Act like you know

Paulus, pää itsepäisen oloisesti pystyssä ja epäluuloinen, mutta tyytyväinen ilme kolhoilla kasvoillaan, ratsasti ympyrältä uralle pitäen kevennyksen rytmin tasaisena. Oli vaikeaa muistaa jokainen tarvittava apu ja seikka ja asento, mutta miehestä tuntui, että kerrankin hän ratsasti ihan tosissaan. Hän piti jalat paikallaan, ehkä aavistuksen jäykästi, mutta ne pysyivät kevyesti hevosen kylkiä vasten. Hän kevensi hevosen askeleen mukana enemmän eteen kuin ylös eikä pudota muksahtanut satulaan, vaan vaikka välillä huojahteli, pysytteli jalkojensa varassa. Musta täysiverinen ravasi kevyellä, liitävällä askeleella ja nyökäytti välillä päätään kuin Chambersin opetuksen hyväksyen. Voltteja, voltteja. Pauluksen volttisarjat kehittyivät vähä vähältä. Ne olivat nyt pyöreitä ja ratsastajan määräämiä, ja hevonen taipui niillä enemmän, laski päätään ja pohkeiden hipaisuista kokosi takaosaansa mukaan.

Miehen julmannäköiset, tummat kulmat syvenivät uhkaavaan kurttuun, joka kieli ehdottomasta keskittymisestä. Paulus siirtyi välillä käyntiin harjoitellakseen vain voltin apuja, ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan paransi niitä huomattavasti. Seuraavaksi hän harjoitteli sulavampia siirtymisiä, sillä hevonen oli niin herkkä, varsinkin herkistyttyään työskentelylle entisestään, että pysähtyi kuin seinään Pauluksen kiristäessä ohjaa ja mies oli kaatua orin kaulalle. Okei, istu satulan läpi, hengitä syvään, ajattele käyntiä… Älä koske ohjaan. Siirtyminen muuttui pehmeämmäksi, vaikka epäröintiä sekä hevosen että ratsastajan suunnalta oli vaikeaa poistaa. Kun voltti oli mallikelpoinen käynnissä, Miu palasi raviin. Paulus taputti vaivihkaa sen silkkistä, lämmintä kaulaa.

Troyn positiivinen asenne ja kiertäen annetut kehut nostivat Klausin itsetuntoa, halusi hän olla riippuvainen muiden mielipiteistä tai ei. Melkein suututti, miten paljon toisen mielipiteet ja sanomiset oikeasti vaikuttivat häneen. Mokomakin aussivelho, sai hänetkin ihan omituiseksi.
Socks tuntui aistivan odotusten nousseen. Se tanssahteli kevyesti, kun Klaus keräsi hieman ohjia ja valmisteli sitä tulevaan koitokseen. Into ja yrityksen halu näkyivät hevosesta, ja mies saattoi vain toivoa, ettei se vaikuttaisi negatiivisesti suoritukseen.

Socks nosteli jalkojaan ravissa kuin olisi todella ollut kouluradalla. Samanlaista, kouluhevoselta vaadittua poljentaa ei takajaloissa näkynyt, vaan Klaus joutui kaivamaan taas innon vuoksi kadotettua takaosaa takaisin ruotuun. Hän meni useamman kierroksen, sitäkin useamman voltin, sekä vasempaan, että oikeaan kierrokseen. Hiljalleen ravista alkoi löytyä taas kunnon työskentelyä ja hän saattoi yrittää annettua tehtävää.
Kevyt asetus, taivutus, ja raudikko kulki keskittyneesti avotaivutusta. Sehän oli helppoa. Socks selvästi nautti tehtävästä. Klaus ylläpiti sen keskittymiskykyä tekemällä vuoroin avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin, unohtamatta satunnaisia pysähdyksiä, peruutuksia ja lisättyä ravia. Hän harjoittelisi laukassa vasta, kun ravissa työskentely sujuisi mallikkaasti.

Evelyn nyökkäsi, valmisteli käännöksen ja pyysi hevosta kääntymään kokonaan ympäri. Lionheart totteli kuuliaisesti, joka antoi Evelynille enemmän aikaa keskittyä korjaamaan vaeltavia takajalkoja. Hevonen jatkoi ravissa seuraavaan kulmaan, ja Evelyn joutui jälleen keskittymään käännöksen tekemiseen. Kullanhohtoinen ori tuntui suoriutuvan liikkeestä hyvin, mutta Evelyn huomasi, että hänelle itselleen tämä suunta oli selkeästi vaikeampi. Hän nosti laukan käännöksen jälkeen ja pyysi hevoseltaan aavistuksen pidempää askelta pitkällä sivulla, ennen kuin kokosi askeleen ja hidasti käyntiin käännöstä varten.
"Tämä suunta on minulle vaikeampi", Evelyn vastasi Troyn kysymykseen. Evelyn painoi mieleensä, että jatkossa kiinnittäisi enemmän huomiota tasapainoiseen treeniin molemmin puolin. Se nyt vielä puuttuisikin, että hevosestakin tulisi yhtä toispuoleinen kuin ratsastajastaan. Evelyn nosti laukan, muistutellen hevostaan käyttämään takajalkojaan kunnolla. Lionheart pyöristi selkäänsä ja astui kunnolla alleen, noudattaen kokoavia apuja kuuliaisena.

