[P] Enjoy the view

Eilinen hevosten tarkistus oli mennyt hyvin italialaisten kilpailujen tallialueella. Andrea oli raportoinut Ludolle, Kingsleylle ja Arnoldsille kaiken menneen hyvin hevosten osalta. Tänään olisi vuorossa nuorten hevosten luokat Louboutinilla ja Foxylla. Andrea saapui hotellilta kisapaikalle hieman ennen kahdeksaa. Oli sovittu että kun lämmittelykenttä aukeaisi, olisi Foxy valmiina Andreaa varten heti tarkastuksen jälkeen. Tarkastukset oli ilmeisesti eilisestä viivästyksestä oppineina aloitettu aiemmin tänään. Hän suuntasi nuoren ruunan karsinalle, hymyillen hevosenhoitajalleen.
"Huomenta. Toin sulle hotellilta aamiaista, täältä ei kuitenkaan saa mitään edes puoliksi kunnollista. Onko Foxy kohta valmis? Ja ratsasta mulle Louboutin valmiiksi. Ei hyppyjä, käynti- ja raviverryttely. Vaihdan hevosia lennosta kun tulen Foxylla radalta, jolloin ratsastat sen kuivaksi." Hän muistutteli ehkä enemmän itseään kuin hevosenhoitajaansa. Naisella oli siistit kisavaatteet jo yllänsä. Hermostutti. he olivat pärjänneet kotona niin hyvin, että Ludo tappaisi hänet jos hän nyt munaisi Louboutinilla täällä San Marinossa.
"Jos en sijoitus, voit riisua Foxyn. Jäähdyttelen itse Lubua siihen asti ja vaihdan lennosta Mentokseen Longinesia varten, lämmittelen sen kokonaan itse. Muistathan kaiken?" Longinesin radalla oli pelissä isot rahat ja luoja että hän halusi voitttaa, näyttääkseen orin omistajalle sekä Ludolle, olevansa hyvien hevosten arvoinen.

Elis oli herännyt aikaisin ulkomailla ja päätynyt Foxyn luo aikaiseen aamulla. Varhaisiin herätyksiin oli tottunut nyt kun kisoja oli ollut useammin. Hän oli lähtenyt laittamaan sitä kuntoon satunnaisten haukotusten rytmittämänä. Foxylla oli melko hyvä päivä toisin kuin eilen ja se seisoi kuntoonlaitettavana nätisti. Ei Elis olisi näin varhaiseen aikaan sellaista eilistä kiukuttelua jaksanutkaan. Nyt hän sai heittää sille varusteet päälle ilman suuria ongelmia.
"Huomenta", hän tervehti Andreaa hieman hymyillen ja katsoi tämän tuomia ruokia. "Mahtavaa. Ja kyllä", hän nyökytteli. Otettuaan viimeisen kavion hän vielä siisti ruunan satulahuopaa ja vei pehmeän pölyä keräävän hanskan vielä läpi ruunan kehon ja lautasten. Ruuna näytti niin hyvältä kuin saattoi ja Elis oli varustanut sen niin tarkasti ja siististi kuin osasi. Hän kuunteli Andrean selostusta ensi tuntien tapahtumista nyökytellen, kyllä hän muistaisi ja osaisi. "Kyllä", hän vastasi ja hymyili kannustavasti kilparatsastajalle. Hän uskoi Andrean ja hevosten mahdollisuuksiin ehdottomasti, vaikka varmastikin kannustaisi ratsastajaansa oli tilanne mikä tahansa.

Andreaa pelotti. Kotikisat olivat menneet niin hienosti, erityisesti Louboutinin kanssa ja jos nyt kaikki ei toimisi, Prescott ajaisi hänen ylitseen sillä pahuksen pyörätuolilla. Andrea veti viimeisiä hiussuortuvia kypärän alle, painaen sitten sen ylihinnoitellun merkkikypärän päähänsä. Oli se kyllä hyväkin, Andrean ammatissa kypärässä ei tullut säästää.
"Sano että sillä on parempi päivä kuin eilen?" Äänensävy oli anova. Hän ei kestäisi jos Foxy olisi tänään karmealla tuulella. Eilinen tarkastus oli tainnut saada sen tuittuilemaan heille.
"Ja onhan kaikilla punaiset nauhat hännässä? Etenkin Foxylla ja Lubulla?"

