[P] Lapsenvahtina

Skypepeli Raidenin ja Evelynin (Silkki) välillä. Raiden vie poikansa hoitoon Evelynille, kun on lähdössä treffeille Alexin kanssa.

Raiden oli pakannut Benjaminin tavarat ja kaikki oli siltä osin kunnossa. Hienoa. Hän pakkasi pojan laukun kera autoon ja lähti ajamaan kohti Newcastlea, Evelynin antamaan osoitteeseen. Sinne päästyään hän otti autosta pojan laukun, astellen oven taakse. Hän soitti ovikelloa, odottaen että nainen tulisi avaamaan oven. Olikohan tämä ihan okei Klausille...

Evelyn oli pyörinyt tyytyväisesti hyräillen ympäri asuntoa lyhyenä pidetyn työpäivän päätteeksi. Ihana pieni Benjamin tulisi kylään, ja se jos mikä oli sopiva syy olla hyvällä tuulella. Hän oli vaihtanut työvaatteensa rennompiin legginseihin ja pitkään toppiin. Paksut villasukat luistivat lattialla, kun hän suuntasi reippaasti avaamaan ovea soiton kuultuaan.
"Moi, tulkaa sisään", hän toivotti iloisesti siirtyen sivummalle oviaukosta. "Klaus lähti just koirien kanssa lenkille, siks täällä on niin hiljaista", hän naurahti. Heidän koirakaksikkonsa ei tosiaankaan olisi ollut näin äänetön, jos olisivat olleet paikalla ja kuulleet ovikellon soivan.
"Mitä kuuluu?" Hän suuntasi kysymyksen sekä aikuiselle että lapselle, jolle soi leveän hymyn. Hän oli ehkä kenties saattanut käydä edellisenä päivänä lelukaupassa, mutta mitä Ray ei tiennyt, se ei haitannut, eikö vain?

Raiden nyökkäsi toiselle.
"Kai tää on Klausille ok?" Se miestä kiinnosti enemmän kuin mikään muu!
"Ai mitä kuuluu? M--"
"Sain hypätä! Sain hypätä ihan oikean esteen!" Kymmenensenttisen kavaletin talutettuna, mutta sai kuitenkin. Raiden antoi poikansa papattaa Evelynille tohkeissaan ja pojan ojentaa tekemiään piirrustuksia naiselle.

"On on", Evelyn vakuutteli, ennenkö kääntyi innokkaasti esteseikkailustaan kertovan pojan puoleen. Hän otti nauraen vastaan lapsen ojentamat piirrustukset, luvaten ripustaa ne heti jääkaapin oveen ja pörrötti pojan hiuksia.
"Upeeta", hän vastasi pojalle astuessaan sisemmälle asuntoon. "Onko sulla kiire, vai ehditkö jäädä hetkeksi?" Hän kysäisi Raylta leveä hymy huulillaan.

Raiden nyökkäsi, kyllä hän ehtisi hetkeksi jäämään. Niin kiire ei ollut lähteä. Benjamin viipotti lelukassinsa kanssa peremmälle, pulputtaen edelleen.
"... Pahoittelen energiamäärää. Hänestä on siistiä tulla on Evelyn-tädille hoitoon."

"Älä pahoittele, suloista tuo on", hän naurahti ohjaten lapsen olohuoneeseen, jonka lattialle olisi hyvä levittää lelut leikkimistä varten. Koirien ilme voisi olla näkemisen arvoinen, kun huoneessa olisi leluja, joihin nelijalkaisilla ei olisi lupaa koskea.
"Sitä paitsi on siistiä, että hän tuli hoitoon", nainen virnisti. "Istu alas", hän viittasi kädellään sohvaa kohden. "Haluatko jotain juotavaa? Teetä, kahvia?"

Raiden istui alas vahtimaan poikaansa ja nyökkäsi.
"Teetä vaikka." Hän hymähti ja katseli poikaansa.
"No se on kiva. Kai se on Klausille ihan oikeasti ok?"

