vaihtanut internetin salasanan "Zoehaiseehomeelle"ksi.

Iltatallivuorossa oleva mies oli päättänyt lakata uudelleen pääkentän valkopuisen aidan parin tunnin luppoajallaan, ennen hevosten ruokkimista. Se, että Zoe sattui ratsastamaan siellä, oli vain odottamatonta plussaa. Mies kulki tunnollisesti lakkapurkin ja pensselin kanssa kentän aidan ulkopuolella ja eteni järjestelmällisesti, mutta katseli ratsukkoa kiinteästi ja etsi armottomasti virheitä.
"Luuletko, että Kamir kirjasi uuden työntekijän sinulle palvelijaksi? Täällä on oikeasti töitä tehtävänä. Luulisi, että voisit yrittää edes töissä olla sen verran ahkera, että selviät kaksi tuntia omin avuin", hän huomautti kuuluvasti ja tuijotti Zoea merkitsevästi. Hän oli syystäkin tyytyväinen, sillä oli kerrankin oikeassa: talli pursusi tehtäviä töitä, jotka odottivat tekijäänsä.

Zoe tukahdutti huokauksen, kun Paulus vaelsi jostakin kentän laidalle. Olisi vain pysynyt poissa. Hän ei todellakaan kaivannut idiooteista pahinta seurakseen. Onneksi miehellä näytti riittävän puuhaa aidan parissa, eikä Paulus varmasti pystyisi sekä laukomaan typeriä kommenttejaan että lakkaamaan aitaa, joten miehen voisi jättää täysin huomiotta. Zoe lämmitteli Daraa siirtymisillä, volteilla ja pohkeenväistöillä käynnissä ja ravissa, kertoen aina silloin tällöin Sawyerille, mihin puomi tai este pitäisi laittaa. Rata alkoi näyttää jo hyvältä. Viidellä esteellä sai ihmeitä aikaan. Lyhyellä sivulla oli puoliympyrällä kuusi puomia, joita hän käyttäisi alkuverkassaan.

Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei Paulus osaisi pysytellä hiljaa.
"Kyllähän minä selviän, mutta ajattelin, että mukanaolo tarjoaisi Sawyerille loistavan mahdollisuuden valmistautua siihen, millaista viikonlopun valmennuksissa avustaminen on", Zoe vastasi petollisen pirteällä äänellä. Tummissa silmissä salamoi, kun nainen tuijotti työkaveriaan. Työvihollistaan taisi tosin olla osuvampi ilmaus, kun otti huomioon, että kavereita heistä ei saisi millään.
"Voit toki auttaa Paulusta aidan kanssa tai hoitaa muita töitä, jos siltä tuntuu", Zoe jatkoi Sawyeria vilkaisten. Dara ravasi puomien yli kauniisti ja kolauttelematta. Hevonen oli innoissaan, mutta ainakin keskittyi jalkoihinsa. Se oli aina hyvä merkki. Zoe piti hevosen ympyrällä ja ravasi puomien yli toisen kerran ennen kuin vaihtoi suuntaa ja toisti harjoituksen niin päin. Dara tuntui herkältä ja kuuliaiselta, mitä nyt hieman innokkaalta, mutta se annettakoon anteeksi. Estehevoset tuntuivat aina kuumuvan pelkästä puomin näkemisestäkin.

"Tarvitsetko apua, sir?" Sawyer kysyi kuuluvasti Paulukselta tunteettomalla äänellään. Nainen seisoi hyväryhtisenä kentän keskellä pystyesteen vieressä ja tuijotti miehen suuntaan silmillä, jotka eivät koskaan tuntuneet tavoittavan kenenkään katsetta. Sawyer ei ollut aivan varma, oliko hän enää edes virallisesti töissä, mutta oli jäänyt tallille koska Zoe oli jäänyt. Hän voisi yhtä hyvin tehdä jotakin hyödyllistä käsillään sillä aikaa. Työt eivät tekemällä loppuisi.
"Jos todella kaipaat tekemistä, hae talikko ja kottikärryt, niin voit siivota tätä kenttää", Zoe huikkasi laukatessaan hiekkaa lennättäen Pauluksen ohi. Daran innokkuus kävi viimeistään selväksi puomeilla, joiden ulkolaita sopi laukka-askeleelle loistavasti. Ori ylitti ensimmäiset neljä puomia nätisti askeltaen, mutta ponnisti viidennen kohdalla pitkään, ilmavaan loikkaan, joka kantoi hevosen ja yllättyneen ratsastajan kahden viimeisen puomin yli kertaheitolla. Zoe horjahti orin loikan voimasta ja joutui ottamaan tukea toisella kädellään mustasta harjasta korjatessaan asentonsa hevosen selässä paremmaksi. Nainen luovi esteiden välistä ja käänsi hevosen uudestaan puomeille, pitäen tällä kertaa tarkasti huolen siitä, ettei ori keksinyt muuta ohjelmaa.

