The old new me

Vapaa peli! Elis on palannut takaisin Englantiin!

Elis oli muuttanut takaisin Thimbleen tasan viikko sitten. Mitä tunteiden ja tapahtumien mylläkkää viimeinen kuukausi olikaan ollut. Kaikki ei todellakaan ollut ollut niin ruusuista, kun Elis olisi halunnut ja hän oli jättänyt Ruotsin taakseen mahdollisesti muutama kyynel tirauttaen. Olihan se hänen kotimaansa, vaikka Englanti olikin vienyt hänet tällä tavalla mennessään. Toivon mukaan perheenjäsenetkin jaksoivat ymmärtää sen, ettei lähtö Elikselle nyt aivan helppo ollut. Ja Lovisa. Heidän viimeinen iltansa yhdessä oli ollut jotakin aivan surkeaa. 5 kuukautta harjoittelussa toisella mantereella oli ollut jo ihan tarpeeksi rasitusta heidän suhteelleen, että he tiesivät olla yrittämättä kaukosuhdetta nyt kun Eliksen lähtö Englantiin oli ihan oikea ja määrittelemättömän pitkä. Ajatus siitä, että Elis oli sinkku, tuntui vieläkin aivan naurettavalta. Eikä ollut? Eihän? Kauankohan Lovisalla menisi löytää uusi poikaystävä? Ei varmaankaan kauaa, sillä hän oli niin upea. Hänellä taas... voisi mennä hieman kauemmin. Juuri nyt Elis halusi tehdä vain töitä Ludolle, oppia tuntemaan tämän hevoset ja päästä takaisin rytmiin.

Asuminen Thimblessä oli ollut hyvä lähtöviiva uudelle alulle Englannissa. Siellä odottivat tutut hauskat ihmiset ja tuttu vanha huone. Tällä kertaa hänen pitäisi maksaa hieman vuokraa, mutta työnsä kelpo palkalla hänen pitäisi selvitä. Oli se äitikin sanonut, että maksaisi mitä vain, jos pojallaan olisi rahahuolia. Elis oli samantien sivuuttanut moiset huolenpidot. Hän halusi pärjätä ihan itsekseen, kiitos vain. Puheeksi Ruotsissa olivat tulleet myös hevosasiat Perryn ja Vikingin osalta. Halusiko Elis omaa hevosta mukaan, nyt kun muutti pysyvästi ja mitäs senkin kohdalla tehtäisiin? Elis oli ollut aivan yhtä kysymysmerkkiä, sillä ei ollut osannut ajatella asiaa. Perrykin oli aina ollut sisarusten yhteinen hevonen eikä hänen omittavissaan. Niimpä vanha ruuna oli jäänyt Ruotsiin kuten äidin nuorempi hevonen Vikingikin. Elis oli luvannut miettiä, jos haluaisi, että vanhempansa maksaisivat hänelle oman hevosen Englannista. Ajatus oli hurja muttei liian pelottava.

Ensimmäinen viikko Ludo Prescottin leivissä yksityisenä hevostenhoitajana oli osoittautunut juuri niin rankaksi ja erilaiseksi kuin Elis oli odottanutkin mutta hän oli myös pärjännyt. Hevosiahan nekin kisaratsut olivat ja arki toimi samansuuntaisesti kuin harjoittelussakin, vaikkei Elis tehnytkään töitä enää Rosingsin talliryhmässä. Paljon oli vielä opittavaa, muistettavaa ja järjesteltävää mutta Elis oli tullut tänne pärjäämään. Kyllä hän mahduttaisi töiden jälkeen omasta hevosestakin huolehtimisen, jos hän markkinoita satunnaisesti illalla selaillessaan löytäisi sopivan ehdokkaan.