"On", Elis sanoi hieman yllättyneenä Andrealle. Se oli mukava yllätys, niin hoitajalle kuin varmasti ratsastajallekin. "Ei mitään ongelmia laittaa kuntoon. Ehkäpä sen tuittuilut jäivät eiliselle."
Hän nosti näytille Foxyn häntään sidotun rusetin. "Jep." Ensimmäisissä kisoissa mukana ollessaan Elis oli stressannut jokaista liikettään ja pelännyt unohtavansa jotakin. Vähitellen hän taisi jo muistaa kaiken tarvittavan, pysyi paremmin aikataulussa ja saattoi olla jopa hyödyksi.

Andrea teki ristimerkin rintaansa, piruillen. Ei nainen ollut millään tapaa uskovainen.
"Luojalle kiitos. No niin Foxy, mennäänkö?" Hän otti nuoren ruunan ohjista ja lähti taluttamaan kenttää kohti. Hopeanruunikko ruuna tuntui olevan tänään hyvällä tuulella ja toimiva, ainakin vielä alkukäyntien aikana. Se ei luistanut töistään kuten eilen ja toiveikkuus nousi ratsastajan sisällä. Ehkä tästä tulisi jotakin.

Pujahdettuaan karsinasta pois, Elis laski pölyhanskan pois ja askelsi kiireesti Foxyn ja Andrean perään ja siitä hevosen rinnalle. "Luuletko, että rata sujuu hyvin?" hän uteli kilparatsastajalta. Nuorista hevosista ei aina ottanut selvää, mutta Elis jaksoi pysyä positiivisena.

Andrealla ei ollut vielä mitään käsitystä, millä mielialalla hevonen tänään olisi. Häntä jopa pelotti, kiitos eilisen.
"En tiedä. Mahdotonta edes arvailla. Kohta sen näkee kun pääser verryttelemään, tuntuuko eilinen tuittu vielä selästä."

"Toivotaan siis parasta. Pidän teille peukkuja", Elis vastasi ja laski puoleltaan jalustimen kun he saapuivat kentälle.

Andrea laski oman puolensa jalustimen, ponkaisten nuoren ruunan selkään.
"Voi paska." Andrea tunsi hevosen energian jännittyneisyydestä, eikä pitänyt siitä. Hän kiristi Eliksen avulla satulavyötä ja lähti verryttelemään.

Elis auttoi Andreaa näppärästi ja taputti sitten hellästi Foxya kaulalle. Yritä nyt, nuori ruuna. "Tsemppiä", Elis sanoi vielä ja yritti hymyillä rohkaisevasti. Käveltyään kentän ulkopuolelle, Elis kääntyi katsomaan miten Foxy lähti liikenteeseen.

Foxy ei esittänyt rentoa käyntiaskelta matalassa muodossa vaan ravasi tikittävin askelin kuin pahaisinkin arabi, koettaen häntä viuhuen tarjota kaviota kahta metriä lähemmäs tuleville ratsukoille. Ei helvetti nyt, ruuna oli ihan mahdoton ja täysin kuuro kaikille mahdollisille avuille.

Foxy ei näyttänyt erityisen työskentelyhaluiselta ja Elis huokaisi. Kauaa hän ei kuitenkaan kentän laidalla seisonut ennenkuin pujotteli ohi kävelevien kisaajien, hoitajien ja hevosten ohi takaisin Andrean muiden hevosten luo. Louboutin sai kuitenkin odottaa hetken, kun Elis tarttui Andrean tuomiin eväisiin. Ori tuli kiinnostuneena katsomaan ja oli oma energinen itsensä, kun Elis nappasi hetken syötyään käteensä harjan ja kumisuan ja lähti puunaamaan oria.

Verryttely ei lähtenyt sujumaan yhtään sen paremmin ja kun lopulta tuli oma vuoro ratsastaa radalle, englantilaisratsataja halusi vajota maan alle. Hän oli saanut hevosta hieman paremmin kuulolle, mutta radalla sai todella tehdä töitä että Foxy pysyi lapasessa. Mielenosoituksellisesti se potkaisi radan viimeisen esteen, okserin, takapuomin alas, pukittaen perään. Jos aamu alkoi näin, mitä hän saattoi odottaa Louboutinilta? Pää painuksissa nainen ratsasti takaisin verryttelykentälle, koettaen saada tuittuavaa Foxya asettumaan.

