[P] Let's get one thing straight. I'm not.

Lauantai 21. heinäkuuta 2018

Lexa oli ajatellut sen olevan helpointa kaikkien kannalta, että he kokoontuisivat ensin heille, sillä Emilyn ja hänen asuntonsa oli vain lyhyen kävelymatkan päässä Pride-kulkueen kokoontumispaikasta. Nainen oli tajunnut erheensä sillä sekunnilla, kun Bex oli paukahtanut paikalle useamman oluttölkin ja tequilapullon kanssa, mutta siinä kohtaa oli jo liian myöhäistä perua kokoontumista heidän luonaan. Lexa oli tehnyt paljon sateenkaaren väreissä olevia naposteltavia - siitä välittämättä, miten Emily oli nauranut väriaineiden liikakäytölle - ja pakannut kaiken tunnollisesti kylmälaukkuun, jossa oli myös pullo kuohuvaa ja pari tölkkiä heidän juomiaan. Kaikki kädenulottuvilla olleet viltit oli sullottuna kangaskassiin. He voisivat levittää ne puiston nurmelle istahtaessaan alas.
”Rakas, missä luomiväripalettini on?” Lexa huikkasi Emilylle, kun ei nähnyt miljoonaa värisävyä sisältävää palettiaan yhdelläkään tasolla, vaikka hän olisi voinut vannoa, että oli jo kaivanut sen esiin kylpyhuoneesta. Hän tahtoi tehdä jotakin sateenkaarilipun väreissä kasvoilleen, ja kun varsinaisia kasvomaaleja ei ollut tullut ostettua, luomivärit saivat kelvata.

Emily istui jo valmiina sohvalla. Hänellä oli tällä kertaa sateenkaaren väreissä kehoaan halaavan mekon. 
"Keittiössä. Laskit sen tasolle pakatessasi." Emily totesi hymyillen. Hänellä oli melko kesy meikki kasvoillaan, mekon vastapainoksi. Kädessä oli oluttölkki. 

Lexa suunnisti ohjattuun suuntaan ja väläytti kiitollisen hymyn Emilylle, kun paikansi palettinsa. Nainen suunnisti kylpyhuoneen suuren peilin ääreen pohtien hetken, mitä tänä vuonna tekisi. Täytyihän sitä aina koettaa uutta.
”Olette kuin vanha aviopari”, Bex nauroi istahtaessaan sohvalle Emilyn viereen. ”Annatte vielä Morlandeille vastusta.” Nainen korkkasi itsekin yhden mukanaan tuomista oluista ja kohotti sitä kuin hienonakin maljana Emilylle.

Emily kohotti maljan ja pudisteli päätään. 
"Emme tosiaan. Morlandien idylli on jotakin.. Jestas. Ei siihen voi verrata."

”Ja nyt heitä on taas yksi lisää asettamassa epäreiluja odotuksia muulle maailmalle”, Bex totesi. Teddy ei ollut suotta vedonnut henkilökohtaisiin syihin peruessaan loputkin valmennuksensa, vaan ilolla ja ylpeydellä kertonut koko tallin väelle perheenlisäyksestä.

Emily pudisteli päätään. 
"Onnea heille unettomiin vuosiin. Ei käy kateeksi."

"Onnea meille, kun Teddy palaa töihin ja joudumme sietämään häntä univelkaisena", Bex korjasi juoden oikein kunnon kulauksen oluestaan. Hän ei todellakaan odottanut sitä hetkeä innolla.

"Ehkä siihen menee aikaa?" Emily ehdotti hymyillen. 
"Ei, on ihanaa että hän voi olla niin onnellinen perheestään."

"Sormet ristissä sen puolesta", Bex naurahti. "Tietenkin on. Hän on oikein herttainen mies, kun on hyvällä tuulella." Oma lehmä ojassa oli tietenkin hyvä toivoa, että Teddy olisi aina hyvällä tuulella.

"Näetkö hänet joskus pahalla tuulella? Oikeasti pahalla?" Se tuntui mahdottomalta ajatukselta. 

Bex aukaisi suunsa useaan otteeseen miettiessään vastaustaan, mutta kaikki esimerkit karkasivat kieleltä. Ei, hän ei keksinyt tilannetta, jossa Morland oli ollut oikeasti pahalla tuulella. Yksi harvoista valmentajista, joiden kohdalla hän saattoi sanoa niin.
"Hyvä on, myönnetään, hän on erittäin hyväntuulinen mies."

Emily nauroi. 
"Kala kuivalla maalla." Hän totesi nauraen. Mahdoton tapaus. 
"Mutta mitä sanoin, hän on ihanan hyväntuulinen."

"Sinä olet kala", Bex puhahti ja kurotti tönäisemään Emilyn olkavartta. "Olet oikeassa, hän on. Olisivatpa kaikki muutkin, niin valmennuksista tulisi paljon hauskempia."

"Niin. Sitä minäkin. Hyvin kiltti ja mukava mies. Varmasti loistava isä. Vaimolla käynyt tuuri." Emily ei voinut sanoa nähneensä rouva Morlandia. 

"Vaimolla ehkä, mutta voi miesparkaa", Bex pudisteli päätään ja joi oluttaan jälleen kerran reippaalla kädellä. "Hänen vaimonsa on todellinen tyranni. Morland ei varmaan uskalla räpäyttää silmiäänkään kysymättä ensin lupaa." Hänen kokemuksensa Gabriellesta rajoittuivat niihin kertoihin, kun nainen oli töidensä puolesta lähestynyt häntä huutojen ja haukkujen kera.

Emily kurtisti kulmiaan. 
"Mitä, oikeasti?" Miten niin mukava mies sai niin kamalan vaimon?

"Ihan oikeasti", Bex vahvisti nyökäten. "Kiitä onneasi, ettet ole törmännyt häneen ja rukoile kaikkia korkeampia voimia, ettet koskaan törmääkään. Se on paljon parempi niin."

"Oh. En olisi kuvitellut. Hetk... Lexa!" Lexa oli puhunut joskus jotain Morlandin vaimosta ja pojasta.

"Niin rakas?" Lexa vastasi kylpyhuoneesta kurkistaen oviaukosta puolivalmis meikki kasvoillaan. Hän oli päätynyt käyttämään luomivärejään luodakseen vasemmasta silmäkulmasta lähtevän, loivasti aaltoilevan kuuden värin linjan leukaperälleen saakka. Väreistä puuttui vielä pari, mutta Emilyn kutsu meni aina edelle.

Emily pudisteli päätään henkiläkohtaiselle sateenkaarelleen. 
"Etkö sanonut että Morlandin vaimosta joskus jotain? Bex väittää että hän on kamala tyranni."

Lexa suli lämpimään, aurinkoiseen hymyyn.
"Ei tosiaankaan ole, hän on erittäin mukava ja tippaa aina hyvin, eikä välitä sitä, että ilveilen hänen pojalleen, jos poika on mukana. Olen välillä pidellytkin lasta, kun hän on kaivanut lompakkoaan esiin. He ovat erittäin herttainen aviopari Teddyn kanssa”, Lexa kertoi leveästi hymyillen, ennen kuin palasi takaisin peilin ääreen, vaikka nyt keskittyikin kuuntelemaan keskustelua siltä varalta, että hänen mielipidettään kaivattaisiin vielä toistamiseen.

Emily kääntyi katsomaan kulmat koholla Bexiä. 
"... mitä pahaa olet tehnyt hänelle?"

Bex tuijotti hetken kylpyhuoneen oviaukkoa nyreänä. Tietenkin kofeiinia nuutuneille tarjoileva Lexa näki kaikista hyvät puolet. Kukapa ei ollut seitsemännessä taivaassa, kun sai höyryävän kahvikupin käteensä.
"En mitään! Hän vain sotkeutui aina Charlesin asioihin ja tietenkin se oli minun syytäni, jos lehdet kirjoittivat jotain epäimartelevaa arvon lordista", nainen puolustautui oluttölkkinsä takaa. Hyvä on, kerran lehdistön ilonpito oli oikeasti ollut hänen syytään, mutta ei hän ollut silti ansainnut Gabriellea huutamaan eteiseensä.

Emily nyökkäsi. Nyt hän ymmärsi miksi bex ajatteli niin. 
"Ehkäpä hän on muuten mukava nainen."

"No se puoli ei ole näyttäytynyt sinä aikana, kun minä olen epäonnekseni hänet tuntenut", Bex puhahti silmiään pyöräyttäen. Äkkiä lisää olutta tölkistä, niin hän voisi unohtaa moisen. Se oli tosin varmaankin juuri se väärä ratkaisu, kun niin usein hänen kohtaamisensa Gabriellen kanssa olivat saaneet alkunsa oluttölkistä.
"Mutta asiasta paljon iloisempaan, sinulla on hiton makea mekko", nainen virnisti. Hän oli valikoinut päälleen valkoisen, löysänä roikkuvan t-paidan, jonka oli täyttänyt sateenkaaren väreillä kirjoitetuilla puujalkavitseillä biseksuaalisuudesta. Vaihtoehtoja oli vain ollut niin paljon, että hän ei ollut voinut vastustaa kiusausta.

Emily virnisti leveästi. 
”Eikö? Tilasin netistä. Ensimmäinen pride, piti panostaa.” 

"Voi meidän pride-vauvaa", Bex virnisti vinosti. "Äkkiä me kyhäämme sinulle kunnon kasteen. Pääset nauttimaan Newcastlen yhteisöstä kaikkien missattujen pridejenkin edestä. Minäkin olen ehtinyt jo... kolmeen?" Hänen täytyi käyttää sormia laskeakseen, että muisti oikein. Viimeisimmästä tosin oli muutama vuosi, mutta väliäkö sillä. Tauko katkaistaisiin tänään.
"Voi teitä noviiseja", Lexa asteli näkyviin kylpyhuoneesta leveä virne huulillaan. "Puhukaa minulle sen jälkeen, kun olette kaksinumeroisissa luvuissa", hän kiusasi.

Emily pyöräytti silmiään Lexalle. 
”Senkin aktivisti. Mutta kuule, aiempaan elämääni ei oikein pride sopinut.”

"Pidetään siis huolta, että nautit tänään kaikkien vuosien edestä", Lexa myötäili Bexin aiempaa julistusta. Ehdottomasti. Tästä päivästä tehtäisiin unohtumaton Emilylle, jos se vain hänestä olisi kiinni. Tosin kaikki päivät olivat unohtumattomia, kun hän sai viettää ne naisen kanssa.
"Lauren ja Sasha tapaavat meidät puistossa, kun eivät ehdi paraatiin, mutta odotammeko vielä jotakuta?" Bex kysyi hörpäten oluensa tyhjäksi. "Onnistuiko kukaan ympäripuhumaan nuorta väkeä?" Koska hehän olivat ehdottomasti niin hirveän vanhoja verrattuna Amandaan ja Larissaan, joista jälkimmäinen oli ollut innolla mukana ideassa, sillä varauksella tosin, että saisi houkuteltua Amandankin mukaansa.

Emily nauroi nuorelle väelle. 
”Tulevat he. Amanda oli sanonut jotakin tätinsä miehen vahemmista ja halusi kai karkuun.”

"Kukapa ei tahtoisi sukulaisia karkuun", Bex naurahti, "ja pride on ihan mahtava syy paolle." Siinähän onnistui parhaimmillaan vielä käymään ärsyttävien sukulaisten hermoillekin, kun he nyrpistelisivät nenäänsä moiselle juhlinnalle.
"Meitähän on siis reilulla kädellä liikkeellä. Mitä enemmän, sen hauskempaa", Bex julisti virnistäen.

Emily vilkaisi Bexiä varovasti. 
”Älä silti innostu liiaksi, tiikeri.”

”Enhän minä ikinä”, Bex naurahti taputtaen kassiaan, ”mutta ihan vain siltä varalta, että jonkun tekee mieli vartaloshotteja, minulla on tequilaa, suolaa ja limelohkoja.”

”Tietenkin sinulla on... ei, kenenkään ei tee mieli sellaisia.” Emily totesi ääni vankkana. Ei tosiaan tekisi.

”Mielesi muuttuu vielä, kun prideyhteisön ilmapiiri tekee taikojaan”, Bex vannoi virnistäen. Lexa pärskähti varsin epänaisellisesti nenäänsä.
”Sinä voisit vetää vartaloshotteja missä tahansa”, nainen huomautti nauraen Bexille.

Emily katsoi hetken Lexaa.
”En juuri nyt luota kovasti sinuunkaan. Hän huomautti naiselle. Ei kannattanut Bexille naureskella.

”Milloin olet viimeksi nähnyt minut vetämässä yhtään mitään shotteja?” Lexa haastoi kulmaansa kohottaen. Ei koskaan, se oli ainoa oikea vastaus, sillä hän ei ollut janonnut vahvempaa juotavaa Emilyn lähellä. Hän oli vain janonnut Emilyä.
”Korkea aika siis!” Bex hihkaisi.

”Olet ihminen jonka näen silti juomassa tequilaa navasta.” Emily totesi hyvin tyynesti hymyillen. 
”Bex, ei.”

”Sitä en olekaan vielä koittanut”, Lexa virnisti vinosti. Eikä kyllä ollut koittamassakaan lähiaikoina, mutta ei sitä kannattanut sanoa ääneen. Tämä oli aivan liian hauskaa näin.

”Niin. Ja me tiedämme sinun kokeilunhalusi...” Emily mutisi hiljaa. Ajatuskin sai ristimään jalat tiukasti istuessa.

”Sinä rakastat minun kokeilunhaluani”, Lexa puolusti kunniaansa tai jotakin leveän hymyn kera.
”Niin Emily, elä vähän! Mikä on pahinta, mitä voi sattua?” Bex naurahti.

Emilyn silmät levisivät ensim hieman ja Bexin sanojen myötä vähän lisää. 
”Mikä on pahinta? Pahinta? Ja sinun kokeilunhalusi takia piti perua tiistain aamuvalmennukset!”

”Näytät peuralta, kun silmäsi ovat lautasen kokoiset”, Bex huomioi nauraessaan Emilyn järkytykselle. ”Ja ihmettelinkin, mikset ilmestynyt paikalle tiistaina. Oli pettymys, kun en saanut sinua seurakseni, mutta selvästi sinulla oli vieläkin parempaa tekemistä.”

”Olen yhtä kauhuissani kuin se peura!” Emily ähkäisi ja pudisteli päätään. 
”Minulla oli ollut parempaa tekemistä. Tuon yhden takia. En päässyt ylös.”

”Ei sinun tarvitse olla kauhuissasi, rakas. Lupaan olla juomatta tequilaa navastasi”, Lexa rauhoitteli naisystäväänsä naurahtaen. Silmissä säilyi kuitenkin ilkikurinen tuike. Hän ei ollut sanonut mitään suolan nuolemisesta iholta.
”Miten kammottava kohtalo se olikaan, voi sinua raukkaa”, Bex pudisteli päätään ääni liioitellun myötätuntoisena. ”Säästyit Cavanaughn aiheuttamalta silmittömältä tuskalta. En nyt varsinaisesti näe, miten tämä oli huono asia.”

Emily ynähti tuskastuneena. 
”En luota lupauksiisi rakas.” Hän huomautti naisystävälleen, kammeten itsensä ylös. 
”Niinpä niin. Tiedätkö, olisin halunnut nousta.”

”En kuullut yhtäkään protestia kaiken huokailun ja voihkinan lomasta”, Lexa virnisti vinosti. Kenties hänen kuulonsa oli hieman valikoiva aina silloin, kun hän keksi omasta mielestään hyvän idean ja Emilyn protesteista puuttui kaikki tuli ja uskottavuus.
”En halua kuulla enempää teidän pornomaisista seikkailuistanne”, Bex julisti kuuluvaan ääneen.

Emily värähti ja valui pienemmäksi. Samalla hän päätti nauttia oluestaan. 
”Tuo tappaa minut vielä.” Emily nyökkäsi Lexan suuntaan.

”Saanko tehdä aloitteen jo hautajaisissasi, jos niin pääsee käymään?” Bex virnisti leveästi huomaamatta lainkaan, miten kipeä varjo häilähtl Lexan kasvoilla. Lexa ei tahtonut ajatella Emilyn hautajaisia edes näin kevyeen ja huolettomaan tapaan.
”Vai onko tässä joku sisaryhteisön koodi, ettei kavereiden entisiin kosketa kuin vasta tietyn ajan päästä? Olen hieman ruosteessa kaikkien sääntöjen kanssa”, Bex naurahti.

Emily kääntyi katsomaan Lexaa ja hymyili naiselle rauhoittavasti. Hän oli siinä, aivan elävänä. 
”Et ole Lexan tyyppiä.”

Lexa oli kiitollinen Emilyn eleestä ja asteli lähemmäs kumartuakseen painamaan suukon punaisten hiusten sekaan.
”Millie on oikeassa”, Lexa vahvisti kääntyen mittailemaan Bexiä katseellaan. ”Et ole yhtään tyyppiäni.”
”Pah! Eivät kaikki meistä voi näyttää jumalattarilta”, Bex puhahti. ”Eikö se riitä, että minullakin on punaiset hiukset ja olen lyhyt?” Lexa vain pudisteli päätään ja halasi Emilyä kylkeään vasten.

Suukko sai Emilyn hymyilemään. Hiukset saivat olla tänään villit ja vapaat.
”En näytä sellaiselta. Ihan vain tavalliselta naiselta. Ja ei riitä. Et ole minä.”

”Näytät sinä”, Lexa korjasi Emilyä hymyillen, ”mutta muuten olet aivan oikeassa. Kukaan muu ei vedä vertoja sinulle, joten loogisesti kukaan muu ei ole minun tyyppiäni.”
”Olette jälleen kerran masentavia”, Bex julisti. ”En ole riittävän tujussa nousuhumalassa kuunnellakseni tätä.”

Emily nyrpisti kevyesti nenäänsä. 
”Niin niin. Pitäisikö meidän mennä hiljaksiin?”

”Pitäisi”, kelloa vilkaiseva Lexa vahvisti. ”Emme ikinä löydä nuorta paria, jos saavumme myöhässä kulkueen lähtöpisteeseen.” Se oli kovin tarttuva kuvaus Emilyn hevosenhoitajasta ja nuoresta kilparatsastajasta.
”Kohti sateenkaarimerta ja sen yli!” Bex julisti pompaten jaloilleen sohvalta. Lexa lähti liikkeelle paljon rauhallisemmin, pitäen jatkuvasti huolta siitä, että saattoi tavalla tai toisella säilyttää kosketuskontaktin Emilyn kanssa.

Emily pudisteli päätään ilmaisulle ja nousi ylös. Olut tyhjentyi nopeasti, ei hän tölkin kanssa menisi. Urheilija mikä urheilija, tottunut edustamaan. Hän sujautti jalkaansa värikkäät ballerinat.

Bexkin oli tyhjentänyt tölkkinsä, eikä Lexa ollut aivan varma, oliko se hyvä asia. Bex tuntui juovan aina reilulla kädellä kun pääsi vauhtiin.
”Näytät upealta”, Lexa kehui hiljaa Emilyä ja kietoi suuren sateenkaarilipun omille harteilleen viitaksi, ennen kuin suunnisti Bexin perässä rappukäytävään ja aina aurinkoiseen kesäpäivään saakka. Kylmälaukku ja vilttejä sisältävä kangaskassi roikkuivat olalla, kun nainen kietoi kätensä Emilyn vyötärön ympärille ja lähti kulkemaan kohti keskustaa.
”Onpa ihana voida osallistua prideen sinun kanssasi”, Lexa totesi. Suhteen alkuvaiheilla oli ollut hetki, kun hän oli ajatellut, ettei tällainen olisi koskaan mahdollista.

Emily hymyili kiitokseksi. 
”Sinäkin, hassu. Ja tietenkin tulen.” Hän totesi nauraen ja nautti päivän säästä jo nyt.

”Hyvä. Tämä on aina hauskempaa hyvässä seurassa ja ilman sinua minulla ei olisi yhtään ketään, kenen kanssa lähteä”, Lexa totesi. Jodien olisi ehkä saanut kiusattua mukaan seuraksi, mutta ei se ollut sama asia kuin juhlia Emilyn kanssa.
Oi, ja hän aikoi juhlia. Lukuisin suudelmin, jos tarkkoja oltiin. Se yksi päivä vuodesta täytyi käyttää hyödyksi, kun ihmiset ympärillä eivät katsoneet kieroon sitä, että kaksi naista suutelivat kadulla.

Emily ei voinut sanoa tietävänsä Pridestä kovin paljon, mutta hänellä oli oma yllätyssuunnitelmansa. 
”Parempi olisi, sillä joudut lähtemään kanssani monesti.”

"En voisi kuvitella mitään parempaa", Lexa vastasi kietoen kätensä paremmin Emilyn ympärille, kun käveli kadulla kohti keskustaa. "Meillä on monta vuotta aikaa osallistua Prideen."

"Niin on." Emily naurahti ja virnisti leveästi. Hänellä oli upea suunnitelma puistoon, josta kukaan ei tiennyt. 

Lexa hymyili leveästi takaisin Emilylle ja painoi suukon punaisten hiusten sekaan. Hänen ihana naisystävänsä, jonka kanssa hän saattoi suunnistaa Priden paraatiin ja puistojuhlaan nauraen.
"Onko meille paljon ruokaa?" Bex huolehti virnistäen edeltä ja kääntyi kävelemään takaperin, jotta saattoi katsoa naisparia.
"Riippuu kuinka paljon sinä ja Millie aiotte syödä", Lexa naurahti.

Emily vilkaisi Bexiä ja sitten Lexaa. 
"Tämä varautui minun ruokahaluuni, joten on." Hän naurahti pehmeästi. Emily ei vieläkään syönyt hillittyjä annoksia. 

"Minä tein 36 sateenkaarenkirjavaa kuppikakkua, mutta niistä taisi kadota muutama jo koristeluvaiheessa", Lexa naurahti vilkaisten merkitsevästi naisystäväänsä. Hänellä ei ollut sydäntä kieltää Emilyä maistelemasta leipomuksia.
"Ja sitten on paljon muutakin, suolaista ja makeaa." Bex hymyili tyytyväisesti vakuutteluille. Täydellistä. Mikään ei ollut kamalampaa kuin olla nälkäinen kesken päivän.

Emily vihelsi pitkään ja katseli taivaalle.
"Eeen ollut minä. merry maistoi." Hän mutisi ja jatkoi taivaalle katselua. Hän ei koskaan napsinut kuormasta.

"Olen huolissani koirastamme, jos se on alkanut syödä asioita keittiötasoilta", Lexa huomautti naurahtaen. Merry ei kuulunut heidän keittiötasoilleen.

"Krhm." Emily yskäisi pehmeästi. Hän ei koskaan, koskaan tekisi sellaista. Hän katseli ympärilleen hymyillen, kun kokoontumispaikka alkoi lähestyä. 
"Onpas normaali olo."

"Hyvä", Lexa vastasi vetäen naisen paremmin kylkeään vasten. "Siltä sen pitääkin tuntua." Olisihan se nyt ihan hirveää, jos Emily tuntisi olonsa epämukavaksi ulkosalla hänen seurassaan.
"Kesän paras tapahtuma", Bex julisti nauraen.

”Emily!” Heille huikkasi koroissaan kahta metriä kosiskeleva drag queen. Emily kääntyi ja heilautti kättään. 
”Hei! En tiennyt että tulet!” Taidokkaasti itsensä naiseksi pukenut mies hymyili. 
”Olen yhdessä rekassa ja esiinnyn puistojuhlassa, pöljä.”

Lexa naurahti Emilyn kommentille.
"Rakas, kaikki tulevat tänne tänään", nainen huomautti nauraen ja hymyili leveästi drag queenille. Hyvä on, eivät aivan kaikki, sillä Zoe ei ollut suostunut loputtoman pitkästä suostuttelusta huolimatta, mutta melkein kaikki.

”Tämä sanoi vielä eilen olevansa tänään tallilla lappaamassa lantaa!” Emily puolustautui nauraen. 
”Tietenkin, en mainosta varsinaisesti tulevani tänne.” 

Lexa olikin ajatellut, että naiseksi pukeutunut mies näytti aavistuksen tutulta, mutta kummasti tunnistaminen ei ollut niin helppoa, kun mies oli meikin peitossa.
"Millie ei ole muusta puhunutkaan viime päivinä", Lexa naurahti lämmöllä. Bexin huomio oli aivan muualla, kun nainen etsi väkijoukosta tuttuja.

Ivor nauroi ja pudisteli kevyesti päätään. 
”Niin, olen siis Dela. Ilman peruukkia ja tissejä Ivor.” Mies oli saanut aikaiseksi valikoidusti tulla ulos dragkaapistaan. 
”Haluatteko rekkaan vai halutteko kävellä?”

"Ah, niinpä tietysti", Lexa naurahti. Ehkä nimi olisi palannut mieleen jossakin kohtaa, mutta Ivor teki elämästä helpompaa esittäytymällä nyt.
"Lexa, vaikka minusta tuntuukin että jokainen tietää minun nimeni", hän virnisti. Sen siitä sai kun oli töissä nimikyltti rinnassa ja tapaili Emilyä, jonka kaikki tunsivat. Bex oli jo aukaisemassa suunsa vastatakseen kysymykseen, mutta Lexa ehti edelle.
"Millie, sinun päätöksesi. Sinun ensimmäinen pridesi", amerikkalainen totesi, eikä Bex väittänyt vastaan.

Ivoria huvitti Bexin into. Emily katseli hetken ympärilleen. 
”Onko siistimpää paikkaa Pridessa kuin drag queenien rekka?” Punatukkainen totesi hymyillen vinosti.

"Tuskinpa", Lexa naurahti. Bex näytti oikein tyytyväiseltä valintaan, tosin mitäpä valitettavaa rekkapaikassa olisi. Nainen oli tietenkin kutsumassa itsensäkin kyytiin, kuten aina ennenkin. Milloinpa hän ei kutsuisi itseään mukaan hauskanpitoon.
"Kiitos tarjouksesta, Dela", Lexa naurahti. "Se taitaa olla nyt päätetty."

Mies naurahti pehmeästi. 
”Hyvä asenne. Missään ei ole... humalaisempaa porukkaa tähän aikaan päivästä.” Mies totesi nauraen. 
”Pitää sitä nyt ottaa ilo irti!” Emily totesi nauraen ja porautui Lexan kainaloon.

"Bex voisi antaa teille vastusta, joten emmeköhän me sovi ihan hyvin joukkoon", Lexa naurahti pidellen Emilyä tyytyväisesti kainalossaan. Näin oli täydellistä.
"Larissa!" Bex rääkyi kättään heiluttaen huomatessaan brasilialaisen, mutta tyttö ei tuntunut näkevän häntä. "Amanda! Kakarat, tänne!" Nainen huusi koettaen saada nuoren kilparatsastajan huomion, kun Larissa oli kerran osoittautunut toivottomaksi tapaukseksi.

Amanda kyllä kuuli ja ensiteokseen läppäisi Bexiä kun he saapuvat naiset luo. 
”Itse olet kakara.” Pitkän suvun tyttö tuntui todella pitkältä kun keikkui mustien niittikoristeltujen läskipohjakenkiensä päällä.

"No te olette melkein liian nuoria olemaan täällä", Bex virnisti välittämättä siitä, että tuli läpsityksi. Pieniä murheita moinen.
"Mikä fiilis? Intoa täynnä? Lupasin jo Emilylle kunnon kasteen ensimmäisen priden kunniaksi, muita ensikertalaisia joukossa?" Punapää virnisti leveästi ja nauroi Larissan nostaessa pirteästi kättään.

Amanda kieltäytyi nostamasta kättään. 
”Larissa tietenkin, mihin hän olisi hirmuvallan alta ehtinyt.” Amanda huokaisi dramaattisesti. Emily nauroi ja pudisteli päätään. 
”Onneksi et viittaa minuun.”

”Hirmuvalta on kukistettu”, Larissa myönsi nauraen. ”Valta takaisin kansalle! Tai jotain sinnepäin.”
”Valta on edelleen hirmuvallan käsissä”, Bex huomautti virnistäen, ”lahjoitit vain kahleesi päädyn Zoen pideltäväksi.” Koska Emilyn ja Zoen väliltä oli helppo sanoa, kumpi oli hirmuhallitsija.

Emily tuuppaisi Bexiä jalallaan. 
”Zoe ja Larissa tulevat toimeen, tämä on käsitelty.” Hän totesi nauraen. Amanda pudisteli kevyesti päätään. Mihin hän olikaan lupautunut?

Bex mutisi jotakin epäselvää, joka kuulosti epäilyttävästi siltä, että nainen ilmoitti Zoen olevan kykenemätön tulemaan kenenkään kanssa toimeen.
”Osasin ennakoida sen, että joutuisin vahtimaan Bexiä kaiken päivää, mutta Larissa tuli yllätyksenä”, Lexa naurahti vilkaistessaan leveästi hymyilevää brasilialaista, joka näytti lähestulkoon pomppivan paikallaan, kun yritti olla halkeamatta innosta.

Amanda punoi huomaamattomasti omat sormensa Larissan sormien lomaan. 
”Minä yritän. Luulin että pelastun hullunmyllyltä kun karkaan ennen kuin tädin miehen vanhemmat tulevat. Olin väärässä.”

Larissa puristi Amandan sormia, väläytti säihkyvän hymyn tytölle ja käänsi sen jälkeen katseensa takaisin aukiolle kerääntyviin ihmisiin. Täällä oli niin paljon ihmisiä, värejä, musiikkia ja naurua, ettei ollut ihmekään, kun hän koetti omaksua kaiken kerralla.
”Hullunmylly on vasta alkamassa”, Bex lupasi leveästi virnistäen. Lexa huokaisi hiljaa. Niinpä tietenkin.
”Rakas, miksi oletkaan näiden sekopäiden ystävä?” Lexa kysyi liioitellun dramaattisesti Emilyltä.

Emily mietti hetken ja pyöritteli mietteliäänä kieltä hampaidensa päällä. 
”En tosiaan rakas tiedä. Ja miksi aina kutsumme nämä hullut joka paikkaan?”

”Koska rakastatte meitä siitä huolimatta, miten aina nurisette”, Bex virnisti kurottaen taputtamaan molempien naisten päitä. Lexan kohdalla saikin jo vähän kurottaa, mutta Emily oli sentään ihmisen mittainen.
”Ja nyt saimme nuoren parinkin mukaan!” Bex julisti nauraen. Larissa irvisti moiselle nimitykselle, mutta puristi siitä huolimatta ylpeydellä Amandan sormia.

Emily irvisti hieman. 
”Älä! Ei saa taputella.” Ei hän ollut huudellut kaatumisestaan alkukuussa mutta takaraivoa ei tarvitsisi vieläkään kovin taputella,vaikka hän saikin jo käydä töissä. Amanda pyöräytti silmiään Bexille. 
”Mihinkäs me voimmekaan hylätä sinut - oliko täällä lapsiparkkia?”

Kielto oli saada Bexin taputtelemaan vielä lisää, mutta Lexan käsi kurotti tarttumaan lyhyemmän naisen ranteeseen.
”Kuulit, mitä sinulle sanottiin. Vain minä saan taputella”, Lexa virnisti puolittain. Emily ei ollut varsinaisesti sanonut niin, mutta väliäkö sillä.
”Ette te minua tahdo minnekään hylätä, minulla on tequilaa, suolaa ja limelohkoja”, Bex virnisti taputtaen olalle heitettyä kassiaan.

Amanda nyökkäsi. 
”Nyt ainakin haluan.” Hän oli pitänyt hyvin kiinni siitä ettei juhlisi, sen joulukuisen jälkeen. Emily virnisti. 
”Alkaa kohta tehdä mieli!”

”Älkää nyt kaikki viitsikö”, Bex tuhautti nenäänsä. ”Eläkää vähän! Huomenna on hyvä päivä olla vapaalla.”

”En halua olla krapulassa kun talo on täynna walesilaisia kun tulen kotiin.” Amanda naurahti. Jonathanin suku oli... mielenkiintoista. 
”Noh! Minä en aio olla kaatokännissä. Muita suunnitelmia yölle.” Emily kehräsi virnistäen.

”Voit aina jäädä minun luokseni siihen asti, että krapula hellittää”, Larissa naurahti. Tosin paljon mukavampaahan se olisi, jos krapulaa ei koskaan syntyisikään.
”Ai niinkö? Jotakin, mistä minun olisi hyvä olla tietoinen?” Lexa naurahti rutistaen Emilyä tiukasti. Yölle tosiaankin oli muita suunnitelmia.

”Minä harrastan kamalia krapuloita.” Amanda totesi huvittuneena. Hän olisi kolme päivää Larissalla jos asiaa ajatteli niin. 
”Olet olennainen osa sitä.” Emily virnisti.

”Ei se mitään”, Larissa lupasi naurahtaen. ”Olet silti tervetullut walesilaisia pakoon minun luokseni.” Tai ihan vain hänen luokseen, koska Amanda tahtoi. Ihan miten tahansa.
”Hyvä”, Lexa sanoi hiljaa ja kääntyi suukottamaan Emilyn korvaa. ”Mustasukkaisuus ei pue minua”, hän lisäsi kuiskaten. Oli siis varsin hyvä, että juuri hän oli olennainen osa Emilyn suunnitelmia.
”Tiedättekö mikä on ihan epäreilua?” Bex kysyi kiepahtaen Emilyn kylkeen kiinni. Hän oli jo oppinut, ettei naisten väliin kannattanut tunkea, sillä Lexa ei epäröinyt nostaa häntä sivuun, jos hän oli amerikkalaisen tiellä. ”Olen kolmas pyörä. Tai viides pyörä, miten tämän nyt laskeekaan.”

Amanda naurahti Larissan sanoille. 
”Ei pelkoa, olen tulossa niitä karkuun.” Hän lupasi hymyillen. Emily taas pudisteli Bexille päätään. 
”Mitäs olet ainoa sinkku.”

Larissa hymyili onnellisena. Voisivatkohan walesilaiset tulla useammin kylään, niin hän voisi pelastaa Amandan omaan kotiinsa jatkuvasti?
”Ei ole pelkästään minun valintani”, Bex huomautti naurahtaen. ”Parisuhteeseen tarvitsee toisenkin osapuolen, eikä halukkaita ole ollut jonoksi asti.”

”Monelleko olet antanut mahdollisuuden?” Emily kysyi kulma koholla. Hän veikkasi nollaa, pyöreää nollaa. 
”Naiset, tuletteko?” Ivor huikkasi kauempaa.

”Ainakin yhdelle liikaa”, Bex naurahti kepeästi. Hän tarttui hetkessä Emilyn käteen kiskoakseen naista Ivoria kohden. Ihan kuin Emily ei olisi osannut tehdä niin itsekin.
”Tulemme!” Bex hihkaisi ja viittoi nuorempiakin matkaan. Mitä enemmän sen hauskempaa, eikö?

Amanda ei tiennyt mihin oltiin menossa, mutta lähti seuraamaan muita. Emily kiipesi rekkaan ensimmäisenä, katsellen sieltä nähtävää ihmismassaa. Se näytti upealta.

Lexa auttoi muut ylös Emilyn perässä, ennen kuin heilautti itsensäkin kyytiin ja ujuttautui seisomaan Emilyn taakse. Hän kietoi kätensä naisystävänsä ympärille ja lepuutti leukaansa Emilyn hartialla.
”Upeaa, eikö?” Nainen totesi hymyillen.

Emily vilkaisi Lexaa leukansa yli.
”On. Vaikka outoa.” Oli outoa olla siellä itse, vuosien jälkeen.

”Hyvällä tavalla outoa?” Lexa varmisti katsellen hetken vain naisystäväänsä. Emily tuntui hehkuvan, mutta ehkä hän oli äärimmäisen puolueellinen tuomari.

”Hyvällä tavalla.” Emily lupasi leveästi hymyillen. Hän nautti olostaan olla vapaa tekemään mitä halusi ja näyttää se.

”Täydellistä”, Lexa vastasi painaen suukon Emilyn poskelle. ”Olen niin ylpeä sinusta.” Emilyllä oli ollut tavattoman rankka alkuvuosi, mutta kenties hitaasti asiat olivat kääntymässä kohti parempaa.

”Miksi nyt? Hölmö.” Hän ei aina ymmärtänyt miksi Lexa ilmoitti olevansa ylpeä. Rekkaan pian kytketty musiikki sai Amandan tanssijalan kevyesti vipattamaan.

”Koska olet täällä, juhlimassa ystävien kanssa sitä, miten saat olla oma itsesi”, Lexa ilmoitti halaten Emilyä tiukasti rintaansa vasten. Bex oli jo päätynyt naljailemaan yhden jos toisenkin drag queenin kanssa, mikä tuskin yllätti ketään heidän ystäväpiiristään. Bex oli taitava hankkimaan ystäviä kaikkialta.

Se hymyilytti. Hän sai olla oma itsensä, ihan julkisesti. Kukaan ei ollut kieltänyt ja rehellisyyden nimissä, hän olisi voinut silloin erota. 
”Niin. Sitä että saan olla sinun.”

”Ja minä sinun”, Lexa vastasi hymyn kera. ”Siinä on ehdottomasti syytä juhlaan.” Hän tarttui toisella kädellään rekan laitaan kun auto nytkähti liikkeelle, mutta toinen käsi pysyi tiukasti Emilyn lantiolla. Hän ei ollut laskemassa irti naisystävästään kokonaan, kiitoksia vain.
”Vau”, Larissa henkäisi puristaen Amandan kättä ja nauroi estottomasti. ”Täällä on niin paljon ihmisiä!”

Amanda nosti Larissan käden huulilleen ja suukotti tuon sormia. 
”En tajunnut miten iso juttu tämä on.” Hän myönsi nauraen. Emily vilkaisi ympärilleen ja pudisteli päätään. 
”Bex on mahdoton.”

”En minäkään”, Larissa naurahti ja veti tytön lähemmäs, kun Amanda oli niin suloinen suukottaessaan hänen kättään. ”Tiedätkö, voisit myös suudella huuliani”, tyttö ehdotti virnistäen. ”Olen varma, etteivät kanssamatkustajat laittaisi pahakseen.”
”Se ei enää yllätä edes minua, joten miksi sinä kuulostat tuolta?” Lexa naurahti. ”Sinun ystäväsi tarvitsisivat usein talutushihnan tai pakkopaidan. Tai molemmat.”

Larissan logiikka sai Amandan hymyilemään. 
”Niinpä niin. Voisin tosiaan, mutta en tiedä onko se sopivaa tällaiselle nuorelle parille.” Amanda mutisi nauraen ja suukon sijaan hamusi Larissan korvaa. 
”Suukapulan! Tosin Bex keksisi tavan käyttää väärin kaikkia kolmea.” Emily totesi lannistuneena.

”No niin juuri”, Larissa naurahti silmiään pyöräyttäen, mutta sai hetkeä myöhemmin purra huultaan, ettei inahtaisi Amandan hamutessa hänen korvaansa. Nuori pari. Pah.
”Mehän olemme niin nuoria, että olemme vain hämmentyneitä emmekä ole vain vielä tavanneet oikeaa poikaa, vai miten se menikään. Ihan vain parhaita ystäviä olemme”, hän virnisti vinosti ja käänsi päätään voidakseen tavoitella Amandan huulia omillaan. Hiiteen muun maailman mielipiteet.
”Epäilemättä”, Lexa myhäili katsellessaan kiireettä ympärilleen. Ihmisiä tuntui kerääntyneen paikalle niin paljon, ja järki sanoi, etteivät he olleet vielä edes nähneet puolia.
”Tosin sinullakin voisi silloin tällöin olla käyttöä suukapulalle”, nainen lisäsi virnistäen ja painoi huulensa Emilyn kaulalle, kun se nyt vain oli sopivasti ulottuvilla.

Nauru pääsi Amandan huulilta. Nuoria ja hämmentyneitä, todellakin. Sentään kukaan sukulainen ei ollut yrittänyt tuota soopaa hänelle. Kädet laskeutuivat Larissan lantiolle ja hän veti tuota lähemmäs. 
”Hei!” Emily parahti ja kääntyi ympäri Lexan ja rekan laidan välissä. 
”Miten niin muka?”

Larissa tiesi, että saisi kuulla sitä omalta perheeltään, jos koskaan erehtyisi mainitsemaan sanallakaan Amandasta. Oli suorastaan surullista, että se olisi oikeastaan kevyintä, mitä hänelle tarjoiltaisiin siinä kohtaa. Parempi siis olla kertomatta.
”Ehkä voimme tänä yönä hämmentää toisiamme vähän lisää”, Larissa virnuili painautuen mielellään vasten Amandaa, vaikkakin antoi lantionsa keinua rekasta pauhaavan musiikin tahdissa.
”Sinä”, Lexa aloitti, mutta lause jäi kesken, kun nainen kumartui suutelemaan Emilyä kunnolla. Mitäs oli siinä ja näytti niin sietämättömän hyvältä.
”Olet.” Hän sukelsi toiseen suudelmaan. Eikö keskustelua voinut ihan hyvin käydä sanan kerrallaan suudelmien lomassa?
”Äänekäs.”

Se oli hetkiä kun Amanda oli kiitollinen suvaitsevaisesta suvusta Alankomaissa. Eivät paljon turhista napisseet, kunhan hän oli onnellinen.
”Niinkö kauan pitää odottaa?” Ääni taisi madaltua aivan tahattomasti. Miten hän voisi kun Larissa keinuttelu noin? 
Emily jo oletti että Lexa ymmärsi oman parhaansa ja pitää suunsa kiinni. Ehei, naisen oli pakko huomauttaa asiasta. Hän puraisi huultaan, kietoen kädet naisen niskan taakse. 
”Sitäkö sinä haluat? Suukapulan minulle? Et kai sinä sadisti vain nauti uhrisi puolustuskyvyttömyydestä?”

Larissa värähti Amandan madaltuneen äänen tähden, eivätkä sanat varsinaisesti auttaneet tilannetta.
”Emme todellakaan ole karkaamassa täältä etuajassa”, Larissa naurahti, ”joten joudut odottamaan iltaan. Mutta lupaan tehdä odotuksesta sen arvoista.” Suuria lupauksia, mutta olkoot.
”En”, Lexa pudisti päätään ja nojautui painamaan otsansa Emilyn otsaa vasten ja hieraisemaan heidän neniään yhteen. ”Rakastan sitä, kun sinusta lähtee ääntä.”

Amanda naurahti. 
”Täällä on paljon ihmisiä, mutt myös paljon piilopaikkoja.” Hän huomautti ääni käheänä. 
”Niin niin. Kuitenkin fantasioit köyttämisestäni sänkyyn niin että olen armoillasi, senkin kelvoton.”

”Amanda!” Larissa nauroi ruskeat silmät suurina. Tyttö oli ihan mahdoton! ”Emme nyt etsi mitään piilopaikkoja.” Miksi hänellä oli kalvava epäilys, ettei moinen vannominen pitäisi paikkaansa kauaa?
”Sinä olet armoillani muutenkin”, Lexa huomautti virnistäen. ”Aina ilolla ottamassa osaa yritykseen rikkoa aiemmat ennätykset.”

Amanda virnisti hieman vinosti. 
"Lakkaa sitten keinumasta noin." Hän kuiskasi ääni käheänä, hamuillen edelleen Larissan korvaa. 
"Ai sekö on ainoa joka sinua estää? Olemme Jodien kanssa molemmat sitä mieltä että sinulla on sadistisia taipumuksia."

Larissa nauroi, vaikka äänessä olikin hieman hengästynyt sävy, ja työnsi Amandaa sen verran kauemmas, että sai tytön pois korvansa kimpusta.
”Vaikea olla tanssimatta, kun musiikki on näin hyvää”, tyttö puolustautui naurahtaen.
”Hei!” Lexa parahti naurua äänessään. ”Olette molemmat ihan kamalia. Minulla ei ole mitään sadistisia taipumuksia.”
”Nehän niitä parhaita taipumuksia ovat!” Bex huusi ohikulkeissaan, kun oli suunnistamaassa lähemmäs rekan keulaa.

"Niin niin." Amanda pyöräytti silmiään selitykselle, voimatta estää itseäänkään liikkumasta musiikin tahdissa. 
Emily hieraisi otsaansa Bexin sanojen myötä. 
"Niin, kuulitko, ei tarvitse hävetä."

Larissa virnisti voittoisasti Amandankin liittyessä mukaan tanssiin. Hän käänsi katseensa hetkeksi ulos rekasta voidakseen katsella, miten kulkue mateli kaupungin halki. Reitin varrelle oli kerääntynyt paljon katsojia, joista monet heiluttelivat pieniä sateenkaarilippuja. Mikä näky se olikaan!
”En minä häpeä, kun ei minulla ole moisia taipumuksia, joita hävetä”, Lexa järkeili naurahtaen. ”Vai pitäisitkö sinä siitä?” Hän kysyi ääni madaltuen ja kumartui suutelemaan Emilyä. Hän ei selkeästi ollut vieläkään täysin sisäistänyt sitä, ettei vastauksia voinut saada, jos ei antanut naiselle mahdollisuutta puhua.
”Jos sitoisin sinut sänkyyn”, hän tarkensi suudellen tiensä naisen leukaa pitkin aina korvalle saakka.

Emily värähti Lexan sanojen myötä. 
"Noh!" Muu tukahtui siihen suudelmaan. 
"Minä olen viaton pieni nainen." Hän mutisi hiljaa. Tässä oli puhuttu vain Lexan taipumuksista.

”Rakas, tuota ei usko enää kukaan”, Lexa naurahti hengästyneenä Emilyn korvaan ja suoristautui yllättäen, kun katse osui kulkuetta seuraamaan saapuneisiin ihmisiin.
”Katso, rakas”, Lexa kannusti kääntäen Emilyn ympäri käsiensä suojissa. ”Meidän lippumme”, hän osoitti punaisen ja violetin eri sävyissä olevaa lippua, jota kaksi kulkueen reitille asettunutta naista pitelivät.

"Hyvä on, korjaan - olin, ennen sinua." Emily nauroi ja kääntyi katsomaan. 
"Montako erilaista näitä lippuja on? En voi sanoa perehtyneeni."

”Otan ilolla lähestulkoon kaiken kunnian sinun viemisestäsi pahoille teille”, Lexa vannoi nauraen. ”Monta. Hyvin hyvin monta. Minäkään en pysy enää kaikissa perässä, uusia lippuja ja symboleita tuntuu syntyvän vuosittain.” Ei nyt ehkä aivan, mutta siltä se tuntui.

Emilyä hymyilytti hieman. Oli niin outoa olla siinä, vapaana kaikesta. Ei siihen kauan mennytkään, ei kun siis. Vuosia. 
"Oh. En olisi ajatellut." Sitä jotenkin kuvitteli että nämä oli keksitty silloin joskus. Emily katseli hetken ympärilleen ja kääntyi, hymyillen Lexalle leveästi. 
"Tiedätkö, ehkä köytän sinut sänkyyn:"

”Kulttuuri elää ja kukoistaa”, Lexa totesi painaen suukon Emilyn hartialle ja katseli hetken itsekin leveästi hymyillen kulkueen reittiä. Bex tuntui pitävän drag queenien ohella aivan riittämiin meteliä koko rekan edestä, joten hän ei kokenut pakottavaa tarvetta yhtyä huutoon ja meteliin. Hän saattoi vain nauttia väriloistosta, jota pride aina tarjoili ja iloita siitä, miten saattoi pidellä Emilyä lähellään.
”Miksihän sinä minua olisit köyttämässä?” Nainen kysyi hiljaa, vaikka vatsa tuntuikin heittävän miellyttävästi volttia pelkästä ajatuksesta.

Emily siristi silmiään ja mulkaisi lexaa. 
"Jotta oppisit olemaan." Hän miltein murisi hiljaaa. Se tosin oli paljon uskottavampaa kun Lexa teki niin.

”Kuulostat pieneltä koiranpennulta, joka koettaa kovasti pitää puolensa sisaruksiaan vastaan”, Lexa huomautti naurahtaen. Emily oli niin suloinen! Hän sipaisi sormillaan naisen poskea. ”Minä osaan olla jo ihan riittävän hyvin. Ei sinulta ole paljoa valituksia kuulunut.”

"...Ei, et osaa. Minä jouduin perumaan valmennuksia." Emily sihisi Lexalle, nyreänä naisen sanosita. Vai koiranpentu? Hän vielä koiranpennut näyttäisi. 

”Se oli sinun syytäsi!” Lexa puolustautui nauraen. ”Tiedät, että palvon sinistä pitsisettiäsi.”

Emily veti syvään henkeä. 
"Ei.   Ei ole minun syyni. ja sinä palvot niitä kaikkia!"

”Sinä näytät syötävän hyvältä niissä kaikissa, joten kukapa minä olen vastustelemaan”, Lexa virnisti toispuoleisesti. Hän vilkaisi Emilyn ohi katsojia ja inahti, kun näki kaksi koiraa.
”Rakas, katso! Koiria”, hän ihaili, ihan kuin kotonakin ei olisi yhtä rakastettavaa pösilöä. Kaksi kermaista afgaaninvinttikoiraa näyttivät varsin ylväiltä katsellessaan ympärilleen sateenkaarenkirjavat manttelit selässään.
”Meidän täytyy joku vuosi ottaa Merry mukaan. Silloin kun emme joudu jo vahtimaan Bexiä”, nainen päätti naurahtaen.

Emily nauroi Lexan innolle koirista. 
"Voisiko sen ottaa tänne?" Hän kysyi hämmentyneenä. Se tuntui ajatuksena hullulta. 
"Mutta otetaan toki. Merry voisi paimentaa bexiä."

”Tietenkin voisi! Koirat ovat priden paras puoli. Heti sen jälkeen tietysti, että voin lääppiä sinua miten mielin, eikä kukaan räpäytä silmäänsäkään”, Lexa naurahti. Hän olisi ehdottanut Merryn tuomista, jos ei olisi epäillyt sen tuovan hieman liikaa tasapainoteltavaa jo muutenkin vauhdikkaaseen päivään.
”Emme tosiaankaan voisi antaa Merryä Bexille”, Lexa korjasi päätään pudistaen. ”Kaikki tahtoisivat tulla rapsuttamaan Merryä, kun se on niin suloinen. Aivan liian monta tilaisuutta Bexille vaihtaa puhelinnumeroita.”

"Emme niin, mutta paimenkoira voisi estää bexiä harhautumasta laumasta." Emily naurahti käheästi. 
"Näykkii nilkkoja jos eksyy liian kauas."

”Se on toki totta”, Lexa myönsi naurahtaen. ”Ensi vuonna aseistaudumme siis Merryllä kaikkia laumasta harhautujia vastaan.” Koska ensi vuosi oli ehdottomasti tapahtumassa. Mikään muu ei ollut edes vaihtoehto.

Punapää nyökkäsi hymyillen. Merry olisi oikein hyvä ase. 
"Naiset! ottakaa tästä, kohta ollaan puistossa." Ivor ojensi Emilylle ja Lexalle kahta muovista kuohuvalasia, vilkaisten sitten Amandaa ja larissaa. 
"Onko teillä ikää?"

"Kiitos", Lexa kiitti leveän hymyn kera. Hän kääntyi Emilyn puoleen täynnä onnea. Täytyisihän muovisia lasejakin kilistää.
"Totta kai", Larissa naurahti, "eihän tässä Yhdysvalloissa olla."
"Hei!" Lexa naurahti sivummalta, vaikka eipä hänkään voinut tosissaan puolustella Yhdysvaltojen 21 vuoden ikärajaa.

Emily virnisti Larissan sanoille. Niinpä niin. 
"Mutta lapset saavat kyllä ajaa teillä autoa." Emily huomautti huvittuneena. Amanda otti lasin ja kilisti muiden kanssa. Ainakin heillä oli hauskaa

"Auto on monessa paikassa välttämättömyys", Lexa puolusti naurahtaen. Etäisyydet olivat valtavia ja julkinen liikenne yksi vitsi. Hän kilisti lasiaan Emilyn ja lopulta muidenkin kanssa, ja siemaisi kuohuvaa onnellisesti hymyillen.

