Tallipaikkaa mä metsästän..

// Hahmoni Shanya saapuu ensimmäistä kertaa Rosingsparkiin tutustumaan ja kyselemään josko hänen hevoselleen Bartille löytyisi vapaata tallipaikkaa. Peliin saa osallistua halukkaat vapaasti! //

--

Punainen pieni toyota huristeli vaimeasti kehräten pitkin asfaltoitua tietä joka johti Rosingsparkiin. Tuo talli oli Shanyalle vieras eikä nuori nainen tiennyt mitä häntä paikan päällä odottaisi. Oli hän kuullut juttuja Rosingsparkista ja että se oli hyvin hulppeilla puitteilla varusteltu talli joka tarjosi hevosharrastajille mitä upeimmat mahdollisuudet harrasteluun. Mutta kun punainen pikkupaholainen hidasti ja kaarsi tallin pääparkkipaikalle, oli kuljettajan paikalla istuvan vaaleahiuksisen Shanyan leuka pudota naisen syliin. Shay havahtui tajutessaan että olisi ehkä fiksumpaa keskittyä siihen ajamiseen eikä kuin pesästään pudonneena linnunpoikasena tuijotella ihmeissään tallin pihapiiriä. Nainen ehti juuri kurvaamaan pienen autonsa lähimpään vapaaseen parkkiruutuun, auton moottorin sammuen. Shayn vihreä silmäpari lipui varoen katselemaan muita kulkuneuvoja parkkipaikalla. Oli hulppeita citymaastureita sun muita autoja. Shayn pieni, jo paikoin ruosteen kukittama auto näytti niiden rinnalla naurettavalta. Shay ei ollut mikään materialisti, nainen ei kokenut tarpeelliseksi uhrata suuria summia rahaa autoon kun hänellä oli toimiva menopeli joka palvelisi häntä vielä jokusen vuoden.. ehkä. Hetken aikaa nainen pohti että karauttaisi ruosteisella ratsullaan pois paikalta ja unohtaisi ajatuksensa Rosingsparkista. En minä voi nyt enää tätä perua, nainen mutisi mielessään itselleen toruvasti. Kerta paikalle oltiin jo tultu niin ei sitä enää jänistettäisi.

Ovi natisten nousi Shay autostaan ulos, vilkaisi vielä nopeasti sivuikkunasta heijastuvaa peilikuvaansa. Nainen oli sutaissut olkapäilleen yltävät vaaleat hiuksensa löyhälle poninhännälle niskaansa. Musta pitkänmallinen t-paita ja rennohkot, käytöstä jo hieman väljähtäneen malliset bootcut-farkut joista polvet olivat jo puhki kuluneet. Shay kääntyi mustien tennareidensa kannoilla ympäri, sulloi farkkujensa takataskuun autonsa avaimen ja lähti kävelemään parkkipaikalta kohden suurta tallirakennusta joka huokui ylellisyyttä joka harmaata kivenmurikkaansa myöten.

// Minä hyppään mukaan! //

Mikään ei vetänyt vertoja loppukäynneille maastossa upeasti sujuneen koulutreenin jälkeen, jos Caitlinilta kysyttiin. Punapäinen irlantilaisnainen oli huolettomasti ohjannut Remonan ulos pääkentältä, jolla tamma oli esitellyt parastaan vähäiselle yleisölle, ja käynyt kiertämässä lähiympäristön ratsastuspolkuja ruunikon puoliverisen kaulaa rapsutellen. Remona oli jälleen kerran osoittanut, miksi tamma oli ainutlaatuinen, eikä Caitlin olisi voinut olla ylpeämpi ruunikosta ylläpitohevosestaan. Toispuoleinen hymy ei hyytynyt vielä silloinkaan, kun nainen heilautti jalkansa tamman takaosan yli ja laskeutui sulavasti satulasta. Hän kiersi nostamaan toisenkin puolen jalustimen ylös, löysäsi vyön - ja oli kompastua tallipihan mukulakivettyyn maahan palatessaan takaisin kauniin tamman pään rinnalle. Naurahtaen kouluratsastaja suoristi itsensä vain hieman tukea tammasta hakien, ja rapsutti kiintyneesti Remonan otsapyörrettä. Älykäs tamma käänsi päätään korvat hörössä, mikä sai Caitlininkin vilkaisemaan tallia lähestyvää nuorta naista.

