[P] Kuumin sormin hellitty

Zoen (Silkki) ja Brianin kostea sekä miellyttävä satunnainen yö. Peli sisältää K18 materiaalia.

Keskiviikko 14. syyskuuta 2016 - ilta

Kukaan, joka olisi elänyt saman katastrofaalisen päivän läpi kuin hän ei voisi syyttää häntä, kun Zoe kumosi listalta summanmutikassa poimimansa shotin alas kurkustaan hetkeäkään epäröimättä. Makeahko shotti ei edes maistunut alkoholilta, mikä oli pienoinen pettymys, ja juomaa suositellut baarimikkokin taisi tajuta virheensä saadessaan terävän katseen ja kohoavan kulman. Seuraava suositus oli jo parempi, ja niin nainen jäi maistelemaan rommin ja vodkan säväyttämää Blue Hawaiiania. Juoman sininen väri ei erityisemmin hurmannut, mutta ainakin siinä maistoi jo alkoholinkin ananaksen makeuden yli. Hän huokaisi nojatessaan pienen mutta varsin siistinä pysyneen kapakan baaritiskiin. Hän oli harkinnut siirtymistä pöytään jo pidemmän hetken, mutta miksi luopua aivan baaritiskin laitimmaisesta jakkarasta? Tähän mennessä kukaan ei ollut tullut vielä häiritsemään häntä, ja hän saattoi hyvillä mielin upottautua tavoitteeseensa juoda mielessä kiertävät ajatukset kadoksiin. Hän ei voinut kuin toivoa, että se onnistuisi, sillä nainen ei tiennyt, mitä tekisi jos ei pääsisi eroon karkailevista ajatuksistaan. Hän oli aivan helvetin heikko, sitä hän oli, mutta Mayben yllättävä pyyntö oli tullut niin puun takaa, että kai hänellä oli lupa hapuilla hetken jalansijaansa? Ei, Zoe kielsi itseään, hän ei edes lähtisi sille linjalle, tai päätyisi vain jälleen ajattelemaan parasta ystäväänsä. Hän joisi, kunnes unohtaisi Mayben koskaan edes puhuneen suutelemisesta ja palaisi kotiinsa taksilla, kun omat jalat eivät enää kantaisi. Tai jos se epäonnistuisi, ainakin hän voisi yrittää unohtaa päivän, joka oli ollut alusta asti pelkkää epäonnistumista ja kaaosta. Olisipa hän voinut edes todistaa Halen voltin koristamaa ilmalentoa Duffyltä, vaan ei, sekin oli mennyt häneltä ohitse. Zoe huokaisi uudestaan ja käänsi katseensa siniseen juomaansa. Olisi vain pitänyt tilata viskiä tai bourbonia, eikä yrittää kokeilla mitään uutta. Takaraivossa nakuttava ääni käski häntä lähtemään kotiin, mutta hän vaimensi sen. Hän olisi huomenna pakotetulla vapaalla, joten mitäpä väliä sillä olisi. Ainakin vapaapäivä menisi nopeammin, kun hän viettäisi siitä suurimman osan sängynpohjalla krapulaa potien. Hän vilkaisi juomaansa, jonka kirkas väri muistutti Maybestä ja itseensä tuskastuneen työnsi sen kauemmas. Hän oli säälittävä. Nainen kohotti kättään merkiksi toisessa päässä tiskiä häärivälle baarimikolle, että odotti omaa vuoroaan ja pohti synkeän huvittuneena, miten päätyisi tällä tahdillä käymään koko drinkkilistan läpi saamatta edes miellyttävää hiprakkaa palkkioksi vaivoistaan.

Brian oli lähtenyt viettämään vapaata iltaansa baariin. Hän ei ollut vielä Englannissa etsimään yöseuraa ja nyt todella kaipasi sitä. Usein mies haki seuraa kisamatkoilla, mutta nyt tarjolla oli vain kotoisa englantilainen baari. Aikaisin harmaantumisen aloittanut mies asteli tiskille ja tilasi shotin Jägermeisteria sekä viskin. Niillä olisi hyvä aloittaa. Siististi pukeutunut mies antoi hiustensa hapsottaa sinne tänne, sänki oli päässyt kasvamaan. Onneksi se hieman rentuhtava ulkonäkö sopi hänelle enemmän kuin hyvin. Silmät kiersivät baaria ympäri,kunnes näkökenttään löytyi jotakin mukavaa.
"Hei, häiritsenkö?" Esteratsastaja hymyili, tietämättä että voisi tulla tunnistetuksi. Yleensä se ei ollut ongelma.
"Vai saanko tarjota juoman ja jäädä?"