Lucy valahti entistä kalpeammaksi kuullessaan valmentajan ohjeet. Jyrkempää väistöä? Ravia? Ehei, tämä oli ihan hyvä, ei kai sitä nyt enempää voinut vaatia, eikö hän voisi vain lopettaa valmennuksen tähän, suoriuduttuaan aiemmista tehtävistä kunnialla. Mitä sitä nyt enempää koettamaan onneaan. Lucy veti muutaman kerran syvään henkeä, suoristi selkänsä ja pyysi Ivorya jälleen käyttämään takaosaansa paremmin. Hänen olisi yritettävä, eihän tyttö mitenkään uskaltaisi väittää vastaan valmentajalle. Ivory säilytti askeltensa tahdin väistäessään jyrkemmin sivulle tytön apujen mukaan, eikä enää kompuroinut jalkoihinsa. Tyttö taputti papurikonkimon ratsunsa kaulaa kehuiksi. Hän kuitenkin tiesi, ettei voisi luovuttaa nyt, vaan pyysi yhtä jyrkkää väistöä myös toiseen suuntaan. Ivory suoriutui ruunan tasoon nähden hienosti, mikä olikin ainoa syy sille, miksi Lucy uskalsi pyytää siirtymistä harjoitusraviin.
Epäonnistunutkin väistö ravissa olisi parempi kuin valmentajalle vastaan väittäminen, Lucy toisti mantrana mielessään ravatessaan Ivorylla muutaman kierroksen, jonka aikana vaati hevosta työskentelemään takaosallaan kunnolla rikkomatta kuitenkaan muotoaan. Papurikonkimo teki parhaansa ja näytti hetken jo liikkuvan sulavasti kuin taitavinkin kouluratsu. Lucy käänsi hevosen halkaisijalle ja valmisteli väistöä puolipidätteillä. Ivory lähti avut saatuaan loivaan väistöön, säilyttäen tasaisen rytmin ilman kompurointia. Lucyn teki mieli itkeä helpotuksesta. Hän oli selvinnyt.

Jos jokin joskus harvoin sai Troyn tuntemaan olonsa vaikeaksi, niin se, että hänen sanomisiinsa ei reagoitu. Hän oli aina pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että vuorovaikutuksessa kuului edes jollain tapaa ilmaista ymmärtäneensä mitä toinen sanoi. Mutta vaikka Paulus ei vaikuttanut järin sanavalmiilta kaverilta, taisi tuo siitä huolimatta osata kuunnella, noudattaa ohjeita ja käyttää luovuutta harjoittelussa. Ainakin Miu lähti oikeaan suuntaan ja voltit alkoivat muistuttaa pyöreää.
"Hyviä siirtymisiä. Muista hidastaessa vetää napa sisään, jotta keskivartalo pysyy hallinnassa ja istunta tiiviinä. Ylävartalo saa samalla kallistua ihan vähän taaksepäin, kunhan muistaa rentouttaa heti kun hevonen reagoi, jotta painopiste säilyy hevosen päällä eikä heilahda eteen tai jää taakse. Toistojen kautta oppii ennakoimaan milloin hevonen hidastaa ja myötäämään oikeaan aikaan", Troy selitti. "Voltit näyttävät oikein hyviltä nyt", hän kehaisi.
"Kun olet saanut tarpeeksesi volteista, kokeile vaikka soveltaa samoja apuja kiemurauralla käynnissä. Asetus ja taivutus vaihtavat suuntaa aina kun kaarteen suunta vaihtuu, mutta hevonen tulisi suoristaa aina keskellä kenttää kaarteiden välissä", Troy ehdotti hetken kuluttua näyttäen ja selittäen samalla kolmikaarisen kiemurauran reitin ja idean. Kolme samankokoista kaarta, jotka kaikki olivat kohtisuorassa maneesin pitkiin sivuihin nähden ja kentän keskellä hevosen piti kulkea hetki lyhyen sivun suuntaisesti.

Tänään kaikki sujui luvattoman hyvin. Troy katseli, kun Klaus haki Socksilta taas parempaa työskentelyä ja onnistuikin siinä. Ori teki parhaansa avo- ja sulkutaivutuksissa ja malttoi keskittyä.
"Sen taivutukset näyttävät menevän jo aika tasapainoisesti ravissa", mies totesi tarkkailtuaan oria joka suunnasta. "Takajalat vaan meinaavat unohtua välillä ja silloin se punkee edestä liian alas, kuten varmaan huomaat. Se selvästi osaa kunhan ei unohdu lepäilemään ohjalle. Se ei saa kaatua nenälleen, vaikka päästäisit ohjista irti", Troy kommentoi, mutta sävy oli hyväksyvä.

Troy nyökkäili Evelynin vastaukselle kommentoimatta, että molempiin suuntiin työskentely oli tärkeää. Hän oletti naisen tietävän sen itsekin.
"Nyt kääntymiset näyttävät siltä kuin pitääkin. Anna sen kävellä hetki uralla, mutta pidä käynti aktiivisena. Jatka sen jälkeen vielä harjoitusravissa", mies ohjeisti ja vilkuili hetken ympärilleen yrittäen nopeasti improvisoida noiden pään menoksi lyhyen radan.
"Pyydä seuraavalla pitkällä sivulla reilusti lisättyä ravia ja ota juuri ennen lyhyttä sivua ravi niin lyhyeksi kuin on mahdollista. Käännä lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisijalle ja ottakaa omassa tahdissanne pohkeenväistöä takaisin sille pitkälle sivulle, mistä tulitte. Samalla suunta vaihtuu. Pitkän sivun loppuun hallittua koottua ravia, ratsasta syvälle kulmaan ja pysäytä lyhyen sivun keskelle. Neljä askelta peruutusta ja nosta laukka joko pysähdyksestä tai käynnistä ja käännä pääty-ympyrälle laukassa. Ympyrän jälkeen takaisin raviin, ratsasta kulmaan ja aloita alusta siihen suuntaan lisätyllä ravilla", Troy selosti sitten.
Lucy näytti miehen mielestä taas epäröivän, mutta noudatti kuitenkin ohjeita. Ivory selviytyi jyrkemmästä väistöstä eivätkä raviväistötkään olleet aivan mahdottomia.
"Hyvin menee, jatka vain. Ota molempiin suuntiin vielä pari väistöä ravissa. Säilytä tuki ja apujen rytmikkyys koko ajan. Heti kun se vastaa väistöpyyntöön, kevennä painetta ja heti kun se meinaa lopettaa väistämisen, pyydä uudestaan. Pidä istunta rentona", Troy sanoi tytölle.
Hän tarkkaili Ivoryn liikkumista. Ruuna vaikutti löytäneen tasapainonsa ja se liikkui ajoittain hyvinkin sulavasti, mutta sitä ei ehkä kannattaisi kiusata laukkapohkeenväistöllä ainakaan tänään. Raukkaparka kangistuisi entisestään, jos se joutuisi kamppailemaan taitojensa äärirajoilla koko valmennuksen. Mikäli väistöt sujuivat yhä hyvin, mies pyysi noita jatkamaan harjoitusravissa ilman väistöjä ja ottamaan ravia vuoroin lyhyemmäksi ja vuoroin pidemmäksi muodon säilyttäen. Muutaman kerran kunnon lisäys lävistäjällä samalla suuntaa vaihtaen.