Nyt Elis talutti Louboutinia tarhasta. Sen käsittely ei ollut Eliksen lempipuuhaa mutta he selviytyivät jotenkin. Ori hörähteli, hirnahteli, pomppi suuntaan ja toiseen ja tanssahteli Eliksen vierellä kiireestä kantapäähän puettuna. Oli vähättelyä sanoa, että Eliksen kädet olivat päivän päätteeksi kipeitä juuri Louboutinin ansiosta. Mielenkiintoisen värisen orin sieraimet olivat suuret kuin lautaset ja silmissä oli ilkikurinen pilke. Se ei edes tajunnut olevansa niin vahva pomppiessaan taluttajansa ympärillä. Kun se yritti takajaloille Elis käski sitä kovemmin ja hän saattoi kuvitella, mutta tuntui siltä kuin ori olisi jopa hetken häntä kuunnellut.

Talliin sisälle päästyään Elis iski orin napakasti kiinni vesiboksiin ja rupesi riisumaan sen tarhavarustuksia pois. Sen hän sentään osasi, vaikka edestakaisin askeltava orinuorukainen tekikin sen ajoittain vaikeaksi. Sateesta ja pehmenneestä tarhan pohjasta sotkeutuneet suojat Elis heitti puhdistusta odottamaan lattialle. Louboutinin kanssa ei koskaan voinut olla liian nopea otteissaan ja kaikki sen vaatetukset olivat nopeasti vesiboksin kaiteella ja lattialla.

//Lassie tulee frendiks!//

Lassie katseli tarhassa käyskenteleviä hevosia hajamielisenä seisoskellessaan aidan toisella puolella. Etta, hänen oma täysiverisensä seisoskeli hieman sivummalla vaaleansininen sadeloimi päällään, kun taas kaksi muuta hevosta, London ja Batman, mutustivat heinää keskellä tarhaa. Kummatkin heinää mussuttavat olennot olivat tytön ratsastettavia, joten oli niilläkin hänelle oma merkityksensä, vaikkei Londonkaan mikään mukavin ratsastettava ollut. Ehkä juuri se teki siitä hänelle niin mielekkään hevosen. Vaikka ei sinänsä, olihan ruuna nyt ihan sekaisin välillä.

Lassien katse oli kuitenkin kiinnittynyt lähinnä Ettaan. Varsinaista syytähän hänellä ei ollut seistä siinä tuijottamassa papurikkoaan, hän ei vain jaksanut marssia tarhaan ja pyydystää hevosta riimunnaruun. Tarkoituksena oli ottaa ruuna sisään myöhempää harjaustoimenpidettä varten, josta tulisi selvästi mukavampaa jos hevonen ei onnistuisi likaamaan itseään sateen pehmittämässä tarhassa. Huokaisten Lassie avasi portin ja kalasti täysiverisen kiinni. Entisessä elämssään valkoiset tennarit upottivat hieman, mutta onneksi vain sen verran ettei niistä mennyt läpi. Rennosti kävellen Lassie lähti taluttamaan hieman hermostunutta ruunaansa kohti tallia, perinteiseltä talutusshowlta ei vältyttäisi nytkään.

Saatuaan hevosen karsinaan ja turvallisesti oven kiinni, Lassie pudisteli mustia kollareitaan ja löysää neuletaan. Silmälasejaan kohottaen hän katsoi karsinassa seisovaa hevosta. Tyttö arvioi mitä hän voisi tehdä nyt, hän oli hoitanut karsinoiden puhdistuksen sun muut työt tältä erää, joten tekemistä ei ollut. Vapaa-aika oli myös tervetullutta kesken päivän, joten Ettankaan harjaamiseen hän ei vielä ryhtynyt. Sirot sormet poimivat housujen taskusta Sonyn valkoisen puhelimen. 14:06 näytti kello. Sujautettuaan puhelimen takaisin taskuun (WhatsApp viesteistä välittämättä) rillipää lähti nuttura päänsä päällä keikkuen kulkemaan ympäri tallia. Ehkä hän löytäisi jonkun, jonka kanssa jutella tai jota auttaa.

