Sade huuhtoo entisen

[Avoin peli, tervetuloa. Alex Chilton saapuu tallille kolmen hevosensa kanssa.]

Alex oli suunnitellut hevosten muuttoa Rosings Parkiin jo aikansa. Hän oli leikitellyt ajatuksella ystävänsä Kamir Loganin ehdotettua sitä ensikerran jo puoli vuotta aiemmin. Kamir toimi kuuluisan kilpatallin tallimestarina ja Alex kunnioitti vanhempaa miestä suuresti. He olivat tavanneet vuosia takaperin luonnollisen hevosmiestaidon seminaarissa ja sen jälkeen nähneet toisiaan silloin tällöin vastaavissa tapahtumissa. Oli hän jopa kerran vieraillut Rosings Parkin tallilla. Sen yhden kerran jälkeen hän ei tiennyt mitä odottaa. Tallin asukkaat olivat kuuluisia ja hienoja kilpahevosia, ja niiden omistajat nirppanokkaisia, rikkaita tärkeilijöitä, joiden varpaille Alex ei halunnut astua. Aikansa asiaa pohdittuaan hän oli kuitenkin todennut, että matka hänen nykyisestä kodistaan Newcastle Upon Tynesta Slaleyssa sijaitsevaan Rosings Parkiin oli lyhyempi, kuin hevosten aiemmalle tallille Richmondiin. Lisäksi häntä oli pyydetty suuren hevoselokuvan hevostenkouluttajaksi, ja elokuvan hevoset asuisivat Rosings Parkissa. Punnittuaan vaihtoehtoja aikansa, hän oli jättänyt viimeistään mahtavaan työtarjoukseen tarttuneena mukavan ilmapiirin ja pienen maalaistallin suunnatakseen kilpatallille, missä häntä odotti edellisestä paikasta poiketen maneesi, suuri ja hyvä kenttä sekä tietenkin ne hirvittävät kilparatsastajat.

Mies oli ajanut edeltä punaisella Toyotallaan ja parkkeerannut sen kentän laidalla olevalle parkkipaikalle. Onneksi autoja ei näkynyt montaa, mikä kieli siitä, että ihmisiä ei ollut montaakaan paikalla. Julkisilla kun pääsi huonosti Rosings Parkiin. Alex sytytti tupakan ja käyskenteli hieman hermostuneena kentän laidalla. Muutamat suuret pisarat kastelivat siniruudullista kauluspaitaa, mutta ilma oli painostava ja lämmin. Alex melkein toivoi, että olisi joko satanut sitten kunnolla tai ollut satamatta. Ilma oli päättämätön ja epämääräinen. Hän odotti pian perässään saapuvaa hevosautoa, josta kaikki hänen kolme hevostaan löytyisivät. Kunpa ne olisivat matkanneet rauhassa, mikä oli tietenkin ennakko-oletus matkustamiseen tottuneille hevosille. Ainoastaan Poppy oli aloittelija siinä, mutta ainakin tuon ensimmäinen ja ainut automatka oli sujunut vuosi aiemmin hyvin, ja nytkin hevonen oli uteliaisuuttaan ja ehkä miellyttämishaluaan kiivennyt autoon pelleilemättä. Gabinon ja Arizonan Alex oli sen sijaan opettanut kulkemaan autoon vaikka ilman taluttajaa. Ne osasivat myös peruuttaa sinne tarpeen vaatiessa. Joku olisi pitänyt sellaisten temppujen opettamista typeränä, mutta Alex näki sen mahdollisuutena oppia hevosten kanssa.

Neljälle hevoselle tarkoitettu kuljetusauto kaartoi pihaan. Alex vilkuili ympärilleen, mutta vielä hän ei nähnyt tervetulokomiteaa tallin puolesta. Hän oli kyllä ilmoittanut Kamirille melko täsmällisen ajan saapumiselleen ja tuo oli luvannut, että joku näyttäisi hevosten karsinapaikat ja auttaisi muutenkin tarvittaessa. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut sen tasoisella tallilla prioriteettilistalla ensimmäisenä. Alex poltti tupakkansa loppuun ja asteli sitten hevosauton kuljettajan kanssa takarampille. He laskivat sen ja hän näki kaikeksi onnekseen hevoset rauhallisina. Ne katselivat uteliaasti korviaan käännellen avautuvaa näkymää ja haistelivat tallipihan tuoksuja.

Maanantait eivät yleensä nostaneet Effien itsetuntoa. Painostava, ukonilmaa enteilevä lämpö sai paidan liimaantumaan selkään ja hiukset niskaan. Hänen päivänsä oli alkanut, kuten kaikki maanantait, stressipitoisella maastoratsastuksella Moneypennyn kanssa, ja vaikka Paulus ja Lucy tekivät parhaansa auttaakseen häntä, tamma oli ollut yhtä levoton hiostavassa ilmassa kuin hänkin ja kulkenut kuin äärimmilleen viritetty jousi säpsyen ja syöksyillen jokaisen pensaikon kohdalla. Se, että hän oli lopenuupunut ja käsivarret tuntuivat voimattomalta, keitetyltä pastalta, kun hän lähti seuraavaksi loputtoman ylienergisellä Funksilla maastoon, ei koskaan ollut hyvä lähtökohta. Hänelle ei ollut jäänyt epäselväksi, että muuan kollegan mielestä hän ei kuulunut hevosen selkään. Olkapäätä vihloi ja ranne oli turvoksissa. Päivätallin jälkeen hänen olisi vietävä vielä Slips maastoon, ja se sai hänen vatsansa kiertymään solmuun, sillä Nimbuksen ollessa viimeisillään, hän menisi yksin. Kai tämä oli yhtä hyvä päivä kuolla kuin mikä tahansa.

Työpäivät eivät kuitenkaan olleet yhtä masentavia kuin yleensä, sillä sen lisäksi, että hevoset olivat yötä päivää ulkona ja siivous minimaalista normaaliin verrattuna, hänen työtehtäviään oli siirretty enemmän järjestelemisen suuntaan. Ja jokainen hänet tunteva tiesi, että hän rakasti organisointia. Ehkä se oli vain keino lykätä epämiellyttävät työt hänen niskaansa, mutta Effie oli ylpeä saamistaan vastuista ja nautti suuresti saadessaan järjestellä tallin päädyissä möyrivää laajennusremonttia sekä avustaa Kamiria tallin arjen, asiakkaiden ja markkinoinnin organisoinnissa. Hänen lähettämisensä vastaanottamaan tallimestarin vanhaa ystävää tosin oli seurausta lähinnä siitä, että Colin ja Paulus kommunikoivat pääasiassa ärhäköin murahduksin ja tummanpuhuvin mulkauksin.

