We were one with our destinies entwined

// Joku Miyatoa häirittemään, avoin peli siis!//

Vihdoinkin. Miyato oli odottanut tätä päivää kauan, nimittäin kuivaa kenttää. Tai edes kohtalaisen kuivaa! Se ainoa kuiva päivä tässä sateen riivaamassa maassa ja hän miltein juoksi tallille, satuloidakseen Coran Hän voisi vihdoin ratsastaa ulkosalla, muutoin kuin maastossa silloin harvoin, kun säät sen sallivat. Lisäksi hän ei oikein voinut mennä vielä ilman seuraa maastoon, koska oli hieman epävarma jalastaan, tai siis, sen puutteesta. Joten, kentällä työskentely oli enemmän kuin tervetullutta. Miyato oli verhonnut tammansa pirteän oranssieihin varusteisiin, ruskeaa satulaa ja suitsia lukuunottamatta. Varustettuaan hevosen hän talutti Coran kentälle.

Pikainen ponkaisu selkään ja hän rapsutteli hetken hevosen kaulaa. Puoliverinen oli oppinut ihailtavan nopeasti siihen, että Miyato nousi nykyään selkään niin sanotusti väärältä puolelta, sillä hän ei voinut ponnistaa proteesilla painoaan hevosen selkään. Oikealla jalalla se taas onnistui kevyesti, kuin mitään onnettomuutta ei olisi ollutkaan. Kevyt paine kyljillä sai tamman lähtemään käyntiin. Miyato hengitti syvään, nauttien siitä. Hän oli ollut onnellinen päästessään tamman selkään koulukisoissa, vaikka hurjaa menestystä ei ollut tullutkaan. Hevonen joutui kuitenkin vielä totuttelemaan Miyaton uuteen tyyliin ratsastaa, vaikka mukautuikin siihen upeasti. Hän kokosi askelta kerätessään ohjia, työstäen käynnissä voltteja ja pohkeenväistöä.
"Hieno tyttö, upea tamma. Olet mahtava."
Teki pahaa miten lähellä hän oli ollut myydä myös Coran pois onnettomuutensa jälkeen, kun ei halunnut koskeakaan hevoseen. Se tuntui pahalta, koska yhteistyö oli edelleen mahtavaa ja miltei saumatonta upean hevosen kanssa, joka teki aina parhaansa ratsastajansa vuoksi. Ratsastus oli omiaan piristämään miehen mieltä.

[Toinen pararatsastaja liittyy seuraan]

Päivä on ollut sateeton ja tuuleton, joten Paige oli osallistunut paikallisen ala-asteen liikuntatunnille vierailevana valmentajana puhumassa pyörätuoli urheilusta, koska luokalla on yksi poika joka istuu tuolissa eikä siitä itse ylös pääse. Aamupäivä oli ollut vauhdikas koska Paige myös opasti poikaa toimimaan koulussa ja vieraassa tilassa tuolin kanssa. Ei saa antaa tuolin estää elämistä.

Tallille hän ajeli hymyssä suin valkoisella mersullaan, joka ei ehkä loistanut kaikkein kiiltävintä itseään muutaman kurakelin jälkeen. Tänään on aurinkoinen ilma ja tiet kuivat, joten sen voisi ajaa pesulan kautta koiti talliin. Aurinkolasit estivät sopivasti häikäistymisen ja kuiva tie antoi mahdollisuuden ajaella mukavaa vauhtia eli himpun verran ehkä liikaa.

Kaasujalka rauhottui vasta tallintielle kääntyessä ja auto lipui tyylikkäästi kurasta huolimatta parkkiruutuunsa. Joku mies talutti juuri kimoa hevosta kentälle päin. Ehtisinköhän mennä hänen kanssaan. Jos Lonall on sisällä ja koivet kohtalaisen puhtaat, niin hänellä on mahdollisuus.

Pikainen rullaus tallinkäytävää pitkin ja ihmisten tervehtiminen ohi viilättäessä. Nainen on oppinut tavan kuljettaa kaikki tarpeellinen tavara ruunan luokse. Hän säilyttää saappaitaan, kypäräänsä ja raippansa ruunan kaapissa ettei tarvitse kiipeillä ylös vaihtamaan turhaan. Kaikki tavarat kerralla kantoon ja pesukarsinalle.

