Abigail Murphy

Nimi: Abigail Alice Murphy
Kutsumanimi: Abigail, Abbie
Ikä: 22-vuotias (s. 01.11.1994)
Skp & siviilisääty: Nainen, sinkku

Asuminen: Rosings Park & Fairway Cottagen huone #3

Ammatti ja koulutus: Ei koulutusta ja jätti koulut kesken ennen loppukokeita. Toimii nyt tallityöntekijänä Second Chance-ohjelman kautta.

Perhe: Adoptiovanhemmat Melanie, 45, ja Brian, 47, Murphy ja adoptioveli Anthony, 28. Paikatuissa väleissä adoptiovanhempiinsa mutta pitää vain pakon edessä yhteyttä Anthonyyn. Ei ole tavannut ikinä biologista äitiä, isää tai toista isosiskoa Teagania, 32, mutta nuorempi täyssisko Niamh on ottanut Abigailiin yhteyttä ja he tapaavat ensimmäisen kerran elokuussa 2017. Laskee perheekseen myös enon Frankin, 50, jonka luona asui ennen muuttoa Rosings Parkiin.

Harrastukset: Sarjojen katsominen, hevosten hoitaminen, neljän seinän välissä pysyminen
Hevonen: Isibéal


Abigail ratsasti omalla hevosellaan 10-vuotiaasta 15-vuotiaaksi ja muutamia kertoja 16-vuotiaana. Lyhyt ratsastusura oli kuitenkin sitäkin onnistuneempi, sillä vankka hevosihminen adoptioäiti Melanie valmensi omaa tytärtään innolla ja useaan otteeseen viikossa niin kouluratsastuksen kuin kenttäesteidenkin osalta. Tytär innostui harrastuksensa äidin innostuksen ansiosta ja rupesi haaveilemaan kenttäratsastajan urasta ennenkuin oli ensimmäisiin kisoihinkaan ehtinyt. Kisaura jäi kuitenkin lyhyeksi ja he ehtivät Belle-hevosen kanssa startata vain yhdet koulukisat ja kahdet kenttäkisat ennenkuin kaduilla haahuilusta tuli Abigailille hevosia tärkeämpää.

Ratsastajana nuori Abigail oli kärsivällinen ja eleetön mutta intohimoinen ja tavoitteellinen. Pieni ääni päässä kaipasi takaisin satulaan nyt myöhemmällä iällä, kun suurimmat ongelmat olivat ohitse ja ratsaille Abigail lopulta päätyikin, kun Belle-hevonen muutti Irlannista Melanien luota Rosings Parkiin Abigailin vastuulle. Paluu satulaan ja kaiken vanhan muistelu oli aluksi rankkaa, mutta ajan kanssa taidot palautuivat ja lopulta nainen uskalsi myös hypätä ensimmäistä kertaa vuosiin. Vielä hän ei ole kenttäesteille uskaltanut, eikä Abigail loista kärsivällisyydellään ja rentoudellaan hevosen selässä, mutta jännitteistä huolimatta hän on alkanut nauttia ratsastuksesta jälleen.



Hiusten väri: Hopeanharmaa
Silmien väri: Kirkkaanvihreä
Pituus: 170cm

Abigail on uskollinen kulahtaneen rokkarin imagolleen ja pitää huolta ulkonäöstään pitämättä huolta ulkonäöstään. Hänen tavaramerkkinsä ovat liian moneen otteeseen vaalennettu, karhea ja pörheä polkkatukka, tummat kulmat ja ikivanha nahkatakki, joka on kulkenut naisen mukana ties missä mutta pysynyt ihmeen kaupalla ehjänä.

Abigailin hiusten pituus on vaihdellut poikatukasta lapsuuden pitkiin kutreihin mutta tasaantunut muutamaksi viime vuodeksi epäsiistin polkatukan mittaan. Yhtälailla kuin pituus, on myös sen väri vaihdellut. Jo pitkään se on kuitenkin pysynyt haalean hopeanharmaassa värissä. Hiusten laatu on kaukana terveestä ja kiiltävästä ja Abigail harvoin näkee vaivaa sen eteen. Useimmiten nainen ei vaivaudu aamulla edes harjaamaan hiuksiaan kunnolla jos edes etsimään tavaroidensa seasta harjaa.
Meikkiin tämä kiinnittää lähes yhtä vähän huomiota. Kulmat hän meikkaa tummiksi joka ikinen aamu ja sotkee silmiensä ympärille tummaa luomiväriä, jos huvittaa.