Zoe oli jo kieltäytymässä, sillä hän ei ollut huomannut baarissa muita kuin keski-iän jo aikaa sitten ylittäneitä äijiä, jotka olivat mitä ilmeisimmin vaimojaan paossa kaveriporukalla. Hän saattoi olla yksinäinen ja selkeästi kaivata kontaktia, kun ei saanut karistettua Maybeä ajatuksistaan, mutta edes hän ei ollut niin epätoivoinen, että lähtisi kaljamahaisen aviomiehen matkaan. Hän käänsi kuitenkin katsettaan baaritiskin elämää nähneestä puupinnasta vierelle astelleeseen mieheen, joka yllätti positiivisesti. Hän puri alahuultaan, mutta nyökkäsi kuitenkin.
"Ole hyvä", hän totesi lyhyesti, mutta kääntyi kuitenkin baarijakkarallaan aavistuksen miehen suuntaan. Miehen kasvonpiirteissä oli jotain tuttua, mutta hän laittoi sen huolettoman sängen ja hapsottavan kampauksen piikkiin. "Mitään suositusta hyvästä viskistä?" Hän kysäisi toivoen, että baarimikko saapuisi pian siivoamaan sinisen juoman täyttämän lasin pois hänen näköpiiristään. Se oli aivan liian lähellä Mayben silmien väriä, tai kenties tytön suosimaa hupparia. Niin tai näin, se ei tehnyt mitään auttaakseen tavoitteessa unohtaa leffailta, joka oli ollut vähällä päättyä katastrofiin. Kuten tämä työpäivä.

Miehen puheesta paistoi läpi irlantilainen korostus. Hän nojautui tiskiä vasten, hymyili ja kohotti baarimikolle omaa viskilasiaan.
"Kuivana?" Hän varmisti vielä Zoelta. Nainen sai mieleisensä viskin eteensä, Brianin kääntyessä paremmin tuon puoleen.
"Pakenemassa murheita, töitä tai poikaystävää?" Miehellä oli persoonallinen, hieman vino hymy, joka ylsi silmiin asti poikamaisena tuikkeena silmäkulmassa.

"Kyllä kiitos", Zoe vastasi. Miksi ihmeessä hyvään viskiin täytyisi tunkea jäitä? Sehän vain laimentaisi hyvää juomaa, kun jääpalat sulaisivat. Hän otti lasin vastaan ja hymyili kiitokseksi Brianille. Viskin polte kurkussa oli tervetullut tunne, joka varmasti huuhtoisi pois ajatusten nostattaman katkeran maun suusta.
"Töitä, lähinnä", nainen totesi. Se oli totta, ainakin osittain, eikä Brian sen tarkempaa kuvausta tarvitsisi. Miehen hymyyn oli helppo vastata jopa hänen, joka harvoin hymyili. "Se jo yksinään taitaa erottaa minut kanta-asiakkaista", hän hymähti kuivan huvittuneena viitaten sanoillaan vanhempaan väestöön, joka oli aivan varmasti vaimojaan paossa, tai sitten vain ruokkimassa alkoholismiaan, joka oli ajanut vaimon ulos ovesta jo vuosikymmen aiemmin.

"Se voi hyvin olla. Keksin kyllä montakin muuta tapaa jotka erottavat sinut näistä täällä käyvistä ihmisistä." Brian osasi onnekseen puhua ja flirttailla, olematta limainen. Mies istui Zoen vieressä olevalle tuolille, hymyillen naiselle.
"Mutta et ole ainoa joka pakenee töitä. Sitä on liikkeellä." Artemis oli kahdessa viikossa ajaa hänet hulluksi. Mies oli sietämätön kun ei pystynyt itse seuraamaan hevosiaan.

Zoe ei tiennyt miten vastata, joten kohotti lasin huulilleen hillitäkseen hämmennystään. Hän ei ollut tottunut siihen, että sai huomiota niinä harvoina kertoina, kun lähti ihmisten ilmoille. Siihen vaikutti ainakin hänen siskonsa mukaan se, että hän näytti suurimman osan ajasta harkitsevan kenen tahansa suunsa aukaisevan murhaa.
"Täytyyhän töitäkin joskus paeta", Zoe vastasi ja hillitsi halunsa irvistää. Kuinka kankea hän saattoi olla? Tämä oli jo uusi taso säälittävyydelle. Nainen kääntyi selkeämmin miehen puoleen ja hymyili lasinsa takaa yrittäen karistaa harteiltaan tunnetta, joka muistutti miten hän ei osannut tätä peliä sitten lainkaan. "Ja mitäpä muutakaan sitä keskellä viikkoa olevilla vapaapäivillä tekisi." Oli aivan naurettavaa, että hänen oli pidettävä näin paljon vapaapäiviä. Ei hän ollut ajamassa itseään loppuun. Ei, vaikka yöt olivat kuluneet usein valvoen, kun hän ei ollut stressiltään saanut unta ennen aamuyötä.

"Arkivapaat eivät ole varsinaista juhlaa, kun muu maailma herää huomenna töihin aikaisin ja pirteänä." Hän joi oman viskinsä loppuun ja vilkaisi naista. Maistuisikohan tuolle shotit? Pieni lisäviina tuskin tekisi tuolle pahaa.
"Juotko shotteja? Et vaikuta niiltä naisilta jotka vierastavat viinaa."