"Eikö se olisi vain paikka kehittää palveluja?" Emily kiusasi hymyillen, painaen päänsä Lexan olkaa vasten. Oli niin ihana olla siin lähellä ja nauttia. 

"Hyshys nyt", Lexa hyssytteli Emilyä naurua äänessään. Lexa painoi poskensa vasten naisen päätä, kun Emily kerran nojaili häneen niin suloisesti.

”Niin. Sitä minäkin.” Emily totesi pehmeästi. Amanda veti Larissaa kainaloonsa. 
”Mitähän se tuholainen tekee?” Amanda kysyi miltein varoen.

Larissa painui oikein mielellään koroilla keikkuvan Amandan kainaloon.
"Tahdommeko edes tietää?" Tyttö kysyi hiljaa naurahtaen. Tieto lisäsi tuskaa.

”Emme.” Emily ja Amanda totesivat yhteen ääneen. He eivät tosiaan haluaisi tietää.

"Sitä minäkin", Larissa naurahti. Oli parempi olla tietämätön.
"Eiköhän lähdetä etsimään hyvää paikkaa piknikkiä varten", Lexa naurahti kietoen kätensä Emily ympärille. Nainen ei pääsisi häntä tänään karkuun, valitettavasti.

Emilyä ei haitannut ollenkaan ja Amandalla tuntui olevan sama tehtävä Larissan kanssa kuin Lexalla hänen kanssaan. 
”Lähdetään!” Emily huikkasi onnellisena. Johan aamiaisesta oli aikaa.

Lexa auttoi Emilyn alas rekasta ja kietoi sen jälkeen kätensä Emilyn hartioiden ympärille. Aika lähteä etsimään piknikpaikkaa. Bex harppoi edelle täynnä intoa ja tuntemattomien asuja kehuen. Lexa pudisteli päätään huvittuneena ja vilkaisi nuorempia tyttöjä.
"Älkää ottako mallia Bexistä. Tehkää meille kaikille palvelus ja kasvakaa fiksuiksi naisiksi", nainen naurahti olkansa yli ja sai edellä kulkevalta Bexiltä kovin tunnetun käsimerkin.

Amanda nauroi ja vilkaisi Larissaa. 
"Vähän myöhäistä tämän kanssa." Hän totesi hymyillen. 
"Noh! Etsikää te paikka, minä käyn vessassa!" Emily karkasi muiden luota. Hän viipyi hetken, palaten sateenkaarilippua heilutellen. Tyrannosaurus-puvussa. 

"Noh!" Lexa naurahti. "Ei ole vielä yhtään liian myöhäistä." Vanha koira ei ehkä oppinut uusia temppuja, mutta onneksi Larissa oli vielä kovin nuori.
"Laitan sinulle viestiä, kun löydämme paikan", Lexa lupasi laskien Emilyn kainalostaan. Ryhmärämä suunnisti Bexin johdolla aurinkoiselle alueelle, jonka Bex oli päättänyt sopivaksi kohdaksi. He levittivät viltit maahan ja asettuivat mukavasti, Larissa katsellen silmät suurina ympärilleen. Bex ei malttanut istua aloilleen, joten nainen kiersi vilttien ympäri naureskellen ja tanssahdellen. Bex oli ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota lähestyvään dinosaurukseen, ja vasta Bexin revetessä nauramaan niin, että nainen putosi istumaan viltille, Lexa ja Larissa kääntyivät katsomaan suuntaan, joka oli saanut Bexin haukkomaan henkeään kyyneleet silmissä.
"Millie?" Lexa kysyi epäuskoisena.

Emily hyppi paikallaan kun Lexa oivalsi dinosauruksen henkilöllisyyden. 
"Joo! Eikö ole siisti?" 
Amanda katsoi naista pitkään. 
"... on sinullakin työnantaja." Hän totesi Larissalle.

Lexa nauroi ilahtuneena ja nousi jaloilleen voidakseen ihailla naisystävänsä älynväläystä kunnolla.
"Ihan mahtava!" Nainen vakuutti innostuneena. Emilyn into oli tarttuvaa. Bex haukkoi edelleen henkeään nauraessaan niin lujaa.
"Loistava työnantaja", Larissa naurahti. Kuka muka saattoi sanoa, että osallistui prideille työnantajansa kanssa, joka oli pukeutunut dinosaurukseksi?

Emily hymyili leveästi puvun sisällä. 
"Näin tämän netissä myynnissä ja... Oli pakko saada." Hän myönsi nauraen. 

"Tietenkin", Lexa naurahti. Eihän Emily olisi voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.
"Hieno ostos. Olet ihan mahtava", hän pudisteli päätään nauraen.

Emily pyörähti onnellisena ympäri. 
"eikö? Et tiedä miten monta kuvaa ihmiset halusivat."

"No varmasti", Lexa naurahti, "minäkin tahdon. Ehdottomasti Instagram-materiaalia."

Emily nauroi ja veti hetkeksi hirmuliskon pään harteiltaan. 
"Pusu ensin."

Lexa ei ollut väittämässä vastaan, vaan täytti Emilyn toiveen astuen lähemmäs, jotta saattoi painaa suukon naisen huulille.
"Onnistut yllättämään minut kerrasta toiseen."

Emilyn huulilla oleva hymy ei väistynyt mihinkään. Hän veti sen liskon pään takaisin ja yritti matkia hienoa kung fu-elokuvista tuttua poseerausta. 
"Ai niin! Tuolla on sellainen mekaaninen härkä, mutta yksisarvinen!" Nainen hihkui, saaden Amandan pärskähtämään. 
"Tiedän jo mitä tässä käy."

Lexa heitti puhelimensa Larissalle, jotta tyttö voisi napata kuvan tai parin hänestä Emilyn kanssa. Emilyn poseeraus sai naisen nauramaan. Hänen naisystävänsä oli idiootti.
"Te pysytte siitä kaukana", Lexa julisti saatuaan tahtomansa kuvat ja otti puhelimen vastaan Larissalta. "Siitä tulee vain ruumiita."

Ylpeästi idiootti. 
"Ei!" Emily ähkäisi ja Amandakin nauroi. 
"Emme tosiaan!" Nuorempi vahvisti. He tosiaan menisivät kokeilemaan. 
"Häviäjä tarjoaa yhdet juomat." Emily totesi.

"Minä en ole juonut tarpeeksi kestääkseni sitä jännitystä", Lexa huomautti. Kukaan ei saisi lähteä mekaaniselle härälle vielä hetkeen, kiitoksia vain kovasti.
"Minulle riittää se, että Tico koettaa heittää minut alas joka välissä", Larissa naurahti. "En tarvitse vielä mekaanista yksisarvista tekemään samaa."

Emily mutristi huultaan. 
"Sen jälkeen se on lastenleikkiä!" Hän totesi nauraen, kuoriutuen puvustaan kun tajusi miten hankala siinä olisi syödä. 
"Ja Huzzlen jälkeen. Sinä ja Bex olette heikoilla." Amanda virnisti.

"Hei, minä ratsastan Selkietä päivittäin. Sanoisin, että te muut olette heikoilla", Bex virnisti vinosti. Selkie valtavien reaktioidensa kanssa oli kyllä yksi hölmö. "Ja kasvoin ratsastuskoululla. Älkää aliarvioiko karvaisten tuntiponien notkeutta, kun panoksena on mahdollisuus käydä nykimässä vehreää nurmea."

”Mutta sinä olet jo vanha. Tytöt ovat nuoria ja notkeita.” Emily totesi Bexille aivan vakavana. Se sai Amandan nauramaan vedet silmissä.

Bex nauroi moiselle julistukselle Amandan ja Larissan mukana, joka painoi päänsä Amandan hartiaa vasten.
"Siinä tapauksessa sinäkin olet heikossa asemassa, Emily. Olet ihan yhtä vanha ja kankea kuin minäkin", Bex kiusasi.

Emily siristi silmiään. 
"Enkö ole pari vuotta nuorempi, mummu?"

"Ei se tee suurtakaan eroa. Olen nuorekas ikäisekseni", Bex virnisti vinosti.

”Mmmm, jokin sinussa kyllä pölyttyy...” Emily mutisi samalla kun otti itselleen siiderin kylmälaukusta. Amanda yritti pidätellä naurua, kasvot punaisina.

"Mikään ei pölyty yhtään missään", Bex tuhahti tavoitellen omia oluitaan laukusta.
"Jos tekee mieli syödä, kuppikakkuja on varmaan kuusi per pää, joten antaa mennä", Lexa naurahti, "ja sieltä löytyy myös suolaista napsittavaa."

Emily etsi sormiinsa jotain suolaista. Ei tehnyt vielä mieli makeaa. 
”Puheistasi saa toisen käsityksen.”

"Älkää aloittako tätä taas", Lexa naurahti päätään pudistaen. "Puhutaan mieluummin jostakin muusta. Amanda, haluatko naposteltavaa?" Nainen viittasi kylmälaukun suuntaan, joka piti sisällään yhtä jos toista. Hän oli tahtonut testata vähän sitä sun tätä wrapeista sämpylöihin ja täytettyihin kroisantteihin.

Amanda hapuili itselleen wrapin ja pudisteli päätään. Emily katseli tyytyväisenä ympärilleen. 
”Kuulkaas, pelataanko jotain jolla saa hiprakan aikaiseksi?”

"Pidän siitä, miten ajattelet", Bex virnisti leveästi. "Mitä sinulla oli mielessäsi?" Larissaa huvitti suuresti Bexin into osallistua ihan mihin tahansa. Hän oli varma, että Bexin saisi innolla mukaan kaikkeen, jos sen naamioisi kilpailuksi tai peliksi.

”En tiedä, jotain. Ideoita?” Jotain mistä saisi hyväntuulisen hiprakan. Ei mitään liian vakavaa.

”En ole koskaan?” Bex ehdotti naurahtaen. Olihan peli klassikko syystä! Ei tarvinnut mitään muuta kuin juotavaa eteen ja pelaaminen onnistuisi.
”Vain jos osaat pitää väitteesi nuoren parin korville sopivana”, Lexa huomautti kulmaansa kohottaen. Larissa naurahti moiselle tarkennukselle. Kylläpä heidän sielujensa viattomuudesta nyt koetettiin pitää huolta.

Emily naurahti. Se olisi hyvä. Hän huolehti että kaikilla oli juotavaa - Amandakin otti yhden - ja asettautui istumaan. 
”Noniin. Bex saa kunnian.”

Lexaa huvitti suuresti into, jolla ystävykset asettuivat parempaan piiriin vilteille. Hän aukaisi siiderin kieltäytyessään edelleen varsin päättäväisesti oluesta, ja hillitsi haluaan pyöräyttää silmiä, kun Bex näytti virnuilevan tavallistakin ilkikurisemmin.
”Eikö niin, että sanoja juo, jos kukaan muukaan ei ole tehnyt asiaa?” Bex vielä vahvisti. Muutenhan tästä tulisi ihan tylsää, jos kaikki vain heittäisivät ihan järjettömiä haasteita. Vähän taktikointia mukaan!
”En ole koskaan... suudellut ketään tässä piirissä istuvaa”, Bex virnisti voittoisasti. Larissa ratkesi nauramaan vilkaistessaan Amandaa ennen kuin hörppäsi juomastaan ja Lexa pyöräytti silmiään kohottaessaan tölkkiä huulilleen. Olisihan se pitänyt arvata, että Bex lypsäisi ainoan sinkun asemaansa nyt koko rahan edestä.
”Amanda, sinun vuorosi”, Bex virnisti nuorelle tytölle.

Emily nyökkäsi. Jo sillä hetkellä Amanda pelkäsi, sillä Bex tosiaan keksisi jotain. Lopulta hän nauroi muiden mukana. Emily liittyi myös kiltisti juojiin. Hetken Amanda katseli muita sinisillä silmillään, siristäen niitä. 
”En ole koskaan... en ole...” Piti oikeasti miettiä. Mitä hän ei ollut tehnyt? 
”En ole koskaan ratsastanut maastoesteitä.”

”Olet menettänyt elämässäsi paljon”, Bex julisti juoden reippaasti tölkistään. Eihän siihen vastaankaan voinut väittää. Lexa näytti yllättyneeltä, kun ei ollutkaan ainoa, joka ei ottanut huikkaa Amandan ohella, sillä Larissakaan ei ollut päätynyt maastoesteille koskaan.
”En ole koskaan käynyt Lontoossa”, Larissa virnisti seuraavaksi. Bex pyöräytti silmiään hörpätessään tölkistään, ja Lexakin päätyi ottamaan huikan.
”En ole koskaan... ratsastanut”, amerikkalainen naurahti lyhyen mietintätauon päätteeksi. Jos Bex pelasi kierosti niin miksei siis hänkin.
”Emily, sinulla on paljon korjattavaa naisessasi”, Bex huomautti laskiessaan tölkkiä huuliltaan ja jäi odottamaan punahiuksisen naisen väitettä.

Emily otti kiltiti huikan, useammankin. Oliko muilla tavoite saada hänet humalaan? 
”Minä tiedän, tiedän...” Emily mietti hyvän tovin mitä voisi sanoa. Jotakin mikä saisi Bexin ja Lexan juomaan. 
”En ole koskaan... en ole koskaan harrastanut yhdenyön suhteita!” Amanda ähkäisi ja joi kiltisti. Fiksummat toki tiesivät että Emily oli, mutta haluaisiko joku huomauttaa että naisen piti itsekin juoda?

Bex kohotti kulmaansa moiselle väitteelle. Mitähän Emily oli harrastanut, jos ei yhdenyön suhteita? Salasuhteita? Hän ei kuitenkaan käynyt haastamaan moista väitettä vaan hörppäsi kiltisti tölkistään, ja niin teki Lexakin, eikä Larissa ollut kaukana perässä. Emilyn väite tosin antoi hyvän idean hänelle.
”En ole koskaan kutsunut ketään väärällä nimellä”, Bex virnisti. Aivan varmasti edes yksi muista yhdenyön suhteita harrastaneista oli joskus mennyt ristiin nimissä. Tai miksei vaikka keskellä päivää sekoittanut uusia tuttavuuksia keskenään. Hän ei aikonut rajata sitä turhan tiiviisti. Lexan inahdus ja kevyt poskille kohoava puna kertoi, että hänen arvionsa oli osunut oikeaan, ja niin Bex virnisti leveästi. Ha, siinäpähän joi!

Emily ei juonut Bexin oivallukselle, mutta Amanda huokaisi ja otti kiltisti kulauksen. Jos tälle linjalle lähdettiin... 
"En ole koskaan sekaantunut jonkun tuttuni ihmissuhteisiin."

Larissa oli varsin tyytyväinen, kun ei joutunut hetkeen juomaan, mutta naurahti sen sijaan Lexan irvistykselle, kun nainen kohotti jälleen kerran tölkkiä huulilleen. Bexkin joi Amandan väitteelle, sillä hän oli tosiaankin sekaantunut siskonsa suhteisiin monellakin tavalla.
"En ole koskaan käynyt sokkotreffeillä", Larissa totesi vuorostaan. Lexa näytti jo luovuttaneen, kun siemaisi tölkistään. Sekä Lexa että Larissa kääntyivät odottavaisina katsomaan Bexiä, joka vain naurahti.
"Mitä? En ole käynyt sokkotreffeillä! Ellei sitä lasketa, että kerran sidoimme silmät treffien-" Bex naurahti, mutta tuli pian keskeytetyksi, kun Lexa totesi ettei tahtonut kuulla enempää.
"En ole koskaan itkenyt katsoessani Disneyn tai Pixarin piirrettyjä", Lexa julisti. Helppoa olla itkemättä kun ei koskaan katsonutkaan elokuvia!

Amanda jätti myös juomatta, samoin Emily. Kumpikaan ei ollut harrastanut sokkotreffejä elämässään. Sitten he kyllä joivat kun puhe tuli Disneyn piirretyistä. 
"Olet niin viallinen." Emily puuskahti. 

"Sydämetön", Larissa syytti siemaistessaan omasta juomastaan.
"Kuten sanoin, sinulla on paljon korjattavaa Lexassa, Emily", Bex totesi oman tölkkinsä takaa.
"Älkää nyt! En ole vain ehtinyt katsomaan niitä", Lexa puolustautui naurahtaen. Bex pudisteli päätään. Disneyn klassikoille löytyi aina aikaa! Nainen kääntyi odottavana katsomaan Emilyä. Epäilemättä hän joutuisi jälleen juomaan, kun Emily heittäisi jotain ilmoille, ellei nainen sitten päättäisi kääntyä naisystäväänsä vastaan.

"Et ole halunnutkaan." Emily totesi. Hän arvas sen. Hitto että Lexa oli mahdoton. Emily jäi miettimään jälleen. Mitähän nyt keksisi? 
"En ole koskaan iskenyt varattua." Sitä hän ei ollut tehnyt - hän oli ollut se varattu.

"Voisin katsoa niitä sopivassa seurassa", Lexa huomautti hymyillen punapäiselle naisystävälleen lämmöllä. Mikä tahansa, joka antoi syyn vetää Emily kainaloon, oli hyvä asia. Lexa hörppäsi siideriään asiaa sen kummemmin ajattelematta - hän oli vienyt Emilyäkin ulos, kun nainen oli ollut varattu. Hyvä on, hän ei ollut tiennyt sitä silloin, mutta olipa moisia ratkaisuja tullut tehtyä menneisyydessä ihan tietoisestikin.
"Oikeasti?" Lexa räpäytti silmiään, kun edes Bex ei kohottanut tölkkiä huulilleen. Miten tässä oli niin käynyt, että hän päätyi juomaan ja muut vain virnuilivat?
"Sori Emily", Bex virnisti ystävälle, "mutta en ole koskaan suudellut amerikkalaista." Lexa huokaisi juoden siideritölkkinsä tyhjäksi saakka, kun ei pohjalla enää niin paljoa tuntunut olevan, ja korkkasi pikaisesti uuden ennen kuin Bex ehtisi hihkumaan mitään tequilastaan.

Emily siristi myös silmiään. Jotenkin oli hankala uskoa sitä Bexistä. 
"... voi jum..." Emily otti kulauksen huokausten ja avasi myös uuden tölkin itselleen. Amanda vilkaisi muita virnistäen. 
"En ole suudellut yli 25-vuotiasta." 

Lexa ja Bex huokaisivat yhtä aikaa, ja joivat sitten kiltisti tölkeistään Amandan neronleimauksen myötä. Larissa hymyili varsin tyytyväisenä, kun saattoi itse olla juomatta. Amanda oli keksinyt hienon väitteen.
"En ole koskaan ajanut tai ollut moottoripyörän kyydissä", Larissa totesi hetken asiaa pohdittuaan. Bex ja Lexa joivat molemmat vastustelematta huikat tölkeistään.
"En ole koskaan joutunut paikkauttamaan reikää hammaslääkärissä", Lexa virnisti. Hänelle ei tullut reikiä. Hän oli voittanut edes jossakin jonossa geeniensä suhteen. Bex hörppäsi juomastaan silmät siristyen, kun tölkki alkoi tyhjentyä, ja vilkaisi Emilyä odottaen, mitä nainen tällä kertaa keksisi.

Emily joutui tekemään samoin, mutta hän sai jättää juomatta Larissan kohdalla, kuten myös Amanda. Kiltit naiset vai miten se meni? 
"Vihaan sinua." Emily totesi, juodessaan. Amanda oli samaa mieltä juodessaan. Hitto, onnekas mokoma. 
"En ole koskaan ollut putkassa." 

"Minäkin rakastan sinua", Lexa vastasi leikkisästi virnistäen. Hän oli varsin ylpeä itsestään, kun oli saanut jälleen kerran kaikki muut juomaan. Bex oli jo sanomassa jotakin, kun lopulta vain tyytyi juomaan Emilyn väitteelle. Ehkä ei pitäisi enää virnuilla siitä, miten kaikki parhaat illat päättyivät aina joko tuntemattomien sänkyyn tai putkaan. Bex oli tukehtua olueensa, kun tajusi Lexankin hörppäävän siideriään.
"Ei, en ole kertomassa", amerikkalainen totesi ennen kuin Bex ehti edes kysyä. Punapään silmät siristyivät, ja Bex kurotti penkomaan laukkuaan. Hetkessä hän oli levittänyt seitsemän pientä muovista shottilasia vierekkäin riviin ja kaatoi ne täyteen tequilaa.
"Niin kauan kuin shotteja on jäljellä, omasta juomasta siemaisun sijaan heitätte tequilaa naamaan", punapää virnisti. Jos hyvä tuuri kävisi, siinä olisi shotti jokaiselle ja kaksi ylimääräistä. Jos huonompi tuuri kävisi, joku epäonnekas päätyisi juomaan kolme tai enemmänkin. Hän aukaisi muovirasian, johon oli kotona sullonut limelohkoja ja laski sen shottien viereen suolapurkin kera. Ihan vain siltä varalta, ettei joku tahtoisi juoda tequilaa pelkältään.
"En ole koskaan ampunut aseella, en edes ilmakiväärillä", Bex aloitti uuden kierroksen naurahtaen ja virnisti voittoisasti, kun Lexa kurotti shottilasia kohden.
"Vihaan tätä uutta sääntöä", amerikkalaisnainen julisti ennen kuin nakkasi shotin tottuneesti alas ja puri limeä siihen päälle, jotta pääsisi mausta nopeammin eroon.

Emily oli väittää vastaan tequilan kanssa, mutta ei jaksanut. 
Emily saattoi onnellisesti olla juomatta, kuin myös Amanda. 
”Yllättäen amerikkalainen on ampunut.” Emily totesi nauraen. Lexa oli mahdoton temppujensa kanssa. Amanda yritti miettiä mitä keksisi. 
”En ole koskaan matkustanut turistiluokassa lentokoneessa.”

"Hei", Lexa protestoi naurahtaen, "se oli ilmakivääri tivolipelissä. Halusin voittaa pehmolelun." Ihan kuka tahansa muukin olisi voinut ampua moisella ihan missä tahansa päin maailmaa. Hänen amerikkalaisuudellaan ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.
"Rikas pentu", Bex totesi Amandalle kurottaessaan kohti yhtä shottia, vaikka äänensävy olikin varsin lämmin ja huvittunut. Ei hän pahalla moista virnuillut. Lexa poimi toisen shotin käteensä ja harkitsi heittävänsä sen Bexin päälle. Tämä oli kaikki Bexin syytä, kun oli keksinyt lisätä tequilaa peliin. Larissa jätti juomisen väliin keskittyen pohtimaan omaa väitettään. Miksi aivot tuntuivat lyövän ihan tyhjää?
"En ole koskaan soittanut väärään numeroon ja esittänyt, että minun oli tarkoituskin soittaa heille", tyttö lopulta totesi.
"Kuka edes tekisi niin? Eihä-" Bexin ihmettely katkesi raikuvaan nauruun, kun Lexa kurotti kolmatta kertaa piirin keskellä olevien shottien puoleen.
"Vihaan teitä kaikkia", nainen ilmoitti silmäillen poimimaansa shottia inholla.
"Kolmas kerta toden sanoo", Bex virnisti leveästi ja yllättäen Lexa toivoi, että olisi jo heittänyt shotin alas kurkustaan asiasta valittamisen sijaan. Bexin ideat eivät koskaan olleet hyviä. "Tämä vaatii vartaloshottia, ihan selvästi." Lexa harkitsi hetken väittävänsä vastaan, mutta kääntyi lopulta varsin anteeksipyytävän näköisenä Emilyn puoleen. Jos hän ripottelisi suolaa Emilyn ranteelle, ehkä Bex olisi tyytyväinen ja peli voisi jatkua.

Emily otti kiltisti shotin. Hän tosiaan oli matkustanut muualla kuin ykkösluokassakin elämässään. Hän repesi Bexin ehdotukselle ja veti mekkoaan alemmas. 
”Et nyt saa sitä navasta, joten-” hän laittoi shottilasit rintojensa väliin kun ne oli litattu ylös push upeilla. Limelohkon hän otti ensin sormiinsa. 
”- näin sitten.” Hän pisti limen suuhunsa jotta Lexa saisi sen siitä.

Missä tahansa muussa tilanteessa Lexa olisi valittanut siitä, että Emily leikki mukana Bexin älynväläyksissä, mutta ehkä tämä ei ollut pahinta, mitä olisi voinut tapahtua. Kukapa hän oli väittämään vastaan, kun Emily niin auliisti tarjosi itseään tarjottimeksi hänelle. Lexa puri huultaan ettei virnuilisi, ennen kuin päätti pelin hengessä lipaista suolat Emilyn povelta. Hän olisi varmasti onnistunut poimimaan muovisen shottilasin hampaillaan helpomminkin suuhunsa, mutta mitä hauskaa siinä olisi ollut, jos ei olisi saanut edes vähän hieraista rinnan kumpua nenällä. Bex nauroi raikuvasti siinä missä Larissa pudisteli huvittuneena päätään, kun Lexa antoi toisenkin shottilasin pudota tyhjänä viltille ja kurotti poimimaan limen Emilyn suusta painaen siinäkin sivussa suukon naisen huulille.
"Pieni viaton amerikkalaisemme onkin osallistunut kotibileisiin, kun tiesi heti, mitä tehdä", Bex hihkaisi Lexan sylkäistyä limen tyhjään muovimukiin, johon aiempiakin limelohkoja oli jo heitetty. Lexa sukelsi suutelemaan Emilyä vielä uudemmankin kerran.
"Mikä viaton?" Larissa naurahti kietoen kätensä Amandan harteille ja Bexin huomion ollessa muualla, kurotti suukottamaan tytön poskea.

Amanda pudisteli päätään. Lexa ei tosiaan ollut viaton! Emilyä vain nauratti, siitä ei ollut tulla loppua. 
”Hyvä luoja kanssasi.” Hän nauroi päätään pudistellen. 
”Olet mahdoton. Kenen vuoro se olikaan?”

Lexa naurahti haudaten hetkeksi kasvonsa Emilyn kaulansyrjään, kun tasasi hengitystään ja koetti unohtaa tequilan ja limen maun. Hitto, hän ei suostuisi enää yhteenkään shottiin.
"Minun", nainen sanoi hetken asiaa ajateltuaan. Jotakin, millä hän voisi varmistaa, että pari jäljelle jäänyttä shottia tulisi juotua jonkun toisen toimesta. "En ole koskaan käynyt minigolfaamassa."
"Olet luonnonoikku", Bex totesi kurottaen shottia kohden.

Emily katsoi Lexaa kuin syntistä. 
"Sinä!" Hän otti itselleen shotin. Amanda jätti ottamatta, meittien hetken. 
"... nimenomaan minigolfia?"

"Minigolfia", Lexa vahvisti katsoen helpottuneena, kuinka shotit katosivat. Hyvä. Hän voisi palata takaisin siiderinsä pariin ennen kuin tequila todella potkaisisi ja lujaa.
"Meidän täytyy joskus mennä", Larissa sanoi hiljaa Amandalle. Hän ei ollut juonut, sillä minigolf oli jotakin, mitä hän ei ollut ehtinyt vielä kokeilemaan.

Amanda hymyili. 
"Mennään vain." Hän veisi Larissan mielellään minigolfaamaan. Hän oli harrastanut vain oikeaa versiota. Yllätys! 
"Sitten taisi olla minun. Tequila on tuhottu joten voisimme lopettaa ja mennä vaikka sitten ratsastamaan yksisarvisella?" Emilöy virnisti leveästi.

"Minigolf on jokaisen parisuhteen suurin koetus", Bex valisti nauraen nuorempiaan. Ehkä ei. Ehkä se oli vain laji, joka sai hänen perheensä käymään kierroksilla. Emilyn ehdotus sai punapäisen naisen hetkessä jaloilleen. Mekaaninen yksisarvinen kuulosti täydelliseltä ohjelmanumerolta.
"Siitä tulee ruumiita", Lexa mutisi hiljaa, vaikka ei tosiasiassa koskaan voisikaan kieltää Emilyltä yhtään mitään, mikä saisi naisen virnuilemaan noin.
"Mitäpä jos minä jään tänne istumaan tavaroiden kanssa ja te lähetätte paikattavat luokseni, kun kuitenkin kolhitte itsenne matkalla", Lexa ehdotti huvittuneena. Hänellä ei ollut suurta intoa nousta mekaanisen rodeolaitteen selkään.

Ajatus nauratti Emilyä. 
"Me lähetämme. Tai kannamme jos käy pahasti." Hän lupasi hymyillen. Emily nousi ylös ja Amanda könysi ylös myös. Kohti yksisarvista.

"Hyvä suunnitelma", Lexa kannusti huvittuneena ja katsoi päätään pudistelle, kuinka ryhmärämä nousi vilteiltä ja lähti suunnistamaan kohti yksisarvista. Larissa tarttui Amandan käteen siinä missä Bex loikki jälleen kerran edellä leveästi virnuillen.
"Mitä voittaja saa? Tai mitä häviäjä joutuu tekemään?" Punapäinen vaahtosammutin kyseli mennessään.

Emily pudisteli päätään. Niinpä niin. 
"Häviäjä ostaa kaikille yhdet juomat ja voittaja saa valita mitkä." 

"Kuulostaa hyvältä", Bex virnisti. "Jos minä voitan, saamme kaikista kirkkaimman väriset drinkit."
"Ei anneta hänen voittaa", Larissa sanoi hiljaa Amandalle. "Eikö olisi vain sopivaa, että hän saisi maksaa kaikkien juomat? Hän on kaikista vanhin ja sitä rataa."

Amanda nyökkäsi. 
"On. oikein sopivaa." Tuo oli vielä pistänyt muut juomaan jo kamalaa viinaakin. 
"Tuolla!" Emily huikkasi innoissaan. Niitä oli paikalla useampi, jonojen pienentämiseksi.

"Jokainen saa kaksi yritystä?" Bex ehdotti suunnatessaan vauhdikkaasti kohti yksisarvista, jolla näytti olevan lyhyin jono.
"Ja joku ottaa minusta videota! Tahdon laittaa tämän instaan."

"Otetaan kaikista videot." Emily lupasi. Muistoksi. 
"Kaksi yritystä." onneksi laite kellotti ajat itse.

Bex suorastaan pomppi aloillaan odottaessaan, että muutama heidän edellään ollut ehtisi ensin koettaa onneaan yksisarvisen kanssa. Sen jälkeen nainen kiipesi ilmatäytteiselle patjalle ja kampesi itsensä yksisarvisen selkään turhaan kyselemättä, kuka tahtoi mennä ensin. Hän tahtoi!
"Hän on viisivuotias", Larissa totesi nauraen kun videokuvasi Bexin omallakin puhelimella naisen yritystä roikkua laitteen kyydissä, kun se teki alati kiihtyviä käännöksiä ja keinui milloin mitenkin päin, kunnes sinkosi Bexin komealla kaarella ilmapatjalle. Bex nauroi raikuvasti kömpiessään alas ja vilkaisi kelloa.
"32 sekuntia, laittakaa paremmaksi!" Nainen hihkaisi antaessaan seuraavan kömpiä ilmatäytteiselle areenalle.

"Minä tiedän." Emily totesi tyynesti. Hän tosiaan tiesi sen, luoja paratkoon ja häntä armahtakoon. Amanda kipusi seuraavaksi yksisarvisen selkään ja ensimmäinen yritys meni reisille kun hän ei ollut valmis. Toinen sujui paremmin, 25 sekuntia. Emily antoi tuolle aplodit. 
"Ei huono. Ihmiseltä joka ratsastaa normaaleja hevosia."

Larissa kuvasi tunnollisesti tyttöystävänsä yrityksen ja hihkui kannustuksensa, kun Amanda roikkui kyydissä. Niin sitä piti!
"Minä seuraavaksi!" Tyttö naurahti taapertaen vauhdilla yksisarvisen luokse. Vaikka Ticon kanssa olikin tottunut hilluviin hevosiin, mekaanisen laitteen äkilliset ja varoittamatta tulevat liikkeet saivat hänet nopeasti kierimään ilmapatjalla. Ei kun vain uutta yritystä kehään, mutta ei hänestä silti ollut kilpailemaan edes Amandaa vastaan. No, saipahan kuitenkin juuri ja juuri kakkosella alkavan luvun, kun kello ehti pyörähtää 20 sekuntiin juuri ennen hänen otteensa lipeämistä.
"Tämä on hilpeää", Bex julisti nauraen. "Anna mennä Emily. Näytä tytöille, miten se tehdään!"

Emily vilkaisi Bexiä. 
"Minä kun toivoin että sinä joutuisit ostamaan juomat." Emily totesi nauraen ja nousi yksisarvisen selkään. Tuon ilmeestä näki että hän ei ollut aikeissa pudota. Kun kello loksahti 33 sekunnin kohdalle, nainen antoi itsensä pudota. 
"HA! Siinä sinulle!"

"Haista sinä huilu!" Bex huusi, mutta alistui kohtaloonsa toisena, kun Emily oli niin päättäväisenä roikkunut kyydissä sekunnin pidempään. Hitto.
"Olet sietämätön, kun voitat jotakin", Bex siristi silmiään kiusatessaan Emilyä. "Saanko kunniapalkinnon komeimmasta ilmalennosta? Olin varmaan ainakin kaksi sekuntia ilmassa!"

"Saat kunniapalkinnon." Emily totesi virnistäen.
"Minä maksan juomat." Nainen lisäsi myös. Larissan ei tarvitsisi. 
"Ja muut saavat ihanat drinkit. Sinä sen sijaan saan shotin vahvinta alkoholia mitä löytyy."

"Ei se ollut vedonlyöntimme", Larissa vastusti Amandan viereltä. "Minä tarjoan, minä hävisin." Kyllähän sovitusta nyt täytyi kiinni pitää!
"Oliko tämän tarkoitus olla jonkin sortin rangaistus? Olen varma, että löytäisimme sinulle oikein kuvaavan drinkin, jos hetken etsisimme", Bex virnuili. Drinkeillähän oli kerrassaan hilpeän sopimattomia nimiä. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö täälläkin olisi otettu ilo irti siitä, miten voisi tarjoilla kieli poskella nimettyjä juomia.

Emily vaikeni hetkeksi. 
”... ei.” Hän kielsi Bexiä antaumuksella.
”Loistava idea!” Amanda intoili mukana.

"Täydellistä", Bex virnisti Amandalle. "Etsitään näille drinkit, jotka on suorastaan nimetty heidän mukaansa." Emily voisi yrittää kieltää häntä, mutta kuten oli jo moneen kertaan todistettu, hän ei paljoa kielloista perustanut.

”Ei.” Emily mutisi kun asteli muiden perässä. Amanda nappasi paperisen listan käsiinsä kun he saavuttivat oikean vaunun.

Bex siirtyi Amandan rinnalle tutkimaan listaa, ja Larissakin innostui pelistä sen verran, että tunki Amandan kylkeen kiinni tytön toisella puolella.
"Red-Headed Slut, Bex, sinut on löydetty", Larissa hihkaisi luottaen siihen, ettei lyhyin nainen onnistuisi hutkimaan häntä Amanda ohitse. Bex virnisti vinosti löytäessään omasta mielestään täydellisen drinkin Emilylle, mutta hän ei hihkuisi sitä ääneen. Emily saisi tietää vasta saadessaan juoman käteensä.
"Löysin sinut Amanda", Larissa ilmoitti myös ja tökkäsi sormellaan Last Wordiksi nimettyä drinkkiä listalla.

Amanda vilkaisi Larissaa kulma koholla. 
”Niinpä niin. Eikö tuo ole sinun?” Hän osoitti Tropical orgasmiksi nimettyä drinkkiä. Brasilialainen ja sitä rataa.

"Kuulostaa hyvältä", tyttö naurahti. Hän vilkuili Bexiä, joka näytti tutkivan listaa edelleen mielenkiinnolla. "Valmis tilaamaan?"
"Toki", punapää virnisti ja näytti listalta kahtakin drinkkiä baarimikolle sanomatta niiden nimiä ääneen, ja sen jälkeen antoi nuorempien tilata juomat.
"Saat Emily tietää oman drinkkisi nimen kun pääsemme takaisin viltille", Bex virnisti vinosti naiselle.

Emily ähkäisi hiljaa bexin sanoille. Hän auttoi juomien kantamisessa kun ne olivat valmiita. 
”Nämä kiusaavat!” Nainen kanteli Lexalle ensimmäisenä.

Bex vilkuili tyttöjä tietäväisesti virnuillen ja sai useaan otteeseen naurahduksen vastaukseksi Larissalta, joka ainakin osasi arvostaa hänen nerokkuuttaan.
"Ei saa kiusata minun kultaani", Lexa torui auttaen saapuneita juomien kanssa, jotta jokainen saattoi istahtaa alas viltille. Sasha ja Lauren olivat liittyneet seuraan sillä aikaa, kun muu ryhmä oli ollut yksisarvista ratsastamassa, ja ottaneet nopeasti kiinni muiden aiemmin aloittamaa juomista parilla tequilashotilla.
"Hei, tekin löysitte paikalle!" Bex naurahti halaten molempia naisia, ennen kuin viittoi virnistäen tilattujen juomien pariin. "Emily, tuo on sinun", nainen ilmoitti nyökäten kohti läpinäkyvää muovimukia, johon baarimikko oli tuntunut kumoavan vain shotin toisensa jälkeen alkoholia. Vodkaa, giniä, rommia ja tequilaa, mikäs sen parempaa, eikö?
"Lexa, toin sinullekin tuliaisia", Bex julisti ojentaen tummahkon sävyistä juomaa pienemmässä muovimukissa naiselle, joka näytti varsin epäilevältä ottaessaan mukin vastaan.
"Miksi haitte lisää juotavaa, kun sitä on täällä kaikki paikat täynnä?" Lexa kyseenalaisti silmät epäilyksestä sirillään. Tähän kätkeytyi selvästi jokin jekku.

Emily inahti katsoessaan mukiaan.
”Häviäjä maksoi juomat ja nämä on valittu osuvien nimien perusteella näemmä.” Emily avasi. 
”Sain Last Wordin.” Amanda nurisi huvittuneena.

"Ei", Sasha henkäisi terävästi silmät suurina. Se ei päättynyt ikinä hyvin, jos Bex sai valita juomia niiden nimien tähden.
"Tropical Orgasm", Larissa naurahti kohottaen omaa mukiaan.
"Tahdonko edes tietää, mitä tämä myrkky on?" Lexa kysyi kallistellen mukia kädessään.
"Et", Sasha vastasi päätään pudistaen ja korkkasi uuden pullon Smirnoff Icea itselleen. "Jos Bex on valinnut sen, se on nimeltään jotain hiton hävytöntä ja todennäköisesti sisältää pelkkää alkoholia." Moisen varoituksen myötä Lexa päätyi kohottamaan mukin varoen huulilleen ja maistoi juomaa pienen siemauksen. Tämähän oli... tuttu maku. Aivan liian tuttu.
"Et ole tosissasi", nainen kähähti. "Jägerbomb Red Bulliin. Oikeasti?"
"Itse asiassa, koska ne on sekoitettu kunnolla keskenään, sitä kutsutaan Liquid Viagraksi", Bex virnisti vinosti ja oli saada Lexan tukehtumaan, kun nainen oli erehtynyt siemaisemaan uudestaan juomastaan. "Kuvaa hyvin sinua. Ja Emily... tämä ei kyllä edes tarvitse mitään esittelyjä, sillä se puhuu niin hyvin puolestaan. The Leg Spreader!" Larissa oli tukehtua omaan juomaansa vetäessään sitä niin pahasti henkeensä naurun takia.

”Se taisi olla idea tässä.” Emily vastasi ja maistoi omaansa. Ainakin se oli ihan kelvollisen makuinen, vahva tosin. Sai naisen yskimään. Rommia. Hitto rommia. 
”Bex!” Nainen älähti, tuntien miten puna hiipi kaulaa pitkin ylös. Amanda laski omansa alas ja nauroi yhtälailla. Samall hän taputteli Larissan selkää.

Larissa välttyi tukehtumiskuolemalta Amandan taputtelun tähden, mutta naurua se ei vähentänyt. Lauren räkätti kaksin kerroin oluttölkki kourassaan ja hetken Lexa näytti siltä, että onnistuisi, kenties lojaaliudesta naisystäväänsä kohtaan, olemaan nauramatta, mutta sekin loppui lyhyeen, kun amerikkalainen pärskähti itsekin kunnon nauruun. Bex seurasi ylpeydellä räkättäviä ystäviään ja kohotti sitten omaa drinkkiään.
"Red-Headed Slut", hän virnisti naurun yli ja kumosi kerralla varmaan kolmasosan voimakkaasta drinkistään.

Emily lätkäisi Lexaa kun tuo kehtasi nauraa. 
”No se sinä olet!”

Pieni lätkäisy ei estänyt Lexaa nauramasta tai tehnyt mitään tyynnyttääkseen kenenkään muunkaan naurua.
"Ylpeydellä", Bex virnisti istahtaen kunnolla alas viltille. "Mutta et sinäkään voi väittää vastaan", nainen huomautti. Drinkit olivat osuneet hänestä täydellisesti kohdalleen.

”Voin aina väittää vastaan.” Emily totesi murjottaen ja kaivoi itselleen kuppikakun. Nyt oli hyvä. Amanda veti Larissan kainaloonsa ja joi omaansa. Hulluja kaikki.

"Et oikein voi, rakas", Lexa sanoi hiljaa painaen suukon Emilyn hartialle. Tequilashotit lämmittivät mukavasti vatsanpohjalla ja saivat ajatukset varsin hyväntuulisiksi. Larissa painautui Amandan kainaloon onnellinen hymy huulillaan ja siemaili kaikessa rauhassa omaa drinkkiään.
"Olen yllättynyt siitä, ettei kukaan ole vielä ryömintäkunnossa, vaikka olette olleet Bexin kanssa kulkueesta lähtien", Lauren kommentoi virnistäen.

”voin.” Hän ei myöntäisi mitään, ehei. Ei käynyt päinsä. 
”Minäkin. Mistä tuli mieleeni, käydäänkö Larissa kiertelemässä?” Amanda kaipasi hetkeä kaksin. Ihan pientä hetkeä.

"Minä paljastan tyhjän väitteesi", Lexa uhkasi matalalla äänellä naurahtaen ja painoi toisenkin suukon Emilyn hartialle. Huulilla asustava hymy oli varsin toiselle puolelle kallistuva.
"Käydään vain", tyttö vastasi pirteästi ja nousi jaloilleen tarjoten sitten kättään tyttöystävälleen avuksi nousemiseen. "Mielessä jotakin tiettyä, mitä tahdot nähdä?"

”Hyi sinua.” Emily mutisi takaisin ja antoi suukon tuolle. Amanda nousi ylös ja pudisteli mekkoaan. 
”Ei, mennään vain katselemaan.” Hieman kauempana hän katsoi taakseen. 
”... hetken rauhaa vanhuksilta.”

"Eivät he nyt niin vanhoja ole", Larissa puolusteli Emilyä ja kumppaneita naurahtaen ja sujautti kätensä Amandan käsikynkkään.
"Ja jos ovat, niin ainakin he tietävät miten pitää hauskaa. Se yksisarvinen oli hilpeä. Näytit todelliselta supernaiselta kyydissä."

”Ovat.” Amanda nauroi ja johdatteli Larissaa hieman syrjemmälle. 
”Niin tietävät. Et olisi voinut saada erilaisempaa ratsastajaa hoitamiesi hevosten selkään. Ja niin sinäkin. Oikein söpö.”

”Minulla on oikein loistava työnantaja”, Larissa myötäili naurahtaen. Mahtava suorastaan! Dinosauruspukuineenkin.
”Sinä se vasta oletkin söpö. Vai ehkä pitäisi sanoa tyrmäävä”, tyttö naurahti puristaen Amandan käsivartta. ”Tämä on ihan mahtava päivä.”

Amanda painoi suukon Larissan poskelle. Kauempana hän istui penkille, houkutellen Larissaa syliinsä. Suojaisaan kohtaan ei nähnyt oikein mistään. 
”Niin on. Sinun kanssasi mikä vain on mahtavaa.”

Larissaa huvitti suuresti Amandan tarmo lähteä katselemaan ympärilleen, ja sitten valita penkki puskien keskellä. Eipä hänellä silti vastaväitteitä ollut, kun tyttö istahti Amandan syliin.
”Kylläpä sinä nyt puhut pehmoisia”, Larissa naurahti. ”Eikä sillä, että koskaan valittaisin mahdollisuudesta olla kanssasi, mutta mitähän meinasit täältä nähdä?” Hän nauroi ilolla ja kohotti kätensä sipaisemaan Amandan hiuksia.

Amanda räpäytti viattomana silmiään. Saattoi olla että englantilainen oli vähän humalassa. 
”Sinut.” Hän suukotti Larissan kaulaa pehmeästi.

Vähän humalassa tuntui sopivan hyvin heihin molempiin, sillä ilojuomaa oli tullut nautittua ihan riittämiin sopivaa nousuhumalaa varten. Kaikki oli juuri sopivasti ihan vähän hauskempaa.
”Olisit voinut katsella minua viltilläkin”, Larissa huomautti hymyn kera ja tarttui hellästi Amanda leukaan, jotta saattoi ohjata tyttöä suutelemaan hänen huuliaan.

Amanda nauroi, mutisi jotakin suppeudesta. Hän kuitenkin painoi suudelmia Larissan huulille, miltein kehräten.

Jossakin suudelmien välissä Larissa totesi, että ehkä oli hyvä, etteivät he olleet enää kaikkien uteliaiden ja kiusaatekevien silmien alla, sillä suudelmien sävy alkoi muuttua nälkäisemmäksi. Bexillä olisi varmasti ollut sana jos toinenkin sanottavanaan, eikä hän kaivannut moista häiritsemään itseään nyt. Sormet oli helppo kietoa Amandan niskaan ja vetää tyttöä yhä syvempiin suudelmiin, kun ei kukaan ollut kieltämässä.

Bexillä olisi ollut jotakin sanottavanaan ja juuri siksi Amanda oli halunnut kauemmas. Kädet laskeutuivat Larissan reisille, hieroen niitä, sentään edes vaatteiden päältä. 

Sekin kosketus riitti tuomaan mukanaan värähdyksen, joka tuntui juoksevan koko selkäpiin matkalta ylös saakka. Kesämekon helma tuntui aivan liian paksulta Amandan käsien alla, ja silti niin kovin ohuelta, että hän tunsi tytön kämmenten lämmön.
”Me emme”, Larissa aloitti mutta hukkasi ajatuksensa suudelman myötä. ”Olemme... puistossa. Ihmisten... keskellä”, hän sai lopulta sanottua, vaikka suudelmat katkoivatkin lausetta.

Amanda virnisti suudelmia vasten leveästi. 
"Niin? Kukaan ei näe tuonne kivien taakse." Amanda syvensi suudelmaa niin paljon kuin vain saattoi. Kenen muka tarvitsisi hengittää, kun Larissa oli siinä?

Amandalla oli hyvin, hyvin huonoja ideoita, joten mitä teki hän, kunnollinen, kiltti tyttö?
”Mennään”, Larissa vastasi hengästyneenä. Amanda koituisi hänen kohtalokseen vielä jonakin päivänä, mutta juuri nyt hän tahtoi vain vetää tytön syleilyynsä ja suudella niin että hengittämisen tarve unohtuisi aivan kokonaan. Se, miten kiellettyä tämä oli, tuntui vain saavan uudenlaisen sähkön säkenöimään iholla.

Amanda oli ollut kunnollinen ja kiltti useamman kuukauden. Hän nousi Larissa sylissään, äkkiä harppoi parin ison kiven ja pensaan suojaamaan reunaan. Hyvä jos sinne edes kuului juhlan ääniä. 
"Käydään sitten kiertelemässä." Pitihän heidän pysyä peitetarinassaan. Amanda laski Larissan nurmikolle, katsellen tuota polviensa päällä istuen. Parhaita ideoita hetkeen. 

Larissa nyökkäsi henki kurkkuun takertuneena. Miten hänen oli tarkoitus saada mitään sanoja ilmoille, kun Amanda teki näin? Kantoi hänet sivummalle ja- polvet menivät veteläksi pelkästä ajatuksesta, ja päättäväisesti tyttö kurotti vetämään Amandan uuteen syvään suudelmaan. Ehkä siinä oli hyvätkin puolensa, että he olivat molemmat valinneet tänään mekot asuikseen.

Se oli kieltämättä ollut onnekas vahinko. Amanda nojautui suudelmaan, nauttien siitä kunnolla. Käsi valui Larissan hameen alle, hän ei luottanut rauhaan liiaksi. Ei saisi unohtaa missä he olivat. 

Larissa inahti, kun tunsi Amandan sormet ihollaan ja levitti jalkojaan aavistuksen sitä edes varsinaisesti tiedostamatta. Oma käsi hiipi Amandan mekon helman alle hyväilemään tyttöä. Hän ei tahtonut kenenkään keskeyttävän heitä, joten parempi olla nopea. Hän suuteli Amandan huulia ja kaulaa tukahduttaen inahduksensa suurella vaikeudella. Amanda teki hiljaa olemisesta mahdotonta.

Sehän tässä oli ideakin! Amanda sai purra oman huulensa sisäpintaa ettei vinkaissut ääneen. Ei hän edes olisi osannut odottaa Larissan luo vaikka olisi yrittänyt. Onneksi ei tarvinnut yrittää. Pää painui Larissan korvan vierelle. 
"Miten voisin odottaa sinun luoksesi kun olet täydellinen?" Niin vetävä mekossaan että sattui. 

Larissa yritti olla kiemurtelematta, vaikka se olikin vaikeaa. Oli myös aika ajoin vaikea muistaa, mitä omat sormet tekivät, kun Amanda onnistui koskea juuri oikeasta kohdasta. Hän värähti ja hautasi kasvonsa Amandan kaulansyrjään, ettei vallan voihkisi ääneen, vaikka pienen vaikerruksen tukahduttaminen olikin mahdotonta. Hän puri huultaan niin, että maistoi veren suussaan, kun tunsi nautinnon lyövän lävitseen. Ai hyvä jumala. Hän ei voinut muistaa, milloin viimeksi hän olisi sulanut pienestäkin kosketuksesta näin nopeasti.
"Olet ihan hullu", Larissa sanoi ääni käheänä koettaessaan selvittää ajatuksiaan. Hänellä oli ollut homma kesken. Eihän tämä nyt näin yksipuoliseksi voisi jäädä. "Illalla näytän sinulle tarkalleen, miten täydellinen sinä olet. Palvon jokaista senttiä iholtasi", tyttö lupasi pitäen tällä kertaa huolta, että Amanda saisi tuntea saman nautinnon, kuin mikä oli jo pyyhkinyt hänen lävitseen.

Amanda oli aivan liian tyytyväinen itseensä. Häntä nauratti, se pysyi sentään sisällä. Larissa sai pehmeitä suudelmia kaulalleen. 
"Minä nautin hulluudestani." Hän totesi pehmeästi, näykkäisten tuon korvalehteä. 
"Pidän lupauksestasi."

"Parempi olisi, koska aion toteuttaa sen", Larissa uhkasi näykkäisten Amandan kaulaa ja ujutti sormensa takaisin tytön jalkojen väliin. Mekoista taisi juuri tulla hänen suosikkiasunsa koko kesälle. Mitä mahdollisuuksia mekkoihin pukeutuminen tarjosikaan!

Mekot olivat kieltämättä aivan loistavia ja niitä pitäisi varmasti hyödyntää jatkossakin. Amanda värähti ja pää painui Larissan olkaa vasten. Se tuntui aivan liian hyvältä aivan liian nopeasti. 
”En kestä...” Teki mieli kaatua nurmikolle itse mutta ei nyt.