Vesiboksia lähestyessä Lassie havaitsi ääniä, joku oli selvästi hevosen kanssa siellä. Varovasti hän hipsi lähemmäs ja kurkkasi kuka tai ketkä siellä olivat.
"Moi?" hän sanoi varovasti nähdessään häntä selkeästi pidemmän nuoren miehen. Toivottavasti hän ei häiritsisi pahasti.

[Jee!!]

Louboutin seurasi tallikäytävän elämää ja ehti siinä samassa nyökyttelemään ja viuhtomaan jalkojaan, joiden tasolta Elis nousi kun kuuli askeleita ja tervehdyksen.
"Moikka", hän vastasi hieman hymyillen ja pudisteli mustiin kangashanskoihin vuoratut kätensä tummansinisiin farkkuihinsa. Ei ehkä paras idea mutta uutenakin jo kuluneet farkut olivat likaantuneet töissä jo monenmonta kertaa. Tämä paikalle ilmestynyt sievä tyttö ei näyttänyt hirveän tutulta mutta oli varmaankin tallityöntekijä, jota hän ei ollut koskaan nähnyt. Tällaisella tallilla niitä tuntui olevan paljon, varsinkin kun hän oli ollut kesän poissa.
Louboutin oli kiinnostunut saapujasta ja venytti riimunarujaan kävellen aivan vesiboksin reunalle ja kurottelemaan nutturapään käsille olettaen löytävänsä sieltä joko herkkuja tai rapsutuksia.

"Voinko auttaa jotenkin?" Elis tarjoutui taitellessaan orin kevyttä lointa kasaan. Ei hän uskaltanut olettaa, että toinen oli tallityöntekijä kun toinen olisi yhtä hyvin voinut olla apua tarvitseva hevosenomistaja. Kyllä hän auttaisi vaikkei Rosingsin listoilla enää ollutkaan ja Louboutinkin kaipasi hänen herkeämättömän huomionsa ja valvontaa kellon ympäri. Kun loimi oli mahdollisimman siististi taiteltu Elis pyyhkäisi pitkiä hiuksiaan kasvoiltaan. Joskus hän mietti miksei vain leikannut niitä lyhyemmiksi etteivät ne olleet kaiken mahdollisen ajan hänen tiellään.
"Sori se on vähän tunkeileva", hän pahoitteli ja nyki oripoikaa kauemmas, vaikkei voinutkaan olettaa, että se pysyisi paikallaan.

Lassie hymyili ujosti Eliksen moikatessa hänelle takaisin. Ei siinä, ainahan tytön hymy näytti hieman ujolta hymyillessään, mutta alkujaanhan se johtui Lassien hienoisesta alku-ujostelusta. Kyllähän hän ihmisistä tykksi, ja näille juttelusta, mutta ennen kun hän onnistui tutustumaan muihin kaksilahkeisiin paremmin, saattooi jännitys ihmisestä riippuen nousta joko taivaisiin tai pysyä etana tasolla. Tämä tummafarkkuinen nuori mies (Lassie ei kuollakseenkaan veikata oliko hän tyttöä vanhempi vai nuorempi) vaikutti kuitenkin ihan ystävälliseltä joten sen suuremmalle ujostelulle Lassie ei antanut mahdollisuutta.
Eliksen hoitama hevonen venytteli kaulaansa nutturapäistä kohti, mikä sai hänet hymyilemään. Hän kohotti avonaista kättään hevosen turpaa kohti niin, että se saisi nuuhkia sitä ja todeta ettei hänellä ollut mitään. Toisella kädellän hän hieman silitti hevosen poskea, ehkä se ei nyt ihmisiä kammonnut, kun tuli näin lähelle.