Paulus katsoi Zoea alentuvalla kylmyydellä. Jo oli otsaa!
"Ihan varmasti. Siis esteiden nostelua ei mitenkään voisi opettaa itse tilanteessa, koska se on niin uskomattoman vaativaa työtä", hän totesi paksulla sarkasmilla ja tuijotti ohi ratsastavaa naista aavistuksen murhanhimoisesti. Eikö Kamir ollut huomannut, kuinka törkeästi nainen juoksutti muita omilla asioillaan? Miehen mustat suunnitelmat katkesivat, kun Sawyer puhutteli häntä. Hetken mies näytti hölmistyneeltä. Sir, hän? Hänen suupielensä nytkähti epätietoisena. Ja totta kai Zoe puuttui peliin pienellä askareella - kentät siivottiin päivittäin - vain, koska ei selviäisi ilman palvelijaa edes hetkeä. Naisen läskiperse varmaan uupuisi, jos tämä joutuisi hoitamaan esteensä itse, niin kuin he muut tekivät.
"Joo, sinun on parasta pysyä täällä, koska Hänen Korkeutensa voisi muuten joutua vaikka tekemään jotakin itse. Toivottavasti pääset vielä oppimaan jotain todenmukaista tallityöntekijän hommista: perehdytyksen tarkoituksenahan ei ollut laittaa sinua juoksemaan sellaisen työntekijän asioilla, joka on liian laiska tehdäkseen omia töitään", Paulus puhui Sawyerille pahoittelevaan sävyyn ja mulkaisi merkitsevästi Zoea. Oli niin olevinaan, koska oli saanut paperit lannanluontiin, siis vautsi mikä kunnia.

Zoe keskittyi Daran ratsastamiseen. Hevonen liikkui vauhdilla ja monesti sivusuuntaan, jos ei saanut mennä niin lujaa kuin halusi. Innokkuus ei missään nimessä ollut huono ominaisuus, sillä se kertoi aidosta halusta tehdä töitä, mutta se oli turhauttavaa silloin, kun tarkoituksena oli harjoitella rauhallisia lähestymisiä. He hyppäsivät yksittäisen ristikon muutamaan kertaan molemmissa suunnissa ravi- ja laukkalähestymisin, ennen kuin hän oli tyytyväinen hevosen työskentelyyn. Dara korskui ja heitteli päätään, kun hän hidasti käyntiin ja jäi miettimään pientä esterataa kasatuista esteistä.

Sawyer oli kuunnellut Pauluksen varsin värikästä avautumista Zoen perehdytystavasta. Naista itseään se ei ollut häirinnyt lainkaan. Hän oli vuosien ajan elänyt ympäristössä, jossa nokkimisjärjestys oli jatkuvasti esillä. Uudet tekivät ne työt, mitä vanhemmat ja kokeneemmat eivät jaksaneet tehdä. Hän olisi ollut perehdyttäjänä vieläkin tiukempi ja julmempi kuin Zoe, jos totta puhuttiin. Hän olisi häpeilemättä lykännyt omat tylsät työnsä perehdytettävän tehtäviksi kokonaisuudessaan. Zoe oli sentään usein tehnyt töitä hänen kanssaa yhdessä, eikä vain katsonut vierestä.
"Opin koko ajan, sir", Sawyer vastasi ja suuntasi noutamaan kottikärryjä ja talikkoa. Hän oli yllättynyt siitä, miten kovin muutamakin hevonen onnistui sotkemaan kentällä. Kentät oli siivottu päivemmällä, eikä niillä ollut sen jälkeen ratsastanut kuin alle kymmenen ratsukkoa, ja silti lantaa oli siellä täällä. Omituisia eläimiä.

