Sadetta ja aurinkoa

Päivämäärä: joku hämyinen alkutoukokuun iltapäivä
Teretulemast Hatsiubat ja Andrea :)!

Elis vietti viimeisiä viikkojaan Rosings Parkissa ja harjoittelujakso oli tuntunut hujahtaneen ohi hurjaa vauhtia. Miten olikaan mahdollista, että tammikuusta oli jo neljä kuukautta. Tavallaan hän kaipasi kotiin ja näkemään Lovisaa ja perhettä, mutta hän oli viihtynyt täällä niin paljon paremmin kuin kuvitteli. Hän oli saanut todella hyviä ystäviä ja viihtynyt Thimblessä Oliverin ja Fabienin kanssa. Vanhemmat tai tuskin kukaan hänen tuttunsa ei ehkä pitäisi siitä, että Elis saapuisi kotiin ja ilmoittaisi yrittävänsä palata tallityöntekijäksi Englantiin valmistumisen jälkeen, mutta poika oli kypsytellyt asiaa ja todennut, että sitä hän halusi. Olisihan hän monta viikkoa kotona eikä sentään seuraavana aamuna karkaisi jo takaisin. Mitä he tekisivät Lovisan kanssa, sitä Elis ei todellakaan tiennyt eikä oikein uskaltanut ottaa sitä puhelimen tai Skypen välityksellä puheeksikaan. Omaan tapaansa hän tietysti hermoili sitä jo näin ajoissa, kun olisi voinut keskittyä vain tekemään työnsä näinä viimeisinä viikkoina.

Ajatuksissaan Elis hoiti nyt Tessaa sen karsinassa. Iso tamma nuokkui paikallaan ja lepuutti takajalkaansa,nautiskellen läpikotaisesta harjauksesta. Sen tummanpunaruskea karva kiilsi ja pitkät ja sirot jalatkin alkoivat olla edustuskuntoiset, kun Elis oli käärinyt niistä ulkosuojat pois ja pyyhkinyt ja harjannut tarhan tuomat mudat pois. Englantia oli siunannut taas useamman päivän iso sadepilvirintama ja runsas sade ei tuntunut taukoavan kuin hetkiksi kerrallaan. Suurinta osaa hevosista se ei kuitenkaan estänyt pitämästä hauskaa ja ujosta ja rauhaisasta luonteestaan huolimatta Tessakin oli saanut aikaan soveliaan määrän sotkua.
Vaihtaessaan puolta Elis rapsutti tamman otsaa ja kieritti säälittävän rääpäleen otsatukkaa sormensa ympärille. Tammaa ei todellakaan oltu siunattu upeilla kutreilla, kuten jotkut tallin hevoset. Toisaalta, jos Hampton hevosellaan edes kisasi, oli Tessa hyvin yksinkertainen letittää. Eliksestä mikään ei ollut turhauttavampaa kuin yrittää tehdä liian paksusta tai pitkästä harjasta siistejä nuppeja, vaikka lopulta harja kuin harjakin talttui asentoonsa.

Andrea oli etsiskellyt Elistä pari päivää. Juttutuokio Ludon kanssa oli antanut luvan palkata hoitajan ja ruotsalainen oli potentiaalinen vaihtoehto. Tuo osasi toimia Rosings Parkissa (selvinnyt hetken jopa Artemiksen hevosista ja ennen kaikkea omistajasta itsestään), eikä tuo hänen tietääkseen ollut muuta kuin harjoittelemassa, joten hän ei edes veisi kenenkään työntekijää!

Kun nuorukainen lopulta löytyi, Andrea taiteili kasvoilleen mitä suloisimman hymynsä, astellen paikalle nurkan takaa, muina naisina.
"Hei, Elis, olenkin etsinyt sinua..."
Andrean äänensävy antoi ymmärtää että hän ehdottaisi jotakin aivan muuta, kuin työpaikkaa toiselle. Nainen nojasi läheiseen seinään, katsellen hevosenhoitajan touhua.
"Minulla olisi sinulle ehdotus."
Samalla nainen kaivoi taskustaan siististi taitetut paperit. Siinä oli palkka- ja kuluehdotukset, työsopimuksen luonnos ja sen sellaista pientä, johon toisen olisi hyvä tutustua. Ludon kanssa yhdessä laadittuja.