Evelyn naurahti.
"On, älä nyt murehdi", hän heitti olkansa yli suunnatessaan naksauttamaan vedenkeittimen päälle. Hän palasi nojailemaan olohuooneen oviaukkoon katsellen ilolla pientä lasta.
"Ajateltiin että olisi parempi, jos koirat eivät ole ihan täynnä virtaa kun Benjamin tulee. Ne sekoavat kuitenkin, enkä välttämättä haluaisi niiden kaatavan huonekaluja", hän naurahti.

"Se voi olla joo." Hän hymähti ja pudisteli laiskasti päätään. Benjamin syventyi leikkeihinsä ja Raiden lähti Evelynin perään.
"Mä en malta odottaa treffejä. Sekoan sukkiini ihan just."

Evelyn naurahti miehen sanoille kaivaessaan kuppeja kaapin hyllyiltä.
"Älä sekoa, seonneet ei oo hyvää treffiseuraa", hän virnisti vinosti. Vesi kiehui keittimessä, joten hän nosti kupit keittiön tasolle purkin kera, jossa oli eri makuisia teepusseja. Hän ei koskaan ymmärtäisi irtoteen viehätystä, kun teetä kerran sai valmiissa annospusseissakin. Nainen kaatoi vettä kuppeihin ja viittoi miestä nappaamaan tahtomansa teepussin.
"Sokeria, hunajaa, maitoa?" Hän kysyi päätään kallistaen. Siinä oli jälleen yksi niistä asioista, joita hän ei englantilaisten teenjuonnista ymmärtäisi.

Raiden otti pussin aivan tavallista teetä. Hän ei kovin välittänyt hifistellä teenjuonnin suhteen.
"Ei,juon sen ihan tällasenaan. Kiitti. Ja sekoanpas, hitto! En malta oottaa, olen kuin teinipoika."

Evelyn upotti marjaisen teepussin omaan mukiinsa ja naurahti miehen malttamattomuudelle.
"Äkkiäkös se ilta koittaa", hän myhäili. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun oli viimeksi itse tarvinnut jännittää treffejä, joten oli helppo naureskella ystävän pulmalle. "Mutta tottahan se on, että odottavan aika on pitkä."

"Enkä oikeestaan pelkää miten ne menee vaan... Outoa. En oo koskaan saanu tulla Alexin kanssa kotiin niin etteikö Ben olis ollu kotona." Raiden hymyili hieman. Se tuntui ihanalta ajatukselta

"Nauti vapaudestasi", Evelyn naurahti. "Minä pidän huolta Benistä." Sen hän tekisi mielellään. Pikkupojan leikkejä oli ihana kuunnella jo nyt viereisestä huoneesta. Hän nosti teepussin tasolla olevalle lautaselle ennenkö kohotti mukin huulilleen. Mmm, täydellistä. Hän lähti kävelemään kohti olohuonetta voidakseen seurata samalla Benin leikkejä sivusilmällä, kun juttelisi Rayn kanssa, vaikka tuskinpa kiltti poika mihinkään säntäisi pahojaan tekemään.
"Mitä hevosille kuuluu?"

Raiden seurasi toista olohuoneeseen.
"Hmm, niin nautinkin. Ja kiitos siitä." Mies istui sohvalle, katsellen poikaansa hymyillen. Tuo oli niin ihana pikkuinen. Jotakin hän oli tehnyt oikein!
"Hyvää. Bow on tietysti kuin aikapommi, koska se on vain viety talliin ja ulos kun olin saikulla."

"Älä kolhi itseäsi uudestaan", hän pudisteli päätään istahtaessaan alas. Toivottavasti miehen hevonen rauhoittuisi, ettei tosissaan kolhisi Rayta jatkuvasti. Työtä riitti ilman moisia hankaluuksiakin.
"Mutta hyvä että ne ovat tyytyväisiä kaikki. Eipä niillä mitään syytä valittaa olekaan", nainen virnisti.

