Tuumasta toimeen

// Silkki mukaan!:D //

Mustaa hevostraileria vetävä auto kurvasi Rosings Parkin pihaan ja heti sen pysähdyttyä hyppäsi pelkääjänpaikalta ruskeahiuksinen nainen aurinkoinen hymy kasvoillaan. Päivä oli jo puolessa ja sää oli lämmin.

Keira vilkaisi pikaisesti ympärilleen ennenkuin harppoi kevein askelin trailerin luokse. Nainen avasi sivuoven ja tervehti oria rauhallisella äänellä, sillä tiesi että pitkät automatkat saivat Daran helposti hermostuneeksi.
Nainen ei halunnut pitää nuorta hevosta yhtään vaadittua kauempaa ahtaassa ja hämärässä kuljetusautossa, eikä näin ollen ollut jäänyt ulos odottamaan jonkun saapumista.
Hän huikkasi kuskille samalla kun irrotti vakain liikkein riimunarun tangosta, johon se oli solmittu. Kuski avasi pian trailerin takaosassa olevan rampin ja Keira lähti peruuttamaan yhdessä nuoren hevosen kanssa ulos trailerista. Valpas ori askelsi ulos trailerista ilman sen kummempia häsläyksiä vilkuillen kuitenkin ympärilleen päästyään kokonaan ulos.

Keira silitti rauhoittavasti sen mustaa kaulaa kääntyessään katsomaan, josko joku tallihenkilökunnasta olisi saapunut paikalle.

Zoe oli kuullut uudesta hevosesta, joka saapuisi tänään. Daring Dancer se taisi nimeltään olla, mutta omistajan nimi oli mennyt naiselta täysin ohi Kamirin kertoessa nopeasti kaiken tarpeellisen hevosesta. Jokin Qui-alkuinen se oli ollut. Traileri saapui juuri kun Zoe oli harjaamassa Hookia. Hän viimeisteli harjauksen nopeasti, palautti harjat varustehuoneeseen ja ehti pihalle juuri parahiksi näkemään, kuinka musta ori peruutti ulos trailerista.
"Tervehdys, olen Zoe Winter. Tervetuloa Rosings Parki- Keira?" Zoe aloitti parhaalla asiakaspalvelijan äänellään pieni hymy huulillaan, mutta kaikki ammattimaisuus tuntui karisevan, kun hän näki hevosen toisella puolella seisovan naisen, kun musta ori käänsi päätään. Sehän oli Keira Quinton, vanha tuttu!
"Ihana nähdä sinua", Zoe sanoi astuessaan lähemmäs. Hän hymyili pienesti mutta lämpimästi entiselle pomolleen, jonka kanssa oli kiertänyt kilpailuista toiseen. Keiran näkeminen oli yllättänyt hänet, eikä hän oikein tiennyt, kuinka ystävällinen saattoi olla. He olivat olleet hyviä ystäviä silloin, kun Keira oli kilpaillut ja Zoe toiminut hevosenhoitajana, mutta mikä oli tilanne nyt? He eivät olleet pitäneet mitään yhteyttä vuoteen.
"Mitä kuuluu?" Hän kysyi Keiraa katsoessaan. Ei hän olisi uskonut törmäävänsä tuttuihin täällä, mutta toisaalta, kilparatsastajat olivat tunnettuja siitä, että he vaelsivat tallilta toiselle parhaiden valmentajien mukana. Ehkä sekin oli houkutellut Keiran tänne.
"Voin ottaa Daring Dancerin, jos haluat", Zoe sanoi nopeasti muistaessaan jälleen, miksi oli tullut ottamaan uutta tulokasta vastaan. Töissä, olet töissä, nainen muistutti itseään. Yleensä hänellä ei ollut tällaisia ongelmia, mutta yllättävä tapaaminen oli sekoittanut hänen suunnitelmansa täydellisesti.

Keira kääntyi kohti naista, joka häntä tervehti ja tunnisti vahvan äänen jo ennenkuin nainen ehti edes esittäytyä.
"Hei!" Keira tervehti ja virnisti valloittavasti Zoen tunnistaessa kuka hän oli. Keira yllättyi itsekkin suuresti siitä että tapasi tuttujaan täällä, sillä ei ollut asunut lähistöllä pitkään. Että siitäkin oli aikaa kun hän oli viimeksi nähnyt Zoen!
"Älä muuta sano" Keira totesi katsoessaan itseään pidempää Zoea.
"Olet näköjään nykyään täällä töissä?" Nainen oletti hymyillen lämpimästi vanhalle ystävälleen.

Dara vaihteli painoa puolelta toiselle seistessään kärsimättömänä aloillaan. Se pärskähteli välillä heitellen päätään ja kurkotteli parhaillaan korvat höröllä Zoea kohti. Keira hillitsi mustaa oria vastatessaan ystävälleen.
"Pelkkää hyvää" Hän naurahti antaen hieman pidempää narua orille, joka näytti olevan kovin kiinnostunut Zoesta.
"Entäpä itsellesi?" Keira kysyi vuorostaan aidosti ilahtuneena siitä että tapasi Zoen täällä. Jos nainen kerran työskenteli täällä he näkisivät jatkossa varmasti useasti.

Keira vilkaisi Daraa ja tarjosi sitten riimunarua Zoelle.
"Ota vain, jos viitsit" Hän vastasi, vaikka tiesikin että se taisi kuulua Zoen työhön. Nuori ori kohotteli jalkojaan hieman hermostuneen oloisena tanssahdellen kauemmas trailerista, jonka takaovea kuljettaja parhaillaan sulki.

Ilmeisesti Keira oli valmis jatkamaan juuri siitä, mihin he olivat jääneet vuosi sitten, kun Zoe oli vaihtanut työpaikkaa. Se kyllä kelpasi naiselle, jolla ei ollut turhan montaa tuttavaa, jotka hymyilivät hänet nähdessään.
"Kyllä, tosin aloitin vasta äskettäin. Palasin hetkeksi takaisin Lontoon laitamille ratsuttamaan nuoria hevosia, mutta kaipasin kai hieman maisemanvaihdosta ja tulin tänne", Zoe kertoi. Heillä olisi paljon puhuttavaa, kunhan hevonen vain saataisiin karsinaansa ja pois kuljetusvarusteistaan. Olipa maailma pieni, tai ehkä Englanti oli pieni, kun tuttuihin törmäsi kaikkialla.