Elis oli kumartumassa nuokkuvan Tessan oikean etujalan tasolle mutta siistimispuuhat keskeytyivät kun Andrea asteli karsinalle. Tammakin heräsi horroksestaan ja vaihtoi lepuuttavaa jalkaansa, avasi hieman silmiään ja katseli eteen saapunutta naista.
"Moikka", hän vastasi toiselle ja pyöritteli harjaa ja likaista pientä pyyhettä kädessään. Andrean keskustelun avaus oli hieman hämmentävä mutta Elis käveli takaisin karsinan oven puolelle Tessan kaulan ali kuulemaan tarkemmin. Oikein etsinyt häntä? Mikä saattaisi olla niin tärkeää?
"Mikä ehdotus?" hän kysyi hieman epäluuloisena mutta uteliaampana, kun Andrea otti esille pinkan papereita.

Ruotsalaisella ei ollut mitään tietoa siitä, mitä hän ajatteli toisen pään menoksi. Voi kyllä, Elis saisi alkaa kiertää hänen ja Prescottin kanssa kisoja. Voi kyllä, nuorukainen olisi täydellinen kisahoitaja! Tummatukkainen nainen naurahti pehmeästi, oivaltaen itsekin miltä oikein kuulosti.
"Anteeksi, se kuulosti vähän väärältä. Työehdotus."
Niiden sanojen saattelemana hän ojensi papereita nuorempaansa kohti, hymyillen mahdollisimman hurmaavasti, silmät säihkyen tämän oivalluksensa loistavuudesta.
"En tiedä oletko halukas palaamaan Englantiin valmistuttuasi, mutta sinulle olisi paikka avoinna Ludo Prescottin hevosten hoitajana, täällä ja kilpailuissa. Eli käytännössä matkustaisit minun, hevosten ja joskus herra Prescottin kanssa. Niin ja Rosierin. Olet tehnyt täällä työsi hyvin harjoitteluaikanasi ja selvisit hetken jopa Cactuna--- Cavanaughn hevosista, joten varmasti pärjäisit Prescottinkin kanssa. Tarvitsen motivoituneen ja hyvän hoitajan mukaani kisoihin. Ja sellaisen, jonka kanssa en pitkästy kuoliaaksi."

Työehdotus herätti Eliksen kiinnostuksen ehdottomasti. Hän otti vastaan Andrean kädestä paperit ja käänsi ne katsoakseen niitä tarkemmin. Tämähän oli upeaa! Hänen ei tarvitsisi huolehtia töistä ja hänellä olisi hyvä syy tulla takaisin, eivätkä vanhemmat voisi sanoa mitään sitä vastaan.
"Wau", Elis osasi todeta silmäillessään papereita. Tottakai hän tiesi Ludo Prescottin ja tämän huippuhevoset. Ne olivat juuri sellaisia, joiden kanssa työskentelystä Elis oli haaveillut hakiessaan hevosopistoon.
Cavanaughn hevosten hoitaminen oli ollut kyllä elämys ja poika pidätti hymyään, kun Andrea meinasi lipsauttaa tuon 'lempinimen'. Hän nyökytteli naisen sanojen tahdissa ja kävi läpi papereita, jotka olivat täynnä yksityiskohtia työstä ja muusta.
"Kuulostaa hienolta, ja kyllä olen miettinyt tänne takaisin paluuta", hän totesi ja vilkaisi Andreaa.

Andrea antoi ruotsalaiselle aikaa tutkailla papereita, hymyillen leveästi. Hän tulisi heinäkuussa hevosten kanssa tänne hetkeksi ja sen jälkeen olisi tarvetta Elikselle kisapaikoilla. Tuon ollessa selvästi mieltynyt ehdotukseen ja myöntäessäkin miettineensa paluuta, Andrea hymyili.
"Nyt voisit palata hoitamaan Prescottin hevosia. Tarvitset vain ahkeran asenteen ja paljon huumoria. Lubu vaatii sitä sinulta."
Ratsastaja hymyili vilpittömästi, ei ollenkaan niin leveästi tai viekoittelevasti kuin yleensä.
"Saat toki miettiä jot tarvitset aikaa, mutta haluaisin tietää mahdollisimman pian. Tarvitsen hoitajaa heinäkuun puolivälistä eteenpäin, siihen asti teemme Kain kanssa yhteistyötä Cavanaughn ja Prescottin hevosten osalta."