Effie oli varmistanut kolmen uuden hevosen karsinoiden valmiuden perfektionistin tarkkuudella, mikä tarkoitti sitä, että puhtaat, kuohkeat purut oli levitetty kuin taideteos ja ruokakuppi oli niin puhdas, että siitä olisi voinut syödä lounaansa. Hän oli sekoittamassa hevosilleen päiväruokia, kun Paulus ilmoitti merkitsevällä murahduksella tulijan saapuneen ja tarjoutui hoitamaan päivätallin loppuun naisen puolesta. Effie suoristi valkoista t-paitaansa hölkätessään hentoon sateeseen. Päätyovet olivat suljettuina laajennuksen takia, mikä pidensi kulkumatkaa, joten hän suuntasi kohti pääparkkipaikkaa tarhojen ja tallin välistä kulkevaa polkua.
"Herra Chilton?" hän tiedusteli kohteliaasti, mutta ei voinut olla vilkaisematta terävästi tupakkaa. Minneköhän mies ajatteli sen tumpata?
"Herra Logan on tällä hetkellä poissa, joten hän pyysi minua varmistamaan, että pääsette asettumaan."

Tallin laajennus oli herättänyt Alexin huomion, sillä viimeksi niin säntillisen siisti tallipiha oli huomattavan remontin armoilla. Hän katseli kiinnostuneena rakenteita ja mietti, mitä mahtoi olla tekeillä. Huvittunut hymy nousi kasvoille kun hänen mielessään kävi, että ehkä hänen hevosensa tarvitsivat arvolleen sopivat, uutuuttaan kiiltävät karsinat. Se oli vain hetken ajatus, eikä hän missään nimessä uskonut siihen. Ehkä tallin julkisivua vain kunnostettiin. Mikäli työ tarvitsi lisäkäsiä, hän tarjoutuisi mielellään avuksi. Hän oli tottunut viettämään pitkät päivät tallilla, ja mihin muuhunkaan aikaansa käyttäisi. Ehkä joku vielä maksaisi sellaisesta.

Hänen katseensa siirtyi jostakin tallin nurkan takaa ilmestyneeseen nuoreen naiseen. Hän tumppasi tupakan sillä sekunnilla maahan, ja kun natsa alkoi jäähtyä, työnsi sen nenäliinan sisään paitansa rintataskuun. Saisi hävitettyä sen sitten, kun pääsisi seuraavan roskakorin luo. Lämmin hymy nousi silmiin saakka, kun toinen tuli lähemmäs.
”Päivää”, Alex tervehti varsin kohteliaan oloista naista, jonka tupakkaan luodun katseen oli kyllä rekisteröinyt. Edellisellä tallilla siihen ei ollut puututtu millään lailla. Rosings Park oli erilainen. Se saattaisi olla viimeinen naula hänen lopettamissuunnitelmissaan.
”Kiitos paljon, selviän kyllä kunhan saan hevoset karsinaan”, hän sanoi kiivetessään reippain askelin ramppia ylös ensimmäisen hevosen, Gabinon, luo. Musta ori seisoi valppaana pää taivaissa ja katseli innokkaasti höristen ulos. Sen suuret silmät näyttivät mulkoilevan kaikkea, mikä osoitti edes aikeita liikkua.

Alex irrotti Gabin ja talutti sen tallipihalle hilliten narun päässä orin menoa. Se jäi tanssimaan paikalleen ja kurotteli pitkää kaulaansa naisen suuntaan.
”Tämä on Gabi”, hän nyökkäsi ja tarjosi narua.
”Olisitko pidellyt sitä, kun otan nuo kaksi muuta ulos?”

"Totta kai, herra Chilton", Effie vastasi automaattisesti ja otti vastaan pienen, mustan hevosen riimunnarun. Hän piteli sitä huolellisesti, sillä ei antaisi uuden hevosen karata käsistään, ja mikäli arabialainen oli innokas hieromaan tuttavuutta, silitti sen siroa päätä ja taputti lapaa. Hän oli ymmärtänyt Kamirin puheista, etteivät Chiltonin kolme hevosta olleet aivan samaa ammattikuntaa kuin tallin pääasiassa puoli- tai täysiveriset kilpahevoset. Heidän ainoa lännenratsastukseen taipuva hevosensa taisi olla eläinlääkärin kirjava showhevonen.
"Sujuiko matkanne hyvin?" hän tiedusteli ja kun mies saisi kaksi muuta hevostaan ulos, tarjoutuisi johtamaan tietä talliin. Hevoset olisi varmaan hyvä laittaa tutustamaan karsinoihinsa siksi aikaa, kun mies tutustuisi talliin.
"Pahoittelemme remontin tuomia kulkuvaikeuksia. Tallin laajennuksen pitäisi olla valmiina elokuun loppuun mennessä", hän infosi ja nyökkäsi kohti harmaakivisten tallinpäätyjen edessä kohoavia, matalampia perustuksia. Paulus selosti hänelle tohkeissaan, kuinka pian päästäisiin valamaan lattia ja rakentamaan seinät. Harmaakivinen, vanha talli tulisi säilyttämään historiallisen estetiikkansa.

Effie tarjoutui näyttämään ensin tammalle tarkoitetun karsinan läheltä länsikäytävän päätyä, ja johdattaisi kaksi jäljelle jäänyttä hevosta sitten niille varatuille paikoille itäkäytävälle.

”Varsin hyvin, nämäkin näyttävät ihan rauhallisilta”, Alex nyökytteli ja antoi Effien huolehtia mustasta orista. Alex talutti kaikkeen tottuneen, kirjavan Arizonan ja ympärilleen uteliaana pälyilevän ison Poppyn perässään kohti tallia. Hänen onnekseen kaikki hänen hevosensa kunnioittivat ihmistä siinä määrin, että taluttaessa ei helposti tulisi tallotuksi tai revityksi joka suuntaan.

”Tuleeko tänne lisäkarsinoita vai muita tiloja?” Alex kysyi vilkaisten remontissa olevaa tallipäätyä. Tallissa hän saattoi laskea Arin narusta irti käytävälle ja johdattaa Poppyn tutustumaan karsinaansa. Hän irrotti riimun hevosen päästä ja jätti sen sitten karsinanoven suljettuaan. Kirjava ruuna seisoi paikallaan rauhallisesti ja lähti seuraamaan Alexia omalle karsinalleen, kun tuo tarttui uudelleen naruun.

Arizonan ja Gabinon karsinat olivat vierekkäin, mistä mies oli erityisen tyytyväinen.
”Tallinne on todella upea”, hän sanoi tyytyväisenä riisuessaan Arin riimun tuon karsinassa. Talli oli hänelle ja kolmelle harrasteratsulle aivan liiankin hieno, ja Alex saattoi vain toivoa, että tulisi hyväksytyksi kilpatallilla. Mies silitti suurin liikkein luottoratsunsa kaulaa ja sulki karsinanoven. Ari haisteli karsinan ympäriinsä ja lopulta päätyi piehtaroimaan puhtaisiin kuivikkeisiin. Mikä yllätys.

