It's in his dna

[Yena ja Cheryl, welcome :--D]

Oli selvästikin ihmeiden päivä. Sen sijaan, että olisi tuttuun tapaan jättänyt turhat luennot yliopistolla välistä, Liam oli ilmestynyt paikalle. Kyse ei ollut tietenkään ja todellakaan siitä, että joku olisi ylipuhunut tai kiristänyt hänet tekemään niin. Kyse oli hänen omasta päätöksestään tulla ja näyttäytyä, päästä ihailevien kanssaopiskelijoidensa katseltavaksi. Luento oli naurettavan tylsä ja laahasi eteenpäin etananvauhtia mutta Liam pysyi paikallaan ja vietti aikansa virnuillen ja hiuksiaan korjaten. Kalpeiden ja huonosti nukkuneiden opiskelijoiden vierellä äskeiseltä lomamatkaltaan (ja tekorusketuksen ansiosta..) ruskettuneena palannut ja elämästään nauttiva Liam näytti hehkeältä. Syy, miksi Liam nautti elämästään ja oli päätynyt näyttäytymään yliopistolla pitkästä aikaa, saattoi johtua siitä, ettei hän suostunut tulla erotetuksi hyvin matalan osallistumisprosenttinsa takia, mutta pääasiassa siitä, että hän oli käynyt kevään aikana monta kertaa Rosings Parkissa Tessan luona.
Tessa oli Liamin ehdoton salaisuus, eikä kukaan vieläkään tiennyt siitä ja hänen vierailuistaan - tietysti, olihan hän niin taitava pitämään tiettyjä osia elämästään salassa - mutta tamman vaikutus nuoren miehen elämään oli hämmentävän suuri. Niin naurettavaa kuin olikin ajaa puoli tuntia puskassa sijaitsevalle saastaiselle tallille, jossa kukaan ei osannut palvella häntä oikein, tuntuivat hetket Tessan kanssa silti sen arvoisilta. Sitä hän ei tosin myöntänyt kenellekään ja vähiten itselleen. Muutaman laiskotellun luennon ja lounaan jälkeen Liam kuitenkin otti lähdön Newcastlesta ja kaasutteli Slaleyhyn Rosings Parkiin.

Musta, pettämättömän kiiltävä mersu kaarsi Rosings Parkin parkkiin ja kauas likaisista tavisautoista, joiden lähelle Liam ei astuisi jalallaankaan. Jaloissaan oman elämänsä superstaralla oli autonsa kanssa kiillosta kilpailevat mustat nahkakengät. Farkkunsa ja tutun ja turvallisen valkoisen kaulapaidan hän kävisi vaihtamassa pois ennenkuin joku kapinen tallirakki tai hölmö poni sotkisi ne. Kuten aina, Liam nosti auton takaluukusta urheilukassin, johon oli survonut ratsastusvaatteensa, olalleen ja lähti harppomaan tallirakennusta kohden. Eilinen sade oli tauonnut täksi päiväksi ja aurinko oli paljastunut pilvien takaa, mutta harmikseen Liam sai silti ohitella vesilammikkoja. Auringon ansiosta ja kevään kunniaksi miehen nenällä oli kuitenkin kalliit Raybanit, joita hän ei viitsiytynyt nostamaan kasvoiltaan edes sisälle talliin astuessaan. Hän ei viihtynyt Rosingsissa niin hyvin kuin perimmällään halusi. Työntekijät olivat ainaisen töykeitä ja käytävillä oli vain kiirehtiviä ihmisiä, jotka eivät viitsineet kiinnittää häneen huomiota. Se jos mikä turhautti prinssi Hamptonia. Toisaalta Liam nautti saamastaan yksityisyydestä ja siitä miten helposti sai pidettyä tallivierailunsa salassa. Olisi kammottavaa, jos paparazzit eksyisivät tänne ja saisivat vihin Tessasta ja hänen harrastuksestaan.

Soveliaasti muutama nappi liian alas avatussa kauluspaidassa yläkertaan asteleva Liam ei ottanut tehtäväkseen väistää alakertaan kiirehtivää ihmistä vaan asteli portaat kiireisesti ja vaihtoi kalliit merkkivaatteensa kalliisiin merkkiratsastusvaatteisiin. Aurinkolasit jäivät vaaleansinisen paidan kaulukseen roikkumaan. Ennenkuin hän asteli pukuhuoneesta ulos Liam fiksasi ruskeat pöyheät hiuksensa paikalleen kokopeilin edessä. Se miten hyvältä hän näytti ratsastusvaatteissa oli rehellisesti sanottuna osa syytä, miksi hän oli jatkanut ratsastamassa käymistä. Toinen kolmasosa syytä oli täysi tallillinen kauniita hevosnaisia ja viimeinen kolmasosa oli Tessa.