"Totta sekin", Zoe myönsi. Arkena ei toisaalta tarvinnut katsoa niin pahaa örveltämistä kuin viikonloppuisin, joten kaipa tässäkin oli puolensa. Ainakin kadulla sai liikkua rauhassa ilman että kukaan koki asiakseen huudella kommenttejaan perään. Zoe nuolaisi huuliaan kulautettuaan viskinsä loppuun. Ei, hän oli jo opiskeluaikoina luonut säännön, joka kielsi juomasta yhtä shottia enempää illassa. Shottien kanssa päätyi vain ojasta allikkoon.
"Toki. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan tahtoisi juoda makeita drinkkejä, joissa alkoholi ei edes maistu, jos kerran tarkoitus on viinaa juoda", nainen hymähti. Varjelkoon, hän ei osannut käydä edes pinnallista, kevyttä keskustelua kiinnostavan miehen kanssa. Ei ihme, että sisko oli jo aikaa sitten ilmoittanut hänen olevan toivoton tapaus.

Brian naurahti naisen sanoille, pudistellen kevyesti päätään. Hän tilasi heille kaksi shottia hyvää, säädyllistä vodkaa ja viskiä. Mies otti shottilasin sormiinsa, heittäen sen yhdellä kulauksella alas. Hän maksoi kiltisti molempien juomat.
"Olen samaa mieltä. Se on turhaa. Ja mikään ei voita irlantilaista viskiä, joten miksi juoda muuta. Väkevien lisäksi."

Zoe tarttui miehen esimerkistä omaan shottiinsa ja kohotti lasin huulilleen rivakalla liikkeellä. Hän ei ollut ehkä vuosiin ravannut enää baareissa tai yökerhoissa aktiivisesti, mutta jotkin tavat säilyivät vuosista huolimatta.
"Sekin on varmasti totta. Irlannista tulee paljon hyvää tähän maailmaan", hän totesi puolikas hymy huulillaan. Alkoholi lämmitti mukavasti kurkussa ja hiipuva polte antoi rohkeutta, tai kenties se oli jo heti saapuessa kumotun shotin vaikutuksia. Niin tai näin, hän pyyhkäisi hiuksia korvansa taakse ja piti katseensa miehen kasvoissa.

Brian puraisi kevyesti alahuultaan, nauroi ja pudisteli pehmeästi päätään. Sormet haroivat ruskean ja harmaan sekaisia hiuksia taaksepäin, katseen noustessa takaisin naisen kasvoihin.
"Niin tulee. Sinä siis pakenet vain töitä? et esimerkiksi poikaystävää?" Jos Brian olisi tiennyt edes jotakin Zoesta, hän tuskin olisi lähtenyt naista iskemään.
"Ah, anteeksi, olen käytöstavaton. Brian. Brian Darcy."

Zoe naurahti painaen katseensa puiseen baaritiskiin, mutta pakotti sen nopeasti takaisin Brianiin.
"Sellaista ei ole ollut kuvioissa vuosiin", hän totesi naurun jättämä hymy huulillaan. Hänen seurusteluhistoriansa oli surullista kuultavaa. Töille oli parempi elää. Ei tarvinnut murehtia parisuhteiden sotkuista.
"Zoe Winter", hän vastasi esittäytymiseen. Miehen nimi kuulosti etäisesti tutulta, mutta ehkä se oli vain sitä, ettei nimi ollut varsinaisesti erikoinen ja mieleenpainuva. Jokainen tunsi ainakin yhden Brianin. Niin hän ainakin itselleen uskotteli, aivan samaan tapaan kuin hänen nimensä hukkui massaan niin totaalisesti, ettei hän edes yllättyisi vaikka omat vanhemmat unohtaisivat sen.
"Enkä kutsuisi tätä käytöstavattomuudeksi", hän naurahti, "jos vertailukohtana on tavanomaiset englantilaiset." Tai edes tallin asiakkaat.

Jos Zoen seurusteluhistoria surullista, kannattaisi vilkaista Brianin avioliittoa. Siitä olisi voinut sanoa paljon, paljon rumemmin.
"Olet tavannut kamalia englantilaisia. Luulin teidän pyytelevän kaikkea anteeksi ja ystäväni väitti samaa." Oli helppo upota juttelemaan naisen kanssa, etenkin kun tuo tuntuu rentoutuvan siitä shotista. Kun ne viskit oli juotu, hän tilasi heille vielä yhdet. Kaatokänniin Zoea ei kuitenkaan ollu tarkoitus juottaa.
"Miten on, haluaisitko näiden jälkeen lähteä muualle?"

Zoe nauroi vapautuneemmin miehen sanoille. Englantilaisetko pyytelivät kaikkea anteeksi?
"Taidat sekoittaa meidät Kanadaan", nainen naurahti kulauttaen viskilasin tyhjäksi. Hän oli juonut jo enemmän kuin oli suunnitellut ja rikkonut jokaista sääntöään, mutta oli kamalan vaikea välittää moisista, kun alkoholi lämmitti ja vapautti kielenkantoja. Ehkä hän oli toivottoman jähmeä vain selvinpäin, ja nyt sai jutun luistamaan kun kurkkua oli tullut kostutettua reippaammin. Ehkä hänen pitäisi ilmestyä jatkossa treffeillekin muutaman shotin juoneena. Mille treffeille? Kukaan ei veisi häntä ulos. No, alkoholi lämmittäisi siinäkin tapauksessa.
"Ei tännekään huvittaisi jäädä", Zoe totesi ja laski kätensä miehen polvelle. Jossakin vaiheessa hän oli kääntynyt jakkaralla täysin Brianin puoleen, mutta kaipa sille oli selitys. Mies oli mielenkiintoinen, hurmaava ja näyttikin siltä, ettei aamulla ehkä kaduttaisi. Ihmiskontaktiahan hän oli kaivannut.
"Oliko sinulla jo mielessäsi jokin paikka?" Hän kysyi nojautuen lähemmäs miestä. Hän ei löytänyt oikeita sanoja etsimälläkään, mutta kenties elekieli riittäisi välittämään kiinnostusta.