”Mikäli en muista väärin, satulahuone on tuolla?” hän kysyi näyttäen kädellään oikeaan suuntaan. Hänellä olisi hevosautossa vielä kaikkien varusteet.
”Anteeksi, en kuullut nimeäsi?” Alex yllättäen havahtui ja loi hymyilevän, kysyvän katseen naiseen. Olisi kai kohteliasta tutustua jo heti ensimetreillä.

Effie vietti kuusi päivää viikossa isojen, raisujen hevosten riepoteltavana ja tallottavana, joten tulinen, mutta pieni ja ihmistä kunnioittava Gabino oli ihastuttavaa vaihtelua. Nainen silitti hellästi sen turpaa päästäessään sen miehen hyväksynnällä tekemään tuttavuutta karsinaansa tallin päädyssä. Luonnollisen hevosmiestaidon ja Kamirin ystävän hevoset viettäisivät varmasti kesää ulkona, joten remontin ei pitäisi häiritä niitä.
"Talliin lisätään kaksikymmentä karsinaa lisää", hän vastasi. Kisakeskukseen jonotettiin karsinapaikkoja, joten Fairchildit olivat päättäneet tarttua toimeen nyt, kun siihen oli ihanteellinen mahdollisuus. Seuraavaksi saataisiin luultavasti kolmas kenttä tai lisää tarhoja niiden pidempien lepokausien mahdollistamiseksi. Hän säteili hienovaraista ylpeyttä miehen kehuessa enemmän tai vähemmän tosissaan talleja upeaksi: sitä se totisesti oli, ja siitä hän piti huolen.

"Kyllä", hän vastasi kysymykseen satulahuoneen sijainnista, ja pisamaiset posket punehtuivat aavistuksen, kun mies tiedusteli hänen nimeään. Hän oli niin tottunut tallityöntekijän näkymättömään, itsestäänselvyytenä otettuun rooliin, ettei ollut tajunnut esitellä itseään.
"Effie Hepburn, hauska tutustua. Voin auttaa hevostenne varusteiden kanssa", hän tarjoutui. Se ei ollut vain velvollisuus tai altruistinen avuntarjous, sillä armeijallisen siististi järjestetty satulahuone oli hänen pyhättönsä.
"Herra Logan kertoi teidän olevan luonnollisen hevosmiestaidon asiantuntija?" Effie tiedusteli, mikäli mies oli ottanut vastaan hänen apunsa ja he suuntasivat parkkipaikkaa kohti.

Effie Hepburn. Alex painaisi nimen mieleensä. Hän nyökkäsi kiitollisena avuntarjoukselle ja huokaisi helpotuksesta, sillä tavaroiden raahaaminen yksin olisi vienyt varmasti ikuisuuden. Nyt hän sai oivan tavan tutustua sekä talliin, että oletettavasti tallityöntekijään. Pisamakasvoinen nainen oli oikein sievä.
”Ystävällistä”, hän hymähti toisen tarjoukselle ja lähti tuon kanssa ulos. Painostava ilma iski vasten kasvoja heti ulko-ovella.

”Asiantuntija kuulostaa turhan hienolta”, Alex naurahti ja heilautti kättään vähätellen.
”Jätän sen roolin Kamirille. Mutta kyllä, käytän luonnollisen hevostaidon metodeja hevosten kanssa”, hän nyökkäsi ja pyyhki hionneita kämmeniään farkkuihin.
”Yhdistelen eri koulukuntien tapoja hevosen mukaan”, hän selitti voimatta tuntea pientä ylpeyttä itsestään, että Kamir oli kertonut hänestä niin kauniin sanoin. Alexia pidettiin asiantuntijana, mutta luennoidessaan tai valmentaessaan hän ei koskaan kutsunut itseään siksi. Hänhän vain käsitteli hevosia kipua, pakottamista ja erilaisia pelkotiloja välttäen – hevosen ehdoilla.

”Ratsastan pääasiassa westerniä”, Alex kertoi nostaessaan painavan lännensatulan hevosauton säilytystilasta.
”Koulutan hevoset toimimaan myös perinteisellä englantilaisella ratsastustyylillä. Poppy on minulla nyt ratsutettavana ja koulutettavana, enkä ole edes hankkinut sille lännensatulaa.” Mies nappasi mukaansa useat suitset satulan lisäksi.
”Ymmärrän, mikäli kyseenalaistat toimintatapani. Rosings Parkin kaltainen kilpatalli tuskin on tottunut näkemään tällaista huuhaata kovin paljon.” Kevyt naurahdus ryhditti sanoja. Hän otti oman todennäköisen roolinsa tallin pellenä rennosti eikä jaksanut tapella hänen tapojaan epäilevien kanssa. Kiinnostuneille hän oli sitä vastoin kertomassa oikein mielellään ajatuksiaan.

Effie kuunteli kiinnostuneena Alexin kertoessa valitettavan niukkasanaisesti itsestään. Hän oli vaikuttunut Kamirin taidoista ja tiedoista, ja Alex saattaisi tietää jopa enemmän: luonnollisen hevosmiestaidon opit ja periaatteet olivat kauniita ja, kuten Kamir usein todisti, toimivia. Effie oppi niistä mielellään lisää. Lännenratsastus puolestaan oli hänelle varsin vieras alue, mutta hän katsahti koristeellista, painavaa satulaa miehen käsivarsilla arvostavasti. Hän näytti aavistuksen vähemmän arvostavalta, kun Chilton oletti hänen kyseenalaistavan tai muuten halveksivan alaansa.
"Olen erittäin kiinnostunut oppimaan lisää alastanne, herra Chilton", hän korjasi kohteliaalla sävyllä ja tarjoutui ottamaan varustelaatikon kannettavakseen. Tallityö antoi tekijälleen rautaiset hauikset.
"Herra Logan harrastaa huuhaaksi kutsumaanne lähestymistapaa päivittäin ja soveltaa vaihtoehtoja jokaisen sen sallivan omistajan hevoseen", Effie jatkoi ystävällistä sävyä tavoitellen heidän luultavasti suunnatessaan satulahuonetta kohti. Hän jätti lisäämättä, ettei kilparatsastus tarkoittanut, etteikö ratsastaja voisi olla avoin erilaisille ajatuksille tai haluaisi edistää hevosensa hyvinvointia. Chilton oli todennäköisesti oikeassa siinä, että osa kieltäytyisi jyrkästi "huuhaasta".

