Yes boss, no boss.

/ Sanna ja Kai mestoille!/

World Cup oli saanut irlantilaisratsastajan vain huonolle tuulelle. Hän oli välittänyt mielipiteensä jo myös Hans Niedermannille, Danza Kuduron omistajalle. Ruuna oli kyllä tehnyt puhtaan radan, mutta ratsastus oli näyttänyt kamalalta ja sijoitus ollut surkea miehelle, joka oli voittanut aikanaan huippuorillaan samat kilpailut, eikä edes kerran vaan kahdesti. Joten nyt kun oli palattu Rosings Parkiin, mies oli enemmän kuin huonolla tuulella. Häntä lohdutti vain tieto siitä, että tuo ruuna jäisi pian eläkkeelle, jonka jälkeen hevonen ei olisi hänen murheensa. Se joko jatkaisi Andrea Rowen valmennushevosena tai muuttaisi takaisin Saksaan omistajallensa. Hienoa, mahtavaa. Hän ei haluaisi katsella kyseistä muulia pidempään kuin oli pakko.

Vaikka matka oli vaatinut veronsa, raahautui Artemis palaamista seuraavana aamuna tuttuun tapaan tallille. Hän asteli valmentajien neuvottelutilasta talliin, vetäen hihojaan samalla alas. Joku voisi kuvitella hänen käyvän pistämässä heroiinia suoneen, mutta mies oli vain uusinut nikotiinilaastarit ihollensa. Töissä kun ei voinut edes höyrytellä sähköisellä savukkeella, oli hänen pakko selvitä näillä. Olisihan tietty purkka ollut vaihtoehto, mutta Cavanaguh ei kokenut purukumin jauhamisen sopivan itselleen. Se oli teineille ja halvoille naisille. Nähdessään hevosenhoitajansa katse terästäytyi.
"Rosier, haetko Weltuntergangin sisälle ja laitat estevarusteet? Menen maneesiin laittamaan esteet. Ratsastan sillä noin tunnin. Jos sillä aikaa laittaisin Besserwisserin kuntoon ja verryttelet sen. Estevarusteet myös."
Hän oli antanut sen verran periksi, että itse palkkaamasa hoitaja saattoi verrytellä hänen hevosiaan. Se oli jo suuri myönnytys, mutta mitä iloa olisi hoitajasta, jonka taitoihin mies ei luottanut? Typeräähän se olisi ollut, enemmän kuin mitään muuta.
"Ennen kuin alat verrytellä, kylmää Danza Kuduron jalat ja laita MSM-linimentti sekä villapintelit. Sille tulee hieroja kahdelta, varmista että se on silloin sisällä."

Rosings Park tuntui jälleen samalta kuin kaksi vuotta aiemmin, kun Kai oli saapunut sinne. Se oli hieno, iso, potentiaalinen ja hän viihtyi siellä. Syynä oli saatu mahdollisuus Artemis Cavanaughn hevosenhoitajana. Hän oli tarttunut tilaisuuteen nähtyään valmentajan hevoset tallilla ja astellut suoraan miehen puheille. Onneksi, sillä nyt elämä hymyili jälleen.

Kai oli napannut käytävältä kaksi nuorta hevosenhoitajaa, joiden kanssa jutteli sujuvasti niitä näitä. Jutut valuivat välillä vähän turhan flirteiksi, mutta niin kauan kun naiset kikattelivat, koskettelivat hiuksiaan, räpsyttivät ripsiään, katselivat varovasti hänen suuntaansa ja hymyilivät, Kai tiesi olevansa oikeilla jäljillä. Hän unohti juttunsa siinä samassa kun näki Cavanaughn käytävällä ja suoristautui valmiina ottamaan vastaan tehtävänsä. Sitä vartenhan hän siellä oli. Mies kuunteli ohjeet ja nyökkäsi.

”Weltuntergang sisään estetreeniä varten, Besserwisser verryteltynä tunnin päästä, Danza Kuduron jalat”, hän toisti tarkasti ja asetteli tehtävät mielessään aikajärjestykseen. Kai hymyili arvostamalleen ratsastajalle kiitoksena mahdollisuudesta ratsastaa ja mikäli muita ohjeita ei tullut, hän lähti hakemaan hevosia sisälle. Ensin Zeja kuntoon ja maneesiin, sitten Duran jalkojen hoito ja nopeasti Vichy kuntoon ja verryttely ennen kuin Cavanaugh olisi valmis ensimmäisen kanssa. Hän saisi työskennellä reippaaseen tahtiin, mutta se ei haitannut - mukavampaa vain kun oli tekemistä.