"Kestät sinä", Larissa vakuutti matalasti naurahtaen. "Jos ihan hetken..." Vain hengitystä tasaillen, siinä sylikkäin, eikö? Sen jälkeen sitten ylös ja liikkeelle ja lopulta takaisin vanhemman väen seuraan. Sitä ennen olisi tosin paras tarkistaa, että mekot olivat sievästi päällä eikä hiuksissa ollut heinänkorttakaan.
"Sinulla on aivan sekopäisiä ideoita", tyttö puuskahti, vaikka häntä naurattikin. Tämä oli aivan hullua.

Amanda veti syvään henkeä. 
”Ihan hetki.” Hän lupasi pehmeästi kuiskaten ja sipaisi Larissan hiuksia. 
”Tiedän.”

Ihan hetki kuulosti hyvältä hänen korviinsa. Hän saattoi vain rutistaa Amandaa ja koettaa saada hengitystään tasaantumaan.
"Taas yksi asia lisää, mitä ei voi enää sanoa en ole koskaan-pelissä", Larissa naurahti voimatta mitään kikatukselle, joka pyrki pintaan. Tämä oli ollut hulluinta, mitä he olivat koskaan tehneet. Peittosi Amandan ikkunasta sisään kiipeilyn mennen tullen.

Tämä oli hullua mutta samalla aivan liian miellyttävää. Amanda rakasti ideaansa jo nyt. 
”Jep. Onneksi pelasimme sitä jo.”

"Niinpä", Larissa naurahti. Hänestä tuntui, ettei pää hetkeen laskeutuisi pilvistä, joissa hän liiteli. Amanda oli saanut aivan liian hyvän idean.
"Valmis kohtaamaan muun maailman?" Hän ehdotti huvittuneena.

Amanda varmisti että mekko oli suorassa. 
”Valmis.” Hän vastasi hymyillen leveästi.

Larissa toimi samoin kammettuaan itsensä ensin väkipakolla jaloilleen. Nauratti niin perin vietävästi, että hyvä kun hän pysyi edes pystyssä.
"Mennään katsomaan, mitä nähtävää täällä on", tyttö nyökkäsi juoksuttaen sormiaan korkkiruuvikiharoidensa lomassa varmistamassa, ettei niissä ollut ruohonkorsia tai kampaus näyttänyt juuri siltä, että heillä oli ollut kovin raskas suutelusessio puiston penkillä. Hän tarttui Amandan käteen hymyillen maireaa hymyä.
"Onpahan melkoinen ensimmäinen Pride ikinä", Larissa naurahti. Tämä ei hetkessä unohtuisi.

Amanda nyökkäsi. 
”Eipähän unohdu.” Hän huomautti huvittuneena, lähtien sitten Larissa rinnallaan kiertelemään. Hän päätyi ostamaan itselleen pari pinssiä ja t-paidan. Hups.

"Ei todellakaan", Larissa myötäili naurahtaen. Ei ikinä. Tämä päivä jäisi muistoihin monestakin syystä. Hän osti itselleen silikonisen Pride 2018 -rannekkeen ja t-paidan, kun ne osuivat silmään. Kukaan ei varmasti kyseenalaistaisi heidän tutkimusmatkaansa enää kaikkien näiden ostosten jälkeen.
"Tosin ei mikään päivä sinun kanssasi voisi unohtua. Sinä teet kaikesta unohtumatonta", Larissa julisti kävellessään käsi kädessä Amandan kanssa puiston halki kaikessa rauhassa. Eihän heillä ollut kiire takaisin viltille. Ties mikä kaaos siellä olisi jo saatu aikaan heidän poissaollessaan.

”Oletpas sinä.” Amanda nauroi hellästi. 
”Sinä teet kaikesta monin verroin parempaa ja aurinkoisempaa.” Amanda totesi leveästi hymyillen, jatkaen kulkua vilttejä kohti. 
”Hei!” Hän huikkasi kun he olivat tarpeeksi lähellä.

"Voin olla oma pieni aurinkosi koska tahansa", Larissa lupasi naurahtaen, "kunhan sinä olet minun sateenkaareni." Vilteillä ei ollut koettu suurta mullistusta sillä aikaa, kun nuori väki oli ollut tutkimassa puistojuhlia, joskin Lexa oli vetänyt Emilyn istumaan jalkojensa väliin ja lepuutti päätään naisen hartialla halaillessaan Emilyä vasten rintaansa, ja Bex oli nähtävästi voittanut jonkin sortin vedonlyönnin Laurenin kanssa, kun Lauren tunki vitosen seteliä Bexin kaula-aukosta sisään.
"Hei vain nuoriso", Bex virnisti kuppikakkujen värikästä kuorrutetta suupielessään. "Mitä pahuuksia ehditte jo tekemään? Kävitte kaatamassa bajamajan? Varastamassa sateenkaarilipun ohikulkijoilta? Juoksemaan alasti puiston halki?"

Amanda pudisteli päätään menolle ja nauroi Bexin ehdotuksille. 
”Sievästi ostoksilla.”

"Oh, teitte pahuuksia pankkitileillenne", Bex virnisti. "Näyttäkää nyt, mitä kaikkea ostitte!" Naisen into ei tuntunut laantuvan päivän kuluessa sitten lainkaan, vaan Bex oli tunnista toiseen entistä innokkaampi mistä tahansa. Kenties alkoholillakin oli vaikutusta asian kanssa, vaikkakin sitä hän ei ääneen myöntäisi.
"Istukaa alas ja syökää", Lexa puolestaan sanoi tytöille. "Mitä enemmän syötte, sitä vähemmän kaikki... tämä kaduttaa huomenna", hän viittasi kädellään epäselvästi tyhjien pullojen ja tölkkien suuntaan.

”No, me pidimme juomisesta taukoa!” Mutta kiltisti Amanda otti istuttuaan wrapin sormiinsa. 
”Ostin paidan ja muutaman pinssin.” 

"Te olette myös paljon nuorempia kuin me", Lexa totesi. "Helpommin humalassa." Koska niinhän se ehdottomasti toimi. Hän oli melko varma, että vanhemmasta päästä useammalla krapula olisi kamalampi kuin kahdella tytöllä.
"Minä ostin tämän", Larissa esitteli rannekettaan, jonka oli jo sujauttanut käteensä, "ja paidan myös."
"Oh, minunkin pitää käydä hakemassa tuollainen", Lexa naurahti nähdessään rannekkeen. "Muutoin tämä olisi ensimmäinen vuosi, kun minulla ei ole ranneketta."

Emily nauroi ja taputti Lexan poskea. 
”Senkin Pridekonkari.” Hän totesi nauraen.

"Olet vain kateellinen, kun et voi sanoa samaa", Lexa kiusasi pehmeästi. "Vielä."

”En niin.” Hän ei voisi moneen vuoteen sanoa niin. Hän avasi uuden siiderin ja katseli hetken silmät sirillään Larissan olemusta mutta ei sanonut mitään.

Lexa halaili tyytyväisenä Emilyä eikä kiinnittänyt mitään huomiota muulle väelle viltillä. Hyväntuulista puheensorinaa katkoi vain aika ajoin Bexin kuuluva nauru, kun nainen repesi jollekin sanotulle tai tehdylle asialle.
"Rakas?" Lexa sanoi hiljaa saadakseen Emilyn huomion itseensä. "Ihmiset sanovat aina, että Disneyland on maailman onnellisin paikka, mutta he eivät ole selvästi istuneet sinun vieressäsi", nainen totesi hyväntuulinen, leveä hymy huulillaan ja rutisti naisystäväänsä hetken tiukemmin.

Emily räpäytti silmiään kerran jos toisenkin, prosessoiden Lexan sanoja. 
”Se... se on... olet suloinen.” Disneyland?

Lexa hymisi tyytyväisenä halaillessaan naisystäväänsä ja katseli Emilyn olan yli viltille levittäytynyttä ystäväporukkaa. Ehkä viimeinen shotti tai kaksi oli ollut hieman liikaa niin nopeasti peräjälkeen, mutta olkoot. Hänen olonsa oli kerrassaan loistava.
"Näyttääkö nuori pari sinustakin vähän liian onnelliselta?" Lexa naurahti hiljaa katsellessaan, miten Larissa kurotti suukottamaan Amandan suupieltä, kun oli ensin huomauttanut siinä olleen majoneesia wrapin syömisestä.

Emily vilkaisi Lexaa olkansa yli. 
"... sinäkin huomasit." Hän kuiskasi takaisin.

"Tietenkin", hän virnisti leveästi. "Olen erittäin tarkkasilmäinen." Tai sitten ei ollut enää useamman shotin jälkeen.
"Tiedätkö", nainen sanoi nyt, kun ajatus oli pulpahtanut mieleen. "En malta odottaa että pääsemme kotiin. Siitä lähtien kun poimin shottilasit rintojesi välistä, olen vain tahtonut suudella niitä."

Emily kurtisti kulmiaan. Lexa horisi aivan järjettömiä. 
"Poimit vain yhden, kulta."

"Poimisin mielelläni toisenkin", Lexa naurahti Emilyn korvaan. "Ja kolmannen ja neljännen... Tosin suutelisin suolan myös oikein mieluusti pois kaulansyrjältäsi. Kukaan ei voisi edes käskeä hankkimaan huonetta, kun kyseessä olisi shotti."

"Tsk, kulta, se loppui." Ehkä onneksi. Lexa harvoin puheli tällaisia, eli ensimmäisetkin raisivat olla jo liikaa. 

Lexa nyrpisti suloisesti nenäänsä.
"Harmi", nainen huokaisi. Mielessä ei käynytkään, miten Sasha ja Lauren olivat heilutelleet puolitäyttä pulloa vielä aiemmin. Ehkä parempi niin, sillä luoja tiesi, ettei hän tarvinnut enempää alkoholia.
"Oletko uskonnollinen?" Lexa kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen lähestulkoon kikattaen. "Koska olet vastaus kaikkiin rukouksiini." Kyllä, ne shotit olivat ehdottomasti olleet liikaa. Naisen kikatus sai Bexinkin huomion heräämään.
"Mitäs te siellä naureskelette?" Punapää kysyi leveästi virnuillen.

Emily mietti hetken ja pudisteli päätään. 
"Sinä tiedät etten ole." Voi hyvä jumala, Lexa kävi aivan liian kierroksilla. 
"Tätä yhtä vain." Hän taputti Lexan poskea hellästi.

"Kerro toki meille muillekin, mikä on niin hauskaa", Bex kannusti nauraen. Lexa vain hymyili varsin rakastunutta ja kenties enemmän kuin hieman humalaista hymyä nojaillessaan poskeaan Emilyn päätä vasten.
"Ehkä on parempi, jos emme kuule, mitä hävyttömyyksiä he supattelevat", Lauren huomautti. "Säästymme ainakin kuukauden terapioilta."

Emily nyökkäsi Laurenin suuntaan. 
"Kuuntele viisasta." Hän olisi pian terapioiden tarpeessa. 

"No mutta mitä hauskaa siinä olisi", Bex naurahti. Elämässä täytyi ottaa riskejä!
"Hei rakas, onko täällä lentokenttää lähellä vai onko se vain sydämeni, joka on lähdössä lentoon?" Lexa sanoi matalalla äänellä Emilylle hamutessaan huulillaan naisen korvaa. "Eihän sinua väsytä? Olet juossut koko päivän ajatuksissani."

Emily repesi nauruun ja nousi seisomaan, vetäen Lexan käsiä ympäriltään. 
"Ei hyvä jumala! Minä menen käymään ostoksilla. Ja ei, sinä istut siinä. Tuon sinulle rannekkeen."

Lexan alahuuli kääntyi rullalle, kun hänet jätettiin itsekseen istumaan viltille ja nainen katsoi surkeana naisystävänsä perään.
"Tervetuloa meidän sinkkujen seuraan", Bex virnisti vinosti. "Haluatko seuraa kojuille vai pärjäätkö itseksesi, Emily?"

"Pärjään itsekseni, en ole kauan poissa." Hetken, että hän saisi hengitellä lexan iskurepliikkien jäljiltä. Nainen katosi ja Amanda katseli tuon perään. 
"...Mitä ihmettä sanoit?"

Lexa joutui miettimään hetken voidakseen vastata Amandalle.
"Että hänen täytyy olla väsynyt, kun hän on juossut ajatuksissani koko päivän", nainen pohti päätään kallistaen.
"Ei helvetti", Bex alkoi nauraa räkättää. "Yrität iskeä naisystävääsi erittäin hölmöillä iskurepliikeillä. Tämä on uusi pohja jo sinullekin, Hart."

Amanda painoi päänsä Larissan olkaan. 
"... Ei luoja. Ei ihme että hän karkasi. jeesus."

"Mitä?" Lexa kysyi silmät ymmyrkäisinä. Sehän oli vain suloista, eikö? Ei hän olisi karannut yhtään minnekään, jos Emily olisi supattanut asioita hänen korvaansa.

"Se oli laimea." Amanda totesi tyynesti. Niin kuolettvan laimea ja kamala. 

"Hei! Minä en ole laimea", Lexa väitti vastaan paljon uhmakkaampana kuin yleensä. Selvästi alkoholi toi hänestä esiin riikinkukon, jonka piti nyt ylpeydellä esitellä pyrstöään.
"Minulla on vaikka kuinka monta hyvää, hilpeää iskurepliikkiä mietittynä. Ne eivät ikinä ole laimeita."

"Se oli." Amanda totesi. 
"Käytä niitä hyviä sitten niin Emily ei karkaa myyntikojuille keräämään itseään." 

Lexa nyrpisti nenäänsä Amandan kommentille.
"Mistä te tiedätte, miksi Emily lähti? Ehkä hän kävi niin kuumana, että tarvitsi hetken hengähdyksen, ettei kiipeäisi syliini tässä ja nyt", nainen virnisti vinosti, alkoholin tuomaa ylilyötyä itsevarmuutta kasvoillaan.

Amanda pyöräytti silmiään. 
"Noilla repliikeillä kukaan ei käy niin kuumana.!"

"Olet liian nuori ymmärtämään", Lexa totesi korjaten asentoaan viltillä ja poimi yhden kuppikakun syötäväkseen.
"Voimmeko puhua jostakin muusta kuin siitä, mikä saa Emilyn käymään kuumana?" Bex huokaisi kurottaen varastamaan pohjat Sashan Smirnoffista, kun nainen oli liian kiireinen valikoimaan itselleen kuppikakkua lukuisten joukosta.
"Jokainen kertoo karmeimman iskuyrityksen, minkä kohteeksi on koskaan joutunut?"

"Tai sinä liian vanha." Amanda heitti takaisin nauraen. 
"Huonoin? Saanko sanoa Steichen?"

Larissa ei voinut estää pientä virnettä vierailemasta huulillaan moisen myötä. Hän ei kantanut kaunaa Kasparille, mutta olihan se ilo kuulla, että poika oli Amandan mielestä ollut karmaisevan kehnoa seuraa.
"Saat sanoa ihan mitä tahansa, kunhan se on totta", Bex vastasi virnistäen. "Mitä pikkuprinssi teki? Ja vielä parempaa, miksi ihmeessä olit siinä tilanteessa hänen kanssaan?" Hän ei voinut sietää Kasparia, joka oli ylimielisyyden ruumiillistuma, jos häneltä kysyttiin.

Amanda nielaisi. 
"... Minulla oli vähän ongelmia ja käsittelin niitä huonosti. Olen aika varma, että hän sai elokuvateatterissa ainakin... lipun salkoon tai sitten jopa pääsi maaliin asti. Parista pususta."

Bex nauroi raikuvasti sille siitä huolimatta, miten Sasha koetti hutkia hänen kättään.
"Ei saa olla niin ilkeä, Bex. Hän on vain pieni poika, eikö?" Niin Sasha ainakin muisteli kaikista Bexin valitusvirsistä.
"Ai että, minä niin veistelen hänelle tästä seuraavalla kerralla, kun hän kehtaa kommentoida jotain vaatteistani", Bex virnisti villisti. Sasha luovutti ja hapuili sen sijaan uutta Smirnoff Icea käteensä.
"Teinipoikien kanssa ei kannata käydä elokuvissa", Lauren nyökkäsi muistellen oluttölkkinsä takaa omaa nuoruuttaan. "Minä kävin joskus viidentoista vanhana elokuvissa yhden ihan kivan pojan kanssa. Komedian seksikohtaus oli tuskaista katsottavaa, kun hän kiemurteli paikoillaan housujen etumus pullottaen."
"Kai sinä nyt edes teit asialle jotakin?" Bex virnisti leveästi. Sasha huitaisi jälleen vieressä istuvaa punapäätä.
"Näin meidän kesken, se oli varsin nopeasti hoidettu muutamalla käsiotteella", Lauren virnisti.

Amanda pyöräytti silmiään. Ja miten he olivat päätyneet tähän? 
"Ja voimmeko puhua jostakin muusta nyt?"

"Harhauduitte puolessa minuutissa aiheesta", Sasha myötäili Amandan toivetta vaihtaa puheenaihetta. "Tämän täytyy olla uusi ennätys jopa sinulle, Bex."
"No! En ole niin toivoton. Mutta katsotaan, kamalin iskuyritys... Sen täytyisi olla se keski-ikäinen mies, joka lähestyi meitä pari vuotta sitten. Muistatko Sasha? Se limainen ukko, joka leperteli kuinka muistutimme hänen tyttäriään ja hän tahtoisi viedä meidät hotellihuoneeseensa, jotta voisimme pitää toisiamme hyvänä", Bex muisteli irvistäen.

Amandan silmät levisivät ja hän oli aika varma ettö oksentaisi. Ratkaisu oli laittaa ruokaa suuhun. 
"Hyii!"

"Äläpä", Bex irvisti. Ajatuskin oli iljettävä. Siinä miehessä oli ollut jotakin tavallistakin karmeampaa. "Muilla hyviä tarinoita?"
"Miten olisi jokin puheenaihe, joka ei vie ruokahalua?" Sasha ehdotti vilkuillen epäilyksellä puoliksi syötyä kuppikakkuaan. Bexin muistelu ei ollut varsinaisesti lisännyt intoa syödä.
"Minä menen käymään vessassa", Larissa supatti Amandan korvaan ennen kuin nousi vilttien äärestä. Bex hymyili kierosti kääntyessään Amandan puoleen.
"Nyt kun erottamattomat pariskuntamme on hetkeksi revitty erilleen", nainen virnisti vilkuillen Amandan ja Lexan väliä, "antakaa tulla. Paras ja pahin asia toisissa puoliskoissanne. Hop hop!"

Amanda hymyili larissalle tuon mennessä ja warp suussaan kääntyi Bexiä kohti. 
"... Lexa aloittaa."

Lexa ei olisi selvinpäin ikinä lähtenyt mukaan moiseen leikkiin, mutta nyt, alkoholin madaltaessa estoja ja ystävien keskellä istuessa, ajatus tuntui oikein hauskalta. Eihän siitä mitään pahaa seuraisi. Korkeintaan hän nolaisi itsensä, mutta siinä nyt ei olisi mitään uutta.
"Millie on täydellinen", nainen ilmoitti. "Ei täydellisyydestä voi valita parasta asiaa."
"Et nyt jumalauta aloita tuota", Bex varoitti ja sai Lexan kiirehtimään. Bexillä olisi aivan liikaa kiristysmateriaalia, jos nainen niin päättäisi.
"Parasta hänessä on se, millaiseksi hän saa minut tuntemaan oloni. Niin kuin... Niin kuin olisin ihan uusi nainen. Paljon parempi nainen", Lexa koetti selittää kulmat kurtistuen. "Ja pahin asia on se, miten minä en saa häntä tuntemaan samoin. Tai sitten se, että hänen on lähdettävä aamulla töihin", Lexa lisäsi virnistäen.
"Olet ihan tylsä", Bex julisti silmiään pyörittäen. "Odotin kommenttia ratsastajan perseestä. Tämä oli suoranainen pettymys. Amanda, kaikki toivoni lepää nyt sinun harteillasi."

Amandaa nauratti Bexin sanat. 
"No mutta kelpaako latinon lanteet?" Larissalla oli kovin vetävä lantio. Huonoin puoli?
"Joskus se että hän on hirmu energinen."

"Paljon parempi", Bex nyökkäsi leveä virne huulillaan. "Niin sitä pitää. Olen ylpeä. Ja hei, energisyys on vain hyvästä. Sinun pitää oppia kanavoimaan se oikein ja sinullakin on pian... noh, tällainen", hän naurahti tökäten paljailla varpaillaan Lexan pohjetta.

"Luulen hänen viitanneen erittäin... pitkiksi venyviin öihin", Sasha tarkensi ennen kuin Bex ehtisi kommentoimaan mitään, sillä naisen tapa ilmaista asioita ei ollut koskaan kovinkaan hienovarainen.
"Kuka sanoi, että sen tarvitsee aina olla yöllä?" Lexa puuttui puheeseen omahyväinen, toispuoleinen virne huulillaan.

Amanda nauroi vain lisää, siitä ei ollut tulla loppua. 
"En minä kestä teitä. Minulla on jo oikein mukavaa!"

"Niin, kuunnelkaa nyt pikkutyttöä", Lauren virnisti. "Hänellä on oikein mukavaa. Ei hän tarvitse teidän mummojen neuvoja."

"... Hei! Kuule, sillä aikaa kun te mummolaakson jäsenet joitte kaksin käsin, me kävimme nauttimassa kes--" Amanda sulki suunsa kun tajusi millä oli puolustautumassa.

Viltille laskeutui hetkeksi syvä hiljaisuus, kun kaikki pohtivat Amandan sanoja. Ei tainnut yllättää ketään, kun Bex lopulta katkaisi hiljaisuuden.
"Te kävitte nauttimassa?" Hän kannusti tyttöä jatkamaan hymy huulillaan, joka kertoi tarkkaan, miten paljon hän nautti tästä. Hän tiesi, että Amanda oli puhunut itsensä pussiin.
"Minä sanoin, että he näyttivät aivan liian tyytyväisiltä kun palasivat takaisin", Lexa virnisti. Hyvä on, Emily oli kiinnittänyt siihen huomiota ensin, mutta oli hänkin asiaa naiselle kommentoinut. Jossakin kaikkien hilpeiden iskurepliikkien lomassa.

Amanda puraisi wrapista palan. 
"... Katselemassa maisemia ja pussailemassa." Amanda täsmensi.

"Niinpä niin", Bex myhäili, mutta hiljeni, kun Sasha sulloi puolikkaan kuppikakun naisen suuhun. Kukaan ei tahtonut antaa Bexille mahdollisuutta kiusata tyttöparkaa enempää.
"Miten päädyimme laimeista iskurepliikeistä tähän?" Sasha huokaisi siemaisten juomaansa lasipullosta.
"Niissä ei ollut mitään laimeaa!" Lexa puolustautui nauraen. "Ette ymmärrä hyvän päälle. Iskurepliikki toimii, koska sen sanoo oikein. Se on vain jäänmurtaja, jolla on tarkoitus aukaista keskustelu. Ei kukaan täysjärkinen oleta, että yhdellä lauseella saa ketään putoamaan jaloiltaan."

"Sinä sait avovaimosi ottamaan jalat alleen." Amanda muistutti. Paikalle palaava Emily nauroi kauempana. 
"Ai jäinkö kiinni?"

"En pidä teistä", Lexa ilmoitti ja konttasi piirin halki tunkien Laurenin ja Sashan väliin. "Sasha on minulle aina mukava. Pidän Sashasta", nainen julisti saaden blondin englantilaisen heittämään päänsä taakse ja nauramaan autuaasti.
"Nähtävästi meidät on syrjäytetty, Emily", Bex huokaisi liioitellun raskaasti. "Sinne parhaat ystävämme menivät. Seilaavat yhdessä auringonlaskuun. Mitä löysit kojuilta?"

Emily veti syvään henkeä. Lexan näkeminen jonkun blondin vieressä sohaisi mielenkiintoiseen kohtaan. 
"Pari hienoa paitaa, rannekkeet molemmille, mukit, kangaskassin jaaaa jotain muuta."

"Sinähän ehdit oikein kunnolla shoppailemaan", Bex naurahti. "Niin sitä pitää." Larissakin palasi ujuttautuen Amandan viereen iloisena. Bexin virnuileva, liiankin tietäväinen katse sai tytön näyttämään hetken kovin hämmentyneeltä.
"Tahdonko edes tietää, mitä täällä on tapahtunut sillä aikaa, kun olin poissa?" Tyttö kysyi Amandalta ja joutui vetämään suoraksi potkaistut koipensa pois tieltä, kun Lexa konttasi piirin halki päästäkseen Emilyn vierelle. Nainen olikin kestänyt piirin toisella laidalla huimaavan minuutin.
"Olet maailman paras, kun toit minullekin rannekkeen", Lexa ilmoitti kurotellen käsillään Emilyn puoleen, jotta saisi naisen jälleen jalkojensa väliin ja halaukseensa. "Kerroin juuri kaikille, miten mahtava olet."

Amanda veti larissan kainaloonsa. 
"Ei tapahtunut mitään jännittävää." Hän lupasi nauraen ja pudisteli kevyesti päätään. 
"Tietenkin olen." Emily totesi nauraen. Hän oli ostanut sen viimeisen aivan vitsimielessä, vaikka olikin ollut kuolla punastukseensa.

Larissa asettui tyytyväisenä Amandan kainaloon ja kurotti poimimaan itselleenkin wrapin. Lexa oli käskenyt syömään, joten nyt syötiin.
"Niin olet", Lexa myönsi hymyillen. "Tule syliin?" Hän kurotteli käsiään istuessaan jalat suorana viltillä ja tahtoi niin kovin Emilyn takaisin jalkojensa väliin. Kaikki oli niin paljon paremmin, kun hän saattoi katsella maailmaa Emilyn hartian yli.
"Tee meille kaikille palvelus Emily, äläkä anna hänen päästä vauhtiin. Olemme kuunnelleet jo aivan riittämiin hänen rakastunutta läpinäänsä. Ja aivan ylilyötyä itsevarmuutta ja omahyväisyyttä. Tiesitkö, että naisystäväsi on todellinen riikinkukko?" Bex naurahti.

Emily istui Lexan syliin kiltisti, pudistellen hieman päätään. 
"Ai? En ole huomannut. Hän on yleensä todella vaatimaton."

Lexa kietoi kätensä onnellisena Emilyn ympärille ja veti naisen rintaansa vasten. Hän huokaisi tyytyväisenä. Näin oli oikein hyvä.
"Ei ole pienessä hiprakassa", Bex nauroi lämmöllä. "En ole nähnyt moista pörhistelyä sitten... hitto, en edes muista. Taidankin tuoda aina mukanani pullon tequilaa, kun tulen teille kylään."

'Emily pudisteli päätään. 
"Ei, älä tuo." Lexan ei tosiaan tarvitsisi usein luritella sellaisia iskurepliikkejä.

"Mitä, iskurepliikit pelottavat?" Bex virnisti tietäväisenä. Kukapa sitä maksavaurioita pelkäisi, iskurepliikithän ne pahimpia olisivat! Sana tuntui tosin olevan huono ääneen lausuttavaksi, sillä Lexan pää kohosi heti Emilyn hartialta.
"Rakas, oletko sanakirja? Koska sinä lisäät merkityksen elämääni", nainen virnisti toispuoleisesti ja painoi suukon Emilyn poskelle, kun useampi viltin ääressä istuvista naisista ratkesi nauramaan.
"Et tarvitse avaimia ajaaksesi minut hulluksi", Lexa jatkoi nyt naurua omassakin äänessään. Tämä oli aivan liian hauskaa!

Emily tuijotti silmät suurina, katse kuolleena eteensä. 
"... Pelastakaa minut." Hän mutisi hiljaa.

Emilyn epätoivoinen avunpyyntö jäi huomiotta, kun nauru raikasi ja Lexa halasi naista tiukasti.
"Suutele minua jos olen väärässä, mutta dinosauruksia on silti olemassa, eikö?" Lexa virnisti voittoisana. Bex nauroi niin, että onnistui vetämään olutta henkeensä, ja kakoi seuraavan hetken pää Sashan sylissä, kun nainen hakkasi Bexin selkää nauraen.
"Miksi kaikki aina kääntyy dinosauruksiin sinun lähelläsi, Emily? Oletko yhtä vanha kuin dinosauruksetkin?" Larissa naurahti.

Emily kurottautui lätkäisemään Larissaa. 
”Kakara!”

"Hei! Tämä on aseman väärinkäyttöä tai jotakin", Larissa protestoi nauraen ja käpertyi tiiviimmin Amandan kylkeen, jotta olisi jatkossa ehkä hitusen enemmän turvassa Emilyltä.
"Missä on minun suudelmani?" Lexa murjotti leikillään. "Olet minulle suudelman velkaa, rakas."

"En ole." Emily totesi hymyillen. Lexa pitäisi viedä kohta nukkumaan.

"Olet", Lexa vastasi alahuuli mutrulla. Bex nauroi edelleen niin että oli tukehtua, siinä missä Lauren virnuili leveästi.
"Näyttää siltä, että joudut tänään etsimään suukkojasi muualta, Romeo", Lauren naurahti Lexalle, jonka kulmat kurtistuivat.
"En tahdo. Milliellä on parhaat suukot", nainen julisti rutistaen naisystäväänsä. "Vaadin kunnon suudelmaa kotona, jos nyt heittäydyt ujoksi", nainen supatti Emilyn korvaan hymy huulille hiipien.

”Kuule nyt, sinä menet kotona nukkumaan.” Emily totesi tyynesti Lexalle. Jep, nukkumaan. 
”Niin, Lexa on itse pahimmassa humalassa!”

"Minä en ole humalassa", nainen julisti kiivaasti päätään pudistellen. Eihän hän koskaan ollut humalassa. Ei edes silloin, kun ei pysynyt jaloillaan, tosin nyt siitä pisteestä oltiin vielä kaukana. Ehkä oli hyvä, ettei hän ollut juonut muuta kuin vettä viimeisen tunnin ajan. Nainen nyhjäsi nenäänsä Emilyn kaulansyrjää vasten tyytyväisesti huokaisten. Onni oli saada pidellä naisystävää sylissä aurinkoisena kesäpäivänä ystävien keskellä.
"Miksi me tulimmekaan takaisin tänne?" Larissa kysyi naurahtaen Amandalta. Ei hän tosissaan ollut. Vanhemman talliväen seassa oli oikein hauskaa, ja no, jos ei mitään muuta, niin täällä oli ruokaa enemmän kuin tarpeeksi jokaiselle.

”Voimme mennä takaisin.” Amanda vastasi virnisten. Emily katsoi nuorisoa. 
”Takaisin mihin?”

Larissa virnisti takaisin Amandalle. Se ei ollut yhtään hullumpi idea, paitsi että heitä vahdittiin nyt vanhempien toimesta. Mokomat ilonpilaajat.
"Takaisin katsomaan, mitä kaikkea täällä on", Larissa vastasi viatonta hymyä tavoitellen.
"He kävivät harrastamassa hieman julkista hauskanpitoa", Bex sai köhittyä yskänsä seasta, kun vihdoin sai nesteet pois henkitorvestaan.

Emily kohotti kulmiaan. 
”Nyt, nuoriso! Oletteko te vielä edes tarpeeksi vanhoja?”

Larissa vilkaisi Amandaa, sen jälkeen Bexiä ja lopulta antoi katseensa kiertää takaisin Emilyyn.
"Kylläpä te nyt tykkäätte ikärajoista. Olemme tarpeeksi vanhoja ajamaan autoa ja ostamaan olutta kaupasta. Onko parisuhteillekin nykyään jokin ikäraja?" Ei, hän ei aikonut ottaa kantaa Bexin väitteeseen. Ei sitten lainkaan. Bex vain innostuisi enemmän, ihan sama koettaisiko hän myöntää tai kieltää moisen kommentin.

”Tiedät mitä tarkoitin.” Emily muistutti. 
”Sellaiset kuuluu jättää omaan yksityiseen tilaan.”

"Vain Bexin mukaan tapahtui yhtään mitään", Larissa hymyili viattomana Emilylle. "Ja me kaikki tiedämme, kuinka paljon Bexin kertomuksiin on luottamista."

Emily siristi silmiään. 
”Eeeli te ette käyneet kesähuumassa puskassa pikaisella?”

"Emme tietenkään, mutta sinun kysymyksesi on niin tarkkaan muotoiltu, että jollakulla taitaa olla ihan omia kokemuksia", Larissa virnisti vinosti.

Emily kohotti kulmaansa. Hän oli ollut nuori joskus, se oli totta. 
”Et halua tietää.”

"En kysynyt", Larissa vastasi naurahtaen. Hän ei tosiaankaan halunnut tietää, ja kerrankin Bex antoi tilaisuuden valua sormiensa lomasta eikä käynyt kiusaamaan Emilyä aiheesta sen enempää.
"Anna lasten elää vähän", Bex naurahti Emilylle. "He ovat nuoria. Ei kukaan siitä kärsi, jos he vähän innostuvat."

”Vähän innostuvat? Bex, mietis hetki montako ihmistä täällä on.” Mahdollisuuksia tulla yllätetyksi oli aivan liian monta.

"Mieluummin en, kun olen jumissa teidän kanssanne sen sijaan että olisin päälavan tuntumassa tanssimassa ja etsimässä yöseuraa", Bex virnisti takaisin. Larissa oli varsin tyytyväinen, kun puhe kääntyi pois heistä ja virnisti Amandalle vinosti. Vaaranpaikka ohitettu, pisteet heille!

”Kuule, senkus menet.” Emily totesi hymyillen. Pian paikalle törmäsi se sama drag queen, nahkahousuihin ja kauluspaitaan pukeutunut nainen mukanaan. 
”Ette sitten tulleet katsomaan? Täällä sitä vain ryypätään.” Ivor sätti muita nauraen. 
”Sinähän olet jo poiminut uuden lepakon matkaasi.” Emily huomautti. 
”Frida vain.” Nainen totesi melko vahvasti saksalaisittain.

"Ja jättäisin teidät harrastamaan hävyttömyyksiä ilman minua? Ei onnistu, Randall", Bex virnisti vinosti. Muiden mukana hänenkin katseensa suuntautui pitkään drag queeniin ja saksalaiseen naiseen.
"Ensin ryypätään ja sitten jyystetään, vai miten se menikään", Bex nauroi Ivorille silmät tuikkien ja teki tilaa viltille siltä varalta, että drag queen seuralaisineen tahtoisi istahtaa alas. Jokainen esittäytyi varsin pirteästi uusille tulijoille ja Bex otti tehtäväkseen viittoa ruokien suuntaan siltä varalta, että joku olisi vielä nälkäinen. Lexa tuntui olevan kovin omissa sfääreissään hymyillessään onnellisena Emilyä halaillen, joten nainen ei ollut hetkeen potkimassa ketään syömään.
"Päheät housut", Bex totesi Fridalle. Oli sääli, miten harva tuntui enää käyttävän nahkahousuja.

Mahdollisimman sulavasti Ivor istui alas ja Frida tuon esimerkin myötä. 
”Hyvä asenne. Missä vaiheessa alat olla?” Mies totesi nauraen. 
”Kiitos. Ja Ivor, jos jyystössä, sinä tuskin halut olla läsnä.” Puhuessaan Frida nappasi kuppikakun. 
”Sanot sinä joka myönsi tulevansa vain panoseuran takia.” 
”Tsk nyt!” Frida linttaisi kuorrutetta meikatulle poskelle.

Bex nauroi vastaamisen sijaan hetken, sillä Fridalla oli homma hienosti hanskassa, mitä Ivoriin tuli. Turha hänen oli kiirehtiä ystävysten väliin virnuilemaan.
"En voi varsinaisesti sanoa yleisön innostavan minua, joten valitettavasti edelleen ryyppäysvaiheessa", Bex totesi naurahtaen.
"Olet siinä vaiheessa aina", Lauren huomautti toiselta puolen piiriä ja sai Bexin heittämään kourallisen sipsejä naisen niskaan. "Hei! Et aloita tätä taas. Sain tarpeeksesi lentävästä ruoasta tupareillasi."
"Millie, rakas", Lexa aloitti naisen korvanjuuresta viaton hymy huulillaan. "Tiedätkö, sinäkin näyttäisit hiton hyvältä nahkahousuissa."

Emily vilkaisi Lexaa. 
”En näyttäisi.” Ei tosiaan. 
”Näyttäisit!” Frida vahvisti huvittuneena.

"Frida puhuu asiaa", Lexa, joka oli sentään kuunnellut sen verran, että oli poiminut naisen nimen mieleensä, totesi. "Todellakin näyttäisit. Jumalaiselta suorastaan, vaikkakin näytät siltä usein muutenkin."
"Jos kuulen vielä kerran sepustusta seksin jumalattaresta, saatan oksentaa", Bex mutisi leikillään.

Frida vilkaisi Emilyä ja Lexaa, nauraen sitten. 
”Vai sellainen pariskunta.” Tuo totesi huvittuneena, pudistellen päätään. 
”Miten te jaksatte?”

”Emme jaksakaan”, Bex huokaisi liioitellun dramaattisesti.
”Ruoan tähden”, Larissa virnisti Amandan kainalosta. Ei Emily yltäisi häntä enää hutkimaan. Ehkä. No, niin tai näin, se oli riskin arvoista.
”No se on kyllä hyvä huomio. Ainoa piste heidän edukseen”, Bex naurahti. ”Syökää siis sielunne kyllyydestä, niin ehkä tekin kasvatatte sen verran paksun nahan, että kestätte heitä hetken.”

Emily puuskahteli nyreänä ja pyöritteli silmiään. Frida pudisteli päätään ja siirtyi juttelemaan Sashan kanssa. Ivor siristi silmiään. Mahdoton saksalainen. 
”Mitäs siristelet?” Emily kysyi, saaden vastaukseksi viattoman ilmeen.

”Hän ei kestä häikäisevää kauneuttasi. Loistat kuin aurinko. Pakko siinä on siristellä, että näkee yhtään mitään”, Lexa vastasi Emilylle ja rutisti naista rintaansa vasten. Humala voi selvästi edelleen hyvin, kun hän oli niin kovin valmis sanomaan kaikki Emilyä ylistävät ajatukset, joita mielessä vierailikaan.

Emily pudisteli kevyesti päätään. Ehkä hän joisi lisää itse. Tölkki siis auki. 
”Eei, minä tuota saksalaista vahdin.”

Lexa katseli hetken saksalaista ja blondia, joka hymyili avoimesti ja naurahti jollekin sanotulle asialle juomansa takaa.
”Vai sellaista peliä”, Lexa naurahti toispuoleinen virne huulille hiipien. ”Miksi häntä tarvitsee vahtia? Ihan hyvin Frida tuntuu pärjäävän.” Hän ei tosin ollut aivan varma siitä, ymmärsikö Sasha olevansa huomion kohteena, mutta olisipahan ainakin virnuiltavaa muulle väelle.
Tai no, sille väelle, joka ei ollut uppoutunut kuuntelemaan Bexin dramaattisesti kertomaa tarinaa lokista, joka oli muutamia vuosia aiemmin hyökännyt heidän piknikseurueensa kimppuun.

”Aina sellaista peliä.” Ivor vahvisti hymyillen. Olisi ehkä pitänyt varoittaa uhria. Kohta tosin hänkin keskittyi tarinaan ystävän vahtimisen sijaan.

Lokkitarina vaihtui muisteluun Pride-päivästä, jolloin satoi vettä kuin esterin tiedät-kyllä-mistä, mutta Bex ystävineen oli päättäväisesti pitänyt silti kesäistä piknikkiä puihin sidottujen pressujen alla. Lauren liittyi muistelemaan vuotta Edinburghissa, kun oli onnistunut puhumaan itselleen ratsupoliisin numeron päivän häsellyksen lomassa, ja Lexa kertoi Los Angelesista, kun oli teininä päätynyt lehteenkin ollessaan mukana kantamassa valtavaa banderollia. Tarinat seurasivat toisiaan ja juoma virtasi, kunnes Bexin nauraen muistelema kertomus esiintyjästä, joka oli sekoittanut kaupungit joissa oli, katkesi kesken, kun naisen silmät siristyivät hänen katsellessaan, miten lähelle Fridaa Sasha oli siirtynyt.
”Joku on mustasukkainen”, Lexa kiusasi hiljaa Emilyn korvaan supattaen, kun Bex palasi takaisin tarinan pariin juoden siinä sivussa reippaalla kädellä oluestaan.

Emily vilkaisi Sashan puoleen ja sitten Lexaa hämillään. 
"... Mitä? Kuka?

”Bex”, hän naurahti hiljaa ja painoi suukon naisystävänsä poskelle. ”Katso häntä. En yhtään ihmettelisi, vaikka hän kohta keksisi keinon saada Sasha kauemmas Fridasta.” Hän ei tosin ollut aivan varma, siristelikö Bex silmiään, koska tahtoi pitää ystävänsä poissa pahanteosta vai koska olisi mieluummin ottanut itse ystävänsä paikan, eikä Lexa suoraan sanottuna edes tahtonut tietää.

"Ja hänhän ei sitä tee." Emily totesi, nousten seisomaan. 
"Bex, mennään hakemaan muutama shotti." Hän kannusti naista. 
"Näin sateenkaarevia jellyshotteja."

Lexa inahti tyytymättömänä, kun Emily nousi hänen syleilystään. Ei tämän näin pitänyt mennä! Hän oli tahtonut vain naureskella Bexin kustannuksella yhdessä naisystävänsä kanssa.
”Mennään!” Bex oli heti mukana kammeten itsensä jaloilleen ja heitti virneen olkansa yli muille viltillä olijoille. ”Muita, joiden tekee mieli? Miten on Frida, säikytkö shotteja?” Lexa puri huultaan ettei virnistäisi leveästi, kun vilkaisi Emilyä katseella, joka puhui puolestaan. Hänhän oli sanonut!

Frida havahtui ja pudisteli päätään. 
"En!" Nainen virnisti vinosti, aavistuksen mielipuolisesti. Emily nappasi Bexin kainaloonsa. 
"... Ja kerrotko matkalla miksi tuijotat sitä Sashan kanssa juttelevaa naista pahasti?"

Bexille ei jäänyt aikaa houkutella Fridaa mukaan haasteella tai parilla, kun Emily lähti kuljettamaan häntä päättäväisesti poispäin. Bexin kulmat kurtistuivat aavistuksen, ja nainen vilkaisi vielä kerran olkansa yli viltille, ennen kuin pyyhki koko asian mielestään.
”En tuijota ketään pahasti?” Hän vastasi naurahtaen kuin Emilyn syytös olisi täysin tuulesta temmattu - mitä se ei suinkaan ollut.

"Älä viitsi, Lexa on imenyt viinaa kuin pesusieni ja hänkin huomasi. Joten, kerro nyt, emme ole ennen menossa takaisin." Emily totesi, kävellen reippaasti.

”Sinun naisesi on laukonut iskurepliikkejä koko päivän, kai hän nyt moiset tunnistaa vaikka näkisi kahtena”, Bex naurahti, vaikka ajatus ei varsinaisesti huvittanutkaan. ”Sasha on ihan liian hyvä hänelle hetken hauskanpitoa varten. Pidän vain huolta ystävästäni. Ihan varmasti sinäkin tahtoisit pitää kaikki bimbot kaukana Lauriesta.”

Emily puraisi huultaan. 
"Haluaisin, mutta Laurie on myös aikuinen mies, joten kun olen sanonut asiasta, minulla ei ole oikeutta kommentoida. Ja toisekseen, joskus pieni hauska on se mitä kaipaa. Joten, miksi ei?" 

”Minulla on”, Bex vastasi tönäisten Emilyn kylkeä leikillään. ”Kukaan ei edes koskaan yritä kieltää minua kommentoimasta.” Ehkä olisi joskus tahtonut, mutta hän ei kuunnellut turhia kieltoja.
”Ei Sasha. Hän harrastaa parisuhteita, ei yhdenyön juttuja. Minä harrastan irtosuhteita meidän molempien edestä, ja hän koettaa onneaan parisuhteiden kanssa, niin minun ei tarvitse.”

Hetken Emilyn aivot raksuttivat. 
"Sinä pidät hänestä."

Bex pysähtyi kesken askeleen ja kääntyi tuijottamaan Emilyä epäuskoisena.
”Ja mitähän sinä olet tänään vetänyt?” Hän kysyi nauraen. Emily oli aivan hakoteillä! Eihän hän nyt ystävästään niin pitänyt. Ei siinä ollut mitään väärää, että tahtoi katsoa ystävän perään. Eihän?
”Olemme olleet ystäviä siitä lähtien kun olimme kymmenen vanhoja. Ota hetkeksi ruusunpunaiset lasit silmiltäsi ja katsele maailmaa normaaleissa sävyissä”, Bex pudisteli päätään nauraen ja lähti uudestaan liikkeelle.

Emily pudisteli päätään. 
"Ei. Sinä pidät hänestä. Bex!" Hän ei tiennyt nauraako vai läksyttää.

”Olet hullu”, Bex puuskahti tarpoessaan vauhdikkaasti eteenpäin. ”Päässäsi ei ole enää aivosolun aivosolua hoitamassa ajattelua.”

"Ha!" Bex ei kieltäisi asiaa niin tarmolla jos se ei olisi niin. 
"Anna sen olla. Sinulla ei selvästi ole aikomustakaan olla hänen arvoisensa, joten älä sotke itseäsi asiaan."

”Ystävänä minun pyhä velvollisuuteni on sotkeutua asiaan”, Bex huomautti virnistäen. ”Täytyyhän kaikkien voida soittaa aamun morkkiksen keskeltä jollekulle. Saanpahan vihdoin nauraa vuorostani hänelle.”

"Se on ainoa tapa jolla voit sotkeutua asiaan. Anna olla." Emily totesi ja otti kojulta heille kaikille yhdet sellaiset sateenkaarishotit. 
"Haluatko sinä ottaa jotain?"

”Katsotaan”, Bex myhäili lupautumatta yhtään mihinkään. Ehkä hän voisi estää koko aamuisen tilanteen, jossa ystäväraukka kärsisi morkkiksesta.
”Eiköhän näissä ole ihan tarpeeksi. Autan sinua kantamaan ne takaisin”, Bex totesi. Hänestä tuntui, että juotavaa oli kerrankin riittämiin kaikille. He olivat varautuneet hyvin.
”Meinasit antaa Romeollesi vielä lisää juotavaa?” Nainen virnisti toispuoleisesti. ”Sinulla on kohta fratboy seuranasi.”

"Lexa ei saanut." Emily totesi naurahtaen. Nainen saisi olla ilman. 
"Hän on juonut ihan tarpeeksi." Heidän palatessaan Ivor oli palannut vahtimaan ystäväänsä, joka ei selvästi aikonut käyttäytyä.

”Fiksu päätös”, Bex naurahti. Hän oli yleensä sitä mieltä, että juotavaa kuului tarjota kaikille, mutta Lexa oli jo juonut oman osansa nopeasti pelin myötä. Parin tunnin päästä voisi katsoa uudestaan, kun nainen olisi vähän enemmän selvänä.
”Jellyshotteja kaikille!” Bex virnisti leveästi saapuessaan vilteille ja alkoi ojennella kantamiaan juomia vilttien ääressä istuville, joskin Lexan kurottava käsi jäi huomiotta.
”Mitä pahuuksia ehditte tekemään sillä aikaa kun kävimme hakemassa juotavaa?” Bex virnisti istahtaessaan alas Sashan toiselle puolelle. Emilyn puheella oli selvästi ollut suuri vaikutus, tai sitten ei.

Emily istui Lexan syliin ja veti tuon käden takaisin. 
"Sori muru, ei sinulle. Ehei, eip. olet juonut hetkeksi tarpeeksi." Hän lupasi hymyillen. Frida vilkaisi Bexiä, virnistäen hieman. Oliko tässä jotain mitä hän ei tiennyt? 
"Ei mitään - vielä."

Lexa huokaisi pettyneenä, mutta suupielet kääntyivät nopeasti hymyyn, kun hän sai Emilyn syliinsä. Näin oli oikein hyvä.
”Olen vain humalassa sinusta”, Lexa supatti Emilyn korvaan ja painoi suukon naisen hiusten sekaan. Hänen olonsa oli kerrassaan mahtava! Alkoholi todella rentoutti ja toi hymyn pysyvästi huulille, kun hän saattoi halailla naisystäväänsä.
”Vielä?” Bex kohotti kulmaansa virne huulillaan. ”Olen suorastaan pettynyt, ettei kukaan ehtinyt vielä hankkiutumaan ongelmiin.”

"En ole täällä hankkiutumassa ongelmiin." Frida totesi hieman pehmeämmin hymyillen. Ei, hän oli täällä... Muusta syystä. Emily pyöräytti silmiään Lexalle ja keskittyi juttelemaan muiden kanssa.

Bex virnisti leveästi naiselle.
”Hyvä niin”, hän totesi saaden Sashan vilkaisemaan itseään kummissaan. Kerta se taisi olla ensimmäinenkin, kun Bex vahti muiden menemisiä. Yleensä nainen oli ensimmäisenä tönimässä kaikkia ties kenen matkaan.
”Oliko sinulla hauskaa esiintymässä?” Larissa kysyi Ivorilta.

”Onko tässä joku ongelma?” Frida oli tiedetysti suorasanainen. Ei hän aikonut aiheuttaa mitään ongelmia kenellekään. 
”On, täällä on aina hauskaa. Harmi että missasitte sen. Olisin kiusannut teitä urakalla.0

”Ei tietenkään”, Sasha vakuutti hymyillen pehmeästi Fridalle. Bex pyöräytti silmiään kääntyessään mieluummin Ivorin ja nuorison puoleen.
”Ehkä parempi niin”, Larissa naurahti ilahtuneena. ”Olen jo kuunnellut tarpeeksi kiusantekoa koko vuoden edestä.”

Se oli oikein mukava kuulla ja samalla saattoikin keskittyä Sashan kanssa keskusteluun ja jättää Bexin huomiotta. Ei ihan hänen tyyppiään, valitettavasti. 
"Noh! Viihteen nimissä." Ivor puolusteli pehmeästi.

”Viihteen nimissä voi tehdä monia asioita”, Bex virnisti kurottaen tequilapullonsa puoleen. Olisi ehkä pitänyt ostaa useampikin shotti tiskiltä, kun he olivat siellä olleet.
”Tahtooko kukaan muu shottia?” Punapää kysäisi virnistäen piiriltä.

Frida vilkaisi muita. 
"Miten olisi erä pullonpyöritystä? täältä varmaan löytyy tyhjä pullo."

"Tuolla on kassillinen tyhjiä", Bex nyökkäsi päällään muovipussin suuntaan, johon tyhjiä tölkkejä ja pulloja oli kerätty.
"Kumpaa pullonpyöritystä? Totuutta ja tehtävää vai suukkoja?" Larissa kysyi silmät siristyen. Hänellä ei - yllättäen - ollut mielenkiintoa osallistua jälkimmäiseen versioon. Hänellä oli Amanda suukkoja varten.

"Ei tässä seurassa oikein voi pelata kuin totuutta ja tehtävää." Emily totesi nauraen ja kaivoi pulloa. 
"Jos jänistää, se on shottihuikka." Frida totesi.

"Hyvä, siinä tapauksessa olen mukana", Larissa virnisti ja Lexakin siirtyi huokaisten Emilyn rinnalle, jotta voisi osallistua peliin. Pullonpyöritys ei oikein toimisi, jos hän istuisi Emilyn takana.
"Hyvä sääntö", Bex virnisti nostaen tequilapullon keskemmälle. Siitä voisi hyvin heittää shottia naamaan, jos alkaisi pelottaa. "Kuka aloittaa?"
"Miksi minulla on tunne, että tämä päättyy vielä ruumiisiin", Lauren mutisi naurahtaen tiivistäessään piiriä.

Amanda valmistautui kuolemaan (hieman dramatisoitua ehkä) ja Emily taputti Laurenin selkää.
”Lexa saa aloittaa!” Amanda hihkaisi. 
”Hän on eniten humalassa.”