Lubu oli oma energinen itsensä ja askelsi tahtia karsinassa kun Elis varusti sen. Elämää nähneet ratsastusvarusteet eivät olleet kovin vaikuttavat hienojen kilparatsastajien varusteiden rinnalla mutta Elis kävelytti riehakkaan orin napakasti kentälle. Ruunikonkimo ori asteli kentällä kuin kaheli varsa ja katseli kiireistä kisa-aamua kiinnostuneena. Elis istui selässä mahdollisimman virallisen näköisenä ja korjasi valahtavaa ryhtiään kerta toisensa jälkeen. Ravissa ori ei säästellyt vauhdissa ja Elis vietti hetken etsiessään tasapainoaan. Tasapaksun Perryn ratsastaminen oli aivan toisesta maailmasta, kun alle iskettiin verrattavaksi tällainen tulevaisuuden gp-mopo. Kun Andrea ja Foxy saapuivat radalta, Elis laski orin käyntiin ja katsoi kilparatsastajaa kulmat kysyvästi koholla. "No?" hän kysyi ja kuunteli kuuluttajan ääntä, joka antoi ilmi virhepisteet.

Andrea veti syvään henkeä, pudistellen päätään.
"... Kuin Jeesuksen pääsiäinen. Potkaisi viimeisen okserin takapuomin alas ihan kiusallaan." Hän tiesi että ruuna olisi kyllä ylittänyt sen halutessaam ja se häntä niin ärsyttikin. Hän vilkaisi ylienergistä Lubua ja huokaisi syvään, jalkautuen Foxylta.
"Vaihdetaan."

Elis näki Andrean ilmeestä, ettei rata ollut mennyt putkeen. Miten ärsyttävää. "Voi ei", hän pahoitteli ja löyhäsi energisen orin ohjaa ennenkuin pysäytti sen uran sisäpuolelle ja laskeutui selästä. Hän toi orin hieman lähemmäs ja kurotti nappaamaan Foxyn ohjat ja ojentamaan Lubun ohjat Andrealle. "Se oli oma ihastuttava itsensä. Ei mitenkän mahdoton, mutta kiireinen", hän raportoi nopeasti.

Andrea otti Lubun ohjat, rapsuttaen orin päätä hellästi. Hän heitti itsensä sitten hevosen selkään ja keräsi ohjat, jalustimia hän lyhensi myös.
"Noin. Toivotaan etten kuole."

"Et sinä", Elis naurahti ja silitti nopeasti Foxyn päätä ennenkuin nousi ruunan selkään loppuverryttelyjä varten. Pakkohan jonkun radan oli sujua - ehkä Loubutinin energia olisi vain hyväksi.

Andrea ohjasi orin uralle. Vaikka ruunikonkimolla oli energiaa, se oli hämmentävän hyvin kuulolla. Tummatukkainen ratsastaja haki pitkään Louboutinia hyvään muotoon, ottaen pari verryttelyhyppyä, jatkaen sitten työntekoa. Hän oli tyytyväinen kun siirsi orin hetkeksi käyntiin ennen heidän rataansa. He voisivat ehkä palata hyvien uutisten kera.

Elis antoi Foxyn himmailla loppuraveissa. Hän pyrki jälleen näyttämään fiksulta niin Andrean silmän alla kuin muiden edessä muttei vaatinut Foxylta paljoa. Se ravasi laiskasti ja kevyellä tuntumalla, kun Elis kevensi ja taivutteli sitä. Lopulta hän laski sen käyntiin ja antoi ohjien valua pitkäksi. Ruuna ei enää puuskutellut tai puhallellut, joten sen saattoi viedä pois. Kun Andrea kaarsi Lubun kanssa radalle, Elis piti sormensa ristissä.

Andrea ratsasti radan kerran ympäri. Enempää ei voisi tai Louboutin ottaisi turhaan kierroksia. Orilla oli intoa ja se hyppäsi pää korkealle nostettuna, korvat piikkisuorana hörössä ja häntä tötteröllä. Silti,kuin ihmeen kaupalla se pysyi käsissä ja he saivat puhtaan perusradan. Hän palasi verryttelyalueelle odottamaan uusintaa. Nainen hymyili, hieroen orin kaulaa, Lubun heitellessä päätään ja leikkiessä kuolaimella.
"Hieno poika, niin hieno!"

