Never close our eyes

Troy kohautti olkiaan, kun Miranda ilmoitti, ettei hänestä olisi apua. Ei kai olisikaan, ellei tuo saisi suurta mielihyvää kliseisistä myötätuntoisista sanoista ja selkään taputuksesta tai humalaisesta halauksesta.
Samassa Katerina ilmestyi paikalle oranssin juomansa kanssa ja australialainen käänsi katseensa tutumpaan naiseen. Kun vaaleaverikkö kyseli syytä surkeaan tunnelmaan mies vilkaisi Mirandaa kysyvänä. Asiasta ei selvästi voinut puhua Katerinalle, joten Troy pudisti päätään tuttu velmu pilke käväisten silmäkulmassa.
"Mitä juot?" hän yritti viritellä viereensä tupsahtaneen naisen drinkistä huolettomampaa puheenaihetta toivoen Katerinan tarttuvan siihen, eikä Mirandan ilkeileviin sanoihin.

Katerina tuhahti Mirandan törkeälle vastaukselle ja joi kireään tunnelmaan puolet juomastaan. Hän iski lasin pöytään ja päätti sitten antaa kaiken huomionsa Troylle.
”Haluatko maistaa?” hän tarjosi löydettyään hymyn jälleen huulilleen ja siirsi lasia lähemmäs australialaista. Nainen ei edes tiennyt mitä lasissa oli, hän oli osoittanut kuvaa baaritiskillä ja saanut sellaisen - tosin kuvasta poiketen lähes lattean näköisen lasillisen varsin makeaa juomaa, jonka esillepanosta puuttuivat kuvassa olleet sateenvarjot ja muut koristeet.
”Todella mahtavaa, että törmäsimme täällä. Mikä sattuma”, Kat kehräsi miehelle ja laski kätensä tuon reidelle. Hän ei antaisi sen sattuman lipua ohitseen.

Miranda katseli tuikeana Katerinaa pöydän toiselta puolelta ja juomaa joka laskeutui Troyn eteen.
"Kyllä kiitos", nainen sanoi huitaisten nopeasti lasin käteensä ja hulauttaen juoman kokonaan alas. "Aika hyvää oikeastaan", hän lisäsi ivallisesti laskiessaan lasin pöydälle. Hänhän ei hiljenisi ja hilluisi tässä yksinään kolmantena pyöränä, kun toiset lepertelivät keskenään.

Aiemman surun, jota hän ei ymmärtänyt tai jaksanut ymmärtää, oli korvannut sama illan aikana jatkunut ärtymys pynttäytynyttä blondia kohtaan ja huolimatta siitä, että hän toisen drinkin juomisen jälkeen vinkkasi ja hymyili hurmaavasti ohikulkevalle komealle miehelle hän kiehui sisällä. Nainen kääntyi katsomaan Troyta ja Katerinaa toinen kulmakarva aavistuksen haastavasti koholla.

Troy nojasi pöydän pintaan kyynärpäällään ja hymyili Katerinalle ilkikurisesti tuon tarjotessa juomaansa hänen eteensä. Mies oletti drinkin olevan jotain sex on the beachin kaltaista makeaa mehusekoitusta, mutta ei ehtinyt koskea lasiin, kun Miranda oli jo tehnyt sen hänen puolestaan ja kumonnut koko juoman kurkustaan alas. No niin. Troy kohotti kulmiaan yllättyneenä, jonka jälkeen nauroi ja antoi räikeätukkaiselle naiselle köyhät aplodit kuin tuo olisi juuri esittänyt suorastaan hienon ohjelmanumeron.
"Taisi jano iskeä", mies höläytti viattomasti sen, mitä alkoholin sumentamat aivot ensimmäisenä sattuivat keksimään.
Kulauttamalla oman lasinsa tyhjäksi hän pyyhki samalla virneen huuliltaan, jotta saattoi hillittynä pysyen hakea naisseuralaistensa katseita. Vaikka hän kuulosteli katastrofin ennusmerkkejä, hän ei antanut kireän tunnelman häätää olemuksensa huolettomuutta.
"Haluatteko juoda jotain? Voin tarjota seuraavan kierroksen", Troy ehdotti ja teki eleen siirtyäkseen tiskin suuntaan, vaikkei noussutkaan vielä tuoliltaan.