Abigailin iho on posliininvaalea ja silmät kirkkaanvihreät. Oma hiusväri on vaaleanoranssi muttei ole nähnyt päivänvaloa vuosikausiin. Piirteiltään Abigailia voisi kuvailla melkein sieväksi mutta hän harva se päivä korostaa sitä. Hänellä on siro, todella laiha vartalo ja pitkät jalat. Huonon ruokavalion ja elämäntapojen ansiosta Abigail ei ole terveyden perikuva ja on ajoittain hieman aneeminen ja vuoden ympäri rapakuntoinen. Tallityöt ovat kuitenkin nostattaneet naisen kuntoa huomattavasti, ja hän jaksaakin päivän työt jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin.

Pukeutumistyyliltään Abigail turvautuu mustaan. Hänen vaatevarastonsa ei ole suuri mutta rock-henkinen ja täynnä t-paitoja ja tummia housuja. Hän ei ole pukeutunut hameeseen sitten 7-vuotissyntymäpäivien. Korut ovat tummien vaatteiden ohella iso osa Abigailin imagoa ja hänellä on nenä- ja napakorun lisäksi kolme reikää molemmissa korvissa.

Abigaililla on kaksi pientä tatuointia molempien keskisormiensa päällä, sydämen ääriviivat vasemmassa ja pieni timantti toisessa. Vasemman solisluun, kaulan ja yläselän aluetta koristavat kaksi isoa ruusua. Elokuussa 2016 Abigail hankki tatuoinnin (valkopäämeri)kotkan päästä vasempaan reiteensä.
Hän puhuu vahvalla, joskus jopa epäselvällä irlantilaisella aksentilla. Hän on melko eleetön eikä hymyile liikaa. Abigail kulkee selkä suorana ja hiippailevin askelin mutta sulkeutuneena kuoreensa.



Abigail on stereotyyppinen kapinahenki, katujen kasvatti ja omien sanojensa mukaan kulahtanut rokkari ilman musiikkitaustaa. Hänen kirjava ja harvoin turhan positiivinen elämänsä on muovannut Abigailista mustaa huumoria rakastavan, aavistuksen töykeän ja sisäänpäinsulkeutuneen ihmisen.

Kunnollisten auktoriteettien ja sääntöjen puutteessa Abigail vierastaa johtohahmoja eikä ole tottunut tekemään töitä sen suuremmin kenellekään. Hän haluaa tehdä oman tulevaisuutensa turvaamiseksi parhaansa töissä mutta koko työn tekemisen konsepti on hänelle vielä vieras. Aikatauluttaminen, vastuullisuus ja kohteliaisuus eivät ole hänen hyveitään mutta lähes kaksi vuotta kuivilla ja selvin päin hän on koettanut niitä parantaa ja hoitanut Newcastlessa enonsa yrityksen paperitöitä.

Abigail on aina ollut hiljainen. Hän on ei tee itsestään suurta melua (paitsi kännissä) mutta puolustaa itseään ja mielipiteitään kahta vahvemmin. Hän huokuu itsevarmaa ja karua ylimielisyyttä, vaikka pyrkiikin käyttäytymään hyvin vähintäänkin töissä ja perheensä seurassa. Kirosanat ovat iso osa hänen sanavarastoaan ja karkaavat huulilta vahingossakin. Abigail oli hyvä, kiltti nuori tytttö joskus. Sitten hänelle tapahtui varsin rappeuttavia asioita, eikä hänestä kasvanut kovin hyvää aikuista. Joskus hän loukkaa ja satuttaa muita vain lievittääkseen omaa oloaan ja hänellä onkin ongelmia tunteistaan puhumisessa ja ihmisten päästämisessä lähelleen.

Abigail värittää elämäänsä mustalla huumorilla, vaikka antautuukin vitsailemaan ja juttelemaan vapaammin vain hyvien ystäviensä seurassa (ja heitä on hyvin vähän). Vaikka Abigail onkin kehittänyt itselleen kovan ulkokuoren ja esiintyy itsevarmana, on hänellä hyvin vähän luottamusta ihmisiin ympärillään. Menneisyyden selkäänpuukottajia on kertynyt jonoksi asti ala-astekavereista lähtien ja harvempi kaverisuhde on kestänyt useampaa vuotta pidempään puhumattakaan parisuhteista, jotka kariutuivat useimmiten viikossa parissa. Nykyään Abigail ei salli itselleen edes pienimpiä ihastuksia eikä solmi ystävyyssuhteitakaan, vaan pysyy omissa oloissaan. Työ hevostallilla, vaikka niin henkisesti kuin fyysisesti vaikeaa, on ollut Abigailille siunaus, sillä hevoset ja nuoruudessa äidin kanssa jaettu Belle-hevonen eivät ole pettäneet häntä ja työ on Abigailille mieluisaa. Voisi siis sanoa, että Abigail viihtyy eläinten kanssa paremmin kuin ihmisten. Töissä Abigail tekee parhaansa ja on ahkera mutta hidas niin tottumattomuuden kuin rapakuntoisuutensa takia.