Foxy käveli kiireettä karsinoille ja Elis napsi siltä varusteet tavanomaisella nopealla tahdilla. Alta paljastuneet hikeentyneet kohdat Elis pyyhki sienellä ja sitten kaapi liiat vedet pois. Hoidettuaan verkkaisesti ruunan lepokuntoon, Elis siirtyi Mentoksen karsinalle. Tumma ori oli hauska kaveri ja nytkin hyvin virkeän ja odottavan oloinen. Kun ori näytti isoille radoille sopivalta, sen karva kiilsi puhtaana ja varusteet olivat kaikki täydellisesti päällä, Elis talutti sen kentille. Hän halusi jo tietää, oliko Lubun kanssa onnistanut.

Andrea näytti peukkua paikalle tulevalle Elikselle.
"Verryttele sitä käynnissä ja ravissa. Niillä on uusinnan kanssa jotain epäselvyyksiä ja kestää." Mutta he olivat päässeet sinne asti! Nyt hän aikoisi ratsastaa lujaa ja puhtaasti.

Mentos oli innoissaan ja uskalsi juuri ja juuri pysyä käynnissä kun Elis käveli sen kanssa kentälle ja näki Andrean. Sana 'uusinta' sai jo Eliksen hymyilemään. Se oli jo edistystä Foxysta! "Okei", hän hymyili ja pysäytti Mentoksen, joka katseli pää korkealla kisojen tunnelmaa ja menoa. Ranskalainen ori oli todella hieno ja Elis verrytteli sitä ihmeissään siitä, että oli jotenkin päätynyt näin hyvään työhön ja näin upeiden hevosten kanssa isoihin kisoihin. Mentos liikkui verkkaisesti ja Elis piti sen kuulolla pysähdyksillä ja isoilla volteilla sillä aikaa kun uusinta saatiin käyntiin ja Andrea pääsisi uudelleen radalle.

Olihan se vasta nuorten hevosten luokka, mutta Andrea halusi Lubun antavan parastaan. Huomenna olisi nuorten hevosten Longinesin pisteratsastus ja hän halusi voittaa sen. Louboutinin isosta laukasta oli hyötyä. Neljän askeleen sarja tultiin kolmella isossa, kahden askeleen sarja yhdellä. Hups. Käännökset olivat vähintään tiukkoja. Paras aika. He olivat ensimmäisiä, ainakin vielä. Nainen ratsasti hiestä märän orin verryttelyalueelle reippaassa ravissa, yhtenä hymynä.

Elis vilkuili kisakentälle verrytellessään Mentosta ja näki kuinka Lubun vauhti kiihtyi ja se kiiti uusinnan esteiden yli upeasti. "Mahtavaa", hän hymyili Andrealle ja laski Mentoksen käyntiin ja hellitti ohjaa hieman. Kyllä Lubu osasi yllättää.

Louboutin todellakin osasi yllättää. Andrea taputti nuoren orin kaulaa kun siirsi kuumuneen hevosen käyntiin, tai siis, käynnin tapaiseen askellajiin. Se oli puoliksi käyntiä ja puoliksi ravia, koottuna tietenkin. Ratsastaja vain nauroi hevosen pelleilylle. Nyt olisi vielä muutama uusinta jäljellä. Nainen jalkautui ja odotti Eliksen tuovan hänelle Mentoksen, hän voisi ratsastaa vanhempaa oria hetken.

Elis laskeutui Mentoksen selästä ja kävelytti sen Andrealle. Lubun into sai ruotsalaisen hyvälle tuulelle ja otettuaan orin ohjat itselleen, taputti sitäkin kaulalle. Elis lähti heti kävelemään maasta käsin malttamattoman orin kanssa uran sisäpuolta ja pidätteli sitä, kun käynti tahtoi vaihtua steppailevalle raville. "Rauhassa, kaveri", hän jutteli orille rauhallisesti ja silitteli sen hikistä kaulaa.

Andrea verrytteli Mentosta laukassa. Ori esitteli tänään upeaa olemustaan, saaden naisen hymyilemään. Longinesin haasteratsastus ei olisi mitään! Heidät kuulutettiin palkintojen jakoon Lubun kanssa, joten nainen vaihtoi vielä lennosta ratsua. Kunniakierros oli heidän osaltaan vauhdikas ja molemmat tuntuivat palatessaan olevansa yhtä hymyä. Louboutin oli voittanut.
"Kunhan Prescott kuulee... Tätä on odotettu koko kausi!"