Vaaleanpunaiseen puettu sysirautias odotti itämaneesin viereisessä yksityistarhassa kun tummahiuksinen hoitaja asteli sen luo suurimpia lätäköitä väistellen ja napsautti narun portille saapuvan orin riimuun. Hän rapsutti hevosen otsaa sen tunkiessa ihan iholle ja nauroi eläimen hyväntahtoisuudelle. Se oli ehdottomasti hänen suosikkinsa tähän mennessä. Mies talutti sen talliin ja riisui tarhavarustuksestaan huuhdellen jalat mudasta ja siistien karvan oikein päin useammalla harjalla ennen kuin ehti edes rapsuttelemaan mutaa kavioista tai siistimään jouhia. Hän tiesi puunata hänen vastuulleen annetut kilpahevoset tarkasti ja varusti Weltuntergangin estevarusteisiin heittäen sille vielä fleecen selkään ennen kuin talutti ratsun maneesiin sitä varmasti jo odottavalle miehelle. Kai tarjoutui taluttamaan sitä muutaman kierroksen ellei Cavanaugh ollut vielä valmis.

Artemis oli tähän mennessä ainakin ollut oikein tyytyväinen valintaansa. Nuori mies hoiti työnsä hyvin ja tuli toimeen myös Vichyn kanssa, joka osasi toisinaan olla hankala ori. Se vaati vain tietynlaista käsittelyä ja hän olikin ohjeistanut uuden hoitajan siitä heti. Ettei joutuisi irtisanomaan tuota kun olympiaratsunsa pisti tallia remonttiin kun ei sietänyt hoitajaansa. Hän nyökkäsi tuon toistolle ja katosi sitten maneesiin. Maneesissa irlantilaisratsastaja asetteli esteet paikoilleen, laittaen yhden alle metrisen, pari metrin, ja muutaman joiden korkeus vaihteli 120 sentin ja 150 sentin välillä. Hän koettaisi tänään nuoren orinsa kanttia ja tekniikkaa isommilla hypyillä.

Irlantilainen oli hakenut itselleen kupillisen kahvia siinä esteiden asettelun lomassa, nyökäten kun Rosier tarjoutui hetkeksi kävelyttämään nuorta oria. Hän katseli sysirautiasta lupaustaan syrjäkarein, hymyillen. Päivä päivältä ja kuukausi kuukaudelta Zeja alkoi vain näyttää enemmän isältään. Artemis olisi valehdellut jos olisi väittänyt ettei se miellyttänyt häntä. Muutaman minuutin päästä ratsastaja veti kypärän päähänsä ja hanskat käteen. Hän veti fleecen hevosen selästä ja ojensi sen hoitajalle, nousten selkään hyvin sulavasti. Samantien kunnolla töihin. Verryteltyään nuoren orin hyvin käynnissä ja ravissa valmentaja aloitti laukkatyöskentelyn. Jos oikein pinnisti, saattoi kasvoilla nähdä hymyn. Hän oli niin tyytyväinen nuoreen lupaukseen, jota oli saanut kunnian ratsastaa.

Kai talutti hyväkäytöksistä oria maneesin ympäri kerran, kaksi, niin monesti kunnes ratsastaja oli valmis. Hän vilkaisi rannekelloaan kevyen tallitakin hihan alta ja teki minuuttiaikataulun itselleen. Hän rakasti sitä kuinka saattoi rakennella mielessään työjärjestyksen ja aikataulun ja vielä noudattaa sitä. Vuosien kokemus hevosten parissa oli tehnyt tehtävänsä ja hän saattoi arvella, kauanko mihinkin tehtävään menisi. Hoitaja pysäytti ratsun ja tarjoutui ottamaan loimen ennen kuin lähti tallin puolelle muihin hommiin. Hän vei loimen siististi viikattuna paikalleen ja siirtyi sitten huoltamaan Danza Kuduron jalkoja.

Vaaleanpunarautias ruuna oli näyttävä, mutta sillä oli vahva luonne hoidettaessa ja talutettuaan hevosen pesukarsinaan Kai sai komentaa sitä pysähtymään muutamaan kertaan ettei se lähtenyt kävelemään. Hän kumartui jalkojen ääreen ja vilkuili kelloaan aina jokaisen tehtävän jälkeen. Hän ehtisi kyllä. Hän pintelöi jalat tottunein ottein ja talutti hevosen sitten karsinaan odottamaan hierojaansa. Villapinteleitä oli turha viedä ulos sotkeutumaan, kun sen oli muutenkin määrä olla pian sisällä.

Oritarhoilta löytyi viimeinenkin hevonen ja Kai haki Besserwisserin talliin pitäen kiirettä. Hän sai työskennellä tehokkaasti, riisua loimet sivuun laittaakseen ne myöhemmin paikalleen ja harjata helposti herneet nenäänsä vetävän hevosen rauhallisesti mutta aikaa vastaan juosten. Toistaiseksi yhteistyö Vichyn kanssa oli toiminut, sillä Kai käsitteli hevosia herkkyydellä ja luki niitä jatkuvasti ennakoidakseen mahdollisen epätoivotun käytöksen. Hän oli saanut selvän ohjeistuksen hevosen herkkähipiäisyydestä ja piti sen mielessään toimiessaan sen kanssa.
”Odotahan siinä hetki”, hän sanoi hiljaa hevoselle taputtaessaan sen kaulaa ja kipaisi hakemaan kypäränsä. Päällä olevat vaatteet saivat kelvata, vaikka kaapista olisikin löytynyt upean nahkasaappaanvarret ja kengät. Hänellä oli yllään yhdet ratsastushousuistaan ja jaloissa joka säähän sopivat, ruskeaa nahkaa olevat turvakärjelliset nauhanilkkurit.