"Niitä minulla on", Elis vakuutteli Andrealle pitäen katseensa papereissa. Ei hän tällaista työpaikkaa päästäisi käsistään vilahtamaan, vaikkei tiennytkään oliko hänellä edes kilpailua eikä osannut oikein ennustaa kotiväen reaktioita ja mielipiteitä. Kai he nyt olivat jo tässä vaiheessa tottuneet siihen, että Elis oli toisessa maassa eikä asunut kotona. Paluu kotiin pian tuntui oudolta ajatukselta mutta kyllä Elis kaipasi Lovisaa, Perryä, Vikingiä, opiston kavereita ja hevosia ja jopa niitä pirullisia sisaruksia.

"Joo", poika nyökkäsi ja nosti katseensa papereista. "Ilmoitan pian", hän lisäsi. Kuinka helppo päätös tahansa, olivat vanhemmat iskostaneet poikansa päähän ettei asioita ja isoja päätöksiä saanut hätiköidä. "Mutta tämä kuulostaa todella hyvältä, en tiedä miksi kieltäytyisin."

Andrea väläytti mitä kauneinta hymyään Elikselle, kuunnellen ruotsalaisen vastauksen. Ihanaa että tuo sanoi harkitsevansa ainakin. Hän siis uskalsi laskea sen varaan että saisi toisesta hoitajan. Andrea antoi toisen pitää paperit, jotta tuo saattaisi palata niihin myöhemmin.
"Ihanaa, en jaksaisi alkaa mihinkään avoimeen hakuun nyt. Toivon että ilmoitat ajoissa asiasta, mieluiten ennen kuin palaat Ruotsiin. Ja jos otat työn vastaan, Prescott maksaa tietenkin paluulentosi ja myös osa asumiskuluista on keskusteltavissa. Äh, miksi selitän näitä, näet ne siitä paperista. Ilmoita vain ajoissa niin minä ilmoitan hänelle. Kai sekoaa kohta näiden hevosten kanssa."

"Juu ilmoitan", hän nyökytteli vielä lisää ja käänteli paperit suoraan ja kaksin kerroin käteensä. "Tiedän kyllä ennen lähtöäni mitä teen."
Tessa asteli paikaltaan lähemmäs ja laski turpansa Eliksen käsivarrelle huomionhaluisesti. Tamman hellä lähestyminen huomionhakuun oli lähinnä huvittava mutta Elis ojentautui silittämään sitä kaulalle ja Tessa antoi sen silmäluomien valua kiinnemmäs. Iso tamma ei ehkä välittänyt tuntemattomista ihmisistä mutta Elis oli päässyt puuhastelemaan sen kanssa paljon ja vähitellen heidänkin välilleen oli muodostunut luottamus, jonka ansiosta Tessa ei aina ollut aivan niin varautunut ja etäinen.

"Joo, niin luin", hän vastasi ja vilkaisi paperipinkkaa. Nämä järjestelyt kuulostivat enemmän kuin hyviltä nuorukaisen mielestä eikä hän malttanut odottaa paluutaan Englantiin, vaikkei ollut vielä edes lähtenyt pois. "Minun täytyy siis tulla pelastamaan hänet ahdingosta", Elis naurahti ivaillen. Kai oli hänestä hauska tyyppi, joten yhdessä töiden tekemisestä ei tulisi ongelmaa kun se oli tähänkin asti sujunut. Eikä Andrea tai sen suuremmin Ludo Prescottkaan vaikuttaneet mahdottomilta ihmisiltä, vaikka Elis saattoikin olla väärässä tämän ensivaikutelman kanssa.

Andrea oli tyytyväinen. Jos hän saisi hyvän hoitajan, kisareissut olisivat huomattavasti helpompia, samoin kuin arki Rosings Parkissa. Hän hymyili Elikselle aurinkoisesti. Hän nyökytteli tuon puhuessa, naurahtaen. Niin, Kai tosiaan kaipasi pelastusta.
"Niin täytyy. Mutta hei, ilmottele. Pitää mennä, Ludon katsastus tulossa kohta ja Louboutin ei ole ihan kunnostautunut viimeaikoina. Ilmottele päätöksestäs!"
Sitten Andrea hävisikin jo kulman taakse.

"Joo. Mä ilmoittelen", hän hihkaisi Andrean perään ja kääntyi takaisin Tessan puoleen.
Paperit hoitajapojan kädessä kiinnostivat, mutta Elis laittoi ne pois etteivät ne sotkeentuisi. Tässä olisikin ilmoitusasiaa perheelle Ruotsissa. Nyt tärkeämpää olisi kuitenkin tehdä ne tämänhetkiset työt ja niin Elis palasi puunaamaan Tessaa.