Paige harjasi ja varustoi Lonalin rivakasti sillä keli oli mitä mahtavin ja olisi kiva ratsastaa jonkun seurassa. Vaikka nainen pintelöikin vihreään satulahuopaan sointuvilla pinteleillä joka jalan, niin silti hän oli vartissa valmis ja lähti taluttamaan ruunansaa kohti ramppia.

Lonall käveli tottuneesti rampin viereen Paigen rullatessa ramppia ylös. Hän nousi ylös ottaen laidasta tukea ja siirtyi ruunansa selkään. Operaatio saattoi näyttää villiltä, koska ruuna seisoi lähes vapaana koko operaation ajan. Se on oppinut loistavasti seisomaan uudellakin rampilla.

Punnerrettuaan ruunan selkään hän kiristi viellä mahavyön ja kiinnitti jalkansa kumilenkillä jalustimeen. Kevyt purists ja ruuna siirtyi vapain ohjin käyntiin. Se kääntyi luontevasti ympäri matkasi kohti pääkenttää, jossa mies kimonsa kanssa ratsasteli.

Lonaal käveli lunkisti isolle kentälle, vaikka se onkin ensimmäistä kertaa ulkona englannissa liikutuksen aikana. Emme ole edes maastoon viellä päässeet, mutta onhan meillä aikaa. Tervehdin miestä tämän ravatessa meitä päin.

"Moikka, ihana sää ja hieno tamma. Olen muuten Paige muutettiin pari viikkoa sitten Lonalin kanssa tänne harjoittelemaan vähän vakavammin tätä kouluratsastusta", Paige esittäytyi ja huomasi samalla proteesin. Ahaa hän ei olekaan ainut pararatsastaja tallilla. Mikä tuuri sattua juuri samaan aikaan kentälle.

Miyaton proteesi saattoi tosiana vilahtaa ratsastushousujen lahkeen alta, kun jalassa ei ollut saappaita tai niiden varsia, vain pelkät jodhpurit. Mikä älynväläys sekin oli ollut, ei hänellä niin kiire ollut ratsastamaan. Moni tosin olisi voinut olettaa sukan värien pilkahtavan housujen alta, mutta kyllä sen myös nopeasti tunnisti proteesiksi.

Amerikkalainen siirsi tammansa pian hetkeksi käyntiin, antaen vapaampaa ohjaa, ennen kuin alkaisi työstää laukkaa.
"Ai, kiitos. Kultamuruseni ja silmäteräni."
Sormet rapsuttivat Coran harmaanruskeaa karvaa aivan vaistomaisesti, hänen hymyillessä naiselle.
"Täällä on hyvät valmentajat. Ainakin muut kuin minä. Aloitin vasta, palasin tänne Amerikasta."

Paige ei ollut viellä tutustunut paikallisiin valmentajiin vaan alkaa vasta verkostoitumaan. Mikä tuuri että sattui ratsastamaan juuri samaan aikaan valmentajan kanssa. Harmahtavalla tammalla ratsastanut mies osottautui valmentajaksi, mutta minkähän lajin. Ainankin hän ratsasti ihan mallikkaasti tammallaan, joka ei kyllä ihan huippuunsa trimmatulta kouluratsu möhköltä näyttänyt.

"Niin no niiden perässä me tänne tultiinkin ja ostittain työni takia. Minkä lajin vamentajia olet? Etsisin yhtä kouluvalmentajaa osaatko suositella ketään? Lisäksi olisi tarkoitus työskennellä myös puomeilla ja kavaleteilla, kun en itse pysty hyppäämään, mutta suostuvatkohan paikalliset estevalmentajat pitämään koulutuupparille kavalettiharjoitteita", Paige riemastui kuullessaan miehen olevan valmentaja.

Lonall hörähteli kauniille tammalle, joka sipsutteli siveästi hieman keskemmällä. Ruuna on rakastunut, tosin Lonall viihtyy kaikkien kanssa ja onkin nyt kärsinyt pienestä stressistä kun muutimme näin isolle tallille. Kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan, mutta eiköhän ruuna siitä rauhoitu ajan kanssa, kun tottuu liikenteeseen.

