Evelynin ilmaistessa epäsuorasti huolensa Roon takaisin tulosta, koira näyttikin jolkottavan kiireetöntä ravia heitä kohti turvallisesti pitkin kävelytietä. Se kävi kerjäämässä rapsutukset ensin Evelyniltä pyörien tuon ympärillä kuin nainen olisi vanhakin tuttu. No, ainakin Roo oli hyväksynyt naisen, oli Klausin todettava mielissään. Lopulta se saapui isäntänsä luo ja istahti läähättäen tuon vierelle. Klaus hymähti. Kiltti poika.
Hän nyökkäsi ymmärtävästi toisen tehdessä lähtöä. Kyllä hän kiireen ymmärsi. Naisen palatessa kiireisin askelin takaisin vain suudellaakseen häntä hyvästiksi, hän saattoi vain yllättyä positiivisesti. Klaus vei kätensä Evelynin selän taa ja vastasi suudelmaan. Se loppui aivan liian pian, mutta jätti hänet odottamaan tulevaa. Ei hän tiennyt, olisivatko he kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta mikäli se hänestä riippuisi, ei hän pistäisi pahakseen toisen seuraa myöhemminkään.
"Otetaan joskus uus erä pokeria", Klaus heitti vielä naiselle virnistäen ennen kuin kääntyi täysin päinvastaiseen suuntaan. Hän lähti kulkemaan tavallista matalammin askelin. Vaikka raitis ilma teki hyvää, sillä hetkellä askelkin kauemmas kotoa oli hankala ottaa. Eiköhän se siitä.
Pääsivu 
La Toukokuu 10, 2014 4:53 pm