Satulahuoneen kiviseinät oli kalkittu valkeiksi, vaalea puulattia oli puhdas ja puisen katon poikki kulki kotoisia tukipalkkeja. Effie esitteli varaamansa paikat Chiltonin hevosten varusteille: laminoiduin nimilapuin varustetut kaapit, hyllypaikat harjapakeille, telineet satuloille ja suitsille. Hän osoitti samalla mistä mitäkin löytyisi, ensiaputarvikkeista kaviorasvaan tai seinällä oleviin listoihin tarhauspaikoista ja varusteista. Satulahuoneesta luultavasti löytäisi haluamansa ilman opastakin, sillä jokaisessa ovessa, laatikossa ja hyllyssä oli info sen sisällöstä. Oikeanpuoleista seinää dominoivien pesukoneiden ja kuivausrumpujenkin ohjauspaneelien alla oli info laitteiden käytöstä.

Alexin oli myönnettävä, että hän yllättyi Effien avoimesta asenteesta. Tietysti, Kamir oli tehnyt häntä varten upean pohjatyön eikä tuo selvästi ollut ollut väärässä kutsuttuaan hänet tallille. Hän hymyili yllättyneenä mutta iloisena naiselle.
”Siinä tapauksessa kerron sinulle kaiken, mitä tiedän”, Alex hymyili ja piti sitä lupauksena. Hän oli valmis opettamaan osaamansa niille, ketkä siitä olivat kiinnostuneet. Vaikka hän elätti itsensä taidoillaan, hän ei koskaan kieltäytyisi auttamasta innostuneita alalla palkatta.
”Olen valitettavan tietämätön tallin käytännöistä. Kamir ei ole kertonut kovin tarkkaan”, hän pahoitteli kantaessaan sylillistä tavaraa kohti tallin satulahuonetta.

”Miten satulahuoneen saa pidettyä näin siistinä?” Alex ihmetteli suureen ääneen heidän saavuttua puhtaaseen ja järjestelmälliseen varustehuoneeseen. Hän osaisi neuvomattakin löytää paikat hevostensa tavaroille, niin hienosti kaikki oli laputettu. Mies latoi tavaroita käsistään niille tarkoitetuille paikoille ja äänteli ymmärtäväisesti Effien esitellessä satulahuonetta kuin suurta ylpeydenaihettaan. Alex todella ymmärsi sen, että nainen oli siitä ylpeä: hän saattoi lukea rivien välistä, että Effie oli kaiken sen järjestelmällisyyden takana.
”En ole tottunut tällaiseen. Tulen ihastelemaan tallianne varmasti aina”, hän naurahti vaikka tiesikin tottuvansa siihen käydessään siellä joka päivä. Rosings Park oli kuitenkin tehnyt häneen jälleen kerran suuren vaikutuksen, vaikka hän pohtikin edelleen, oliko omiaan asuttamaan hevosiaan kilpatallissa. Hän oli nähnyt hevoset laitumella ja oletti, että myös hänen hevosilleen löytyisi paikka.
”Ovatko kaikki hevoset laitumella nyt?” hän kysyi varmistaakseen epäilynsä. Kokopäiväulkoilu, jonka Kamir oli luvannut hänelle, toteutui kesäisin ilmeisesti vieläkin laajemmin.

Effie väläytti Chiltonille kiitollisen hymyn tämän tarjoutuessa jakamaan tietonsa. Mikäli se järjestyisi, hän oppisi enemmän kuin mielellään. Jos olisi keino, jolla Funks, Slippers, Moneypenny ja Chove olisivat helpompia käsitellä ja ratsastaa, hän haluaisi tietää. Ehkä hän saisi vähentää retkiään terveyskeskukseen.
"Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiinne", hän tarjosi ja asetteli tuomiaan varusteita paikoilleen. Hänen oli vaikea jättää työtä, jos koki, että se oli vähemmän kuin täydellisesti tehty. Hän hymyili sekä ylpeänä että hämillisenä miehen hämmästellessä satulahuoneen siisteyttä. Hän sai kuulla työkavereiltaan päivittäin enemmän tai vähemmän leikkimielistä naljailua neuroottisuudestaan. Ehkä se ei ollut aivan tervettä ja ehkä talli ei tarvinnut tällaista siisteyden ja järjestyksen astetta, mutta ei kai se ketään satuttanutkaan?

"Kaikki hevoset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat ulkona ympäri vuorokauden", Effie varmisti. Muutama jääräpäinen hevosenomistaja oli vakuuttunut siitä, että heidän hevosensa hajoaisi sateesta, pelkäsi pimeää tai olisi yksinäinen, jos ei saisi olla öitä karsinassaan. Loput saivat onneksi vaeltaa pienen valtion kokoisilla kesälaitumilla laumoissa.
"Teidänkin hevosenne voivat siirtyä laitumille, kun ovat asettuneet. Voin myös näyttää niiden tarhat; normaalisti tarhaamme hevoset noin aamukahdeksasta iltakahdeksaan."

”Hienoa”, Alex hymyili leveästi, kun Effie kertoi hänenkin hevostensa pääsevän pian kokoaikaisesti laitumelle. Gabi kuului hirnuvan tallissa ja pian siihen vastasi Poppyn epäröivä ja ihmettelevä pärskähdys. Tamma ei varmaan ymmärtänyt ystävän kutsuhuutoa, vaan reagoi jotenkin kun kuuli, ettei ollutkaan ihan yksin.
”Kamir ei ole turhaan suitsuttanut tätä paikkaa”, hän virnisti ja otti askeleen hakeakseen lisää tavaraa. Kaksin he selviäisivät urakasta nopeasti. Suuri osa tavaroista oli pakattu arkkuihin, mutta satulat ja osa suitsista oli irrallaan. Alex, joka oli varautunut säilyttämään tavaroitaan lattialla tai tyhjässä karsinassa oli edelleen hyvin otettu siitä, että kaikille kolmelle hevosella ja niiden tavaroille oli nimikoidut paikat. Hänethän ihan hemmoteltiin pilalle. Toisaalta sellainen oli odotettua tallilta, jonka pelkkä tallipaikka maksoi moninkertaisesti enemmän kuin edellisen tallin täysihoito. Hän ei tiennyt miten pärjäisi enää taloudellisesti, mutta riistohinnasta huolimatta oli nyt päätynyt Rosings Parkiin eikä aikonut luovuttaa heti kättelyssä.
”Voinet esitellä tarhat ja tallialuetta, kun ehdit. Mikäli sinulla ei ole kiire, voisimme hakea vielä viimeiset tavarat autosta?”, Alex ehdotti ja pyyhkäisi tavaroista irronnutta pölyä ja likaa käsistään. Hän ei puhdistanut varusteita turhan usein, joten ei ollut ihme, että niistä jotakin likaa irtosikin.