Niin salaisuutena kuin Liam halusi harrastuksensa pitää, oli hän päätynyt ajan kanssa ottamaan sen avuttoman hoitajan yhteystiedot muistiinsa ja oli tänäänkin matkalla Slaleyhyn tekstannut pikkupojalle ohjeet laittaa hevonen kuntoon. Hän joutuisi varmaankin korjaamaan kaikkia pojan laittamia varusteita mutta ainakaan hänen ei tarvinnut harjata ja sotkea ison tamman kanssa. Elis oli valmiina Tessan kanssa ajallaan ja oli tarkistanut sen varusteiden puhtauden ja asennot kahdesti ettei saisi haukkuja. Muutamassa kuukaudessa Hampton oli tullut tallille harmillisen usein ja Elis oli oppinut, että haukuilta oli lähes mahdotonta välttyä, mutta hän ei lopettanut yrittämästä.
Liam saapui tammansa karsinalle ja heitti pojan pois sen luota, muihin tehtäviin. Käytävän ollessa siedettävän hiljainen, Liam uskaltautui jopa taputtamaan Tessaa kaulalle. Kuten parisuhteidenkin osalta, olivat hellyydenosoitukset hevosta kohtaan tarkasti ajoitetut. Hevonen ei ollut tapa, jolla Liam halusi saada huomiota, vaikka nauttikin siitä niin kovin. Tessa katseli omistajaansa rakkaudella. Se oli ollut huomattavasti paremmalla tuulella ja yhteistyöhalukkaampi nyt, kun omistaja ilmestyi paikalle useammin kuin kerran kahteen kuukauteen tai ei ollenkaan.

Tamma leikki kuolaimellaan saaden sen kilisemään. Cherylin suosima E-kenttä oli taas tyhjä ja hän oli siitä iloinen - Veritas oli taas säpäkällä tuulella. Siksi nainen oli onnellinen hevosen alkaessa liikutella kuolainta suussaan. Se alkoi rentoutua, pää painua alemmas kohti ohjaa, muuttuen pikku hiljaa levottomasta tasaiseksi. Vaikka korvat yhä liikahtelivat terävästi valmiina paikantamaan mitä tahansa, mikä voisi saada tamman mielen sijoiltaan, sen askel muuttui nopeasta sipsutuksesta rennommaksi ja Cheryl tunsi kuinka liike lähti rauhallisemmin ja irtonaisemmin liikkeelle. Hän kykeni vihdoin ratsastamaan hevosta kootummaksi ilman sen hermostumista. Nainen istui satulassa myötäillen hevosen ravia täydellisesti - Veritas ei kestänyt hänen virheitään, joten Cherylin oli pakko olla tänään täydellinen. Hän antoi jalkojensa painua rennosti hevosen ympäri sen lähelle, kertomaan, ettei hevonen ollut siinä tilanteessa yksin ja piti ulko-ohjansa tasaisena, jotta hevonen löytäisi kaiken mahdollisen tuen, jonka kaipasi.

Punainen ponihäntä hyppi vasten selkää ravin tahdissa, kun Cheryl pyysi Veritasta hennoin avuin keskihalkaisijalle. Hevonen toimi välittömästi: se kääntyi pärskähtäen, vaikka vilkuili hieman yhä ympärilleen. Suoristettuaan hevosen nainen pyysi hevosen mahdollisimman hellin, eleettömin avoin pohkeenväistöön - hän joutui heti pidättämään hevosta, joka ryntäsi sivuttaiseen liikkeeseen. Pian tamma kuitenkin taas rauhoittui ja muisti hermostumisen olevan turhaa. Cheryl toisti saman seuraavallakin kierroksella ja koska Veritas oli tällä kertaa väistössään paljon rauhallisempi, pyysi Cheryl heti uralle palattuaan laukan. Se nousi paljon rauhallisemmin kuin verrytellessään hevosta ja keräsi painon paremmin takajaloille heti alusta asti. Cheryl kiitti hevosta pienellä "hyvä tyttö"-muminalla ja koskettamalla kädellään nopeasti tamman kaulaa.