Nainen tarjosi kättään haisteltavaksi uteliaalle puoliveriselle, joka näytti kärsimättömältä.
"Minullekin kuuluu oikein hyvää", Zoe vastasi ja otti tarjotun riimunnarun vastaan. "Tervehdys sinullekin, komea poika", nainen lausahti matalalla äänellään ja rapsutti hevosen poskea.
"Mistä sinä tällaisen komistuksen olet löytänyt? Oletan, että se on paitsi komea myös taitava, sillä jos oikein muistan, jäit etsimään kovempaa kilpakumppania", Zoe pohdiskeli ääneen, tarkkaillen kaunista mustaa hevosta ammattimaisin silmin. Dara näytti pesunkestävältä kilpahevoselta, se naisen oli myönnettävä.
"Eiköhän suunnata talliin ja näytetä komealle pojalle, millainen on uusi koti. Kuljettajasi voi varmaan purkaa tavarat varustehuoneeseen? Minä laitan ne sitten paikoilleen, kunhan hevonen on ensin päässyt karsinaansa", Zoe sanoi ja vilkaisi kuljettajaa, joka nyökkäsi ymmärtäneensä ohjeet. Nainen lähti taluttamaan uteliasta mutta hivenen hermostunutta puoliveristä tallia kohden, vilkaisten Keiran suuntaan.
"Kerro nyt jotakin upeasta hevosestasi!" Zoe lausahti huvittuneesti. Kyllä tällaisesta hevosesta riittäisi varmasti kerrottavaa.

Keira nyökkäsi ystävälleen edelleenkin hyväntuulinen hymy kasvoillaan. Zoe vaikutti olevan tyytyväinen uuteen työpaikkaansa.
"Maisemanvaihdos se sopi minullekkin enemmän kuin hyvin" Keira tuumasi naurahtaen.
"Niin siis, minähän muutin perheeni kanssa Newcastleen pian myytyäni Boomerang ruunani" Hän selvensi Zoelle, joka oli vaihtanut työpaikkaa hänen myydessä Boomin. He eivät olleetkaan tainneet kuulla toisistaan mitään sen jälkeen.

Keira hymyili tyytyväisenä Daran tehdessä tuttavuutta Zoen kanssa.
"Pitkään sitä etsinkin" Hän naurahti vastaukseksi naiselle. Häneltä oli tosiaan kulunut aikaa löytää itselleen tavoitteisiinsa sopiva hevonen, mutta nyt kun hän oli lupaavan sellaisen löytänyt, oli hän siihen erittäin tyytyväinen.
"Aivan oikein, se on taitava esteillä keskittyessään siihen mitä ollaan tekemässä" Keira vastasi Zoen pohdintoihin.

Keira nyökkäsi Zoelle ja kääntyi katsomaan kuljettajaa, joka nyökkäsi ruveten purkamaan orin tavaroita. Keira itse lähti Zoen perässä tallia kohti miettien että tästä tulisi varmasti loistava paikka heille valmentautua.
Keira naurahti huvittuneesti Zoen uteluille mustasta oristaan ja katsoi hevostaan vastatessaan.
"Se on vähän hupsu, mutta lupaava, vaikka säheltääkin karsinassa omiaan" Keira totesi kävellessään hevosen vierellä.

"Asutko edelleen Newcastlessa?" Zoe kysäisi mielenkiinnolla kuultuaan Keiran muutosta perheen mukana. Hetken Zoe joutui muistelemaan, miltä Boomerang oli näyttänyt, mutta nopeasti kuvat täyttivät naisen mielen. Boom oli ollut kerrassaan mukava hoidettava ja ratsastettava, se naisen oli myönnettävä. Eikä Keiran maksamassa palkassakaan ollut ollut mitään vikaa.
"Se taitaa olla vielä melko nuori?" Zoe sanoi vilkaistessaan jälleen hevosta arvioivasti. Orin käytös oli lähinnä antanut sen kuvan naiselle, sillä Dara tuntui seuraavan kaikkea nuorehkon hevosen innolla. Ehkä se vain oli osa orin luonnetta, mistäpä sitä ikinä tiesi.

"Etköhän sinä siitä vielä kunnollisen kilpahevosen kouluta", Zoe vastasi pieni hymy huulillaan. Hän ei yleensä ilmaissut tunteitaan suurilla ilmeillä, mutta nyt hän edes hymyili pienesti, mikä oli jo saavutus. Yleensä niin vakavannäköiset kasvot kaipasivatkin hymyä, tai niin hänelle oli toistuvasti kerrottu. Nainen ohjasi hevosen karsinaan ja käänsi orin pään ovea kohti. Tottunein sormin hän riisui ensin loimen, nosti sen tallikäytävän puolelle ja irrotti sen jälkeen korkeat kuljetussuojat sukkien peittämistä jaloista. Hevonen otti sivuaskelia kuin kärsimättömänä pysymään paikoillaan, mutta Zoe ei hätkähtänyt, vaan jatkoi varusteiden riisumista.
"Kauanko se on ollut sinulla?" Zoe kysyi siinä puuhailunsa lomassa.

"Äh, en" Keira vastasi Zoelle.
"Muutin Slaleyn kylään jokin aika sitten" Hän totesi miettien itsekkin kuinka kauan siitä mahtoi todellisuudessa ollakkaan.
"Olihan sitä päästävä pois vanhempien vahtivan silmän alta" Hän virnisti Zoelle ja sipaisi kasvoilleen valahtaneen hiussuortuvan samalla korvansa taakse.

"Joo, se on kahdeksan" Hän vastasi puheen siirtyessä mustaan puoliveri oriin. Naisen sydäntä lämmitti Zoen luottamus sekä tietenkin pieni hymy, joka tuon kasvoilla näkyi. Keira tunsi Zoea sen verran, että tiesi, ettei tuo ilmaissut itseään ilmeillään yhtä vahvasti kuin hän itse.