Miyato hymyili, Paige ei ollut ensimmäinen joka kysyi häneltä kouluvalmentajia.
"Valmennan itse kenttää, lähinnä aloittelevia ja nuoria ratsastajia."
Eli hän voisi käytännössä valmentaa mitä tahansa ja ymmärtäisi myös ratsastajan rajoittuneisuuden, kun oli itsekin joutunut opettelemaan ja opettamaan hevoselleen aivan uuden tavan ratsastaa.
"Mutta Caitlin O'Connor on loistava valmentaja. Hän valmensi minua kun kilpailin vielä kansainvälisesti kenttää. Ja kavalettien kanssa ehkä Theodore Morland, hän on myös huippu. Kiltti ja ymmärtäväinen."

Japanilais-amerikkalainen keräsi taas ohjaa ja korjasi asentoaan, nostaen laukan käynnistä. Hetken hän työsti laukkaa ympyröillä, kooten askelia. Pyydetysti Cora suoritti myös laukanvaihtoja askeleessa, korvat ratsastajaa kohti kääntyillen. Se oli täysin kuulolla ja hallinnassa. Työstettyään laukkaa riittävän kauan, hän hymyili ja siirsi Coran jälleen käyntiin.
"Mahtava tamma olet."

Ai kenttäratsastaja, mielenkiintoista. Mutta toisaalta kenttäkilpurilta hänen ratsunsa näyttikin. Ratsukko nosti laukan, jolloin Lonall myös ryhdistäytyi. Paige rauhoitteli ruunaansa äänellä, mutta keräsi kuitenkin ohjaa jo tuntumalle. Nainen jätti kankiohjaa löysälle, mutta otti nivel ohjan tuntumalle. Hän asetti ruunan molempiin suuntiin ensin käynnissä, mutta kun ruuna seurasi kättä hyvin nainen siirsi ratsunsa raviin. Jalustin on kiinnitetty ruunan satulan vastinhihnoihin ja kuminauhan estäessä jalustimen valumisen ja putoamisen pystyy Paige ratsastamaan ja keventämään lähestulkoon normaalisti.

Ruuna liikkui isoa pyöreää ravia pärskähdellen ilosta. Paigella on tapana käydä molemmat suunat isossa ravissa läpi ja sen jälkeen laukata hieman isompaa laukkaa avoimemmassa muodossa, niin hän teki nytkin. Ruuna liikkui hyvin ja tuntui hyvältä.

Nainen vilkuili samalla toisen ratsukon tekemisiä. Tamma liikkui hyvää laukkaa eikä juurikaan puhaltanut vaikka olikin jo hetken tehnyt laukkatyöskentelyä. Selkeästi kilpailukunnossa edelleen.

Paige siirsi hetkeksi käyntiin taputtaen ruunan kaulaa, joka kimmelsi auringossa. Välikäynnit aina ennen kuin otetaan kanget käteen. Paige taivutteli ja pyysi ruunaansa mahdollisimman matalaan muotoon.

"Hyvä poika"; Paige totesi ja vapautti Lonalin jumpasta pitkälle ohjalle harmaan tamman siirtyessä myös pitkälle ohjalle.

"Aijotteko käydä maastossa, en ole viellä käynnyt ramppia kauvempana, niin voitaisiin liittoutua seuraanne jos aijjotte kävellä jonkun lenkin. Yksin en uskalla vaikka Lonall onkin viilipytty", Paige aloitti keskustelun tyngän.

Cora oli edelleen täydessä kilpakunnossa, Andrean kilpaillessa sillä edelleen. Jos mahdollista, tamma taisi olla kovemmassa kunnossa kuin vuosi sitten hänelle tullessaan oli ollut. Ruunikonkimo pudisteli päätään oikein kunnolla kun sai vapaampaa ohjaa. Miyato vilkaisi naisen kysyttyä häneltä maastosta. Niin, no. Hän ei ollut käynyt maastossa sitten sen jälkeen kun oli äitinsä kanssa viimeksi Phoenixissa maastoillut Quirilla.

"Voisin tullakin. En ole yksin vielä täällä uskaltanut minäkään, vaikka hevonen onkin tuttu ja maastotkin."
Kroppa ei vain pelannut enää ihan samalla tavalla. Hmph, noh, siihen tottui, kuten kaikkeen.
"Mennäänkö?"
Hän pysäytti tamman portin viereen ja hyvin helpon näköisesti avasi sen hevosen selästä.