Troy saattaisi lohduttautua sillä, ettei suinkaan ollut ainoa, jolle Paulus näyttäytyi kuurona. Mies lähti sanaakaan sanomatta tiehensä jonkun pyydettyä häneltä jotakin, mutta palasi yleensä hetken kuluttua asetettu tehtävä tehtynä. Hän oli työt aloitettuaan antautunut sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja parin viikon kuluttua Corinne totesi, että miehen olisi parempi olla sanomatta mitään. Paulus onnistui vaikuttamaan ivalliselta ja epäkunnioittavalta tai muuten vain tylyltä, vaikka kuinka yritti olla asiallinen. Nyt hän ei nähnyt syytä harrastaa small-talkia kultapoika kakkosen kanssa, varsinkaan koska Chambers selvästi rakasti omaa ääntään. Kai valmennuksissa oli tarkoitus antaa ohjeita, mutta ajatus viihdytti Paulusta, sai hänet hykertelemään henkisesti omalle nokkeluudelleen. Hän heitti Australian ihmeelle sivuttaisen katseen, kun tämä komensi vetämään napaa sisään - hinttari - ja pyöräytti silmiään, kun tämä selitti kiemurauraa. Niin kuin hän ei sitä olisi tiennyt. Okei, hän ei ollut tiennyt apujen oikeaa käyttöäkään. Mutta helppohan häntä oli katsoa alas, kun maneesi tulvi kermaperseitä, jotka kermaperseilivät niin perkeleesti. Hän mulkaisi Evelyniä. Helvetin hikipinko.

Miu lähti ravaamaan ohjattuja kaaria korvat kääntyillen vuoroin ratsastajan ja vuoroin toisten hevosten suuntaan. Pauluksen kevennys oli alkanut vakiintua ja hän saattoi keskittyä enemmän hevoseen kuin itseensä, kun jalat osasivat jo olla paikallaan. Reidet kyllä alkoivat väsyä jatkuvaan keventämiseen, varsinkin kun mies ei antanut itsensä vajota kunnolla satulaan. Hän ei kuitenkaan uskonut kykenevänsä harjoitusraviin. Miten ihmiset selvisivät siitä? Ei ihmiset, vaan miehet. Herran tähden, kidutusta. Jotakin masokisteja. Kevyt taivutus kävi helpommaksi, ja asetus vaihtui melkein sulokkaasti, vaikka suoristaminen haparoi. Miu ei toiminut niin kuin auton ratti eikä mies ollut varma, kuinka saada taipunut takaosa takaisin suoraan linjaan pään kanssa, kun hevonen ei itse sitä tajunnut tehdä. Orin niska pyöristyi välillä, mutta Paulus ei tiennyt, miten saada hevonen tietoisesti peräänantoon tai muotoon tai johonkin. Hänen teki mieli oppia, mutta hän ei halunnut kysyä. Miehinen ylpeys ja sitä rataa.

Kyllä Klaus huomasi. Hän nyökkäsi valmentajalle ymmärryksen merkiksi. Hän herätteli Socksia edelleen, koetti saada sen toimimaan takaa ja selästään. Välillä se tosiaan nojasi ohjaan, koetti parhaansa luistaa tehtävästä. Ja välillä Klausin huomio oli jossakin muualla, muiden ratsuissa, ehkä kultaisessa, taitavassa Lionheartissa tai tuon suloissa ratsastajassa. Ei hän sitä myöntäisi, mutta Evelyn houkutti häntä. Katse valui väistämättäkin naiseen. Tuon keskittynyt ilme, ryhdikäs ja taitava ratsastus olivat viehättävää katseltavaa. Ei sillä, että nainen olisi muutenkaan pahalta näyttänyt.

Kun ratsukko sai aikaan muutaman toimivan avo- ja sulkutaivutuksen, Klaus valmisteli laukan. Hän ei antanut Socksin karata, vaikka se heilauttikin päätään muutaman kerran laukassa kärsimättömästi. Hehän tekisivät juuri kuten Klaus sanoi, hän oli päättänyt niin: avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin. Kangerrellen, laukan muuttuessa välillä kärsimättömäksi loikkimiseksi, mies taivutteli hevosta yhteistyöhön. Muutama askel sujuikin, vaan pidempää pätkää oli ilmeisesti mahdoton tehdä. Socks osoitti kyllästymistään säikkymällä milloin mitäkin olematonta erityisesti maneesin takapäädyssä. Se toimi kyllä ajoittain hyvin, vaan kokonaisuus tuntui todella huonolta. Ehkä se tuntui siltä vaan Klausista, sillä hän odotti itseltään paljon. Tai ehkä se johtui niistä katseista, joita hän loi erääseen naiseen ja unohti itse keskittyä. Oli virhe koskaan mennä sänkyyn Evelynin kanssa. Se häiritsi hänen työskentelyään, vaikka hän parhaansa yrittikin unohtaa.