”En ole!” Nainen puolustautui suoristautuen viltillä. Hän ei suinkaan ollut eniten humalassa! Kehtasikin. Mutta aloittamista vastaan hänellä ei ollut yhtään mitään, sillä ainakin se tarkoittaisi, ettei hän joutuisi ensimmäisenä tekemään mitään. Ehkä. Lexa kurotti pyörittämään pulloa ja virnisti, kun se osui Amandaan.
”Tämä oli selvä kosto siitä, että väitit minun olevan eniten humalassa. Totuus vai tehtävä?”

Amanda huokaisi. Niinpä niin.
”Totuus.” Lexa oli sentään bexiin nähden kesy vaihtoehto.

Niinhän sitä voisi uskoa. Nainen mietti hetken, ennen kuin hymyili leveästi.
”Paras muisto prideilta?” Jos kaikki kiusanteko piti paikkansa, vastaus taitaisi löytyä siitä ajasta, kun tytöt olivat käyneet kiertelemässä keskenään.

Amanda kohotti kulmaansa. Hän oletti mitä Lexa yritti. 
”Drinkkien ostaminen.” Ei, Lexa ei saisi häntä kiinni tästä.

Bex naksautti kieltään.
”Ensimmäinen totuus ja heti meille valehdellaan”, punapää virnisti. ”Mitä tästä keksitään rangaistukseksi?” Hän kiusasi.

Amanda mulkaisi Bexiä.
”Mistä tiedät että valehtelen?”

”Koska drinkkien ostaminen ei voinut olla niin paljon hauskempaa kuin tyttöystäväsi pussailu puskissa, kuten aiemmin mainitsit”, Bex virnisti vinosti.
”Noh, mitäpä jos annetaan olla”, Lexa naurahti. ”Ei tästä tule mitään jos kaikki kyseenalaistavat toistensa vastaukset. Hauskaahan tässä on tarkoitus pitää. Amanda, pyöritä.”

Amanda hymyili Bexille viattomana ja pyöräytti. Se osui Bexiin. 
”Totuus vai tehtävä?”

"Tässä päivässä on ollut jo aivan liian monta totuutta, joten tehtävä", Bex vastasi naurahtaen. Kyllä hän yhden pikkutytön keksimän tehtävän selättäisi helpolla.

”Valitse tästä joku jonka kanssa voisit jakaa kielisuudelman ja toteuta se.” Amanda ei tosiaan aloittanut kevyesti.

"Haista sinä home", Bex puhahti. Se ei tosiaankaan ollut, mitä hän oli odottanut. Hän oli ajatellut joutuvansa huutamaan jotakin noloa tai juoksemaan ympyrää tai tanssimaan ilman musiikkia, mutta... No, ei kai auttanut kuin käydä toimeen.
"Ei tule tapahtumaan", Lexa totesi ennen kuin Bex ehti edes sanomaan mitään. Emily - tai hän - eivät olleet vaihtoehto, jos häneltä kysyttiin.
"Suppeaa", Bex virnisti ja näytti hetken arpovan vaihtoehtojaan. Yleensä hän olisi valinnut porukasta joko tuntemattomimman eli Fridan, koska se oli vähiten epämukavaa jälkikäteen, tai Sashan, koska kokemus oli opettanut, että he osasivat vain nauraa moiselle. Nyt kumpikaan vaihtoehto ei erityisemmin innostanut, ja hetken hän jopa harkitsi shottia, mutta hän ei koskaan luovuttanut.
"Laureeeeeen", hän virnuili kontaten naisen eteen. Lauren pyöräytti silmiään juuri sen näköisenä, että Amanda saisi katsoa olkansa yli tämän jälkeen, mutta alistui kohtaloonsa suudella Bexiä, joka tapansa mukaan teki siitäkin kunnon shown.
"Saat vielä kärsiä", Bex uhkasi Amandaa pyörittäen pulloa kun oli palannut paikalleen, "mutta ensin... Emily! Sinun vuorosi. Totuus vai tehtävä?"

Amanda pyöräytti viattomana silmiään. Hän ei tehnyt mitään pahaa! Bex pelaisi kuitenkin rumasti, joten hyvä se oli aloittaa nyt. Emily vilkaisi Bexiä miltein peläten. 
"... totuus." 

Bex virnisti kierosti. Tästä tulisi hauskaa. Mitä hän tahtoisikaan kaivaa irti Emilystä? Vai pitäisikö hänen olla kiltti ja kerrankin antaa armon käydä oikeudesta?
"Hmm... Mikä on noloin kuva, joka sinulla on puhelimellasi?"

Emily mietti hetken. Mikä oli noloin kuva hänestä puhelimessaan? Mitä nololla tarkoitettiin?
"Tein sokeripaloista mursunhampaat." Emily totesi hymyillen. Ei hän hävennyt niitä sensuelleja kuvia.

Eikä niitä pitänytkään hävetä, jos Lexalta kysyttiin. Ne olivat kerrassaan upeita taideteoksia.
"Oikeasti?" Larissa kysyi nauraen. Se kuulosti... mielenkiintoiselta tavalta käyttää aikaansa. Mursunhampaat. Kaikkea kanssa.
"Miksen ole edes yllättynyt", Bex naurahti. "Pyöritä. Laitetaan nämä liikaa virnuilevat töihin."

Emily pyöräytti pulloa hymyillen ja onnistui osumaan Larissaan. Nainen virnisti leveästi. 
"Noh. Annapa tulla, kumpi?"

"Tehtävä", Larissa, ikuinen huimapää, vastasi hetkeäkään epäröimättä. Sitä paitsi, tässä oli nyt kyseessä Emily. Samainen Emily, joka oli käskenyt heitä käyttäytymään aiemmin. Nainen tuskin keksisi mitään kovin julmaa tehtävää.

Emily mietiskeli hetken. Hitto, hän oli liian vähän sadistinen tähän. Ainakin vielä. Hän otti kulauksen juomasta. 
"Umum... Käy antamassa jollekin jossakin muussa seurueessa hali."

Larissa hymyili leveästi noustessaan viltin äärestä ja hilpaisi parin seurueen päässä olevan kaveriporukan luokse, jolla oli koirakin mukana. Hän halasi hyväntuulisesti koiranomistajaa ja rapsutti koiralle terveiset, ennen kuin kipitti takaisin ja pyöräytti pulloa, joka osui Laureniin. Naisen vastattua totuuteen, pullo pyörähti Ivoriin.
"Mitäs sinulle saisi olla?" Lauren virnisti tavoitellen oluttölkkiä käteensä.

Ivor yskäisi kevyesti. 
"Ehkä tässä seurassa on turvallisempaa ottaa totuus." Mies totesi nauraen.

"Se voi olla hyvä valinta", Bex totesi. Hänenkin pitäisi ehkä harkita moista jatkossa.
"Kerro jostakin kerrasta, kun vaatteesi eivät ihan pysyneetkään päällä halutulla tavalla esityksen aikana", Lauren virnisti. Kyllähän kaikille kävi mokia vaatteiden kanssa, eikö?

Mies repesi nauruun ja pudisteli päätään. 
"Vaikea valita!" Hän mietti hetken. 
"Kerran minulla oli tiukka, siis tiukka mekko ja todella kireä korsetti, eli liikkuvuus oli melko nolla. Ja tunsin kesken kaiken miten... kaikki minkä olin vetänyt piiloon, valahti esiin." Ivor hieraisi nauraen ohimoaan. 
"Oli pakko keskeyttää ja pyytää backstagelta joku teippaamaan kaikki takaisin piiloon." Mies pyöräytti pulloa ja se sattui osumaan onnellisesti lexaan. 

Tarina herätti ilahtunutta naurua yhdessä jos toisessakin, ja Lauren näytti varsin tyytyväiseltä itseensä. Se oli ollut täydellinen kysymys hiljaiselle työkaverille.
"Minusta tuntuu, että minun pitäisi pelätä kumpaa tahansa vaihtoehtoa, mutta mennään totuudella", Lexa naurahti. Ainakaan kysyjä ei ollut Bex, jolla oli aivan liikaa tietoa hänestä jo valmiiksi.

 Ivor naksautti kevyesti kieltään. Hän tiesi miten Bex inhosi onnellista paria. 
"Jos et saisi valita Emilyä - etkä sitten kierrä tätä - tästä porukasta, kenen kanssa voisit viettää yösi?" Ihme ja kumma kysymys nauratti punapäistä naista. Hän halusi nähdä kun Lexa koettaisi kiertää tämän. 

Lexa katsoi Ivoria varsin kuivasti. No niinpä tietysti. Liittoutuisivat kaikki häntä vastaan, hitto soikoon.
"Minä...", hän aloitti antaen katseensa kiertää piirissä istujien kasvoista toisiin. Hymy hiipi huulille, kun hän keksi vastauksen. "Amandan. Voisimme nukkua siivosti vierekkäin ja palata aamulla takaisin parempien puoliskojemme luokse." Täydellinen tapa kiertää kysymys, eikö?

"Arvasin että kierrät tuon." Mies puuskahti. Tylsää. Emily pudisteli päätään nauraen. Niinpä niin. 
"Vuorosi, humalainen." Hän huomautti naisystävälleen

"Niin käy kun muotoilee kysymyksen tavalla, joka tarjoaa mahdollisuuden moiseen", Lexa virnisti pyörittäen pulloa. "Rakas", hän virnisti osuessaan naiseen vierellään. Bex pyöräytti silmiään piirissä. No tämä olisi ehdottomasti helpoin totuus tai tehtävä koko pelin aikana.

Emily vilkaisi Lexaa kulmat koholla. No niin. 
"... Totuus. Ottaisit pusun tehtävänä." Ei kai hän voisi lexaa niin helpolla päästää?

Lexa näytti hetken kovin pettyneeltä. Emily oli edelleen suukon velkaa hänelle! Tämä olisi ollut täydellinen tilaisuus vaatia moista takaisin.
"Kerro omituisin uni, jonka muistat", nainen päätti hymyillen.

Omituisin uni. Emily räpäytti silmiään ja raapi päätään. 
"Omituisin? Uh... ppfff, Tico oli yksisarvinen, minun piti ratsastaa sillä helvettiin, pelastaa sieltä Edgerlyn vaaleanpunainen uninalle ja sitten se nalle olikin Hades. Lopulta se taisi päättyä siihen että pakenin zombihalinalleja. Ja Edgerly on viittaus ulkoministeriin, ei hänen äitiinsä."

"Olet aivan pimeä päästäsi", Bex naurahti kurottaen tönäisemään Emilyä. "Minähän sanoin, että aivosi ovat ihan mennyttä kamaa."

"olin kuumeessa." Emily puolustautui nauraen ja pyöräytti pulloa. 
"No niin! Mitä keksimme Fridalle, auttakaa?"

"Kuumehoureetkaan eivät selitä tuollaista unta", Bex pudisteli päätään nauraen.
"Frida näyttää siltä, että hänellä olisi paljon hyviä tarinoita kerrottavaksi", Larissa virnisti leveästi. Tai vaihtoehtoisesti naiselta, jonka voisi laittaa tekemään pelin hengessä melkein mitä tahansa, eikä Frida olisi heti kurottamassa shottien suuntaan.
"Ivor, sinä varmaan tiedät kaikki parhaat?"

Saksalainen vain hymyili viattomana. Ivor nosti kätensä ilmaan. 
"Tapaan Fridaa yleensä humalassa." Mies myönsi nauraen. 
"Otan kuitenkin totuuden alkuun, jos sillä on väliä." Frida muistutti väliin. Emily pohti hetken. 
"Oudoin matkasi?"
"Eräs moottoripyöräreissu! Menimme muutaman tunnin ajon päähän ja kirjauduimme hotelliin. Lähdimme juomaan ja en tiedä mitä tapahtui, mutta päädyimme jollekin psykedeeliselle reiviklubille vanhan ladon tyyppiseen paikkaan. Olen aika varma että join jotain mitä ei pitäisi tai sitten olin vain jumalattomassa kännissä. Heräsin hotellihuoneella ja siellä oli viisi ihmistä, kaikki alasti. Ei mitään muistikuvaa, kaverilla senkin edestä. Ihan kivaa oli kuulemma ollut, mutta hän oli varannut yöllä toisen huoneen itselleen."

Bex ja Lauren nauroivat kaksin kerroin Fridan tarinalle.
"Ja jälleen kerran voimme todistaa, miten kaikki parhaat tarinat alkavat sillä, että lähdettiin yksille", Bex naurahti päätään pudistaen. Tai viisille, miten sen tahtoi ottaakaan.
"Miksi minusta tuntuu, että olemme saaneet mukaan uuden pelaajan, jonka kanssa pitää harkita, mitä haluaakaan tietää?" Larissa naurahti. Yleensä Bex täytti sitä roolia, mutta selvästi Fridallakin oli tarina jos toinenkin kerrottavakseen.

Larissan kysymys sai mielipuolisen virneen Fridan kasvoille. 
"Olet aivan oikeassa." Etenkin sen jälkeen kun häät olivat menneet reisille, petetty Frida oli tehnyt ties mitä typerää. Nainen pyöräytti pulloa ja hymyili sen osuessa Sashaan. 
"Haluaako joku muu keksiä?" Ei ollut korrektia varmaan käyttää peliä hyväkseen kun oli flirttaillut naiselle pidemmän tovin. 

Se oli hyvä tietää. Larissa ei ainakaan olisi ensimmäisenä kysymässä kaikista sekopäisempiä kysymyksiä mielipuoliselta naiselta.
"Kai minun on aika rikkoa totuuksien ketju ja uskaltautua tehtävään", Sasha huokaisi huvittuneena. Bexin aukaistessa suunsa, nainen tosin kohotti etusormensa hetkessä. "Ei sinulta. Joku muu?"
"Anna Bexin lähettää viesti puhelimestasi jollekin kontaktillesi", Lexa virnisti. Sasha puristi puhelimensa hetkessä vasten rintaansa.
"Ei onnistu. Hän on jo kerran antanut äidilleni sydänkohtauksen, kun lähetti hänelle viestin, että olen raskaana. Ei uudestaan. Antakaa alkoholia, juon mieluummin." Bex ei näyttänyt erityisesti häpeilevän moista tekoa, vaikka Larissa heittikin tyhjällä siideritölkillä naista. Ei tuollaisia viestejä saanut lähettää! Sashan juotua reilun shotin, nainen pyöräytti pulloa ja virnisti, kun se osui Lexaan.
"Totuus", amerikkalainen vaati nopeasti, sillä Sasha ei näyttänyt kovinkaan ystävälliseltä hänen ehdotettua Bexille vapautta naisen puhelimen kanssa.
"Kuka tahansa keksii pahimman, saa vapaat kädet", Sasha totesi nojautuen taaksepäin.

Fridaa nauratti. Selvästi bexiin ei luotettu tässä porukassa, jos havainnot pitivät paikkansa. 
"Minä en keksi, Bex?" Emily totesi. Hän tiesi lexasta eniten.

"Petturi", Lexa mutisi naisystävälleen. Emilynhän piti pelastaa hänet eikä suinkaan tönäistä leijonien luolaan. Bex näytti pohtivan asiaa hetken, sillä olihan tämä tärkeä valinta. Jotakin riittävän noloa, mutta ei mitään, millä hän onnistuisi iskemään piikkiä Emilyn ja Lexan välille.
"Kuules, neiti sääntöjen noudattaja, oletko koskaan koettanut flirttailla poliisille välttyäksesi nopeussakoilta?" Bex kysyi virnistäen. Lexa puri alahuultaan.
"Eeehkä?" Hän ehdotti päätään kallistaen. "Tavallaan. Se ei ollut suoranaisesti nopeussakko, vaan poliisi pysäytti epäillessään, että olin humalassa. Minua pyydettiin poistumaan autosta ja kävelemään ja hyppimään yhdellä jalalla, kun poliisi yritti saada todisteita siitä, että olin juonut. Siinä sivussa flirttailin nuoren poliisinaisen kanssa, ja loppujen lopuksi he antoivat minun mennä. Sain poliisin numeron ja kävimme ulkona seuraavalla viikolla", nainen kertoi naurahtaen.
"Miksi sinut pysäytettiin, jos et ollut humalassa?" Larissa kysyi kummastuneena. Kevyt puna kohosi Lexan poskille.
"Vuoroni meni jo", nainen totesi kurottaen nopeasti kiepauttamaan pulloa, jotta saisi vuoron pois itsestään.

Emily peitti kasvot kädellään. Olisi se pitänyt arvata. 
”En kestä sinua!” Hän julisti Lexalle nauraen. Pullo päätti osua uudelleen Fridaan ja nainen naurahti. 
”Tehtävä?”

Lexa hymyili lammasmaisesti Emilylle, vaikka puna polttelikin poskilla. Hän valitsisi seuraavat viisi kertaa tehtävän, kunnes tämä tarina olisi unohtunut.
"Suutele jotakuta, jota et ole ennen suudellut", Lexa virnisti toispuoleisesti.

Fridaa alkoi naurattaa. 
”Minulla on paljon vaihtoehtoja!” Hän kuitenkin päätyi kääntymään Sashan puoleen tässä tehtävässä.

Sehän siitä parasta teki, eikö? Lexa tosin oli ollut varsin varma, kenen puoleen saksalainen kääntyisi, joten riski oli ollut sen arvoinen. Hän ei olisi virnuillut lainkaan niin vinosti, jos Frida olisikin lähestynyt Emilyä.
"Olen imarreltu, että valitsit kaikista vaihtoehdoistasi minut", Sasha kiusasi hymy huulillaan, ennen kuin kumartui lähemmäs suudellakseen Fridaa. Edes hän ei ollut niin sokea, etteikö ollut ymmärtänyt Fridan flirttailleen hänelle jo aiemmin. Bex, joka yleensä huuteli hävyttömyyksiä ja vislaili suudelmien aikana, istui kerrankin hiljaa aloillaan ja hörppi oluttaan.

Emily kohotti kulmaansa. Hän oli niin varma että Bex piti ystävästään. 
”Kenen muun sitten?” Frida virnisti suudelman päätteeksi ja pyöräytti pulloa. Bex!

”Eihän sitä ikinä tiedä”, Sasha naurahti suoristautuen ja juoksutti sormiaan vaaleiden hiustensa läpi.
”Tehtävä”, Bex totesi laskien oluttölkin kädestään. Kun otti huomioon kysymykset, joita viime aikoina oli esitetty, tehtävä olisi paljon pienempi paha ja todennäköisesti paljon hauskempaa niin hänelle kuin muillekin pelaajille. Hauskaahan tässä oltiin pitämässä, eikö? Sääli, ettei se vain enää tuntunut ihan samalta.

Frida virnisti leveästi. Ehkä hänellä olisi toivoa blondin kanssa tänään ja hän voisi vakuuttaa itsensä siitä että kissakahvilan omistaja oli vain muutaman kerran höpsähdys. 
"Valitse joku jonka sylista juoda blowjob-tyylillä shotti."

Lexa vilkaisi Sashan suuntaan pohtien, tulisiko tästä vielä kädenvääntöä, jos Bex alkaisi nyt vaatia ystävänsä huomiota. Hän oli hyvin samoilla linjoilla Emilyn kanssa - sanoi Bex mitä tahansa, jokin Fridassa tökki naista väärin, ja hän oli varma väittämään Sashan olevan se syy. Bex nyökkäsi tehtävälle ja käänsi epäröimättä selkänsä yleensä rikoskumppaniksi päätyneelle ystävälleen.
"Emily", punapää virnisti kulmiaan kohotellen. Lexan silmät siristyivät hetkessä, kun nainen kääntyi tuijottamaan Bexiä, joka vain hymyili takaisin. Tämä oli selvästi kosto hänen antamastaan tehtävästä Fridalle.
"Jos minut löydetään huomenna puukotettuna pensaasta, niin tiedättepähän kaikki, että se oli Lexa", Bex virnisti.

Emily kohotti toista kulmaansa ja nykäisi reisiä halaavaa sateenkaarimekkoaan alemmas. Noin. 
"Jaha. Ja ei Lexa sinua puukota, minä keksin hänelle muuta tekemistä." Frida kaatoi shotin ja ojensi sen Emilylle, joka asetti mokoman hennosti reisiensä väliin. 

Lexa hillitsi halua läpsäistä Bexiä takaraivolle, mutta seurasi silmä kovana valmisteluja. Eihän hänellä varsinaisesti ollut mitään syytä olla mustasukkainen, mutta... Ei hänen tarvinnut siitä pitääkään, että kaikkien sinkkujen sijaan Bexin oli täytynyt valita hänen naisystävänsä shottitarjottimekseen.
"Tämä on ehdottomasti uusi taso ystävyydellemme", Bex virnisti Emilylle, ennen kuin kumartui näppärästi juomaan shotin Emilyn reisien lomasta. Lexan kurkusta kohosi matala murina, ja nainen laski heti kätensä Emilyn reidelle, kun Bex suoristautui. Hänen naisystävänsä, kiitos vain kovasti.

Emily vilkaisi Lexaa ja silitteli tuon poskea. 
"No niin tiikeri, asetus sitten." Hän naurahti ja suukotti naisen poskea. Fridaa nauratti. 
"Tiikeri ei kuulosta tuolta." 
"Mistä sen tiedän?"
"Hoidan esimerkiksi nyt yhtä." Amanda räpäytti vastaukselle silmiään. Hoiti tiikeriä?

Lexa hymyili pehmeämmin Emilylle, mutta katseli silti varsin happamana Bexiä. Hän silitti sormillaan Emilyn reittä ja kääntyi Fridan puoleen, kun nainen mainitsi hoitavansa tiikeriä.
"Mitään muita mielenkiintoisia eläimiä, joita hoidat? Kenties lintuja?" Lexa uteli heti kiinnostuneempana. Hän rakasti lintuja. Mitäpä väliä tiikerillä oli, pöllöt olivat paljon mielenkiintoisempia! Sasha näytti kovin vaikuttuneelta moisesta, mikä puolestaan sai Bexin pyöräyttämään silmiään ja nopeasti tavoittelemaan pulloa, jotta peli voisi jatkua. Frida voisi mennä takaisin tiikerinsä luokse.

"Muutamia lintuja. Korppeja ja erilaisia pöllöjä lähinnä. Lisäksi kuusi sutta, siperialainen kesykettu, musta leopardi, lumileopardi, leopardi, siperiantiikeri ja kaksi gepardia. Kämppikselläni on myös juovaskunkki ja kaksi pesuakrhua." Siinähän ne tärkeimmät olivatkin sitten. 

Bex pyöräytti silmiään ja laittoi pullon pyörimään. Fridalla oli siis eläintarha vastuullaan. Hienoa. Voisivatko he jatkaa eteenpäin?
"Pöllöt ovat aivan ihania", Lexa henkäisi ilahtuneena ja unohti täysin aiemman mustasukkaisuutensa. "Voisiko niitä tulla joskus katsomaan vai otatteko te vierailijoita ollenkaan?"
"Lauren", Bex keskeytti, kun pullo pysähtyi naiseen, joka valitsi tehtävän. Bex mietti hetken ennen kuin lähetti naisen jahtaamaan ilmapalloja, joita ihmisillä oli ollut. Lauren hoiti homman varsin tehokkaasti istualtaan huikkaamalla viereiselle seurueelle, josko heiltä saisi yhden pallon, ja virnisti voittoisasti Bexille, kun tehtävä hoitui niin vaivattomasti. Pullo lähti pyörimään uudestaan ja pysähtyi Larissaan, joka valitsi totuuden.
"Jättäisitkö Amandan miljoonan punnan takia?" Lauren kysyi virnistäen. Larissa vilkaisi tyttöystäväänsä.
"Kyllä. Kävisin hakemassa rahat ja sen jälkeen pyytäisin Amandaa uudestaan tyttöystäväkseni ja veisin hänet jollekin luksusristeilijälle Karibialla."

"Saa niitä tulla katsomaan." Frida lupasi hymyillen. Amanda ja Emily repesivat Larissan vastaukselle. 
"Senkin kiero!" Emily kuivasi silmäkulmiaan. 
"Mahtaisinkohan ottaa sinua enää kun särjit sydämeni?" Amanda kiusasi nauraen. 

Lexa oli onnellinen moisesta mahdollisuudesta. Hän tahtoisi ehdottomasti tulla ihailemaan lintuja ja ehkä muitakin tilan eläimiä jossakin kohtaa.
"Minä matelisin ja lahjoisin sinua siihen asti, että ottaisit minut takaisin", Larissa lupasi naurahtaen. "Kiipeilisin koputtelemaan ikkunaasi iltaisin, jos et vastaisi viesteihini." Hän laittoi pullon pyörimään ja painoi suukon tyttöystävänsä kämmenselälle.

Pullo päätti pysähtyä juuri ja juuri Fridaan, jonkun mielestä se olisi voinut olla ehkä ivor. 
"Minussa on magneetti." Saksalainen totesi nauraen.

Bex puri kieltään, ettei kommentoisi millainen magneetti Fridassa oli.
"Kumpi saisi olla?" Larissa virnisti naiselle, joka oli varsin hilpeää peliseuraa.

"Tehtävä." Frida vastasi reippaasti. larissa saattaisi osata olla varovainen totuuden kanssa ja hän ei ollut nynny.

Tyttö myhäili pohtiessaan sopivaa tehtävää. Frida oli jo joutunut suutelemaan piirissä istuvaa, joten ehkä oli aika keksiä jotakin hilpeää mutta vähemmän lääppiväistä. Aiempi keskustelu tiikereistä toi mukanaan idean.
"Juokse tuolle kojulle ja takaisin esittäen olevasi tiikeri", tyttö virnisti osoittaen ihmisten ympäröimää jäätelökojua jonkin matkan päässä.

Frida kohotti kulmaansa, otti huikan joka tyhjensi oluttölkin. Nainen suoritti tehtävän mitä suurimmalla riemulla, suorittaen viimeisenä tässä roolileikissään leikkisän loikan Sashan niskaan. Tavoite oli kaataa nainen hellästi nurmikolle ja jäädä istumaan tuon päälle. 
"Siinä teille vaaniva tiikeri!"

Koko seurue Bexiä myöten nauroivat Fridan suoritukselle, sillä eihän sille voinut muuta kuin nauraa. Frida ei tehnyt mitään puolivillaisesti, se saksalaiselle oli annettava. Sasha kiljaisi yllätettynä, mutta se suli nopeasti nauruun, kun nainen tajusi, mitä oli tapahtunut.
"Melkoinen tiikeri tosiaan", nainen pudisteli huvittuneena päätään antaen käsiensä levätä Fridan reisillä. Ei hänellä varsinaisesti ollut kiirettä yhtään mihinkään siitä saksalaisen alta.
"Frida, olisi sinun vuorosi", Bex huhuili varsin tekopirteään sävyyn. Nainen olisi paljon mieluummin toivottanut saksalaiselle hyvästit.

Frida ei noussut Sashan päältä, vaan pyöräytti pulloa ja kumartui painamaan pikaista suukkoa tuon huulille. 
"Miten olisi yksityisempi paikka?" Hän kuiskasi nopeasti, ennen kuin nousi vaaleahiuksisen naisen päältä. Krhm. Siis. 
"Keneen osui?"

Sasha tunsi kevyen punan poskillaan, joskaan ei tässä kohtaa osannut sanoa, oliko se alkoholin, läheisyyden ja lämpimän sään aiheuttamaa, vai kenties kaikkea kolmea.
"Asun kävelymatkan päässä", Sasha henkäisi vasten Fridan huulia ja tunsi jännityksen kipristävän vatsanpohjassaan. Siinä oli jotain jännittävää, kun kerrankin teki vastoin tuttuja toimintamalleja.
"Amandaan", Larissa vastasi ennen kuin kukaan ehtisi väittää, että pullo oli lähempänä häntä. Hänen vuoronsa oli ollut juuri äskettäin. Oli vain hyvän tyttöystävän merkki antaa Amandalle mahdollisuus nolata itsensä, eikö?

Frida mietti hetken. Selvä. 
"Tehtävä." Amanda vastasi hymyillen. 
"Larissan pitää sulkea silmät ja suutelet häntä jonnekin mihin hän ei olettaisi sinun suutelevan. Ei huulia." Amanda pyöräytti silmiään ja katseli tyttöystäväänsä. Silmät kiinni.

Larissa naurahti ja sulki silmänsä ohjeistettuna. Bex näytti juovan oluttaan entistä reippaampaan tahtiin, kun mulkoili takaisin istumaan itsensä kammennutta Sashaa kulmiensa alta. Blondilta moinen tosin meni täysin ohi, kun Sashan katse oli Fridassa.

Amanda toteutti sen suutelemalla larissaa mekon helman reunalle. Frida nousi nauraen ylös ja nosti mustan Adidaksen olkalaukkunsa, tarjoten kättä Sashalle. 
"Mennäänkö?" Emily seurasi tilannetta uteliaana ja jopa Amanda tuntui seuraavan reaktioita.

Larissa naurahti tuntiessaan Amandan huulet yllättävän alhaalla. Hän oli odottanut suukkoa hartialle tai ehkä päälaelle, mutta Amanda oli tosiaan onnistunut yllättämään hänet.
"Mennään", Sasha vastasi tarttuen Fridan käteen ja nousi jaloilleen. "Viettäkää hauska ilta. Oli hauska nähdä taas kaikkia", nainen hyvästeli ystäväjoukon kädenheilautuksella ja kääntyi näyttämään tietä Fridalle kohti puiston oikean laidan uloskäyntiä. Bex tuijotti silmät siristyneinä kaksikon perään ja puristi puolityhjää tölkkiään niin, että sai aikaan parikin lommoa, joita kukaan tuskin onnistuisi oikomaan.
"Lähden hakemaan juotavaa", punapää totesi sylkien sanat suustaan. "Haluaako kukaan muu mitään?"

Frida lähti Sashan mukana. Amanda vilkaisi Bexiä melkein säikähtäneenä ja Emily nousi ylös.
"Voisin tulla hakemaan vaikka meille jotain. Ivor? Selvä. Tuon jotain."

Bex kiirehti ripein askelin kauemmas viltistä ja vilkaisi Emilyä varoittavasti.
"En jaksa kuunnella vittu yhtään Doctor Phil -vaihettasi, joten säästä minut siltä", nainen totesi harppoessaan kohti ihmismassaa ja juomakojun jonoa.

Emily nyökkäsi kevyesti. 
"Puhu sinä sitten?"

"En taida", Bex totesi. "Juon mieluummin." Puhumisesta ei ollut mitään apua. Pari shottia naamaan ja hän voisi uppoutua pullonpyöritykseen kaiken muun unohtaen. Kyllä tästä vielä hauska iltapäivä saataisiin.

"Bex." Emily vetosi pehmeästi ja tarjosi halausta. 

Bex empi hetken, ennen kuin halasi Emilyä. Ei se ollut minkään myöntämistä tai hyväksymistä tai mitä ikinä se olikaan. Hän oli vain huolissaan ystävästä, siinä kaikki.
"Keskitytään pitämään hauskaa. Olen varma, että Ivorilla olisi paljon hauskoja tarinoita lisää kerrottavaksi, jos vain saamme pullon pysähtymään häneen."

Emilyä nauratti hieman. Nyt oli kaksi pelaajaa vähemmän mutta hän ei sanonut sitä. 
"Jos niin haluat."

"Ehei, älä yritä, sinä lupasit minulle päivän piknikin puistossa. Tai ehkä se oli Lexa. Kuitenkin, toisen lupaus on molempien lupaus, tai jotain vastaavaa", nainen heilautti kättään tajuten ajautuvansa kovin kauas varsinaisesta pointistaan, "joten vietämme päivän piknikillä. Et pääse vielä harrastamaan syntisen kuumaa seksiä naisystäväsi kanssa, vaan joudut odottamaan iltaan saakka."

"Me lupasimme, myönnetään- Pidetään piknik-puistossa ja emme ole karkaamaassa mihinkään, vaan Lexa menee kotona tutimaan." Emily naurahti.

"Haluaisin nähdä sinun onnistuvan siinä", Bex naurahti karistaen päättäväisesti aiemmat ajatukset harteiltaan. Hän ehtisi murehtia Sashaa myöhemminkin. Nyt oli tärkeämpi keskittyä pitämään hauskaa vielä paikallaolevien ystävien kanssa. Jos hän alkaisi kovin kiukutella, ystävät saattaisivat liueta omille teilleen kuka milläkin verukkeella.
"Hän näytti valmiilta repimään pääni irti sen shotin jälkeen", Bex pärskähti. "Riikinkukko ja tiikeri samassa paketissa."

"Harmi ettet näe, sillä minä onnistun." Emily totesi tyynesti, miettien mitä oikein ottaisi 
"Jep. Tiesin että hän osaa olla sellainen, mutta en tiennyt että julkisesti. Kaksin se on välillä helppo provosoida esiin."

"Selvästi alkoholi alentaa estoja hänenkin kohdallaan", nainen naurahti. "Melkein tekisi mieli katsoa, kuinka pitkälle häntä voi tökkiä, mutta haluaisin jatkossakin kahvini kupissa eteeni enkä syliini, joten ehkä jätän leikkimättä hengelläni." Sitä paitsi Emilyn onnea oli ihana seurata, vaikka hän leikillään narisikin asiasta välillä.

Emilyä hymyilytti Bexin sanat. 
"... Jos sinä tökit häntä ja minä lepyttelen hänet niin että saat pitää kahvisi? Olen utelias. Tai voin alkaa kahvidiileriksesi hetkeksi."

"Alkaa kuulostaa siltä, että kaipaat ennemminkin mustasukkaisuuden lietsomaa kiihkeyttä makuuhuoneeseen etkä suoraan nukkumaan menemistä", Bex huomautti naurahtaen, vaikka Emilyn idea olikin varsin hilpeä. Pieniä ihmiskokeita ystävien kesken, eikö se ollut ihan sallittua?

Täydellisen sallittua. 
"Ehkä se olisi plussa, mutta rehellisesti haluaisin myös tietää minkä kanssa olen tekemisissä. Ja pieni viaton ihmiskoe ei tapa ketään."

"Katsotaan, mitä voin siis tehdä hyväksesi. Uhraan itseni ja terveyteni koetellakseni naisystäväsi rajoja", Bex naurahti pysähtyen kojun äärelle. Jellyshotit vetivät jälleen puoleensa, mutta kenties jotakin kunnon drinkkiäkin voisi olla hyvä viedä mukanaan takaisin.
"Oh, miten olisi ämpärillinen mojitoa?" Bex nauroi ilahtuneena huomatessaan jääsilppua pyörittävän koneen ja kasan ämpäreitä. "Eikö se ole aina ihan perinteinen kesäjuoma?"

"Minä lupaan pitää hänet ruodussa." Emily totesi hymyillen. 
"... Joo! Ämpäri on loistava idea!" Hän oli aivan liian helposti mukana. Mutta ihmisiäkin oli tarpeeksi ämpärillisen tuoamiseen. 

Se oli sillä päätetty, ja niin baarimikko alkoi valmistaa ämpäriä varmistettuaan ensin, että heitä oli enemmänkin juomassa kuin vain he kaksi.
"Erittäin epämääräisiä tehtäviä siis pullonpyöritykseen?" Bex naurahti silmät tuikkien Emilylle. Tästä tulisi tosiaankin hauskaa. Lexaparka.

"Jep. Ja minä lupaan pelastaa takamuksesi." Se oli paikallaan oleva lupaus. 
"Sopivan epämääräisiä." Shottien ja ämpärin kanssa oli hyvä suunnistaa takaisin. 
"Löydettiin tällainen!"

Ilman sitä lupausta Bex ei olisi uskaltanut lähteä leikkimään hengellään. Hän piti päästään sen nykyisellä paikalla kovin.
"Olette sankareitani", Lauren intoili heti, kun näki, mitä naiset toivat tullessaan. Hän oli jo hetken ajatellut, ettei Bex ollut palaamassa lainkaan, kun nainen oli häipynyt niin kiukkuisena, mutta tässä sitä taas oltiin. Bex palasi alkoholin kanssa leveästi virnuillen.
"Suudelkaa maata jalkojemme alla, ja ehkä tekin saatte mukeihinne jäistä ihanuutta." Bex asettui Emilyn ja Laurenin väliin, kun siihen oli sopiva kolo jäänyt, ja alkoi jakaa ämpäristä juomaa mukeihin.

Emily otti mukillisen ja kehräsi onnellisena. 
"Keneen se jäikään?"
"Ei mitään muistikuvaa." Amanda ja ivor totesivat yhdestä suusta.

Bex ei turhia kysellyt vaan päätyi pyöräyttämään pulloa, jotta peli saataisiin etenemään. Siitä huolimatta, miten nainen toivoi pullon heilahtavan vielä sentin pidemmälle, se pysähtyi kuitenkin Lexaan eikä Emilyyn.
"Totuus", amerikkalainen vastasi päätettyään, ettei tahtonut hetkeen nousta ja piteli kaksin käsin kiinni mojitostaan. Miten ihanalta jäinen drinkki maistuikaan kuumana kesäpäivänä!
"Minä tiedän!" Larissa hihkaisi kun Bex näytti pohtivan, mitä kysyisi. "Kerro jatkoa sille kerralle, kun flirttailit poliisille. Tai enemmänkin alkua. Miksi sinut pysäytettiin, jos et kerran ollut humalassa?" Lexan punehtuvat posket saivat Bexin nyökkäämään hyväksyntänsä Larissan idealle. Ehdottomasti hyvä ratkaisu. Hän voisi aloittaa ihmiskokeensa seuraavalla kierroksella.
"Olin ollut katsomassa baseballia hyvässä seurassa ja kun palasimme autolle, tilanne kuumeni hieman. Tulimme yhdessä tuumin siihen tulokseen, että oli parempi, jos ajaisin meidät hänen luokseen kaupungin ulkopuolelle, ennen kuin jatkaisimme aiempaa, mutta seuralaiseni kävi hieman... kärsimättömäksi kun ajelimme hiljaista maantietä pitkin ja auto taisi seilata hieman tien laidalta toiselle ja vedin muutaman kurvin aika suoraksi, kun minua häirittiin. Kai se näytti siltä, että ajoin silmät ristissä, vaikka oikeastaan ajoin vain deitin käsi housuissani", Lexa kertoi värähtäen. Se poliisien pysäytys oli ollut kiusallisin kokemus ikinä, vaikkakin hän oli päässyt pälkähästä ja saanut vielä puhelinnumeronkin kaupan päälle.

Emily painoi kättä vain tiukemmin kasvoilleen tarinan edetessä. Ei - hyvä - luoja. Amandaa vain punastutti ja nauratti samaan aikaan. 
"Ja tämä haluaa roadtripille! Arvatkaas olenko lähdössä?" Emily ähkäisi. Ivor yritti keräillä itseään.

"Hei! Minä olin poloinen kuski, minua häirittiin!" Lexa puolustautui naurahtaen.
"Hetkinen, sinä flirttailit poliisille, kun deittisi odotti autossa?" Bex tarttui yksityiskohtaan epäuskoisesti nauraen, ja repesi oikein kunnolla, kun Lexa vahvisti hänen epäilyksensä nyökkäyksellä.
"Uskomatonta", Bex naurahti päätään pudistaen ja laski irti pullosta, jotta sitä tavoitteleva Lexa saattoi laittaa moisen pyörimään.

Emily katsoi Bexiä. 
"Olen samaa mieltä. Us-ko-ma-ton-ta." Hänen naisystävänsä oli mahdoton, käsittämätön tapaus. Pullo pysähtyi Emilyyn ja nainen nyrpisti. 
"Tehtävä." 

"Kai minun täytyy antaa jonkun muun keksiä tämä", Lexa huokaisi kaihoisana, kun vilkaisi Emilyä. Eihän se olisi reilua, jos hän vain pyytäisi Emilyä suutelemaan itseään. Pelin väärinkäyttöä tai jotakin.
"Amanda? Ivor?" Bexin keksintöihin hän ei varsinaisesti luottaisi, ja Larissa näytti edelleen keräilevän itseään hänen tarinansa jäljiltä.

Amanda pudisteli päätään. 
"En keksi mitään tyttöystäväni työnantajalle." Hän totesi. Ivor taas virnisteli leveästi. Mies kuitenkin jätti sanomatta. 
"Bex?" Mies ehdotti. Ehkä tuo keksisi pariskuntaystävällisempiä tehtäviä.

"Olen varma, että sinun ideasi olisi parempi, Ivor", Lexa totesi vilkuillen epäilevänä Bexiä. Bexin huumorintajusta ei aina voinut mennä takuuseen. Hauska tehtävä voisi naisen mielestä olla jotain kerrassaan sopimatonta tai sitten vain täysin pimeää. Tai joskus jopa molempia, yhtä aikaa.

"Se ei ole kovin pariskuntaystävällistä." Ivor myönsi huvittuneesti hykerrellen. Emily vilkaisi pelaaja. 
"Eipä tässä oikein ole vaihtoehtojakaan."

"Se kuulostaa täydellistä, Ivor", Bex kannusti vinon virneen kera. Pariskunnalle epäystävällisiä asioitahan tässä haettiin, jotta heidän pieni ihmiskokeensa toimisi!

"Suutele muiden päättämää osallistujaa mahdollisimman kauan, ilman että kosket käsilläsi." Emily värähti ideasta. Ei helvetti. 
"Minä en ole vapaaehtoinen." Ivor lisäsi vielä. 
"Enkä minä!" Amanda huikkasi. 
"Olen tosi otettu kun noin nopeasti vetäydytte kunniasta." Emiöy kiusasi Bexin vierestä.

"Minäkin taidan sanoa ei", Larissa naurahti. "Kaikella kunnioituksella, pomo", hän heitti viimeisen sanan kieli poskella.
"Minä olen aina vapaaehtoinen", Lexa huomautti virnistäen.
"Ehei, minä ennemmin", Bex puuttui puheeseen nauraen. "Kukaan ei katsele teitä kahta harrastamassa kitarisatennistä niin kauan että kyllästytte."

Amandaa alkoi naurattaa bexin käyttämä termi. 
"Se voisi olla myös kovin lyhytkestoista." Amanda lohdutti sarkasmia äänensävyssään. 
"Kannatan Bexiä." Emily nosti Amandan sanojen myötä kädet ilmaan. 
"Hoidetaan tämä nyt alta."

Bex ei aikonut uskoa lyhytkestoisuuden siunaukseen, kun kyseessä olivat Emily ja Lexa. Naiset keksisivät keinon nauttia suutelemisesta ilman käsiä vaikka kuinka pitkään ihan vain heidän kiusakseen. Nainen virnisti vinosti ja kumartui lähemmäs, vaikka jättikin suudelman aloittamisen Emilyn tehtäväksi. Olihan tämä naisen haaste sentään! Lexan silmät siristyivät jokaisen kuluvan sekunnin myötä enemmän, ja Larissa tökkäsi Amandan kylkeä keksiessään, miten paljon hilpeämpää Lexan katseleminen oli. Amerikkalaisnainen todella näytti kaiken kasvoillaan nyt, kun seurasi niin tiiviisti naisystäväänsä, eikä vaatinut paljoa päätellä, miten paljon mieluummin Lexa olisi ollut itse Bexin asemassa.

Emily epäröi hetken, mutta sai sitten aloitettua. Amanda seurasi myös Lexan ilmeitä. Onneksi luonnollinen refleki vielä käsi niskaan keskeytti sen suudelman kohtuullisen ajan sisäpuolella. Emily huuhteli sen mojitokulauksella ja suukotti Lexan huulia hellästi. 
”Muru, olen yhä sinun.” 

Bex tukahdutti naurunsa mojitoon, kun Lexa mulkaisi häntä. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö saisi naista niskaansa, jos menisi veistelemään jotakin siitä, miten hyvä suutelija Emily oli ilman käsiäkin.
"Tiedän", Lexa sanoi hiljaa katse edelleen Bexiä seuraten. "Olet aina minun."
"Emily, pyöritä niin päästään eteenpäin ennenkö tästä tulee ruumiita", Larissa naurahti.

Emily antoi vielä toisen suukon ja pyöräytti pulloa. Ivor nosti kädet antautuneena ilmaan. 
”Mitä julmaa minulle keksitte?”

Lexan huulille suli pehmeämpi hymy suukon myötä, ja Ivorin joutuessa uhriksi, hymyyn hiipi kostonhimoinen särmä. Oli ollut Ivorin idea laittaa Bex ja Emily suutelemaan toisiaan. No, melkein Ivorin idea. Se oli lähtenyt liikkeelle Ivorin ideasta ja monen muun jänistyksestä.
"Miten olisi kertomus epämukavimmasta kaapista ulostulokerrasta?" Lexa ehdotti viattomaan sävyyn. Hän saattoi ehkä iiiihan pikkiriikkisen himoita verta juuri nyt.

Pikkiriikkisen vain. 
”Se kun olin vielä täysin kaapissa ja törmäsin kollegaan homobaarissa. Täydessä dragissa. Ja jäin kiinni, tietenkin. Se oli kamalaa.” Ivor myönsi ja pyöräytti pulloa. 
”Se on mieltynyt nyt Emilyyn.”

Lexalla olisi yleensä riittänyt myötätuntoa moiselle tarinalle, mutta nyt nainen näytti lähinnä tyytyväiseltä. Ivor ansaitsi vähän epämukavuuksien muistelua elämäänsä.
"Totuuden vuoro, eikö?" Lexa ehdotti hivuttautuen lähemmäs Emilyä, ihan kuin se voisi estää pulloa pysähtymästä naisen kohdalle enää uudestaan.

Emily vilkaisi Lexaa varoen. 
”En tiedä haluanko kertoa kivuliaita totuuksia. Joten se toinen.”

Lexa soi varsin tiukan katseen jokaiselle pelaajalle. Tehtävän olisi paras olla jotakin, mikä ei pakottaisi häntä katselemaan, kun Emily lääppi jotakuta toista. Se ei todellakaan ollut näky, josta hän nautti. Kai olisi vain pitänyt osata nauraa asialle näin pelin hengessä, mutta häntä ei naurattanut.
"Sääli, minulla olisi ollut täydellinen totuus", Bex virnisti, ja hyvä on, ehkä Lexa oli sittenkin kiitollinen tehtävästä. "Mutta keksitään nyt sitten tehtävä. Hmm... Kosi vastapäätä istuvaa pelaajaa." Ei, Lexa ei sittenkään ollut kiitollinen tehtävästä.

Emily pärskähti nauruun ja vilkaisi vastapäätä istuvaa Larissaa. 
”No niin.” Hän yskäisi ja yritti olla räkättämättä polvistuessaan. 
”Tulisitko vaimokseni, kyseenalaisesta valtasuhteesta huolimatta?” Eikä pelin hengessä juomapullon korkissa ollut rengas olisi loistava sormus?

Siitä huolimatta, miten kosinnan kohteeksikin päätynyt tyttö nauroi raikuvasti, Lexa ei saanut vitsistä kiinni. Tämä oli perin ikävää, kun Emilyä vastaan oli nyt liittouduttu näin. Hänen teki mieli siepata nainen syleilyynsä ja olla laskematta irti, kunnes jokainen muistaisi, kenen kanssa Emily oli. Ehkä jättää pari mustelmaa kaulalle, jotta tuntemattomat vastaantulijatkin tietäisivät naisen olevan varattu.
"Totta kai, pomo", Larissa koetti tukahduttaa naurunsa siksi hetkeksi, että saattoi räpytellä silmiään viehkeyttä tavoitellen ja ojentaa kättään naiselle. Nauru tosin voitti vallan nopeasti. "Kai saan häälahjana olla viikon ratsastamatta Ticoa?"

Emily istui takaisin paikalleen ja pyyhki silmiään. 
”Et. Se on työsi.” Juuri ja juuri sen nainen sai soperrettua naurunsa seasta. 
”Lexa!”

"No eihän tästä naimakaupasta sitten edes saanut mitään etuja", Larissa vastasi naurusta räkättäen. "Tahdon avioeron!"
"Minä tahdon tehtävän", Lexa vastasi hetken pulloa silmäiltyään, kuin sillä olisi kaikki vastaukset elämän suuriin kysymyksiin. Ehkä tehtävä olisi parempi. Ainakaan hänen ei tarvitsisi jatkaa poliisille flirttailusaagaansa.

Emily vilkaisi muita. 
”Hei, en haluaisi antaa Lexalle tehtäviä tai Bex alkaa valittaa.”

"Noh!" Bex puolustautui nauraen. Ei hän niin paljoa valittanut. Ehkä.
"Tuollahan olisi tietenkin pari ratsupoliisia", Lauren huomautti velmu hymy huulillaan ja osoitti sormellaan suuntaan, jossa kaksi poliisihevosta seisoivat rinnakkain ja näyttivät juovan ämpäreistä vettä ratsastajat selässään.
"En mene flirttailemaan enää yhdellekään poliisille", Lexa protestoi arvaten varsin tarkasti, mihin suuntaan Laurenin ajatukset olivat juosseet. "Muita ideoita?"

Amanda virnisti. 
”Kieltäydyit. Ota shotti.” Poliisit tai shotti.

Lexa vilkaisi muita silmät selällään. Oikeasti? Hänen tehtävänsä oli flirttailla poliiseille tai juoda? Helvetti.
"En", nainen totesi ja nousi reippaasti jaloilleen. Maailma ei keinahtanut. Ehkä shotti olisi sittenkin ollut ihan sopiva ratkaisu. Hän suunnisti poliisihevosten luokse, jonne oli jo kerääntynyt pieni rinki ihastelevia kanssajuhlijoita. Nainen ujuttautui ringin läpi, jutteli hetken poliisin kanssa ja ainakin Bexin yllätykseksi päätyi taputtamaan poliisihevostakin siinä sivussa, ennen kuin palasi takaisin.
"Et tosissasi saanut puhelinnumeroa taas poliisilta?" Larissa kysyi epäuskoisena, kun Lexa istahti alas selkeästi tekstiä käsivarrellaan.
"En, minut ammuttiin alas", nainen totesi kurottaen mojitolasinsa puoleen. "Sen sijaan... Alice jätti numeronsa", hän lunttasi nimen kädeltään ennen kuin kallisti mojitoaan sen verran, että saattoi läikyttää sitä käsivarrelleen ja pyyhkiä kuulakärkikynällä suttuisesti kirjoitetun numeron ja nimen pois. Hän pyöräytti pulloa siemaillen mojitoaan ja harkitsi tunkevansa Emilyn kylkeen kiinni. Hän tahtoi aivan lähelle naista, eikä hidas ujuttautuminen tuntunut tuottavan haluttua tulosta.

Emily pudisteli päätään. Ei hyvä jumala. 
”Sinä olet käsittämätön!” Peli ainakaan helpottanut edetessään. Emily ja Bex tökkivät Lexan nappuloita useamman kerran. Illan alkaessa viiletä ja puiston tyhjetessä Amanda ehdotti Larissalle lähtemistä ja Emily samoin. Ettei lexa seuraavaksi tappaisi Bexiä.

Peli oli ehdottomasti parempi päättää nyt, kun kaikki olivat vielä siinä kunnossa, että saattoivat kävellä. Lexa ei lainkaan vannonut, että Bexillä olisi pian enää käsiä, mutta eihän niitä toisaalta kävelemiseen tarvinnutkaan. Kielikin jos katoaisi, niin ei se suuri menetys maailmalle olisi.
"Nähdään tallilla!" Larissa huikkasi vielä olkansa yli ennen kuin suunnisti Amandan ja saman taksin jakavien Laurenin ja Bexin kanssa poispäin, kun Lexa keräili viimeisiä tavaroita kasaan.
"Mennään kotiin", nainen totesi Emilylle kietoen kätensä punapään hartioiden ympärille, kun lähti eri suuntaan kuin suuri osa heidän ystävistään. Hän tunsi edelleen mustasukkaisuuden vellovan vatsassaan, vaikka koettikin puskea tunnetta sivuun. Se kuitenkin ilmeni tapana, jona hän veti Emilyn aivan kylkeensä kiinni kävellessä.
"Oliko sinulla hauska päivä?" Hän kysyi pehmeämmällä äänellä.