Brian toivoi ettei hän olisi se jota kaduttaisiin aamulla. Mies antoi pienen hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen, leikkisä pilke silmäkulmassaan. Elekieli riitti kyllä, hän huomasi kiinnostuksen kyllä.
"Voisi olla. Se on siisti asunto, ei kovin hulppea, mutta sänky on mukava. Ja siellä on hyvää viskiä ja punaviiniä."

Zoe syytti yllättävästä kiepahduksen tunteesta vatsanpohjassaan alkoholia eikä suin surminkaan suostuisi myöntämään Brianilla olevan mitään tekemistä asian kanssa.
"Kuulostaa lupaavalta. Tärkeysjärjestys on ainakin kohdillaan", nainen vastasi virnistäen. Pieni ääni käski harkitsemaan uudestaan, mutta Zoe haistatti moiselle pitkät. Jos hän oli niin epätoivoinen, että harkitsi Mayben suutelemista vain koska tyttö oli utelias ja kokeilunhaluinen, ei tämä ratkaisu voisi viedä ojasta allikkoon. Ihan sama, jos tämä oli juuri sellaista käytöstä, josta hän oli haukkunut Andreaa paria päivää aiemmin. Se oli täysin eri asia. Nainen kulautti lasinsa tyhjäksi ja tunnusteli hetken oloaan. Maailma ei pyörinyt, lattian ja seinän välinen kulma oli suora ja maanpinta oli vaakatasossa. Ei siis mitään huolta.
"Näytä siis tietä", hän tarjosi puristaen rohkaisevasti miehen polvea, ennenkö nousi jaloilleen, varmisti vielä kertaalleen tasapainonsa olevan kohdillaan ja valmistautui lähtemään kohti ovea miehen kera.

Brian kulautti oman juomansa loppuun, nousten ylös ennen naista. Hän auttoi tuon herrasmiesmäisesti jaloilleen. Baarista päästyään hän suunnisti ensimmäisenä taksitolpalle. Matka sujui ihanan nopeasti. Jos hän oli viimeksi kotimaassaan saanut naisseuraa, oli jo korkea aikakin iskeä joku baarista mukaansa. Brian maksoi taksin, auttaen Zoen autosta ulos. Avattuaan sekä ulko-oven että asuntonsa oven naiselle, hän tarjoutui ottamaan tuon takin.
"Matala poikamiespiiloni. Haluatko juotavaa vai..." Hän antoi kätensä laskeutua Zoen leualle, astuen parin askeleen verran lähemmäs.
"Jotain muuta?"

Taksimatkan olisi luullut tarjoavan tilaisuuden harkita vielä toiste, mutta niin ei tapahtunut. Kai miehen ääntä oli vain liian mukava kuunnella. Yleensä hän oli niin tarkka siitä, kenen seurassa poistui, jos kenenkään, mutta tänään hän ei jaksanut välittää.
"Olen juonut jo aivan tarpeeksi", hän vastasi päästyään eroon takistaan ja kohotti kasvonsa hakien miehen katsetta. Silmät tosin viipyivät hetken miehen huulilla, mutta kukapa moisia laskisi. Hän oli tosiaankin juonut tarpeeksi, kun oli päätynyt tähän tilanteeseen. Ei auttaisi kuin toivoa, että selvänäkin hän pitäisi ratkaisua oikeana. Zoe astui lähemmäs miestä ja kohotti oman kätensä pidemmän niskaan.
"Jotain muuta", hän vahvisti ja veti miestä lähemmäs yltääkseen painamaan huulensa miehen omille, joita oli tullut vilkuiltua pitkin iltaa.

K18 materiaalia, hyppää yli tästä.

Brian teki tätä useammin ja vaikka hänkin oli, noh, hieman nirso kumppaniensa suhteen, oli mies aina halutessaan saanut seuraa. Hän oli varakas ja ainakin kohtalaisen komea omasta mielestään, joten oli yllättävän helppoa saada seuraa.
Irlantilainen painoi huulensa Zoen huulia  vasten, painaen naisen kevyesti itsensä ja seinän väliin. Suudelma syveni nopeasti, Brian ei salannut mitä hän yöltä haluaisi. Kädet laskeutuivat naisen lantiolle, vetämään tuota lähemmäs itseään.