Dara kolautti puomin alas kahden esteen sarjalla ja Sawyer jätti talikon kottikärryjen luokse hölkätessään nostamaan puomin ylös. Hän palasi siivoamisen pariin ja vilkuili vuorotellen ratsukkoa ja Paulusta.
"Mikä saa ihmiset nousemaan hevosten selkään?" Entinen kersantti pohti ääneen, kun Dara taisteli pidätteitä vastaan kuuluvasti korskuen ja sivuttain liikkuen. Häntä ei ikinä saisi tuollaisen eläimen selkään. Arvaamattomia, vaarallisia ja vahvoja eläimiä. Ratsastajat olivat sekopäitä, jos muka nauttivat tuollaisesta puuhasta. Nainen vilkaisi Paulusta. Tuokin taisi olla niitä sekopäitä. Ihmeellistä porukkaa täällä.

Dara lähestyi kentän keskelle koottua matalaa pystyä kauniissa, tasaisessa laukassa. Zoe oli joutunut taistelemaan askellajista, mutta lopulta pidätteet olivat menneet läpi ja nainen saattoi lähestyä estettä suoralla, siistillä tiellä. Hevosen askel oli täydellisen pituinen lähestymistä ajatellen, mutta olisihan se ollut liian helppoa, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Dara ponnisti kengurumaiseen, korkeaan ilmaloikkaan, jättäen 60cm esteen ylle lähemmäs metrin tyhjää tilaa. Zoe hukkasi toisen jalustimen yllättävän loikan viedessä hänen tasapainonsa ja istunnalle herkkä Dara kiepahti heti laskeutuessaan painon ohjaamaan suuntaan. Zoe tunsi, kuinka hevonen katosi alta ja hän putosi kuperkeikalla hiekkaan. Dara kiersi kentän muutamaan kertaan vauhdikkaassa pukkilaukassa ennen kuin palasi ratsastajan luokse ilmavassa ravissa. Zoe pudisteli hiekat pois vaatteistaan ja heitti itsensä tanssahtelevan orin selkään kasvot ilmeettöminä.
"Sekopäistä touhua", Sawyer tuhahti nähtyään, miten taitava ratsastaja oli saanut kokea ilmalennon ja ylimääräisen laskeutumisen kentän kosteaan hiekkaan. Miksi ihmiset harrastivat tällaista? Olisivat edes tehneet jotakin hyödyllistä, jos vaarallista ammattia tarvitsivat.

Paulus vilkaisi epäluuloisesti miehekästä naista, joka tuntui asettuvan kelvottoman perehdyttäjänsä puolelle. No, raukka ei tainnut tietää paremmin. Perehdytyksen tarkoitus ei suinkaan ollut lykätä omia töitään muiden niskaan, vaan opettaa uusi työntekijä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasi itsenäiseen työskentelyyn: opettaa tallin käytännöt, säännöt ja tilojen käyttö, tavaroiden paikat, maastoreitit sekä mikä hevonen oli mikäkin ja minne ne kuuluivat. Sawyerin tapauksessa myös kuinka käsitellä hevosia ja toimia niiden kanssa. Mies ei muistellut mielellään, kuinka oli perehdyttänyt Bean. Talli oli ollut remontissa ja hän suhtautunut naiseen aavistuksen tylysti - mutta hän ei koskaan lykännyt omia töitään Bealle. Hän toivoi olleensa hieman parempi perehdyttäessään Lucya.
Miehen ajatusprosessi siitä, miten lyödä Zoea verbaalisesti vielä kerran katkesi, kun Sawyer hämmästeli ratsastajien mielenterveyttä.
"Mikä saa ihmiset lähtemään vieraan maan sotaan?" uudesta työntekijästä udellut mies kysyi entiseltä kersantilta samalla sävyllä.

Ja sitten koitti hänen viikkonsa paras hetki. Zoe teki komean ilmalennon ja päätyi selälleen tantereeseen. Kentän laidalta kaikui hidas, sarkastinen taputus, kun Paulus antoi aplodit arkkiviholliselleen ja hymyili vinosti sietämättömän tyytyväisen näköisenä. Tätä oli kelvannut odottaa!