Porukan hajotessa Emily lähti kotia kohti, vilkaisten Lexaa hymyillen. Onneksi kotiin oli vain lyhyt kävely. 
”Oli! Olihan sinulla?”

"Täydellinen", Lexa vannoi pehmeästi ja painoi suukon punaisten hiusten sekaan.
"Sinä teet mistä tahansa päivästä täydellisen. Tai illasta."

Emily hymyili onnellisena. Hän oli niin tyytyväinen elämäänsä näin. Hoitoon viety Merrykään ei kaipaisi huomiota tänään, vasta huomenna koira pitäisi hakea Jodielta. Kotona Emily polkaisi kengät jalasta. 
”Mitä haluaisit tehdä, kun on vielä aikaa?”

Lexa laski kylmälaukun keittiön tasolle astellessaan pidemmälle asuntoon, mutta ei vaivautunut purkamaan laukun sisältöä. Johan ne olivat koko päivän lämpimässä olleet, eikä ruokia ollut lisääntyneen väenpaljouden jälkeen jäänyt ylikään erityisemmin, mistä hän oli onnellinen.
"Sen, mitä olen tahtonut tehdä koko päivän", nainen vastasi kääntyen Emilyn puoleen ja veti naisen itseään vasten. "Viedä sinut makuuhuoneeseen."

Emily nauroi ja katseli naista kulmiensa alta.
”Vai pitäisikö sinun nukkua? Olit aika humalassa pullonpyörityksen alussa.”

"Jos kuvittelet, että olen menossa nukkumaan Bexin tempauksen jälkeen ilman, että suutelen huulesi helliksi, olet harhainen", nainen murisi hiljaa ujuttaen toista kättään alemmas Emilyn takamukselle selän sijaan. Hän puristi pakaraa tuli katseessa kytien. Emily oli hänen, ja hän pitäisi huolen, että hän olisi viimeinen tämän vuorokauden puolella, joka olisi koskettanut naista tai suudellut kalpeaa ihoa.
"Olen aivan kunnossa nyt", Lexa lisäsi painaen päätään lähemmäs, vaikkei vielä suudellutkaan Emilyä, "vain kovin tarpeinen."

Emily värähti puristusta, naurahtaen hieman. 
”Suutelu on kovin eri asia. Ja mikä tempaus?” Oli ehkä typerää muistuttaa vielä asiasta, samalla kun peruutti makuuhuoneeseen.

Se oli ehdottomasti typerää, sillä murina kohosi Lexan kurkusta ja nainen kiepautti Emilyn vasten makuuhuoneen ovenkarmia. Sänky oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
"Shotti sylistäsi", hän kertoi suudellen Emilyn kaulaa, "sinun suutelemisesi", hän lisäsi valuen suutelemaan solisluuta, "Larissan kosiminen", ja suudelmat valuivat rintavakoon, "jokainen kosketus, katse, epämääräinen tehtävä, virnuillen heitetty vitsi", hän listasi suudellen tiensä takaisin ylös Emilyn leukaperälle. Hän painoi polvensa naisen jalkojen väliin ja nosti Emilyn reidelleen, polvi seinää vasten tuettuna.
"Sinä olet minun", hän lisäsi raakaa halua äänessään.

Ainakin englantilaista vielä nauratti se nyreys jolla Lexa kertoi päivän tapahtumia. Helmasta tiukka mekko kiipesi jalkojen hiemankin levitessä reisiä pitkin ylemmän. 
”Minä olen.” Hän lupasi naurua äänessään. 
”Ei kukaan väittänyt muuta.”

"Muiden olisi paras muistaakin se", Lexa vastasi painautuen tiiviisti vasten Emilyä, vaikka varoikin sen verran, ettei aivan litistänyt naista seinän ja itsensä väliin. Hän suuteli hetken naista kädet tiukasti Emilyn lanteilla, ennen kuin antoi suudelmien johdatella huulet naisen korvalle.
"Sinä et muista enää pian muuta kuin minun nimeni", nainen vannoi matalalla äänellä. "Soperrat sitä anellessasi helpotusta, kun tuon sinut lähelle huippua kerrasta toiseen mutten koskaan vie siitä yli", hän uhkasi liikuttaen naisen lantiota käsillään. Oma reisi naisen jalkojen välissä esti ujuttamasta kättä mekon helman alle, mutta ei hän tarvinnut sormiaan tarjotakseen naiselle edes hieman esileikkiä. Ratsastakoot hänen reittään sillä aikaa kun hän merkitsisi naisen kaulan mustelmin, kuten oli koko päivän tahtonut tehdä. Varsinkin sen jälkeen, kun Bex oli haastettu jättämään fritsu Emilyn kaulalle. Punertavan, haalean jäljen olisi paras peittyä tummiin jälkiin ennen kuin tämä yö olisi ohitse.

Kevyesti Emily painoi reisiään yhteen. Lexa pilaili, eikö? 
”Et kostaisi sitä minulle, ethän?” Hän vetosi hiljaa, ymisten kun tunsi miten varmasti jälkiä muodostui kaulalle.

"En kosta", nainen lupasi, mutta sama mustasukkaisuuden ruokkima nälkäinen sävy ei kadonnut äänestä, "minä vain muistutan sinua siitä, miksi olet kanssani. Uudestaan ja uudestaan." Hän näykkäisi naisen hartiaa terävämmin ja suuteli sen jälkeen samaa kohtaa pehmittääkseen hampaiden aiempaa nipistystä.
"Ja vasta, kun ajatuksiisi ei mahdu enää muuta kuin minun nimeni, palkitsen sinut tähtiä tavoittelevalla huipulla."

Emily puraisi huultaan. Se kuulosti kostolta. 
”Se kuulostaa siltä.” Ei voisi tehdä huonoa huomauttaa siitä Lexallekin. Pieni voihkaisu pääsi huulilta kun hampaat kävivät hartiassa. Se tuli yllätyksenä. 

"Jos tahtoisin kostaa", Lexa vastasi luopuen hetkeksi Emilyn kaulan ja hartioiden suutelemisesta voidakseen katsoa naista silmiin, "veisin sinut lähelle huippua, kunnes olisit aivan äärimmillesi jännitetty jousi, ja nautinnon helpotuksen sijaan jättäisin sinut kärvistelemään itseksesi kireäksi viritettynä."

”Olet tekemässä saman monesti. Miten ne muka eroavat toisistaan?” Jo nyt kevyt puna vaani kasvoilla. Se tarkoitti vain sitä että nainen kiihtyi kovin nopeasti.
”Etkai sinä oikeasti kuvittele että Bex olisi vaihtoehto?”

"Saat lopulta tulla nautinnon hyökyaallon viemäksi", nainen vastasi painaen suudelmien helminauhaa Emilyn leualle. Se kuitenkin katkesi murinaan, jonka pelkkä Bexin nimen mainitseminen sai aikaan.
"Ei ole enää kauaa", hän vastasi suudellen Emilyä kaikella sisällään roihuavalla tulella. Hän näykkäisi naisen alahuulta ja sipaisi päälle kielellään, ja palasi takaisin kaulan merkitsemiseen.
"Sinä unohdat pian kaikki muut nimet kuin minun nimeni. Jopa omasi." Kylläpä hänellä oli nyt paljon lupauksia lunastettavaksi. "Anelet vielä, että kosketan sinua, miten tahansa."

Emily kiemursi kevyesti. Olipa Lexalla suuri suu tänään. 
”Rakas... menen töihin maanantaina...”

"Se on vasta maanantain murhe", nainen vastasi matalasti ja yhdellä sulavalla liikkeellä nosti Emilyn kokonaan hajareisin syliinsä, vaikka painoikin naista edelleen selkä seinää vasten. Maanantaihin oli aikaa. Hän keskittyi paljon mieluummin tähän alkuiltaan ja kokonaiseen yöhön, joka heillä oli edessään.

Se matala ääni heitti jotakin ympäri Emilyn sisällä. 
”Rakas, kiltti.” Jos pyytäisi kauniisti?
”Haluaisin koskea sinuakin.”

"Et saa", nainen vastasi sitä sen enempää kaunistelematta ja kuin korostaakseen sanojaan, puristi Emilyn pakaraa. "Minä kosken sinua. Kaikkialta, miten mielin, koko yön. Kosketukseni on ainoa muisto, joka ihollesi jää." Hän näykkäisi Emilyn hartiaa, tällä kertaa tosin eri kohdasta kuin aiemmin, ettei jättäisi mustaa jälkeä siihenkin, ja parantaen otettaan Emilyn takapuolesta, lähti kantamaan naista sängylle. Siinä missä hän yleensä laski naisen pehmeästi patjalle, tällä kertaa Lexa vain lähinnä kaatui patjaa kohden pehmentäen pudotusta sen verran toisella kädellään, ettei aivan rojahtanut Emilyn päälle täydellä painoillaan.

”Haluan!” Emily parahti vastaan. Ei tämä nyt näin menisi, eihän? Lexaa oli kiusattu naisen tietämättä, piti sitä hyvitellä! Emily katsoi naisystäväänsä alaviistosta kuumeinen katse sinisissä silmissä. Käsi koetti valua tuon paidan alle. 
”Rakas...”

Lexa tarttui Emilyn käteen ja kohotti sen naisen pään päälle.
"Ei", hän murahti näykkien ja suudellen kaulansyrjää ja hartiaa, kun etsi toisella kädellään Emilyn mekon vetoketjua. Hän oli auttanut naista pukemaan sen päälle. Miten pienen vetoketjun etsiminen saattoi nyt muka olla niin vaikeaa? Hän ei edes vaivautunut avaamaan vetoketjua kokonaan, vain riittävästi, jotta saattoi ujuttaa mekon yläosan ruttuun naisen kalpealle vatsalle ja jatkaa suudelmien painamista liivien peittämille rinnoille. Jos hän tosin jotakin osasi niin sen, miten aukaista liivit yhdellä kädellä ja äärimmäisen nopeasti, joten pian moiset härpäkkeetkään eivät olleet hänen huomionsa esteenä, kun nainen painoi suudelmia toiselle rinnalle ja hieroi toista kädellään.
"Sinun tehtäväsi on nauttia. Nauttia, ja muistaa nimeni. Tulet tarvitsemaan sitä vielä."

Väkisinkin hän nykäisi kättä naisen otteessa. Mutta kun! 
”Tämä on... kaksipuolista!” Ei paras sanavalinta, mutta rehelliyyden nimissä hänen ajatuksiaan häirittiin. Pahemman kerran kun rintaliivit olivat hämmentävän nopeasti jossain aivan muualla. Lexa tiesi aivan liian hyvin miten saada vastarinta laantumaan. 
”M-mutta kun...”

Lexa ei välittänyt Emilyn sotkeutumisesta sanoihinsa, sillä hänellä oli paljon parempaa tekemistä.
"Ei muttia", hän vastasi vaihtaen siinä samalla puolta, sillä olisihan se epäreilua, jos vain toinen rinta saisi nauttia huulten lämmöstä ja hampaiden nipistyksestä, ja toinen tyytyä pelkkään käteen.
"Nauti." Ihan kuin hän olisi antanut paljoa muitakaan vaihtoehtoja. Toinen käsi ujutti mekon helmaa ylöspäin, sillä hän oli selvästi todennut mekon riisumisen kokonaan turhaksi, ja etsi pitsialushousujen reunaa kepein kosketuksin. Ehkä hän oli hieman liioitellut vannoessaan rääkkäävänsä Emilyä kerrasta toiseen, sillä hänenkään kärsivällisyytensä ei ollut vakaimmalla mahdollisella pohjalla.

Emily avasi suunsa heikkoon vastaväitteeseen, joka kuoli huulille. 
”Tapat minut.” Hän huokaisi hiljaa, painaen reisiään kevyesti yhteen. Kevyt kosketus oli aina pahinta.

Moinen väite ansaitsi oikein näykkäisyn varustellun suukon vasemman rinnan alle. Hän ei ollut tappamassa yhtään ketään. Mitä nyt vain... jättämässä muutaman mustelman naisystävänsä kalpealle iholle.
"Pidä silmäsi auki, rakas. Katso minua. Katso minua joka hetki", nainen mutisi vasten kalpeaa ihoa ja hieraisi Emilyn pyöreää rintaa nenällään. Toinen käsi löysi määränpäänsä ja ilman sen suurempaa kiusantekoa ujutti alushousuja sivuun.
"Jos olet oikein kiltisti, rakas, ehkä annan sinulle mahdollisuuden nauttia itsestäsi jo nyt. Oletko oikein kiltisti minun vuokseni?"

Oli hankala pitää silmiä auki. Se vaati aivan liikaa työtä Emilyn makuun. Hän oli varma että sillä oli jotain tekemistä hermostuttvn suurten silmien koon kanssa. 
”Olen aina kiltisti.” Molemmat tiesivät että ei ollut. 

"Niin sitä pitää, rakas", Lexa vastasi suudellen jälleen toista rintaa, kun antoi sormilleen vallan pitää Emilyä hyvänä. Hän kärsisi itsekin, jos kiusaisi Emilyä. Juuri nyt hän tahtoi vain nähdä, miten kauniilta Emily näytti aina päästäessään irti viimeisistäkin estoista. Sanottiin siitä mitä tahansa, hänen mielestään Emilyn orgasmissa oli kerrasta toiseen jotakin tavattoman kaunista. Ehkä se oli yksi syy sille, miksi hän naisystävänsä sanoin rääkkäsi tuota jatkuvasti.

Lexa kehui aivan liian aikaisin kun silmät painuivat kiinni koko olemuksen hakeutuessa patjaa vasten. Hän kirosi hiljaa, vastustaen halua paiskata Lexaa tyynyllä. 
”H-hitto sinua!” Ei siinä edes mennyt kauan, jos vain Lexa ei toteuttaisi aiempaa uhkaustaan. 

Lexa oli aivan liian lumoutunut siitä, miltä Emily näytti, jotta olisi jäänyt pohtimaan aiempia sanojaan. Ei hän enää edes ollut varma, mitä hän oli sanonut. Ehei, parempi unohtaa moiset ja keskittyä siihen, miten lumoavalta hänen naisystävänsä näytti makuuhuoneen kelmeässä valaistuksessa.
"Rakastat minua siitä huolimatta, miten nyt kiroat", nainen huomautti matalasti naurahtaen.

”Sinä tapat minut.” Emily sihisi hiljaa, koettaen uudelleen onnea oman kätensä kanssa. Lexa selvästi pyörsi tänään päätöksiä helposti. Hän oli nauttinut oikein paljon.

Nainen naksautti kieltään ja pudisti päätään toruiksi, kun Emilyn käsi hiipi jälleen liikkeelle.
"Et ole vielä päässyt pälkähästä", nainen naurahti hiljaa. "Mutta voisit kyllä päästä mekostasi kokonaan eroon", hän totesi nousten polvilleen sängylle ja ojensi käsiään auttaakseen Emilyäkin ylös.

Nainen mutristi pehmeästi huultaan, nousten ylös. 
”Mistä pälkähästä? Leeexaaaa.” Hän veti mekon päältään ja katseli pahasti naisystävänsä vaatteita.

"Siitä, miten kovasti tahdon merkitä sinut omakseni", Lexa vastasi tarttuen Emilyn ranteisiin nyt, kun nainen oli niin ihanasti täysin paljas häntä varten. Ei vaatekappalettakaan estämässä palvovan katseen kulkua naisen kalpealla iholla.
"Vatsani on tulessa. Olen täynnä... raakaa halua pidellä sinua omanani", nainen kertoi lähestyen Emilyä katse ihaillen naisen kehonkaarteita seuraten. Käsi kurotti sipaisemaan lantion kaarta. "Mitä helvettiä sinä oikein teet minulle?"

Emily värähti pienenkin kosketuksen alla. 
”En ole tehnyt mitään!” Se hänen ongelmansa olikin nyt.

"Mutta tämä on sinun syytäsi", Lexa vastasi. "Sinun näkemisesi Bexin kanssa... Halusin vain repiä hänet pois luotasi ja pudottaa kallioilta mereen. Halusin jo puistossa jättää mustelmia kaulallesi, jotta kaikki tietäisivät sinun kuuluvan minulle. Ajat minut hulluksi", nainen murisi ääneen ja sukelsi lähemmäs painaakseen tulisen suudelman Emilyn huulille. Hän ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtumassa, mutta hyvä luoja, hän ei voinut päästä riittävän lähelle Emilyä.

Emily ynähti hiljaa.
”Voi kulta.” Ehkä hän välttäisi kokeita tulevaisuudessa. Hän kietoi jalkansa naisen ympärille kun ei muutakaan voinut.

Lexa suuteli tiensä alas kaulansyrjää, jolle mustelmat kehittyivät huimaavaa tahtia, ohi rintojen ja paljastuneen, kalpean vatsan, kunnes saattoi näykätä Emilyä lantiolta ja suukottaa perään. Siihenkin jäisi pieni mustelma, jota hän voisi aamulla laiskasti jäljittää etusormellaan.
"Valmis toiseen kierrokseen?" Hän kysyi sivellen sormillaan Emilyn reisiä. Hän oli jo kerran vain kantanut Emilyn sänkyyn ja ottanut mitä tahtoi. Ehkä nyt oli aika palata kysymään, saisiko hän.

Emily vilkaisi Lexaa kuumeisena. 
”Kokeile?” Ei ehkä pitäisi kannustaa.

Ei, ehdottomasti ei pitäisi kannustaa, jos ei tosissaan tahtonut häntä piinakseen. Nainen painoi suukon lantiolle ja levitti naisen polvia mahtuakseen niiden väliin. Hän kumartui painamaan suukkoja Emilyn alavatsalle ja sisäreisille, nippaisten aina silloin tällöin hampaillaan.
"Puhu minulle", hän pyysi. "Anna minun kuulla äänesi." Ehkä puhumisen vaatiminen olisi hieman liikaa, mutta Emily voisi pitää ääntä muutoinkin kuin koettamalla selittää hänelle rakettitiedettä.

”Puhu!?” Nyt Lexan oli pakko vitsailla. Hän hipaisi naisen hiuksia sormillaan. 
”Rakas, haluaisin todella koskea sinua jo...” itse oli pyytänyt puhumaan.

"Rakastan ääntäsi", Lexa puolustautui naurahtaen pehmeästi Emilyn sisäreittä vasten. Ainakaan vielä nainen ei ollut puristanut hänen päätään jalkojensa väliin, joten ehkä kaikki oli ihan hyvin.
"Voit upottaa kätesi hiuksiini, mutta en juuri nyt kestä kosketustasi muualla ja pysty keskittymään siihen, mitä olen aikeissa tehdä", Lexa naurahti matalasti. "Kaikkia asioita ei voi tehdä yhtä aikaa ja tahdon antaa kaiken keskittymisestäni sinulle." Tai no, siihen, että hän saisi Emilyn tuntemaan olonsa hyväksi. Oikein, oikein hyväksi.

Emily tukisti kevyesti. 
”Jonakin päivänä vielä minä teen sinulle kaiken mikä minulle on tehty.” Hän voihkaisi, odottava värähdys lihaksen läpi kulkien. 
”Aivan kaiken.”

"En malta odottaa", Lexa lupasi. Ne saivat jäädä viimeisiksi sanoiksi häneltä hetkeen, sillä hänen huulilleen ja kielelleen oli parempaakin tekemistä. Toinen käsi hiipi Emilyn reideltä avuksi ja Lexa suorastaan imi itseensä jokaisen pienimmänkin äänen, jonka sai Emilystä irti. Hänen rakkaansa, joka sieti häntä kimpussaan aina ihailtavalla kärsivällisyydellä.

Äänet eivät olleet kovin pieniä. Ihme miten Veronica ei ollut saanut valituksia heistä. Sadatellen hän pamautti kätensä patjaan. Se kesti inhottavan kauan äskeisen vuoksi. Jokainen vatsalihas nyki sen jälkeen. 
”T-tapan sinut.” Emily uhkasi voimattomasti patjan syövereistä. Hän todella tappaisi. Helvetin... helvetti.

Lexa oli oppinut tiettyjen asioiden olevan merkkejä siitä, ettei hänen sopinut koetella rajojaan enempää, ja Emily takomassa patjaa tai sängynpäätyä vatsa nykien oli yksi niistä. Aika antaa naisen hengähtää kaikessa rauhassa, tai hän ei tosiaankaan saisi kuulla loppua siitä, miten kyltymätön hänen nälkänsä oli. Mitä enemmän sitä ruokki, sitä enemmän hän janosi Emilyä.
"Minäkin rakastan sinua", nainen naurahti asettuen selälleen Emilyn vierelle, jotta saattoi vetää naisen kainaloonsa. Välillä tosin oli aivan liikaa vaatteita, kun hän ei ollut koskaan riisunut toppiaan ja shortsejaan.
"Olet uskomaton", Lexa henkäisi ääni ihailua täynnä silitellessään hellästi Emilyn kylkeä sormenpäillään.

Emily mulkaisi naista silmät puoliksi kiinni.
”Vihaan sinua.” Hän totesi edelleen kovin ponnettomasti ja surkeana. Olo oli rääkätty. Hyvällä tavalla, mutta rääkätty.

"Niin paljon, että olisit mieluummin Bexin kainalossa?" Lexa kysyi. Nyt hän saattoi vitsaillakin asiasta, kun Emily oli hänen vieressään, alastomana ja niin perin rennoksi valahtaneena.

”Vitut olisin.” Emily mutisi. Ei tosiaan, hän ei voisi sietää Bexiä. 
”Se oli sovittu koe. Miten mustasukkainen olet...”

Lexa kohotti päätään tyynyltä yllättyneenä.
"Se oli mitä?" Hän varmisti kulmat koholla. "Millie! Ei tuollaisia testejä saa tehdä. Läpäisinkö?"

Emily olisi nauranut jos vatsalihakset olisivat sallineet. Auts. 
”En tiedä. Olit vain niin hämmentävä kun et... ole yleensä mustasukkainen ja... halusin tietää?”

"Se oli alkoholin syytä", Lexa irvisti antaessaan päänsä pudota takaisin tyynyyn. Luojan kiitos alkoholi oli vihdoin palanut pois jos nyt ei kehosta niin ainakin mieltä sumentamasta, ja ajatukset tuntuivat jälleen omilta.
"Tiedän, ettei minulla ole mitään syytä olla mustasukkainen, joten yleensä en ole. Mutta humalassa en ajattele, minä vain tunnen", nainen selitti hiljaa piirrellen kuvioita Emilyn paljaalle iholle. Sen tähden hän oli lähtenyt niin monen vieraan matkaan vuosien saatossa baareista ja ties mistä.

Se ainakin helpotti. Lexa ei oikeasti pelännyt että hän voisi liueta jonkun muun mukaan. 
”Voi rakas. Olit hauska, sen myönnän.”

"Hauska?" Hän kysyi epäuskoisena. Mitenhän se oli ollut hauskaa, että hän oli ollut mustasukkainen rakastunut idiootti? "Ne iskurepliikit olivat hauskoja", hän tosin naurahti.

”Olet hauska kun riikinkukkoilet.” Emily ähkäisi ja peitti kasvot tyynyllä. 
”Ei. Kamalia.”

"Minä en koskaan riikinkukkoile!" Nainen puolustautui nauraen. Pois se hänestä. Hän oli vaatimaton ja nöyrä, aina ja ikuisesti.
"Muistelisin tosin edelleen, että olet minulle suukon velkaa. Dinosauruksia ei ole enää olemassa."

”Kukkoilit sinä. Olit mahdoton.” Emily totesi, vieläkään oikein voimatta nauraa. Hän suukotti naista pehmeästi. 
”Parempi?”

”Paljon parempi”, Lexa vastasi suukon jälkeen. Ehdottomasti. ”Hauku vain iskureploja kamaliksi mutta siinähän sinä olet”, nainen kiusasi pehmeästi virnistäen. Emilyhän oli ehdottomasti kaatunut sänkyyn sen tähden, miten hän oli vitsaillut naisen korvaan eikä suinkaan siksi, että asui itsekin täällä.

"Olin tässä jo ennen niitä. Jos ne olisivat olleet ensimmäiset replasi, voisi olla että olisin miettinyt uudelleen." Emily totesi huvittuneena. 

”Ei niitä nyt ensimmäisenä replana voi käyttää, ei ainakaan noin”, Lexa naurahti. Ei todellakaan, sillähän sai naiset juoksemaan päinvastaiseen suuntaan jos lähestyi kyselemällä millaista taivaassa oli ollut.
”Onneksi et miettinyt yhtään mitään muuta kuin miten kovasti tahdoit minut sänkyysi”, nainen kiusoitteli painellen höyhenenkevyitä suukkoja Emilyn kasvoille.

Emily nyrpisti nenäänsä. Lexa ei selvästi antaisi asian olla. 
"Niinpä niin, sinä sitten aina vedät tuon esiin?"

Lexa suukotti nyrpistetyn nenän päätä, kun Emily näytti niin suloiselta.
”Tietenkin. Se oli suloista ja imartelevaa ja”, hän kumartui lähemmäs naisen korvaa, ”aivan helvetin kuumaa.” Hän näykkäisi korvanlehteä sanojensa päätteeksi ja upotti nenänsä punaisten hiusten joukkoon voidakseen hengittää tyytyväisesti Emilyn hiusten tuoksua.

Hän pyörähti kevyesti naisystävänsä kainalossa. 
"Hmmh! Mitä muka olisi pitänyt tehdä kun olet... Sellainen?" 

”Sellainen?” Lexa kysyi naurahtaen. Hänestäpä käytettiin nyt usein moisia ilmauksia. Jonakin päivänä vielä hän kysyisi Sashaltakin, mitä naisen humalainen julistus Bexin tupareissa oli aikanaan tarkoittanut.
”Millainen on sellainen?”

Emilyn oli monesti pitänyt, mutta hän aina unohti kysyä. 
"Sellainen! Mielettömän seksikäs, mukava, huomaavainen, fiksu... Siiten miten sellaiselle pitäisi olla kuumumatta aivan liikaa?"

Lexa hymyili leveämmin Emilyn sanojen myötä.
”Niinkö?” Hän myhäili piirrellen huvittuneena kuvioita naisen paljaalle iholle. ”Ehkä siis tahtoisit vähentää hieman vaatteitani? Ne näyttävät aina paremmilta lattialla”, hän virnisti silmät tuikkien.

"Vihdoin." Emily murahti ja nousi istumaan, alkaen vetää Lexan vaatteita pois melkoisella kiireellä. Hän oli jo luullut ettei koskaa kysyisi.

Emilyn into sai Lexan nauramaan, kun nainen kuuliaisesti nosti kätensä päästäkseen eroon paidastaan ja kohotti lantiotaan patjasta, jotta shortsit saivat kyytiä. Olipa Emilyllä nyt kiire.
”Missä palaa, rakas?” Lexa vitsaili pehmeästi virnuillen.

"Minussa." Emily rähähti takaisin ja heitti vaatteet kauas pois. Hän nousi Lexan päälle hajareisin, painuen suutelemaan naista kiihkolla joka kertoi selkeästi missä paloi. 

Lexalla oli naseva vastaus naisystävälleen, mutta se hukkui suudelmaan. Oli helppo vastata kiihkeään suudelmaan yhtä nälkäisenä, yhtä halukkaana kuin Emilykin ja upottaa sormet punaisten hiusten lomaan tiukasti.
"Jos sinä olet niin liekeissä, minä voin aina auttaa", nainen kiusoitteli vaikka epäilikin, että saisi sormilleen jos yrittäisi koskettaa Emilyä nyt. Nainen vaikutti siltä, että tahtoi puolestaan koskettaa häntä, eikä tyytyisi muuhun.

"Tsk!" Emily puuskahti ja näykkäisi Lexan rintaa ehkä kovemmin kuin oli ajatellut. Häntä oli kielletti, niin Lexa oli hyvin heikoilla jäillä jos koettaisi koskea nyt. 

Lexa inahti silmät suuriksi rävähtäen, kun tunsi Emilyn hampaat rinnallaan. Tuntemus sai selän kaartumaan irti patjasta. Ai hyvä helvetti, jos hän saisi Emilystä irti rajumpia otteita kieltämällä naista ensin koskemasta häneen lainkaan, Emily ei koskisi häneen enää koskaan ensimmäisenä. Hän ei tosin koskaan ollut tunnettu siitä, että sopeutuisi asemaansa ilman rajojen koettelua, ja niin nainen päätyi puristamaan Emilyn pakaraa.

Se näytti toimivan oikein loistavasti.
”Viimeinen varoitus.” Emily sihahti suudelmien ja rajuhkojen näykkäisyjen lomasta. Seuraavasta hän keksisi jotain.

Lexa ei kuunnellut moista varoitusta, vaan puristi Emilyn pakaraa uudestaan. Sanoivat muut mitä tahansa, Emilyllä oli mieletön takapuoli. Kyllä sitä kelpasi puristella.

Ratsastajan perse ei ollut vain legenda, siitä Emily oli varma. Hän nousi ylös ja katsoi Lexaa silmät palaen. 
Nyt. 
”sinä et vain sitten usko, niinkö?” Ei hän tiennyt mikä häntä vaivasi sillä sekunnilla. Jos Lexa joskus oli omistava, hän ei koskaan komennellut.

Ei, se ei tosiaankaan ollut vain legenda, jos Lexalta kysyttiin. Nainen inisi tyytymättömänä, kun Emily nousi ylös eikä hän enää saanut nauttia suudelmista ja naisen lihaksikkaasta takapuolesta.
"En", nainen virnisti toispuoleisesti. "Mitä aiot tehdä asialle?"

Emily veti syvään henkeä ja nousi ylös. Hän palasi hilpeän sateenkaaripehmustettujen käsirautojen kanssa. Se yksi asia jonka hän oli ostanut muun lisäksi. 
”Korjaan tuon auktoriteettivammasi.”

Lexa kohottautui kyynärpäidensä varaan katsellakseen, mihin Emily oli mennyt. Nainen oli mennyt aivan liian kauas, jos häneltä kysyttiin.
"Auktoriteettivamma?" Lexa kysyi huvittuneena, vaikka silmäilikin käsirautoja suu kostuen.

Emily istui Lexan vatsan päälle hajareisin ja kiepautti kädet kiinni. Koska nainen oli todistetusti solmujen kuningas, nämä sai auki vain avaimella. 
”Juuri se. Jos minä sanon ei, se on ei. Kehtaatkin väittää vastaan, etkö usein sano että olen jumalattaresi?” Noin. Nyt ne kädet pysyisivät kurissa. 

"Sen tähden juuri paljon sinua jokaisella kosketuksellani", Lexa vastasi rentouttaen kätensä, kun ne kerran oli käsiraudoissa. Niitä vastaan olisi turha pyristellä. Ne eivät antaisi periksi samaan tapaan kuin solmut.
"Mitähän ajattelit tehdä minulle, poloiselle kuolevaiselle, näin jumalallisessa seurassa?"

Se sai Emilyn siristämään silmiään. Jotenkin ärsytti ettei Lexa ottanut häntä vakavasti. Hyvällä tavalla. Hän kumartui näykkäisemään naista äkäisesti, valuttaen kättään alemmas. 
”Käytöstapoja sinä tarvitset.”

Terävä henkäys värisytti koko kehoa. Emilyn näykkäisyt osuivat jollakin tavalla aivan kultasuoneen kaikessa terävyydessään.
”Opeta niitä siis minulle”, nainen naurahti hengästyneenä ja kiemurteli Emilyn kosketuksen alla.

”Ei taida elinikä riittää.” Nyreä toteamus pääsi naisen huulilta. Käsi kiusoitteli naista oikeista paikoista, tahallaan. Hän oli myös huomannut sen miten näykkäisyt saivat naisen värisemään, eikä ollut luopumassa niistä.

Lexalla olisi saattanut olla sanansa sanottavanaan asiasta, jos Emily olisi lopettanut näykkimisen. Hetkellinen kipu tuntui vain terävöittävän nautintoa, jota näykkäisyt toivat mukanaan, ja hän oli hetkessä sulaa vahaa Emilyn käsissä. Lexa voihki ja inisi levittäessään jalkojaan entisestään ja nyki muutaman kerran ranteitaan unohtaessaan käsirautojen olemassaolon. Hän olisi niin mielellään koskettanut Emilyä juuri nyt, mutta käsiraudat eivät antaneet periksi.
”Rakas”, Lexa vetosi kärvistellen niin perin herkullisessa tuskassaan.

Lexan vetoomus meni ohi korvien, Emily ei ollut kuulemassa mokomia. Ei, itse kaivoit kuoppasi, nyt saisi kärsiä seuraukset.

Hän voisi kärsiä tällaisia seurauksia koska tahansa. Ihan koska tahansa. Emily ajoi hänet hulluksi, mutta ainakin hetkeksi kaikki ajatukset pyyhkiytyivät mielestä hyökyaaltomaisen nautinnon mukana. Selkä kaartui irti patjasta naisen voihkaihtessa kuuluvasti, ennen kuin varpaita kipristävä nautinto sai lihakset rennoiksi.
”Hy-hyvä jumala-ah”, nainen henkäisi sulkien silmänsä, kun makuuhuone tuntui pyörivän ympärillä. Tai ehkä ne olivat vain hänen silmänsä, jotka eivät asettuneet vaan kieppuivat kuopissaan hulluina.

Emily veti syvään henkeä. Ai mitä armoa? Ehei, hän ei ollut koskaan luvannut lopettavansa tähän. ehei, ei Lexa niin helpolla pääsisi. 

”Millie”, nainen vastusteli silmät auki rävähtäen. ”Minä tarvitsen hetken.” Tai ehkä hieman pidemmänkin, kun sanojen etsiminen kävi työstä.

"Ihan kohta." Lexa saisi hetkensä ihan kohta. Hän ei nimittäen ollut viemässä tätä nyt loppuun asti, vaan jättämässä naisystävänsä hurmaavasti roikkumaan hieman ennen nautintoa. 

Lexa oli melko varma, ettei hänestä jäisi mitään jäljelle Emilyn myötä. Nainen ajoi hänet hetkessä uudestaan hulluuden hurmaavaan syleilyyn ja sitten-
”Rakas”, hän murahti. Emily ei voisi lähteä tähän leikkiin, eihän? Hän ansaitsi nautintonsa, ei vain tätä kidutusta, joka sai lihakset jännittymään ja varpaat kipristelemään.

Emily kohottautui sen verran että saattoi katsoa Lexaa silmiin. 
"Nii-in muruseni?" Hän kysyi käheästi hymyillen. 
"Tekisikö mieli, hm? Harmi." 

Lexa tuijotti hetken tiukasti naisystäväänsä.
”Et jumalauta jätä minua roikkumaan”, nainen murisi silmät siristyen. ”Sinä et kävele viikkoon, jos jätät minut roikkumaan.”

Emily naksautti kieltään terävästi kitalakea vasten. 
"Jätän." Hän nousi ylemmäs, katsoen naista hymyillen. 
"Saat, ehkä, jos minä saan ensin." Eikä hän ollut päästämässä Lexaa irti. Kyllä ratsastaja nyt pystyssä pysyisi. 

Lexa tuijotti suu auki naista. Emily ei voinut olla tosissaan. Ei vain voinut.
”Ala tulla tänne sieltä sitten”, nainen vastasi. Hänen käsistään ei raudoissa ollut paljoakaan apua, mutta eipä se estäisi käyttämästä suuta, kunhan nainen kiipeäisi riittävän ylös. ”Paras pitää kiinni sängynpäädystä.”

Emily oli haudanvakava tästä asiasta. Hän otti tukea sängynpäädystä ja koetti olla nauramatta. Siinäpähän kärvisteli. Aina rääkkäsi häntä, ansainnut omansa.

Lexa näykkäsi kostoksi Emilyn sisäreittä. Helvetti kun kehtasi kiusata häntä. Naisen olisi turha valittaa kun ei kävelisi huomenna. Itsepähän kerjäsi tätä, kun jätti hänet kitumaan.

Emily ei edes ehtinyt ajatella, kun toinen käsi irtosi sängynpäädystä näykkäisyn jälkeen ja läpsäisi Lexaa kylkeen. Ei tuo ollut kuulunut sopimukseen. Hän yllätti jopa itsensä kun ei lopulta kaatunut, katsoen naisystäväänsä henkeä haukkoen. 
"... En ole varma haluanko vielä päästää sinua."

Lexan silmät rävähtivät valtaviksi läpsäisyn myötä. Ai hyvä helvetti! Miten hän selviäisi loppuun saakka, jos nainen piinasi häntä näin? Rautaiselle keskittymiskyvylle oli tosiaankin tarvetta juuri nyt.
”Jos et pane minua tässä ja nyt, en päästä sinua ylös sängystä huomenna”, Lexa murisi.

Emily kallisti päätään. 
"Mmmhm? Ihanko uhkailemalla ajattelit että saat tahtosi läpi?" Emily läpsäisi naista uudelleen, pakaran ja reiden sivulle. 
"Ei auta kanssani." Hän kurottautui ottamaan sen Lexan ostoksen, antaen ymmärtää että helpottaisi naisen oloa. Ei, hän päätyikin helpottamaan omaansa uudelleen, tuon reisien päällä istuen. Ei voisi potkaista, sen uhka alkoi olla melko todellinen.

”Pyytäminen ei toiminut, joten siirryin uhkailuun”, Lexa vastasi kiemurrellen Emilyn alla. Läpsiminen sai aikaan jotakin, mitä hän ei osannut sanoin selittää, mutta kierroksia se ainakin nosti.
”Ei vittu sinun kanssasi!” Lexa kirosi ja puristi reisiään yhteen etsiessään mitä tahansa helpotusta. Hänen olonsa oli niin tukala. Nainen käytti hyväkseen sen hetken, kun Emily hukkui omaan nautintoonsa, ja kiepautti heidät ympäri. Hän ratsastaisi vaikka naisen lihaksikasta reittä, jos ei muutoin saisi tuntea nautinnon helpotusta.

Emily nautti siitä ehkä hieman liikaa. Nainen miltein kirkaisi kevyesti kun tuli kaadetuksi Lexan alle sängylle. 
"Hei! Ei toimi näin!"

”Toimii”, Lexa sanoi petomainen hymy huulillaan. ”Tämä toimii juuri näin.” Häntä oli piinattu nyt aivan liikaa. Hän painoi yhteen kahlitut kätensä Emilyn rintakehälle varoitukseksi siitä, miten naisen oli paras pysyä maaten. Hän saattaisi huutaa, jos hänet jätettäisiin nyt roikkumaan. Lexa ujuttautui istumaan hajareisin Emilyn toisen reiden päälle. Teki mieli kiivetä istumaan naisen kasvoille.
”Sinä vittu jätit minut roikkumaan.”

Emily pudisteli päätään. 
"Ei toimi." Emily totesi tiukasti. Hän pysyi makuulla, mutta otti tiukan otteen Lexan reidestä, vetäen omaansa alemmas. Ei käynyt. 
"Jätän kohta kokonaan roikkumaan."

Lexan silmät kaventuivat, kun nainen tuijotti Emilyä kädet naisen rintakehälle laskettuna. Hän nojautui lähemmäs naista.
”Et jätä”, hän vastasi silmät kiiluen. ”Et todellakaan jätä. Sinä panet minua nyt niin, etten muista omaa nimeänikään.”

Emily pudisteli päätään. 
"En tee mitään jos käsket." Emily totesi, antaen lyhyiden kynsien upota kevyesti Lexan reiteen. 
"Sinä et komentele."

Lexa älähti turhautuneena. Miten hänen tekikään mielensä haudata kasvonsa tyynyyn ja huutaa.
”Rakas”, hän valitti antaen epätoivon hiipiä ääneensä. ”Minä en kestä. Tarvitsen sinua.”

Emilyn kasvoille levisi hymy. Hän kiepautti asetelman takaisin mieleisekseen. 
"Huomasin tässä että sinä pidät siitä kun sinua läpsii. Haen seuraavaksi raipan kaapista jos komentelet."

Lexa ei edes laittanut vastaan kiepahdusta, mutta kiemursi sängyllä ja koetti etsiä mistä tahansa edes hieman vastetta jalkojensa väliin. Tämä oli jo kivuliasta.
”Älä”, hän pyysi silmät suurina. Se tarkoittaisi, että Emily nousisi ylös, eikä se tosiaankaan kävisi päinsä. ”Älä, ole kiltti. En komentele. Olen kiltisti. Teen mitä tahansa sinä haluat.”

"Hyvä." Emily totesi nauraen. Pari kipakkaa näykkäisyä ja hän valui huulineen alemmas. Tosin, nytkin hän jätti Lexan pariksi sekunniksi roikkumaan, ennen kuin soi tuolle sen mitä Lexa pyysi. 

Emily ei sentään antanut hänen odottaa kauempaa, sillä muuten nainen olisi pian saanut polvesta otsaansa. Lexa tunsi näkönsä sumenevan nautinnon lyödessä läpi ja voihki ääneen. Hyvä luoja sentään!
”Sinä koidut kohtalokseni”, nainen mutisi koettaen saada hengitystään kuriin.

Emily avasi kiltisti käsirautoja, nauraen samalla. 
”mielelläni.” Hän painoi suudelman naisen huulille, hipaisten tuon poskea

Lexa hieraisi ranteitaan saadessaan kätensä vapaaksi ja veti sen jälkeen Emilyn kainaloonsa.
”Sinä olet uskomaton”, nainen julisti. ”Hyvä kun jaksan kättäni kohottaa.”

Naista hymyilytti. Paljon. 
”Olen ollut väärässä. Et sinä ole sadisti.”

Lexan kasvoilla koreili varsin laiska, läheisyydestä juopunut hymy.
”Minä olen sanonut niin koko ajan”, nainen huomautti naurahtaen. Ei hän nauttinut muiden kivusta! Emilyn kiusaamisesta turhan monella orgasmilla aina silloin tällöin, mutta se nyt oli erilaista kiusantekoa.

”Olet masokisti.” Emily totesi virnuillen. 
”Olisi pitänyt kokeilla sitä raippaa.”

Lexa veti terävästi henkeä mukamas kovinkin tolaltaan moisesta väitteestä.
”En tosiaan ole! Kehtaatkin vihjata moista”, nainen päivitteli, vaikka sulikin nopeasti hymyyn. ”En kaipaa raippaa. On vain joskus hauskaa, kun meno on vähän vauhdikkaampaa.”

”Niinpä niin. Pyydät kenttäratsastajalta vauhtia. Kai tajuat mitä siitä voi seurata?” Siinä voisi katua vielä pyyntlään.

”En voisi koskaan katua mitään, mikä tuo minut viereesi alastomana ja niin perinpohjin tyydytettynä”, nainen vastasi. Seurauksista viis, hän kestäisi ne kyllä. Lexa kohotti hieman päätään vilkaistakseen edelleen kohoilevaa rintakehäänsä. Pieni ilahtunut naurahdus pyrki ilmoille.
”Rakas”, hän aloitti leveästi hymyillen. ”Onnistuit vihdoin jättämään mustelman. Tai oikeastaan useammankin.” Kaikki ne näykkäisyt ja kiivaat suudelmat rintojen pehmeälle iholle olivat jättäneet jälkeensä tummia jälkiä.

Emily katsoi lexan aksvoja kun nainen alkoi naureskella omiaan. Mitä? 
Vasta sitten katse laskeutui tuon rintakehään. 
"... Ha! Vihdoin!"

”Kannan niitä ylpeydellä”, Lexa vannoi leveästi hymyillen. Kerta se oli ensimmäinenkin, kun Emily ei ollut ainoa, jolla oli mustelmia. Mistä tulikin mieleen...
”Rakas, haluatko hyvät vai huonot uutiset ensin?”

"Hyvä." Emily totesi hymyillen ja nippaisi Lexan nenänpäätä hellästi. 
"... huonot."

”Sinulla on mustelmia kaulallasi”, nainen vastasi noudattaen kuuliaisesti Emilyn pyyntöä huonoista uutisista ensin.
”Mutta hyvä puoli on se, etteivät ne näytä varsinaisesti fritsuilta. Enemmänkin... yhdeltä pitkältä mustelmalta, joka yltää korvalta hartiallesi”, Lexa naurahti.

"LEXA!" Emily karjaisi ja nousi ylös, kävellen peilin luo. 
"Ei helvetti! Ei helvetin helvetin perkele! Lexa! Le... Alexandria! Olisi pitänyt olla antamatta sinulle ja jättää kärsimään, hitto! Siis.. M-menen töihin maanantaina!" Silti nauratti samaan aikaan.

Lexa nauroi raikuvasti Emilyn karjaisulle. Hupsis.
”Menetkö?” Lexa kysyi velmusti virnistäen. ”Ehkä koet pakottavaa... halua jäädä kotiin.” Hän ei osannut edes hävetä valtavaa mustelmaa juuri nyt. Emily oli itse aiheuttanut sen, että hänen järkensä oli sumentunut niin perusteellisesti.
”Halusin varmistaa että kaikki tietävät sinun olevan minun. Luulisin, että viesti parisuhdestatuksestasi menee tuolla perille.”

"Menen!" Emily ainakin oletti vakavissaan vielä menevänsä. Hän kävi keittiössä ja palasi sänkyyn leivän kanssa. Nälkä. 
"Niinkö? Olisiko kuitenkin helpompiakin tapoja?

Lexa tukahdutti naurunsa tyynyyn ja nousi hetkeä myöhemmin käymään vessassa, ennen kuin palasi sängylle tyytyväisenä. Nainen kasasi tyynyjä sängynpäätyä vasten ja istahti alas niihin nojaten.
”Enpä tiedä”, nainen pohti naurahtaen. ”Ei tullut mieleen.”

"Olen aika varma että olisi helpompia tapoja näyttää se." Emily totesi nauraen ja kävi Lexan kainaloon syömään leipäänsä. Nyt oli hyvä. 

”Mitä ehdottaisit? Kaulakorua minun nimelläni?” Hän kiusasi vetäen Emilyn kainaloonsa. Hän painoi suukon punaisten hiusten lomaan onnellisena. Emily sopi siihen täydellisesti.

"Parempi kuin tämä." Emily totesi nauraen hellästi. Ei hän voisi kulkea aina kaula syötynä. 
"Rakastan sinua." 

”Katson mitä voin tehdä”, nainen naurahti. ”Mutta en kyllä yleensä järsi kaulaasi näin. Mitäs harrastit ihmiskokeita taas kustannuksellani”, Lexa tökkäsi Emilyn kylkeä sormellaan. Naisen syytä kaikki.
”Minäkin rakastan sinua.”

Emily hipaisi Lexan solisluuta sormenpäillään. Oli hankala olla kun tuntui ettei sen sanominen riittänyt. 
"Ollaanko huomenna tekemättä mitään ennen kuin haetaan Merry?"

”Ollaan”, nainen vastasi nojaten päätään Emilyn päälakea vasten. ”Ei nousta sängystä ollenkaan. Ollaan vain ja nautitaan laiskasta aamusta.”

"Loistava suunnitelma." Emily totesi pehmeästi ja käpertyi kainaloon. Siinä oli niin hyvä olla. 

Muutamaa tuntia aiemmin

Amanda oli lähtenyt Larissan kanssa taksilla kohti Rosings Parkia, tuntien miten kaikki juoma kupli päässä. 
"En malta odottaa että pääsemme luoksesi." Amanda mutisi Larissan korvaan. 

Larissa oli kiitollinen siitä, että alkuperäinen suunnitelma taksin jakamisesta oli kariutunut, kun Bex oli löytänyt taksijonosta toisenkin slaleyläisen ja Lauren oli päättänyt suunnata Bexin luokse yöksi. Näin he saivat taksin ihan vain itselleen, ja vaikka takapenkillä oli loistavasti tilaa kahdelle tytölle, oli Larissa silti ujuttautunut istumaan aivan liki Amandaa.
"En minäkään", tyttö vastasi tuskin henkäystä kuuluvammin. "Voimme ottaa uusinnan puistosta. Paitsi että tällä kertaa paljon, paljon hitaammin ja yksityiskohtaisemmin."

Ajatus hymyilytti. Amanda laski kätensä Larissan reidelle ja jatkoi tuon korvan hamuamista. 
”Onko muuta mistä pidät?”

"Sinusta", Larissa vastasi henkäisten, kun värähdys juoksi pitkin selkää. Amandan pitäisi tosissaan jättää hänen korvansa ja niskansa rauhaan, kun he olivat ihmisten ilmoilla. Hän olisi voinut vannoa, että taksin vauhti kiihtyi aavistuksen. Kuljettaja ei tainnut haluta ottaa pienintäkään riskiä siitä, että takapenkin meno äityisi sopimattomaksi ennen määränpäätä.

”Jotain tarkempaa. Kuten vaikka puisto tai... jotain muuta.” Amanda halusu tehdä tästä kerrankin miellyttävän, mukavan päivän. Yksi päivä ilman draamaa.

"Juuri nyt unelmoin vain siitä, että voimme mennä yhdessä kotiin, ja voin pidellä sinua kainalossani aamuun asti", Larissa naurahti pehmeästi. Ei hän ihmeitä vaatinut, eihän? "Kenties voisin hieroa hieman selkääsi."

”Mutta minun selkäni voi oikein hyvin.” Amanda vetosi hellästi. 
”Puhun nyt sinusta.”

"Minä haluan sinut", Larissa vastasi. "Mitä ikinä teemmekään, pidän siitä, että voin olla sinun kanssasi."

”Larissa...” Amanda murahti ja puristi tuon reittä.
”Yritä edes.” 

"Entä jos en?" Larissa myhäili huvittuneena. Mitä jos hän ei antaisi Amandalle vastausta, jota tyttö haki? "Entä jos vain supatan suloisia hellyyksiä korvaasi koko matkan?"

Amanda pudisteli päätään. 
”Olisin onnellisin nainen jos kertoisit.” Hän vetosi käheästi.

"Voin tehdä sinusta onnellisen toisella tapaa", tyttö virnisti vinosti. Ehkä hänen pitäisi antaa Amandalle periksi, edes ihan vähän. Tyttö niin kovin kiltisti häneltä kyselikin. "Haluan tanssia kanssasi, ja suudella sinua siinä lomassa kunnolla, ja unohtaa täysin muu maailma ja kenties käydä niin kärsimättömäksi, että sänky on aivan liian kaukana."

”Tanssia? Perinteisesti vai...?” Ei häntä haittaisi tanssittaa Larissaa hieman. Tuo oli niin kauniskin. 

"Ehkä voisin opettaa sinulle vähän salsaa", tyttö ehdotti virnistäen.

”Senkus.” Se varmasti takaisi sen että sänky olisi liian kaukana. Siitä ei ollut epäilystä.

"Ei auta kuin toivoa, että kämppikseni on muualla", Larissa naurahti matalasti. Hänen huoneessaan ei ollut riittämiin tilaa tanssimista varten, mutta avoin tupakeittiö tarjoaisi mahdollisuuden moiseen.
"Kenties jos olet oikein, oikein hyvä oppilas, voin näyttää sinulle hieman perreotakin." Tanssi tosin oli levinnyt Yhdysvaltojen kautta kaikille nuorten suosimille yökerhoillekin, joten oikeastaan siinä ei ollut mitään uutta - hänestä hauskuus vain piili siinä, ettei alkuperäinen nimi varmasti kertonut Amandalle kyseessä olevan tuttu grindaus ja twerkkaus.

”Parempi olla töissä.” Amanda mutisi, siristäen silmiään. 
”... mitä?”

"Näet sitten", Larissa virnisti leveämmin. "Jos opit salsan alkeet, tietenkin."

”Tietenkin opin.” Hän oli utelias ja halusi tietää. Perillä hän maksoi taksin (Bea oli antanut rahat) ja nousi autosta, auttaen sitten Larissan autosta. 
”Rukoillaan omaa rauhaa?”