Keira jäi tallikäytävälle karsinan ulkopuolelle Zoen taluttaessa Daran tyhjään karsinaan ja katseli naisen puuhastelua lämmin hymy naamallaan. Hän olikin huomaamattaan tainnut kaivata naisen rauhallisen vakaita liikkeitä sekä ripeitä otteita tuon käsitellessä hevosia.
"Olet yhä edelleen yhtä taitava kuin vuosi sitten" Hän kommentoi leveä virne naamallaan. Dara ei ollut se helpoin hoidettava karsinassa, muttei näyttänyt pelkäävän Zoen liikkeitä lainkaan.
"Puolisen vuotta" Keira vastasi Zoen kysymykseen.

"Mahtavaa", Zoe sanoi iloisesti, vaikka hymy ei noussutkaan kasvoille. Naisen äänensävy kertoi monesti enemmän kuin ilmeet, sillä Zoe oli välillä varsinainen kivikasvo. Pieni hymy kyllä luonnistui, mutta siihen se yleensä jäi. "Lyhyt matka tämän komistuksen luokse", hän totesi ja taputti hevosen kaulaa.
"Hyvä ikä", hän totesi nyökäten hyväksyvästi. Daralla olisi vielä vuosia aikaa saavuttaa huippu ja kilpailla siellä. Keira oli löytänyt hienon hevosen, varsinkin, jos toisen puheisiin Daran kyvyistä olisi luottamista. Eiköhän sekin selviäisi tässä muutaman päivän aikana, kun Dara pääsisi kunnolla vauhtiin uudessa kotitallissaan. Zoe ei malttanut odottaa, että pääsisi hevosen selkään muutaman kerran viikossa. Dara olisi varmasti mukava ratsastettava niin kentällä kuin maastossakin.

"Kiitos", Zoe vastasi ja painoi päänsä kuin pieneen kumarrukseen Keiran kehuille. Hän oli opiskellut alaa ja vuosien varrella oppinut vain lisää, eikä tosiaankaan aikonut unohtaa mitään oppimaansa. Jos totta puhuttiin, hän vain halusi oppia lisää ja lisää, kunnes osaisi kaiken ja tietäisi pienimmätkin asiat hevosista.
"Olette siis ehtineet jo hyvin tutustua toisiinne", hän sanoi ja siirtyi ulos karsinasta varusteet käsissään. Hän sulki oven perässään ja nosti loimen syliinsä.
"Paras viedä nämä saman tien pois tieltä. Haluatko katsella ympärillesi?" Zoe kysyi ja mikäli Keira lähtisi seuraamaan, kulkisi hän varustehuoneelle rauhallisin askelin. Kuljettajan purkamat varusteet odottivat ovensuussa paikallelaittoaan. Zoe vilkaisi tyhjää tilaa, joka oli varattu Daran varusteille.
"Tämä on siis varustehuoneemme. Daran varusteet tulevat tuohon", Zoe kertoi ja viittasi kädellään tyhjää tilaa. Hän laski kantamansa varusteet kuljettajan tuomaan kasaan. Ne ehtisi laittaa paikoilleen myöhemminkin.
"Haluatko, että esittelen sinulle koko tallin?" Zoe kysyi saatuaan kätensä vapaaksi. Hän voisi hyvinkin näyttää paikkoja Keiralle samalla kun vaihtaisi kuulumisia tarkemminkin. Keiralle oli varmasti tapahtunut yhtä ja toista, ja kyllä Zoellakin olisi muutama hauska uusi tarina kerrottavaksi.

"Aika hyvin joo" Keira totesi vaikkei Zoe varsinaisesti kysymystä ollut esittänytkään. Puolessa vuodessa oli ehtinyt tehdä tuttavuutta tarpeeksi, jotta he saattoivat nyt aloittaa varsinaisen valmentautumisen.
Keira väisti oven suusta kun Zoe tuli ulos hevosensa tavarat käsissään ja mietti olisiko voinut auttaa ystäväänsä jotenkin.
"Kiitos mielelläni" Nainen vastasi hymyillen Zoelle ja lähti seuraamaan tuota itselleen uudessa tallissa. Keira seisahtui varustehuoneen ovelle ja katseli ympärilleen lopulta vilkaisten tyhjää kohtaa johon Zoe viittasi. Dara saisi täällä varmasti huippuhoitoa. Nainen nyökkäsi Zoelle vastaukseksi.

"Se olisi todella mukavaa" Keira vastasi Zoen tarjoutuessa esittelemään tallia hänelle.
"Mutta voinhan minä yksinänikin tutustua, mikäli sinulla on muuta tekemistä" Hän jatkoi miettien mitä Zoen toimenkuvaan täällä oikeastaan kuului. Saattoihan olla että Zoella olisi jo kiire muualle.

"Älä huoli, kyllä minä ehdin. Työhöni kuuluu tallin esittely asiakkaille", Zoe vastasi toispuoleisen virneen kohotessa kasvoille. Hän vilkaisi tavarakasaa oven suussa ja kääntyi sitten ympäri. Hän laittaisi ne myöhemmin. Eivät ne kenekään tiellä siinä olleet, mitä nyt erottuivat siististä ympäristöstään.
"Varustehuone oli siis tässä. Tuossa on solarium", Zoe kertoi astuessaan ulos varustehuoneesta. Hän viittasi oikealla kädellään solariumia kohden. "Rehuhuone on taas tuossa maneesiin vievän oven toisella puolella, mutta siellä lähinnä käyvät työntekijät. Sen vieressä on kävelykone", Zoe jatkoi esittelyä. Hän epäili, ettei Keira halunnut nähdä kävelykonetta, sillä se oli samanlainen kaikkialla. Parempi ehkä suunnata maneesiin.

"Mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä vuoden aikana?" Zoe kysyi huvittuneena suunnatessaan maneesin ovea kohti. "Aivan, tässä on maneesin alakatsomo", nainen tajusi sanoa ja viittasi kädellään oikealle puolelle jäävään katsomoon. "Ja nuo portaat vasemmalla vievät yläkerran oleskelutiloihin, mutta käydään siellä kohta", hän totesi ja aukaisi maneesin ovea, jotta Keira voisi nähdä suuren, valoisan ja kaiken puolin loistavan maneesin. Tilava maneesi mahdollisti useamman ratsukon harjoittelun yhtä aikaa, vaikka sää olisi huono. Zoe ainakin arvosti tallin yhteyteen rakennettua maneesia. Se teki elämästä niin paljon helpompaa ja mukavampaa.