Pauluksen kysymys sai Sawyerin kääntämään ilmeettömän katseensa kerrankin kunnolla mieheen. Naisen tapa tuijottaa suoraan kohti ja silti olla katsomatta silmiin häiritsi monia, mutta nyt hän todella kohtasi Pauluksen katseen.
"Toivo siitä, että jonakin päivänä kenenkään ei tarvitse puolustaa kotiaan", Sawyer vastasi tunteettomalla äänellä. Hän ei nähnyt ammatissaan mitään pahaa. Hän oli liittynyt armeijaan nuorena ja täynnä uskoa siihen, että maailmasta saattoi tehdä paremman paikan omilla teoillaan. Vuosien myötä usko moiseen oli ropissut, mutta hän oli jatkanut, koska ei tiennyt, mitä muutakaan tekisi elämällään.

Pauluksen taputus sai Zoen suuntaamaan synkän mulkaisun miehen suuntaan. Kuinka lapsellinen toinen saattoi olla? Hän keräsi innokkaasti pärskähtelevän hevosen ohjat tiukasti käsiinsä ja kannusti ratsunsa ravissa kiertämään kenttää. Sawyer sen sijaan katsoi Paulusta huvittunut pilkahdus silmissään. Ilmeisesti hän ei ollut ainoa, joka ei erityisemmin välittänyt Zoesta. Sawyer seurasi tarkkaavaisesti, kuinka Zoe lähestyi uudelleen samaa estettä, jolla oli aiemmin pudonnut. Tällä kertaa hevonen hyppäsi siististi matalan esteen yli eikä Zoella ollut mitään ongelmia pysyä kyydissä.
He laukkasivat kentän ympäri ja lähtivät radalle uudestaan. Ensimmäisenä ylittyivät matala ristikko ja pysty, sen jälkeen kahden esteen sarja. Dara painoi jatkuvasti enemmän kädelle koettaessaan kiitää yhä lujempaa esteeltä toiselle ja Zoe käänsi hevosta volteille hidastaakseen orin menoa. He kääntyivät kohti viimeistä, Sawyerin mielestä järjettömän korkuista metrin okseria, ja Dara mennä leiskautti tyylikkäästi siitä yli. Ori pukitti heti laskeuduttuaan mahtavalla loikalla, mikä heitti etunojassa istuneen naisen edemmäs satulassa. Zoe korjasi nopeasti istuntansa liikkeen taakse ja hidasti Daran käyntiin. Hevonen pärskyi ja puhisi päätään heitellen.
"Viitsitkö nostaa esteitä korkeammiksi?" Zoe kysäisi Sawyerilta, joka kohautti harteitaan ja suuntasi korjaamaan esterataa. Zoe mulkaisi Paulusta kuin putoaminen ja Daran häsellys olisi ollut miehen syytä.
"Hyvä, että herra lapsellinen piti putoamista hauskana", Zoe kommentoi Daran kulkiessa energisessä käynnissä Pauluksen ohi. "Toivottavasti suhtaudut siihen samalla, iloisella tavalla, kun itse putoat vastuuhevostesi selästä." Zoea otti jo valmiiksi päähän, että harjoitus ei mennyt ihan putkeen, joten Pauluksen asenne ei auttanut lainkaan. Hän ei epäonnistunut. Hän pärjäsi hevosten kanssa aina. Yksi putoaminen ei sitä muuttaisi.

[Ja anteeksi tämä turha jäätö.]

Paulus risti vaivihkaa sormensa, kun Dara pukitti ja sai Zoen horjahtamaan satulassa. Tule alas, tule alas! Hitsi. Ehkä seuraavalla kierroksella. Mies viestitti ajatuksen voimalla hevoselle riehakasta halua heittää ylimielinen mulkero tantereeseen.
"Se oli päiväni paras hetki", mies vakuutti vinosti virnistäen ja kohautti olkiaan, kun Zoe vetosi hänen tapaansa tipahdella hevosen selästä. Jos selästä äsken heitetyn roolissa olisi hän itse, hän olisi suhtautunut heittoon aggressiivisella vihamielisyydellä, mutta nyt hänellä ei ollut vaikeuksia naureskella arkkiviholliselleen.
"Ja juu, Sawyer, on parempi, että teet mitä tuo pyytää", Paulus nyökkäsi kevyesti päällään Zoen suuntaan, "ettei hänen vain tarvitse ansaita palkkaansa tekemällä töitä." Hän ei unissaankaan tarjoutuisi auttamaan. Hän oli teknisesti vapaalla, joten velvoitusta ei ollut - ja sitä paitsi, miksi Helvetin Hylkiö ansaitsisi avustajan? He muut joutuivat laskeutumaan selästä ja muuttamaan itse esteensä. Zoe ei edes ollut yrittänyt olla mukava yhdellekään muulle henkilökunnan jäsenelle. Nuoleskeli kyllä hevosenomistajien takapuolia pää umpilisäkkeessä asti ja oli niin mielinkielin, että ihan pahaa teki. Mies veti käsivarret puuskaan ja nojasi mukavammin aitaan merkkinä siitä, ettei olisi lähdössä pitkään aikaan minnekään.