Mentos näytti reippaasti paremmalta Andrean kuin Eliksen kanssa, mutta oliko se ihmekään. Hän vaihtoi Andrean kanssa vielä hevosia ja katseli kuinka Loboutin ja Andrea julistettiin voittajiksi. Hän taputti omalta kohdaltaan ja hymyili kun ori ratsastajineen kiitivät takaisin verryttelyalueelle. "Mahtavaa, hän tulee olemaan tyytyväinen", Elis nauroi.

Andrea jalkautui nopeasti orin selästä, painaen vielä suukon kevyesti puhisevan hevosen turvalle. Se oli hieno hevonen, hän oli varma siitä. Nyt sen omistajakin voisi olla. Hieno sijoitus kotikisoissa ja nyt voitto Italiassa. Mahtavaa!
"Parempi olisi olla." Nainen heilautti itsensä Mentoksen selkään. Ori pöhisi innosta, naisen palatessa lämmittelemään sitä.

Elis piteli molempia hevosia ja siirtyi sitten Lubun viereen kun Andrea nousi Mentoksen selkään. "Aivan varmasti." Hän silitti Lubun turpaa ja nappasi sille taskustaan namipalat. "Hieno poika", hän sanoi hymyillen ja lähti sitten kävelemään sen kanssa.

Andrea palasi korotetulle ja muuttuneelle radalle intoa puhkuvan Mentoksen kanssa. Hän sai yleisön kohahtamaan uhkarohkeilla reittivalinnoillaan, mutta se kannatti. Nainen oli kolmas joka teki puhtaan radan ilman aikavirheitä ja sijoittui toiseksi nopeimmalla ajallaan toiseksi. Hän silitti orin kaulaa kun palasi palkintojenjosta jäähdyttelemään Mentosta. Se jäyti kuolainta hikisenä, ruusukkeen liehuessa hevosen ravatessa. Tämä oli hyvä päivä. Toivottavasti huomenna olisi myös hyvä päivä, kun hän kilpailisi Brooklynilla kaksi luokkaa.

Elis vei Lubun reippain askelin ja taputusten saattelemana karsinaan. Ori oli ylpeä itsestään mutta sekään ei saanut sitä rauhoittumaan, kun Elis pesi sen varusteiden oton jälkeen puhtaaksi hiestä. Hän oli nopea otteissaan, jotta pääsisi seuraamaan Mentoksen ja Andrean rataa, tai edes osaa siitä. Saatuaan työnsä ja ruokinnat hevosten luona tehtyä, hän palasi kisa-areenalle ja seurasi Longinesin kulkua. "Eihän tämä päivä niin huono ollutkaan", Elis sanoi Andrealle kävellessään ratsukon luo.

Andrea näytti peukkua hevosenhoitajalleen, kun ei vielä saanut sanaakaan suustaan. Loistava päivä! Nainen taputti Mentoksen kaulaa. Ori oli porkkanansa ja kauransa ansainnut taas hetkeksi (ja ratsastaja palkkansa, luojan kiitos)!
"Huh. Kuolen kohta. Voisin myöhemmin ratsastaa Brooklynin, mutta tiedätkö, nyt mennään syömään kun tämä poika on hoidettu loppuun. Ja lupaan tarjota sinulle." Andrea harvoin tarjosi Elikselle pieniä lisiä aamupalaan lukuunottamatta, mut nyt hän voisi. Ihan vain tämän voiton kunniaksi, koska Elis mahdollisti nämä reissut ja huolehti hevosista upeasti.

Elis hymyili iloisesti kun Andrea ilmoitti tarjoavansa ruoat. Kyllä hänelle ilmainen ruoka aina kelpasi! Ja pitihän näin hyvin lopulta sujunutta kisapäivää juhlistaakin. Elämä olisi kovin tylsää, jos onnistumiset sivuuttaisi ja suorittaisi vain.
"Hienoa", hän vastasi ja asteli orin vierelle, taputtaen sen kaulaa myös. "Nyt ruoka kelpaakin." Niin Mentokselle kuin heillekin.

"Jäähdyttelen tän sankarin ensin ja laitat sen sitten kuntoon. Vaihdan vähän siviilimmät vaatteet ja sit voidaan mennä." Andrea ohjasi orin ravissa uralla, venyttäen hevosta eteen ja alas. Mentos pärski tyytyväisenä ruusuke suitsissaan.