Zoe tiesi, mihin oli ryhtynyt sillä sekunnilla kun selkä painui vasten seinää. Hän sotki sormensa Brianin hiusten lomaan hukuttautuen suudelmaan, jonka sävy vei mielestä viimeisetkin epäluulot. Tätä hän oli tahtonut jo lähtiessään illanviettoon, joten alkoholia olisi turha syyttää. Niin nainen ainakin itselleen vakuutteli uppoutuessaan nauttimaan kiihkeistä suudelmista, joiden lomassa hengittäminenkin unohtui. Mitä sitten, jos hän ei tuntenut miestä, jonka asunnolle oli lähtenyt? Ei kukaan kyselisi häneltä Brianin syntymäaikaa tai lempiväriä.

Alkoholia aina hyvä syyttää, mutta se vaihe tuli usein vasta seuraavana aamuna. Brian antoi sormiensa livahtaa tummatukkaisen naisen paidan alle. Hän kokeili ihoa vaatteen alla, suudellen nyt naisen kaulaa pehmeästi.

Nainen haukkoi henkeään laskien kätensä miehen hiuksista alaselälle ja painautui vasten pidempää miestä. Hän käänsi päätään sen mitä saattoi antaakseen miehen huulille enemmän tilaa. Kädet kiskoivat paitaa ylemmäs, jotta hän voisi vuorostaan koskettaa lämmintä ihoa. Sanat olivat kerrassaan turhia, mutta onneksi huulille keksi parempaakin käyttöä painamalla ne vasten miehen kaulansyrjää. Hän näykkäisi kevyesti ihoa ja suukotti pehmeästi päälle. Iho kihelmöi miellyttävästi, kun nainen nyki merkitsevästi miehen paitaa tarkoituksenaan vapauttaa Brian moisesta turhasta vaatekappaleesta.

Brian antoi naiselle tilaa vuorostaan hänen kaulallaan. Se tuntui hyvältä, viimeinenkin ripe kärsivällisyydestä katosi. Hän nosti käsiään ja heitti paitansa pois. Irlantilainen nosti Zoen syliinsä ja painoi tuota seinää vasten. Paita sai lähteä naisen yltä, samoin tuon rintaliivit. Pitäisikö ehtiä makuuhuoneeseenkin?

Zoe kietoi jalkansa miehen ympärille ja hautasi sormensa osin harmaantuneiden hiusten sekaan. Hän oli yleensä loputtoman kärsivällinen, mutta nyt kaikki tuntui liikkuvan aivan liian hitaasti. Ei tässä koko yötä ollut aikaa. Hän pyöräytti lantiotaan miestä vasten ja vaati miehen huulia omikseen syvään suudelmaan. Olihan sängyn erinomaisuutta mainostettu, mutta vietettyään koko taksimatkan tästä unelmoiden, ei hän aikonut katkaista suudelmaa kysyäkseen, missä makuuhuone oikein sijaitsi.

Tukeva ote Zoen pakaroilta ja luotto siihen että nainen hallitsi oman kroppansa. Hän ei aikonut keskeyttää sitä suudelmaa ohjatakseen naista makuuhuoneeseen, joten Brian mieluummin kantoi tuon makuuhuoneeseen. Siellä hän saattoi kaataa naisen selälleen sille erinomaiseksi mainostetulle sängylle ja avata omia housujaan.

Zoe piti kiinni miehestä tullessaan kannetuksi, ja vaikka puolittain odottikin törmäävänsä minä tahansa hetkenä selkä edellä päin kaapin kulmaa tai putoavansa lattialle, ei hän katkaissut suudelmaa. Oli helpotus tuntea selän alla pehmeä sänky terävän kulman tai kovan lattian sijaan, ja epäröimättä hän kuoriutui omista farkuistaan muutamalla nopealla potkulla, ennenkö siirtyi keskemmälle sänkyä kiskoen miestä mukaansa uutta suudelmaa varten käsien vaeltaessa paljaalla iholla.

Brian ei tyytynyt enää suutelemaan tai näykkäämään naisen kaulaa, vaan siirtyi nyt alemmas. Harvoin baarista sai mukaan naista ilman naurettavaa imartelua tai suuria herrasmiehen elkeitä. Zoe oli mukavan rehellinen, eikä kaivannut turhaa lässytystä. Siitä hyvästä hän vaikka tarjoaisi naiselle yön lisäksi aamupalan ja kyydin kotiin. Tuo vaikutti ihmiseltä joka ei saisi siitä mitään outoja ajatuksia tämän toistumisesta tai vakiintumisesta.

Zoe ei osannut arvostaa suuria puheita ja tyhjiä lupauksia, vaan piti enemmän selkeydestä. Kun molemmat tiesivät, mistä oli kyse, sujui kaikki näppärämmin. Hän ei osannut edes reagoida imarteluun mitenkään järkevästi, joten oli vain hyvä, kun Brian oli ymmärtänyt pitää turhat mölyt mahassaan. Jo valmiiksi pinnallinen, paikoin haukkova hengitys tuntui takertuvan kurkkuun, mutta Zoe kielsi itseään pitämästä ääntä tai kiemurtelemasta liikoja, vaikka ujuttikin sormensa miehen hiusten sekaan. Hiljaisessa asunnossa pieninkin ynähdys kuulosti kovalta ja tuntui liian painostavalta, joten paras nieleskellä tiiviiseen tahtiin ja nauttia huomiosta, jota mies hänelle soi. Oli helppo heittäytyä tilanteeseen, kun tiesi, ettei miestä tulisi tavattua enää koskaan. Hän tukisti lähes huomaamattaan miehen hiuksia ja pehmitteli moista silittämällä perään sormillaan. Kaikki eivät pitäneet siitä, kun sattui.