Eliksen kysyessä tarvitsiko hän apua, Lassie hymyili hieman. Hän oli tullut tarjoamaan apua tai juttuseuraa, ja nyt häneltä kysyttiin tarvitsiko hän apua. Noh, ei mies voinut tietää kuka hän oli.
"En oikeastaan tarvitse, tulin itseasiassa etsimään jotakuta, joka itse tarvitsisi apua tai vaihtoehtoisesti juttuseuraa. Mulla on luppoaikaa, kun en vielä harjaa hevostanikaan", Lassie kertoi kääntäen katseensa pidempäänsä. Elis nyki oria hieman kauemmas ja pahoitteli hevosen tunkeilevuutta, johon Lassie vain naurahti.
"Ei se mitään haittaa, en mää muuten tallilla pyörisi, jos en hevosista pitäisi. Sitä paitsi, tämä yksilö on oikein nätti, onko se omasi?" hän sanoi katsoen tummanharmailla silmillään miestä ja sitten hevosta.
"Ja ainiin, mää olen Lassie, Lassie Erickson tarkkaanottaen. Kuka sää olet?" silmälasipäinen jatkoi hieman nolona. Tietenkin hän oli taas unohtanut esittäytyä.

"Ai selvä", Elis myhähti. Olisihan hänen pitänyt vain luottaa ensivaikutelmaansa, vaikkei sille mitään todisteita ollutkaan. Täällä isolla hienolla tallilla lähinnä hienostolaiset ja kilparatsastajat tunnisti koska heidät oli joko nähnyt telkkarissa kisoissa tai he pukeutuivat niin selvästi kaikkein hienoimpiin merkkeihin päivästä toiseen ettei heistä vain voinut erehtyä. Usein käyttäytymisestä ja pystyssä olevasta nokastakin erotti - näitä ominaisuuksia tällä henkilöllä ei onneksi ollut.

Louboutin ei pysynyt poissa uudesta tuttavuudestaan kauaa vaan askelsi takaisin tämän luo Eliksen käskyistä huolimatta. Elis huokaisi hieman ja hymyili sitten toiselle. "Okei", hän nyökkäsi. Ei hänkään apua tarvinnut, mutta kyllä hän voisi jutella. "Ja ehei, ei ollenkaan. Se on minun työnantajani hevonen", ruotsalainen selitti huvittuneena. Ei hänellä olisi ikinä varaa näin hienoon hevoseen, olkoon sitten urpo luonteeltaan.
"Elis Blomgren", hän esitteli itsensäkin samalla kun hääräsi Louboutinin kanssa. Siirrettyään tavaroita hieman hän avasi hanan ja suihkutti orin vaaleita jalkoja haalealla vedellä puhtaammaksi. Ori oli siitä mukava kaveri kuitenkin, ettei sen hoitaminen ollut mahdotonta. Kyllähän se askelsi paikallaan ja osasi olla urpo, mutta hitaasti vettä valuttavan letkun ja pyyhkeen kanssa ei ollut kovin vaikeaa taiteilla ja hieman pölyiset ja likaiset jalat olivat oikean väriset ja puhtaat nopeasti.

Lassieta huvitti hevosen jääräpäisyys, vaikka uskoi, että poikaa se saattoi hieman turhauttaa se. Ori ei siis ollut Eliksen oma, vaan tuon työnanatajan. Tyttö oletti, että toinen oli rusehtavan hevosen hoitaja, tai joku muu vastaava, tiedä nyt näistä. Rosings Parkissa kun pyöri hyvin erilaisten tehtävien hoitajaa, ja niitä, joilla tehtäviä ei varsinaisesti ollut. Tallityöntekijöitä oli suuri liuta samoin ratsuttajia, joten miksei heidän ja erinäisten hevostenomistajien joukossa pyörisi myös hoitajia. Valmentajia tietenkään unohtamatta, olivathan hekin tärkeä osa tallin toimintaa.

Silitellessään ratsua hän nyökkäili Elis Blomgreniksi esittäytyneelle pojalle. Vasta nyt, kun poika oli puhunut hieman enemmän, Lassie havaitsi tuon puheessa oudon sävyn. Elis puhui ilmeisesti hieman ruotsalaisella korostuksella, tai ainakin jollain vastaavalla. Vaikkei nutturapäinen nyt niin kielistä tiennytkään, oli hän joskus kuullut ruotsalaisten turistien äidinkieltään puhuvan. Sen verran hän nyt oletti kielistä kuvitteli tietävänsä.
"Mikä tämän nelijalkaisen nimi on?" Lassie kysyi Eliksen putsatessa hevosen jalkoja. Rusehtava hevonen oli noin Ettan korkuinen, eli selkokielellä silmälasipäistä itseään korkeampi.
"En ole muuten nähnyt sinua ennen täällä, vaikka olen itsekin aika uusi. Oletko juuri tullut tallille?" tyttö kysyi kurkaten samalla, mitä poika oikein teki.