"Totta kai, herra Chilton", Effie vastasi automaattisesti ja seurasi takaisin autolle. Sade oli yltymässä, ja jossain jyrisi matalasti. Maa tuntui tömisevän, kun tammalauma otti kierrosta. Tammojen jättimäinen kesälaidun kattoi myös pääkentän ja parkkipaikan sekä joen välissä olevan nurmialueen, ja Choven johtama lauma paineli usein laidunta edestakaisin. Hetken Effie tuijotti yhtä hevosista, joka näytti olevan omituisen rusehtavankirjava, kunnes tunnisti pienen täysiverisen Moneypennyksi, joka oli ilmeisesti piehtaroinut antaumuksella aamuisen maastolenkin jälkeen. Hän tukahdutti helpotuksen siitä, että tamma oli Bean vastuulla eikä hänen, vaikka hän ratsasti sitä edelleen pari kertaa viikossa. Chove nakkeli päätään kuningattaren elkein ja veti lauman uuteen syöksyyn, tällä kertaa kohti toista päätä, jonka aita oli kaukana tallille johtavan hiekkatien varressa.
Effie nosti uuden varustearkun syliinsä.

"Näissä tarhoissa on tammojen ja ruunien sekä joidenkin seurankipeiden orien paikkoja", hän nyökkäsi aavistuksen hengästyneenä kohti länsipuolen kameravalvottuja, tukevin, valkoisin aidoin aidattuja ja varsin massiivisia tarhoja heidän vasemmalla puolellaan, "orien yksittäistarhat sekä kisauransa päättäneiden ja joidenkin harrasteratsujen tarhat ja laitumet ovat tallin toisella puolella. Siellä on myös toinen kenttä, pyöröaitaus ja heinälato, jonka ohessa lantala on."
Kun seuraavakin kuorma varusteita oli paikoillaan satulahuoneessa, Effie tarjoutui palaamaan hakemaan loppujakin.

Talli oli joka silmäyksellä tiluksineen ja itse rakennuksen puolesta yhä upeampi. Alex ei ihan käsittänyt, että sellaisia edes oli. Mikäli hän olikin käynyt yhtä hienolla tallilla luennoimassa, ei hän ollut ehtinyt tutustua siihen kunnolla. Hänellä oli tapana asuttaa hevosensa luentojen ajan trailerissa, mikäli kyseessä ei ollut pidempi viipyminen. Sen vuoksi talleihin tutustuminen jäi paljolti pintapuoliseksi.
Tammalauman aiheuttama töminä sai hänet suuntaamaan katseensa hevosiin. Nuo näyttivät viihtyvän vallan hyvin eikä hän voinut olla huomaamatta, miten viimeisen päälle treenattujen kilpahevosten lihakset paistoivat tummien pilvien luomassa hämärässäkin.

”Ihana nähdä tämän kokoinen talli, jossa hevosten ulkoiluun todella panostetaan”, Alex kehui hieman hengästyneenä raahatessaan uutta lännensatulaa ja sen kanssa varustearkkua. Hän asetteli tavarat paikoilleen nyt jo sujuvammin tietäessään oikeat paikat. Heillä ei kestänyt kauaa tuoda loppujakin tavaroita, mikä oli hyvä, sillä sade piiskasi pihaa varsin epämiellyttävästi. Hän pyyhki suurimpia vesiä paksusta tukastaan, joka oli kastuessaan asettunut edes hieman tavallista asiallisemmin. Yleensä se sojotti villinä harjana tuuheutensa vuoksi, teki sille sitten mitä tahansa.

”Onko maneesia mahdollista käyttää?” Alex kysyi tajutessaan sitten, että siellä todella oli valtava maneesi. Hän kun oli tottunut liikuttamaan hevosensa säällä kuin säällä ulkona, oli sellainen todella luksusta. Ukkonen tai sade eivät häntä sisälle ajaneet, vaan lähinnä se, että hän janosi päästä testaamaan kehutun ratsastushallin. Tekisi hyvää hevosillekin liikkua vähän.

Effie ei voinut olla säteilemättä Alexin jatkaessa Rosings Parkin kehumista.
"Herra Logan vaatii, että jokainen hevonen saa kokopäivätarhauksen ja mahdollisuuden toteuttaa luonnollista käytöstään. Meillä on tarhaustilaa jokaista karsinaa kohti, ja useampia ylimääräisiä tarhoja, jotta maa saa levätä välillä eikä hevosten tarvitse polkea mudassa. Herra Logan on sijoittanut hevosenne tallin itäpuolelle pieniin tarhausryhmiin laidunkauden jälkeen. Arizona ja Gabino tarhaavat vanhemman lämminverisen, Forbesin, kanssa sekä Poppy welshponi Acen ja suomalaisen Kikin kanssa, mikäli se teille sopii." Hän asetti viimeisen tarvikkeen paikalleen, sommitteli sen symmetriseen, geometriseen kulmaan muiden kanssa, korjasi sitä pari millimetriä ja pakotti itsensä lopettamaan.

"Totta kai. Kaikki tallin tilat ovat hevosenomistajien käytössä ilman erillistä ajanvarausta. Tässä satulahuoneen vieressä on hevosten solarium ja täällä puolella", Effie infosi johdattaen miehen päätykäytävää pitkin kohti orien puolta, "on rehuhuone sekä rehu- ja välinevarasto. Tallin henkilökunta hoitaa hevosten ruokinnan ja tarhauksen. Täältä varastotilasta nousevat portaat yläkerran kuivaustilaan sekä heinäparvelle, joskin suurin osa rehuista ja kuivikkeista säilytetään heinäladossa tulipaloriskin minimoimiseksi. Ja tässä vieressä on vielä kävelykone." Effie hiljeni tajutessaan, että Alex ei välttämättä ollut pyytänyt kierrosta.

"Haluaisitte varmaankin nähdä maneesin?" hän kysyi anteeksipyytävänä ja tarjoutui viemään miehen lyhyttä keskikäytävää maneesin suurille, puisille parioville. Hän koputti oveen, vaikka maneesi oli tyhjä, ja työnsi toisen ovista auki astuen sisään. Sateen ja mustien ukkospilvien sinertäväksi muuttama päivänvalo siivilöityi jättiläismäisen ratsastushallin molemmilla seinillä sekä katossa olevista, kookkaista ikkunoista ja raidoitti päivittäin lanattua ja tarvittaessa kostutettua alustaa. Kouluradan kirjaimin merkityt puupanelit reunustivat uraa, suuria peilejä oli ripoteltu seinustoille, ja valkoiset seinät jatkuivat ylös korkeuksissa kohoavaan kattoon, jota valot täplittivät. Ei ollut ihme, miksi ilmastoitu ja lämpöeristetty maneesi houkutteli ratsastajia, mutta Kamir vaati hevosten pääsevän liikkumaan myös ulkoilmaan ja vaihtelevaan maastoon.
"Estevarasto on tuossa kulmassa", Effie osoitti maneesin lounaiskulmaa. Ovien toisella puolella oli avoin alakatsomo ja estevaraston yläpuolella ikkunan takana oleskelutilan ohessa oleva pääkatsomo. Jamie vilkutti ikkunasta, ja Effie pyöräytti silmiään.