Brian ei välittänyt siitä jos tuli vähän tukistetuksi, innostui vain enemmän. Se ainakin kertoi siitä että nainen nautti siitä, eikä vain kohteliaisuudesta kuulostanut siltä että nautti. Niitäkin oli nähty, vähän turhankin monta.

Zoe ei tosiaankaan antanut kenellekään sitä kunniaa, että olisi esittänyt nauttivansa, vaan päinvastoin. Hän ilmaisi selkeästi, jos ei nauttinut, mutta Brianin kanssa siitä ei tarvinnut kantaa huolta. Ehkä hän oli onnistunut valitsemaan oikein hyvin, jos nyt mistään varsinaisesta valinnasta saattoi edes puhua. Nainen puri huultaan kamppaillen hurmiota vastaan loputtomalta tuntuneen hetken, mutta antoi periksi hyvänolontunteen aallolle, joka pyyhki kehon läpi lihasten supistuessa tahdosta riippumatta. Hän joutui tasaamaan hengitystään rintakehä raivoisasti kohoillen eikä hetkeen tiennyt, pyörikö makuuhuone alkoholin vai huimauksen tähden. Silmien sulkeminen hetkeksi auttoi kokoamaan itseä sen verran, että hän saattoi kurkottaa kohti miestä ja kiskoa tuota suudelmaan, jonka huolimaton rentous kertoi riittämiin siitä, ettei hän ollut esittänyt yhtään mitään. Zoe antoi kätensä kulkea kylkeä ja alavatsaa pitkin alemmas hyväilemään miestä, ja jos käden liikkeisiin hiipi pikkuhiljaa hitusen kiusoitteleva sävy, no, minkäpä hän sille mahtoi.

Brian nousi naisen kasvojen tasolle, suudellen kiihkeästi. Kevyesti hän näykkäisi naisen alahuulta kesken suudelman, kostoksi siitä kiusoittelevasta kosketuksesta.  
"Sinulla on pokkaa vielä kiusata?"

Zoe ei voinut mitään inahdukselle, joka ehti paeta huulilta näykkäisyn myötä, mutta miehen sanat saivat suupielet kääntymään vinoon virneeseen. Totta kai oli. Hän kietoi pitkät sormensa tiukemmin miehen varren ympärille ja pumppasi muutaman kerran.
"Kumia?" Hän kysäisi näykkäisten miehen korvanlehteä. Kysymykset oli helpompi tiivistää yhteen ainoaan sanaan, kun aivot tuntuivat edelleen olevan omissa ulottuvuuksissaan.

Olisi enemmän kuin typerää olla pitämättä kumeja kotona. Brian ei varsinaisesti halunnut enempää lapsia kun ei saanut tavata nykyisiäkään,eikä hän luottanut naisten lupauksiin käytetystä ehkäisystä. Mies kurottautui ottamaan sellaisen käteensä, suudellen naisen kaulaa pehmeästi.
"Kiusanhenki."

"Sinun on hyvä puhua", nainen hymähti miellyttävän väristyksen kulkiessa koko kehon läpi iholle painetun suudelman myötä. Hän päätti nauttia yöstä täysin siemauksin niin kauan kuin sitä kestäisi, eikä suostunut häpeilemään. Hän vei rapisevan paketin miehen kädestä, aukaisi sen näppärin sormin ja rullasi kumin paikoilleen hellästi. Eihän sitä nyt rikkoa kannattaisi heti ensitöikseen. Käsi jäi hetkeksi hyväilemään miestä, kun huulet hapuilivat jälleen miehen omia näykkäisyjen kera. He olivat jo tehneet koko hellän ja lempeän kuvion, joten hän ei panisi pahakseen hieman rajumpaa menoa toista kierrosta varten. Miehen fysiikka antoi uskoa, ettei Brianin kunto loppuisi kesken, jos uskallusta vain riittäisi.

Brian oli onneksi hyväkuntoinen ja nuorempi mitä osin harmaantuneet hiuksensa antoivat ymmärtää. Hän ei paljon kysellyt kun kumi oli vihdoin paikoillaan. Zoe oli ansainnut vähintäänkin muistutuksen siitä mitä kävi kun kiusasi viattomia ihmisiä. Aivan kuin Brian itse olisi ollut enkeli aiemmin, mutta aina saattoi valehdella itselleen. Siinä hän oli häiritsevän hyvä, kuten myös muille valehtelemisessa. Ennen kuin vähintään epämiellyttävät ajatukset valtasivat enempää tilaa mielestä, hän painoi huulensa takaisin Zoen huulille, tukahduttaen nautinnolliset murahduksensa tuon huulia vasten.