"Rukoillaan", tyttö vahvisti toiveen siepatessaan Amandan käsikynkkäänsä. Hän lähti kiiruhtamaan kartanon ympäri kohti tuttua työntekijöiden siipeä ja henkäisi heti helpotuksesta, kun huomasi Mayben huoneen oven olevan raollaan. Tyttö ei ollut kotona, kun huoneesta ei kajastanut valoa. Täydellistä.
"Oma rauha, check", Larissa virnisti kiepahtaen ympäri kiharapehko heilahtaen ja suukotti Amandan poskea.

Amandaa hymyilytti väkisinkin. 
”Tanssitunti? Kun vielä pysyt jaloillasi.”

"Vihjaatko, etten pysy myöhemmin?" Larissa naurahti kumartuen riisumaan kenkänsä ja kohotti sen jälkeen sormensa merkiksi, että Amanda antaisi hänelle ihan sekunnin. Tyttö kiisi huoneeseensa noutamaan kaiuttimen, jonka oli lainannut Lodgen puolelta, ja tökkäsi sen kiinni pistorasiaan keittiön tason yläpuolella. Siihen vielä puhelin kiinni ja hän saattoi laittaa tahdikasta salsamusiikkia soimaan.
"Saanko luvan?" Tyttö virnisti, mutta sen sijaan että olisi pyöräyttänyt Amandan itseään vasten, asettui tytön rinnalle näyttääkseen mallia helpoimpien askelten kanssa ensin näin.

”Tiedän.” Amanda virnisti hieman ja katseli Larissan menoa. Naurahdus karkasi huulilta ja ainakin hän yritti tehdä kaikkensa oppiakseen.

Larissa oli ylpeä siitä, miten nopeasti Amanda sai tanssiaskelista kiinni. Hänellä oli oikein fiksu tyttöystävä. Larissa astahti Amandan eteen, sujautti tytön käden omaansa ja nosti toisen harteilleen, ja tanssitti Amandaa samoja askelsarjoja hyödyntäen nyt näinkin.
"Aika hauskaa, eikö?" Tyttö kysyi naurahtaen, kun antoi lantionsa keinua hieman liioitellustikin askelten tahtiin. Hänen entisen tanssiopettajansa otsasuoni olisi pullistunut, jos ärsyttävä mies olisi ollut nyt näkemässä, miten hän pahoinpiteli salsaa.

Onneksi Amanda osasi vain nauttia siitä eikä valittanut teknisistä hienouksista. 
”On. Lantiosi tuo tähän aivan oman lisänsä. Sen on pakko olla irrallinen.”

"Ei se ole. Voit tarkistaa myöhemmin, yrittää löytää saumoja, jos et muuten usko", tyttö virnisti leikkisästi. "Ja jos pidät tästä, näkisitpä mihin lantioni pystyy kunnon reggaetonin tahdissa", Larissa naurahti.

Amanda nielaisi. Olisi parempi ettei hän tietäisi. 
”Sinä tosiaan yrität pitää huolta että sänky on liian kaukana.”

Larissa nauraa kehräsi moiselle kommentille.
"Syyllinen", hän tunnusti naurahtaen. Se oli toki hänen tavoitteenaan, ainakin osittain, mutta oli tanssiminen tytön kanssa palkinto jo itsessäänkin. Hän astahti lähemmäs salsan askeleet rikkoen ja painoi suukon Amandan huulille.
"Opit hienosti. Luulen, että olen velkaa pätkän perreota", hän virnisti toispuoleisesti ja muutamalla napautuksella löysi puhelimeltaan sopivan kappaleen. Se oli heti tyyliltään aivan toisenlainen kuin aiemmin kuultu salsamusiikki, sillä kappale sopi enemmänkin yökerhoon voimakkaan basson ja tanssittavan rytminsä kanssa.
"Tämä on kovin helppoa", tyttö vakuutti koettaen pitää virneen poissa kasvoiltaan. Sinä pidät kiinni lantioltani", hän ohjeisti laskien Amandan kädet irtonaiseksi haukutulle lantiolleen, "ja seuraat vain mukana." Hänelläpä oli tänään reilut varoitukset, ennen kuin Larissa peruutti puolikkaan askeleen taaksepäin, kunnes tunsi Amandan aivan selkäänsä vasten, ja pyöräytti kiusoitellen lantiotaan. Hän oli melko varma, että grindaus oli Amandallekin varsin tuttu tanssityyli, mutta samoin tyttö oli aika varma, että Amanda oli tottunut olemaan hänen asemassaan eikä suinkaan se, joka seisoi taaempana.

”Todellakin olet.” Hän vastasi tyytyväisenä, hämmentyen musiikkivalinnasta. Mitä tämä nyt oli? Itseasiassa, Amanda ei ollut oikein se kumpikaan osapuoli. Hän nielaisi tyhjää.
”Siis... tämä oli se toinen?”

Larissa naurahti huvittuneena Amandan reaktiosta ja pyöräytti lantiotaan pehmeästi toiseenkin kertaan, sen sijaan että olisi vain keinunut musiikin tahdissa.
"Tervetuloa 80-luvun Puerto Ricoon, tai jostakin sieltä se alunperin lähti leviämään", tyttö virnisti.

Amanda nielaisi uudelleen. Ei hyvä helvetti. Hän houkutteli Larissaa kääntymään, jotta saattaisi napata tuon syliinsä. Hän halusi vain painaa tuon sylissään selkä seinää vasten. 
”Tervetuloa 2018 Englantiin, jossa se vie tyttöystävältäsi järjen ja itsehillinnän.

Larissaa ei tarvinnut paljoa houkutella, sillä tyttö kääntyi oikein mielellään katsomaan tyttöystäväänsä. Hän kiljahti yllätettynä päätyessään hajareisin Amandan syliin.
"Pidän 2018 Englannista siinä tapauksessa kovasti", tyttö julisti hapuillen Amandan huulia suudelmaan.

Amanda nojautui lähemmäs ja paransi Larissan asentoa sylissään. 
”Hyvä. Niin minäkin.” Siinä oli otollista hukkua suudelmiin ja hukuttaa Larissaa suukkoihin, minne ikinä ylsikään.

Larissa värähti innosta ja oli kovin kiitollinen siitä, ettei Maybe ollut kotona, kun voihkaisi ääneen Amandan huulten osuessa kaulalla sykkivälle pulssille, joka tuntui kiihtyvän pelkästä ajatuksestakin. Sormet hukkuivat Amandan hiusten lomaan kun Larissa veti tyttöä uuteen suudelmaan ja kietoi jalkansa tiukemmin Amandan ympärille, kuin se toisi hänet lähemmäs tyttöä.

Aina sopi yrittää päästä lähemmäs. Kun hän oli varma että Larissa pysyi seinän välissä, hän saattoi päästää kätensä hapuilemaan vetoketjua. Mekko oli ihana, mutta vielä ihanampi Larissa oli ilman sitä.

Larissa pysyisi siinä vaikka vastoin kaikkia fysiikan lakeja, jos se siitä olisi kiinni. Hän ei tosiaankaan jäisi suremaan mekkoaan, vaan oli vain tyytyväinen, kun pääsi siitä eroon. Johan sitä oli riittävän monta tuntia tänään pidetty päällä. Seinä tuntui viileältä paljasta selkää vasten, mikä sai tytön värähtämään kauttaaltaan ja suutelemaan Amandaa kunnolla toistamiseen.

Amanda upposi suudelmaan, sormien hapuillessa nyt rintaliivejä pois. Hänellä ei ollut kiire, vaan hän aikoi nauttia kaikessa rauhassa Larissan äänistä ja kehosta. Tätä ei pilaisi mikään.

Ei tosiaankaan pilaisi, kun minkään ei antaisi tulla heidän väliinsä. Larissa suuteli Amandaa sormet tytön hiuksiin kietoutuneina ja kaarsi selkäänsä irti seinästä, jotta pääsi lähemmäs tyttöystäväänsä. Hän ei ollut järin hiljainen terävien hengenvetojensa ja suudelmia katkovien voihkaisujensa kanssa, mutta onneksi kukaan ei ollut kuulemassa.
"Olet ihana", Larissa julisti suudelmien lomassa. Sanat tosin tuntuivat kankeilta kielellä, mutta hän oli yrittänyt puhua. Siitä hän ei tosin menisi vannomaan, johtuiko sanojen kankeus alkoholista vai tilanteesta, joka oli omiaan tekemään ajattelemisesta vaikeaa.

Syy miksi Amanda ei edes yrittänyt puhua. Hän nauroi käheästi suudelmia vasten, keskittyen hyväilemään toisella kädellä Larissan rintaa, toisen hivuttautuessa alushousujen ohi heidän väliinsä. 
”Sinä olet sietämättömän kaunis.”

Larissan silmät painuivat kiinni, vaikka tyttö kamppailikin hetken moista vastaan. Hän tahtoi nähdä Amandan, mutta keho ei kuunnellut moista protestia. Ei, kun kosketus sai sähkön leviämään halki koko kehon yhtenä salamaniskuna.
"Sanot sinä", Larissa totesi hengästyneenä. Hitto, Amanda oli aivan liian taitava tässä, kun hänen teki mieli lähinnä huutaa. Voihkia ja ihan vain huutaa, kun se tuntui niin hyvältä. Nyt ei sentään tarvinnut purra huulta verille kuten puistossa, ja tyttö todella otti ilon irti siitä, että saattoi antaa voihkaisujensa täyttää jaettua asuntoa.

Larissan äänet eivät ainakaan hillinneet Amandan tyytyväisyyttä itseensä. Oli ihanaa kuulla tuon ääni, nähdä se nautinto kunnolla ja tietää olevansa sen syy.

Amanda tosiaankin oli syypää hänen nautintoonsa tässä ja nyt. Tyttö sotkeutui sanoihinsa yrittäessään kai yhtä aikaa sanoa sekä Amanda että kulta, kun nautinto vei mennessään ja hän sai todella takertua Amandan niskaan, ettei putoaisi. Tai ettei se ainakin tuntuisi siltä, että hän putoaisi.
”Se... oli... uskomatonta”, Larissa puuskahti hengenvetojensa lomasta koettaessaan ymmärtää jälleen kerran, missä universumissa olikaan.

Amanda suukotti hellästi Larissan solisluuta, pitäen huolen ettei tuo putoaisi. 
”Ja vasta alkua.” Hn lupasi käheän kuiskauksen kera.

”Pidän siitä miten ajattelet”, tyttö naurahti hengästyneesti takaisin, ”mutta kenties olisi aika siirtyä huoneeseeni? Ihan vain siltä varalta ettemme saa olla koko iltaa kaksin.” Olisi kovin epämukavaa - ja ehdottomasti tunnelmaa latistavaa - jos Maybe kävelisi sisään kesken kaiken.

”Ehkä.” Hän laski varoen Larissan jaloilleen ja keräsi tuon vaatteita lattialta. Todistusaineisto mukaan piiloon.

Tyttö otti muutaman haparoivan askeleen huonettaan kohden, ennen kuin tuntui keksivän, miten jalat taas toimivatkaan. Hän väläytti leveää, hammasraudat paljastavaa hymyä Amandalle, kun tyttö niin kiltisti keräsi hänen vaatteensa lattialta ja laski tytön huoneeseensa.
”Sinä ajattelet aina kaikkea”, Larissa kehui hymyillen kun laski kätensä Amandan lanteille. ”Nyt minä tosin ajattelen, että mekkosi näyttäisi paremmalta missä tahansa muualla kuin päälläsi.”

Vaatteet saivat pudota Larissan huoneen lattialle. 
”No olisimme jääneet kiinni jos ne jättäisi keskelle maailmaa.” Hän huomautti nauraen ja katseli Larissaa huultaan purren. 
”Niinkö?”

Niinhän he olisivat, mutta hänen mielessään moinen ajatus ei ollut vieraillut. Hän oli vain keskittynyt siihen, miten tahtoi Amandan sängylleen.
”Nii-in”, Larissa vahvisti nyökäten ja antoi käsiensä liukua Amandan selän puolelle etsimään vetoketjua. Eroon mekosta, nyt eikä kohta. Se olisi kuitenkin vain tiellä, siitä huolimatta miten kaunis vaatekappale se oli.
”Oli suorastaan sääli, etten voinut tehdä näin puistossa”, Larissa totesi. ”Olet aivan liian kaunis peiteltäväksi vaatteisiin.”

Amanda pärskähti hieman vahvistukselle. Oli niin määrätietoinen. 
”Siitä olisi voinut tulla ongelmia.” Hän myönsi kun pujottautui ulos kukkamekostaan. 
”Sinä olet.” Hän huomautti miltein kehräten.

”Ongelmia? Eihän meille koskaan”, tyttö naurahti käheästi ja juoksutti käsiään mekon alta paljastuneella kalpealla iholla.
”Sinä näytät syötävän hyvältä”, Larissa julisti ihaillen tyttöystävänsä paljasta ihoa. ”Itse asiassa...” Hän virnisti saatuaan idean omista sanoistaan ja valui suukkojen kanssa alemmas, kunnes saattoi polvistua ja suukottaa Amandan alavatsaa. Syötävän hyvä todellakin.

Eihän heille tosiaan koskaan sellaisia sattunut. Hän värähti Larissan polvistuessa, tuntien miten suu kuivui kun hän katsoi alemmas. 
”Nh, luotat liikaa että pysyn pystyssä...”

”Sinulla on hyvä tasapaino”, Larissa vastasi virnistäen. ”Sinulla ei ole mitään hätää.” Hän tarttui tiukasti kiinni tytön reisiin kuin vakuuttaen, että pitäisi vaikka itse Amandan pystyssä ja nosti toista jalkaa hartiansa yli. Amanda oli ansainnut hyvää oloa varmistettuaan niin perinpohjaisesti, että hän nautti olostaan aiemmin.
”Olen tahtonut tehdä näin puistosta saakka”, tyttö tunnusti painellen suukkoja Amandan sisäreisille. Nyt ei ollut enää kiire, joten hän saattoi hyvin kiusoitella tyttöä hetken, ennen kuin tarjosi yhtään helpotusta.

Se oli tavallaan ihan totta. Hän pysyi kyllä nuoren kouluratsun tai raisun estehevosen kyydissä mennen tullen, mutta tämä oli eri asia. Käsi valui Larissan kiharoihin silläkin riskillä että hän tulisi vetäneeksi tuota hiuksista.
”Mmmhm, olisi pitänyt tehdä sinulle...”

”Liian myöhäistä, nyt on minun vuoroni”, Larissa virnisti ja paransi otettaan Amandan reisiltä. Olisihan se nyt ikävää, jos tyttö päätyisi oikeasti kompuroimaan. Hän halusi Amandan nauttivan olostaan, ei kolhivan itseään.

Amanda pysyi yllättävän hyvin pystyssä. Hän sulki silmänsä, huokaillen raskaasti nautinnosta. Ei mennyt kovin kauan kun tasapaino joutui todella koetukselle - jos hän olisi nautinnolta ehtinyt, hän olisi ollut oikeasti ylpeä itsestään.

Larissa suoristautui vasta, kun oli varma, ettei Amanda kaatuisi sillä välin ja veti tyttöystävänsä tiukkaan halaukseen.
”Sinä olet upea”, hän ilmoitti hengästyneesti naurahtaen ja ohjasi tyttöä sänkyä kohden. Istahtaisi alas. Eiköhän Amandarukan tasapainoa ollut koeteltu jo ihan riittämiin yhdeksi päiväksi.

Amanda istui sängylle ja koetti saada kiinni hengityksestään. 
"Sinä olet upea. Niin... ei sille ole sanaa."

Larissa nauraa kehräsi moiselle julistukselle ja kietoi kätensä Amandan niskaan asettuessaan tytön syliin polvet Amandan molemmilla puolilla.
”Tiedän”, hän virnisti. ”Mutta onneksi sinä et tarvitse sanoja.”

Toinen kulma kohosi kevyesti. 
"Aivan kuin sinulla olisi jotakin mielessäsi." Amanda nojautui suukottamaan Larissan solisluiden seutua, näykkäisten pehmeästi. 
"Toiveita?"

"Minulla on aina paljon asioita mielessäni", Larissa vastasi hymyillen. Amandalla tosin oli paha tapa saada ajatukset katoamaan suukkojen myötä.
"Ei muita kuin se, että saan sinut lähelleni", tyttö kehräsi kumartuen suutelemaan tyttöystävänsä huulia. Ei se voinut niin väärin olla, että hän tahtoi Amandan syleilyynsä.

Amanda nautti siitä ett Larissan ajatukset hävisivät suudelmien myötä. Hän koki suurta tarvetta hivellä tyttöystävänsä kehoa ties mistä. Larissalla oli taipumusta saada hänen kätensä levottomiksi. Aivan liian levottomiksi.

Larissalla ei ollut valittamista levottomista käsistä. Ei sitten lainkaan. Hän rakasti sitä, kun Amandan kädet vaelsivat hänen kehonsa kaarteilla ja koskettivat mistä ylsivätkään. Se oli aina yhtä ihanan tuntuista.
"Niin paljon... kuin rakastankin... sinua juuri... siinä, tahdon sinut... paljon lähemmäs", tyttö sanoi suudelmien lomassa ja siirtyi Amandan sylistä sivuun vetäen tyttöä mukanaan. Larissa asettui makaamaan sängylle vetäen Amandaa ylleen. Paljon parempi. Painovoima pitäisi huolen, ettei Amanda eksyisi liian kauas, ja hän päätti avittaa luonnonlakeja kietomalla kätensä tiukasti tytön niskaan.

Amanda naurahti ja kaatui mielellään Larissan mukana sängylle. 
"Sinä haluat paljon asioita." Enää hän ei sentään saanut hepulia r-sanasta, vaikka se tuntui välillä lähellä olevankin. 
"Mitäs me sinulle..." Amanda valui suudelmin alemmas, kehräten. 

"Tietenkin", Larissa naurahti hengästyneenä. "Olen nuori ja... vallaton. Tahdon kaiken." Pitihän elämässä tavoitteita olla, tai jotakin siihen suuntaan. Mieli teki nurista, kun Amanda valui alemmas, sillä se tarkoitti ettei hän voinut enää pidellä tyttöä rintakehäänsä vasten, mutta huonomminkin olisi voinut ehdottomasti olla.

"Olen sinua nuorempi." Amanda huomautti kiusallaan. Hän ei pitänyt turhaan kiirettä minkään kanssa, vaan otti aikansa Larissan kanssa nyt, kun pahin kiihko oli saatu sammutettua. 

Se oli kaikken parasta hidasta tuskaa ikinä. Larissa nautti jokaisesta venyvästä sekunnista ja upotti sormensa Amandan hiuksiin. Hänellä oli kyllä aika todella mahtava tyttöystävä. Hän hautasi kasvonsa tyynyyn ollakseen huutamatta ääneen valahtaessaan rennoksi nautinnon myötä ja hapuili sokkona otetta Amandasta, jotta voisi vetää tytön kainaloonsa.
"Rakastan sinua", hän henkäisi silmät suljettuina ja nautinto edelleen suonissa virraten. Ajatusten kasaaminen kävi työstä, joten tyttö ei edes yrittänyt.

Jokin sai Amandan edelleen värähtämään niiden sanojen myötä. Ehkä se johtui Larissan vaivattomuudesta. Tapa, jolla tuo sanoi sen niin huolettomasti. Siinä oli jotain miltein pelottavaa. Hän painoi suukkoja tuon iholle noustessaan ylemmäs. 
"Olet suloinen."

"Sinä olet suloisempi", tyttö totesi laiska, leveä hymy huulillaan. Hän ei edes yrittänyt aukaista silmiään, kun olo oli niin perin raukea. Hän voisi hyvin nauttia olosta hetken pidempään, ennen kuin kohtaisi todellisen maailman.

Amanda hautasi kasvonsa Larissan kaulaan. Tuo oli oikein suloinen ja ihana. 
"Mutta olen suloisin ja ehdottomasti kaunein."

"Et ole selvästi nähnyt itseäsi peilistä", Larissa vastasi aukaisten vaivalla ruskeat silmänsä, jotta saattoi vilkuilla tyttöystäväänsä.

"Olen aika monestikin." Amanda mutisi Larissan ihoa vasten, tuhisten tyytyväisenä. 
"Mutta sinä olet silti kaunein kaikista."

”Sitten tarvitset silmälasit. Näössäsi on pahasti vikaa”, tyttö totesi halaten Amandaa tiukasti. Miten upeaa, että hän saattoikaan pidellä tyttöystäväänsä näin!

”minulla on piilarit nytkin päässä.” Amanda huomautti hymyillen pehmeästi. 
”Olet äärettömän ihana.”

”Tarvitset siis vahvemmat”, Larissa naurahti. Amanda sokeutui kovaa kyytiä, jos ei tunnistanut omaa kauneuttaan peilistä.
”Niin sinäkin. Kaikista ihanin tyttöystävä ikinä.” Ei sillä, että hänellä olisi ollut paljoa kokemusta moisista, mutta silti.

Hän nyrpisti kevyesti nenäänsä. 
”Emmekö voi vain sopia että olet kaunein ja minä onnekkain koska saan olla kanssasi? Mistä tuli mieleen, onko sinulla mekkoa Bean häihin?”

”Emme, koska se ei olisi totta”, Larissa vastasi varmana ja rutisti tyttöä. ”Ei vielä. En ole löytänyt mitään sopivaa.” Tai sopivanhintaista. Kaikki näyttivät joko kerrassaan asiattomilta hänen kurvikkaalla kehollaan tai olivat puolestaan aivan liian kalliita hänelle.

Hetken Amanda mietti sopivaa tapaa kysyä asiasta. 
”Kaipaatko apua?”

”Mielelläni”, hän vastasi hymyn kera. ”Makutuomarista ei olisi ollenkaan haittaa.”

Amanda juoksutti sormiaan Larissan vatsalla. 
”Entä tyttöystävän luottokortista?”

”Et sinä voi mekkoani maksaa”, Larissa protestoi vauhdilla. ”En tarvitse mitään niin hienoa, etteikö omat rahani riittäisi loistavasti.”

Amanda puraisi kevyesti huultaan. 
"Minun sukulaiseni häät. Ja voisit käyttää omat rahasi kivoihin kenkiin."

Larissa vilkaisi Amandaa ja hymyili leikkisästi.
”Pelkäätkö että nolaan sinut sukulaistesi edessä pukeutumalla halpaan riepuun?” Tyttö kiusoitteli.

”En.” Amanda huomautti huvittuneena. 
”Mutta minun takiani se pitää ostaa ja voisin kuvitella ettäkauniit kurvisi tekevät sopivan löytämisestä vaikeaa. Ja tiedän miten kalliita ne osaavat olla.0

”Sinun takiasi saan ostaa uuden mekon”, Larissa korjasi. Oli etuoikeus voida osallistua Amandan tädin häihin. Ei se ollut mikään velvollisuus.
”Älä huoli siitä. Löydän kyllä sopivan. Ei sinun tarvitse alkaa minua elättämään, sen takia käyn töissä”, tyttö hymyili iloisesti.

Amanda siristi silmiään. 
"En minä sinua elättäisi! Ja teknisesti se olisi loistava kosto vanhemmilleni. Ostin jo itselleni upean jakkupuvun häihin."

Larissa vastasi siristämällä omia silmiään. Kosto vanhemmille?
"Kuinkakohan kallista mekkoa oikein ajattelit, jotta se saisi edes vanhempiesi huomion?" Hän epäili, ettei yksi satanen lisää luottokorttilaskussa herättäisi Amandan vanhempien huomiota lainkaan.

"Hyvä pointti. Mutta voimme leikkiä että heitä ärsyttäisi jos he huomaisivat." Amanda virnisti leveästi. 
"Kiltti? Voin toki tulla myös makutuomariksi."

”Hyvä on”, Larissa myöntyi huvittuneena. Amanda oli aivan liian innoissaan tästä. ”Se voi olla tosi aikainen synttärilahja. Tai joululahja.”

”Tai ihan vain lahja parhaalle tyttöystävälle.” Amanda totesi hymyillen leveästi.

Larissa siristi silmiään.
"Et voi alkaa ostella minulle kalliita lahjoja milloin sattuu huvittamaan", tyttö varoitti. "Tämä on yksi ainoa kerta."

”Miksi en?” Amanda kysyi viattomana. 

"Koska minä en voi ostaa sinulle lahjoja jatkuvasti, ja ei se toimi niin että sinä vain ostelet asioita minulle", Larissa vastasi.

”Mutta en minä tarvitse mitään muuta kuin sinut.” Hän kehräsi pehmeästi.

"Tuolla logiikalla et voi ostaa minullekaan lahjoja, kun en tarvitse muuta kuin sinut", Larissa toisti Amandan omat sanat takaisin hymyn kera.

”Voinpas. Ne kuuluvat osaksi minua.” Amanda vastasi ovelana. Hän kierähti paremmin Larissan ylle, antaen käden valua heidän väliinsä. Hän voisi olla oikein lähellä ja toimia oikein hitaasti.

"Olet toivoton", Larissa julisti Amandalle. Vai voisi tyttö ostella hänelle lahjoja, koska ne olivat osa Amandaa. Mikä logiikka! Larissa huokaisi onnellisena tytön puuhien myötä ja korjasi hieman asentoaan Amandan alla.
"Sinäpä olet tänään kyltymätön", tyttö naurahti, "älä ymmärrä minua väärin, en todellakaan ole valittamassa."

Loistava logiikka! 
”Olen mielelläni toivoton.” Amanda huomautti. Hän liikkui kevyesti itse käden liikkeen mukana, nauttien siitä hitaudesta ja lämpimästä ihosta omaa vasten. 
”Tietenkin olen, katseltuani sinua päivän.”

Larissaa nauratti moinen selitys.
"Mitähän sinä yleensä sitten katselet, kun olemme yhdessä, jos tämänpäiväinen katselu sai aikaan näin paljon höyryjä?" Tyttö virnisti laskien toisen kätensä Amandan pakaralle. Mieli teki ujuttaa toinen käsi heidän väliinsä, ja hetken asiaa pohdittuaan tyttö päätyi tekemään juuri niin. Täytyihän Amandankin saada iloa irti siitä, että he olivat lähekkäin.

Amanda painoi helliä suudelmia pitkin Larissan ihoa. 
”Tänään oli... herkkä päivä.” Hän puolustautui kevyen huokauksen saattelemana.

"Herkkä päivä?" Larissa kysyi kulmaansa kohottaen, vaikka ilme pyyhkiytyikin nopeasti kasvoilta, kun hän painoi silmiään kiinni nauttiessaan hetken Amandan huulista ihollaan. Hymylle ei tullut loppua kosketusten myötä, ei sitten millään.

Amanda vastasi vain tyytyväisellä yminällä. Tarkoitus oli hukuttaa Larissa hitaasti nautintoon ja suukkoihin. Loistava suunnitelma.

Se oli varsin toimiva suunnitelma, vaikka tyttö koettikin keskittyä edes sen verran, että voisi taata oman osansa nautinnosta Amandallekin. Eihän tämä nyt aivan yksipuolista voisi olla. Hitaasti rakentuvan nautinnon huipun yli keikahtaminenkin tuntui tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä, ja Larissa haukkoi henkeään silmät tiukasti suljettuina. Amanda koituisi vielä hänen kohtalokseen tällä menolla.

Amanda ei nähnyt tässä mitään yksipuolista, mutta ei kyllä valittanutkaan kun tunsi vatsalihasten kipristävän. 
”Mmmm. Niin kaunis.” Hän ei voinut sulkea silmiä, kun keskittyi katsomaan Larissaa.

"Sinä se olet kaunis", Larissa vastasi edes omia silmiään avaamatta. Ei hänen tarvinnut nähdä Amandaa tietääkseen väitteensä todeksi. "Minun häikäisevän kaunis tyttöystäväni. Muiden sietää olla kateellisia."

”Voisitko olla väittämättä vastaan?” Amanda puuskahti huvittuneena. 
”Ja vain ottaa kehut vastaan?”

”Mitä hauskaa siinä olisi?” Larissa naurahti. ”Sitä paitsi, sinunkin pitää muistaa miten ihana olet.”

”Ei näemmä mitään.” Amanda myönsi. Jos Larissan käytöstä oli uskominen. 
”Muistan.”

”Hyvä”, tyttö hymyili leveästi. Se oli tärkeä asia muistaa. Amanda oli ihana tyttö.
”Voisimme tehdä jotain huomenna yhdessä. Sitten joskus iltapäivästä kun olo on vähän enemmän hengissä oleva”, tyttö pohti naurahtaen.

”Maasto yhdessä tai kaupungille?” Siinä oli vaihtoehdot.

”Kaupungille”, Larissa vastasi asiaa hetken pohdittuaan. Maastolenkki oli helppo ujuttaa työpäivienkin lomaan, joten täytyisihän vapaapäivä käyttää kunnolla hyödyksi ja lähteä keskustaan pyörimään.
”Voisimme käydä syömässä ja vaikka elokuvissa. Tai vain pyöriä kaupoilla, jos lupaamme pitää toistemme lompakoista huolta”, hän naurahti. Spontaanit ostokset eivät auttaisi kuukausibudjetin kanssa.

”Kaupoilla. Pidän lompakostasi huolta.” Amanda lupasi hymyillen. 
”Ja syömässä.”

”Kuulostaa täydelliseltä”, Larissa vakuutti leveästi hymyillen. Hän piirteli sormillaan kuvioita Amandan lantiolle. ”Oikein hieno viikonloppu, jos minulta kysytään.”

”Niin on.” Amanda myönsi hymyillen leveästi. Oikein hyvä viikonloppu. 
”Tässä alkaa jo tottua että sinulla on vapaata.”

”Niinpä”, hän naurahti. Oli hämmentävä tunne, kun viikossa oli aina yksi kokonainen vapaapäivä, elleivät kisat sotkeneet aikatauluja kokonaan.
”Ja että ehdin nähdä sinua pidempään kuin tunnin työpäivän päätteeksi.”

”Se on kovin tervetullutta.” Amanda nautti tästä oikein paljon.
”Parasta ikinä että sait potkut.”

”Jep”, tyttö nyökkäsi halaten Amandaa tiukemmin. ”Ihan parasta.” Elämä oli kerrankin tarjoillut hyvää kaiken huonon jälkeen.

”Mmm. Ajattele, pääset WEGiin hevosenhoitajaksi.” Amanda kiusasi hymyillen.

Larissa vinkaisi innosta.
”Mieluummin en ajattele”, hän vastasi vatsa kuperkeikkaa heittäen. ”Ajatuskin saa vatsani solmuun.”

”Niin. Ja Burghley. Ja tiedätkö mitä on 2020?” Amanda kuiskasi kiusoitellen.

”Burghley on vielä mahdollisuuksien rajoissa”, tyttö vastasi. Siitä hän voisi selvitä kunnialla juuri ja juuri. Badmintonkin oli selätetty. Kunhan Zoe olisi katsomassa hänen peräänsä, kaikki järjestyisi kyllä.
”Älä edes kiusaa moisesta. Kuolen”, tyttö valitti nauraen ja hautasi kasvonsa Amandan kaulansyrjään.

”Olympialaiset. Emily voisi hyvin olla sinne ehdolla.” Hän kiusasi edelleen. Ha.

”Älä!” Larissa parahti nauraen. ”Minä kuolen. Et saa kiusata tällaisesta. Me kaikki emme ole tottuneet isoihin kisoihin ja tähtihevosiin.”

”En minäkään ole. Paitsi sukulaisten kautta. Kalterien läpi turpaa silittämällä. Vaikka ikäni olen mankunut Blackbirdin selkään.” Typerä eno kun edelleen panttasi paikaa eläköityneen orin satulassa.

”Mutta olet ollut jatkuvasti huippuratsastajien ympäröimä”, Larissa huomautti. Hänelle Emily oli ensimmäinen olympiatason ratsastaja, jonka leivissä hän oli.
”Olen varma, että pääset vielä.”

"En nyt tiedä jatkuvasti. Vanhempani tekivät aika hyvää työtä suvusta eristämisen kanssa." Pikkutyttönä Amanda oli nähnyt sukulaisia enemmän ja sitten taas nyt kun itse saattoi päättää asiasta. 
"Pääsen minä, vuosien päästä, mutta pääsen. Valloitamme maailman Bittersweetin kanssa."

”Vanhempasi ovat idiootteja”, Larissa julisti. Hän oli ollut ilolla tapaamassa Amandan sukulaisia, mutta tytön vanhemmista hän pysyisi ilomielin kaukana.
”Niin valloitatte. Siitä ei ole epäilystäkään.”

"Kerro jotain mitä en tiedä." Amanda kehräsi pehmeästi ja veti hieman peittoa heidän päälleen. 
"Onko pakko nousta jos ei tahdo?"

”Olet maailman paras tyttöystävä”, Larissa julisti. Amanda oli käskenyt hänen kertoa jotain, mitä tyttö ei tiennyt, joten hän teki mitä oli pyydetty.
”Ei ole. Makoillaan vain”, tyttö vakuutti ujuttaen varpaitaan paremmin peiton alle.

"... Olet kertonut tuon monesti." Se ei kyllä tarkoittanut että Amanda tietäisi sen. 
"Hyvä. Tässä on oikein hyvä olla. Etenkin kun sinä olet kainalossa."

”Sinä et usko minua, joten sitä ei lasketa.” Larissa painoi päänsä paremmin Amandan hartiaa vasten. ”Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään, mikä tekisi tästä parempaa hetkeä.”

"Niinpä niin." Hän pyöräytti hieman silmiään. 
"Uskon minä. Ihan pienet päiväunet ja suihku?" Amanda oli aivan valmis torkkumaan pari sekuntia.

”Pienet päiväunet”, Larissa vahvisti vaikka epäilikin, etteivät he heräisi ennen aamua kun nyt sulkisivat silmänsä. Väliäkö sillä. Aamullakin ehtisi suihkuun. Tyttö käpertyi lähemmäs Amandaa ja sulki onnellisesti huokaisten silmänsä. Näin oli tosiaankin oikein hyvä.

Maanantai 23. heinäkuuta 2018 - aamupäivä

Bex oli vaikuttunut, kun Emily oli todella saapunut töihin maanantaiaamuna. Nainen oli ollut valmis lyömään vetoa siitä, ettei punapää pääsisi karkuun amerikkalaisrakastajaansa ennen puoltapäivää, mutta Lauren ei ollut suostunut vetoon. Nähtävästi kukaan ei uskonut Emilyn työmoraaliin sen enempää kuin hänkään.
"Vauhtia Randall, ei tässä ole koko päivää aikaa!" Bex huikkasi tallipihalta, jossa istui jo valmiina punarautiaan täysiverisen selässä. Heillä oli edessään mäkitreenejä maastossa, joten tästä tulisi hauska piristys valmennusten keskelle. Vielä hauskempaa tästä teki se, ettei hänen tarvinnut mennä maastoon itsekseen, kun Emilykin oli tarttunut ideaan mäkitreeneistä.

Emily naksautti kieltään Gigglesille, saadakseen sen liikkumaan hieman nopeammin. 
"Tullaan tullaan!" Kun Giggles tajusi pääsevänsä maastoon, sen askellus muuttui heti. Se vain nauratti Emilyä. 
"No niin, mennääs sitten ennen kuin eräs turhautuu."

"Eräällä on paljon hevosia ratsastettavaksi", Bex tuhahti, "joten ei ole aikaa turhalle seisoskelulle." Koska tästähän koko päivän aikataulut olivat kiinni, aivan ehdottomasti. Bex naksautti kieltään lähettäessään Friscon liikkeelle kohti tuttua ratsastusreittiä ja taputti tyytyväisenä ruunan kaulaa, kun hevonen haki heti oikeaa työskentelyasentoa. Ruunalla oli paha tapa laskea päätään joskus turhankin alas, joten oli mukavaa, kun työnteko edes alkoi pää korkealla.
"Ei helvetti sinua", Bex pärskähti nauramaan vilkaistessaan ensimmäisen kerran koko aamuna Emilyä kunnolla. "Saitko pesäpallomailasta kaulaasi vai mitä tapahtui?"

Emily kurtisti kulmiaan ja oli aloittamassa saarnan keksitystä aiheesta Bexille. Ah. Kaula. 
”Ihmiskokeemme lopputulos.”

Bex puri huultaan katsellessaan hetken pidempään Emilyn mustelmien koristamaa kaulaa. Pokka ei tosin pitänyt loppuun saakka, vaan nainen päätyi räkättämään jälleen kerran.
"Melkoinen lopputulos. Tuo mustelma on suurempi kuin kaikki aiemmat yhteensä."

”Niitä on muuallakin.” Emily totesi tyynesti. 
”Paljasatui muutakin mutta se ei ole sinun korvillesi”

”No aivan varmasti on”, Bex naurahti. Jos Emilyllä oli tuollainen mustelma kaulallaan, niitä oli varmasti ympäri naisen kehoa.
”Säästä korvani likaisilta salaisuuksiltasi. Mutta tiedä, että muistutan sinua mustasta kaulastasi loppuikäsi”, hän virnisti.

"Säästän, oikein mielelläni." Emily virnisti leveästi. Hän mielellään pitäisi ne ominaan. Hän yritti pitää Gigglesin askelluksen rauhallisena, mutta ruunalla oli eriävä mielipide.

”Olen edelleen yllättynyt, että olet jo nyt töissä”, Bex virnisti. ”Yritin saada Laurenin lyömään vetoa, ettet olisi paikalla ennen puoltapäivää, mutta hän ei suostunut. Näin kovin me uskomme siihen, että pääset liikkeelle seksikammiostanne”, nainen kiusasi virnuillen kun kannusti Friscon puiden reunustamalle hiekkapolulle ja kannusti hevosen raviin. Rennonletkeää ravia pari kilometriä mäkiselle paikalle ja tadaa, heillä olisi allaan lämpimät hevoset treeniä varten.
”Ei ihme, että naisystäväsi näytti olevan ihan omissa ulottuvuuksissaan, kun ei saanut aamuista nautintoaan.” Tai sitten hän vain liioitteli, koska Lexalla oli kestänyt kaksi sekuntia tavallista kauemmin lyödä tilaus kassakoneeseen.

"Oli lähellä." Emily myönsi nauraen. Se oli ollut kovin, kovin lähellä. 
"Mutta Lexalla oli aamuvuoro." Se oli varmaan ainut syy mikä sai heidät liikkeelle. Emily virnisti leveästi. 
"Arvaa kuka muuten sai hyviä uutisia."

”Ai, Lexan työt ovat ne, millä on väliä?” Bex kiusasi, koska sitähän Emily oli ehdottomasti sanonut.
”Sinä, mutta mitä ne tällä kertaa olivat? Onnea, et ole raskaana seksimaratonista huolimatta?”

"Hänellä on tarkat vuoroaikataulut." Emily korjasi nauraen. 
"Minä. Töihin liittyen. Aivan uudenlainen mahdollisuus jos onni suo:" Hän ei meinannut pysyä aloillaan satulassa. 
"Saan sittenkin Tryonin jälkeen vielä yhden ison kilpailun Ticon kanssa, jos kaikki menee hyvin. Lady on valmis lähettämään meidät Australiaan." Sinne matkaaminen oli aina suuri projektinsa. 

"Et helvetissä!" Bex hihkaisi kiepahtaen satulassa katsomaan Emilyä. Friscon kunniaksi oli sanottava, ettei entinen laukkaratsu laittanut pahakseen moista kieppumista, vaan ravasi rennosti eteenpäin hiekkatiellä.
"Tuohan on aivan mahtavaa! Hitto, Australiassa olisi upeaa käydä muutenkin, mutta että ihan kisoihin... Vau."

"Jep!" Sinne lähteminen oli hankalaa, matka kallis ja sinne ei lähdetty huvikseen vain katselemaan. 
"Tarkoituksena olisi ottaa ainakin Ruby mukaan pienempään luokkaan, kerran nyt sinne lähden. En tiedä, Giggles olisi myös mahdollisuus. Siitä olisi hyvä jäädä tauolle sitten. "

"No kyllä sinun nyt kelpaa", Bex totesi ihaillen. Mikä mahdollisuus se olikaan! "Liimaudun television eteen katsomaan suorituksiasi, vaikka se onkin varmaan ihan naurettavan aamuvarhaista täällä. Hitto, Australiaan. Melkoinen lopetus kaudelle!"

"Eikö! Laskeskelin tässä, että jos pelaan korttini oikein, tai no hevoset, minun ei tarvitse jäädä sivuun yksistäään neljän tähden kilpailuista seuraavan puolentoista vuoden aikana!" Se oli saavutus joka kuulosti hiljaiseksi kuvitellun vuoden jälkeen loistavalta. 
"Adelaidesta alkaen se, Kentucky, Badminton, Luhmülen, Burghley, Pau. Voin osallistua kaikkiin." 

"Kiireinen vuosi siis edessä", nainen naurahti, "mutta ai hitto mikä upea kokemus se olisikaan. En tiedä voiko monikaan sanoa, että on osallistunut kaikkiin neljän tähden kisoihin yhden 12 kuukauden jakson aikana. Olisin kade, jos minulla ei olisi näitä ihania kavereita pitämässä minulle seuraa, kun sinä kerran reissaat ympäri maailmaa omiesi kanssa." Bex taputti lämmöllä Friscon kaulaa, mikä sai työmyyrän pärskähtämään ja jatkamaan samalla tasaisen tappavalla vauhdilla eteenpäin. Frisco ei ollut mitään ellei sitten luotettava ja tasainen suorittaja.

"Niin on. Elättelen toiveita Lexingtonista Ticon kanssa, Copper tai Giggles Badmintoniin, sitten toinen Saksaan, Tico Burghleyhin ja ehkä myös toinen nuorisosta ja sitten Pau yhden kanssa. Se olisi loistavaa." Jos hevoset pysyisivät terveinä ja hän ehjänä. 
"Nyt pois sieltä Friscon hännästä, ei ole noin kiire!"

"Sormet ristissä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tuo olisi ihan mahtavaa!" Bex iloitsi ystävän puolesta. Olisi upeaa nähdä Emily yrittämässä moista.
"Giggles meinaa että tässä on hidasteltu jo ihan tarpeeksi, aika käydä töihin", nainen virnisti olkansa yli toiselle ratsastajalle. Hän kohotti hieman toista nyrkkiään saadakseen Friscon kohottamaan omaa päätään, kun hevosen turpa uhkasi valua luotiviivan alle, ja niin matka sai jatkua.
"Minä olen toki suunniltani ylpeydestä, jos päädyt matkaamaan Australiaan, mutta mitäs lentopelkoinen naisesi tykkää asiasta?" Bex naurahti. Siitä tulisi vielä pitkä ero, jos Emily ei saisi Lexaa suostuteltua koneeseen.

Emily naksautti kieltään. 
"Hänelle kerrotaan vasta kun se on varmaa. Lentoa enemmän häntä varmaan riemastuttaa fakta että olen poissa miltein kuukauden."

"Onnea yritykseen myydä se hyvänä asiana hänelle", Bex nauroi raikuvasti. "Voisinpa olla kärpäsenä katossa, kun kerrot Lexalle. Hän pyörtyy varmaan suorilta jaloilta."

Emily katseli Gigglesin korvia. Bex oli oikeassa. 
"Eipä ole paljon mahdollisuuksia, hän on aiva luvannut tukea uraani, mutta poruahan siitä tulee. Pitää Larissan kanssa lentää hevosten mukana Australiaan ja olla siellä niiden karanteenin ajan ja takaisin tullessa sama lento, joten... Lexa saa olla onnellinen että kotimaassa karanteenatessa ennen lähtöä voin olla kotona!"

"Aijai sinua, menet vielä särkemään nuoren parin sydämetkin siinä sivussa. Olet tänään vauhdissa", Bex kiusasi virnistäen. Eiköhän jokainen tälle alalle päätynyt ymmärtänyt, että joskus suhteet muuttuivat etäsuhteiksi vastoin kaikkien osallisten toiveita.

Emily pyöräytti silmiään. 
"Eiköhän Larissa kestä, hän pääsee Australiaan muutamaksi viikoksi hevosten kanssa." Tyttö tuntui sen tyyppiseltä ihmiseltä että osaisi ajatella asian positiivisesti.

"Suurempi haaste taitaa olla, että saat hänet tulemaan takaisinkin", Bex naurahti. Luulisi, että tyttö olisi aivan kotonaan Australian kuuman auringon alla, kun oli itsekin kotoisin eteläiseltä pallonpuoliskolta.
"Mutta jos satut menettämään hoitajasi Australiassa, minä tiedän yhden hyvän hoitajan, joka olisi varmasti ilolla leivissäsi keväällä", nainen virnisti vinosti. Zoe. Mitä tahansa, jotta hän pääsisi synkeästä hevosenhoitajasta eroon.

"Kyllä hän kaipaa sitten Amandaa jo." Emily totesi hymyillen. Jos ei muuten, niin larissa haluaisi päästä pajattamaan kaiken tapahtuneen ja näkemänsä tyttöystävälleen. 
"Minä tuskin saisin häntä."

"Se taitaa olla pelastava tekijäsi", nainen myönsi nauraen. Kenellepä ei tulisi ikävä parempaa puoliskoa niin pitkän kisamatkan myötä?
"Älä nyt vielä luovuta", Bex virnisti kierosti. "Minulla on suunnitelma."

Emily kallisti päätään. 
"Muistatko että minulla on Larissa?"

"Sinulla voi olla molemmat? Aurinko ja Kuolemanvarjo, tasaavat hyvin toisiaan?" Bex ehdotti nauraen.

"Ja kukas sinulla sitten olisi?" Emily kysäisi enemmän kuin uteliaana.

"En ole vielä päättänyt, mutta joku, jonka olen saanut palkata ihan itse ja joka ei ime kaikkea onnellisuutta huoneesta astumalla sisään", Bex totesi päättäväisenä. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikea houkutella asiansa osaavaa hevosenhoitajaa töihin moisilla kriteereillä.

”Zoe on mukava.” Emily totesi nauraen. Nainen oli oikein mukavaa seuraa. 

"Kenties täydenkuun aikaan humalassa päällään seisten", Bex mutisi suoristaen hieman Friscoa, kun ruuna uhkasi hukata toisen lapansa liikkeessä. Hevosessa oli vielä paljon työstettävää, mutta juuri se teki entisestä laukkurista niin mielenkiintoisen projektin. Frisco ja Nero olisivat hänen mahdollisuutensa osoittaa, että hän osasi tehdä muutakin kuin vain ratsastaa valmiita voittajia.
"Tiedätkö, löysin ihan loistavan salatun mahdollisuuden Kingsgaten kotiinkuljetuksesta eilen Laurenin kanssa", Bex kertoi muistellessaan sunnuntaiaamun krapulakoomaa. Hän ei halunnut edes ajatella kaikkia niitä kertoja, kun oli tilannut valtavan määrän ruokaa supermarketista kotiinsa ollessaan liian laiska kiertelemään varsinaisesti kaupoilla. "Meinasimme ensin lähettää teille tuunatun kakun onnitellaksemme pride-seksistä, mutta säälimme lopulta lähettiparkaa, joka olisi kuitenkin joutunut todistamaan teitä luonnonpuvuissa oviaukossa."

Emily kurtisti kulmiaan. Halusiko hän edes tietää? 
Ei, ei olisi halunnut. 
”Lexa avaa oven aina vähintään aamutakissa.” Emily lohdutti nauru raikuen.

"Helpottava tieto. Ehkä ovellenne siis uskaltaa ilman, että lähettää varoitusviestin ensin puolta tuntia ennen, sitten vartin kohdalla, kymmentä minuuttia ennen, viittä minuuttia ennen ja lopulta vielä 'olen nyt ovella'", Bex kiusasi nauraen. "Ja no, Lexa olisi kuitenkin snobeillut supermarketin kakuista, joten lähetimme sen parempaan osoitteeseen." Eikö muka ollut ollut ihan asiallista lähettää suklaakakku 'Onnea seksistä!' tekstikoristelulla Sashalle? Ainakin se oli naurattanut kovasti sunnuntaina, kun toinen vaihtoehto olisi ollut itkeä asiasta.

Emily pudisteli päätään.
”Hanki sitä itsellesi niin ei tarvitse onnitella muita?” Emily nauroi edelleen. Bex ja Lauren olivat ääliöitä. 

"Hei!" Bex nauroi kiepahtaen katsomaan Emilyä olkansa yli. "Minä katkaisin kuivan kauteni jo viime kuussa. Ei tosin täyttänyt odotuksia, joten keskityn taas kilpailemaan. Paljon paremmat endorfiinit tästä saa kuin seksistä." Tai sitten hänen seuralaisensa oli vain ollut tavattoman keskiverto kumppani.

Emily pyöräytti silmiään. 
”Surkeaa seksiä.” Hyvä seksi oli kuin neljän tähden kilpailut. 
”Joku taso pitää olla, Bex.”

"Haista sinä kukkanen", Bex naurahti ja irrotti hetkeksi toisen kätensä voidakseen näyttää keskisormea Emilylle.
"Tasossani ei ole mitään vikaa. Keskityn vain muihin asioihin nyt. Talvella sitten, kun on kisataukoa kuukausi kaupalla, on hyvä juosta miesten perässä. Tai oikeastaan juoksuttaa heitä minun perässäni", nainen virnisti.

”Tsk, mikäs siinä jos ei laadulla ole väliä.” Muuten tasossa olisi paljon huomauttamista. 
”Pidä hauskaa. Minä menen ensin hetkeksi paratiisiin lomalle ja menen sitten Australiaan. Lupaan laittaa postikortteja.”

"Jos et aio jakaa, niin älä ilveile meille muille laadusta. Mitäs veit markkinoilta taas yhden näppärän sinkun", Bex naurahti olkansa yli. Hän taputti Friscon kaulaa kääntäessään ruunan risteyksestä vasemmalle ja muistutti hevosta jälleen siitä, missä päätä kuului kannatella.
"Vihaan sinua juuri nyt. Loma ihan minne tahansa, missä aurinko paistaa, kelpaisi minullekin syksyksi."

”En tosiaan jaa. Minun pikku mas.... mussukkani.” Emily antoi periksi ja päästi malttamattoman irlantilaisen Friscon rinnalle. Muuten se vielä jyräisi toisen yli innostuksissaan. 
”Senkus. Minä rakastan elämääni nyt.”

"Mussukka ei sovi sinun suuhusi", Bex huomioi naurahtaen. "Keksi parempia hellittelynimiä. Minusta Pocahontaksessa olisi edelleen tyyliä!" Frisco heilautti korviaan taakse kuunnellakseen ratsastajaansa, mutta kun ohjeita ei tullut, jatkoi ruuna rentoa ravia Giggles rinnallaan ja korvat hörössä. Bex taputti hevosen punertavaa kaulaa kiitokseksi siitä, ettei ruuna lyönyt tätäkin kilpailutilanteeksi, jossa pitäisi saada oma turpa Gigglesin edelle.

Mussukka oli oikein hyvä korvike masokistille. Ajatus sai virnistämään.
”En käytä sitä juurikaan.” 

"Tuo on helpottava kuulla", Bex virnisti vinosti. "Olette jo riittävän ällöttäviä ilman kultamussukoita ja hanipupuja."

”Mmmm’m.” Saattoi olla että nainen ei enää keskittynyt Bexiin vaan muistoin Lexasta lauantaina turhautuneena.

Bexin silmät siristyivät, kun Emily vaikeni. Hän vilkaisi vieressä kulkevaa ratsastajaa ja harkitsi tökkäävänsä naista raipalla kylkeen, mutta päätti lopulta sitä vastaan. Olisi kovin ikävää, jos Giggles päättäisi hypätä eteen moisen teon seurauksena ja pudottaisi Emilyn, tai jotain muuta.
"Yritä nyt pysyä tässä hetkessä, jooko?" Bex vetosi hetken jälkeen silmiään pyöräyttäen. "Naisesi odottaa paluutasi varmasti kuumeisella innolla. Sinut vielä houkutellaan harrastamaan hävyttömyyksiä vessatiloihin."

Emily virnisti leveästi. 
”Minä en tekisi sellaista vessatiloissa, olen hieno nainen. Ja Lexa tietää sen.”