Evelyn hidasti käyntiin Troyn ohjeiden mukaan. Lionheart painoi ohjalle innossaan päästä eteenpäin, sillä ilmeisesti välikäynti ei sopinut orin suunnitelmiin. Muutama korjaus niin istunnalla kuin puolipidätteillä sai orin keveämmäksi edestä. Evelyn piti askeleen aktiivisena keskittyessään lyhyeen rataan, jota Troy heille antoi tehtäväksi. Se kuulosti tarpeeksi helpolta ollakseen suoritus, johon he pystyisivät, mutta tarpeeksi vaikealta, jotta kullanhohtoinen ori ei vallan tylsistyisi. Sillä kun oli paha tapa lopettaa työnteko sileällä siinä vaiheessa, kun tehtävät kävivät tylsiksi.
Evelyn siirsi hevosen raviin ja pyysi pitkällä sivulla lisättyä ravia. Ori totteli innolla ja suorastaan heitteli jalkojaan eteenpäin ratsastajansa suureksi huvitukseksi. Esittelisi tällaisia liikkeitä muulloinkin, ja täysiverisellä voisi osallistua matalan tason koulukilpailuihin. Evelyn kokosi ravin lähinnä painoavuilla ja kevyillä pidätteillä. Ori ravasi kootusti, mutta Evelyn ei antanut sen heti luistaa työnteosta, vaan pyysi yhä kootumpaa ravia, mikä sai hevosen kaulan kaartumaan enemmän, kun ori koetti parhaansa mukaan noudattaa käskyjä. Pohkeenväistö tuntui lyhyeksi kootun ravin jälkeen Lionheartille helpolta tehtävältä, kun ori suorastaan liisi jalat ristiin astuen takaisin pitkälle sivulle. Evelyn kävi jo päässään läpi seuraavaa tehtävää. Pysähdys, peruutus, laukka pääty-ympyrällä.
Lionheart taipui kauniisti syvälle kulmaan, pysähtyi keskelle pitkää sivua ja peruutti neljä askelta. Evelyn pyysi laukkaa pysähdyksestä, eikä ori epäröinyt lähtiessään tasaiseen laukkaan paikoiltaan. Palomino suorastaan esiintyi maneesin muille ratsukoille, mikä sai huvittuneen hymyn nousemaan Evelynin muutoin niin keskittyneille kasvoille samalla kun ratsastaja keskittyi pitämään pääty-ympyrän tasaisena ja hevosen asetuksen selvänä. Lionheart oli aivan mahdoton. Se ei tainnut tajuta, etteivät muut olleet täällä ihailemassa sitä, vaan tekemässä omia töitään. Tai ehkä hevonen oli ratsastajaansa herkempi havaitsemaan Klausin vilkaisut, ja oli päättänyt näyttää toisen orin ratsastajalle, kuinka hieno hevonen palomino olikaan. Evelyn kun oli keskittyessään täysin kuuro ja sokea muulle maailmalle, eikä edes muistanut muiden ratsukoiden olemassaoloa muuta kuin silloin, kun sovitti omat ratsastustiensä ja tahtinsa niin, ettei törmännyt toisiin.

Lucy punastui ja painoi katseensa hevosen harjaan kuullessaan Troyn sanat. Vai että hyvin meni? Ei varmasti. Hän saattoi vain kuvitella, miten kamalalta näytti papurikonkimon ratsunsa selässä. Ivory oli kerrassaan ihana hevonen, mutta Lucy ei ollut hevosen arvoinen ratsastaja. Ivoryparka oli vetänyt lyhyimmän tikun ja joutunut sietämään tyttöä selässään koko valmennuksen ajan. Seuraavaa väistöä pyytäessään Lucy keskittyi valmentajan antamiin ohjeisiin paineen keventämisestä ja lisäämisestä, huomaten heti, kuinka paljon vähemmällä vaivalla sai Ivoryn tekemään töitä. Ruuna jatkoi väistössä ilman jatkuvaa muistutusta pohkeella, mikä oli enemmän, kuin Lucy olisi uskaltanut toivoa. Kerrassaan loistava hevonen.
Tyttö oli kiitollinen, kun Troy armahti häntä ja päätti antaa uuden tehtävän. Hän olisi kuitenkin mokannut kohta väistöjen kanssa, aivan varmasti. Parempi siirtyä ravin pituudella leikittelyyn. Ratsukko jatkoi uraa pitkin harjoitusravissa ja Lucy kokosi ratsuaan koko pitkän sivun ajan. Ivory vastasi lyhentämällä askeltaan, mutta säilytti muotonsa, mistä Lucy oli kiitollinen. Hän antoi hevosen pidentää askelta vasta seuraavalla pitkällä sivulla, nauttien siitä, kun hänen ei tarvinnut ratsastaa jokaista askelta eteen. Ivory liikkui itsekin eteenpäin, mikä oli ihanaa vaihtelua. Lucy keskittyi työstämään ravin pituutta yhä vaihtelevammin, vaatien välillä niin lyhyempää kuin pidempää askelta samalla sivulla, jotta hevosen olisi todella pysyttävä kuulolla. Ivory kaarsi kaulaansa yhä selvemmin ja polki takajaloillaan aktiivisesti, kun ruuna pyrki miellyttämään ratsastajaansa.
Lucy vilkuili muita ratsukoita, jotta osaisi valita tiensä niin, ettei vahingossakaan olisi kenenkään tiellä. Tyttö ei voinut kuin ihailla muiden ratsukoiden suorituksia. Paulus näytti kehittyvän harppauksin, Evelyn tuntui olevan yhtä kullanhohtoisen orinsa kanssa ja Socksia ei ollut tunnistaa Klausin ratsastamana. Jälleen kerran Lucy mietti, mitä ihmettä oikein teki täällä. Jos Paulus ei olisi ollut maneesissa, olisi Lucy liukunut jo alas ratsunsa selästä ja palannut tallin puolelle, mutta Pauluksenkaan läsnäolo ei lohduttanut niin paljon, kun mies näytti oppivan viidessä minuutissa yhtä paljon kuin Lucy oli oppinut vuodessa. Mikä hulluus häneen oli iskenyt, kun hän oli ajatellut, että pärjäisi täällä? Tyttö suoristi selkänsä ja hengitti syvään, keskittyen jälleen hevoseensa. Hänen olisi unohdettava muut, jos haluaisi pysyä Ivoryn selässä valmennuksen loppuun asti.