"Sepä kiva" Keira vastasi hymyillen, olisi mukavaa vaihtaa hiukan kuulumisia Zoen kanssa samalla kun tuo esittelisi tallia hänelle. Nainen nyökkäsi Zoelle astuessaan ulos varustehuoneesta tuon perässä. Keira katsoi Zoen viittaamaan suuntaan ja painoi mieleensä paikkoja sitä mukaa mitä Zoe niitä luetteli. Nainen katseli ympärilleen ja oli erittäin tyytyväinen valitsemaansa talliin. Rosingsin talli vaikutti valoisalta sekä selkeältä.
"Onhan vuoteen mahtunut paljon yhtä sun toista" Hän vastasi ja miettien sitten mitä kertoisi samalla kun seurasi Zoea kohti maneesia.
"Olisitko uskonut että opiskelen vielä jonain päivänä yliopistollakin?" Hän sitten heitti virnistäen. Hän ei totta tosiaan ollut nuorempana kovinkaan innostunut opiskelusta eikä tainnut olla vieläkään.

Keira vilkaisi oikealle kohti alakatsomoa, jonne Zoe viittasi.
"Tämä paikkahan on todella suuri" Hän taivastali ystävälleen innoissaan vilkaistessaan avoimesta ovesta maneesiin.

"Enpä kyllä olisi", Zoe naurahti hyväntahtoisesti. "Mitä opiskelet? Ja missä?" Nainen kysyi uteliaana, koettaen keksiä, mikä olisi saanut ennen niin kovasti koulunkäyntiä vältelleen Keiran innostumaan opiskelusta ja suuntaamaan yliopistolle. Ei kai yliopistoilla opiskeltu alana kilparatsastajuutta? Ilmeisesti monet asiat ehtivät muuttua vuoden aikana, kun Keirakin oli päätynyt yliopistolle. Kaikkea kanssa.
"Vuoteen mahtuu paljon, se on totta", Zoe totesi ja väläytti hymyn Keiralle. "Muistatko kun kerroin ensimmäisestä ratsutettavastani, siitä tammasta, joka ei millään halunnut nostaa vastalaukkaa? Sain viime vuonna ratsuttaa tamman ensimmäisen varsan", Zoe kertoi pienesti hymyillen. "Oripoika ei sentään ollut perinyt äitinsä jääräpäisyyttä."

"Rosings Park on suuri ja erittäin tasokas", Zoe myönsi pieni ylpeä hymy huulillaan. Oli loistavaa olla töissä paikassa, joka oli näin hyvätasoinen. Hän saattoi ilolla kertoa työskentelevänsä täällä ja kulkea selkä suorana muiden hevostenhoitajiksi opiskelleiden keskuudessa. Hän ei ollut päätynyt jollekin pienelle tallille hoitamaan puskaratsuja vaan saanut töitä yhdeltä hienoimmista kilpatalleista. Hevosia oli joka lähtöön, niin koulu- kuin esteratsuja, ja töiden monipuolisuudessa ei muutoinkaan ollut valittamista.
"Suunnataan seuraavaksi yläkertaan", Zoe ehdotti palatessaan tallin puolelle. Hän viittasi portaikkoa kohden. "Sinun jälkeesi", nainen kehotti toispuoleisesti virnistäen.

"Historiaa Newcastlen yliopistolla" Keira vastasi leveä hymy naamallaan.
"Vaikken kyllä tykkää koko tuohusta edelleenkään" Hän jatkoi viitaten opiskeluun. Se nyt vaan ei tainnut olla hänen juttunsa, Keira rakasti toimintaa eikä yliopiston tylsät ja hänen mielestään turhat kirjat sitä tarjonneet. Ainoa syy miksi hän ylipäätään opiskeli enää olivat hänen vanhempansa, jotka ehdottomasti vaativat sitä.

"Muistan toki" Nainen vastasi kopeloiden muistiaan kunnes muisti kirkkaasti Zoen kuvaukset jääräpäisestä tammasta.
"Sehän on mahtavaa!" Keira totesi lämpimästi hymyillen Zoelle, joka näytti olevan asiasta innoissaan.
"Omapäinen se tamma todella oli" Hän jatkoi muistellen mitä kaikkea oli siitä Zoelta kuullut. Hyvähän se oli jos sen varsa ei ihan yhtä jääräpää ollut.

"Sen saatoin huomata jo aikaa sitten" Keira vastasi toivoen että myöskin valmennus olisi tasokasta ja opettavaa. Sitähän varten hän ja Dara olivat tänne tulleet.
Talli ja maneesi olivat ainakin olleet täysin moitteettomassa kunnossa. Talli oli siisti ja hyvin hoidettu eikä maneesin koossa ollut valitettavaa. Hän varmasti pitäisi paikasta.
"Selvä" Keira vastasi ja suuntasi portaikkoon, jota Zoe viittasi.
"Missä sinä muuten asut?" Hän kysyi portaita kavutessaan.
"Täällä vai jossain muualla?" Hän jatkoi olettaen että Rosings Parkin mailla oli varattu henkilökunnalle mahdollisuus yöpymiseen.

Vai että oikein historiaa. Sepä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta Zoe epäili, ettei välttämättä ollut sitä Keiran mielestä. Keiran sanat vahvistivat naisen epäilyt. Nähtävästi toisella oli jokin aivan muu syy opiskella kuin yllättäen syttynyt palava rakkaus historiaa kohtaan.
"Sitähän se oli", nainen naurahti toisen puhuessa tammasta. Se tamma oli aiheuttanut niin paljon harmaita hiuksia ja unettomia öitä, mutta lopulta taipunut kärsivällisen ratsuttajansa tahtoon. Zoe oli varma, että tamma oli opettanut hänelle kaiken sen käytännössä, mistä koulun penkeillä oli puhuttu vain teorian näkökulmasta. Onneksi varsa ei ollut ollut yhtä voimakastahtoinen, sillä toisin kuin tamman kanssa, orin kohdalla Zoella ei enää ollut valmennuksien ja kokeneempien opettajien antamaa tukea.