Katerina ei pitänyt lainkaan Mirandan käytöksestä. Se oli niin loukkaavaa, lapsellista ja typerää, että antoi varsin hyvän syyn naiselle hermostua.
”Mitä vittua sä luulet tekeväs?!” hän riehui ja katsoi pistävästi Mirandaa, jonka jälkeen Troyn reaktiota joka antoi olettaa, että sellainen oli ihan hyväksyttävää. Helvetti, ei ollut. Hänen kanssaan ei leikitty. Kat nousi rivakasti seisomaan, nappasi Troyn juuri tyhjentämän lasin ja paiskasi sen kohti vastapäätä istuvaa naista selvästi raivoissaan. Mitä tuokin kuvitteli olevansa? Sisällä kiehui eikä hän tullut edes ajatelleeksi, että tulisi todennäköisesti heitetyksi ulos sellaisen tempun jälkeen.
”Juo ton kanssa, haluut kuitenkin”, hän tiuskaisi Troylle katsoen tulisesti toista naista ja oli selvästi valmis ryntäämään ulos koko yökerhosta tai vaihtoehtoisesti käymään Mirandaan käsiksi. Hänen iltansa oli pilalla.

Mirandan omahyväinen virne ei kaikonnut vaan vahveni, kun temppu ei haitannut Troyta. "Tottakai", hän hyväksyi miehen ehdotuksen ja nousi tuolilta lähteäkseen tiskille. Päässä humisi mutta hän ei antanut sen haitata vaan kohensi otettaan olalla roikkuvasta pikkulaukustaan ja astui haparoivan askeleen pois pöydältä. Pääsemättä pidemmälle hän huomasi napakasti heitetyn lasin lähestyvän ja tämä iskeytyi hidastuneen reaktiokyvyn ansiosta naista käsivarteen tippuen siitä sitten maahan, jossa särähti sirpaleiksi.
Käsi jomottaen Miranda kääntyi vihaisena Katerinan puoleen. "Mitä helvettiä SÄ luulet tekeväsi hullu?" hän raivosi ja unohti kaikki käytöstapansa. Hän asteli kiehuen, sirpaleissa hieman liukastellen, Katerinan eteen ja pyrki tarttumaan tähän raivoissaan, repien vaikka hiukset toisen idiootista päästä irti. "Hyvä vinkki sinulle kakara, miehet eivät välitä takiaisista", hän rähjäsi blondille yrittäen kaataa toisen. Omassa tasapainossakin oli ylläpitämistä mutta se ei haitannut naisen hanakoita tappeluyrityksiä. "Että osasitkin tulla pilaamaan kaikkea vielä entisestään", hän huusi inhoten. Hänen elämänsä tuntui kaatuvan aivan täysin, epäonnistuminen toisen jälkeen. Elämän lisäksi naisen musta pikkulaukku tippui olalta maahan leviten täysin yökerhon likaiselle lattialle.

Troy katsoi kysyvänä Katerinaa, kun tuo tarttui hänen lasiinsa ja viskasi sen Mirandaa kohti. Pian kysyvä katse muuttui muutaman sekunnin ajaksi tyrmistyneeksi. Tämäkö oli naisten käsitys hauskasta illasta?
"Kat, mitä ihmettä sä teet? Mikä nyt on ongelmana?" mies päästi suustaan aavistuksen ääntään korottaen.
Hän ei käsittänyt, mikä oli niin suuri draaman aihe, että piti ryhtyä laseja viskomaan. Olisi kai ollut aika siirtyä takasin omien kavereiden seuraan, ellei tilanne olisi uhannut räjähtää käsiin. Troy nousi tuoliltaan, kun Miranda hoippui kohti Katerinaa käydäkseen toisen naisen kimppuun. Humalaisten nahistelu näytti harkitsemattomalta ja noiden tuhovimma vaikutti olevan niin korkealla, että mies näki parhaaksi yrittää asettua kaksikon väliin ja puolihuolimattomasti työntää naisia irti toisistaan odottaen, että ehkä tappelijat rauhoittuisivat ilman suurempaa välikohtausta.
"No niin, käyttäydytäänpä sitten. Lennätte kohta pihalle molemmat", hän huomautti kiinnittäen pieneksi hetkeksi huomionsa siihen, että Mirandan omaisuutta kieri pitkin baarin lattiaa. Muistaisikohan nainen edes poimia niitä mukaansa.