Sawyer suuntasi korottamaan esteitä huvittuneena Pauluksen sanoista. Hän tiesi tarkalleen, että Zoe juoksutti häntä hoitamassa asioita, jotka olisivat kuuluneet naisen työhön, mutta hän ei välittänyt. Hän oli harjoittelussa, liittymiskoulutuksessa, joten tietenkin häntä juoksutettiin hoitamassa turhaakin turhempia hommia silloin kun työntekijät itse eivät niitä jaksaneet hoitaa. Niin se meni armeijassakin. Hän oli nyt uudestaan alokas, joten hän teki kaiken mitä käskettiin eikä kyseenalaistanut mitään ääneen.

"Hyvä kun nautit", Zoe vastasi. Hänen teki jo mieli lohkaista jotakin siitä, miten Bea ei saattanut sanoa samaa, mutta puri viime hetkellä kieleensä. Hän voisi käyttää aikaansa ja energiaansa Pauluksen kanssa tappelemiseen tai hän voisi antaa asian tipahtaa. Hän tiesi osaavansa ratsastaa, eikä Pauluksen mielipiteellä ollut mitään väliä.
Nainen kannusti Daran korotetulle radalle heti kun Sawyer oli palannut aidan luokse. Heti toisella esteellä puomit kolisivat, kun Dara ponnisti liian kaukaa, mutta se ei haitannut. Hän käänsi mustan, innokkaan ja raskaasti kädelle painavan ratsunsa sarjalle. Hevonen hädin tuskin mahtui esteiden väliin, vaikka se oli mitoitettu tilavaksi, sillä ori tuntui vaihtaneen uuden vaihteen silmään. Pidätteet eivät enää menneet läpi yhtään niin tehokkaasti, joten sarjan jälkeen hän kääntyi ympyrälle, jolla taisteli hevosen käyntiin. Hetkeä myöhemmin hän nosti uudestaan laukan ja lähestyi suoralla, pitkällä tiellä 120-senttistä okseria. Dara hörisi ja nosti päänsä taivaisiin kiihdyttäen jatkuvasti vauhtiaan, joten lopulta Zoe kiskaisi hevosen esteestä ohi, kun vauhtia oli yksinkertaisesti liikaa. Dara taisteli pidätteitä vastaan ja oli nousta pystyyn, kun vastusti kuolainta suussaan.

Saatuaan hevosen rauhalliselle, lähes kootulle laukalle, Zoe lähestyi okseria uudestaan. Hän piti hevosen lähes rautaisella otteella rauhallisessa laukassa, päästäen hevosen vasta kahta askelta ennen ponnistusta kiihdyttämään vauhtiaan. Ori ponnisti esteen yli vaivattomasti ja laskeutui tasaisesti, joten Zoe käänsi hevosen takaisin sarjalle. Dara koetti jälleen kiihdyttää. He tekivät voltin ja yrittivät uudestaan. Dara pysyi rauhallisessa, hallitussa laukassa, ylitti ensimmäisen esteen - ja kielsi toisen. Hevonen veti päänsä alas, pysähtyi aivan esteen eteen ja kääntyi sen jälkeen sivulle. Zoe roikkui hevosen kaulalla koettaen päästä takaisin satulaan, mutta irtonaiset jalustimet löivät hevosen kylkiä ja saivat herkän orin kiihdyttämään täyteen laukkaan. Daran pukittaessa peli oli menetetty. Zoe lensi tyylikkäällä voltilla hevosen kaulan yli selälleen kosteaan hiekkaan. Ori väisti viime hetkillä ratsastajaa sivuloikalla. Zoe haukkoi henkeään koittaessaan päästä jaloilleen.
"Hullujen hommaa", Sawyer kommentoi katsoessaan riekkuvaa oria, jonka ohjat roikkuivat lähes maassa. Hän ei ainakaan menisi ottamaan tuota sekopäätä kiinni. Zoe pärjätköön itsekseen.