"Heinäladolla sitten", Bex virnisti vinosti. "Eikö se ole jokaisen teini-ikäisen hevostytön salainen haave? Siinä tosin olisi heiniä jokapaikassa ja kaamea sotku, puhumattakaan sitten siitä miten hitosti heinät nipistelevät ja... Kuka näitä Hollywood-fantasioita oikein keksii, kun ne ovat kaikki näin epäkäytännöllisiä?"

Bexin ajatusketju oli hulvaton. 
”Sänky on paras.” Koska sinne oli mukavin jäädä makaamaan jälkikäteen. 

"Oletpa sinä nyt mielikuvitukseton", Bex kiusasi virnistäen ja otti riskin tökäten raipalla Emilyn saapasta. "Olen pettynyt. Odotin sinulta jotakin selitystä kaipaavaa kommenttia portaikosta tai vaatekaapista." Tai jostakin muusta kovin yllättävästä valinnasta.

”Sänky on monikäyttöinen ja sinne on mukava jäädä makaamaan.” Emily selitti logiikkaansa. 
”Ja siellä on helppo viettää tunteja.”

"No joo, totta tuokin", Bex myöntyi. Hänellä harvoin vain oli seuraa, joka tahtoi jäädä makoilemaan sänkyyn enää jälkikäteen. Oli kumma, miten jotkin pienet ilot unohtuivat täysin sinkkuuden myötä.
"Sinä ja sinun tuntisi. Varo vain, päädytte pian Guinnessin ennätysten kirjaan eniten seksiä vuorokaudessa harrastavana parina, tai jotakin vastaavaa."

”Voi, otan mielelläni sen ennätyksen.” Hän miltein kehräsi. No niin, keskitytääs töihin. 
”Niin. Mäkitreeniä?”

"Tietenkin ottaisit", Bex pyöräytti silmiään. "Olisihan sekin keino saada nimensä historiaan. Näen jo lööppilehtien otsikot. 'Edgerlyt ovat palkanneet nymfomaanin - tässäkö vaatimuslista työhaastatteluun?'" Nainen naureskeli huvittuneena.
"Kyllä, sitä juuri. Onnittelut Emily, muistit vielä, miksi lähdimme maastoon!"

”Hei! Tietenkin muistan ja älä ikinä enää puhu työnantajista ja makuuhuonetoiminnoista samassa lauseessa.” Ei, hän ei halunnut ajatella asiaa.

"Hyvä on, hyvä on, en puhu", nainen nauroi raikuvasti. "Ihan vain koska olen niin mahtava ystävä, että otan huomioon rajoittuneisuutesi enkä ehdoin tahdoin tahdo tehdä olostasi epämukavaa."

”Voi kiitos. Oliko tuo vihje?” Saiko hän muka Bexin joskus vaivaantuneeksi?

"Ei, se oli vain osoitus siitä, miten upea ystävä olen", Bex virnisti. "Kuvitteletko tosiaan, että onnistuisit joskus tekemään minun olostani epämukavan? Muistaakseni sinä se harkitsit sohvatyynyjen väliin katoamista, kun Merry hyppelehti näkyviin paketti suussaan."

Emily harkitsi sitä uudelleen kun ystävä mainitsi asiasta. 
”Noh! Minä jopa kehtasin ostaa käsiraudat!”

"Oho!" Bex teeskenteli äärimmäisen yllättynyttä. "Olen ylpeä sinusta. Niin sanoinkuvaamattoman ylpeä! Tämä ansaitsee julkisen tunnustuksen ylpeydestä. Etusivulle paikallislehteen."

”Ei ansaitse. Mas... mussukka oli kyllä vähän nyrpeänä.” Kukapa ei olisi kun naisystävä heittäytyi julmaksi? Niinpä. 

”Mitähän syytä hänellä oli olla nyrpeänä?” Bex naurahti. ”Luulisi, että hän olisi ollut onnesta soikeana, kun voisi napsauttaa raudat ranteisiisi ja piinata sinua miten tahansa.” Mielessä ei käynytkään, että tilanne olisi ollut toisinpäin.
”Tiedätkö, mussukka ei todella ole noin vaikea sana. Tarvitset sanakirjan. Ostan sen sinulle joululahjaksi.”

”Kuka sanoi että hän naksautteli niitä mihinkään?” Emily kyseenalaisti Bexin ajatukset. Ehei, joku muu oli kärsinyt kuin hän. Kerrankin.

Bex kohotti kulmaansa.
”Sinä, neiti viaton, joka olit kuolla seksikauppaan puheistasi päätellen, kahlitsit naisystäväsi? Randall, sinä kettu!” Bex nauroi raikuvasti.

”Ansainnut sen! Hitto ansainnut sen!” Emily puolustautui ja viittoi Bexiä nostamaan laukan. Aletaan töihin niin voimme jättää tämän aiheen, kiitos.

”En minä muuta väittänytkään!” Bex nauroi raikuvasti ja valmisteli hieman kankean laukannoston. Sulavuus ei tosiaankaan ollut Friscon vahvimpia puolia, mutta heillä olisi aikaa hioa sitä. Ruuna oli todellinen tykki maastoesteillä ja tasaisen varma suorittaja rataesteillä, joten eiköhän siitä kenttäratsun saisi leivottua. Hän nousi jalustimille seisomaan antaessaan Friscon laukata loivaa, pitkää mäkeä ylös ja pyrki häiritsemään hevosta mahdollisimman vähän, kun ratsu työskenteli hänen allaan. Ainoa, mistä rautiasta sai vähän väliä muistuttaa oli se, ettei pään saanut antaa roikkua.
”Tiedätkö mikä olisi makeaa? Tatuointi”, Bex ilmoitti kääntäessään hevosen pitkän mäen päällä ympäri ja lähti laskeutumaan takaisin alas käynnissä.

Emily antoi irlantilaisen tarkoituksella hieman venyttää itseään. Käytä koko kroppaasi, kiitos. 
”Tatuointi? Millainen?”

”En tiedä”, Bex naurahti. Hän ei ollut päässyt niin pitkälle suunnitelmissaan. Tatuoinnit maksoivatkin niin hirvittäviä summia, ettei pohdinta ollut vielä ajankohtainen. Mutta ehkä kauden päätteeksi, kuka tiesi.
”Jokin mustalla toteutettu ehdottomasti. Ehkä sellainen geometrinen viivoilla ja sahalaitakuvioilla tehty hevonen? Tai susi? Tai toisaalta ihan kokonainen hihakin olisi upea, jos siihen saisi vähän väriä.”

Emily kurtisti kulmiaan. 
”Olen välillä haaveillut tatuoinnista, mutta se on niin pysyvä.” Lexan tatuoinnit muistuttivat hyvin pysyvyydestä.

”Sehän siinä on ideana, urpo”, Bex naurahti. Tatuointi pysyisi iholla ikuisesti ja olisi osa häntä. Se oli hilpeä ajatus.
”En minä ainakaan maksaisi sellaisia summia jostakin, joka katoaisi hetkessä.”

”Tiedän! Mutta ne... ne ovat sitten siinä. Muistittavat sinua aina.” Ja voisivat vaikka saada seuraavan naisystävän käyttäytymään kuin idiootti.

”Riippuu siitä, mistä ne muistuttavat, mutta eikö se olisi vain ihanaa? Että on jotain, millä muistella elämän parhaita hetkiä tai suurimpia saavutuksia tai jotain? Minä tatuoisin ylpeydellä Dianan nimen iholleni Burghleyn takia”, nainen naurahti. Bexin silmät syttyivät. Ehkä siinä olisikin ideaa! Ei suoraan Dianan nimessä, mutta vaikka pienessä timanttitatuoinnissa. Osana suurempaa tatuointia.
Hänen täytyisi värvätä taiteellisempia ystäviään apuun.

”Tai kipeimpiä menetyksiä.” Se tuli suusta ulos aivan liian nopeasti. Alhaalla Giggles sai kääntyä ympäri ja laukata takaisin ylös Friscon kanssa.

Bex pyyhki kummastuneisuuden kasvoiltaan keskittyen jälleen korjaamaan Friscon pään asentoa laukan aikana. Töihin täytyi keskittyä ylöspäin mennessä, mutta laskeutuessa mikään ei estänyt palaamasta takaisin aiempaan keskustelunaiheeseen.
”Miksi ihmeessä tahtoisit ottaa tatuoinnin, joka muistuttaisi jostakin, minkä tahtoisit unohtaa?” Kipeä menetys ei kuulostanut varsinaisesti asialta, jota olisi mukava muistella.

Emily kohautti harteitaan. Sen kun olisi tiennyt. 
”Lexa on ottanut. Kaksi. Kuolleen kihlattunsa muistoksi.”

Bex kurtisti kulmiaan. Hän oli ihaillut Lexan ranteen kukkatatuointia useaan otteeseen, muttei ollut koskaan kysellyt siitä sen enempää.
”Lexa nyt on kaikilla tavoin poikkeustapaus. Onnistuit löytämään itsellesi kummajaisen”, Bex julisti naurahtaen. Ehkä parempi pitää tunnelma kevyenä eikä antaa Emilyn vajota synkeisiin ajatuksiin naisystävänsä menneisyydestä.

”Joka muuten vain sattui olemaan senaattorin tytär.” Emily purskautti ulos. Vittu senaattorin tytär.

Selvä, hän oli auttamatta myöhässä aiheen kevennyksen tai täydellisen vaihdon kanssa. Parempi kai siis antaa Emilylle mahdollisuus purkaa tuntojaan. Ties kuinka kauan nainen oli näitäkin ajatuksia veivannut mielensä ylhäisessä yksinäisyydessä.
”Korjaan aiempaani sen verran, että Lexa on selvästi kasvattanut hieman järkeä päähänsä. Sinä olet ehdottomasti askel ylöspäin. Kenttäratsastus aina ennen politiikkaa.” Hyvä ettei Charles ollut kuulemassa, sillä miehen tärkeysjärjestys oli selvästi päinvastainen.

Ironista Bexin suusta tosiaan. 
”Olenko? En ole niin varma. Se... aa! En käsitä miksi se asia sa minut ajattelemaan ja tekemään typeriä. Lexa vielä jättää minut kun kyllästyy vakuuttelemaan.”

Bex ei tiennyt, mitä sanoa siihen. Hänellä ei ollut maagisia vastauksia naiselle, jonka pää oli selvästi täynnä ajatuksia, joista kaikki eivät suinkaan olleet hyväntuulisia.
”En usko, että hän on sinua jättämässä ihan vähällä”, nainen huomautti pehmeästi. ”Vastahan hän yritti murhata minut katseellaan, koska kehtasin koskea sinua. Se ei ole minun kokemukseni mukaan käytöstä, joka kielii siitä, että hän on kyllästynyt tai väsähtänyt sinuun.”

”Vielä!” Emily pyöräytti koko päätään silmien mukana.
”Naksahtelen typeristä asioista.juuri nyt on vaikeampi löytää epäitsevarmempaa kuin minä.”

”Onko hän sanonut sinulle, että tunteesi ovat typeriä?” Bex kysyi kannustaen kävelevää täysiveristä lähemmäs irlantilaista serkkua.
”Hänen on ymmärrettävä se, ettet ole välttämättä parhaimmillasi joka hetki. Ei kai kukaan voisi mitään muuta odottaakaan!”

”On! Tai no ei että typeriä, hän ei sanoisi niin rumasti, mutta osoittaa ne mielellään turhiksi. Kun minä värjään hiukset vaaleiksi, naksahdan kesken grillijuhlien tai aion pukeutua kuin konservatiivi.”

”Siinä on ero, Emily”, Bex huomautti. Oli eri asia vakuuttaa, ettei ollut syytä huoleen kuin kutsua typeräksi ja ylitunteelliseksi idiootiksi.
”Miksi sinä yrität olla kukaan muu? Siltä varalta ettet ole vielä tajunnut sitä, sait jo naisesi. Juuri sellaisena kuin olet.”

Emily veti syvään henkeä. 
”Bex, en tiedä kuka olen. Tai tiennyt keväällä. Nyt jotenkin. Olin vuosia joku muu.” Siltä se tuntui. 

”Siinä tapauksessa on aika pysähtyä, istua alas ja tuijottaa tiiviisti peiliin, kunnes keksit vastauksen”, Bex totesi. ”Kun viihdyt omassa nahassasi, viihdyt missä tahansa.”

”Ei se ole sitä. Rakastan elämää näin ja nyt useammin koen että kaikki on kunnossa.” Kunnes tuli... hetkiä jolloin ei ollut.
”Mutta elin muiden odotuksille. On hankalaa vain... lakata etsimästä sellaisia.”

Useammin ei ollut aina, mutta ehkä siihen oli turha tarttua.
”Aika siis oppia. Kenenkään muun odotuksilla kuin omillasi ei ole mitään väliä”, Bex julisti. Ehkä se oli syy sille, miksi hän oli ollut sinkku niin pitkään.

”Tiedän!” Niin hänelle oli sanottukin monesti. 
”Se on vain kovin helppoa. Ha yritän edelleen valehdella, joka kerta sanon että kaikki on hyvin, vaikka sisällä räjähtäisi.”

”Lopeta se”, Bex sihahti. ”Kaikkea muuta voit työstää seuraavan vuoden, mutta et voi valehdella siitä, miltä sinusta tuntuu. Se on julminta, mitä voit muille tehdä. Sinusta välitetään, joten kun sinulta kysytään miten voit, vastaat rehellisesti.”

”Vastaan lopulta.” Lexa oli taitava saamaan Emilyn kiinni valheesta ja myöntämään sen.

”Voit siis säästää kaikkien aikaa ja tunteita, ja vastata rehellisesti jo alusta asti”, Bex huomautti. Jos valheesta jäi kuitenkin kiinni, mitä järkeä oli käyttää aikaa ja energiaa sen ylläpitoon. Nainen käänsi Friscon ympäri ja nosti jälleen rullaavan laukan, jolla pitkäkin mäki tuntui taittuvan nopeasti, eikö entinen juoksija edes hengästynyt mäkeä kiivetessään.
”Ei omista tunteista puhuminen niin vaikeaa ole.” Lausahduksen ironia ei ollut täysin hukassa Bexinkään mielessä, mutta nainen sysäsi moisen sivuun. Eri asia.

Emily halusi nauraa Bexin sanoille, mutta jätti sen tekemättä. 
”No ei se aina ole maailman helpointakaan.”

”Ei, mutta ei se ole mahdottoman vaikeaakaan. Mikä on pahinta, mitä voi käydä, kun puhut tunteistasi Lexalle? Ihan rehellisesti”, Bex haastoi pienen hymyn kera. Hän voisi ainakin yrittää takoa asiaa Emilyn umpiluiseen kalloon.

”Minä tiedän että mitään pahaa tuskin tapahtuu. Ja sitten taas... voin menettää kaiken jos sanon liikaa. Ja tiedän, että menetän kaiken jos en sano mitään. Ja käyn terapiassa, ennen kuin edes kysyt.”

”Hyvä, että tajuat eron itse”, nainen totesi. Se olisi ollut hänen seuraava pointtinsa. Että sanomattomuuden vaikutukset olisivat varmasti paljon pahemmat.
”Miltä sinusta on tuntunut, jos hän on vältellyt sanomasta jotakin siinä pelossa, että sanoisi liikaa?” Bex kysyi arvellen, että Lexakin oli syyllistynyt moiseen kerran tai kahdesti. Tai kahdenkymmenennen kerran jo. ”Sellaiseksi sinä teet hänen olonsa aina, kun valehtelet omista tunteistasi.”

Emily räpäytti silmiään. Se oli hirveää, hän tiesi sen. Jos vain olisi lähtenyt jo vuosia sitten, olisi ollut vähemmän koottavaa. 
”Tiedät vastauksen.”

”Muista se aina, kun tahdot valehdella hänelle”, Bex muistutti. Se voisi olla hänen panoksensa ystävien parisuhteeseen. Aikainen joululahja molemmille tai jotakin. Päivän Doctor Phil kiintiö oli tulossa täyteen, sillä mitä kauemmin tätä jatkaisi, sitä vaarallisimmille vesille he ajautuisivat.
”Vielä kerran ylös?” Nainen ehdotti heidän lähestyessään jälleen mäen juurta. Frisco oli jo valmis kääntymään ympäri tietäessään tarkalleen kääntöpaikan ja sitä seuraavan laukan ylämäkeen.

Emily nyökkäsi ja käänsi irlantilaisruunan ympäri. Sen kunto alkoi olla kohdillaan ja Emily tyytyväinen hevoseen kaikin puolin. Ehkä Australiassa kaksi tähteä ei olisi ongelma. Hän taputti ruunan kaulaa hymyillen. 
”Hienot mäkitreenajat.”

”Hienot pojat ovat”, Bex myötäili ja lähetti ennakoivan Friscon liikkeelle vielä viimeisen kerran. Hän antoi ruunan valita itse oman tahtinsa, vaikka se olikin hieman reippaampi kuin mitä hän olisi valinnut, ja tyytyi vain myötäilemään mukana. Friscon hengitystä oli helppo kuunnella, eikä täysiverinen puuskuttanut hidastaessaan mäen huipulla. Tahti ei ollut ollut liian reipas. Hieno poika hänelläkin, ja viikonloppuna Frisco pääsisi ensimmäisiin kenttäkisoihinsa ikinä.
”Väittäisin, että me ansaitsemme herkkukahvit kunhan palaamme tallille”, Bex päätti lähtiessään laskeutumaan tällä kertaa mäen toista puolta alas. He pääsisivät sitä kautta tallille ilman, että joutuisivat kulkemaan samaa reittiä kuin aiemmin.

Emily vilkaisi Bexiä hymyillen. 
”Niin ansaitsemme. Koska mehän tässä suuren työn teimme.” Eivät suinkan hevoset.

”Hevoset eivät ole vielä oppineet nauttimaan kahvista, joten me nautimme niiden puolesta”, Bex järkeili naurahtaen.

”Seeelvä. Sovitaan niin.” Emily ei laittanut vastaan. Kahvi kelpasi aina. 
”Jos sinä menet edeltä tilaamaan kahvit ja minä ilmoitan Larissalle uudesta suunnitelmasta ja käytän sinu tekosyynä paeta riemua?”

”Tehdään niin”, nainen naurahti eikä aikonut edes protestoida sitä, miten häntä käytettiin tekosyynä tai selityksenä tai minälie. Aivan vapaasti.
”Lexa varmaan osaa valmistaa jonkin telepaattisen yhteysmuodon myötä sinulle juuri sen kahvin, mitä tänään tekee mieli?” Eipähän tarvitsisi opetella Emilyn vaihtuvia tilauksia ulkoa, kun ne tuntuivat olevan ainoat tilaukset, jotka Lexa edelleenkään sai epäröimättä oikein.

”Eiköhän. Hänellä on vahva veikkaus siitä.” Emily totesi nauraen, jalkautuen pihassa Gigglesin selästä ja suuntasi pesupaikalle. Larissan ainakin piti odotella siellä.

”Hyvä niin”, Bex naurahti. Se oli helpotus. Hän laskeutui Friscon selästä ojentaen ohjat tallityöntekijälle, sillä Zoea oli turha yrittää juoksuttaa Rileyn hevosten kanssa. Elämän pienet ilot, ehdottomasti.
”Hei”, Larissa tervehti pirteästi astahtaen heti lähemmäs pukemaan riimua Gigglesin suitsien päälle, jotta hevosen saisi kiinnitettyä pesupaikalle. ”Miten meni maastossa?”

Emily jätti hevosen Larissalle, alkaen riisua omia varusteita. 
”Hyvin, Giggles on aina mukava maastokaveri. Larissa, kuule. Meille tuli mahdollisia muutoksia loppusyksyyn ja se tarkoittaisi vähän pidempää työmatkaa.”

”Mahtavaa”, tyttö virnisti ja taputti hevosen kaulaa kehuina. Hieno Giggles, kun oli käyttäytynyt maastossa.
”Ai? Minne sinä meinaat asettua kodiksi hevosten kanssa?” Oliko jossakin päin Eurooppaa jokin esteratsastuksen Sunshine Tourin vastine kenttäratsastajille?

”Kodiksi nimenomaan.” Emily naurahti kun veti kypärän päästään. 
”Lady haluaisi että menen Ticon kanssa Australiaan. Kiitos ilmaston ja karanteenilakien, puhutaan neljästä viikosta, noin.”

”Australiaan?” Larissa kysyi epäuskoisena. Se kuulosti niin kaukaiselta ja eksoottiselta ja- hevostenhan täytyisi lentää sinne!
”Vau. Se kuulostaa hienolta.”

Emily nyökkäsi. 
”Australiaan. Adelaidessa on neljän tähden kilpailu ja kolmipäiväinen kahden tähden kilpailu. Kolme hevosta mukana, mahdollisesti. Tico, tämä kaveri ja Ruby. Kuulostaako kauhealta?”

”Kauhealta?” Larissa inahti intoa täynnä. ”Se kuulostaa upealta!” Lukuunottamatta sitä, miten pitkästä kisamatkasta olisi kyse, mutta senkin voisi ottaa seikkailuna. Useampi viikko vieraassa maassa - ja vielä Australiassa! Kyllä siitä selviäisi hymyssäsuin.
”Koska lähdetään?” Tyttö virnisti leikillään. ”Tulen mukaan vaikka salakuljetettuna, et enää pääse minusta eroon.”

Emily nauroi Larissan innolle. Loistava tyttö. 
”Marraskuussa. Minä käyn ensin lepäämässä vähän ja sitten treenataan täällä kaikki kuntoon.” Emily lupasi hymyillen. 
”Mutta hyvä että suostut lähtemään.”

”Oletko hullu? Tietenkin suostun!” Ei hän kieltäytyisi, vaikka mikä olisi. Tämä kuulosti kerrassaan upealta kisamatkalta, jota hän ei jättäisi väliin mistään hinnasta.
”Laitan sen heti ylös kalenteriini. Valtavan kokoisin kirjaimin. Australiaan! Vau!”

Emilyä nauratti se into. 
”Et ole noin innoissasi oltuasi jumissa kanssani kaksi viikkoa edes ennen kilpailuja.”

”Jos olemme jumissa Australiassa, olen onnessani vaikka olisimme jumissa lentokentällä”, Larissa virnisti. He olisivat Australiassa, joten väliäkö sillä!

”Emme ole. Alustava asumismuoto on sovittu niin että saamme vuokrata sieltä jonkinlaisen asunnon. Ja sen ei tiedettävästi tarvitse olla mikään rotankolo.” Emily totesi hymyillen. Tämän takia hän rakasti työnantajiaan. 

”Kuulostaa täydelliseltä”, Larissa naurahti innoissaan. Tästä tulisi ihan mahtavaa! Hän pääsisi Australiaan.
”Alan hoitaa viisumiasioita hetimmiten”, tyttö lupasi pirteästi. Hän olisi loppusyksystä aivan valmis lomailemaan - tai siis työskentelemään - Australiassa.

Emily nyökkäsi. 
”Hyvä. Kysy jos on kysyttävää ja otta kuitti kaikesta niin laitetaan samassa paketissa postiin. Hilpaisen tästä kahville.” Sitten kohti kahvilaa.

”Teen niin”, tyttö lupasi pirteästi. Päivän parhaat uutiset ehdottomasti. Tällaiset muutokset suunnitelmiin eivät haitanneet lainkaan.
Bex oli tilannut kahvit ja istunut niiden kanssa pöytään vilkuillen huvittuneena tiskin takana häärivää naista, joka oli vielä pahemmin omissa maailmoissaan kuin yleensä.
”Luulen että olet rikkonut baristamme”, Bex kiusasi Emilyä työntäessään naisen eteen toisen herkkukahveista. Lexakin suunnisti pöydän ääneen selvästi oman taukonsa taas Emilyn mukaan ajoittaneena ja kumartui painamaan suukon Emilyn päälaelle istahtaessaan alas.

Emily hymyili tullessaan kahvilaan ja saadulle suukolle kovin hellästi. 
"Bex on sitä mieltä että menit rikki."

”Minä en ole yhtään rikki”, Lexa vastasi nenäänsä nyrpistäen. Hän oli vain hieman väsynyt, siitä huolimatta miten sunnuntai oli kulunut lähinnä makuuasennossa. Hän ei enää selvästi ollut yhtä nuori kuin yliopistossa, kun krapulakin tuntui kestävän kokonaisen vuorokauden. Tai puolitoista. Hän ei ollut edelleenkään ihan varma, että kävi täydellä teholla.
”Miksi sinä olet heti kantelemassa minusta?” Bex pudisteli päätään sormeaan Emilylle heristäen. ”Ystävillä pitäisi olla salaisuuksia.”

"Sinun kanssasi ei kuitenkaan ole salaisuuksia." Emily huomautti huvittuneena ja hipaisi Lexan poskea. Hetkinen. 
"Kuules kulta." Hän kurtisti kulmiaan ja kokeili nyt molemmin käsin amerikkalaisen poskia ja otsaa. 
"Sinulla on kuumetta."

”Julmaa”, Bex puhahti. Täytyihän ystävillä olla salaisuuksia! Muitakin kuin se, mihin heidän numeroiden huutelunsa liittyi.
”Pah”, Lexa puhahti, ”minä en ole ikinä kipeänä. Sinun kätesi ovat vain jääkylmät hevosten pesemisestä. Olen ihan kunnossa.”

Emily kurtisti kulmiaan. 
"En ole pessyt tänään yhtään hevosta." Hän huomautti hellästi. 

”Sitten jäädytit sormesi jossain muualla”, Lexa totesi kohottaen Emilyn kättä huulilleen. ”Minä olen ihan kunnossa. Älä huolehdi.” Petollinen keho pyrki selvästi todistamaan moisen vääräksi, kun hän värähti heti kylmästä. Ilmastoinnin syytä.

Emily vilkaisi bexiä. 
"... Eikös ensiapukaapissa ole kuumemittari?"

”On”, Bex vahvisti. Mitäpä ensiapukaapista ei löytyisi? Tallilla oli tarvetta vähän kaikelle, joten oli parempi varustautua mihin tahansa.
”Älkää nyt viitsikö”, Lexa vastusteli puhahtaen, kun Bex nousi ylös lähteäkseen hakemaan kuumemittaria. ”Millie, tämä on naurettavaa”, nainen vetosi. Hän ei ollut koskaan kipeänä!

”Viitsinme.” Emily totesi ja otti naisystäväänsä kädestä. Et karkaa mihinkään. 
”Jos tämä on kerran naurettavaa, mittaamisessa ei ole mitään pahaa.”

”Ajan tuhlausta”, Lexa nurisi. Hän ei ollut kipeänä! Kyllä hän olisi tiennyt, jos olisi ollut. Häntä vain väsytti viikonlopun jäljiltä, siinä kaikki.
”Olet minulle leffaillan velkaa, kun mittari näyttää ettei minulla ole kuumetta.”

"Selvä, minä olen." Emily totesi tyynesti ja silitteli Lexan kättä. 
"Olet mahdoton."

”Sinä se tuhlaat hyvää kahvitaukoa kuumemittarin metsästämiseen”, Lexa nurisi tyytymättömänä. Ehkä hän oli hippusen nyreämmällä päällä kuin yleensä, vaikka nainen itse ei moista tietenkään huomannut. Hänestähän kaikki oli aivan hyvin. Bex palasi mittarin kanssa.
”Osaatko mitata itse kuumeesi vai pitääkö sinua pidellä käsistä ja jaloista kiinni?” Punapää virnisti ojentaessaan mittaria ja puhdistusliinoja naiselle, joka pyyhkäisi mittarin desinfioivalla lapulla ennen kuin lykkäsi sen paidan kaula-aukosta kainaloonsa valmiina todistamaan ylihuolehtivalle naisystävälleen, että hän oli aivan täysin kunnossa. Piippauksen jälkeen hän vilkaisi mittarin digitaalista näyttöä kulmat kurtistuen.
”Tämä ei voi olla oikein”, Lexa puhahti testaten toisenkin kerran, mutta lukema ei laskenut. Edelleen mittari sinnikkäästi väitti, että hänellä oli kuumetta 38 astetta. Ei voinut pitää paikkaansa. ”Kuumemittarinne on rikki”, nainen puhahti antaen kolhuja kestävän tikun pudota käsistään pöydälle.

Emily katseli toimitusta ja piti naamansa peruslukemilla. Hän otti toisen mittauksen jälkeen sen ja mittasi omansa. Piippauksen jälkeen hän katsoi lukemaa. 
”36,6. Se toimii hyvin.”

Lexan silmät siristyivät.
"Mittarinne on muukalaisvastainen. Se tietää että olen amerikkalainen ja käyttää sitä minua vastaan", nainen puhahti. Bex tukahdutti naurun kahvikuppinsa taakse.

Emily pudisteli päätään. 
"Mennään kotiin mittaamaan sellaisella joka ei ole. Alieni Amerikasta."

"Minulla on vielä työpäivä kesken", Lexa protestoi kulmat kurtistuen. Ei hän voisi vain lähteä kesken päivän! "En ole yhtään kipeänä. Vähän vain väsynyt, siinä kaikki." Hän ei suostunut itsepäisesti uskomaan mitään muuta. Tämä oli väsymystä ja venynyttä krapulaa, siinä kaikki.

Emily nyökkäsi ja otti kahvinsa. 
"Hetki pieni." Nainen asteli tallin toimistoon ja palasi pian takaisin paperin kanssa. 
"Et ole enää. Merrick käski lääkärin kautta kotiin."

Lexa näytti varsin nyrtyneeltä jäädessään kaksin Bexin kanssa, joka vain virnuili ja koetti olla nauramatta ääneen. Amerikkalainen ei tosiaankaan ollut mukavaa seuraa kipeänä, kun oli näin ikävällä tuulella.
"No siinä vasta tuhlataankin veronmaksajien rahoja", Lexa puhahti heittäen kätensä ilmaan. Ei lääkärille menty tällaisen tähden! "Ihan turha reissu, josta tulee naurettava lasku." Ei sentään suoraan hänelle, kiitos ilmaisen perusterveydenhuollon, mutta NHS ja sitä kautta veronmaksajat joutuisivat pulittamaan pitkän pennin ihan tyhjästä.

Emily kohoti kulmaansa. 
"Selvä, sitten suoraan kotiin. Tsup, mennääs." Hän totesi tiukasti ja nakutti tuolin selkänojaa nakutellen sitä sormillaan.

"Tämä on aivan typerää", nainen nurisi, mutta nousi silti pöydän äärestä. Bexiä nauratti, miten henkilökohtaisena loukkauksena Lexa tuntui ottavan kuumeensa. Jokainen sairasti flunssan silloin tällöin.
"Et ole oikeasti saattamassa minua kotiin, koska minulla on ihan vähän lämpöä?" Lexa kyseenalaisti kulmaansa kohottamalla. "Sinulla on töitä."

”Olen minä.” Emily puuskahti. 
”Tulen vahtimaan ettet mene Merryn kanssa maratonille kotona.”

"Sinulla on töitä", Lexa toisti itsepintaisesti uudelleen. Hän pärjäisi kyllä, mutta Emilyllä oli tehtävää tallilla. Ei nainen voisi vaihtaa päivää hevosten parissa hänen lapsenvahtinaan toimimiseen. Jälkimmäisestä ei maksettu mitään.

Emily huokaisi. 
”Minä voin soittaa milloin tahansa. Tai vaatia kuvaa. Ja sinun on parasta olla sohvalla tai sängyssä, selvisikö? Tai sinä et näe minua sängyssä hetkeen.”

"Minä olen", Lexa lupasi tyytymättömästi nuristen. Missä muuallakaan hän olisi, kun hänet oli kerran jo lähetetty töistä kotiin? "Hauskaa työpäivää. Äläkä yritäkään livistää tallilta kotiin ennen kuin olet tehnyt päivän työsi, tai sinä et näe minua sängyssä hetkeen", nainen mutisi varsin tyhjän uhkauksen, mutta se oli parasta, mihin hän tässä hetkessä pystyi.

Emily hymyili viattomana uhkaukselle. 
”Minun nimenomaan on parempi nähdä sinut siellä.” Hän totesi huvittuneena ja pudisteli päätään. 
”Olet rakas.”

Lexa mulkaisi Emilyä pahasti. Siinähän virnuili, saatana. Hyvähän naisen oli, kun ei ollut kipeänä. Ei sillä että hänkään olisi oikeasti ollut kovin kipeänä. Mittarissa oli varmasti vikaa.
"Sinä et", nainen mutisi ärtyneenä takaisin. Hän ei tosiaankaan ollut hyväntuulinen kipeänä, joten onnea vain Emilylle hänen kanssaan.

Emily hymyili Lexalle hellästi ja lähetti naiselle lentosuukon. 
"Olet rakas. Bex, palataas töihin. ja sinä." Emily siristi silmiään. 
"Kotiin."

Lexa näytti edelleen yhtä tyytymättömältä, kun suunnisti naama rutussa parkkipaikalle. Bexiä nauratti, kun hän katseli hetken naisen perään, ennen kuin kääntyi Emilyn puoleen.
"Minusta tuntuu, että sinulla on kovin kiukkuinen kaveri vastassa ovella iltapäivällä", punapää naurahti pöyhien kypärän latistamia hiuksiaan, kun lähti kävelemään takaisin tallin halki.

Emily kohautti olkiaan. 
”Siinäpä on sitten, en aio välittää.” Hän totesi tyynesti ja hymyili hieman. 

"Sinun lienee parasta pysähtyä kotimatkalla hakemaan ruokaa", Bex naurahti. "Epäilen, ettei sinulle ole tänään tarjolla kolmen ruokalajin illallista, kun kotiudut."

”Parempi olisi olla olematta ja levätä.” Emily tosiaan hakisi ruokaa ja Lexa pysyisi levossa, hitto soikoon. 
”Mitä sinulla on ohjelmassa seuraavaksi?”

"Odotan innolla illalla tilannepäivitystä", Bex naurahti. Hän vilkaisi rannekelloaan, joka oli kolhiintunut tallipäivien myötä kunnolla. Vielä se kuitenkin pysyi jotenkuten ajassa ja naarmuisesta kellotaulusta näki ajan, joten se palveli tarkoitustaan.
"Suunnittelin hyppääväni pientä kavalettisarjaa ja innareita jumppana Neron kanssa."

Emily nyökkäsi mietteliäänä. 
"Voisinn tulla kiukkuisen pikkujenkkini kanssa seuraksi. Tai no, nyt se on varmaan iso kiukkuinen jenkki, kun Lexa on se pieni." Emily totesi leveästi hymyillen. 

"Tervetuloa vain", Bex naurahti. "Kyllä mukaan mahtuu. Äläkä anna kiukkuisen jenkkisi kuulla sinun puhuvan noin, tai hän on pian raivokas jenkki."

"Ei hän minulle huutaisi." Emily totesi huvittuneena ja suunnisti hakemaan kiukkupussiaan tarhasta. 
"Nähdään kohta!" Emily toteutti lupauksensa - tai uhkauksensa - kun saapui kentälle luimivan ja naisen selkään noustessa alleen potkivan täysiveriristeytyksen. 
"Älä kakara jaksa." Emily nauroi kun kiristi satulavyötä ja nuori hevonen uhitteli vilauttelemalla hampaita pohjetta päin, kuitenkaan purematta. 

"Jos niin väität", Bex naurahti suunnistaessaan itse Neron luokse, joka oli valmis lähtemään töihin. Tummanruunikko täysiverinen katseli uteliaana ympärilleen, kun hän hyppäsi hevosen selkään vilkuillen kavalettisarjoja ja matalia innareita, joita kentälle oli koottu tallityöntekijöiden toimesta. Zoe ei arvostaisi yhtäkään pudotettua puomia, kun hevosenhoitaja oli kerran siirtynyt kamera kädessään kentän laidalle katsomaan Neron treeniä.
"Se todellakin on kiukutteleva pikkujenkki", Bex virnisti Emilylle kun alkoi lämmitellä Neroa reippaassa ravissa. Ruunan kanssa vaati edelleen paljon työtä, jotta hevosen sai rennoksi, ja se oli tälläkin kertaa hänen ensimmäinen tavoitteensa.
"Huonoa tuuria sinulla jenkkiesi kanssa, kun valitset kiukkupusseja."

Ditto polkaisi tyytymättömänä kiukutellen alleen. 
"oh! Oles nyt." Nainen sen selästä naurahti päätään pudistellen. Hän haki ohjat tuntumalle ja lähti tekemään samaa kuin Bex. Rentouttamaan hevosta. 

Bexiä huvitti suuresti Ditton kiukuttelu. Se muistutti häntä Bubblesista. Pieni poni oli ollut yksi pirulainen, kun oli ollut huonolla tuulella, eli noin 23 tuntia vuorokaudesta.
"Kiukkupusseista saa hyviä kilparatsuja muutaman vuoden jälkeen, kun ne antavat hieman edes periksi kiukuttelusta", Bex naurahti. "Vaikka eivätpä ne koskaan kunnolla siitä eroon opi."

Ditto oli huonolla tuulella vain kun se ei saanut olla rauhassa. Silloinn nurta hevosta alkoi ärsyttää. 
"Tämä on jo oikein hyvä hevoslapsi Sitä vain ärsyttää nämä ihmisen huomiota tuovat toimenpiteet oman rauhan ja töiden välissä."

"Onhan se nyt julmaa, kun joutuu lääpityksi", Bex naurahti. Kamala kohtalo suorastaan. "Se ei selvästi muistuta omistajaansa", hän lisäsi vinosti virnistäen.

”noh!” Emily älähti hevosen selästä, joka oli heti paremmalla tuulella kun sai keskittyä töihin. 
”Ditto vain on itsenäinen ja itsepäinen nuori mies.”

"Niinpä niin", Bex nauroi keskittyen hetkeksi työntekoon tumman täysiverisen kanssa. Nero liikkui jäykkänä kuin rautakanki, mutta ainakin hevonen teki aina mitä hän pyysi, vaikka jännittynyt olikin. Hän ei voinut kuin toivoa, että ruuna asettuisi nopeasti ja lopettaisi moisen jännittämisen, sillä kilpailuista ei ollut tulla mitään edes näin matalalla tasolla, kun ruuna liikkui kouluradan läpi äärimmilleen jännittyneenä.

Emily sai omansa rentoutumaan nopeammin, mutta ylimääräinen eteenpäinpyrkimys oli hankalampi. Mokoma kuumakalle, huomasi että hevosessa oli täysiveristä.

Bex työsti Neroa ympyröillä ja kahdeksikoilla, kunnes hevonen alkoi liikkua pehmeämmin ja hän saattoi kehua ratsuaan tyytyväisenä. Niin sitä piti, pikkupoika. Sen jälkeen oli hyvä hypätä muutama ristikko testin, ennen kuin hän alkaisi kunnolla työstää täysiveristä estesarjoilla.
"Joskus on kiva päästä hyppimään tällaisia yhdistelmiä", nainen naurahti kehuessaan hevosta parin puhtaan hypyn jälkeen. "Vielä enemmän, kun pääsee kisoissa näkemään, miten paljon hevoset ovat kehittäneet lihaksiaan. Vielä kun Nero oppisi nostamaan jalkojaan nopeammin, niin kaikki olisi täydellistä."

Emily vilkaisi kaksikon työskentelyä Bexin sanojen seurauksena. 
”Kyllä se oppii. Viimeistään kuten tämä kuulemma oppi.”

"Aivan varmasti. En aio antaa sille muita vaihtoehtoja", nainen naurahti. Hän oli ympäripuhunut Charlesin hankkimaan Neron, joten nyt hänen olisi aika todistaa, miten hyvä hankinta entinen laukkuri olikaan.

”ditto kuulemma heitti rajun kuperkeikan ja oppi siinä yhtä jos toista.” Hän naurahti pehmeästi ja taputteli nuoren orinsa kaulaa kun se oli suorittanut väistöä oikein sievästi.

"Ihan varmasti oppi", nainen naurahti. Ei siinä voinut olla oppimatta. "Candy on alkanut varovaiseksi veden kanssa. Lentänyt kuulemma nurin parina viime vuotena turhan usein. Täytyy toivoa, ettei se lähetä minua viikonloppuna uimaan." Se vasta olisikin, jos hän ensimmäisissä kisoissaan Candyn kanssa päätyisi sukeltamaan vesielementtiin.
"Täytyy varmaan silti pakata useampi pari valkosia housuja."

”suosittelen, jos se päättää että sinä uit ja hän ei kasta kavion kärkeäkään.” Sekin oli mahdollista. 
”Olisit ihan ansainnut sen joka tapauksessa.”

"Ansainnut?" Bex kysyi epäuskoisena ja pidätti hevosta. "Mitähän minä olen tehnyt ansaitakseni kylpyhetken muiden edessä?"

”Aivan varmasti jollekin jotain.” Emily vastasi nauraen. Aina Bex oli jotakin tehnyt.

"Pah! Miksi ihmeessä olen edes ystäväsi?" Bex pudisteli päätään naurua äänessään ja nosti laukan Neron kanssa. Sen jälkeen oli hyvä kääntyä kahden esteen askeleen välillä olevalle sarjalle ja laittaa ruunaa töihin. Zoekin alkoi seurata hevosta katseellaan kamera kädessään, vaikka näyttikin siltä, että olisi mieluummin missä tahansa muualla.
"Teeppä perässä!" Bex uhosi nauraen Emilylle, kuin matalien esteiden sarjassa olisi ollut jotakin kovin haastavaakin.

”Ehkä sinä toivot lahjojeni tarttuvan ja siksi riiput vanavedessäni!” Emily piruili takaisin ja ohjasi Ditton kohti pientä sarjaa. Se ylitti ne oikein siivosti, joskin halusi kaahata niiden jälkeen, kuulematta pidätteitä. 
”Nyt sitten, kuuntele!”

"Unelmissasi!" Bex heitti olkansa yli nauraen. Hän vei ruunan ravissa kavalettilinjoille ja napautti kannuksillaan täysiverisen kylkeä, kun Nero kolautti puomia kunnolla. Keskittyisi nyt edes hieman jalkoihinsa. Zoe ei näyttänyt kovinkaan vaikuttuneelta seuratessaan nuoren hevosen treeniä. Hevosenhoitaja oli ollut tavattoman nihkeä Neroa kohtaan alusta asti, eikä tämä missään nimessä parantanut tilannetta.
"Ditto ei aio ottaa aikavirheitä!" Bex nauroi katsellessaan maalilätäköstä juossutta hevosta.

Emily pyöräytti silmiään ja pysäytti orin rajusti kääntämällä kun pidäte ei muuten mennyt läpi. 
”Ei tosiaan ota!” Ehkä se olisi etu myöhemmin, mutta nyt ei. 

”Vielä kun onnistuisit kanavoimaan vauhdin oikeisiin asioihin”, Bex kiusasi virnuillen ja kolautteli jälleen mennessään kavaletteja, kun Nero ei viitsinyt nostaa koipiaan kunnolla. Nuori ruuna keksi idean kuitenkin nopeasti, sillä kolmannella kerralla polvet kohosivat eivätkä kaviot kopsuneet värillisiin puomeihin. Ei Nero ihan typerä ollut, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Emily keskittyi taas hakemaan rauhallisuutta Ditton askellukseen, siinä määrin kuin se oli hevosen kanssa mahdollista. 
”Hei Bex, kerroinko 4th of July juhlista aiemmin?”

"Et! Haluanko edes kuulla?" Bex virnisti vinosti. "Ketä minä huijaan, tietenkin tahdon. Anna tulla!" Milloinpa hän olisi vähästä säikähtänyt. Tai edes silloin pitänyt suutaan kiinni, kun olisi kannattanut.

”Tietenkin haluat.” Emily totesi virnistäen, vakavoituen sitten. 
”Tiesitkö että Cavanaugh osaa vitsailla?”

"Muutoinkin kuin haukkumalla kaikkia? Ei varmasti osaa", Bex puhahti vastaukseksi ja pudisteli päätään. Ei todellakaan. Nero sai hypätä innarin ravilähestymisellä, ja Bex harkitsi kiepauttavansa ruunan kesken esteen ulos, kun hevonen ei osunut edes ensimmäisellä esteellä kohdalleen. Ei nyt ollut niin vaikeaa nähdä ponnistuskohtaa, poikahyvä. He kuitenkin suoriutuivat sarjasta kaatumatta, vaikka tyylikkäältä se ei näyttänytkään, ja hän tunsi Zoen silmät selässään. Siinäpähän tuomitsi. Tekisi itse paremmin - mutta ai niin, eihän hevosenhoitaja uskaltanut hypätä mitään maapuomia suurempaa.

Emily keskittyi työstämään Dittoa sileällä. Tänään oli selvästi liian tykki päivä, jotta olisi järkeä päästää nuorukainen puomien lähelle. 
”Osaa hän. Ja olla helvetin epäreilu vesisodassa. Hän asuu Lexan ystävän naapurissa. Tai klooni asuu.”

"Vesisodassa?" Bex kysyi epäuskoisena. "Leikit vesisotaa Cactuksen kanssa? Mikä sinua vaivaa? Oletko sinäkin kipeänä? Harhainen?" Bex päivitteli päätään pudistellen.

”Lexa aloitti. Hän yllytti lapset ja kamppasin hänet maahan. Irlantilainen kosti Lexan ja lasten uhrien puolesta vesiletkun kanssa.” Emily mutristi huultaan. 
”Ehkä minä olen tullut hulluksi.”

Bex nauroi raikuvasti kertomukselle. Vai oli Lexa aloittanut koko vesisodan.
"Et selvästi aivan niin hulluksi kuin naisystäväsi", nainen järkeili nauraen. Ei kai kukaan täysjärkinen aloittanut vesisotaa, jossa voisi vahingossa kastella Cavanaughn? Siinähän voisi päästä hengestään!
"Mutta kyllä, olet ehdottomasti tullut hulluksi. Ainakin vähän."

Emily vilkaisi Bexiä. 
”Se on selvästi tarttuvaa.” Hän huokaisi alistuneena. 
”En ymmärrä miten sillä miehellä on niinkin nätti naisystävä.”

"Ilmiselvästi. Voi sinua parkaa", Bex nauroi ja pysäytti Neron, kun nuori ruuna ei ollut kuunnella häntä sitten lainkaan. Pieni hetki tasajaloin seisten tekisi vain hyvää. Täytyisihän hevosen oppia seisomaan aloillaan kouluradallakin.
"Et ehkä halua ymmärtää. Minä en ainakaan, jos tiedät mitä tarkoitan", nainen virnisti vinosti ja vapautti kädet hetkeksi ohjista, jotta saattoi näyttää ensin pienempää ja sitten suurempaa etäisyyttä käsiensä välillä nauraen. Kypsyys oli aivan yliarvostettua, eikö?

Emily irvisti. 
"Hei, nyt... Hyi!" Nainen pudisteli päätään ja suunnisti kohti kentän porttia. 
"Ole hyvä Zoe, saat jäädä kärsimään tuosta ihan itse. Ei tuota kestä. Hyi, Bex, hyi!"

Zoe suuntasi varsin nyreän katseen Emilylle. Mikä kunnia se olikaan, että hän saisi nyt sietää ratsastajaa ihan itse. Tajusikohan Bex edes, että hän videokuvasi ratsukkoa?
"Minä vain vastasin kysymykseesi!" Bex puolustautui nauraen, ennen kuin hevosenhoitajan tiukan mulkaisun myötä keräsi ohjat takaisin käsiinsä jatkaakseen työntekoa kunnolla.

Emily taputti Zoen päälakea orinsa selästä hellästi ja poistui muualle oman ostoksensa kanssa. Työpäivän jälkeen hän haki heille ruokaa - itselleen pizzaa ja Lexalle kanakeittoa. Hän tuli kotiin ja käytti Merryn ulkona ennen kuin asteli eteistä pidemmälle. Vasta sitten hän tuli ruokien kanssa peremmälle. 
"Hei rakas!"

Lexa oli viettänyt päivänsä unen ja todellisuuden rajamailla harhaillen. Hän oli asettunut tyynykasan ja muutaman viltin kanssa sohvalle, ja oli vuoroin potkinut niitä pois päältään kuumuudessa ja kietoutunut niihin tiukemmin, kun kuume nousi ja sai värisemään kylmästä. Nyt hän oli jälleen kääriytynyt peittoihin tiukaksi burritoksi, eikä naisesta näkynyt kuin sottaiselle nyytille pään päälle kerätyt hiukset ja puolet tyytymättömään irvistykseen rutistuneesta naamasta.
"Hei", hän raakkui käheällä äänellä tervehdykseksi. Kurkkukipukin oli saapunut päivän myötä kunnolla ja ääni kadonnut jonnekin toiseen galaksiin. "Miten töissä meni?"

Emily irvisti naisen äänen kuullessaan. Hän laski Lexan keiton sohvapöydälle ja etsi käsilaukustaan apteeksin muovikassin. Kurkkupastilleja, särkylääkettä. 
"Hyvin. Kulta, imeskele pari pastillia ja tuossa on sinulle kanakeittoa. Tuon lusikan ja juotavaa." 

Lexa kampesi itsensä istualteen sohvalla ja hieroi hetken sairauden myötä kalvenneita kasvojaan, kun koetti saada kiinni siitä, mitä Emily oli sanonut. Kurkkupastilleja. Aivan. Nainen kurotti paketin suuntaan ja hetken räpeltämisen jälkeen onnistui poimimaan pastillin ja nakkaamaan sen suuhunsa.
"Kiitos", hän kähähti Emilylle ja veti vilttejä tiukemmin ympärilleen, kun kylmät väreet juoksivat pitkin selkää. Hiton kuume. "Vihaan tätä."

Emily pudisteli päätään ja palasi juomalasien ja pizzalautasen kanssa, istuen itse lattialle. 
”Ole onnellinen että tulit kipeäksi nyt etkä kun pitäisi olla maailmalla.”

"En ole onnellinen", nainen mutisi karkealla äänellään. Hän ei olisi iloinen siitä, että oli tullut kipeäksi nyt. Hänen ei pitäisi koskaan tulla kipeäksi!
"Tämä on ihan ajan tuhlausta. En voi edes tehdä mitään järkevää, kun en pysy hereillä puolta tuntia pidempään."

”No sitten et tee vaan lepäät ja rentoudut.” Emily puuskahti ja pyöräytti silmiään. Hän haukkasi pizzasta palasen ja laittoi telkkarin päälle.

"En halua", Lexa valitti naristen. Ei tosiaankaan huvittanut vain olla ja maata. Siinä kyllästyi niin nopeasti! Hän lusikoi hieman keittoa suuhunsa ja näytti kovin surkealta siitä huolimatta, miten hyvältä lämmin ruoka maistui. "Olisin paljon mieluummin terve. Televisiostakaan ei tule yhtään mitään. Ihan turha koko roska, miksi edes hankimme sen?"

”Koska minä pidän elokuvista,neiti nurisija.” Hän naurahti silmiään pyöritellen.

”Mutta ne ovat ihan typeriä”, Lexa valitti surkeana. Päiväsaikaan ruudulla pyörivät uusinnat eivät tosiaankaan olleet voittaneet häntä puolelleen. Aivotonta roskaa kymmenien kanavien täydeltä.
”Tässä keitossa on perunaa. Miksi keittoihin pitää tunkea perunaa?” Ei, mikään ei ollut tänään hyvin. Ei edes perunat, joita hän itsekin laittoi kanakeittoon silloin kun moista innostui tekemään. Se ei kuitenkaan estänyt nurisemasta asiasta nyt - eikä nurina puolestaan estänyt syömästä keittoa perunanpaloja lukuunottamatta.

”Meillä on Netflix syystä.” Emily huomautti naurahtaen. Voi kiukuttelijaa. 
”Mikä sinun elämääsi parantaisi?”