”Toi vitun huora ei osaa käyttäytyä”, Kat sähähti ymmärtämättä miten huono selitys se oli kaikelle. Hän oli valmis käymään käsiksi Mirandaan mutta Troyn asettuessa heidän väliinsä hänen onnistui rauhoittua sen verran, ettei hän viitsinyt tunkea väkisin toisen päälle. Nainen tunsi kyynelten nousevan silmiin ja hän nieleskeli niitä haluamatta niin julkisesti nolata itseään. Se taisi olla jo turha toive. Humala teki olosta moninkerroin pahemman, eivätkä Troyn sanat helpottaneet ollenkaan. Hän riuhtaisi itsensä kauemmas, vaikka kukaan ei hänestä enää kiinni pitänytkään ja oli kaatua selälleen liian korkeiden korkojen liukuessa lattialla. Hän potkaisi tuohtuneena Mirandan levinneen laukun sisältöä vain enemmän hajalleen muiden tilannetta seuraavien jalkoihin ja pöytien alle.
”Mä en ton ämmän naamaa kato enää hetkeäkään”, Katerina uhosi ja nakkeli niskojaan. Hän ei sellaista idioottia katselisi. Nainen vilkaisi Troyhin odottaen tuon siirtoa. Miehen olisi paras jatkaa iltaa hänen kanssaan ja heivata toinen nainen.

Miranda puristi sormensa niin tiukasti nyrkkeihin kiihtymyksestä, että joutui hölläämän kynsien puristuessa ihoon. Troyn väliintulo osui hyvään hetkeen ja Miranda haparoi kauemmas miehen otteesta jättäen Katin hetkeksi rauhaan. Hän oli saanut jo pahimmat energiansa tuhottua turhassa välikohtauksessa, jonka aikana hän ei ollut edes saanut mitään aikaan Katin ärsyttävälle naamalle joka syyti rumuuksia häntä päin. Huora? Ämmä? "Niin anteeksi mikä?" hän ärähti ja olisi karannut takaisin naisen kurkulle, ellei aussi olisi seissyt heidän välissään. Ehkä tässä vaiheessa kuuluisi hengittää ja laskea kymmeneen? Välittikö hän oikeasti jostakin pikkumaisesta blondista?

Musta, iso kosketusnäyttöpuhelin liukui lattiaa pitkin Katerinan potkusta ja kolahti Mirandan kenkään. Tumpsahdus sai hänet huomaamaan omaisuutensa lattialla ja nainen kumoutui polvilleen lasinsirujen ja tavaroidensa sekaan lattialle. Mitä hänellä oli edes mukana? Nainen ei muistanut mutta keräsi haparoivin ottein läheltä löytyvät tavaransa takaisin laukkuun. Nahkainen, punainen lompakko sentään löytyi tuolinjalan viereltä.

"Aivan joo", Troy vastasi Katerinan uhoon ja hieroi kämmenellä otsaansa.
Miehen ei toden totta tehnyt mieli viettää tässä seurassa enää hetkeäkään. Tai ehkä tekikin, mutta ei siinä tapauksessa, että tunnelma jatkuisi samanlaisena. Hän vilkaisi molempia naisia epäilevänä ennen kuin luotti, etteivät nuo ehkä heti karkaisi toistensa kimppuun uudestaan ja kumartui noukkimaan lattialta jonkin meikkitarvikkeelta näyttävän purkin ja ojensi sen Mirandalle. Hän kohotti kättään tutulle portsarille, joka oli lähestynyt heitä tilanteen uhattua karata käsistä. Ei tässä kai lisäapua tarvittu, ainakaan toivottavasti.
"Oliko tässä nyt jokin suurempi murhe jommallakummalla vai pärjäättekö? Voisin käydä tiskillä ja etsiä omat kaverini. Saatte liittyä seuraan tai olla liittymättä, ihan kuinka haluatte", Troy totesi kulmiaan kohottaen.

”Mä nään kyllä itekin millon mua ei enää kaivata”, Katerina kimitti keräillen kuvitelmissaan viimeisiä itsetunnon rippeitä. Nainen heilautti hiuksiaan ja otti horjuvia askelia kohti ulko-ovea.
”Kannattaa kattoa ettei törmätä tallilla”, hän vielä huusi uhkaukseksi Mirandalle vaikka osin meikin tahrimat silmät ja humalainen kiukuttelu veivät viimeisenkin uskottavuuden. Ruotsalainen koki, ettei häntä ollut koskaan häpäisty niin. Miranda ei tiennyt kenet oli saanut vastaansa. Troykin vain leperteli toiselle naiselle kuin olisi joku paras ystävä, mikä sai Katerinan entistä huonommalle tuulelle. Ei illan näin pitänyt mennä.