Cheryl uskoi yksinkertaisiin harjoituksiin hevosten kanssa. Hän ei uskonut pitkiin, monia vaiheita sisältäviin tehtäviin, vaan halusi hevostensa - varsinkin hevosen kuten Veritas - keskittyvän täysin yhteen asiaan, vaikka se olikin ollut hevoselle helppo. Veritakselle yksinkertaiset harjoitukset, jotka tamma osasi varsin loistavasti jo ennestään, toi lisää itseluottamusta. Cheryl tiesi, että Veritaksen hermostus oli este tamman kilpailemiselle.

Oli siis myös toinen syy, miksi Cheryl oli valinnut E-kentän: ei vain se, että ratsastaja itse piti hiljaisesta, kaukaisesta kentästä eniten, oli se paras Veritakselle. Siellä hevosella oli paljon vähemmän häiriötekijöitä. Cheryl ei ollut tyhmä ja tiesi, että tamman piti päästä rauhattomillekin kentille, jossa se tottuisi hälinään, mutta tänään ei tosiaan ollut se päivä. Vaikka nyt Veritas pärskikin tyytyväisenä laukassa, ei se ollut tamman parhaita kertoja. Cheryl siirsi hevosen takaisin raviin ja toisti harjoituksensa. Pian Veritas olikin jo unohtanut ympäröivän maailman ja tuntui esittelevän parhaita puoliaan.

Cherylin päivä olisikin voinut olla huonompi. Paljonkin. Siksi, vaikka hymy ei vielä kantautunutkaan huulille, Cheryl tunsi itsensä niin iloiseksi ja onnelliseksi kuin osasi. Se ei oikeastaan kattanut kumpaakaan edeltävistä adjektiiveista kuten tavallinen ihminen olisi ne määritellyt, mutta Cheryl oli valmis rastittamaan ruusun hyvälle päivälle. Hänellä ja Lucallakin olisi kilpailut viikonloppuna, joista hän odotti paljon. Nainen vähän kaipasi Vaativiakin vaativampia ratoja, joita hän oli aikasempina vuosinaan startannut, mutta toistaiseksi Luca oli hänelle prioritetti numero yksi. Joskus hän ei olisi jaksanut odottaa päivää, jolloin saisi Lucan valmiiksi Grand Prix'n radoille. Mitään estettä sille hän ei löytänyt.

Viidennen toiston jälkeen Cheryl vaihtoi suuntaa, mutta jatkoi samaa harjoitusta. Veritaksen suupieliin oli alkanut kerääntyä valkoista vaahtoa, jota lensi laukassa hieman ryntäille.

Halailu ei kuitenkaan ollut sitä, miten Liam halusi kuluttaa loppupäivänsä. Hän oli muiden mielestä juuri nyt salilla, ja vaikka Liam olisi tietysti jaksanut tehdä treeniä montakin tuntia, se olisi herättänyt epäilyksiä ystävissä. Niitä hän ei kaivannut, vaikka hänen kunnostaan treenien pituus ei todellakaan ollut kiinni. Illalla hän olisi muutenkin lähdössä Newcastlen yöhön, joten miksi hidastella täällä puskassa. Niimpä hän otti ja lähti tunkkaisesta tallista tammansa kanssa ja katseli nyrpeästi pääkenttää, joka vilisi ratsastajia. Hän oli oppinut muutamassa kuukaudessa talliympäristöstä sen verran, että takakentät olivat aina hiljaisempia ja sinne Liam suuntasi tälläkin kertaa, vaikka omalla tavallaan pääkentän väenpaljous olisikin viehättänyt. Tessalla oli kuitenkin oikeus liikkua niin isosti kuin tarvitsi ja jostain syystä Liam viitsiytyi ajattelemaan hevosensa oikeuksia kerta toisensa jälkeen. Oli kummallista, miten sellainen iso eläin oli jotenkin saanut hänestä otteen niin, ettei hän aivan joka sekunti ajatellut vain itseään. Tämä oli tosin taas yksi niistä asioista, joita Liam ei myöntänyt itselleen.