"Asun täällä, Rosings Parkin kartanossa", Zoe vastasi esitettyyn kysymykseen hyväntuulisesti. Hän nautti, kun työmatka oli niin lyhyt. Ei tarvinnut herätä ja ajella puolen maaseudun halki päästäkseen töihin, vaan saattoi vain pukea päälleen, syödä aamupalan ja kävellä tallille.
"Tämä on keittiöllä varustettu oleskelutila", Zoe esitteli päästyään portaikosta. "Tuossa on maneesin yläkatsomo", nainen viittasi kädellään katsomoa kohti. "Tuossa taas pukuhuonetilat sekä vieressä tallin toimisto", hän osoitti vuorotellen toiselle puolelleen jääviä ovia.

"Aiotteko valmentautua aktiivisesti Daran kanssa?" Zoe kysäisi vilkaistessaan maneesin suuntaan. Hänen suupielensä kiristyivät aavistuksen. Pieni poikahan se siellä juuri kiipesi yhtä pienen poninsa selkään. Kaikenlaista väkeä sitä tällekin tallille oli päätynyt. Zoen sietokyky lapsia, eritoten tuon pojan kaltaisia yli-innokkaita kakaroita kohtaan oli naurettavan alhainen. Onneksi pojan äiti taisi olla mukana, joten ehkä poika pysyttelisi pois hänen jaloistaan. Mikäköhän tuon vaahtosammuttimen nimi edes oli? Zoe ei ollut vaivautunut sitä turhaan opettelemaan. Poni oli Ace of Spades, sen hän muisti, sillä mustanpäistärikkö walesinponi oli oikeastaan varsin suloinen. Poika olikin sitten kaikkea muuta.
"Corinne Fairchild pitää valmennuksia viikonloppuisin. Niklaus Bogaertin ja Troy Chambersin valmennuksia pidetään sopimusten mukaan. Herra Chambers on koulupainotteinen valmentaja ja herra Bogaert taas estepainotteinen. He kaikki ovat äärimmäisen taitavia ja lahjakkaita valmentajia", Zoe kertoi, voimatta estää ylpeyttä kuulumasta äänestään. Vaan kyllä Rosings Parkista sai ylpeä ollakin, jos Zoen mielipidettä kysyttiin.

Keira nyökkäsi Zoelle tuon kertoessa asuvansa täällä.
Naisen kasvot lähes sädehtivät edelleen, niin iloinen hän oli päästyään Daran kanssa tänne Rosingsiin, joka vaikutti loistavalta paikalta valmentautua vaativammille kilpakentille. Ja iloinen hän oli siitäkin että hänen ystävänsä Zoe oli myös täällä.

Kun Keira pääsi portaikosta hän katseli ympärilleen siistissä ja mukavan oloisessa tilassa. Keiran pää kääntyi Zoen viittoessa hänelle erinäisiä paikkoja oleskelutilasta. Yläkatsomosta näkyi olevan hyvä näkymä alas maneesiin ja jälleen kerran Keiran mielessä käväisi että tämä paikka tottavie oli tasokas.
"Se olisi tarkoitus" Keira vastasi huolettomasti hymyillen eikä huomannut miten Zoe katsoi maneesissa olevaa poikaa.
Keira kuunteli Zoea ja nyökkäsi tuolle lopulta ennenkuin jatkoi kyselyään.
"Pitääkö Corinne Fairchild estevalmennuksia, kouluvalmennuksia vai molempia?" Hän kysyi tarkentaen.
"Ja löytääkö herra Bogaertin usein tallitiloista?" Hän jatkoi painaen muistiin miehen nimen jotta voisi myöhemmin mennä kyselemään tuolta estevalmennusta itselleen ja Daralle.
Valmentajat kuulostivat varsin hyviltä, eikä vaikutelmaa lieventänyt Zoesta kuuluva ylpeys. Zoe harvoin ylisti muita syyttä ja Keira tiesi sen.

Zoe nyökkäsi hyväksyvästi. Varmasti Corinne Fairchildin nimi houkutteli monia Rosings Parkiin valmentautumaan.
"Rouva Fairchild pitää molempia", Zoe tarkensi. "Ja herra Bogaertin löytää kyllä tallilta. Hän ratsastaa kahta kouluratsua, Paradox Noxia ja Darjeeling Limitediä, joten hänet voi nähdä niin hevosen selässä kuin valmentamassa muita", nainen kertoi. Hän arvosti jokaista tallin valmentajaa, sillä kaikilla oli takanaan kokemusta kilpakentiltä ja hyvä ote valmentamiseen. Corinne oli selkeästi tiukin kun taas Troy vaikutti varsin rennolta mutta siitä huolimatta erittäin taitavalta.

"Haluatko kiertää tallin ulkotiloja? Voimme viedä Daran ulos, jos luulet sen viihtyvän tarhassa paremmin matkustamisen jälkeen", Zoe ehdotti. Toiset hevoset kaipasivat enemmän aikaa karsinoissa sopeutuakseen uuteen kotiinsa, kun toiset taas halusivat heti ulos. Keira varmasti tunsi hevosensa paremmin, joten eiköhän omistaja osaisi päättää.
"Tai voimme aina palata varustehuoneeseen, niin minä voin laittaa varusteet paikalleen ja sinä voit kertoa kuulumisiasi", nainen jatkoi pieni hymy huulillaan. "Tai mikäli haluat lähteä jo kotiin, voit sinä senkin tehdä, minä kyllä pidän huolta Darasta", Zoe vielä vakuutti. Nainen ei tiennyt Keiran aikatauluista ja suunnitelmista, joten parempi tarjota ystävälle monia mahdollisuuksia. Eiköhän niistä joku sopisi toisen suunnitelmiin.

"Kiitos" Keira kiitti hymyillen, kun Zoe tarkensi vielä tietoja valmentajista. Pitäisi tosiaan käydä herra Bogaertin juttusilla, kunhan nyt ensin hieman tutustuisi uuteen ympäristöön ja antaisi Daran kotiutua.
"Oho, tulipas siinä monta vaihtoehtoa" Keira naurahti kuunneltuaan Zoen höpötykset loppuun.
"Jos tavarat eivät ole tiellä siellä missä nyt ovat, voisin mielelläni tutustua ulkotiloihin eikä Darallakaan ole mitään ulkoilua vastaan" Hän vastasi tuntien hevosensa tarpeeksi hyvin, jotta osasi sanoa energisen ja uteliaan orin lähtevän mielellään ulos.