Miranda oli ollut osallisena monenlaisia konflikteja ja tappeluitakin menneisyydessään muttei pitkään aikaan. Nainen keräsi alkoholista tahmaantuneelta lattialta toivon mukaan kaikki tavaransa ja otti vastaan Troylta purtilon survaisten sen laukkuunsa. Sitten hän nousi polviltaan lattialta varsin hyvän tasapainon saattelemana ja vilkaisi ympärilleen. "Eieiei... kaikki hyvin", Miranda vähätteli Troylle ja huitaisi kädellään välinpitämättömästi. Katin epämääräiset nyyhkyttelyt kantautuivat Mirandan korviin ja hän päätti jättää toisen yritykset omaan arvoonsa, menkööt ei häntä voinut vähempääkään kiinnostaa.
Toisen huutaessa perästä päätös kuitenkin unohtui. "Hypi nenille vielä kerran niin kadut sitä pahemman kerran", Miranda huusi toisen suuntaan.

Troy kiitti hiljaa mielessään siitä, ettei menettänyt malttiaan kovin helposti, vaan show alkoi vaikuttaa hänen silmissään jo hitusen koomiselta. Mies oli juuri aikeissa luoda pahoittelevan katseen Mirandan suuntaan, kun nainen huutelikin Katerinan perään päättömiä uhkauksia.
Troy yskähti nyrkkiinsä peittääkseen naurahduksensa, mutta onnistui nopeasti vakavoitumaan.
"Älkää nyt jaksako", hän totesi - mies ei nimittäin ollut varma, kannattiko Katerinaa laskea vapaaksi hoipertelemaan pitkin Newcastlen katuja tuossa kunnossa, joten hän otti naisen kiinni parilla askeleella.
"Mihin menet?" Troy kysyi Katerinalta yrittäen pysäyttää tuon tarttumalla naisen olkapäästä kevyesti.

Katerina kääntyi äkisti tuntiessaan Troyn käden olkapäällään. Hänen teki mieli vain lähteä mutta toisaalta ei huvittanut olla yksin. Mieli oli sekava ja hän olisi mielellään karannut jälleen Mirandan kimppuun, vaikka varsinainen räjähtävä raivo olikin hälvennyt. Mokomakin haahka.
”Kotiin”, hän vastasi käheästi ja katsoi verestävin silmin australialaista. Lattia tuntui inhottavan tahmelta kenkien alla, mutta hänen oli pysyttävä paikallaan, sillä muuten pystyssä pysyminen olisi tuottanut ongelmia.
”Mä en pysty kattoo ku toi narttu flirttailee sulle tauotta.” Katerinan teki mieli tunnustaa kaikki rakkautensa siinä hetkessä, mutta hän vaivoin saattoi hillitä itsensä. Olisi ollut näkemisen arvoista, jos hän olisi todella avautunut rakkaudeksi uskomastaan ihastumisesta siinä koko baarikansan edessä.

Miranda kohensi laukkuaan olkapäällään ja antoi katseensa vaeltaa pitkin Oarfishin tanssilattiaa ja baaritiskiä. Äskeinen välikohtaus oli kääntänyt katseita eikä se tainnut olla vielä ohi. Miranda tunsi itsensä paljaaksi ja häpäistyksi, vaikka katseet kääntyivätkin vähitellen poispäin. Hän pyyhkäisi laiskasti kiharrettuja hiuksiaan pois kasvoiltaan ja katsoi kuinka Katerina ja Troy vaihtoivat sanoja edemmällä. Miranda toivoi koko sydämestään että epäaito blondi poistuisi klubista, häipyisi hänen näkökentästään. Hän ei kuullut mitä toiset puhuivat, hyvä kun näki heitä mutta oikeastaan hän ei välittänyt. Nainen jäi seisoimaan paikoilleen antaen ihmisten kulkea hänen ohitseen ja otti haparoivin käsin puhelimen käteensä. Kirkkaalla näytöllä oli uusia viestejä ja ilmoituksia. Hän sopersi tyytymättömät tekstarit hänet hyljänneille ystävilleen ja survoi sitten puhelimen takaisin laukkuunsa. Heillä olisi paljon selittämistä.