E-kenttä oli kaikista rauhaisin ja Liam käveli hevonen vierellään sen keskelle. Kentän arvo nousi nuoren miehen silmissä heti, kun he - fantastisen kaunis, iso tamma kiiltävissä kalleimmissa nahkavarusteissa ja upea, älyttömän komea miljonäärimies istuvissa merkkivaatteissa -astuivat sisään. Noustuaan Tessan selkään hän uhrasi nopeat katsahdukset kentän ratsukoihin ja sipaisi hiuksensa parempaan asentoon. Kypärää hän ei ollut koskaan edes ottanut esiin asuntonsa kaapista, koska sehän oli vain tiellä. Kentällä laukkaava ratsu ei kiinnittänyt Liamin huomiota niinkään sen takia, että se oli väritykseltään hyvin samantapainen Tessan kanssa, vaan sen ratsastajan takia. Räväkässä ratsastajassa oli jotakin etäisesti tuttua mutta Liam ei käyttänyt aikaa jonkun turhanpäiväisen tutun nimen miettimiseen - hän tiesi liikaa ihmisiä sellaista varten. Hän muisti vain oikeasti merkittävien ihmisten nimet muutenkin, joten ei kai tuolla punapäällä niin väliä.

Tessa lähti kävelemään uran sisäpuolta ja Liam antoi sen kävellä vapain ohjin vajaan kierroksen, kun otti ohjat käsiinsä ja rupesi ratsastamaan hidasta tammaansa eteenpäin. Oli pieni ihme, että Liam oli jatkanut tammansa ratsastamista sen ollessa ajoittain niin vaivalloista. Tamma kulki automaattisesti pää kaarella ja luotilinjalla mutta se oli kaikkea muuta kuin Liamin avuilla. Liam tiesi kuitenkin, että hän oli pokannut aikoinaan kymmeniä tallityttöjä hevosmiestaidoillaan ja aikoi elvyttää ne, jotta voisi laajentaa naistenkaatomaisemansa myös Rosingsiin. Hänellä ei ollut ehkäpä ystäväänsä enää mukana mutta totta puhuen Liam ei ollut koskaan pitänyt hänestä, vaikka olikin innostunut hevosista hänen kauttaan. Oli parempi, että hän oli yksin - niin hänellä olisi pienemmät mahdollisuudet jäädä kenenkään varjoon. Vaikka tatuoitu punapää oli kaukana Liamin tyypistä, hän otti tehtäväkseen tehdä pointtinsa selväksi ja hymyili tälle tilaisuuden tullen hurmaavaan tapaansa. Tuttu tai ei, kukapa ei häneltä huomiota haluaisi.

Cheryl oli juuri nostanut taas kerran laukan Veritaksella, kun silmäkulmastaan huomasi kahden hahmon lähestyvän huolestuttavasti kentän porttia. Joku oman elämänsä poikabändin jäsen, jonka paidassa olisi ihan yhtä hyvin voinut lukea "I ❤ 1D" ja jäätävän kokoinen puoliverinen. Tamma oikeastaan muistutti hieman Veritasta jos katsoi nopeasti.

Niin yllättävää kuin se olikin (tai sitten ei), toisen ratsukon saapuminen sai Cherylin vain nyrpistämään nenäänsä ärsyyntyneesti. Hän ei olisi tarvinnut seuraa, vaan olisi viihtynyt loistavasti kentällä ihan yksinään. Varsinkin kun toinen tuntui patsastelevan sen näköisenä, että odotti tuulikoneiden käynnistyvän mikä hetki vain ja tuivertavan läpi hiusten samalla kun toinen virnisteli pepsodenthymy välkkyen.

Cherylin lempi-ihmistyyppiä? No ei ollut.

Aurinko katosi hetkeksi pilveen, mikä sai ilman heti kylmenemään. Cherylillä oli yllään vain tumma ja ohut neulepaita, joka oli siisti ja sopi Cherylin vakavasti otettavan kouluratsastajan ulkonäköön (ainakin vaatetus oli sellainen), mutta ei erityisen lämmin. Auringon tullessa kuitenkin pian esiin, oli olo heti paljon parempi. Cherylin takki roikkui kentän aidalla. Hän oli läkähtynyt siihen heti kentälle saavuttuaan, johon aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Takin ohi kulkiessaan Cheryl siirsi Veritaksen taas raviin, aloittaen taas saman tehtävän. Hän ratsasti kohti kentän päätyä hakien Veritasta koko ajan enemmän takajalkojen päälle ja haki sille parempaa tasap -----

Cheryl pystyi kuulemaan päässään miten tuulikoneet surahtivat käyntiin kun vilkaistessaan kentän toista ratsukkoa ja näkiessään toisen kasvoille leviävän typerän hymyn. Se sai Cherylin tyrskähtämään hallitsemattomasti. Kai se urpo tiesi, että nyt se oli hevosen selässä eikä punaisella matolla? Huultaan purren Cheryl ratsasti toisen ohitse, mutta kasvoille hiipi silti ilkikurinen virne.