"Hei", kouluvalmentaja tervehti pirteästi ja heilautti kättään sanojensa tueksi. Hän rapsutteli puolihuolimattomasti Remonan poskea yrittäessään keksiä, tulisiko hänen tuntea nainen, jota oli juuri tervehtinyt. Olisi kerrassaan noloa, jos Shay osoittautuisi yhdeksi hänen vakituisista valmennettavistaan eikä hän tunnistaisi tuota ilman hevosta sekä ratsastuskypärää päässä. Mistä tulikin mieleen, että hänen olisi etsittävä omansa jostakin kaappien kätköistä, sillä kuulemma tallin valmentajana oli hänen vastuullaan näyttää hyvää esimerkkiä ratsukoille. No, seuraavalla kerralla sitten, Caitlin ajatteli pyyhkäistessään punertavan hiuskiekuran korvan taakse, ettei se roikkuisi jatkuvasti näkökenttää varjostamassa. Punertavat hiukset oli kerätty tiukalle nutturalle, joka tosin oli kärsinyt ulkoilun myötä ja löystynyt niin paljon, että useampi suortuva oli lähtenyt omille teilleen.
"Mikä tuo sinut Rosings Parkiin?" Nainen kysäisi nostaen ohjat tammansa kaulalta. Kai se oli riittävän tulkinnanvarainen kysymys, ettei hän loukkaisi ketään. Mistäs sitä ikinä tiesi, vaikka Shay olisi suuri nimi kilparatsastajien maailmassa. Luoja tiesi, että niitä riitti Rosings Parkissa.

// Oo, kiva! //

--

Shay ei huomannut kauempaa lähestyvää ratsukkoa, joka maastolenkiltä oli palaamassa takaisin Rosingsparkiin. Naisen katse harhaili tallirakennuksen upeassa ulkokuoressa, tuon mielikuvituksen kuvittaen mieleen kuvaa siitä, miltä tallin sisällä mahtoi näyttää. Lopulta tuo kavioiden kumea rytmikäs kopina sai Shayn havahtumaan ja naisen kiinnittämään huomionsa tuohon punertavahiuksiseen naiseen ruunikon hevosen kanssa. Ratsunsa selästä alas laskeutunut nainen tervehti häntä ystävällisesti. Shay hidasti askeleitaan, pysähtyen paikoilleen tien varteen. "Hei", tuo vastasi toisen tervehdykseen. Shayn vihreiden silmien katse ihaili tammaa. Kaunis. Shay ei ehtinyt kysymään mistä löytäisi tallin omistajan, tai edes jonkun, jolta voisi kysyä hieman Rosingsparkista, ehti Kaitlin nopeampana esittämään kysymyksensä. Shay hymyili. "Etsin hevoselleni tallipaikkaa. Olisikohan täällä paikanpäällä joku, jonka kanssa voisin keskustella mahdollisista vapaista karsinoista?", Shay vastasi, jatkaen keskustelua omalla vastakysymyksellään naiselle. "Oh, nimeni on muuten Shanya, mutta kaikki kutsuvat Shayksi", tuo esittäytyi toiselle tajutessaan että olisi ihan fiksua esittäytyä. Tiedä vaikka hän juttelisi jo parhaillaan tallin omistajan kanssa. EIhän hän sitä voinut tietää..

Caitlin hymyili aurinkoisesti tytölle, joka tervehti häntä ja tarkensi syytään tallipihalla hortoiluun. Ah, uusi mahdollinen asiakas, hyvä. Kukaan ei voisi olettaa hänen tuntevan nuorta ratsastajaa, kun Shay kerran itsekin vasta tutustui Rosings Parkiin.
"Tervetuloa siis", irlantilaisnainen naurahti ja heilautti kättään tallin suuntaan, vaikka eipä suuri rakennus voinut huomaamatta jäädäkään. "On kyllä. Jos maltat odottaa sen hetken että vien Remonan sisään, voin näyttää sinulle mistä tavoitat etsimäsi henkilön", kouluvalmentaja vakuutti. Effie olisi varmasti toimistossaan tähän aikaan päivästä, ja kukapa muu tallin tarjonnasta paremmin osaisikaan kertoa kuin hallintovastaava.
"Caitlin", punapää vastasi esittäytymiseen. "Valmennan täällä kouluratsukoita", hän lisäsi lähinnä selittääkseen, miksi oli niin valmis viemään Shayn hallintovastaavan juttusille. Valitettavasti heidän asiakaskunnastaan eivät kaikki moiseen puuhaan ryhtyisi.
"Kertoisitko jotakin hevosestasi?" Caitlin uteli aurinkoisesti ja maiskautti huuliaan saadakseen Remonan liikkeelle rinnallaan. Eivät he koskaan pääsisi sisälle talliin, jos vain seisoskelisivat pihalla.

"Kiitos", Shay lausahti toisen tervetulotoivotukseen. Ainakin tämä nainen vaikutti ihan mukavalta ja ystävälliseltä. Jotenkin Shayn mieleen oli piirtynyt joukko pinnallisia, nokan vartta pitkin toisia mulkoilevia ihmisiä jotka tällä tallilla kävisivät. Ehkä hieman ennakkoluuloista, hehe. Mutta tämä juuri tallin kouluvalmentajaksi esittäytynyt Caitlin sai Shayn lähinnä häpeilemään mielikuvaansa tallin väestä. Toivottavasti valtaosa muistakin tallilla kävijöistä olisi yhtä mukavan oloista porukkaa kuin tämä Caitlin.