"Joo, mennään vain", Paige totesi ohjatessaan Lonalin tamman perään. Tänään voidaan tehdä kevyempikin treeni tai sitten palaamme viellä takaisin kentälle, mutta katsotaan. Maastoseuraan oli tartuttava välittömästi.

"Näytä sinä tietä kun tunnet reitit, ei tarvitse mennä kauas jos tässä on joku pikku verkkalenkki niin se me mielellään tutkitaan", Paige loi jälleen keskustelun tynkää.

Lonall seurasi mielellään uusinta ihastustaan, eikä se edes vilkaissut tallille tai rampille päin.

Cora kulki tottuneesti edellä.
"On näitä maastoja tullut tongittua."
Miyato hymähti hevosensa selästä. Cora kulki rauhallisin askelin ja vapain ohjin, nauttien saamastaan rennosta loppuverkasta.

Lonalille nämä olivat sopivat välikäynnit, sillä ratsukko palaisi viellä kentälle työskentelemään. Miyato oli melko hiljainen, joten Paige yritti keksiä tekemistä.

"Niin tämän Caitlin O'Connor minä tiedänkin ja häneen olen ollut jo alustavasti yhteydessä. Naista hiukan epäilyttää uusin hankintani. Minulle on tulossa lähipäivinä Hollannista 6 vuotias friisitamma, jonka kanssa olisi tarkoitus edetä samaan pisteeseen kuin Lonall tai kentieäs kehittyä ja sitten katsoa tulevaan", Paige rupatteli antaessaan Lonalin siirtyä tamman viereen, mutta säilyttäe kuitenkin välimatkaa hurmuri tammaan.

Seutu oli kaunista ja hyvin hoidetua. Täällä taitaa joku firma hoitaa istutukset tallin alueelle, koska hyvin rajattuja kukkapenkkejä odotteli istutuksia ja osassa oli ikivihreitä kasveja.
"Kartanolle on kuulemma palkattu uusi puutarhuri, hoitaakohan se nämä tallialueenkin penkit", Paige jatkoi ja ihasteli maisemia.

Siinä missä nainen ihasteli maisemia, niin ihasteli Lonall tammaa.

Cora ei liiemmin välittänyt siitä huomioiko toinen hevonen sitä. Se asteli tyynesti eteenpäin, pärskähdellen tasaisin väliajoin. Omistajansa taas oli sen verran ujo, ettei tiennyt paljonko oli sopivaa pälättää ja kysellä.
"Vau. Friisiläiset on vaikuttavan näköisiä."
Amerikkalaisvalmentaja nyökkäili hymyillen.
"Minä en tiedä mitään niistä työntekijöistä... Saattaahan se olla. Miksi O'Connor epäilee hankintaasi?"

Paige ei tiennyt miten kuvailisi tulevaa haastettaan. Lonalin kanssa oli ollut niin helppoa.
"Se on ensimmäinen hevonen jonka koulutan kokonaan itse tähän yhden jalan touhuiluun. Se on perusratsastettu, mutta kuulemma melko reaktiivinen. Ratsastin sillä jo käyntiä itsenäisesti ja totutin sitä Hollannissa kouluraippaan. Sen ratsuttaja on ottanut tarpeeni huomioon, mutta silti se on astetta jännittävämpää. Ja kai O'Connor epäilee taitojani. Eihän hän ole kertaakaan viellä valmentanut minua edes Lonalin kanssa", nainen vastasi.

Ratsukot kävelivät tyytyväisenä lenkillä, joka oli nyt johdattanut heidät oletettavasti puoliväliin, koska tie alkoi kaartua takaisin päin. Paige oletti että mies oli johdattanut heidät vierasparkin kautta jollekin lämmittelylenkille.

"Hevoset oppivat nopeasti. Cora hämmästeli kaksi ensimmäistä kertaa. En tietty tiedä mikä tilanteesi on, paljonko se eroaa omastani. Ja tämä tamma on muutenkin lauhkea kuin lammas asioiden suhteen. Sekin auttaa."
Miyato yritti kannustaa. Olihan se vähän riski,mutta hevoset olivat yleisesti ottaen todella fiksuja eläimiä.