Mulkaisuja mulkaisun perään. Varoisi nyt, etteivät kulmat ja suupielet putoaisi kohta lattiasta läpi. Troy katsoi Paulusta pää pari astetta kallellaan, mutta onneksi hänen ajatuksensa eivät näkyneet ulospäin, vaan mies näytti lähinnä arvioivalta ratsukkoa katsellessaan.
"Kaarteen jälkeen hellitä taivuttavalla pohkeella ja käytä hieman toisen puolen pohjetta samalla kun suoristat kaulan, jotta hevonen suoristuu kyljistäkin", Troy totesi. "Puolipidäte ennen seuraavaa kaarretta." Tiesiköhän tuo, mikä oli puolipidäte? Okei, ei puolipidätteestä edes saanut kaikkea hyötyä irti, jos ratsastaja ei istunut itse tasapainoisesti hevosen selässä, mutta oli silti hyvä tietää, mitä oli tarkoitus tehdä.
Kuin Pauluksen negatiiviset ajatukset lukien ja kiusallaan niihin vastatakseen Troy päätti kohta ilmoittaa: "Voit saada paremman tuntuman hevoseen, jos istut alas harjoitusraviin."

Socksin laukka näytti kärsimättömältä ja ori päätti ryhtyä säpsähtelemään maneesin toisessa päädyssä. Troy hymähti orin heikentyneelle suoriutumiselle. No, mikä nyt tuli? Aikaakaan ei ollut enää paljon jäljellä, ja Troy toivoi ettei valmennusta jouduttaisi lopettamaan tällaiseen romahtamiseen.
"Jos se säikkyy vielä niin ota se siihen kohtaan ympyrälle ja pyydä eteenpäin. Pidä se kiireisenä ja jatka työskentelyä, ei sen tarvitse säpsyillä ollenkaan. Kehu pienestäkin hyvin menneestä pätkästä, mutta älä lopeta vaatimista. Kuuntele hevosta niin ehdit myödätä heti kun se vastaa oikein apuihin", mies osoitti sanansa Klausille.

Troy ei voinut olla ihailematta Evelynin ja Lionheartin työskentelyä. Täysiverinen selvästi nautti esiintymisestä, ja orin lisätty ravi ja lennokas pohkeenväistö saivat Troyn hymyilemään.
"Erinomaista. Se näyttää olevan elementissään", mies sanoi hieman huvittuneena ja odotti, että nuo saisivat tehtyä samat kuviot toiseenkin suuntaan.
"Eiköhän oteta sitten laukassa sama lisäyksineen ja väistöineen. Vaihda laukka kun tulette väistön jälkeen uralle takaisin. Ennen ympyrää taas pysähdys ja peruutus, jonka jälkeen nosta sitten laukka uudelleen", hän ehdotti pitäen katseensa tiiviisti ratsukossa yrittäen keksiä korjattavaa, mutta ei keksinyt. Eikä ori olisi kulkenutkaan noin hyvin, jos Evelynin toiminnassa olisi ollut jokin pielessä.

Troy mietti mahtoiko Lucy ymmärtää saaneensa Ivoryn liikkumaan hyvin, sillä ainakaan tyttö ei vaikuttanut tyytyväiseltä suoritukseensa. Olisi pitänyt ottaa kuva hevosesta ennen ja jälkeen valmennuksen.
"No nythän se kulkee kuin kunnon kouluratsu", mies ilmoitti rennosti hymyillen eikä päästänyt Lucya ja Ivorya silmistään, vaikka ainakaan ratsastaja ei näyttänyt liiemmin nauttivan huomiosta.
"Huolelliset kulmat. Ota vielä hieman laukkaa ja pyydä aina pitkien sivujen keskellä lyhentämään askelta selkeästi jonka jälkeen tee laukkavoltti. Laukan täytyy pyöriä hyvin eteenpäin, jotta voit tehdä pidätteen ilman että teho hiipuu", Troy kehotti hetken kuluttua.

[Anteeksi kamalasti kestosta, potkikaa minua jos en tajua vuoroani.]

Chambersiin luotu katse ilmaisi Pauluksen vastauksen harjoitusravista: en helvetissä. Mies jatkoi päättäväisesti kevyessä ravissa, sillä eihän Chambers ollut käskenyt häntä ratsastamaan harjoitusravia, ilmoittanut vain, että hevoseen voisi saada paremman tuntuman. Kiitos vain, hän ratsastaisi harjoitusravia halutessaan kiduttaa itseään huvin vuoksi. Jestas. Ehkä muut miehet tallilla olivat täysin vailla… No. Tiedäthän. Hän jatkoi joka toisella askeleella satulasta nousemista ja ohjasi hevosta kiemurtelemaan maneesin poikki yrittäen noudattaa nyt ohjetta sen suoristamisesta. Puolipidäte, okei - Paulus oletti sen tarkoittavan kevyesti ohjalla leikkimistä. Suorista kaula, hellitä pohje, vastakkainen pohje. Hän vilkuili hevosen mustaa takamusta nähdäkseen liikkuiko se suorassa linjassa etupään kanssa. Ehkä? Hänellä ei ollut vatupassia mukana.