Paulus ajatteli tismalleen samaa: Zoe pärjätkään itsekseen. Mies virnisti leveästi ja vislasi kannustavasti mustalle puoliveriselle, josta oli hetkessä tullut hänen uusi sankarinsa. Hän nojasi liioitellun rennosti aitaan ja näytti tavattoman kiinnostuneelta kentän tapahtumista. Tämä oli parempaa kuin pahinkaan reality-tv. Hän oli odottanut HH:n löylytystä kuin kuuta nousevaa.
"Aijai, onko Hänen Korkeudellaan vähän taidot ruosteessa, hmm?" hän kysyi ilakoiden ja kallisti päätään tuijottaessaan puhtaalla, nautinnollisella vahingonilolla tanteereeseen päätynyttä verivihollista.

"Sawyer, sinuna en murehtisi", mies jatkoi uudelle työntekijälle merkitsevällä, lohduttavalla sävyllä, "hevonen käyttäytyy noin vain, kun ratsastaja ei osaa asiaansa."

Zoe nousi jaloilleen, veti muutaman kerran henkeä käsillä polvistaan tukea ottaen ja suoristautui. Hän nousisi Daran selkään, hyppäisi sarjan hallitussa laukassa ja voisi sen jälkeen lopettaa. Hevonen oli todella saanut mennä aivan liian lujaa viime aikoina. Keira ei pitänyt hevoselleen kunnon kuria, mutta se ei oikeastaan edes yllättänyt Zoea. Sellaisia esteratsastajat olivat. Niin kauan kuin puomit pysyivät ylhäällä ja aika oli nopea, millään muulla ei ollut väliä.
"Silloin taitoni olisivat ruosteessa, jos antaisin hevosen valita tahdin", Zoe vastasi ärtyneenä. Pauluksen ilakointi ei todellakaan tehnyt tästä treenistä parempaa. Nainen asettui laukkaavan puoliverisen linjalle kädet levällään. Dara hidasti jo kauempana raviin ja lopulta käyntiin lähestyessään ihmistä. Onneksi musta ori antoi helposti kiinni. Zoe heilautti itsensä selkään, keräsi ohjat käsiinsä ja hetken keskittyi vain vaatimaan hevoselta selkeitä ristiaskelia rytmikkäässä tahdissa.

Pauluksen sanat eivät olleet kovinkaan lohdullisia, mutta Sawyer epäili, että ne oli tarkoitettu enemmän Zoen kuin hänen korvilleen. Jos hevoset käyttäytyivät noin, kun osaava ratsastaja teki virheen, miten kamalia villipetoja niistä tulisikaan, jos hän nousisi selkään? Hän ei halunnut ottaa selvää.
"Ei minun tarvitse murehtia, kun en ratsasta", Sawyer päätyi vastaamaan kurinalaisella tyylillään. Siinä missä Paulus nojaili aitaan rentona, Sawyer seisoi selkä suorana, kädet selän takana ja katse eteenpäin suunnattuna kuin joku olisi kehottanut seisomaan asennossa.

Pauluksen sydän lauloi, kun hän näki Zoen ärtymyksen. Yleensä HH oli kuin lobotomian saanut eikä ollut mitään todistetta siitä, että tämän päässä liikkuisi ylipäätään mitään. Zoe olisi saattanut yhtä hyvin olla ylettömään, rasittavaan pätemiseen ohjelmoitu robotti - mutta tämä, herkullinen, voitonmakuinen ärtymys kertoi, että myös HH oli lihaa ja verta, ja ennen kaikkea, voitettavissa.
"Ehkä jos sinulla olisi niitä kehumiasi taitoja ylipäätään, hevonen tulisi asiallisesti ratsastetuksi eikä saisi pelleillä mitä sattuu ja heittelisi sinua selästään…" mies pohti teatraalisella viattomuudella, kulmat kurtussa ja leukaansa hivellen. Leukapielessä oli jälleen purppurankirjava mustelma. Paulus ei pitänyt kirjaa, mistä niitä sateli.