Elis nyökkäsi ja käveli sitten aidan vierustalle odottamaan ja katselemaan ratsukon menoa. Hän voisi lähteä jokseenkin hevosenlemuisissa vaatteissaan minne vain niistä suuremmin välittämättä mutta Andrean kisavaatteet taisivat olla hieman eri asia.

Andrea ei viihtynyt kisavaatteissa turhaan ylimääräistä, erityisesti takki oli kuuma ja valkoista paitaa ei huvittanut sotkea kun sen pitäisi huomennakin olla puhdas. Olihan hänellä varapaita, mutta... Hän siirsi lopulta orin käyntiin ja ohjasi sen Eliksen viereen, käveltyään tarpeeksi. Hän jalkautui ja ojensi ohjat hoitajalle, kadoten vaihtamaan vaatteita.

Elis nappasi Mentoksen, kun Andrea tuli sen kanssa vierelle, ja lähti viemään sitä takaisin karsinoille, jossa muut hevoset jo odottivat syöneinä ja tyytyväisinä. Mentos kiirehti karsinaan ja malttoi vaivoin odottaa, kun Elis riisui sen ja antoi senkin saada lopulta sapuskansa. Pesun ja isojen taputusten jälkeen Elis pudisti kätensä farkkuihinsa ja sulki karsinan oven.

Andrea veti palatessaan mustia hiuksiaan ponnarille, avattuaan sen tiukan nutturan niskastaan. Se oli paras tapa pitää hiuksia kypärän kanssa.
"Onko valmista? mitä haluisit syödä? Jotain hyvää pastaa vai?"

"Valmista", Elis vastasi kun nousi kyykystä tavaroiden tasolta ja kääntyi Andrean puoleen. "Pasta kuulostaa just hyvältä." Hän oli kaikkiruokainen ihminen, oli vain muutama ruokalaji, josta hän ei välittänyt, eikä pasta kuulunut näihin.

"Jeee! Mennääs sitten." Hän lähti kävelemään ulos kisa-alueelta toisen kanssa, jutellen samalla Eliksen kauas. Kovin kauas hän ei jaksanut lähteä, joten hyvältä kuulostava ja netissä kehuttu ravintola siitä läheltä sai kelvata. Andrea istui tarjoilijan näyttämään pöytään.
"äääh, haluisin ottaa viiniä mut sit se menis satulajuoppoudeks. Yhy."

Elis lähti lompsimaan Andrean vierellä hymysuin. Ulkomailla oleminen oli aina hauskempaa kuin Englannissa, vaikka oikeasti sekin oli hänen silmissään ulkomaa. Hän käveli Andrean valitsemaan paikkaan sisälle ja ravintola oli oikein viihtyisän näköinen. Istuuduttuaan alas hän naurahti. "Siitä hyvää seuraisikin." Hän ei ollut tainnut ikinä yhdistää alkoholia ja hevosia, ellei laskettu niitä kertoja kun hän oli tehnyt opistolla aamutalleja krapulassa. Sekään ei ollut ollut hyvä valinta.

"Eikö? Pienessä päivähuppiksessa Brooklynin selkään ja huomenna krapulassa kisoissa? Prescott tykkäis." Andrea otti ihan vain kivennäisvettä ja alkoi selata ruokalistaa.

Elis nauroi. "Prescott todellakin tykkäisi." Hän tilasi kokiksen ja käänsi itsekin ruokalistan auki. Ongelma kaikkiruokaisuudessa oli se, että melkein mikä tahansa listalta olisi kelvannut Elikselle. "Kamalasti vaihtoehtoja..." hän ihmetteli ääneen.

"Niin on mut... Hmm... Mä tiedän. Mieti vaan rauhassa, ei oo kiire." Hän laski listan käsistään ja katseli ulos.

Elis katseli listaa, kiertäen hetkisen katsettaan muutaman vaihtoehdon välillä. "Ei se mitään, valitsin. Pasta Carbonaran." Ruotsalainen hymähti - ei hän kaikkiruokaisuudestaan huolimatta ollut kovin kokeilunhaluinen.

Tarjoilijan palatessa heidän luokseen Andrea tilasi ja antoi Eliksen tilata itse. Mieli teki itkeä kun nainen olisi halunnut hyvää viiniä ruoan kanssa.
"Huomenna mä niin tuun juomaan vaikka vaan lasin viiniä kisojen jälkeen."