Paulus halusi vilpittömästi oppia ratsastamaan paremmin. Mutta… Eikö tämä käynyt aika yksitoikkoiseksi? Miten hevosetkin jaksoivat? Hän oli ravata köpöttänyt ympäri maneesia ties kuinka kauan, ja vaikka Fairchildien maneesi olikin harvinaisen kaunis ja valoisa synkän hallin sijasta - ei siinä riittänyt katseltavaa kovin pitkäksi aikaa. Ei ihme, että hän oli kiinnostunut maastossa ratsastamisesta ja pitäytynyt siinä. Luonto, Northumberlandin upeat nummet, vaihtelevat maisemat, linnut ja eläimet ja jopa Britannian hurmaavat säätilat alkoivat houkuttaa Paulusta entistä enemmän, kun hän teki jälleen kaaren, voltin ja lähti taas kolmikaariselle uralle. Hän nousi kevyeen istuntaan viihdyttääkseen itseään keskittymiskyvyn alkaessa rakoilla. Vakaasti ylhäällä satulasta pysyminen ja hevosen ohjaaminen ja taivuttaminen samalla tarkkuudella olivat uusi haaste.

Tietysti Chambers kiinnitti huomiota hevosen säpsymiseen. Perhana. Klaus kokosi itseään, sitten hevostaan. Kun hän oikeasti keskittyi, ei Socks enää edes yrittänyt esittää mitään. Niin tietenkin. Klaus tiesi jääneensä ajatuksiinsa liian pitkäksi aikaa. Ratsu kaipasi vain tekemistä ja yritti ehkä ylimääräisillä loikillaan saada luvan laukata kovempaa ja vapaammassa muodossa. Ei tullut kuuloonkaan.

Sulkutaivutukset vasempaan kierrokseen, check. Sama oikeaan, check. Klaus otti huvin ja urheilun vuoksi hyvin pyörivässä laukassa muutaman valmistellun laukanvaihdon eikä se tuottanut ongelmia. Socks oli vaativa ratsastettava, mutta ylittänyt kouluvalmennuksessa Klausin odotukset. Mitä kaikkea se osaisikaan, kun sitä ratsastaisi säännöllisesti? Mihin siitä olikaan, kun ratsastajan ajatukset olisivat mukana siinä hetkessä?

Klaus ei voinut kuin ruoskia itseään. Oli kai ollut virhe edes osallistua valmennukseen. Hän oli kyllä saanut paljon apuja ratsastukseensa ja oli siitä kiitollinen, vaan oma käytös oli ollut ala-arvoista ja vähän törkeää muita kohtaan. Oli kai oletettua, että valmennuksessa keskittyminen oli vaativassa työskentelyssä hevosen kanssa, eikä kanssaratsastajissa.

Laukassa tehtävään tuli jo enemmän haastetta, kun Lionheart ei olisi millään jaksanut keskittyä työskentelemään, kun kerran sai laukata. Ori koetti päästä eteenpäin lujempaa ja pärskyi, kun ratsastaja vain pyysi kokoamaan askelta. Evelyn ei antanut periksi vaan jatkoi hevosen kanssa työskentelyä. Normaalisti hän olisi lopettanut tähän, mutta nyt vaati hevoselta yhä enemmän. Lionheart kaarsi kaulaansa ja nosti jalkojaan korkealle esiintyessään pienelle -tai siis lähes olemattomalle- yleisölleen. Laukkaväistö sujui alun tahmeuden jälkeen ihan hyvin, ja laukanvaihtokin onnistui näppärästi. Pysähdys vaatikin jo enemmän, sillä hevonen ei olisi millään halunnut hidastaa. Tyypillistä.
Ympyrän jälkeen sama kuvio toiseen suuntaan, mutta tällä kertaa Lionheartin turhautuminen kouluratsastukseen paistoi jo selkeämmin läpi. Ori ei millään jaksanut keskittyä asiaan ja tuntui unohtaneen esiintymisenkin, kun koetti viihdyttää itseään keksimällä jotakin hauskaa. Kuten vaikka sen, että kauniin ja hallitun siirtymisen sijaan laukasta voisi hyvin liukua pysähdyksiin lännentyylillä. Jos Evelyn olisi ollut yksinään maneesissa, olisi hän vain nauranut hevosensa keksinnölle, mutta nyt pyöräytti silmiään ja laukattuaan ympyrän, pyysi uutta siirtymistä ja pysähdystä. Tällä kertaa Lionheart ei leikkinyt karjahevosta vaan pysähtyi hallitusti käynnin kautta. Evelyn taputti hevosen kaulaa ja pyysi sen käynnissä uran sisäpuolelle.

Lucy valmisteli laukannoston ja siirsi Ivoryn hallittuun laukkaan. Hän aktivoi hevosen liikettä kevyillä pohkeilla ja puolipidätteillä, kunnes laukka tuntui pyörivän hyvin. Lucy kieltäytyi edes ajattelemasta Troyta ja tuon kehuja, siitä puhumattakaan, että tiesi olevansa tarkkailun kohteena. Vaan sepä valmennuksen tarkoitus taisi ollakin - ottaa vastaan palautetta omasta ratsastuksestaan ja kehittyä siinä. Tyttö kokosi laukkaa ja lyhensi askelta pitkän sivun keskellä, käänsi Ivoryn laukkavoltille ja työsti asetusta koko voltin läpi. Hevosen laukka oli pyörivää ja energistä, eikä Lucy ehtinyt kunnolla edes pyytämään hevoselta pidempää askelta, kun Ivory jo teki niin voltin jälkeen. Tyttö hymyili pienesti. Lukikohan Ivory ajatuksia?