Hän mutisi jotakin epäselvää Netflixinkin turhuudesta, ennen kuin sulloi suun täydeltä lämmintä keittoa. Nielaiseminenkin oli aavistuksen helpompaa kuin aiemmin, kun hän oli koettanut tunnollisesti hörppiä vettä. Ehkä se oli lämpimän ruoan tai pastillin syytä, mutta oli mitä oli, hän oli siitä kiitollinen.
”Se etten olisi kipeänä”, nainen tuhahti kuin asia olisi ilmiselvä, ja päätyi aivastamaan heti perään. Aivastelu ei vain ottanut loppuakseen, ja Lexa työnsi keittoa kauemmas itsestään murjottaen jälleen kerran.
”Siinä on liikaa pippuria. Tai jotain.” Hänen aivastelunsa oli ilmiselvästi keiton syytä eikä suinkaan osa päälle pukannutta flunssaa.

Emily pudisteli päätään ja antoi kiukkupussinsa olla. 
"Selvä. Söit nyt ainakin vähäsen." Emilylle se riitti. Hän venytteli hieman ja huokaisi sitten. 
"Olet mahdoton."

Lexa murjotti kuin pieni lapsi käpertyessään tiukemmin peittoihinsa. Hän ei ollut yhtään mahdoton! Kipeänä olo oli vain tavattoman surkea. Ei se ollut hänen syytään. Ei tosin kestänyt kauaa, kun nainen laskeutui takaisin makuulteen sohvalle ja kurotti kädellään koskettamaan lattialla istuvan Emilyn punaisia hiuksia.
"Mahtuisit kyllä kainaloonikin", nainen raakkui peittokääreensä sisältä. "Ei tarvitsisi istua lattialla."

Emily vilkaisi Lexaa kulma koholla. 
"Ja tulisin kipeäksi? Mitäpä jos ei." Hän ei tosiaan kokeilisi nyt onneaan. Hiuksia sai kyllä hipsutella.

"Tulet kipeäksi jos olet tullaksesi", nainen valitti. Ei kai siltä voisi välttyä, kun asui yhdessä? Johan hän oli levittänyt taudinaiheuttajia kaikkialle heidän asunnossaan.
"Ja sinun täytyy kuitenkin tulla yöksi viereeni. Muuten en nuku", Lexa järkeili kulmat kurtistuen. Miten saattoikin olla, että ajatukset tuntuivat olevan niin totaalisen tervaiset? Hyvä kun oikeat sanat löytyivät kielelle riittävän nopeasti puheen tahtiin.

"Toisella meistä on kahdet suuret kilpailut seuraavan kahden kuukauden aikana ja liuta pienempiä ennen sitä." Emily huomautti hymyillen. 

"Joten aiot jäädä nukkumaan sohvalle? Vai jättää minut sohvalle?" Lexa nurisi surkeana. Sairastaminen kuulosti vain entistä pahemmalta, mitä kauemmin sitä kesti. Hän ei saisi edes pidellä Emilyä syleilyssään ennen kuin olisi terve. Julma, julma maailma.

"Kyllä minä viereesi nukkumaan tulen." Hän lupasi nauraen. Sen hän nyt voisi tehdä, mutta muuten hän ei ollut aikeissa kyllä kovasti kiehnätä naisystävässään.

"Hyvä", Lexa vastasi jatkaen Emilyn hiusten laiskaa näpertämistä. Siihen hän jaksoi sentään keskittyä hetkeksi, ja teki mieli kiukutellakin vähän vähemmän, kun Emily oli siinä. Sairastaminen oli kamalaa, mutta vielä pahempaa siitä tuli, jos oli aivan yksin. Nainen vajosi syvään uneen varsin nopeasti eikä havahtunut edes siihen, kun Merry säntäsi haukkuen ovelle koputuksen kuultuaan. Jodie hymyili tervehdykseksi kauppakassi kädessään.
"Kuulin, että sait känkkäränkän kylään", nainen tervehti naurahtaen. Hän ei todellakaan elätellyt pienintäkään illuusiota siitä, miten kamala flunssapotilas Lexa osasi olla. "Joko olet ehtinyt selvittämään parhaan tavan kuljettaa ruumis ulos asunnolta, vai onnistuitko tainnuttamaan Lexan?"

Emily havahtui koputukseen, astellen avaamaan. Oh, Jodie. 
"Hei, tule sisään." Hän väisti ja kokensi Merryn pois. 
"Sain. Nukahti hiusteni räpeltämiseen. Pöljä." 

”Onnekasta”, Jodie vastasi astuen sisään ja riisui kenkänsä eteiseen, vaikkei suunnitellutkaan viipyvänsä kauaa.
”Toin ensiapupaketin, koska tiedän miten kammottava hän osaa olla”, nainen lisäsi ojentaen kauppakassia Emilylle. ”Siellä on mauttomia kuppikeittoja ja riisikakkuja.” Hän ei voinut ymmärtää, miten kukaan tahtoisi syödä moisia koskaan, mutta ne tuntuivat olevan ainoa asia, mitä Lexa söi sairastaessaan ilman kamalaa narinaa.
”Ja vähän suklaata sinulle, koska jokainen ansaitsee palkinnon siitä hyvästä että sietää kiukkuavaa Lexaa.”

"Olet ihana. Kyllä hän söi kanakeittoa. Jossa ei nyt olisi saanut olla perunaa ja oli liikaa pippuria ja... tapan hänet." Emily myönsi huvittuneena, pudistellen päätään. 
"Haluatko kahvia tai teetä?"

”Niinpä tietysti”, Jodie naurahti. ”Auta armias jos siinä ei olisi ollut perunaa, sitten se olisi varmasti ollut jonkun tumpelon tekemää.” Lexa löysi valitettavaa mistä tahansa ollessaan kipeänä, ja juuri sen tähden oli niin rasittava potilas.
”Tiedän hyvin tunteen”, nainen nauroi lämmöllä. Hänkin oli suunnitellut Lexan murhaa useasti, kun nainen oli nuoruudessaan sairastanut.
”No voinhan minä vaikka kupillisen teetä juoda”, Jodie myöntyi hymyillen ja kumartui rapsuttamaan Merryn korvaa. ”Jakaa tuskasi siitä, millaisen mörököllin olet saanut seuraksesi.”

Emily nyökkäsi ja asteli keittiöön, naksauttaen keittimen päälle kun sai sinne vettä. 
"kaipaan seuraa joka ei kiukuttele."

"En yhtään ihmettele", Jodie naurahti istahtaen keittiön saarekkeen korkealle jakkaralle. "Hän on kuin pieni uhmaikäinen lapsi", nainen lisäsi vilkaisten olkansa yli sohvalla nukkuvaa Lexaa. Ei tosiaankaan käynyt kateeksi Emilyä, joka joutuisi sietämään moista kiukuttelua.
"Toivottavasti hän paranee pian. Jos ei niin harmillista, mutta minä en ota häntä päivähoitoon vaikka hermosi olisivat miten kireällä tahansa."

"Sitten minä vain maagisesti pidennän työpäiviä." Emily totesi viattomasti hymyillen. 
"Muuuten... Et ottaisi Merryä hoitoon kun Lexakin lähtee Tryoniin? Ja Burghleyn viikonlopuksi."

"Ovelaa", Jodie virnisti leveästi. Se olisi ehdottomasti hyvä keino pysyä poissa kiukkupussin tieltä, kun Lexa narisisi kipeyttään.
"Totta kai", nainen vakuutti naurahtaen. "Merry on oikein hyvätapainen poika. Nakitan sen Peytonin hoidettavaksi ja kuka tietää, ehkä pääsen eroon koirakyselyistä kun neitokainen tajuaa, miten paljon työtä siihen liittyy." Ja jos ei, ehkä hän voisi sitten antaa periksi, jos Peyton onnistuisi hoitamaan Merryä valittamatta, vaikka lenkit pitäisi tehdä sateessa tai silloinkin, kun olisi paljon kivempi mennä kavereiden kanssa jonnekin.

"Sinä olet vähintään yhtä ovela." Emily viittasi naisen suunnitelmaan Merryn osalta. 
"Kiitos. Lexa lähtee katsomaan molempia kilpailuja niin poika kaipaa hoitopaikkaa." Hän otti heille mukit kaapista ja laski teelaatikon viereen. Sitten vielä maito ja sokeri, ei hän muistanut millä Jodie teensä huumasi. 

"Täytyy olla, kun teinien kanssa säheltää", Jodie naurahti. Ei rajojaan koetteleville teineille muuten pärjännyt, jos ei heittäytynyt ovelaksi ja kieroksi.
"Hän mainitsikin, että on lähdössä käymään Yhdysvalloissa. En tosin osannut sanoa oliko hän innostuneempi siitä, että pääsee katsomaan sinua vai konsertista", Jodie pudisteli päätään huvittuneena ja poimi teepussin laatikosta.

Emily käänsi katsettaan. Hetkinen. 
”... konsertti?”

Jodie näytti hetken kummastuneelta. Oliko Lexa maininnut hänelle jotakin, mitä nainen ei ollut kertonut vielä Emilylle?
"Niin? Kansas Cityssä, edellisen viikon lauantaina", nainen räpäytti silmiään. Oli vaikea kuvitella, että Lexa olisi osannut olla hiljaa keikasta, mutta kai siihen oli vain uskottava. "Hän sai hankittua lipun Taylor Swiftin kiertueelle."

Emily peitti kasvot käsillään. 
Taylor Swift. Monta asiaa hän saattoi antaa anteeksi mutta... Ei. 
"... Minä otan eron..."

"Vedät rajan siihen, millaista musiikkia hän kuuntelee?" Jodie naurahti huvittuneena. "Et siihen, miten hän kiukuttelee perunanpaloista keitossa?"

"Swift." Emily totesi tyynesti. Jep, jokin raja nyt vain oli vedettävä. 
"Jeesus. En minä kestä tällaista."

"Siinä tapauksessa sinulle ei varmaan saisi kertoa, ettei häneltä ole koskaan jäänyt yhtäkään Swiftin kiertuetta väliin", Jodie virnisti vinosti. "Ja suosikkikiertueellaan hän taisi käydä kuudessa eri konsertissa."

Emily ähkäisi hiljaa ja hieraisi ohimoitaan ja kaatoi kuppeihin vettä. 
"Leikin ettet kuullut tätä."

"Sovitaan siis niin", Jodie naurahti. "Mutta ainakin saat hänet mukaan Tryoniin, vaikka lentäminen onkin aina varsinainen show."

"Ai kamala. Ai niin! Minä lähden Australiaan kilpailuihin loppusyksystä." Hän oli kuin pikkulapsi, hehkutti matkaa kaikille.

"Vau", Jodie henkäisi yllättyneenä. "Se onkin melkoinen kisamatka." Australiaan saakka? Kuinka hienoa!
"Tässähän käy ihan kateeksi sinua, kun pääset ensin Yhdysvaltoihin ja sitten Australiaan."

"En ole vieläkään kertonut Lexalle että olen kuukauden poissa." Emily mutisi katse teemukissaan. 
"Suurinpiirtein." 

Hyvä on, se oli ehdottomasti haittapuoli kauas etelään suuntautuvalle kisamatkalle.
"Hän ei tule pitämään siitä", Jodie totesi ilmiselvän asian ja kääntyi katsomaan sohvalla lepäävää naista. "Älä missään nimessä kerro hänelle ennen kuin hän on taas täysissä voimissaan ja hyvällä tuulella. Hän ottaa sen ihan riittävän raskaasti ilman että kerrot hänelle nyt, kun häntä ärsyttää jo kipeänäkin oleminen."

Emily naurahti hiljaa. 
"Minä tiedän. Hän tulee vihaamaan sitä. Ajattele millainen hän on kun olen ollut kaksi viikkoa pois."

"Mieluummin en, kun minä joudun kuuntelemaan sitä valitusta", Jodie naurahti. Lexa soittaisi hänelle epäilemättä joka ilta valittaen yksinäisyyttään ja tylsyyttään ja mitä vielä, kun aikaeron tähden Emily olisi jo nukkumassa.

"Koeta kestää." Emily totesi osaaottavana ja nosti teemukin huulilleen. 
"Ehkä se tekee meille ihan hyvääkin."

"Eipä minulla taida muuta vaihtoehtoja olla", Jodie naurahti. Lexa valittaisi kuitenkin hänelle, ihan sama mitä hän sanoisi tai tekisi. "Kunhan hän pysyy poissa makuuhuoneestani, kaikki on ihan hyvin." Lexa oli toivottoman hankala heitettävä ulos sen jälkeen, kun nainen oli päättänyt tehdä olonsa kotoisaksi hänen sängyllään, eikä hän kaivannut ihmistakiaista roikkumaan itsessään. Halailkoot tyynyä sen aikaa kun Emily oli poissa. Tai Merryä, jos koiraparka ei aivan tukehtuisi.
"Voit toki vakuutella itseäsi siitä, jos tahdot."

Emily vilkaisi Lexaa sohvalla ja sitten Jodieta. 
"Tekee se. Olemme aika tiiviisti yhdessä." Aika tiiviisti oli kauniisti sanottu. 

"Sitä se teettää, kun asuu samassa osoitteessa", nainen naurahti vilkaisten itsekin nukkuvan naisen suuntaan. Voi Lexa. Jopa syvän unen keskellä nainen onnistui näyttämään kertakaikkisen tympääntyneeltä, kun tummat kulmat olivat painuneet kurttuun ja huulet mutristuneet. Hän oli kovin onnellinen siitä, että oli saapunut Lexan nukkuessa, sillä ei kaivannut muistutusta siitä, miten pahantuulinen nainen osasi olla.
"Kasvun paikka teille molemmille, vai miten sitä ikinä sanotaankaan. Mutta voin kertoa omasta kokemuksesta, että pitkät välimatkat ovat kamalia, vaikka kyseessä olisi lyhytkin ajanjakso." Hänen ja Aaronin ensimmäiset seurusteluvuodet olivat kuluneet maapallon eri puolilla. Kuinka kumma ajatus, että siitäkin oli jo pieni elinikä.

Emily hymyili haikeasti. 
"Varmasti. Mutta ehkä minusta tulee sitten vähän siedettävämpi." Eikä halkoisi päätään suihkussa. 

"Sinulla voi vielä olla toivoa, mutta Lexasta en menisi vannomaan", nainen naurahti, vaikka äänessä olikin lämpöä. Niin paljon kuin hän ystävästään vinoilikin, oli Lexa kuitenkin kuin perhettä.
"Saat vielä päivässä sata viestiä, kun hänen täytyy kertoa sinulle jokaisesta kivestäkin, jonka näki ulkoillessaan Merryn kanssa."

"En saa koska hänen lompakkonsa ei kestä sitä laskua." Emily totesi nauraen. Ehei, ei tosiaan. 
"ja en ehkä myöskään kärsi ajatuksesta kun näen hänet tauon jälkeen." Pitäisi ottaa sille aikaa hotellihuone.

"Hän hankkii liittymän, johon saa enemmän dataa", nainen naurahti. Lexa keksisi keinon pitää huolta, että voisi milloin tahansa kommunikoida Emilyn kanssa. Vaikka sitten videopuhelun kautta keskellä koiralenkkiä. Äkkiähän sitä hankkisi enemmän dataa pakettiinsa.
"Hyvä niin. Hän tulee vielä laskemaan tunteja siihen, että näkee sinut jälleen."

Emily pureskeli kevyesti kynttään. 
"... pitää varata hotellihuone siksi aikaa, vaikka asun muuten vuokra-asunnossa hoitajien kanssa." Se oli ehdotonta. 

Se sai Jodien nauramaan lämmöllä. Vai että hotellihuone.
"Voi olla, että hoitajasi arvostaisivat sitä", hän myöntyi yhä nauraen ja siemaisi teetään. "Toivottavasti ehdit nähdä Australiassa edes vähän muutakin kuin vain vuokra-asuntosi ja kisapaikan."

"Ehdin! Hevoset ovat karanteenissa kuljetuksen jälkeen kaksi viikkoa ja tarvitsevat aikaa tottua ilmastoon. Joten, meillä on Larissan kanssa aikaa katsella paikkoja. Zoe kuitenkin leikkii ankeuttajaa pitkän reissun takia." Mitä muutakaan tuo tekisi? Hän piti naisesta, mutta että tuo osasi välillä olla hankala. 

"No mutta sehän kuulostaa mukavalta, ankeuttajaa lukuunottamatta", Jodie hymyili leveästi. "Toivottavasti saat todella nauttia reissustasi." Olisihan siinä aikaa, ja karanteenioloissa hevosia tuskin liikutettaisiin niin paljoa kuin muuten. Kunhan vain ylläpidettäisiin jo saavutettua kuntoa, ja siinä se.

Siinä se, samalla totuteltaisiin aivan uuteen ilmanalaan. Eli, aikaa olisi. 
"Saamme me." Hän lupasi hymyillen leveästi. 
"Larissa ainakin aikoo nauttia."

"Ota siis mallia hänestä", Jodie naurahti. Täytyisihän sitä nyt ottaa ilo irti reissusta niin kauas auringon lämpöön. "Olen suorastaan kateellinen. Pieni lomamatka kelpaisi minullekin."

"Se on puoliksi loma." Emily muistutti hymyillen. Suurelta osin se oli myös työmatka hänelle. 
"Mutta aion nauttia siitä silti. Ja voittaa. Sen ainakin aion tehdä." 

"Oikea asenne", nainen nauroi lämmöllä. Täytyihän sitä nyt lähteä ainakin sillä asenteella liikkeelle, että voittoa oltiin hakemassa. Eihän kisamatkassa muuten mitään järkeä olisikaan.
"Kannustamme sinua täältä käsin kovasti."

Emily hymyili leveästi. 
"Tulkaa joskus lähemmäs kaikki paikanpäälle." Lapset voisivat ehkä nauttia siitä? Mistä hän tiesi.

"Täytyy varmaankin", nainen naurahti. "Jokin lähistöllä oleva kilpailu, mihin voimme tulla päiväksi. Selviän ehkä yhdestä päivästä ilman, että hukkaan yhtäkään lasta", Jodie pilaili. Ei lapsia nyt niin montaa ollut, ja kaikki tämänhetkiset sijoituslapsetkin olivat kilttejä ja hyväsydämisiä.

"Noh, ei pienistä ole iloa!" Emily pukkaisi Jodieta olkavarteen kyynärpäällä. 
"Pitää lapsille nyt näyttää oikeaa ratsastusta."

"Oikeaa ratsastusta se on silloinkin, kun hyppäätte pieniä esteitä", Jodie väitti vastaan nauraen ja siemaisi teetään huvittuneena. "Mitä isommat kilpailut, sitä enemmän yleisöä, ja näin ollen mahdollisuuksia hukata lapset."

"Hmh, äläs nyt. Ihan kuin sinä hukkaisin lapsia edes maailmanlopun äärellä." Hän huomautti huvittuneena ja pudisteli päätään. Ei tosiaan hukkaisi. 

"Yritän olla hukkaamatta", Jodie nauroi päätään pudistaen. "Unohdin kyllä kerran Peytonin ostoskeskukseen, mutta mitäs harhaili omille teilleen kun oli niin noloa kulkea minun kanssani." Tai sitten siinä kohtaa vielä varhaisteini tyttö oli nähnyt kavereitaan ja tahtonut kiertää kauppoja mieluummin heidän kanssaan. Kummin tahansa.

"... Se on ehkä sallittua. Minut unohdettiin kerran kotiin. Muuten hyvä, mutta ne olivat minun kilpailuni. Isä taisi rikkoa pari ylinopeusrajoitusta kun haki minut kotoa." Emilyä muisto nauratti. Vanhemmat olivat olleet niin tohinoissaan.

"Eikä!" Jodie nauroi ilahtuneena. Sepäs vasta olikin tarina kerrottavaksi. Vai oli Emily unohtunut kotiin omista kisoistaan. "Tekevälle sattuu. Onpahan jotakin, mitä muistella ja mille nauraa."

Emily nyökkäsi. 
"On tosiaan. Luulisi että he muistaisivat kun sentään adoptoivat minut." Nainen totesi huvittuneena. Mutta ei, se ei taannut mitään.

"Muistivat sitten kuitenkin lopulta, kun palasivat noutamaan sinua", Jodie naurahti. "Minä olen aina sanonut, etten ota lapsia mukaan ruokakauppaan, kun unohtaisin kuitenkin heidät johonkin hyllyjen väliin ja ajelisin kotiin ihmetellen vain ohimennen sitä, miten autossa onkin niin hiljaista."

"Ensimmäisella kahvitauolla." Emily nyökkäsi nauraen. 
"Sellaista sattuu kaikille."

"Oho, no siinä menikin hetki", nainen naurahti epäuskoisena. Hän oli ajatellut vanhempien muistaneen ajomatkalla kilpailuihin, mutta selvästi niin ei ollut käynyt.
"Ehdit kuitenkin, joten loppu hyvin, kaikki hyvin?" Jodie ehdotti huvittuneena.

"Juuri ja juuri. Ne kilpailut eivät menneet kovin hyvin." Emily myönsi nauraen. Se oli ollut pieni kaaos. 
"Eihän minun tarvitse herätellä Lexaa jos hän nukkuu?"

Huonomminkin olisi siis voinut olla - ja nyt kukaan ei voisi unohtaa Emilyä kotiin, kun olisi aika lähteä kisoihin, kun nainen voisi ajaa itsensä kisapaikalle omin voiminkin.
"Jos henkesi on sinulle kallis, en tosiaankaan menisi herättämään häntä", Jodie pudisteli päätään silmät suurina. Ei todellakaan. Kaikki olivat tyytyväisempiä, kun Lexa nukkui kipeänä ollessaan.

Emily nyökkäsi ja laski tyhjän teemukin pöydälle. 
"Sitä minäkin. Ehkä kolkkaan hänet pariksi päiväksi."

"Se on erittäin suositeltavaa", Jodie vakuutti vilkaisten naisen suuntaan. "Pääset paljon vähemmällä. Minä olen moneen kertaan uhannut haudata hänet elävältä, kun hän on kipeänä."

"katsotaan millaiseksi hän heittäytyy. Tapanko hänet nyt vai heti." Emily totesi hymyillen pehmeästi. 
"Ehkä hän ei ole minulle niin paha. Shhh, anna minun haaveilla."

"Saat aina toivoa", Jodie nauroi. "Kuka tietää, ehkä tosiaan pääset vähemmällä. Ehkä hän ei uskalla kiukutella, kun sinä voit kiukutella takaisin."

"Niin. Tai sitten jos hän kiukuttelee, hän pyytelee seuraavan kuukauden anteeksi olemassaoloaan." Emily huomautti hymyillen. 
"Kai te muuten katsotte maailmanmestaruudet?" Hän kiusasi huvittuneena. Totta kai ne pitäisi katsoa, jos hän olisi siellä!

"Sekin on aina mahdollisuus. Minun kanssani hän pyyteli anteeksi kolme päivää, mutta sain aina lopulta kakun, joten", Jodie kohautti harteitaan ennen kuin naurahti. Kakulla sai paljon anteeksi. Varsinkin, kun Lexa oli aina todella panostanut siihen, että tekisi herkkukakun hänelle. Hän ei edelleenkään ymmärtänyt, miten nainen onnistui tekemään red velvet -kakustaan niin maukasta ja kosteaa.
"Tietenkin. Luuletko, että onnistuisin ajamaan lapsia nukkumaan, kun heillä on mahdollisuus nähdä sinut televisiossa?" Siitä ei tulisi yhtään mitään. Parempi vain katsoa kisat suosiolla yhdessä, vaikka aikaero voisikin tarkoittaa, että nuorimmat valvoisivat yli nukkumaanmenoajoistaan. Ei se kerrasta ollut kiinni.

Emily naurahti. Hän saisi sitten ties sun mitä, jos lexa heittäytyi kamalaksi äkäpussiksi. Onneksi hän oli helposti lahjottava tapaus. Ruoka, leivonnaiset. Kaikki kelpasi. 
"Minusta tulee vielä pullukka hänen kanssaan." Nainen vitsaili huvittuneena. 
"En minä tiedä mitä taikavoimia sinulla on. Etenkin kun eräs legenda väittää että olit nyreissäsi kun joku taisi jättää aluksi kertomatta, kun ei itsekään käsittänyt, että mistä tasosta puhutaan." Niin ainakin Lexa oli antanut ymmärtää, että oli unohtanut tällaisen pikkuseikan mainita. 

"Hyvä motivaatio juosta kilometrin pidempi lenkki", Jodie vastasi virnistäen. Tuskinpa Emilyn tarvitsi linjoistaan huolehtia niin paljoa. Nainen oli huippu-urheilija, ja ehkä Lexakin osasi rajoittaa herkkujen tekemistään sen mukaan.
"Minä olen hyvin usein nyreissäni Lexalle", nainen huomautti naurahtaen. "Ei tässä ollut mitään uutta."

Ja Emily liikkui joka päivä enemmän tai vähemmän. Usein enemmän. 
"Se on tullut huomattua. Alan epäillä että ystävyytenne perustuu sille."

"Et olisi kovinkaan kaukana totuudesta moisella epäilyksellä", Jodie naurahti. Hän oli aina ollut enemmän isosisko kuin ystävä Lexalle, vaikka naisilla ei ikäeroa kahta vuotta enempää ollutkaan. Se oli kuitenkin ollut eliniältä tuntunut ero silloin, kun he olivat nuoruudessaan tavanneet.
"Hän tarvitsee jonkun, joka muistuttaa välillä elämän karuista totuuksista. Kun hän sai ensimmäisen kerran suklaata, hän söi sitä niin paljon että valitti vatsakipua koko yön. Minä varoitin että siinä kävisi niin, mutta minua ei kuunneltu, joten hän sai kärsiä", nainen naurahti.

Emily hymyili leveästi. Oli ihan hyvä että lexalla oli sellainen ihminen elämässään. Hetkinen, sai ensimmäisen kerran? 
"... Mitä sinä sillä tarkoitat? Eikö hän ollut vasta vanhempi lapsi kun päätyi huostaan?"

"Seitsemän", Jodie vastasi, "mutta meidän tiemme törmäsivät vasta kun hän oli 12-vuotias." Sekin oli ollut pelkkää onnenkauppaa. Tai epäonnea, miten sitä tahtoi ajatella. He eivät olisi koskaan tavanneet, jos Lexa olisi jäänyt asumaan johonkin aiemmista sijoitusperheistään.
"Hän ei ollut syönyt suklaata aiemmin. Jos hän löysi kolikon kadulta, hän osti niin monta tikkaria kuin vain mahdollista. Suklaapatukat eivät olleet koskaan osuneet hänen tielleen ennen kuin minä annoin hänen maistaa omastani", Jodie naurahti. Hän tuskin koskaan unohtaisi pienen tytön ilmettä, kun hän oli jakanut oman suklaansa.
"Minulla on aina ollut pehmeä kohta suklaalle. Keittiössänikin on jatkuvasti vähintään neljä suklaapatukkaa piiloteltuna hätävaraksi vähän sinne tänne."

Emily tuijotti Jodieta pitkään aivan hiljaa. Sitten mieleen hiipi se valokuva pienestä Lexasta. Se pieni tyttö ostamassa löydetyllä kolikolla tikkareita. Punapää peitti kasvot käsillä ja purskahti itkuun. Sellaiseen että olkapäätkin tärisivät. 
Hän ei ehkä pitänyt yleisesti lapsista, mutta tämä osui kovin syvälle sieluun. 

Jodie oli samantien jalkeilla, kun Emily alkoi itkeä. Ei tämä ollut ollut hänen tarkoituksenaan! Hän siirtyi naisen rinnalle ja kosketti varoen punapään hartiaa.
"Emily?" Nainen kysyi pehmeästi. "Ei ole mitään syytä itkeä." Kaiketi. Hän ei ollut aivan varma.

Emily pudisteli päätään. Kyllä oli. Ajatus oli niin surkea, että jos hän olisi ehtinyt estää itseään, hän ei olisi ajatellut sitä. 
”E-en ikinä tajunnut m-miten surkeaa h-hänen elämänsä on ollut ja...” Ajatus oli vain niin lohduttoman surkea.

Kunhan Lexa olisi kunnossa, hän käskisi naista puhumaan Emilylle lapsuudestaan. Oikeasti puhumaan, eikä vain hyppäämään kaikkien ikävämpien kohtien yli.
"Se ei ole sitä enää", Jodie lohdutti halaten Emilyä toisella kädellään. "Menneisyys on mennyttä. Hänen elämänsä on oikein hyvällä mallilla nyt, eikä hänellä ole syytä suruun."

Emily pudisteli kevyesti päätään. 
”O-olen minäkin adoptoitu mutta...” Hänellä oli siis ajatus siitä kaikesta. 
”Silti! A-ajatus siitä pienestä tytöstä...” Ja taas olkapäät tärisivät rajummin. Kamala ajatus.

"Siitä pienestä tytöstä kasvoi onnellinen nainen", Jodie täydensi ja kääntyi hieman, jotta saattoi halata Emilyä kunnolla. Jos hän olisi osannut ennakoida tämän reaktion, hän ei olisi koskaan maininnut Lexan lapsuutta.
"Lexa sanoisi, ettei sitä tarvitse itkeä."

Emily niiskaisi terävästi. 
"Hänestä hänen eteensä e-ei koskan tarvitisi t-tehdä mitään." Heillä molemmilla oli hieman samaa vikaa, jos tarkkoja oltiin. 

"Ei niin, jos häneltä kysyy", Jodie myönsi. Ystävä ei tosiaankaan helpolla pyytänyt apua tai edes myöntänyt tarvitsevansa sitä, siitä puhumattakaan, että pyytäisi muita tekemään asioita hänen tähtensä.
"Hän on tottunut tekemään kaiken itse."

"Niin!" Emily niiskaisi ja tavoitteli sormiinsa talouspaperia. 
"S-se on... Hiton idiootti." Emily niisti nenänsä ja pudisteli päätään. Lexan itsenäisyydestä itsepäisyydestä karisi juuri paljon romantiikkaa pois.

"Siihen minulla ei ole vastaväitteitä", Jodie naurahti pehmeästi ja rutisti Emilyn hartiaa, ennen kuin laski irti naisesta. Lexa todellakin oli hiton idiootti aina silloin tällöin. Joskus hieman useamminkin.
"Mutta ei se ole syy suruun. Hän itse kertoisi sinulle, miten jokainen kokemus on tehnyt hänestä sen naisen, joka hän nyt on, tai jotakin vastaavaa filosofista pyörittelyä."

Emily pudisteli päätään. 
"Ja vitut." Emily ei nielisi sellaista paskaa sekuntiakaan. Sellainen oli vain kamalien asioiden vähättelyä. 
"... Vitun luupäinen idiootti."

Jodieta huvitti Emilyn tiukka asenne. Hän ei voinut kuin toivoa, että se kestäisi myös siinä kohtaa, kun Lexa räpyttelisi kyyneleistä kosteita silmiään ja puhuisi naista tainnoksiin.
"Ainakin hän saa sinusta hyvää vastusta. Teet minun elämästäni paljon helpompaa, kun pidät hänet aisoissa."

Emily katsoi silmät sirillään kohti sohvaa. Saakelin... saakeli. Lexa oli täydellinen aasi ja kun nainen olisi terve, hän antaisi tuon kuulla sen. 
"Saa. Todellakin. Todellakin pidän tuon luupään aisoissa. Hitto. Minä.. Arh."

"Olet tehnyt hyvää työtä tähänkin asti, joten jatka vain samaan malliin", Jodie kannusti naurahtaen. Oli kaiketi hänen onnensa, että nainen nukkui eikä ollut kuulemassa, mitä hän sanoi. Kipeänä jo valmiiksi herhiläiseksi muuttunut nainen olisi käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä, jos kuulisi tämän keskustelun.
"Hänessä on paljon koulittavaa, mutta kyllä hänestä vielä kelvollisen saa", nainen vitsaili.

Emily kurtisti kulmiaan. 
”... hän on täydellinen.” Ei hän sanonut sitä tarpeeksi usein, mutta Lexa oli täydellinen.

"Jos niin väität", Jodie naurahti. "Minä olisin sanonut täydellisen idiootti, mutta se taitaa olla syy sille, miksi hän tapailee sinua eikä minua." Joskus oli vain hyvä keventää tunnelmaa pienellä vitsailulla. Emilyparka oli jo ottanut pienenkin siivun Lexan menneisyydestä niin raskaasti. Naisella todella oli valtava sydän.

Emily katseli sohvan suuntaan nyt huomattavasti pehmeämmin.
”Hän kestää minua pahimmillani. Tietenkin hän on täydellinen.”

"Etkö sinäkin olisi siis samalla logiikalla täydellinen?" Jodie järkeili päätään kallistaen. "Jos kestät Lexaa kipeänä, kestät ihan mitä tahansa."

Emily pudisteli päätään. 
”Minun pahimmat hetkeni liittyvät vahvasti niihin hetkiin kun hän on kertonut menneisyydestään.”

"Eli oikeastaan nekin ovat hänen syytään", Jodie pilaili pehmeästi naurahtaen. "Hän tuo esiin parhaat ja pahimmat puolesi. Taito kai sekin."

”Ne eivät ole sellaisia asioita joihin pitäisi reagoida niin.” Emily huomautti. 
”... minulla on vain vinoutunut käsitys suhteista.”

"No, toivottavasti se on eri suuntaan vinossa kuin Lexan käsitys, niin tasapainotatte toisianne", Jodie vastasi tarjoten pehmeää hymyä punapäälle. Emily oli kokenut niin paljon, niin lyhyessä ajassa. Ajatuskin sai kaipaamaan uutta halausta. Emily ansaitsi kaikki halaukset, jota maailmaan vain mahtui.

Emily naurahti vaisusti. 
”En tiedä. Minä olen... uhrautuvaista sorttia.”

Sen verran hänkin oli onnistunut päättelemään kaiken kerrotun ja nähdyn pohjalta.
"Kunhan et vain nosta Lexaa jalustalle, pärjäätte kyllä. Hän ei viihdy korkeuksissa, vaikka mielellään auttaakin muita nousemaan."

Emily hymähti vaisusti. 
"En pidä siitäkään että hän nostaa minut. Tai... en minä ole mitään ihmeellistä. Olen nainen joka petti kihlattuaan, petti tavallaan senkin ihmisen jota tapaili kihlattunsa selkänsä takana. Pelkuri. Aivan mieletön pelkuri."

"Älä anna Lexan kuulla sinun puhuvan noin", Jodie varoitti hiljaa vilkaistessaan nukkuvan naisen suuntaan. "Hän ei pitäisi siitä, että painat itseäsi maanrakoon. Hän haluaa nähdä sinun levittävän siipiäsi ja lentävän. Hän haluaa sitä aina kaikille, vaikka se yleensä tarkoittaakin, että hän jää katselemaan maan tasalta muiden lentoa."

Emily raapi pehmeästi kättään. 
"Hän tietää sen jo, en pidä häntä typeränä ja kuvittele ettei hän tietäisi." Lexa tiesi mitä mieltä Emily oli itsestään. Millaisena ihmisenä hän itseään piti. 
"Ei se niin saa mennä. Hän voisi saavuttaa paljon suurempia asioita kuin minä koskaan."

"Hän pelkää", Jodie vastasi. Se oli ainakin aina ollut hänen näkemyksensä asiaan, vaikka Lexa ei sitä tietenkään ollut koskaan suostunut sanoin vahvistamaan. "Mitä kauemmas hän harhailee mukavuusalueeltaan, sitä varmemmin hän epäonnistuu. Niin kauan kuin kaikki ympärillä on tuttua ja turvallista, hän tietää pärjäävänsä."

"Idiootti. Tuuppaan häntä." Emily ei hyväksyisi sellaista. Aivan yhtälailla häntä pelotti. nytkin. Jos Australia olisi floppi? Kallis matka ja hän kävisi jäämässä sijalle 37., mikä ei tosiaan olisi hänen arvokisapohjallaan tulos eikä mikään. 
"Eikä hän tunnu käsittävän sitä että hänen ansiostaan minä olen nyt mitä olen." Aiemmin aina pieni ääni oli vetänyt häntä takaisin ja se ääni oli kuulunut entiselle avomiehelle. 

"Luovutan ilolla potkimisvastuun eteenpäin sinulle", Jodie naurahti hiljaa. "Tahdotko virallisen valtakirjan asiasta?" Hän oli vuosia hoitanut virkaa välillä pitkän välimatkankin päästä, kun Lexa oli jäänyt arpomaan epävarmuuksissaan jotakin.
"Hän on taitava siirtämään kunnian eteenpäin", se Jodienkin oli myönnettävä. "Mikä osaa olla tavattoman rasittavaa aina silloin tällöin. Hän kertoo kyllä kaikille mielellään, miten minä pidin hänestä huolta, kun olimme nuoria, mutta unohtaa aina mainita kaikki ne kerrat, kun hän piti minusta huolta."

Emily huokaisi päätään pudistellen. 
"Hän on vain niin idiootti. Aivan liian kiltti ja... idiootti. Minä en... Miten voi olla tuollainen hiton aasi." Nainen puhisi ja nousi seisomaan. Tuli pakottava tarve käydä suukottamassa lexan otsaa. Tulikuuma. Siitä aasista...

Jodieta huvitti, miten Emily kutsui Lexaa aasiksi. Hän olisi voinut vannoa ystävän silloin tällöin kutsuneen Emilyä muuliksi. Selkeästi kaviokkaat olivat parisuhteen pohja tälläkin saralla.
"Minä luulen, että minun olisi paras mennä, ennen kuin känkkäränkkä herää ja käy kiinni kurkkuuni. Tai ennen kuin Aaron onnistuu lupaamaan lapsille viisi koiraa ja ponin ja kilpikonnan", Jodie naurahti hiljaa. "Syö suklaata ja yritä pitää hänet tainnoksissa."

Sitä muulia käytti joku muukin. 
"Mmm. Mene vain Minä..." Emily nielaisi suklaan tullessa puheeksi uuden itkun. 
"Me pärjäämme kyllä." Hän lupasi hymyillen. 

"En epäile sitä", Jodie vakuutti hymyillen ja kumartui pukemaan kenkänsä jalkaan ennen kuin asteli ulko-ovelle. Ei, hänellä ei ollut pienintäkään huolta pariskunnasta. Lexa oli hyvissä käsissä Emilyn kanssa. Siitä huolimatta, miten hiljaa Jodie koetti sulkea etuoven, Lexa säpsähti kuitenkin hereille lukon naksahdusta. Hetken nainen räpytteli sameita silmiään, kun heräämisen ja kuumeen yhteistokkurassa mikään ei tuntunut käyvän järkeen.
"Olen ihan jäässä", nainen valitti käheästi siitä huolimatta, miten oli kääriytynyt tiukasti vilttiin ja oli kovin kuuma koskettaa.

Emily huokaisi ja kääntyi katsomaan Lexaa. 
"Mmm, kuume nousee. Tuon sinulle lisää särkylääkettä."

"En halua", nainen pudisteli päätään kiivaasti, kulmat kurtussa ja alahuuli mutrulla. Murjottava pieni lapsi, se hän oli. Väliäkö sillä, että särkylääke parantaisi oloa, kun hän ei nyt halunnut moista.

Emily veti syvään henkeä. 
"Se parantaa oloasi kulta."

Lexa näytti kovin tyytymättömältä, kun naisen päätä koetettiin kääntää faktoilla. Ei, häntä ei kiinnostanut, että olo paranisi. Hän halusi olla kokonaan terve.
"Hyvä on", nainen puhahti. Särkylääke teki olosta niin kovin unisenkin - vaikka se taisi olla vain plussaa, jos Emilyltä kysyttiin.

Se oli tosiaankin suuri plussa. Emily asteli hakemaan lääkkeen ja toi vettä. 
"Juo reilusti, ota se ja lepää siinä. Menen ulkoiluttamaan merryn ja ainoa paikka minne saat nousta, on vessa."

Lexa nyrpisti nenäänsä ohjeille, mutta noudatti niitä joka tapauksessa. Juominen ei ollut huono idea, eikä olo todellakaan ollut niin hyvä, että olisi tehnyt mieli nousta yhtään mihinkään. Paitsi vessaan, minne hän kompuroi Emilyn mentyä, ja päätti tarmon puuskassaan käydä pikaisessa suihkussakin. Sen jälkeen oli hyvä kerätä peitot ja tyynyt sohvalta mukaan ja kömpiä sänkyyn odottamaan Emilyn paluuta.

Emily palasi kotiin pienen lenkin jälkeen ja meni hakemaan itselleen iltapalaa. Hän palasi suihkun ja iltatoimien jälkeen makuuhuoneeseen, vetäen yöpaidan päällensä. 
"Jos tarvitset yöllä jotain, herätä."

Tiistai 24. heinäkuuta 2018 - seuraava päivä

Lexa oli hautautunut useamman peiton alle siitä huolimatta, miten lämmin kesäilta oli. Hänen ei ollut lämmin. Hän oli aivan jäässä, ihan sama mitä teki.
"Herätän", nainen nurisi, mutta lupasi kuitenkin. Edistystä kai sekin. "Öitä." Särkylääke varmisti nukahtamisen, vaikka uni jäikin varsin levottomaksi, ja yleensä niin siivosti aloillaan nukkuva nainen heräsi siihen tunteeseen, kun sänky katosi alta ja raajat tekivät tuttavuutta lattian kanssa.
"Au au au", Lexa valitti kammeten itsensä istualteen lattialle ja hieroi takaraivoaan, joka oli kolahtanut lattiaan viimeisenä. Jossakin kohtaa alkuyön aikana kuume oli selkeästi kääntynyt ainakin hetkeksi laskuun lääkkeen myötä, kun hän oli potkinut peittoja pois tieltään ja kuoriutunut puoliksi yöpaidastaan. Nainen tuskaili hetken paitansa kanssa, ennen kuin keksi, mistä tunkea kätensä, jotta saisi paidan takaisin päälleen hämärässä makuuhuoneessa.

Emily hätkähti ja katsomaan Lexaa ja kurtisti kulmiaan kun havahtui naisystävänsä valitukseen. 
"... Kulta, putositko?" Hän mutisi unisena sängystä. 

Puhe sai Lexan kohottamaan katseensa paidasta Emilyyn, ja naisen leuka loksahti auki. Paidan kanssa kamppailu sai jäädä siihen. Väliäkö sillä, jos hänen toinen kätensä ei ollut t-paidan hihassa.
"Vau", nainen henkäisi noustessaan varoen ylös lattialta. "Olet tosi kaunis. Oletko enkeli?" Hän ihasteli kontaten sänkyä pitkin kohti tyynyjä, kunnes saattoi jäädä istumaan ja katselemaan Emilyn kasvoja.
"Haluaisin suudella sinua ihan tosi kovasti juuri nyt. Olisiko se outoa? Oletko sinä sinkku? Olenko minä edes sinkku?" Kuumehoureessa kieli ehti paljon aivoja edelle. Paljon, paljon aivoja edelle.
"Ei, minä en ole", nainen jatkoi omaa pohdintaansa ääneen alahuuli mutristuen. Höh, hän ei voisikaan suudella enkeliä. Tämä oli ihan typerää. "Höh. Minulla on naisystävä. Minulla on... minulla on sinut!" Kasvoille leviävä hymy oli varsin valovoimainen. Hän voisikin suudella enkeliä, tai siis Emilyä!

Emily kurtisti kulmiaan lisää. Mitä vau? Lexan sanat saivat hänet nauramaan. Ei hyvä jumala. Pitäisi mitata naisen kuume tai jotakin. Koettaa saada keinolla millä hyvällä se alas. 
"... Hyvin päätelty hurmuri. Kuule, mitataas kuumeesi." 

"Ei minulla ole kuumetta", Lexa väitti vastaan. "Olen elämäni voimissa!" Tai sitten vain kovin, kovin pihalla todellisuudesta. Kummin tahansa.
"Käyn vain kuumana sinusta", nainen lisäsi leveästi hymyillen.

Emily hieraisi ohimoaan ja pudisteli päätään. 
"... Voi luoja. Kultaseni, sinä olet kipeänä."

Lexan kulmat kurtistuivat.
"En ole koskaan kipeänä", nainen pudisti päätään. Jopa kipeänä Lexa muisti mottonsa. Saavutus kai sekin. "Näin kyllä vähän outoa unta. Siinä oli puhuva tomaatti, joka yritti piiloutua kananmunien joukkoon, jotta siitä tulisi majoneesia. Sen sijaan se päätyi salaatiin ja oli kovin surullinen tomaatti."

Emily peitti kasvonsa hetkeksi. 
"Odota hetki" Hän otti puhelimensa yöpöydältä. Ääniviesti Jodielle. 
"Kerro unesi uudelleen."

Lexa odotti kiltisti, kun niin oli käsketty, vaikkei ollutkaan aivan varma, mitä hänen piti odottaa. Minne hän olisi menossa, kun enkeli oli tässä? Nainen hymyili ilahtuneena pyynnölle ja kertoi unensa mieluusti toiseen kertaan, tosin hieman yksityiskohtaisemmin. Olihan tomaatilla ollut suuret haaveet majoneesiksi päätymisestä, mille muut tomaatit olivat naureskelleet.
"Saanko nyt suukon?" Nainen kysyi toiveikkaana, kun oli saanut unitarinansa päätökseen ja hymyili omasta mielestään todella suloisesti Emilylle. Todennäköisesti hän näytti enemmän siltä, että oli nukahtamassa istualteen.

Emily lähetti sen Jodielle, ilman mitään selitystä. Hyvää huomenta kun heräät. Emily painoi suukon Lexan poskelle. 
"nyt nukkumaan takaisin."

Lexa hymyili onnellisena suukon myötä ja asettui kiltisti makuulleen sänkyyn, joskin hivuttautui omasta mielestään kovin huomaamattomasti Emilyn viereen. Kukapa ei huomaisi sängyllä möngertävää tulipesää!
"Hyvää yötä, enkeli", Lexa toivotti sanat kankeasti kieleltä lipuen. Puhuminenkin oli vaikeaa, kun oli vajoamassa uneen sillä hetkellä, kun pää osui tyynyyn.

Emily huokaisi ja hieroi kasvojaan. Hän kävi vessassa ja palasi sänkyyn, toivoen että lexan houreet menisivät ohi. Nainen oli sekaisin.

Sekaisin tai ei, ainakin nainen nukkui aamuun saakka heräämättä enää uudestaan. Aamulla kuumekaan ei ollut aivan niin korkealla kuin edellisenä päivänä, joten Lexa tunsi olevansa lähinnä katujyrän alle jäänyt, mutta ei aivan kahteen osaan ajeltu zombie kuitenkaan.
"Huomenta", nainen raakkui Emilylle haluttomana nousemaan sängystä. "Saitko nukuttua?" Hänhän oli jopa miellyttävä päivän kiukutteluun verrattuna!

Emily oli jo noussut, haahuillen hammasharja suussaan makuuhuoneeseen ja näytti peukkua Lexalle. Samalla hän heitti laatan särkylääkettä ja kurkkupastilleja sängylle, osoittaen vesipulloa. Hienoa kommunikaatiota.

Ei sitä sen enempää tarvinnut, jotta viesti meni perille. Lexa heitti pari särkylääkettä naamaansa ja joi useamman kulauksen vettä pullosta. Sen jälkeen oli hyvä imeskellä kurkkupastillia, joka maistui sitruunaiselta.
"Miksi Jodie laittoi sinulle viestin?" Lexa kysyi uteliaana kun näki Emilyn puhelimen ruudun välkähtävän yöpöydällä. Täytyihän sitä kurkistaa, kuka oli oikein viestin lähettäjä. "Mitä te juonitte minun selkäni takana?" Ja niin känkkäränkkä oli palaamassa, kun kasvot kurtistuivat jälleen.

Emily oli käynyt sillä välin sylkemässä hammastahnat suustaan ja asteli makuuhuoneeseen. Hän otti puhelimensa ja vilkaisi Lexaa. 
"Emme mitään."

Lexan suu mutristui entistä enemmän moisen väitteen myötä. Niin varmaan. Hän nousi päättäväisesti sängystä suunnatakseen pesemään itsekin hampaansa. Jääkööt sitten puhelimensa kanssa, kun se oli kerran mieluisampaa seuraa kuin hän.
’Huomaan, että legendaariset kuumeunet ovat palanneet. Ensi yöksi suukapula?’ Jodie oli vastannut kieli poskella. Vai oli Lexa uneksinut majoneesiksi pyrkivästä tomaatista. Hän ei ollut edes yllättynyt - naisen mieli tuntui toimivan ihan omassa sfäärissään, silloin harvoin kun nainen oli kipeänä.

’se oli aika hilpeää.’ Emily vastasi takaisin ja asteli naisystävänsä perään. 
”Mitä haluaisit aamupalaksi?”

’Ei ole siinä kohtaa, kun hän herää itkien, koska pomppivat luumut ovat pomppineet karkuun eikä hänellä ole enää mitään, millä ruokkia kolmipäistä korppia. Yritä siinä sitten vakavalla naamalla selittää, ettei ole mitään hätää.’ Tai ylipäätään kuunnella kertomusta unesta ilman, että räkättäisi kaksinkerroin lattialla. Jodie oli saanut kuulla oman osansa oudoista unihoureista vuosien varrella.
"Riisikakkuja ja mustikkakeittoa", nainen vastasi otettuaan hammasharjan hetkeksi pois suustaan, jotta saattoi puhua Emilylle.

Emily nyökkäsi ja katosi keittiöön. Jodien viesti sai naisen räkättämään keittiössä oikein kunnolla. Ei hyvä jumala!

Lexa suunnisti keittiöön, kun oli saanut hampaansa ja kasvonsa pestyiksi. Merrykin tuntui tekevän tilaa laahustavalle, kipeälle naiselle, joka näytti siltä, että repisi raajoja irti, jos kukaan osuisi Lexan tielle.
"Mistä lähtien meillä on ollut riisikakkuja?" Nainen kysyi kulmat kurtistuen. Hän ei muistanut ostaneensa niitä, sillä niitä ei tullut syötyä kuin kipeänä, ja kuten kaikki olivat kuulleet, hän ei ollut koskaan kipeänä.
Nyt oli se taianomainen koskaan.

Emily oli kasannut Lexalle aamiaisen lautaselle ja lasiin pöydälle. 
”Jodie toi.”

"Jodie kävi täällä?" Nainen kysyi näyttäen entistä synkemmältä. Miksei hän ollut nähnyt ystäväänsä? Lexa poimi riisikakun käteensä ja nakersi kuivaa, mautonta läpyskää kuin se olisi parastakin herkkua maailmassa. Ainakin naisen mieliala parani silmissä, kun hän ahmi ensimmäisen riisikakun onnessaan.

”Mmm, hän kävi vain tuomassa nämä.” Olisi turha sanoa tuon jääneen teelle. 
”Olit päiväunilla.”

Hän oli tainnut nukkua suuren osan edellisestä päivästä, ja varmaan nukkuisi tästäkin. Oliko hän maininnut, miten kamalaa kipeänä oleminen oli?
"Kiitä häntä minun puolestani", nainen mutisi seuraavan riisikakun takaa. Ei tarvinnut olla edes varsinaisesti ruokahalua, ja riisikakut maistuivat silti. Eipä niillä mitään ravintoarvoakaan ollut, mutta täyttivätpähän vatsaa, niin sisuskalut eivät ihan söisi toisiaan.
"Aiotko olla lapsenvahtinani koko päivän?"

”Minä kiitän. Ja en aio, aion mennä töihin tänään aivan normaalisti.” Emily ei tosiaan aikoisi olla kiukkupussin kanssa kotona tai päätyisi tekemään murhan.

"Okei", Lexa vastasi nyökäten suu täynnä riisikakkua. "Minä olen täällä." Jossakin peittojen ja tyynyjen alla kerällä, todennäköisesti. Hän hörppäsi mustikkakeittoa eikä ihme kyllä edes huomauttanut siitä, miten se oli ihan varmasti eri merkkiä kuin mitä hän aina osti. Riisikakkujen taikaa.
"Älä putoa ratsailta."

”Sohvalla tai sängyssä.” Emily tarkensi vielä hellästi ja suukotti Lexan poskea. 
”En putoa. Nähdään illalla.” Emily totesi hymyillen, lähtien pian Merry mukanaan.