Elis tilasi pastansa ja hymyili tarjoilijalle. Saatuaan kokiksensa hän hörppäsi sitä ja naurahti Andrealle. "Te aikuiset viinienne kanssa", poika vastasi. Hän ei välittänyt viinistä, kalja tai jokin vahvempi kelpasi sitäkin paremmin. "Mutta huomenna sitten, eihän siihen ole enää kauaa."

"En juo yleensä viinejä, mut Italiassa pitää juoda viiniä. Piste."

Elis kohotti kulmiaan huvittuneena. Kai hän ymmärsi tuon logiikan. "Selvä", hän naurahti. Elis olisi keksinyt sata muutakin upeaa juttua tehtäväksi Italiassa. "Mutta minusta et saa viininjuontiseuraa vielä hetkeen." Hänestä viini kuului enemmänkin niihin hienoihin aikuisten parisuhdeiltamiin, eikä hän ollut lähelläkään sellaista varsinkin nyt kun oli sinkku. Että hän kaipasi Lovisaa.

"Höh. Tule edes mukaan. Voit ottaa jotain muuta. Ja hei, oletko muuten sinkku?" Andrea niin parittaisi tuon jos Elis olisi sinkku.

"Tulen mukaan, otan vaikka kaljan", hän myöntyi ja nyökkäsi. Se meni alas paljon helpommin kuin jokin punaviini ja kyllä hän silti mukaan halusi. Andrean kysymykselle hän kurtisti kulmiaan. "Oleenn... mutta miten se liittyy mihinkään?" Hän ei tainnut haluta tietää mitä Andrea tekisi tällä tiedolla.

"Hei! Englannissa hommataan joku kiva hoito tai deitti sinulle." Andrea oli ihan liian innoissaan tästä.

"Eih", Elis naurahti. Hän näki, että Andrea oli innoissaan. Olisi pitänyt valehdella. Ei hän ollut valmis markkinoille, vaikkei hän osannut olla sinkkunakaan sen suuremmin. "Vasta hetken ollut sinkku", hän lisäsi sitten ja yritti painottaa ettei hän halunnut vielä.

"Joojoo, älä viitsi. Ei kukaan käske heti sitoutua uudestaan." Voisihan sitten hankkia fuckbuddyn tai...

Ei Elis ollut koskaan vain deittaillut. Hän ei tiennyt muuta kuin yhden vakavan parisuhteen ja sen sitoutumisen. Lovisa oli ollut kaikessa merkityksessään hänen ensimmäisensä ja jonkun aikaa Elis oli ajatellut, että ihana tyttö olisi myös hänen viimeisensä. Kaikkea se elämä kuitenkin oli tuonut hänen ja Lovisan eteen ja tässä oltiin. "Niin kai", hän kohautti sitten olkiaan ja hörppäsi kokistaan.

"... Nooh... Ei se ole maailman loppu. Olet samanlainen kuin Miyato." Andrea ei ymmärtänyt näitä surkeita miehiä. Jestas. Miksi yksi ero veti nuo maihin.

"Ei niin, tiedän sen kyllä", hän nyökkäsi. Olihan ero ollut heidän yhteinen päätöksensä, siitä oli jo hetki ja työt olivat pitäneet kiirreessä. Ei se asiaa paljoa siltikään helpottanut. Eri maassa asuminen antoi lähinnä kaivattua etäisyyttä. "En tiedä pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena vai ei?" hän vastasi. Hän ei tuntenut Miyatoa liian hyvin mutta nähtävästi hänelläkään ei mennyt kovin hienosti parisuhdemaailmassa. Elis ei kuitenkaan loukkaantunut, hän ei vain osannut kuvitella itseään deittailemassa.

"Kohteliaisuutena. Hän on suloinen mies, todella mukava ja vatvoo myös eroja." Mies oli edelleen hieman kiinni Simonissa, vaikka se nuorukainen oli jo tuon elämästä kadonnut.

Elis hymyili. "No hyvä." Kai hän todellakin vatvoi eroaan mutta saattoiko häntä syyttää. Tai Miyatoakaan sen puoleen, tuskin hänenkään tilanteensa sen parempi oli. "Ehkä minä suostun deittailun maailmaan vielä joskus. Mutta! Vain jonkun mukavan, normaalin ihmisen kanssa", hän vastasi. Eihän hän voisi ikisinkuksikaan jäädä. Ei Lovisakaan jäisi, toivottavasti. Ei tytölle ollut oikein jäädä murjottamaan kuten hän.