"Hyvä", Troy kehaisi kommentoimatta Pauluksen kevyen istunnan harjoituksia kesken kaarteiden.
Taisihan tuo lopulta alkaa sujua, tai ainakaan valmentajaa ei enää pelottanut katsoa ratsastajan menoa. Hevosen kokoamiseen sun muihin yksityiskohtiin liittyvät asiat olisi parasta käydä läpi vasta, kun asiat sujuivat muuten. Nyt riitti, että Miu saattoi kulkea tasapainossa.
"Jätetään kaarteet, mutta keskity kulmiin huolellisesti. Ota vapaaseen tahtiin muutama sujuva siirtyminen ravin, käynnin ja pysähdyksen välillä. Valmistele siirtymiset puolipidätteellä ja istumalla tiiviisti satulaan ennen kuin pidätät", Troy selitti. "Jos sinusta tuntuu siltä, voit ottaa lopuksi vielä pätkän laukkaa."

Mies nyökytteli hyväksyvästi, kun Klaus näytti keräävän sekä itsensä että ratsunsa. Työskentelyä oli ilo seurata. Socks osasi kyllä, mutta sen viitseliäisyys oli vain piilossa kiven alla.
"Noin juuri, kehu sitä", Troy sanoi katsellessaan kentän keskeltä orin etenemistä ja vilkaisi pikaisesti kelloaan, joka näytti valmennuksen loppuvan pian. "Mielestäni tähän olisi hyvä lopettaa, vai mitä mieltä olet?" hän totesi muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen. "Ottakaa vain kevyttä ravia loppuverryttelyiksi."

Lionheartin erikoiset pysähdykset laukasta huvittivat Troyta ja mies virnisti.
"Tämä taitaa olla sen mielestä liian tylsää ilman lisämaustetta", hän lausahti, mutta kehui sitten korjattua versiota liikkeestä. "Eiköhän tämä ollut sillekin ihan tarpeeksi hyvä suoritus. Anna sen ravailla hetki vapaammin ja ota sitten käyntiin."

Ivory näytti toimivan kevyillä avuilla ja melko moitteettomasti Lucyn ratsastamana, eikä tyttö antanut sen lopettaa työskentelyä kesken. Keskittyneenä Troy katseli volttien ratsastusta ja hymyili hieman.
"Vaihda suunta ja tee vielä toiseen suuntaan sama yhtä hyvin", hän kehotti.

[Anteeksi tämä kamala jumitus!]

Paulus nautti laukkaamisesta. Miehekäs, vastustamaton halu tehdä juuri päinvastoin kuin käskettiin iski kuitenkin, kun valmentaja antoi hänelle luvan laukata. Ehkä kyse oli vain epäonnistumisen pelosta, mutta mies ei kokenut osaavansa ratsastaa hevosta muiden valmennukseen osallistuvien taidolla eikä halunnut enempää arvostelua osakseen. Hän opettelisi ensin ratsastamaan Miuta sujuvasti ravissa, ja harkitsisi sitten laukkaa. Maastossa se oli helppoa ja euforianhehkuista, mutta miehellä oli ikävä tunne, että hän ei kelpaisi täällä hienohelmojen keskellä.
Niinpä hän pysytteli ravissa tehden siirtymisiä käyntiin, pysähdellen ja nostaen ravin pysähdyksestä. Vaikka siirtymiset eivät olleet täysin tyylipuhtaitaita, Paulus oli niistä melkein ylpeä. Ainakaan hän ei törmännyt hevosen kaulaan, vaan osasi valmistautua sen liikkeisiin ja ohjata niitä. Puolipidäte sai Miun korvat kääntymään häntä kohti ja painavampi istunta sen hiljentämään vauhtiaan. Kulmiin ratsastaminen oli omituista hienostelua, mutta mies alentui tekemään senkin. Saadessaan loppuverryttelyn päätökseen, Paulus oli melkein tyytyväinen, että oli tunkenut mukaan valmennukseen. Ehkä hän oli oppinut uutta. Hän pysäytti hevosen kaartoon, pudottautui alas satulasta ja mikäli Chambers näytti odottavan sitä, nyökkäsi jäykästi kuin kiitoksena. Hän mitään turhia kehuja ja egohierontaa harrastanut. Helpottuneena ja lihakset hoosiannaa huutaen Paulus lähti maneesista musta täysiverinen vanavedessään.

[Ja kiitos pelistä minun puolestani.]

Klaus yllättyi Chambersin kehuista, vaan ei voinut itsekään kuin olla tyytyväinen lopputunnin suoritukseen. Socks oli hieno hevonen. Mies kehui sitä rapsuttamalla kaulaa sään vierestä. Hän antoi orille pidempää ohjaa ja jatkoi kevyessä ravissa. Hän piti huolen siitä, että ravi pysyi hallinnassa ja teki loppuverryttelyksi muutamia laajoja voltteja ravissa molempiin suuntiin. Socks pärskähteli ja oli selvästi tyytyväinen itseensä tai ehkä siihen, että pääsisi pian vapaalle. Klaus ojensi kätensä silloin tällöin taputtamaan hevosta, sillä se oli suoriutunut jopa odottamattoman upeasti valmennuksesta. Mies yritti unohtaa omat keskittymisvaikeutensa, vaan nyt loppuraveissa saattoi luoda katseensa nopeasti Evelyniin muutamia kertoja. Oli kai mahdotonta unohtaa toisen läsnäolo kokonaan.
”Teillä menee hyvin”, hän huikkasi ratsastaessaan raudikkonsa Lionheartin ohitse. Kevyt hymy kareili huulilla ja lyhyt katse kertoi enemmän kuin sanat. Hän olisi halunnut sanoa niin paljon enemmän, vaan koki sen sopimattomaksi valmennustunnilla, missä oli muitakin ihmisiä.