Tässä asunnossa ei ollut yhtäkään viatonta, mutta se oli ihan hyvä niin. Zoe tukahdutti äännähdyksensä vasten miehen huulia ja koukisti toisen jalkansa miehen yli. Hän näykki miehen alahuulta suudelmien lomassa, ennenkö haki paremman asennon ja kiepautti heidät ympäri. Hän haki hetken tasapainoaan suoristautuessaan, mutta kämmenet miehen rintakehällä tarjosivat sen verran tukea, ettei hän joutunut kauaa hapuilemaan. Ihon nihkeys sai hiussuortuvat tarttumaan niskaan, mutta se oli pieni hinta mahdollisuudesta ratsastaa miestä, jonka päähän ei tarvinnut vetää paperipussia. Mikäli Brian tahtoi vaihtaa asentoa, ei nainen laittanut vastaan, vaan suostui ohjailtavaksi.

Brian hämmentyi hetkeksi, mutta suostui mielellän kääntymään naisen alle. Harvoin sänkyyn sai kauniin, oma-aloitteisen naisen, se tuntui lottovoitolta enemmän kuin miltään muulta. Kädet laskeutuivat naisen reisille, hieroen niitä. Miehen äänet täyttivät estoitta asunnon, eikä hän tehnyt elettäkään muuttaakseen asetelmaa. Se tuntui hyvältä ja oli tapahtunut vielä naisen omasta aloitteesta, joten miksi ei ottaisi iloa irti? Tyhmä sai olla, mutta ei idiootti.

Zoe heilautti hiukset selän puolelle niskoja nakkaamalla ja nautti tilanteesta. Hän ei osannut heittäytyä avuttomaksi ja tahdottomaksi rätiksi sängyssä, joten oli miellyttävää, kun mies ei sitä häneltä vaatinut. Nautintoahan tässä oltiin hakemassa, ja äänistä päätellen molemmat nauttivat olostaan oikein kovin, vaikka Zoe purikin huultaan tukahduttaakseen kovimmat äännähdykset. Kun teki töitä satulassa tunteja päivässä, eivät reidet alkaneet valittaa tästäkään asennosta, vaan hän saattoi huoletta nopeuttaa tahtiaan, ennenkö hidasti pieni virne huulille kohoten. Hän kumartui suutelemaan miehen huulia kiihkeästi, näykkien mistä sai kiinni ja pehmentäen nipistystä kielellään, ennenkö kiepautti heidät ympäri. Niin mukavaa kuin päälläolo olikin, ei siinä saanut samaa voimaa työntöjen taakse kuin näin, jos mies vain tiesi mitä teki eikä hengästynyt pelkästä postin hakemisesta.

Brian ei tajunnut edes ajatella että nainen teki työkseen jotakin mikä antoi tuolle voimaa olla siinä niinkin kauan. Zoen kiusoittelu sai hänet jo harkitsemaan asetelman muuttamista. Hän murahti äänekkäämmin naisen purressa hänen huultaan. Brianin kasvoille nousi toispuoleinen hymy. Mies nosti Zoen toisen jalan omaa olkaansa vasten, päättäen nyt tahdin, eikä pitänyt sitä rauhallisena. Kärsivällisyys oli todella kulutettu loppuun.

Jalan heittäminen miehen olan yli toi mukavan venytyksen lihaksiin, jotka olivat joutuneet tekemään aiemmin töitä. Zoe käänsi kasvonsa sivuun voidakseen tukahduttaa voihkaisunsa tyynyyn, kun vastasi miehen työntöihin omillaan. Kovempi tahti oli juuri sitä, mitä hän oli kaivannutkin, mistä hyvästä palkitsi miehen painamalla sormensa tiukasti vasten miehen selkää. Tallin puolella työskentely pakotti pitämään kynnet lyhyinä, mutta ehkä se oli hyväkin, niin Brian ei saanut punertavia jälkiä ihoonsa. Hän kaarsi selkäänsä mielihyvän hyökyessä aaltoina varpaista korviin saakka ja sulki silmänsä, kun epäili, että maailma vain pyörisi, jos hän yrittäisi nähdä yhtään mitään. Kesti useamman hetken, ennenkö hengitys tasaantui edes sen verran, ettei hän enää joutunut haukkomaan happea kuin hukkumasta pelastettu.

Kynnet silti tuntuivat, mutta eivät huonolla tavalla. Nopeampi tahti ei antanut armoa Brianin mieskunnolle, ainakaan humalassa. Korvissa humisi kun mies nojautui kyynerpäidensä varaan naisen yläpuolelle vetämään henkeä. Päässä pyöri vähintään yhtä paljon ja hän painoi kevyen suukon naisen korvan viereen, vino hymy huulillaan.
"Haluatko karata taksilla nyt vai kelpaako kyyti aamulla?"

Taksilla nyt heti olisi oikea vastaus, mutta kun jäsenet tuntuivat kyvyttömiltä ymmärtämään aivojen välittämiä kehotuksia liikkua, ei ajatus nousemisesta, pukeutumisesta ja taksiin raahautumisesta herättänyt suurta intoa. Ehkä hän voisi tehdä poikkeuksen tähänkin sääntöön - olipa niitä tullut tehtyä tänään - ja lähteä vasta aamulla.
"Aamu kuulostaa kieltämättä mukavalta", nainen totesi hengitystään yhä tasaillen. Siitä olikin vierähtänyt hetki, kun oli saanut tuntea tältä.