Kamirin läsnäolo oli tehnyt Rosings Parkin tallista varmasti entistä hienomman. Hän arvosti suuresti hevosten hyvää ulkoilumahdollisuutta eikä voinut olla tyytyväisempi siihen saakka näkemäänsä.
”Kuulostaa hyvältä. Ne pärjäävät varmasti kenen kanssa vain”, hän kertoi ja oli onnellinen säyseistä hevosistaan. Niiden tarhaaminen oli melkein liian helppoa, kun ne tulivat toimeen kenen vain lajitoverinsa kanssa. Hevoset viihtyivät laumassa, kuten useimmat, ja hän oli iloinen että mahdollisuus laumassa tarhaamiseen mahdollistui. Hänen katseensa seurasi tietävästi hymyillen, kun Effie järjesteli tavaroita jopa pakkomielteisesti. Siinä siis syy Rosings Parkin neuroottiseen järjestelmällisyyteen ja siisteyteen.

Alex seurasi Effietä tuon kertoessa, mistä mitäkin löytyisi. Hän arveli että sai enemmän tietoa kuin oikeasti tarvitsi, mutta ei raaskinut keskeyttää vapaaehtoisesti häntä opastavaa naista. Hän nyökkäsi ehdotukselle maneesiin tutustumisesta ja seurasi kuin koiranpentu toista. Maneesin koko, osittain luonnonvalosta koostuva valaistus ja vastalanatun näköinen pohja saivat Alexin sanattomaksi. Hän ymmärsi hyvin ihmisiä, jotka ratsastivat sisällä, mutta käyttäisi silti aikaansa mieluusti ulkona, joko kentällä, pyöröaitauksessa tai hänelle luvatuissa upeissa maastoissa. Eipä hän estekalustoakaan todennäköisesti kaipaisi, mutta nyökkäili hymyillen Effielle tuon kertoessa siitä.
”Kuka hän on?” mies kysyi luoden nopean katseen vieraaseen. Hän oletti miehen olevan tallin pitkäaikainenkin kävijä, tai ainakin tuo tuntui tuntevan Effien. Alex tutustuisi mielellään uusiin ihmisiin, eikä voinut olla miettimättä, että erityisen mielellään tuohon ylhäällä vilkuttavaan mieheen.

Effie loi varoittavan silmäyksen rennosti seinäpalkkiin kädet puuskassa nojaavaan mieheen. Jamien, Pauluksen ja Colinin viattomat käytännönpilat ja leikinlasku olivat ajaneet hänet melkein vainoharhan partaalle, sillä hänen sängyssään saattoi olla mitä tahansa eikä hän koskaan tiennyt, mihin heräisi. Hän kuitenkin tiesi tai ainakin toivoi, että nämä pilat oli tehty hyvää ajatellen toisin kuin ne, joita Paulus ja Colin punoivat asenteellaan heitä turhauttavaa Zoea vastaan.
"James Ellis. Hän on Fairchildien kilparatsastaja ja ratsastaa heidän nuorta täysiveristään sekä ystävänsä Emerson Digbyn kenttähevosta", Effie esitteli.
"Onko teillä kysymyksiä tallin käytännöistä, säännöistä tai jostakin, mistä en ole jo yli-infonnut teitä?" hän kysyi Chiltonilta ja suuntasi takaisin tallin puolelle.

Katse viipyi Jamesiksi esitellyssä miehessä aavistuksen liian pitkään. Alex keräsi itsensä ja soi iloisen ja kiitollisen hymyn avuliaalle Effielle. Hän pyyhki mielestään ikkunan takana seisseen miehen, vaikka kuva kummittelikin hänen mielessään turhan vahvasti.
”Parempi varmaan etten kysy, teen kuitenkin niitä vastaan. En toki tarkoituksella”, hän sanoi hymyn muuttuessa hyväntahtoiseksi virneeksi.
”Sinusta on ollut paljon apua. Oletan, että voin kääntyä puoleesi myös tulevaisuudessa?” Alex varmisti vaikka tiesi voivansa. Effien ystävällisyys oli ollut lämmin tervetulotoivotus tallille. Hän ei ollut odottanut mitään niin hyvää ja toivoi, että toinen oli ihan oikeasti sanojensa takana eikä ollut vain jakanut lämpimikseen kohteliaisuuksia.

Alex mietti hetken, minkä hevosistaan ottaisi ensimmäisenä käsittelyyn. Terävä hirnahdus teki päätöksen hänen puolestaan. Hän saattoi kuulla Gabinon kuopivan kuivikkeitaan ja paljastuvaan kivilattiaan osuvat kavioniskut. Hevosparka, ei ollut saanut päivän liikuntaansa ja oli vielä joutunut matkustamaankin.
”Gabi on turhan äänekäs välillä. Toivottavasti se ei häiritse ketään.”
Hän kääntyi kohti satulahuonetta.
”Olet tervetullut seuraamaan harjoituksiamme milloin haluat. Ymmärrän, että olet töittesi vuoksi kiireinen.”

"Totta kai, herra Chilton", Effie vastasi ja vaikka vastaus oli automaattinen, se oli myös vilpitön. Siinä missä hänen vähemmän sosiaaliset työkaverinsa välttelivät asiakaskontaktia kuin ruttoa, hän rakasti työnsä tätä osa-aluetta, ainakin kun asiakkaat olivat yhtä mukavia kuin Chilton. Se, että hevosenomistaja ja valmentaja kaiken lisäksi kysyi hänen nimeään ja tuntui puhuvan hänelle kuin oikealle ihmiselle, oli virkistävää. Hänellä oli onneksi käynyt tuuri vastuuhevosten omistajien kanssa, sillä kolme niistä kuuluivat Fairchildeille ja hänen sydämensä vienyt täysiverinen Maggielle.
"Se olisi hienoa, kiitos kutsusta", hän kiitteli. Hän löytäisi kyllä hetkiä katsoa ammattilaisen työtä, vaikka juoksikin aamusta iltaan töissä. Hän vilkaisi kelloaan. Hänen olisi lähdettävä kohta hakemaan Slippers maastoa varten. Voihan näätä.
"Herra Logankin varmaan palaa iltapäivän aikana. Kaipaatteko avustusta vielä jossakin?"