"Kyllä minä täällä vielä jokusen aikaa viihdyn" Hän naurahti todeten mielessään ettei hänellä pahemmin ollut ohjelmaa tälle päivälle. Hän oli varannut koko päivän Daran tuomiseen ja talliin tutustumiseen, joten kiire hänellä ei tottavie ollut vaikka kyllähän hän ymmärsi että Zoe oli töissä ja tuolla saattoi olla tehtävänä muutakin kuin hänen kanssaan jutustelu.

"Voin toki tutustua ulkotiloihin yksinänikin, kunhan näytät mihin tarhaan voin viedä Daran" Hän jatkoi hymyillen tarjoten sanoillaan Zoelle mahdollisuuden poistua, jos tuolla oli muutakin tekemistä kuin tallin esittely hänelle.
"Tai toki voit sinäkin esitellä mikäli aikaa liikenee" Hän jatkoi pian ettei itse vaikuttaisi siltä kuin haluaisi Zoesta eroon, sillä hänestä oli oikein mukavaa jutella pitkästä aikaa naisen kanssa.

Zoe vain virnisti, kun Keira ihmetteli vaihtoehtojen moninaisuutta. Niitä olisi ollut vielä lukuisia muitakin, mutta nainen ei ollut jaksanut luetella kaikkea. Hänen katseensa kääntyi maneesin suuntaan ja hymy hyytyi. Hän joutui todella pitämään kasvonsa peruslukemilla katsoessaan, kuinka pieni poni ravasi pää korkealla ja ohjat liian pitkinä pojan kanssa ovaalinmuotoista rataa. Parempi vain katsoa muualle ja unohtaa poika, joka oli itsepäisesti raahannut kavaletteja maneesiin. Poni taisi olla tarpeeksi taitava pärjäämään pojan kanssa, joka näytti lähinnä nauravan selässä.

"Eivät ne tiellä ole", Zoe vakuutti repien arvostelevan katseensa irti nuoresta ratsastajasta ja pienestä ponista. Effie saisi hermoromahduksen, kun varustehuoneen armeijallinen järjestys olisi rikkoutunut, mutta ei varustekasasta seinän vieressä muutoin harmia olisi. Hän laittaisi ne paikoilleen sen jälkeen, kun Keira olisi tutustunut tallialueeseen eikä enää kaipaisi tallityöntekijää. Hän heilautti kättään kutsuakseen Keiran mukaansa, kun lähti jälleen laskeutumaan portaita.
"On minulla aikaa, sillä kuten jo todettua, työhöni kuuluu varmistaa, että asiakkaat viihtyvät", Zoe sanoi matalalla äänellään. Hän nappasi Daran riimun ja riimunnarun mukaan matkalla orin karsinaa kohti.
"Dara tarhataan yksinään yhteen oritarhoista", Zoe kertoi laittaessaan riimua mustan puoliverisen päähän. Dara vaikutti uteliaalta käännellessään korviaan ja hörähdellessään ilmeisesti Keiralle, mutta ei pelleillyt rauhallisen käsittelijänsä riemuksi. Zoe napsautti riimunnarun kiinni ja aukaisi karsinan oven kunnolla.
"Haluatko taluttaa hevosesi vai vienkö minä sen?" Zoe kysyi pienesti hymyillen. Muilta hän ei olisi edes kysynyt moista vaan lähtenyt suoraan taluttamaan hevosta tarhoille, mutta ystävälle sallittiin mahdollisuus päättää itse.

Tällä kertaa Keira huomasi Zoen jäävän katsomaan maneesin suuntaan hieman hapan ilme naamallaan. Nainen vilkaisi vuoroin maneesiin ja Zoeen tajuten lopulta että tuo katsoi maneesissa olevaa poikaa ja ponia. Nainen seurasi hetken pojan menoa ja kääntyi sitten kysyvä ilme kasvoillaan Zoen puoleen.
"Kuka hän on?" Keira kysyi huvittuneena kirjavasti ponista, joka viiletti maneesissa rennon oloisesti.

"Selvä sitten" Keira vastasi Zoen todetessa etteivät Daring Dancerin tavarat olleet tiellä ja lähti naisen perässä alas portaita, joita he olivat hetki sitten tulleet ylös. Keira virnisti Zoelle tuon napatessa Daran riimun mukaansa.
Keira nyökkäsi Zoen kertoessa Daran tarhauksesta eikä voinut olla hymyilemättä orin hörähdellessä hänelle. Naisen kirkas katse tutki Zoen ammattimaisia liikkeitä ja Daraa, joka seisoi nätisti aloillaan. Zoen rauhalliset ja osaavat liikkeet sopivat orin luonteelle hyvin sillä hätiköidyt liikkeet Daran kanssa päättyivät aina aikamoiseen sirkukseen. Sen Keira oli jo oppinut.

"Voisin itseasiassa taluttaa sen itse" Keira vastasi leveästi hymyillen ja tarttui orin riimun naruun. Nainen kääntyi lähteäkseen seuraamaan ystäväänsä, joka varmasti tiesi minne suuntaan he lähtisivät oria viemään.
Dara hörähti ja hamusi Keiran käsiä pienten herkkujen toivossa lopulta tuupaten naista kevyesti olkapäästä. Daran korvat olivat uteliaasti höröllä kun se venytti kaulaansa pitkäksi.
"Höpsö" Keira totesi sille ja taputti orinsa mustaa kaulaa.