Andrea ei voinut olla nauramatta. Normaalin? Mikä oli normaalia...
"Mikä on normaali?Se on deittailun maailmassa aika venyvä käsite."

"Nojoo, en tiedä mikä lasketaan normaaliksi tai ei..." Elis naurahti. Ei hänkään varmaan normaali ollut jos joltakin toiselta kysyttiin. "Joku vain, jolla ei ole mitään elämää suurempia ongelmia", hän yritti kuvailla.

"Kaikilla on ongelmia, usko huvikses." Andrea naurahti ja kiiti tarjoilijaa kun ruoat tulivat pöytään.

"Pitää sitä kai uskoa", Elis vastasi ja käänsi katseensa pöytään saapuviin pastalautasiin. Ruoka näytti todella hyvältä ja siinä missä jutellessa nälkä oli unohtunut, se palasi mieleen nyt. "Hyvää ruokahalua", hän toivotti kuten aina ja nappasi haarukan samantien käteensä.

"Tosin ylitsepääsemättömiä harvemmilla, mut niitäkin on. Kannattaa varoa, hevosihmiset ei ainakaan ole normaaleja." Andrea virnisti viattomana, toivottaen mjiehelle myös hyvää ruokahalua. Ruoka maistui niin hyvältä.

Pasta carbonara maistui Elikselle aina. Olisipa hän parempi kokki, niin hän voisi tehdä itsekseen lempiruokiaan mutta hän ei ollut aivan siellä vielä. "Pakkohan joidenkin on olla normaaleja", hän naurahti ja jatkoi syömistä. Ei hän ollut koskaan tapaillut hevosihmistä mutta naiivisti ajateltuna suhde toisen hevosihmisen kanssa kuulosti lähinnä todella kivalta. "Mutta pidän mielessä."

"Edes kaikki hevosihmiset eivät tajua miten hankalaa on sovittaa työ ja vapaa-aika kun hevoset ovat työ." Onneksi Andrealla ei ollut sellaista ongelmaa. Yhdeksi yöksi isketyt miehet eivät pahemmin nakelleet niskojaan kilparatsastukselle työnä.
"Mutta ainakin saat kiertää maailmaa kun Lubusta tulee olympiatason ratsu!"

"Se on taitolaji", Elis vastasi, vaikkei hänellä ollutkaan siitä kovin pitkää kokemusta, olihan ammatissa oloa plakkarissa vasta, mitä, pari kuukautta. Hevoset veivät suurimman osan Eliksen elämästä, eikä se haitannut häntä sitten lainkaan. Jotakuta muuta se olisi ehkä häirinnyt. Lovisaa se ei ollut haitannut. "En malta odottaa", poika naurahti haarukallisensa välissä. Kaikki ne maat ja kisat, joihin hän pääsisi! Tulevaisuus oli täynnä kaikkea hurjaa. "Se on kyllä kova hevonen. Sen ansaitseekin päästä olympiatasolle, ja sinun myös", hän lisäsi.

"En minäkään malta. Haluan näyttää kaikille ettei se ole toivoton ja tuhoontuomittu kaakki, kuten moni tuntuu ajattelevan. Se on todella mukava hevonen. Omalaatuinen vain. Krhm." Hieman omalaatuinen oli vähintäänkin kauniisti sanottu ruunikonkimosta ääliöstä, mutta Andrea ei antanut sen haitata.

"Se on tosi hyvä hevonen", Elis vastasi. "Tavallinen on tylsää, omalaatuiset hevoset ovat kiinnostavia", hän naurahti ja nappasi haarukallisen pastaansa. Omalaatuisissa hevosissa oli ehkä työsarkaa, mutta ei se mitään. Elis ei valittanut.

Andrea oli todellakin samaa mieltä. Hän piti Lubun ja Mentoksen kaltaisista hevosista. Hankalista, aliarvostetuista oreista, joilla oli aivan varmasti potentiaalia. Mentos oli ollut sellainen erityisesti nuorempana. Syötyään kaiken hän laski aterimet käsistään ja pyysi laskun.

Pasta maistui ja pian Elis oli valmis. Hän asetteli aterimet lautaselle ja pyyhkäisi nopeasti kätensä serviettiin. Hän hymyili kun Andrea maksoi ruoat. "Kiitos." Oli tosi siistiä päästä ulkomaille ja vieläpä syömään ulkona. Kumpikin olivat olleet hänelle harvinaisuuksia vielä muutama vuosi takaperin.