Alexista tuntui, että mikäli Effie tahtoi seurata hänen työskentelyään hevosten kanssa, hänen olisi pitänyt kiittää. Oli kunnia, jos joku kiinnostui luonnollisesta hevosmiestaidosta ja hän esitteli sitä mieluusti muille. Sade ropisi tallin kattoon ja sai hänet huokaisemaan. Hän oli melkein jo ehtinyt toivoa parempaa säätä, jotta pääsisi tutustumaan maastoon kastumatta.
”Ehdin varmasti vaihtaa kuulumiset Kamirin kanssa, nyt kun käymme samalla tallilla”, hän sanoi kevyen innostuksen kuuluessa äänestään. Kamir oli hänelle tärkeä, ja hän arvosti tuon työskentelyä hevosten kanssa. Kaikki mitä Kamir sanoi, oli kultaa.
”Enköhän pärjää. Ajattelin pyöriä hetken maneesissa ja suunnata ehkä sitten maastoon. Osaatko ehdottaa jotakin mukavaa reittiä?”

"Useampaakin", Effie vastasi eikä voinut olla innostumatta, sillä maastoilu oli työn mieluisen osa-alue, vaikka hänen hevosensa olivatkin hirviöitä, jotka runnoivat hänet sekä fyysisesti että henkisesti. Niiden kuvaileminen ilman karttaa oli tosin haastavaa; hän muistutti itseään, että Chilton ei välttämättä ollut yhtä neuroottinen kontrollifriikki kuin hän, ja että ehkä mies kuului samaan koulukuntaan kuin Jamie, joka rakasti uusien reittien etsimistä. Melkein näkymättömille, loputtomantuntuisille nummipoluille olisi kuitenkin helppo eksyä.
"Voin selostaa maastoreittejä tai mikäli haluatte, tulla näyttämään", hän tarjosi tavalla, joka mahdollistaisi myös seurasta kieltäytymisen ilman huonoa omaatuntoa.

”Olen kuullut maastoistanne vain hyvää. Kurjaa, että sää ei ole parempi”, Alex sanoi hymyillen vaikka ei kuulostanut yhtään pettyneeltä tummalta taivaalta putoaviin pisaroihin. Ainakin sade virkistäisi painostavan lämmintä ilmaa, eikä hän malttanut olla tutustumatta Rosings Parkin, ilmeisen upeisiin ja kattaviin maastoihin.
”Jos siitä ei ole vaivaa”, Alex vastasi yllättyneenä siitä, että Effie oli tarjoutunut mukaan. Hän ei ollut odottanut sitä, eikä millään lailla uskonut sen olevan tuon velvollisuus.
”Ainakaan en eksy, jos olet mukanani”, hän virnisti. Asia oli sillä päätetty ja hän suuntasi satulahuoneeseen hakeakseen Gabinon harjat sekä varusteet.

Alex varusti Gabinon karsinassa nopeasti. Hevonen oli kuljetuksen jäljiltä siisti, mutta hän antoi sille silti kevyen hierovan harjauksen ja tarkasti sen vammojen varalta ennen kuin heitti lännensatulan arabialaisen selkään. Hevonen ei ollut moksiskaan painosta vaan kuikuili karsinan avoimelta ovelta käytävälle ja kurotti kaulaansa haistellakseen vierustoveriaan. Alex kiinnitti satulavyön vuosien kokemuksella solmuun ja pujotti sitten lännensuitset nivelkangilla hevosen päähän. Hän päätti ottaa varman päälle, sillä vaikka luotti hevoseensa, olisi se hallittavissa pienin avuin, kun päässä oli suitset. Gabinon energian purkaminen vaati vauhdikasta neliä pelloilla, mitä hän suorastaan odotti.

Painettuaan kypärän päähänsä Alex siirtyi ratsunsa kanssa maneesiin. Hän nousi satulaan ja otti käynnissä muutamia pysähdys- ja kuuliaisuusharjoituksia, joihin maneesista kiinnostunut ori vastasi toivotusti. Eivätköhän he olisi valmiita maastoon. Hän siirtyi hevosineen tallipihalle, missä remontista aiheutuvat äänet herättivät arabin huomion ja saivat sen seisomaan liikahtamatta paikallaan. Se oli sähäkälle hevoselle hyvin epätavallista, mutta Alex tunsi, ettei hevonen silti ollut lähdössä pakoon omituisiakaan ääniä. Hän kannusti sen käyntiin pitkin ohjin ja jäi odottelemaan Effieta ja tuon ratsua.

Effie oli lähtenyt hakemaan hevostaan. Normaalisti yksittäistarhoissa ulkoilevat orit saivat kesäksi tarhausryhmien massiiviset tarhat, ja hänen onnekseen Slippers oli huomattavasti helpompi pyydystää kiinni kuin Funks, hilpeiden hippaleikkien kuningas. Raju, katkeileva sade oli kastellut maan, ja valkoinen ori oli piehtaroinut kuraisimmassa kohdassa. Sen silkkistä, ohutta karvaa koristivat tuhdit savikokkareet ja tuuheassa, kinnermittaisessa hännässä niitä riippui kuin kuusenkoristeista.
"Voi kiitos tästä", nainen mutisi hevoselle houkutellessaan sen luokseen ja lähtiessään taluttamaan sitä tallia kohti. Energiaa pulppuava ori tanssi, heitteli päätään ja halusi liikkua huomattavasti nopeammin kuin taluttajansa. Effie sai pyörittää sitä useammalla voltilla, ennen kuin pääsi sisälle talliin. Hän oli edelleen tallityöntekijöistä hitain askareissa, kai itsekriittisen standardinsa tähden, mutta totesi oppineensa pesemään, kuivaamaan ja varustamaan hevosen huomattavasti nopeammin kuin tullessaan. Suihkutus ja saven harjaaminen irti olivat automaattisia liikkeitä, samoin kuin lapiomaisten kavioiden väistely ja jakkaran hakeminen, jotta hän yletti jättiläisen selälle. Nyt hän yritti hoputtaa itseään, ettei Chilton joutuisi odottamaan, vaikka kävisikin ensin maneesissa.

Kuullessaan hevosen liikkeen tallipihalta, hän irrotti orin pesukarsinan kiinnityksestä ja talutti sen ulos. Hän tunsi aina ylpeydensekaista kauhua katsellessaan melkein 180 senttistä irlantilaista, joka näytti oikein komealta kiiltäväkarvaisena, lihaksikkaana ja tummanruskeaan sekä tummansiniseen varustettuna. Huolella kammatut jouhet aaltoilivat liikkeiden mukana, kun Effie seisautti hevosen, laski punaiset alumiinijalustimet ja hevosen katsoessa remonttia, heilautti itsensä selkään. Hän käytti apuna tallipihan keskellä olevaa kiinnityspuomia, sillä ei ollut päästä satulaan ilman koroketta.
Nainen pujotti jalkansa jalustimiin, otti ohjat ja yritti olla ajattelematta allaan sykkivää räjähtävää, hallitsematonta voimaa.
"Millaisen lenkin haluaisitte ratsastaa?"