Zoe sätti itseään henkisesti. Ei olisi saanut jäädä tuijottamaan. Hän tarjosi pienen hymyn Keiralle.
"Tallin nuorin ratsastaja herra Davis sekä hänen poninsa Ace of Spades", Zoe esitteli ratsukon. Naiselle oli jäänyt ainoastaan sukunimi mieleen, sillä hän oli muutaman kerran törmännyt pojan muihin perheenjäseniin. Rouva Davis oli ainakin esittäytynyt tarmokkaasti, mutta kaipa tuollaisen pojan kanssa tarvittiinkin yliluonnollista määrää tarmoa. Pojan nimestä Zoella ei ollut mitään käsitystä, joten hän todella toivoi, ettei Keira kyselisi sen tarkemmin. Pieni ratsukko siirtyi juuri laukkaan maneesin puolella. Poni kiihdytti innoissaan kavaletille ja hyppäsi liioitellun korkealta esteen, jonka yli suurempi hevonen olisi voinut vain astua. Itseasiassa ponikin olisi todennäköisesti voinut ravata korkein askelin kavaletin yli, mutta nähtävästi ratsastaja halusi vauhtia ja korkeita pomppuja. Yleensä poika hyppäsikin ristikoita ja pystyjä, mutta ehkä maneesin laidalla seisova äiti oli pitänyt tiukkaa linjaa tällä kertaa eikä päästänyt lastaan tekemään ihan mitä mieli.

"Olkaa hyvä", Zoe naurahti ja antoi narun Keiralle. Hän suuntasi edeltä ulos tallin ovista ja kohti oritarhoja. Toiset hirnuivat tervehdyksiään, toiset uhkauksiaan, kun he lähestyivät tarhoja. Jotkut orit eivät vain voineet sietää toisia oreja lähellään, kuten näytti olevan komean Paradox Noxin kohdalla.
"Millainen Dara on ratsastaa?" Nainen kysäisi vilkaistessaan upeaa puoliveristä. Lahjakas nyt ainakin esteillä, se oli selvää. Zoe halusi enemminkin tietää, oliko Dara kokenut hyppääjä vai vasta harjoittelussa, kuumuiko se kuinka pahasti esteillä, millainen se oli koulukentillä tai maastossa ja ylipäätään saada parempaa kuvaa Daran luonteesta. Tähän asti hevonen oli ainakin vaikuttanut oikein mukavalta ja hyvätapaiselta tuttavuudelta. Kaikki voisi muuttua silmänräpäyksessä, joten oli parempi kalastella tietoa omistajalta, joka tunsi hevosensa kaikista parhaiten.
"Tässä olisi Daran uusi tarha", Zoe totesi aukaistessaan tyhjän tarhan porttia. Hän väisti sivuun, jotta Keira voisi päästää hevosensa irti tutkimaan tarhaa.

Keira oli vain nyökännyt Zoelle tuo kertoessa hänelle kuka maneesissa ratsastava poika oli ja lähtenyt sitten tuon perässä takaisin talliin ja Daran luo.

Keira lähti taluttamaan mustaa oriaan Zoen perässä kohti oritarhoja ja katseli aina välillä uteliaasti höristelevää hevostaan. Dara kulki ihan nätisti, mutta kuikuili kaula pitkällä muita kohti aina kun joku hirnui sille. Utelias höpsö heppa.
"Se on innokas, energinen ja välillä vähän sählä" Keira totesi naurahtaen ja taputti orin kaulaa.
"Dara reagoi herkkiin apuihin ja tekee mitä osaa jos sitä vaaditaan ja sen saa keskittymään" Hän jatkoi miettien että orilla taisi olla joku keskittymishäiriö. No ei nyt sentään, mutta välillä se teki turhan innokkaasti muistamatta kunnolla keskittyä.
"Ihan mukava se on sileälläkin, mutta esteillä se keskittyy parhaiten" Hän lopetti hymyillen ja oli iloinen siitä ettei ori ollut kovin säikky, paitsi maastossa nyt tietenkin.
"Ja maastossa nyt vähän säikkyy, mutta ei kai se kovin tavatonta taida olla" Hän totesi muistellen kaikkia niitä muita hevosia, joita hän oli testiratsastanut ennenkuin oli löytänyt nykyisen orinsa. Yksi oli säikkynyt kaikkea olematontakin ja toinen hullaantunut heti kun jotain yllättävää tapahtui. Onneksi Dara ei ihan mahdoton ollut.

Kun Zoe teki hänelle tilaa Keira talutti orinsa sisälle tyhjään tarhaan ja päästi sen irti. Dara seisoi korviaan höristellen paikoillaan kunnes Keira päästi sen irti ja ryntäsi sitten raviin ympäri uutta tarhaansa. Ori kävi läpi jokaisen kulman ja sivun ennenkuin hidasti kävelyyn ja meni kurkottelemaan aidan yli kohti muita hevosia hirnuen niille uteliaana. Kun se sai toiselta orilta ikävän vastauksen ori luimisti korviaan ja näykkäsi ilmaa siirtyen toiselle puolelle tarhaa varsin iloisen näköisesti tanssahdellen.
Keira tuli pois tarhasta ja sulki portin perässään vilkaisten vielä mustaa oriaan joka jo tutkikin aitausta ja teki tuttavuutta muiden kanssa.
"Se sopii tänne varmasti hyvin" Keira totesi väläyttäen hymyn Zoelle.

Dara kuulosti melkoisen tyypilliseltä kilpahevoselta. Kilpailuissa menestyvältä hevoselta odotettiin innokkuutta, energisyyttä, herkkyyttä avuille ja keskittymiskykyä, sekä tietenkin monia muita hienoja ominaisuuksia, kuten itsevarmuutta, esiintymishalua, miellyttämishalua ja voitontahtoa. Zoe ei malttanut odottaa, että pääsisi Daran selkään.
"Hyvä jos se malttaa edes esteillä keskittyä", Zoe totesi puolikas hymy huulillaan. Keskittyminen tuntui aina hankalalta kilpahevosille. Toiset kuumuivat esteiden näkemisestäkin niin paljon, että unohtivat aivonsa narikkaan, toiset taas tylsistyivät sileällä ja keksivät itselleen ihan omaa viihdykettä. Yritä nyt siinä sitten löytää hyvä tasapaino kahden tyystin erilaisen harjoittelun väliltä kun kumpikaan ei tuonut hevosesta esille sen parhaita puolia.