Cherylin harmiksi Liam koki tallin niin ala-arvoiseksi paikaksi, ettei ollut ottanut mukaansa hänen henkilökohtaisia apulaisiaan, jotka kantoivat paikalle tuulikoneita, peilejä ja hiustuotteita. Hän olisi niiden kanssa ollut ehdottomasti tuplasti komeampi näky, mutta upean hevosen selässä istuva prinssi sai riittää tälle päivälle. Liamista hän olisikin ansainnut prinssin tittelin mutta jostakin syystä muu maailma ei vielä ymmärtänyt hänen arvoaan aivan samalla tavalla. Eikä Tessakaan ollut valkea orhi mutta sai kelvata.

Ratsastajanaisen naurahdus ja hymy saivat Liamin paremmalle tuulelle, vaikka aurinko tahtoikin leikkiä kissaa ja hiirtä. Ei hän ansainnut varjoa eikä olisi ohuessa (mahdollisimman hyvin alta piirtyvät lihakset paljastavassa) pitkähihaisessa ratsastuspaidassaan viileämmässä ilmassa pärjännytkään.

"Olet varmaan ratsastanut kauankin, kun näytät noin hyvältä selässä", hän kehaisi toiselle virnistäen hieman ja laski aurinkolasit nenälleen.

Koska miehestä käynti oli turha ja turhauttava askellaji, hän nosti Tessalla ravin ja piti tamman pään alhaalla, vaikkei vieläkään pysynyt harmikseen aivan tasan sen ravin tahdissa. Pikkujulkkis oli kuitenkin teeskentelyn mestari ja piti itsensä koossa selässä ja näytti omasta mielestään aivan yhtä hyvältä kuin tallia asuttavat olympiamestarit. Tamma ravasi isoin askelein uraa pitkin ja pitääkseen mielenkiintonsa yllä käänteli tammaa isoilla ympyröillä. Hän ei juurikaan piitannut verryttelystä tai aikojen saatossa jumiutuneen ja jäykistyneen hevosen availusta mutta tiesi, että näytti hyvältä kun tiesi mitä teki ja jatkoi kaarevien urien kanssa ravissa. Tessa seurasi perässä eikä valittanut, vaikka ratsastaja olikin tavalliseen tapaansa hieman kovakourainen otteissaan. Ammattilaisen silmissä herkkä tamma olisi tuskin tarvinnut sellaista kohtelua mutta Liamista se oli ainoa oikea tapa saada jähmeään hevoseen tarvittavaa liikettä näyttää elegantilta ja näyttävältä.

Joskus Cherylin elämä oli ilkikurinen: se antoi naiselle ratsutettavaksi niin upeita hevosia, mutta sitten iski samalle kentälle ratsastamaan jonkun hevostaan retuuttavan poptähden. Cheryl ei ollut varma, oliko hänen elämällään jotain syvästi naista vastaan. Ehkä elämä alkoi olla kyllästynyt punapään elämäntapoihin, jotka tuntuivat lähinnä pyrkivän vain sen eliniän lyhentämiseen. Joka tapauksessa, elämällä oli jotain sanottavanaan - tai siis sillä poptähdellä oli.

Cheryl vilkaisi toista huvittuneesti. Hän ei aluksi meinannut vastata lainkaan, mutta koska oli Cheryl Ryan ei osannut pitää turpaansa kiinni kuitenkaan.

"No näköjään ainakin kauemmin kuin sä", Cheryl vastasi ivallisen nauravaisella äänellä. Ei riittänyt, että poptähden piti kiusata Cheryliä noin yleisellä tasolla vaan sen oli pakko vielä luritella sellaisia lauseita. Mitä toinen odotti? Että Cheryl lakoaisi toisen jalkoihin jos poptähti vähän kehuisi? Pliis, Cheryl tiesi tasan tarkkaan näyttävänsä hyvältä ilman sanomistakin.