Brian suoristautui ja istui sängyn reunalle. Kumi lensi roskiin kirjoituspöydän alla. Hän hymähti naisen sanoille, juoksuttaen sormiaan osittain harmaantuneiden hiustensa läpi.
"Voin viedä sinut kun menen töihin. Jos haluat suihkuun niin käy ihmeessä, jääkaapista saat myös ottaa mitä haluat."

Zoe kampesi itsensä raskaasti istumaan ja yritti muistuttaa itseään siitä, miten jäsenet toimivat. Miehen tarjous oli paljon kohteliaampi kuin mihin hän oli tottunut - tai millaisia hän oli tarjonnut silloin, kun oli tuonut jonkun omaan asuntoonsa, mitä tosin viimeksi oli tapahtunut Lontoossa.
"Kiitos", hän kiitti ja nousi jaloilleen suunnatakseen kylpyhuoneelle. Suihkua ei jaksaisi tähän aikaan yöstä, mutta hän voisi pestä kasvonsa ja käydä vessassa. Se riittäkööt siihen asti, että hän pääsisi huomenna potemaan krapulaansa omaan asuntoonsa. Nainen palasi takaisin makuuhuoneelle pohtien hetken, jaksaisiko etsiä vaatteitaan lattialta. Äh, olkoot. Johan mies oli kaiken nähnyt.

Brian antoi Zoen hoitaa itsensä ensin takaisin makuuhuoneeseen. Hän meni naisen jälkeen kylpyhuoneeseen, käyden keittiön kautta ennen kuin palasi makuuhuoneeseen. Hän kaivoi sentään puhtaat bokserit kaapista ja veti ne jalkaansa, ennen kuin kävi nukkumaan.

Zoe siirtyi sängyn toiselle laidalle ja hautautui peiton alle. Alkoholin ja mielihyvän yhdistelmän tuoma raukeus sai nopeasti nukahtamaan, vaikka sänky tuoksui väärälle eikä tyyny painunut pään alla samoin kuin oma teki. Hän havahtui syvästä unestaan vain muutamaa tuntia myöhemmin yhä hämärään makuuhuoneeseen ja säpsähti istumaan sängyllä. Kesti useamman sekunnin, että nainen tiedosti missä oli ja muisti edellisillan katkonaisina silmänräpäyksinä. Päätään vauhdikkaasti nostavalla huonovointisuudella ei ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa. Zoe nousi sängystä hiljaa ja suunnisti kylpyhuoneelle pesemään kasvonsa kylmällä vedellä. Valitettavasti sekään ei saanut huuhdottua pahaa makua suusta. Huultaan purren ja itseään päänsä sisällä sättien hän palasi makuuhuoneeseen alkaen kerätä vaatteitaan niin hiljaa kuin suinkin kykeni. Siinä hetkessä hän ei olisi voinut inhota itseään enempää.

Brian jaksoi nukkua siihen hetkeen asti kun herätyskello herätti hänet, soittamalla vähintään raivostuttavaa irlantilaista river dance-renkutusta. Se oli ainoa joka varmasti herätti sikeäunisen miehen. Brian lätkäisi kelloa silmät ristissä, ymisten vähintään tyytymättömänä.
"Helvetti..."

Zoe keräsi vaatteensa ja siirtyi eteiseen kiskomaan farkkuja jalkaansa. Lattialta löytyi vielä paitakin päälle, mikä oli ihan mukavaa. Hän nappasi takin naulakosta, johon Brian oli sen aiemmin laittanut, ja kiskoi kengät jalkaansa. Pahoinvointi velloi vatsassa, kun nainen tarkisti puhelimen, avainten ja lompakon olevan takin taskussa. Ei helvetti, mitä hän oli mennyt tekemään? Makuuhuoneesta kantautuva herätyskellon soitto sai hänet pakenemaan vauhdikkaasti ulko-ovesta, joka sulkeutui turhankin kuuluvalla kolahduksella hänen perässään. Äkkiä parin korttelin päähän ja sitten soittamaan taksia. Raikas ilma ei tehnyt paljoakaan poistaakseen etovaa oloa, mutta hän epäili, ettei siitä pääsisi ihan heti eroon. Päästyään kauemmas asunnolta, jonka osoitetta ei tahtonut vahingossakaan muistaa, soitti hän taksin ja jäi odottamaan kyytiä kotiin. Hän ei joisi enää ikinä mitään, mikä sisälsi alkoholia, nainen vannoi itselleen kaiken sättimisen ja itseinhossa rypemisen keskellä. Taksikuski katsoi häntä liiankin tietävästi, mutta piti sentään mielipiteensä omanaan lähtiessään kuljettamaan häntä kohti kotia. Zoe vajosi taksin nahkapenkkejä vasten ja painoi otsansa vasten kylmää ikkunaa. Helvetti, että hän saattoi olla pettynyt itseensä.