”Vau, onpa se suuri”, Alex sanoi melkein tahdittomasti ja soi kunnioittavan hymyn naiselle, joka ilmeisesti aikoi kiivetä jättiläisen selkään. Hän tunsi itsensä kääpiöksi nyt jo edestakaisin tanssivan arabialaisensa selässä, mutta ei edes tajunnut hävetä sitä yhtään. Kimo, urheilullisen näköinen ja varsin komea ori sai kaiken kunnioituksen Alexilta.
”Sinä tunnet maastot paremmin. Jos vain pääsemme edes hetkeksi menemään niin lujaa kun pääsee, muulla ei ole niin väliä”, Alex vasta kysymykseen ja toivoi silti, että Effie näyttäisi hänelle vaikuttavimmat maisemat. Hän tarkkaili toista ratsukkoa hetken siirtyen sitten ohjastamaan hevostaan naisen osoittamaan suuntaan. Hän ei uskonut, että nopeaksikin sanottu Gabino pysyisi valtavan kokoisen, lihaksikkaan orin perässä, mutta ehkä heidän ei tarvitsisi kilpailla. Musta arabi hörähteli ystävälliseen sävyyn toiselle hevoselle siirryttyään rauhalliseen käyntiin. Se piteli päätään melko korkealla, mutta onneksi he eivät olleet lännenratsastuskilpailuissa. Alex piti ohjat löysällä ja silloin tällöin piti huolta hevosen kuuliaisuudesta: hän väistätti sitä suoraan sivulle, otti pysähdyksiä, vaihteli käynnin tempoa. Avut menivät tarpeeksi hyvin läpi, vaikka orista selvästi näki sen energisyyden ja uteliaisuuden uutta ympäristöä kohtaan.
”Otaksun, että se on kilpahevonen?” Alex kysyi yrittäen epäsuorasti udella tietoja komeasta kimosta.

Effie vastasi Slipsin koon ihmettelyyn aavistuksen kuivalla hymyllä. Se tosiaan oli suuri, ja Effie tunsi sen luissaan kuusi päivää viikossa. Oli ihanaa, että Jamie oli hoitanut orin taluttelemisen ja ratsastuksen Belgiassa ja antanut hänen hoitaa hyvätapaista ja sydämen sulattavaa Socksia, vaikka mies rakastikin hevosta.
Hän kokosi ohjaa ja suuntasi remonttialueen aidan ympäri kohti länsipuolen tarhoja, joiden välistä pääsisi pohjoisnummille vieville reiteille. Hän ei olisi osannut valita upeimpia maisemia, mutta kanervaisia, villejä ja loputtoman näköisinä kumpuilevia nummia hän rakasti. Sade huuhtoi nyt oikukkaana harsona, joka saattoi yhtä hyvin olla päättymässä kuin muutumassa hakkaavaksi kaatosateeksi. Ori höristi korviaan ja harppoi eteenpäin pitkin askelin välillä tarmokkaasti pärskähtäen. Reitti veisi heidät tarhojen lomasta kahden kesälaitumen väliin jätetylle polulle.
"Kyllä. Slips, tai Slippery When Wet, on Fairchildien viisivuotias aloitteleva kenttä- ja esteratsu", Effie infosi miettien alkoiko jälleen selostaa kutsumatonta monologia, "se ei tosin ole vielä kilpaillut kuin nuortenluokissa ja paikallisella tasolla. Kertoisitteko lisää Gabinosta?"

Slipsin suuret askeleet antoivat Alexille mahdollisuuden ravuuttaa Gabia. Arabialainen oli vastikään alkanut oppia lännenratsastuksessa arvostettua hidasta, matalaa ravia, ja pysyi näin ollen vain hetkittäin kimon kanssa samassa tahdissa. Askellajivaihdot olivat kuitenkin mitä mahtavin harjoite hevosen kuuliaisuuden kannalta, joten Alex jatkoi käynnin ja ravin vaihtelua sen mukaan, olivatko he jäämässä kyydistä vai menivätkö liian kovaa. Sade teki kaikesta hämärämpää, kuin he olisivat kulkeneet hennossa sumussa. Hän nyökkäili Effien sanoille ja piti katseensa ahdistamatta toisessa ratsukossa keskustelun vuoksi.

”Se on varsin komea”, Alex kehui toisen ratsua ja silitti sitten Gabinon kaulaa tuon tullessa puheeksi.
”Gabi on 9-vuotias, hain sen pari vuotta sitten Saksasta, missä se oli lähinnä jalostusoriina ja näyttelyesineenä. Se on todella herkkä, eikä siitä koskaan edellisten omistajien keinoin tullut asiallista ratsua”, hän sanoi jopa pahoitellen, että puhui joistakin ihmisistä niin. Hän oli kuitenkin nähnyt, miten Gabinolla oli yritetty ratsastaa. Hevosella oli ollut suussaan mitä kovimpia kuolaimia, eikä sen herkkyyttä osattu arvostaa missään muodossa. Se kulki pää ryntäisiin revittynä, selkä jäykkänä ja askel ei ollut ollenkaan toivotun rento tai pitkä. Hänelle oli esitelty lyhyesti myös sen estetaidot, ja hypätessä hevonen kaahasi kovaa ohjaa vastaan ja kiskaisi päänsä ilmaan heti esteen jälkeen pelätessään suussa roikkumista. Hyppytekniikka oli huono, hevonen ei käyttänyt selkäänsä vaan pikemminkin loikkasi kaurismaisesti esteiden ylitse.

”Valitettavasti kovakätiset ratsastajat leimaavat herkät hevoset nopeasti kovasuisiksi. Vaikka hevosen jalostusarvo oli suvun takia suuri, sain sen hyvään hintaan, sillä sen käsittelyä pidettiin mahdottomana. Sain kuulla olevani hullu, kun halusin sen”, Alex hymähti ja väistätti hevosta jälleen sivulle.
”Ensimmäiset kaksi kuukautta työskentelin vain maasta käsin. Kun se alkoi luottaa minuun, lisäsin satulan ja ratsastajan. Kuten kaikkien hevosten kanssa, aloitin pelkällä naruriimulla ja kun Gabi kulki niillä, opetin sen myös kulkemaan kuolaimilla. Ratsastan lähes aina pitkällä ohjalla, mikä sopii erityisesti näin herkälle hevoselle todella hyvin”, hän kertoi äänessään ylpeyttä. Gabi oli hänen silmäteränsä, eikä hän halunnut saattaa sitä enää kokemattomiin käsiin. Hevonen otti ravissa jälleen korkeampia, reippaampia askelia ja nosti päänsä korkealle, joten Alex pidätti sen istunnalla käyntiin.
”Kilpailetko sinä Slipsillä?” Alex kysyi ja seurasi, miten Effien ja kimon yhteistyö sujui.