Loppukäynteihin Klaus käytti aikaa, ja kevyesti hionnut Socks oli alkanut jo kuivua, kun hän pysäytti sen kaartoon. Mies laskeutui hallitusti selästä ja venytteli jalkojaan. Valmennus oli rankkaa, hänen tulisi ehkä käydä niissä useamminkin, jotta tottuisi. Mies nosti jalustimet ja hölläsi ruunan satulavyötä reiällä. Hän nosti ohjat kaulalta ja talutti hevosta kohti tallia kohdaten matkalla Troyn.
”Kiitos, valmennus oli tarpeen”, hän sanoi luoden lyhyen hymyn valmentajaan. Hän sopisi kyllä uuden valmennuksen, miksi ei valmentautuisi vaikka Noxin kanssa. Socks roikotti päätään rennosti alhaalla, kun kaksikko palasi talliin. Sen päivän työskentely taisi olla siinä.

[Kiitoksia!]

Evelyn virnisti Troylle vastaukseksi, kun valmentaja suhtautui Lionheartin pelleilyyn niin kepeästi. Joku muu olisi voinut loukkaantua verisesti, kun koulukentille tuotiin jotakin niin alkeellista kuin lännenratsastus. Siro nainen siirsi hevosen rauhalliseen, rentoon raviin ja ratsasti hevosta pitkälle eteen ja alas. Palomino venytti kaulaansa tyytyväisesti loppuverryttelyn aikana, höristen ja pöristen kuin mikäkin kone.
Nainen hymyili lämpimästi Klausille, kun mies oli kehunut niin kivasti heidän työskentelyään. Hän olisi niin mielellään vastannut jotakin yhtä suloista, mutta ei tiennyt, mikä olisi soveliasta. Ehkä lämmin hymy ja kiitollinen katse kertoi tarpeeksi. He siirtyivät käyntiin ja Evelyn antoi Lionheartille pitkät ohjat.
"Kiitos kovasti, tämä oli todella opettavaista ja hauskaa", Evelyn kiitti laskeuduttuaan Lionheartin selästä. Hän talutti tyytyväisenoloisen orin talliin hymy huulillaan. Olipa valmennuksessa ollut mukavaa. Pitäisi ehdottomasti alkaa käydä valmennuksissa useamminkin.

Lucy nielaisi jälleen. Sama yhtä hyvin? Ei onnistuisi. Hän vaihtoi tottelevaisesti suuntaa, nosti uudestaan laukan ja työsti hetken hevosen askelta, kunnes käänsi papurikonkimon ruunan voltille. Ivory tuntui rennolta ja herkältä ratsastaa, joten Lucy piti tarkoin huolta siitä, että sulki kaiken muun ajatustensa ulkopuolelle. Millään muulla ei ollut väliä kuin kauniilla ruunalla. Troyta ei ollut olemassakaan, eikä muita ratsukoita, eikä yhtään mitään muuta kuin Ivory ja hän.
Tyttö siirtyi suorittamaan loppuverryttelyä pienen pieni hymynhäive huulillaan. Hän oli selvinnyt valmennuksesta nolaamatta itseään totaalisesti. Ivory oli tuntunut paljon paremmalta ratsastettavalta kuin hän oli uskaltanut edes unelmoida. Ruunahan oli ollut täydellinen! Nöyrä ja kuuliainen, jokaisen (epävarman) ratsastajan unelmaratsu. Papurikonkimo hevonen venytti kaulaansa tyytyväisenä, kun sai käynnissä pitkät ohjat.
Lucyn ryhti huononi heti, kun kuluneet ratsastussaappaat koskettivat maneesin pohjaa. Tyttö nosti nopeasti jalustimet, löysäsi satulavyön ja lähti kiireesti pois maneesista hartiat lysyssä ja katse maahan painettuna. Hän ei aikonut jäädä kenenkään arvioivien katseiden kohteeksi, mutta uskalsi sentään nyökätä Troylle kiitokseksi ohittaessaan valmentajan matkallaan tallia kohti. Ivory kulki kaikessa rauhassa taluttajansa perässä, eikä näyttänyt ymmärtävän moista hoppua takaisin karsinoille.

[Kiitokset myös minun puolestani!]

[Anteeksi, unohdin noin 134 kertaa tämän pelin olemassaolon ja lopetus venyi :>]

Troy antoi ratsukoiden tehdä loppuverryttelyt rauhassa ja vetäytyi nojailemaan katsomon puitteisiin, aina silloin tällöin rupatellen jollekin kohdalle sattuvalle ratsastajalle niitä näitä. Hän huomasi ilokseen Ivoryn liikkumisen muuttuneen hiukan sulavammaksi ja yrmy kyräilijä Miun selässäkin oli saanut ratsastuksensa hallintaan. Loistavaa. Socks oli ylittänyt kaikki odotukset ja kaiken kaikkiaan valmennus oli sujunut niin kuin pitikin. Troy seurasi hörisevää Lionheartia katseellaan ja hymyili pienesti. Oli hyvä merkki, jos hevonen vaikutti tyytyväiseltä ja rennolta ratsastuksen jälkeen eikä pinkonut ympäriinsä pää korkeuksissa ja kireänä kuin viulun kieli.
Kun kaikki alkoivat olla valmiita ja laskeutuivat satulasta Troy kiitti ratsastajia valmennuksesta ja odotti, että nuo pääsivät ulos maneesista ennen kuin siirtyi viimeisen ratsukon mukana takaisin tallin puolelle.

[Kiitos pelistä myöskin mun puolesta!]