Caitlinin lähtiessä taluttamaan tammaansa kohden tallia, lähti Shay kulkemaan ratsukosta hieman sivummalla samaan suuntaan. ”Bart on 12 vuotias belgialainen ruuna.. harrastemielessä ollaan kisattu aika aktiivisesti esteillä 120-luokkia ja koulussakin toisinaan, mutta enemmän ollaan esteisiin painotettu”, Shay aloitti kertoilemaan ruunastaan. ”Me ollaan majailtu viime ajat yhdellä pienellä kolmen hevosen yksityistallilla mutta nyt olisi tosi kiva päästä parempiin valmentautumis- ja kisaamisympäristöön kun tuntuu, että hommat junnaavat hieman paikallaan Bartin kanssa eikä päästä kehittymään niin kuin meillä olisi mahdollista”, Shay jatkoi kertomistaan. Tosiseikkahan oli että Bartista löytyisi rahkeita enempäänkin ja Shaykin oli halukas kehittymään ratsastajana enemmän ja edetä suurempiin luokkiin Bartin kanssa – ja kenties myös harjoittaittamaan kouluratsastusta Caitlinin kaltaisen kouluvalmentajan opeissa. Shay alkoi hiljaa mielessään innostumaan tästä paikasta, mutta vielä tuo päätti pysyä housuissaan eikä intoilla liikoja.

Caitlin vilkuili huolettomasti Shayta, kun kuunteli nuoremman naisen kertomusta omasta hevosestaan. Esteratsastaja ja -hevonen, miten yllättävää. Hän saattoi vain kuvitella sen vastahakoisuuden, jolla tämäkin ratsukko kävi koulutreenin kimppuun. Esteratsastajat olivat kummaa väkeä. Nainen oli kompastua mukulakiveen, mutta säilytti tasapainonsa pikaisen hypähdyksen ja puhtaan tuurin avulla, eikä Remonakaan tehnyt muuta kuin kiihdytti hieman tahtiaan pysyäkseen kompuroivan taluttajansa rinnalla.
"No, tätä parempaa ratsastusympäristöä et löydä", valmentaja naurahti. "Kenttiä riittää eikä maneeseistakaan lopu tila kesken. Valmennuksia tarjotaan jatkuvasti niin esteille, kouluun kuin kenttäkilpailujen maasto-osuuksille, ja ylipäätään maastot ovat kerrassaan uskomattomat. Täällä kelpaa kyllä valmistautua kisoihin, se on selvää", kouluratsastaja jutusteli ystävällisesti. Hän keskittyi jalkoihinsa siirtyessään tallin matalan kynnyksen yli valoisaan, avaraan tallirakennukseen ja vilkaisi ympärilleen vilkkailla käytävillä. Alyssaa ei saman tien näkynyt, joten valmentaja otti suunnan Remonan karsinaa kohden. Kyllä hevosenhoitaja jostakin löytyisi.

"Eiköhän täältä löydy joku, joka saa sinut ja hevosesi vietyä eteenpäin. Harva jää junnaamaan paikalleen, kun on kaikki mahdollisuudet kehittyä", Caitlin jatkoi suunnistaessaan kaikessa rauhassa suuren tallin pääkäytävää pitkin. Hän sujautti Remonan tamman omaan karsinaan huolettomasti ja vilkaisi jälleen kerran ympärilleen. Hmm. Pikaisin ottein hän aukaisi kankisuitsien soljet ja satulavyön, nostaen ensin mustan koulusatulan käsivarrelleen ja sen jälkeen hän veti suitset pois tamman kauniista päästä. Pintelit saisivat jäädä jalkaan siksi hetkeksi, että hevosenhoitaja ehtisi paikalle, niin Shayn ei tarvitsisi kauaa odotella.
"Lähdetään katsomaan, josko Effie Hepburn, tallin hallintovastaava, olisi toimistossaan", nainen totesi laskiessaan kantamansa varusteet karsinan ovessa olevalle taitettavalle satulatelineelle. Suitset hän ripusti koukkuun ennenkö sulki huolella oven. Punapää kääntyi näyttämään tietä yläkertaan johtaville portaille, jotta he voisivat suunnata katsomaan, olisiko hallintovastaava tavoitettavissa.
"Hän tietää kaiken, mitä tästä tallista voi tietää", Caitlin vakuutti hyväntuulisesti kiivetessään portaita yläkerran oleskelutilaan. Hän ei edes kaatunut omiin jalkoihinsa portaikossa, mikä oli laskettava jonkin sortin saavutukseksi. Nainen koputti toimiston oveen pirteästi, jääden odottamaan lupaa astua sisään.

// Vinkkaan Effien pelaajalle, Kirkelle, että hyppää mukaan :> Vastaa vaikka vielä tähän väliin, ja Kirke voi liittyä sitten sulavasti mukaan. //