Abigailin syntyminen ensimmäisenä marraskuun sateisena päivänä Limerickissä Irlannissa vuonna 1994 oli ihme, vaikkakin kaukana sellaisesta äidilleen. Vahvasti alkoholisoitunut äiti ei halunnut lastaan, joka ihmeen kaupalla oli syntynyt äitinsä elämäntavoista huolimatta terveenä ja elinvoimaisena, vaan antoi tämän adoptioon kuten kaksi jo aiemmin synnyttämäänsä lasta. Niimpä Abigail adoptoitiin sylivauvana Murphyjen pieneen perheeseen Irlannin Kilkennyyn. Perhe koostui vanhemmista Melanie ja Brian ja Abigailia 6 vuotta vanhemmasta adoptiopojasta Anthonysta. Melanielle ja Brianille, joiden oli mahdoton omia lapsia saada, kaksi omaa lasta olivat unelmien täyttymys. Pitkään Abigail ei tiennyt mitään adoptiostaan, äidistään tai biologisista sisaruksistaan.

Ennen alamäkeään, alle 16-vuotiaana, Abigail oli kunnon kansalainen ja intohimoinen aloitteleva kenttäratsastaja. Hän ratsasti hevosellaan Bellellä niin usein kuin saattoi, ja haaveili. Raju koulukiusaaminen ja koulu"kavereiden" henkinen väkivalta saivat Abigailin kuitenkin tuntemaan itsensä mitättömäksi ja vähitellen hänen unelmansa hiipuivat ja nuori tyttö löysi itsensä väärästä seurasta, joka tuntui ikävää koulua ja entisiä kavereita paljon paremmalta. Pitkät illat kaupungilla arkena ja suvena kasvattivat nuorta tyttöä mutta myös muuttivat häntä paljon. Siveästä ja hiljaisesta tytöstä tuli roisia läppää heittävä, alkoholisoitunut ja kaikkea kokeileva nainen, joka vietti enemmän aikaa kaduilla kuin kotona, koulusta puhumattakaan. Opiskelut jäivät nopeasti pois, kun hänet erotettiin ja pettyneet vanhemmat ottivat tyttärensä nopeasti vakavaan puhutteluun.

Abigail oli syvässä kuopassa, kun sai kuulla vajaa 17-vuotiaana olevansa adoptoitu. Hän sai biologisen äitinsä ja sisarustensa tiedot vasta täysi-ikäisenä ja heidän identiteettiensä vatvominen yli vuoden vain pahensi tilannetta, johon nuori Abigail oli ajautunut.

20-vuotiaana Abigailin elämä oli rappiolla abortin, lukuisten epäonnistuneiden biologisen perheensä suuntaan lähetettyjen yhteydenottojen (ja siinä samassa adoptioperheeseen rappioituneiden välien) ja häntä sekavempien ihmisten seuran takia. Alkoholin lisäksi rinnalle olivat vuosien varrella löytyneet myös huumeet. Kaiken sinetöi vankilareissu, joka aiheutui käteen jonkun tutun iskemien huumeiden myymisestä. Sen jälkeen Abbie pyrki vakuuttamaan itselleen, että pahin oli ohi.

Päästyään päälle vuotta myöhemmin vankilasta adoptiovanhemmat ottivat tyttärensä takaisin luokseen ja hidas paranemisprosessi nuoruuden traumoista ja addiktioista lähti käyntiin. Vuoden vaihteen jälkeen Abigail tuli vanhempiensa kanssa yhteisymmärrykseen, että uudet maisemat olisivat tälle hyödyksi ja hän muutti enonsa luo Newcastleen. Jätettyään koulun kesken ja ainoana työkokemuksenaan satunnaiset tarjoilukeikat, Abigailin oli vaikea päästä kiinni tavalliseen elämään uudessa kaupungissa. Enon avustuksella he saivat kuulla Second Chance-ohjelmasta ja mahdollisuudesta löytää töitä hevostallilta Slaleystä. Abigail tarttui mahdollisuuteen ja löysi tiensä toukokuussa 2016 Rosings Parkiin, valmiina löytämään elämälleen oikean ja hyvän suunnan.