Liamin ratsastuksessa oli kaksi ääripäätä, joita hänkään ei kyennyt peittämään fantastisista näyttelijän lahjoistaan huolimatta ulkopuolisilta häntä kokeneemmilta ratsastajilta: kovakourainen tai apaattinen. Joko hän yritti liikaa tai ei ollenkaan ja nyt hän alkoi taantumaan alun 'panostamisesta' pelkkään nätisti istumiseen. Kumpikin ratsukon osapuoli näytti siistiltä ja fiksulta, tamma kulki hitaasti muttei laahaten tavanomaisessa nätissä muodossaan ja Liam oli ainaisen hurmaava näyttäessään mystisen keskittyneeltä selässä ja aurinkolasit nenällään, paksut suklaanruskeat hiukset kevennyksen tahdissa hulmuten. Hän olisi kyllä todellakin kaivannut sen tuulikoneen dramatisoimaan kevyen luonnollisen ilmavirran vaikutusta. Ja naishenkilön seurassa vielä yhden paidan napin avaamisestakaan ei tuskin olisi ollut haittaa. Eihän sellaista voinut kukaan vastustaa.

Cherylin sanoista Liam kuitenkin suivaantui. Vitsi tai ei, tuo nainenhan oli pistänyt ja loukannut hänen täydellisiä ratsastustaitojaan. Jos totta puhuttiin, Liam oli odottanut ja tietenkin toivonut juuri sitä, että ratsastajanaikkonen olisi lähtenyt palvontalinjalle ja vaikkapa hykerrellen kehunut hänen moiteetonta ryhtiään ja lihaksikkaita käsiään sen sijaan, että olisi heittänyt ilmoille tuollaisen ala-arvoisen loukkauksen.
"Arviosi on selvästi virheellinen, ethän ole nähnyt puoliakaan mihin pystyn", hän vastasi toiselle unohtamatta flirttailevaa äänensävyä, joka tosin tuntui olevan se oletusäänensävy Liam Hamptonin elämässä päivästä toiseen. Eihän pieni iva nyt saanut miehen uskomattoman kestävää, ylimielistä itseluottamusta murtumaan.

Cheryl suusta tyrskähti taas naurun puuska. One Directionilla tuntui olevan suuriakin luuloja! Flirttiä tihkuva ääni sai naisen lähinnä huvittumaan - kuten toisen itseluottamuskin. Cheryl ei ollut varma, tekikö mies lihastensa pullistelun tarkoituksella vai oliko se vain jäänyt päälle kuin rikkinäinen levy. Silti hän oli varsin varma että hänen omissa, t-paidan hihojen alta näkyvistä tatuoiduista käsistään löytyi enemmän kuin noista. Olisi typerää kuvitella, että Cherylin kaltainen huippu-urheilija (tai sellaiseksi haluava) ei muka ymmärtäisi oheisliikunnan tärkeyttä. Nainen oli loistavassa kunnossa eikä ollut aivan yhtä innoissaan vatsalihaksista kuin useimmat vanhat ystävänsä.

"Mä oon nähnyt tarpeeksi", Cheryl tuhahti. Veritas kulki liitävässä ravissaakin kaunisti itseään kantaen. Cheryl oli hetken hiljaa, kunnes naurahti taas. "Korjaan: liikaa."

Laukka nousi taas kauniisti pienin liikkein ja Veritas pärskähti. Nainen oli ymmärtänyt tamman olevan niin herkkä ja säpsy, ettei se ollut aikoihin kisannut ja muutenkin laskenut tasoaan. No, te tiedätte Cherylin jo tarpeeksi hyvin: nainen piti haasteista.

"Etkai nyt sentään", Liam jatkoi osaamatta lopettaa, vaikka ratsuttajalla oli selvästi muutakin tekemistä kuin höpistä Liamin kanssa. Samaa ei voinut sanoa miehestä, jonka kiinnostus tuuppailuun ja kunnolliseen ratsastukseen ilman valmentajaa valui sekuntti sekunnilta matalemmalle. Antoi se Tessan ravata ja viitsiytyi muutaman minuutin vielä keventämäänkin, mutta sitten Liam luovutti, istui alas ja keskittyi näyttämään muulta kuin hölskyvältä keholta ison tamman ravissa. Se, että Cheryl saattoi olla häntä parempi ratsastaja, oli raivostuttava uusi ajatus ja mies yritti parhaansa todistaa sen vääräksi. Eihän se nyt oikeasti mahdollista ollut. He näyttivät Tessan kanssa niin hyvältä.
"Liikaa on parempaa kuin ei ollenkaan", hän totesi ja virnisti. Sen täytyi olla yksi Liamin elämänmotoista ja tuntui pätevän jokapäiväiseen elämään, joka oli täynnä yltäkylläisyyttä ja kaikkea muuta ylellistä ja ylevää.