Troy nyökkäili ja katsahti Katerinan humalaista olemusta. Hän tiesi, ettei ollut itsekään selvimmässä mahdollisessa kunnossa, mutta pysyi kuitenkin tolpillaan. Hän myös tiesi, että Katerinan taisi olla parempi lähteä kotiin nukkumaan, mutta naisen suoriutuminen operaatiosta vaikutti epävarmalta.
"Voin saattaa sut kotiin jos haluat", mies tarjoutui tietämättä oikein itsekään miksi niin teki.
Ainakin hän toivoi sen olevan keino rauhoittaa lähes käsistä riistäytynyttä tilannetta, että edes toinen riitapukareista saataisiin nukkumaan. Taitaisi olla tuhoon tuomittu idea yrittää huolehtia molempien naisten hyvinvoinnista yhtä aikaa. Jos hän sen sijaan jättäisi molemmat huomiotta, kuten mielessä oli käynyt, olisi siinäkin katastrofin ainekset kasassa. Tällaiset välikohtaukset hameväen kanssa olivat merkittävä syy sille, miksi Troy oli viihtynyt viime aikoina yksinään.

Katerina heilautti vaaleat hiuksensa olan yli ja liike teki kaula-aukosta vain avaramman. Troyn ehdotus oli saanut uuden toivon heräämään naisen mielessä ja hän päätti tarttua siihen kuin viimeiseen oljenkorteen. Tuhruiset silmät tapittivat humalaisen katseella australialaista ja jokainen räpäytys korosti harottavia tekoripsiä. Katin sormet kiipesivät Troyn käsivartta pitkin ylemmäs ja irtosi huulilta hymykin.
”Sä jaksat aina olla niin ihana”, hän lirkutti ja sormeili miehen paitaa.
”Olis kyllä paljon turvallisemman oloista kävellä tuolla kun olis sut mukana.” Naisen katse löysi vähän matkan päässä olevan Mirandan ja hän virnisti mielissään tilanteesta. Ainakin tuo narttu veti siinä tilanteessa lyhyemmän korren.

Miranda mulkaisi ohitseen viilettävää miestä tämän mulkaistua ensin häntä. Hän olisi voinut vannoa, että kaikki klubilla vihasivat häntä nyt ja kaikki tuntui kaatuvan hänen päälleen kuin jääkylmä sangollinen vettä. Hän piti kuitenkin pokerinaaman yllä ja katseli ympärilleen yrittäen keksiä tekemistä. Hän oli jäänyt harvinaisen yksin Troyn viilettäessä Katerinan kanssa heilastelemaan.
Miranda ei ollut varma halusiko Troytakaan tosin takaisin. Blondin ja Katerinan kanssa pelleily oli ollut hauskaa aikaisemmin mutta homman räjähdettyä käsiin Miranda ei ollutkaan enää varma jaksaisiko heidän tai kenenkään seuraa.

Seisoskelu oli antanut Mirandalle illuusion, ettei häntä huimannut pahemmin. Lähtiessään kävelemään päässä kuitenkin humisi ja ihmistulvan läpi oli vaikea päästä korkokengät jalassa. Ehkäpä keskittyminen värisevään puhelimeen auttaisi. Se ei auttanut mutta aiemmin hänet hyljänneet ystävät olivat luvanneet tavata hänet toisaalla. Hän saisi kuunnella tokkuraisia selityksiä - mahtavaa. Ehkä parasta olisi vain kadota yksinään yöhön.
Hän erotti väkijoukosta kaksi vetyperoksidiblondia, jotka oletettavasti olivat hänen iltansa ihanat seuralaisensa. Olettamus oli ihmeen kummaksi oikea ja Miranda pyrki kävelemään mahdollisiman suoraan ja itsevarmasti kaksikon ohitse kohti ulko-ovea.