"Ei olekaan. Alex veti ensimmäiset maastoni ja niistä pidettiin todella. Ensi viikolla alkaa tunnit ja Arizona muuttaa ylihuomenna mun luo." Se tuntui hyvältä saada hauska ruuna hänen luokseen.

"Mahtavaa!" Nainen kannusti iloisesti. "Ehkä me tullaan joku päivä taas Lionheartin kanssa moikkaamaan. Defyä en viitsi tuoda, se ei välttämättä osaisi arvostaa moista", hän hymähti. Ehkä joku päivä, mutta ei nyt heti. Tamma pian päättäisi järjestää hänet sairaslomalle moisen älynväläyksen jälkeen.
"Tai vielä parempaa, tullaan teidän vetämälle maastolenkille", hän virnisti.

"Älä nyt, tuu ees norjalaisella sitten. Voidaan lähtee huvikseen maastoon Lionheartin kanssa." Hän maanitteli taas ystäväänsä hassun kylmäverisen selkään.
"Mulla on jopa ryhmät täynnä. Okei se ei vaadi paljon kun on max. neljän hengen ryhmät ja vaan viis kertaa viikossa mut... Alku sekin."

"Ne on niin pieniä", hän nauroi protestiksi. Ihan kuin hän ei olisi pieni itsekin. "Mutta sehän on mahtava alku. Ennenkö huomaatkaan, sulla on kilometrin pituinen jonotuslista tunneille ja talli täynnä vaellusratsuja."

"Ja maastoja on viikonloppuina, koitan kyllä pitää aina yhden lepopäivän hevosilla. Sunnuntaisin ei oo mitään. Täytyy katsoa hankinko lisää hevosia jossain vaiheessa..." Raiden pohdiskeli. Norjalaiset pärjäisivät pihatossa joten talliin saisi helposti lisää tilaa jos niikseen tulisi.
"Ratsutettavia ei oo tullut yhtään. Jännä juttu kun isompien tallien hienot tilat ja ratsuttajat on lähellä."

"Vapaapäivä on hyvä niin sinulle kuin hevosillekin. Ei töitä jaksa loputtomiin tehdä ilman taukoja", nainen nyökytteli hyväntuulisesti. Eiköhän Ray saisi pienen tallinsa pyörimään oikein hienosti ja tarjoamaan ihanaa vaihtelua alueen hevostarjontaan.
"Eiköhän niitäkin ala löytyä. Varo vaan, sulla on kesällä niin paljon töitä ettet ehdi nukkuakaan."

"Niin varmaan onkin ja kesäksi mietinkin paria lisähevosta. Kun ei Arizona ja kolme kellä tahansa toimivaa vuonoa riitä. Viking on mulla usein vetohevosena, kun se tykkä olla vähän hankala.." Raiden naurahti vaisusti. Bow voisi joskus olla hänen vetohevosensa. Ehkä.

"Tiedän siis minne lykkään Lionheartin kun menetän hermoni sen kanssa", nainen virnisti. Ei hän oikeasti hevosestaan helpolla luopuisi, varsinkin kun ori tarjosi piristettä teinitytönkin elämään. Willow tuskin löytäisi toista vuokrahevosta kovinkaan helpolla vaikka hyvää aina tarkoittikin.
"Kannattaa ehkä kysellä siltä lähistön ratsastuskoululta, kun tosissasi alat etsiä lisää hevosia. Ne varmasti osaavat vinkata, mistä päin näiltä seuduilta löytyisi hyviä hevosia siedettävään hintaan."

"Mmmh, pitää katsoa. Tarvitsenko todella lisää hevosia. Lainaa kyllä jäi vielä pariin kolmeen kohtuuhintaiseen hevoseen" Raiden hymähti ja laski tyhjän mukin sohvapöydälle.