Miyaton jalka näytti kuitenkin toimivan edes osittain. Tokaisin siihen "Koko oikea jalkani on toimeton ilman virkaa tai voi siihen ripustaa saappaan. Ja pystyn tosin nousemaan sen varaan tukien avulla", nainen totesi.

"Olenko röyhkeä jos kysyn mitä sulle kävi, jotta sait pararatsastajan tittelin", Paige tiedusteli varovaiesesti. He olivat onneksi jo niin läheellä tallia, että kiusallisessa tilanteessa ei olisi tarvinnut olla kauaan.

"Auh. Ei kovin mukavaa. Pisteet siitä että ratsastat silti."
Miyato vilkaisi hymyillen vierellään ratsastavaa naista.
"Et, se on aika julkinen salaisuus. Kaaduin estekisoissa , hevonen tuli päälle. Luut, hermot ja verisuonet kaikki samassa nipussa, ei mitään tehtävää. Sain sitten proteesin polvinivel mukaan lukien, reisi on sentään ihan oma vasemmassa jalassa."

Huh hurjan kuuloista, mutta toisaalta harjoittihan hän vaarallisinta lajia mitä hevosten kanssa voi tehdä.

"Ikävää, no minulla vähän tylsempi vaihtoehto. Olin auto-onnettomuudessa isäni ajettua maasturimme eteen kiilanneen rekan alle. Molemmat jalkani litistyivät konepellin tultua ruttuun, mutta henkiolisi mennyt jos olisimme olleet pienemmällä autolla liikkeellä. Vasenjalka kuntoutui täysin mutta oikea vain roikkuu mukana. Verenkierto siellä pelaa, koska ei se kuolioonkaan mene, mutta ei sillä juuri mitään tee", Paige vastasi miehen loukkaantumiseen, vaikkei hän kysynyt naisen vaivasta.

No nyt ollaan melkein tuttuja jo kun kerta tiedetään toistemme vammat. Ratsukko kaarsi takaisin tallialueelle ja jatkoivat matkaa kohti pääkenttää.

"Riittikö teille vai tuletteko viellä kentälle", Paige kysyi mieheltä. Hän oli aikeissa viellä treenata Lonalia.

"Mm, ei se nyt sinänsä tylsempi ole. Ironista on että loukkaannuin rataestekilpailuissa, enkä kenttäratsastajana kenttäkisojen maastoesteosuudella. Se olisi ollut kuitenkin, noh, todennäköisempää."
Miyato naurahti hieman nuivasti. Ei hän olisi arvannut loukkaantuvansa pahasti rataesteillä. Huokaus. Tosin, Huzzlen kanssa mikään ei ollut ihme. Hän pysäytti tammansa tallin ovien eteen, nyökäten.
"Meille riitti joo, tässä oli hyvä loppuverryttely. Kiitos seurasta."

Paige oli huojentunut koska mies ei suuttunut tai loukkaantunut kun hän uteli vammautumisesta. Tämä perja-aattessa kuului hänen työhönsä, kun hän toimii toisten vammautuneiden kanssa. Ensin on pystyttävä puhumaan tapahtuneesta ja seurauksista.

Nainen naurahti miehen tuurille loukkaantua kentäratsastajana rataesteillä, mutta toisaalta hevoset ovat hyvin arvaamattomia ja olihan hänellekin ehtinyt harrastajana sattua vaikka mitä.

"Kiitos itsellenne seurasta ja lenkin näyttämisestä. Me menemme viellä hetkeksi treenaamaan päivän aihetta ravin kokoaminen ja lisääminen, etenkin siirtymät tuottaa meille pieniä kompastuskiviä ja kaipa niitä ainaisen rasitavia laukanvaihtosarjojakin täytyy alkaa treenaamaan. Yksittäiset menee niin mukavan kivuttomasti", Paige naurahti ohjatessaan ratsunsa takaisin kentän suuntaan.

Lonall vilkui koko matkan kentälle mitä uusi ihastus puuhasteli. Kuitenkin ruuna heräsi heti kun keräsin ohjat tuntumalle ja siirryin raviin. Paige ratsasti ravissa avotaivutusta ja lävistäjiä. Tarkoituksena oli saada hikeä pintaan ja katseltua kaikki kentän nutkat läpi.