Australialainen vastasi Katerinan lirkutteluun virnistyksellä, jonka huvittunut sävy toivottavasti jäi humalaiselta naiselta huomaamatta.
"Eiköhän sitten mennä. Onko sulla narikassa jotain?" hän kysyi ja tarjoutui tarvittaessa ottamaan vastaan Katerinan narikkalapun, jotta voisi noutaa omansa ja naisen tavarat ruuhkaisesta narikasta samaan aikaan.
Ulkona ei ollut lämmin, joten Troykin halusi takkinsa vaikka vain saattaisi Katerinan kotiin ja palaisi sen jälkeen kavereidensa luokse. Tosin mies ei ollut varma, huvittiko häntä enää palata tänne aikuisten teinien temmellyskentälle. Kenties hänkin, edes tämän kerran, lähtisi kotiin kuten aikuinen, järkevä ihminen ja heräisi aamulla ilman vuosituhannen krapulaa ja morkkista. Troy ei ollut varma suunnitelmansa pitävyydestä, mutta ainakin hänellä oli suunnitelma.

Katerinasta ei todellakaan ollut huomaamaan ironista sävyä Troyn hymyssä, joka merkitsi hänelle vain sitä, että hän oli viehättävä toisen silmissä. Nainen nyökkäsi narikkakysymykselle ja etsi pienestä laukustaan lappua turhankin kauan kunnostaan johtuen. Hän ojensi sen kiitollisena Troylle ja siirtyi sivuun ruuhkaisesta narikasta, kun herrasmies nouti hänen takkiaan.
Ulkona öinen tuuli tuntui viileältä paljaalla iholla humalaisen Katinkin mielestä, joten hän oli onnellinen saadessaan takin ylleen. Nainen hymyili leveästi miesseuralleen ja nojautui tuon kylkeen pyrkien ottamaan kiinni toisen kädestä. Sisällä juhliessa (ja tapellessa) suuntavaisto oli kadonnut, ja hän katseli ympärilleen hetken aikaa vain tajutakseen, että oli kaukana kotoa.
”Helvete”, Kat kirosi lujasti nähdessään taksijonon, jossa odottaminen tarkoitti hänelle samaa aikaa kuin kotiin kävely - ja hän asui yhä Slaleyssa! Hän yritti pudistella päätään saadakseen sen selväksi, mutta jos jotain, se aiheutti vain enemmän pyörrytystä ja huonoa oloa.
”Sullahan on auto”, hän keksi katsellen taas Troyta. ”Sähän voit viedä mut kotiin.”

Pffft. Miranda huomasi taas typerän Katin lääppimässä Troyta. Voisiko hän mitenkään päästä heistä eroon? Auttaisikohan Jumalalta rukoilu? Olisikin ollut näky kun pikku mekkoon ja korkokenkiin pukeutunut, alkoholissa uitettu ja murtunut nainen rukoilisi klubin aulassa. Miranda ei kuitenkaan hetken ajatukseensa takertunut vaan käveli narikkajonoon. Porukkaa tuntui tulevan vieläkin sisälle ja Miranda katseli heitä halveksien. Kuinka joku saattoi tuhlata aikaansa näin saastaisessa paikassa.

Miranda onnistui löytämään narikkalappunsa ja vaihtoi sen takkiinsa. Ruskea, ihanan pehmeä nahkatakki oli tuskin käytännöllisin vaatetus tammikuisessa Newcastlen yössä mutta Miranda ei jaksanut välittää. Hän seisahtui taksien eteen ja katseli harmistuneena jonoa. Humalainen mieli ymmärsi edes sen verran, ettei kotiin päässyt muulla tavalla kuin jollain näistä typeristä takseista. Nainen pohdiskeli kädet tiukassa puuskassa millä tavoin saattaisi päästä lämpimään autoon muiden ohitse. Ehkäpä vilauttamalla? Tai vilauttamalla lompakkoa, jossa pitäisi ainakin olla pari isompaa seteliä.
Ehkä hän voisi esittää pyörtyvänsä ja pääsisi sairaalan kautta kotiin.