"Sen nimi on Louboutin", Elis kertoi kuivatessaan vasenta valkoista takajalkaa. "Se on vielä nuori, seitsemän, mutta se kisaa aktiivisesti esteitä ja sen tulevaisuuden varalle on paljon kaikkea." Sillä oli energiaa ja taitoa, vaikkei Elis ollut paljoa sitä ratsailla vielä nähnytkään. Sillä oli kilpahevosen mentaliteetti ja sopivasti kierroksia esteratsastusta varten.
"Olen, tavallaan", Elis nauroi kun nousi ylös ja laskeutui Louboutinin toisen etujalan tasolle. "Olin keväällä täällä työharjoittelussa ja palasin viikko sitten takaisin töihin. Yksityisenä hevostenhoitajana tosin enkä tallityöntekijänä", hän lisäsi.
"Entä sinä?" hän kysyi takaisin ja hymyili Lassielle hieman kun nousi ylös orin jaloista.

Lassie katseli Louboutinia arvioiden samalla, kun Elis kertoi hevosesta. Seitsemän vuotta vanha, nuorempi siis kuin Etta. Ja estehevonen, vaikuttavaa. Nutturapää katseli rusehtavaa ratsua hymyille. Ori oli upea, ja ilmiselvästi myös lahjakas.
"Vai että esteratsu, kuka sillä kilpailee? Työnantajasi?" tyttö kysyi katsellen pojan hääräämistä. Hevosen hoitaminen mahtoi olla tarkkaa, onneksi hänellä oli oma hevonen, jonka hoidosta huolehtia itse. Vastuuhevoset ja ratsastettavat siihen päälle vielä olivat kyllä jo aikalailla tarpeeksi, mutta kyllä niistäkin selvisi.

"Aah, keväällä. Mää tulin vasta kesäkuun alkupuolella, että oon ollut täällä vasta jonkin aikaa. Tallityöntekijän tietenkin, muutin tänne oman hevosen kanssa" Lassie tarinoi Elikselle katsoen tuota kun poika nousi hevosen jaloista.
"Onko sinulla omaa hevosta Rosingsissa? Tai ylipäänsä?" silmälasipäinen kysyi hymyillen pienesti samalla kun kallisti päätään kysyvästi.

"Työnantajani on pyörätuolissa", Elis vastasi ymmärtäväisesti hymyillen. Hän oli vähintäänkin vielä viihtynyt Prescottin leivissä. Kaikessa oli totuteltavaa mutta niin Ludo kuin Andreakin olivat mukavia ihmisiä. "Hän omistaa kilpahevosia ja niillä kilpailee erikseen toinen ratsastaja, Andrea Rowe", hän selitti.

"Ai okei. No olemme olleet täällä siis juuri eri aikoihin, paitsi nyt", Elis naurahti. "Ja kyllä, periaatteessa. Minulla on kotona Ruotsissa hevonen, jonka jaan sisarusteni kanssa. Vaikken voikaan nyt sitä laskea omakseni kun olen pysyvästi täällä.
"Millainen oma hevosesi on?"

Lassie katsoi Elistä hämmästyneenä, ja hieman nolona. Louboutinin omistaja oli siis jollain tavoin liikuntakyvytön, ainakin siis jaloista. Sellaisen kuvan hän sai orin omistajasta. Ilmeisesti tuon hevosilla siis kilpaili kuitenki joku muu, nimi ei ollut tytölle tuttu. Mutta jos Eliskin oli vasta saapunut tallille, oli paljon mahdollista, ettei hänellä ollut mahdollisuuttakaan tietää moista Andrea Rowea ennen tätä.
"Aah, ymmärrän. Hyvä että hän pääsee joka tapauksessa kosketuksiin hevosten kanssa, edes jotain kautta", nutrurapää sanoi myötätuntoisesti hymyillen.