Zoen suu puristui tiukaksi viivaksi Pauluksen sanojen myötä. Että toinen kehtasi! Hyvä kun pääsi itse hevosensa selkään ilman apua. Hän huomasi puristavansa ohjia tiukemmin kuin oli tarpeellista, mihin Dara vastasi nostamalla päätään ja viuhtomalla hännällään. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja koetti unohtaa yleisönsä kokonaan. Lihas kerrallaan hän pakotti itsensä rennoksi. Ei tästä muuten tulisi yhtään mitään.
Hän aukaisi silmänsä, nosti laukan ja vaati muutamaa vaihtoa Daralta kaarevilla urilla. Hevonen totteli herkästi eikä koettanutkaan kiihdyttää vauhtiaan. Ehkä sekin vaistosi ratsastajan turhautumisen ja päättäväisyyden, eikä koettanut enää onneaan pelleilyn kanssa. Hevonen ei ollut parhaimmillaan, mutta se sai kelvata. Zoe kannusti hevosen okserille. He ylittivät sen kauniilla, hallitulla kaarella, minkä vuoksi nainen taputti hevosen kaulaa ja kehui sitä monin sanoin. Kyllä se tästä. Sarja ei näyttänyt yhtä kauniilta, sillä he lähestyivät hieman liian lyhyellä laukalla ja hevonen joutui todella venymään ratsastajansa alla, että pääsi hyppäämään jälkimmäisenkin esteen hyvältä kohdalta. Tähän olisi hyvä lopettaa.
Zoe vilkaisi haastavasti Pauluksen suuntaan. Laittaisi itse paremmaksi. Sawyer ei voinut kuin vaivoin pitää kasvonsa peruslukemilla. Suupieli meinasi väistämättäkin nykiä ylöspäin, kun hän seurasi kahden työkaverinsa kädenvääntöä. Hän kun oli elänyt siinä käsityksessä, että he kaikki olivat aikuisia. Ilmeisesti hän oli ollut väärässä.

Paulus vain nojasi aitaan myhäillen sietämättömän tyytyväisen näköisenä. Mies oli varma, että oli nähnyt Zoessa ärtymystä, ja siten saattoi luottaa siihen, että kerrankin oli päässyt arkkivihollisensa nahan alle edes hetkellisesti. Se tarkoitti hänelle murskavoittoa - hänen työnsä täällä oli tehty. Zoe syömässä hiekkaa oli vain odottamaton bonus, josta mies otti mielellään kunnian, oli se sitten hänen ansiotaan tai ei. Hän voisi herkutella muistolla pitkään.
Mies heilautti kättään harvinaisen hyväntuulisella rentoudella Sawyerille ja soi Zoelle vinon, mustan hymyn, joka lupaili hänen päänsä rattaiden jo raksuttavan kieroilla teillä, kun hän lompsi takaisin tallia kohti. Oli sääli, ettei hän keksinyt syytä ottaa Sawyeria mukaansa. Zoe olisi ansainnut kerätä esteensä itse.

[Anteeksi tolkuton jäätö ja kiitos pelistä.]

[Kiitos!]

Zoe ratsasti loppuverryttelyn tavallista huolimattomammin, sillä sisimmässä kupliva ärsytys ei antanut sijaa huolelliselle, pehmeälle verryttelylle. Nainen tunnisti Pauluksen typerän hymyn, joka ei ikinä tietänyt mitään hyvää, mutta jätti huutamatta mitään typerää miehen perään. Onneksi toinen tajusi sentään poistua paikalta. Hän ei olisi jaksanut katsella ruhjottua miehenkuvatusta yhtään pidempään.
Sawyer kantoi estepuomit ja -tolpat takaisin varastoon, asetellen ne siististi paikoilleen. Entisen kersantin päässä raksutti, vaikka ilme olikin mitäänsanomaton. Hän pyrki muodostamaan oman käsityksensä todistamastaan tilanteesta, vaikka ei oikein tiennyt, mitä ajatella kaksikosta. Se ainakin oli selvää, etteivät Zoe ja Paulus tulleet toimeen keskenään, ja mikäli tästä kohtaamisesta saattoi mitään päätellä, kyseessä ei ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun kaksikon sukset menisivät ristiin.