Saatuaan etsinnän jälkeen naisen ojentaman narikkalapun käteensä Troy kävi noutamassa omansa sekä Katerinan takin narikasta ennen kuin poistui baarista viilenneeseen yöhön. Hän piti kiinni Katerinan vyötäröltä astellessaan kadulla taksia etsimässä. Blondi nainen vaikutti sen verran sekavalta, että mies saattoi sillä selittää kiinni pitämisen itselleen. Toinenhan vielä tappaisi itsensä hoippuessaan ohi kaahaavan pyörän eteen.
Kun taksijono näyttikin olevan loputon, Troy ryhtyi heti pohtimaan muita vaihtoehtoja. Slaleyyn oli tuhottoman pitkä matka ja hänen kotiinsa Whickhamiin hieman alle kahdeksan kilometriä. No, hän oli luvannut saattaa naisen kotiin. Ehkä taksi ei olisi edes ollut järkevin vaihtoehto. Luoja, mies alkoi itsekin jo ajatella sekavasti. Hän vilkaisi Katerinaa virnistäen autokommentin kuullessaan. Auto, tosiaan. Hän kaivoi esiin puhelimensa ja näpytteli ruudulle kaverinsa yhteystiedot. Joel oli uhonnut pyörivänsä tänään autolla Newcastlessa pitkin yötä, joten hän saisi luvan auttaa.
"Haluatko Slaleyyn vai tuletko yöksi mun luokse?" hän heitti Katerinalle kysymyksen vain puolittain vitsillä aloittaessaan puhelua kaverinsa kanssa.

Katerina katseli suloista ilmettä hakien Troyta ja toivoi, että tuolla oli suunnitelma valmiina. Hän oletti niin huomatessaan vain ohimennen miehen tarttuneen puhelimeensa. Ehkä tuolla oli joku kaveri taksikuskina tai muuten vaan liikenteessä. Naisesta tuntui vain hivenen pahalta ajatus siitä, että toisen pitäisi ajaa hänen mukanaan Slaleyhin ennen kotiin pääsyä. Luojan kiitos siis, että Troy heitti ilmoille paljon paremman idean.
”Mielellänihän mä sun kainalossakin nukkuisin”, hän lirkutteli innoissaan ja painautui, jos mahdollista, lähemmäs australialaismiestä. Oli viileä ilma ja vaikka Kat sitä tuskin enää siinä humalassa tajusi, oli toisen lähellä paljon lämpimämpi olla.
”Sitä paitsi asuthan sä paljon lähempänä.”

Miranda seisoi kädet puuskassa kylmissään taksijonossa, joka ei liikkunut. Hän keskittyi edessä seisovan naisen kenkiin ja maahan ja pysytteli sillä tavoin melko lailla järjissään ja pystyssä. Hän vakuutteli itselleen, että olisi pian pois täältä nuorten seasta ja Katerinan ja Troyn seurasta. "Mikä siellä kestää?" hän huudahti ärtyneenä pienelle jonolle ihmisiä ja sai osakseen kiukkuisia katseita. Häntä ei paljoa kiinnostanut kuinka paljon häntä täällä vihattiin. Kotona hän voisi avata uuden pullon onnellisen elämänsä kunniaksi ja nauttia yksinolosta.

Miranda astui jonon liikkuessa askeleen eteenpäin koroillaan ja heilahti hieman taaksepäin. Katse nauliintui kahteen ainoaan tuttuun kasvoon Newcastlen yössä. Miten hän onnistuikin taas näkemään typerän blondipariskunnan, eivätkö he todellakaan osanneet välttää häntä?

[Hahah saiskohan nämä jo pikkuhiljaa pois tuolta iltaa viettämästä, onhan tässä jo tovi vierähtänyt.. : DD]

Troy virnisti poikamaisesti Katerinan vastaukselle eikä osannut päähän kihahtaneen alkoholin ansiosta edes pelätä, että nainen ottaisi ehdotuksen liian vakavasti tai ahdisteluyrityksenä. Hän neuvotteli puhelimessa ystävänsä kanssa hetken ja sai toisen perumaan aikeensa lähteä kotiin ja sen sijaan koukkaamaan heidät vielä keskustasta. Hän oli varma, että olisi saanut kaverin viemään myös Mirandan kotiinsa, mutta naiset olivat päättäneet olla tulematta toimeen keskenään, joten se siitä.
"Kyyti tulee ihan kohta", mies ilmoitti Katerinalle lopetettuaan puhelun.
Hän harkitsi odotellessaan noutavansa heille ruokaa jostakin kojusta, mutta ymmärsi sentään vielä ajatella, että jonottamiseen ja ruuan saamiseen menevä aika todennäköisesti olisi liikaa heidän kuskilleen. No, onneksi hänellä oli kotonakin syötävää jos nälkä yllättäisi.
Kun tuttu vanha punainen Toyota vihdoin pysähtyi tien laitaan ottaakseen heidät kyytiin, Troy avasi Katerinalle kadun puoleisen oven takapenkille ennen kuin ahtautuisi itse pienen auton kyytiin.