Lassie naurahti hieman pojan kommentille. Kyllä, he olivat olleet juuri eri aikoihin pyörimässä tallilla. Toisen kertomisista päätellen hänellä oli myös oma hevonen, periaatteessa. Mutta se taas oli Eliksen kotona, joten hän ei luonnollisestikkaan päässyt ratsastamaan hevosellaan.
"Mun hevonen on Etta, tai no, kokonimeltä Ever So Clever. Täysiverinen, papurikko kimo, syntynyt vuonna 2005. Ömmm, suurin piiretin saman korkuinen kuin tämä kaveri tässä", Lassie sanoi taputtaen Louboutinia.
"Se on kenttäratsu, mukava hoitaa, mutta kamala siirtää tarhaan. Aika herkkä, esteet ovat sen vahvuus. Tai meidän", tyttö jatkoi hymyillen ylpeästi. Nutturapäiseltä kyllä juttua riitti hevosestaan.
"Saat vaikka nähdä sen, jos haluat, sitten kun olet hoitanut Louboutinin. Ja ellei sinulla ole muuta hommaa, minulla on kyllä aikaa tässä", Lassie sanoi katsoen poikaa hymyillen. Ei hän tiennyt halusiko toinen, mutta hänellä oli tallilla hieman seuran puutetta, kun ei oikein tuntenut vielä ketään.

Elis hymyili Lassielle ja nyökkäsi. "Kyllä, hän on löytänyt uusia tapoja", hän vastasi. Eliksen mielestä vammautumiset eivät olleet syy jättää rakas harrastus pois, riippuen tietysti paljon tilanteesta. Hänellä oli paljon kunnioitusta vammaisratsastajia ja kisaajia kohtaan.
"Hän kuulostaa mukavalta", Elis vastasi ja nosti käteensä pari harjaa. Hän oli harva se kerta eksynyt Perryn tai Vikingin kanssa maastoesteille, sillä kumpikaan ei loistanut kiinteillä esteillä hänestä puhumattakaan. Normaaleissa esteissä oli tarpeeksi työsarkaa. "Sopii minulle", hän sanoi katsottuaan kelloaan. Iltapäivä ei ollut kiireinen, ja Lubukin olisi kunnossa kohta. Hän halusi nähdä millainen tämä Etta-ruuna oikeasti oli. Lassien kuvailun perusteella oikein mukava.
"Perry, se meidän toinen hevonen, täyttää syyskuussa 20. Se on tosi nöyrä ja mahtava hevonen, mutta alkaa jo olla jäykkä ja haluton hyppäämään", Elis kertoili kun oli hetken harjannut Lubun toista puolta. "Siksi ratsastinkin aika paljon äidin hevosta Vikingiä ennenkuin lähdin tänne. Se on kova hyppäämään ja vielä nuori", vaikka oli sekin jo 14-vuotias.

Lassie nyökkäili innoissaan Elikselle. Kyllä, Etta oli varsin mukava kavioeläin, hän piti hevosestaan kovasti. Ehkä jokainen piirre ei yksinään miellyttänyt ketään (tuskin kukaan halusi hankalasti lastattavaa hevosta), mutta kokonaisuutena täysiverinen oli varsin valloittava. Tyttö oli mielissään kun toinen sanoi, että voisi tulla katsomaan papurikkoa lähempääkin. Hänellä kun ei ollut mitään tekemistä.
"Kiva juttu!" Lassie sanoi hymyillen.