Hieman Cherylin jäljessä myös Liam viitsiytyi nostamaan laukan ja antoi tamman humputella kootussa lyhyessä laukassa isolla keskiympyrällä. Laukkailu oli juuri sellaista humputtelua, sillä Liam ei jaksanut rasittaa itseään miettimällä etukäteen mitään suuria treenisuunnitelmia, eivätkä he treenanneeet sen suuremmilla päämäärillä. Toisin kuin jalkapallovalmennus, ratsastus ei ollut Liamille tarpeeksi tärkeää, että siinä olisi ollut tavoitteita kuten joskus aikoinaan. Mitä sitä nyt hieman taivutteli suuntaan ja toiseen, niinhän se oli aina ennenkin rentoutunut ja kaartanut kaulaansa vielä hieman syvemmälle.

Jos Cheryl oli inhonnut One Directionia jo sen ilmestyttyä kentälle, inhosi hän jätkää nyt vielä enemmän. Hänen kävi sääliksi urpon alla itseään esittelevää tammaa - se yritti kovasti, vaikka sen ratsastaja ei edes osannut pyytää. Miksi kultaisimmat hevoset päätyivät täydellisten idioottien käseihin? Omaa mustaansa ajatellen Cherylin piti kuitenkin korjata väitteensä. Luca oli äärettömän kultainen ja eihän Cheryl ollut tippaakaan idiootti.

"Laatu korvaa määrän", Cheryl tuhahti takaisin. Naisen oma into ratsastukseen oli tiessään: hän ei haluaisi keskustella tuon ääliön kanssa enää lainkaan. Tai edes nähdä koko tyyppiä, vaikka kasvoissa olikin jotain tuttua. Ehkä hän tunsi toisen jostain? Toisaalta Cheryl tunsi vain kourallisen ihmisiä, joista piti, mikä laski todennäköisyyden ehkä viiteen prosenttiin. 95 prosentin mahdollisuudella tämä tyyppi oli siis aikaisemminkin todettu ärsyttäväksi. Punainen poninhäntä heilahti kaaressa kun Veritas siirtyi sulavasti, mutta terävästi laukasta käyntiin. Ohjat liukuivat sormien välistä pitkiksi, vaikka Cherylin kyllä pitäisi vielä hieman ravata hevosen kanssa.

Cherylin haluttomuus alkoi jo turhauttaa Liamia, mutta ehei, eihän hän periksi vielä antanut. Sen sijaan hän suhtautui asiaan huvittuneella huumorilla ja hymyili leveää hymyä tämän pippuriselle kommentille. Miten Cheryl voisi tuomita häntä kun ei tietänyt häntä kunnolla? Kuka tällaista hurmuria ohittaisi? Omahyväisyys oli yksi Liamin loputtomista voimavaroista, vaikka suuri osa siitä jäi (valitettavasti) pään sisään.

"Olen samaa mieltä", hän vastasi tarkoituksellisen nöyrästi. Kyllä hän laadun tunnisti - elihän kaiken hienon ja upean keskellä. Miljoona-asunto, huippuauto, kymmenittäin Italiassa käsin tehtyjä kenkiä ja maailman hienoimmista kankaista ommeltuja pukuja ja paitoja... mitäpä laadukasta hän ei olisi omistanut kun oli varaa maksaa.
Tessa laukkasi kierros kierrokselta enemmän samaan asentoon jumahtaneena ja suoristui hitaasti mutta varmasti kun Liam päätti huvituksekseen vaihtaa pääty-ympyrälle. Sen sijaan, että Liam olisi keskittynyt kuitenkaan tekemään ympyrän kunnollisesti, hän silmäili punatukkaista ratsastajaa hevosineen.
"Sinussa on pippuria. Pidän siitä", hän virnisti vinosti. Tuollaiset sisukkaat ihmiset, joilla oli aina jotakin mielenkiintoista vastattavaa olivat harvassa hänen maailmassaan. Yleensä kaikki jaksoivat miellyttää ja myötäillä kuin aivopestyt lampaat. Jos Liam ei voinut tai jaksanut taistella vastaan, toinen lähestymistapa oli hurmata ja ystävystyä.