"Maastossa onkin lupa olla vähän säpsympi", Zoe vastasi. Sääli, etteivät kaikki osanneet jättää säikkymistä maastolenkeille, vaan pelkäsivät kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa ihan ratsastuskentälläkin. Onneksi Dara ei tainnut lukeutua tähän joukkoon vaan pärjäsi varmasti kentällä ilman turhia sivuloikkia. Maastoon hevosta ei yksin vietäisi, joten ehkäpä rauhalliset lajitoverit saisivat Darankin lopettamaan turhan säikkymisen. Jos ei, niin sitten olisi vain istuttava säikyn hevosen selässä ja pidettävä se kurissa vaikka mikä tulisi.
"Eiköhän", Zoe totesi tarkkaillessaan komeaa oria. Dara näytti kotiutuvan nopeasti tutkiessaan innokkaasti uutta tarhaansa. Ilmeisesti Dara ei turhia stressannut maisemanvaihdosta vaan mietti jo, missä olisi paras piehtarointipaikka ja kuka naapuritarhassa oleilikaan.

"Tässä ovat siis oritarhat", Zoe palasi asiaskaspalvelijan rooliinsa ja jatkoi tallialueen esittelyä. "Tuossa on pyöröaitaus sekä heinälato, neljä oritarhaa ja muutamia isompia tarhoja ja yksi suuri laidun", Zoe osoitti aina kädellään oikeaan suuntaan, kun kertoi ympäristöstä. "Tuossa maneesin vieressä on pienempi kenttä, takana pari suurta laidunta ja tallin toisella puolella lisää tarhoja. Pääkentän näitkin jo saapuessasi, se on tuo tallia vastapäätä oleva, suuren suuri kenttä", Zoe selitti aavistus ylpeyttä äänessään. Harva saattoi tehdä töitä näin hienossa paikassa.
"Maastoesterata löytyy parin kilometrin päästä tuossa suunnassa", nainen vielä lisäsi ja osoitti kädellään tarhojen suuntaan. Maastoesteille oli helppo löytää ja matka toimi hyvänä lämmittelynä hevosille, jotka innostuivat viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäiset esteet tulivat näkyviin.
"Haluatko kierrellä ulkona vai palataanko sisään?" Hän kysäisi Keiraa vilkaisten. Toki Keira olisi vapaa tekemään ihan mitä halusi, mutta Zoen olisi laitettava varusteet paikoilleen edes jossakin vaiheessa. Jos toinen halusi tulla seuraksi, se kelpaisi, sillä varusteiden järjestelyn lomassa olisi helppo jutella niitä näitä.

Keira hymyili jatkuvasti iloisena uudesta tallipaikasta, jonka oli Daralle hankkinut. Rosingsin vaikutti kerrassaan mainiolta paikalta valmentautua ja Darakin näytti pitävän uudesta tarhastaan.
Nainen kääntyi Zoen puoleen tuon jatkaessa alueen esittelyä ja katsoi aina vuoroin mihinkin suuntaan toisen esitellessä alueita.
"Kuulostaa mahtavalta" Hän tokaisi väläyttäen jälleen tutun hymynsä.
"Onko pyöröaitaus vapaasti kaikkien käytettävissä vai..?" Keira kysäisi katsoen uteliaana pyöreää aitausta. Hän oli toki nähnyt kun sellaista käytettiin ihmisen ja hevosen välisen siteen parantamiseen, muttei ollut itse koskaan kokeillut menetelmää.

"Voidaan palata sisälle" Keira vastasi todeten mielessään että hänellä kyllä olisi aikaa paikkaan tutustumiseen myöhemminkin. Ja olihan Zoe jo näyttänyt hänelle suurimman osan tallista ja sen ympäristöstä.

"On, pyöröaitaus on kaikkien vapaassa käytössä", Zoe vahvisti nyökäten. Pyöröaitauksessa oli ollut yllättävänkin paljon hälinää. Ilmeisesti monet olivat keksineet, että pyöreä aitaus tarjosi erittäin hyvän paikan maasta käsin tehtävälle työskentelylle. Zoe oli siitä vain iloinen. Eivätpähän olisi kentällä ratsukoiden tiellä juoksuttamassa hevosiaan.
"Eiköhän mennä sitten", Zoe totesi ja lähti suuntaamaan varustehuonetta kohti. Hän vilkaisi tavan vuoksi kelloaan, laskien nopeasti loppupäivänsä aikatauluja. Tässähän oli vielä ihan hyvin aikaa. Hän kyllä ehtisi hoitaa työnsä vallan mainiosti, vaikka käyttikin nyt aikaa Keiran kanssa jutteluun. Vakavakasvoinen nainen voisi aina pitää taukonsa vähän lyhyempinä, jos oikein kiire tulisi.

"Kilpailetteko aktiivisesti Daran kanssa?" Zoe kysäisi päästyään varustehuoneeseen. Hän alkoi tottuneesti nostella Daran varusteita paikoilleen, vilkuillen aina silloin tällöin Keiraa. Olipa oikeasti mukava nähdä toista pitkästä aikaa. Hän halusi mielellään tietää lisää niin Keiran ja Daran tulevaisuudensuunnitelmista kuin nykyisestä tasostakin. Dara oli varmasti taitavampi kuin Boom, joten ehkä Keiralla oli kovatkin tavoitteet hevosensa kanssa. Zoe ei hetkeäkään epäillyt, etteikö Keira pystyisi nousemaan kansainvälisille estekentille GP160-luokkiin, jos vain tosissaan haluaisi ja saisi alleen hevosen, jonka rahkeet riittäisivät.

"Sepä mukavaa" Keira vastasi jääden katsomaan pyöröaitausta vielä hetkeksi. Hänen olisi ilman muuta kokeiltava menetelmää Daran kanssa silkasta mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Nainen vilkaisi vielä tarhaan jäänyttä oriaan, joka näytti nauttivan olostaan ennenkuin lähti Zoen kehotuksen mukaisesti toisen naisen perässä tallia kohden.

"Kyllä joo, olen kilpaillut sen kanssa nyt 140-luokissa, mutta tarkoitushan on valmentautua kohti haastavampaa luokkaa" Keira vastasi hymyillen nojatessaan oven pieleen.
"Sano toki, jos voin auttaa" Hän totesi virnistäen ystävälleen tuon alkaessa laitella Daran varusteita oikeisiin paikkoihin. Samalla nainen seurasi tarkasti minne Zoe vei minkäkin tavaran, jotta löytäisi varusteet vaivattomasti kun niitä tarvitsisi. Tosin varustehuone näytti niin siistiltä ja hyvin järjestetyltä että ongelmia tuskin tulisi.