Eliksen kertoessa perheensä (tai hänen, miten sen nyt ajatteli) hevosista, Lassie keskittyi kuuntelemaan ja silittämään hevosen turpaa. Perry oli siis vanhemman hevosen nimi, ja Viking nuoremman, joka oli siis Eliksen äidin hevonen. Pojan sanojen mukaan vielä nuori.
"Ratsastatko täällä jollain tavalla, vai oletko kokonaan hoitajana?" tyttö kysyi ottaen muutaman askeleen pois Louboutinin edestä sivummalle ja jäi siihen seisoskelemaan.
"Mistä sinä muuten tulit takaisin Rosings Parkiin?" hän kysyi vielä, toivoen ettei Elis pahastuisi utelusta.

Elis mietti Lassien Etta-tammaa samalla kun hoiteli omaansa kuntoon. Aivan ikioma hevonen oli varmasti mahtava olla, hän oli aina joutunut pohtimaan vuoroja ja aikatauluja sisarustensa ja erityisesti Victorian kanssa. Omaa hevosta voisi ratsastaa niin paljon vapaammin, että sellaisen hankkiminen houkutteli kyllä. Saisi nähdä olisiko sellaiselle oikeasti aikaa.
"En oikeastaan", hän kertoi Lassielle. Ainakaan vielä. "Jotain kevyitä liikutuksia varmaan hoidan näiden hevosten kanssa mutta siinä se." Mahdollisuus nousta sellaisten hevosten kuten Lubun ja Mentoksen selkään oli jo todella upea asia. Eikös tässä tilanteessa se oma hevonen olisi vain ylimääräistä plussaa?
"Ruotsista", Elis selitti. "Suoraan hevosopistolta töihin", hän lisäsi naurahtaen. Hän oli varmaankin yksi tallin nuorimpia työntekijöitä, vaikkei se hänelle paljoa merkinnytkään, olihan täällä riittämiin vain hieman häntä vanhempaa seuraa kun taidot tuntuivat painavan ikää enemmän.

Lassie nyökytteli kuunnellessaan mitä toinen kertoi toimenkuvastaan. Poika ei siis paljoa ratsaille päässyt ollessaan täällä. Eliksen puolesta Lassie ei osannut sanoa, mutta ainakin häntä itseään harmittaisi jos ei saisi ratsastaa kovin usein. Ettan kanssa oli saanut tottua lähes joka päiväiseen ratsastamiseen, joten olisi varsin suuri muutos vain lenkkeillä hieman välillä. Oma hevonen oli enemmän kuin mahtava, ja ruuna oli muutenkin tuonut Lassien elämään paljon iloa. Ehkä tämäkin oli kuitenkin osin niitä tottumiskysymyksiä, jos ei ollut omaa hevosta, ei välttämättä tottunutkaan ratsastamaan kovin usein. Ja päinvastoin.

"Ahaa, Ruotsista! Eikös se ole pohjoismaa?" Lassie kysyi, vaikka kuvitteli kyllä olevansa oikeassa. "Olet ilmeisesti vasta valmistunut kun sieltä noin suoraan tänne tulit?" nutturapäinen lisäsi naurahtaen.

Elis oli valmis tekemään sen uhrauksen, että hänen ratsastuksensa olisivat vain verryttelyjä ja venyttelyjä. Olisihan alla yksi toisensa komeampia hevosia, jo se kymmenen minuuttia oli tarpeeksi. Hän oli aina pitänyt ratsastamisesta mutta opiskeluvuosien aikana se pelkän hoitamisen ja huollon merkitys oli korostunut. Ei Elis voisi ratsastamisesta ikinä täysin luopua mutta pelkät hevosetkin sopivat hänelle varsin täysin jos se tarkoitti sitä, että hän pääsisi kiertämään kansainvälisiä kisoja. Olihan hänen uusi työnsä jo komea saavutus itsessään.
"Onhan se", Elis naurahti Lassielle. Rosings Parkissa oli lohduttavan monia ulkomaalaisia, eikä hän tietääkseen ollut ainoa ruotsalainen tai pohjoismaalainenkaan. Oli mukavaa tietää, ettei hän ollut aivan täysi alien brittitallilla.
"Joo, valmistuin keväällä hevostenhoitajaksi", hän vastasi ja kohensi ryhtiään.