Veritas käveli reippaasti, mutta rennosti uran sisäpuolella Cherylin tuskastellessa. Mies ei vieläkään hiljennyt! Hetkeksi punatukka vain sulki silmänsä ja laski viiteen - toisen höpötyksen kaikuessa taustalla. Oliko tuon idiootin pakko kiusata juuri häntä? Tässä tallissa oli paljon muitakin, joiden kimppuun iilimato olisi voinut hyökätä.

Pippuria? Cheryl ajatteli huvittuneena. Pliis poju, pippuri oli mieto mauste Cherylin rinnalla. Sitä toinen ei tuntunut millään tajuavan vaan jatkoi höpöttämistään.

"No sepä on ikävää", Cheryl vastasi ironisesti. Häntä ei kauheasti kiinnostanut, kuinka paljon One Direction hänestä piti. Mieluummin nainen olisi kuullut, miten iilimato ei pitänyt hänestä. Cheryl ei ainakaan pitänyt One Directionista, mutta se ei tuntunut olevan molemminpuolista. Cheryl irvisti vielä sanojensa vakuudeksi. "Se on sitten yksipuolista se."

Mutta kentällä ei ollut ketään kiinnostavampaa kuin Cheryl. Tottakai talli oli täynnä toistaan hurmaavempia naishenkilöitä mutta täytyihän Liamin hieman valikoida ettei tulisi hulluksi jonoksi asti olevien naisten kanssa. Pitäisihän punapään tämä ymmärtää ja olla nyt vähän kiitollinen siitä, että oli valikoitunut juuri nyt Liamin huomioon. Hän oikeasti yritti olla mukava ja asetti naikkosen ratsastuksen edelle.
"Voi miten harmillista", hän harmitteli, vaikkei ollut tosissaan. Sama pepsodent-hymy pysyi kuin liimattu Liamin kasvoilla ja hän siirsi tammansa käyntiin. Tessan pää saattoi painua matalalle mutta Liam tuudittautui omaan onnelliseen unimaailmaansa, jossa Tessa ja hän olivat komeampia kuin gp-ratsukot. Eihän hän pitkän tauon jälkeen tiennyt enää mikä oli oikein ja mikä väärin ja sama alkoi vähitellen päteä arkielämäänkin.
"Monen mielen olen muuttanut", hän virnisti. "Ehkä kierros mersussani auttaisi asiaa? Se on juuri vahattu."

Cherylin teki mieli kokeilla, oliko se tyyppi edes oikea. Vähän tökätä sormella otsaan. Tai vaikka vähän paukauttaa nyrkillä - sekin oli ihan hyvä vaihtoehto. Mistä tämä idiootti oli edes tullut? Oliko tämä joku vitsi, piilokamera? Miksei se voinut vain lopettaa? Mikä hitto oli vahattu?

"Mä haluun vaan tarkentaa", Cheryl aloitti hitaasti samalla pysäyttäen Veritaksen. "Onko mersu joku lempinimi sun munalle? Koska silloin vastaus on ei. Ja vaikka ei oliskaan, se on silti ei."

Vähän järkyttyneenä tämän keskustelun suunnasta Cheryl pyysi Veritaksen takaisin käyntiin. Punainen, kihara hiussuortuva oli karannut poninhännältä kasvoille ja heilui ärsyttävästi kasvojen edessä. Nainen veti sen takaisin päälaelleen.

Liam nauroi Cherylin järkytykselle aidon huvittuneesti. Tämä punapää oli aivan hulvaton.
"Saat ajatella mitä haluat", hän vastasi viattomasti olkiaan kohauttaen. "Kumpikin vaihtoehto on avoinna. Hyvin valitettavaa, jos ei kelpaa", hän harmitteli. Kukaan ei voinut väittää etteikö hän olisi yrittänyt ja ollut mukava.

Liamin nauru sai Cherylin nyrpistämään nenäänsä kuin lapset nähdessään iljettävää ruokaa. Cherylin mielipide mukavasta tuntuikin eroavan Liamin kannasta: Cherylistä oli mukavaa kun toinen henkilö oli hiljaa ja välinpitämätön punapäätä kohtaan. Liam ei ollut = Liam ei ollut mukava. Ei, Liam oli puhelias ja ärsyttävä klisee.

"Kelle valitettavaa, kelle ei", Cheryl nurisi ja viskasi poninhäntänsä toiselta olalta sivaltavalla liikkeellä selälle.