Kai talutti Vichyn maneesiin viheltäen ennen kuin avasi oven ja lähti taluttamaan oria pari kertaa kentän ympäri ennen kuin nousisi selkään. Pysäyttyään sen kaartoon hän kiinnitti vielä taskussaan olleet kannukset kenkiinsä ja kiipesi helpolla heilautuksella ruskeaan estesatulaan. CSI4*-tason ratsu tuntui aina itsetuntoa hivelevältä ja hän keräsi ohjat löyhästi käteensä ennen kuin siirsi hevosen eleettömästi käyntiin. Sivusilmällä mies toki seurasi, mitä työnantaja teki, mutta keskittyi ihailtavalla intensiteetillä omaan ratsastukseensa, vaikka kyse oli vain lämmittelystä. Hän piti jalkansa kiinni hevosen kyljissä, mutta avut olivat vakaita, tarkoin harkittuja ja pienieleisiä. Jos jollakin, tällä hevosella hän kehittyisi ratsastajana enemmän kuin vuosiin. Kai siirsi hevosen raviin ja kevensi tasaisesti ottaen paljon puolipidätteitä herätelläkseen ratsun työntekoon. Hän teki taivuttavia ja asettavia liikkeitä hakien mustaa oria näyttävään peräänantoon.

Siinä missä vielä vuosi sitten maneesin oven avautuminen olisi saanut nuoren orin hätkähtämään ja ottamaan sivuaskelia. Nyt se keskittyi laukkatyöskentelyyn aivan samalla teholla, välittämättä siitä että ovi aukesi ja Besserwisser saapui hoitajan kanssa maneesiin. Selässä oleva ratsastaja ei edes kiinnittänyt huomiota, ottaen muutaman kerran pienet verryttelyhypyt.

Kun esteiden korkeus nousi, näki Zejan korvien asennosta jo miten hevonen epäröi lähestymisessä. Pohkeet kiinni kylkiin tiivisti, kunnon tuki ja pieni muistutus esteraipalla etulavalle saivat kuitenkin hevosen ponnistamaan ratsastajan haluamasta kohdasta hyppyyn. Orin laskeuduttua 150 senttiseltä pystyltä Artemis otti sen käyntiin, hieroen kaulaa tyytyväisenä. Muutama kuukausi sitten hypyt ratsastajan kanssa näin korkeilla esteillä olivat olleet karkeita, epämukavia istua ja hevonen oli ollut todella epävarma. Nyt niihin oli saatu kaivattua varmuutta ja hypyssä oli mukava istua. Tekniikka oli saatu siirretyksi näille isoillekin esteille. Eivät ne ratana vielä menisi, mutta pikkuhiljaa. Zejalla ei ollut vielä kiire.

Irlantilainen keräsi uudelleen ohjat ja nosti laukan. Hän näytti välillä ratsastavan vain ajatuksella hevosiaan, avut olivat suurimman osan ajasta hyvin huomaamattomia ja pieniä. Ensin okseri, siitä sarjalle. Metrin muuri, kolmoissarja ja loppuun kaksi isoa pystyä. Hän tuki hevosta kokoajan, tehden päätökset yhteisymmärryksessä hevosen kanssa. Lopulta Artemis siirsi parin ravikierroksen kautta nuoren orin käyntiin, silittäen sen hionnutta kaulaa tyytyväisenä. Hän ei hymyillyt, mutta tyytyväisyys näkyi ilmeestä.
"Hieno poika."

Vichy pärskähti nostaessaan laukan pehmeästi. Kai silitti sen kaulaa lyhyesti ennen kuin alkoi työstää laukkaa toisen ratsukon kulkiessa taidolla esteeltä toiselle. Kunpa hän joku päivä olisi samassa tilanteessa kuin Cavanaugh, että saisi ratsastaa omia tai lainahevosia maailmancupissa ja olympialaisissa. Tuon harjoittelukin näytti hänen silmiinsä hyvältä ja hän yritti parhaansa löytääkseen täydellisen istunnan ja tavan ratsastaa paitsi juuri tätä hevosta, myös muita. Mies myötäsi laukkaa lantiollaan ja pyöritti Vichya ympyröillä ottaen välistä myös laukanvaihtoja lävistäjällä useamman peräkkäin, sillä tiesi taitavan estehevosen sellaiseen pystyvän.

Vichy siirtyi aktiivisen lämmittelyn jäljiltä hyvin kuuliaisesti käyntiin, kun Kai huomasi työnantajansa lopettelevan.
”Voin jäähdytellä sen jos tahdot vaihtaa?” Hän tarjoutui ratsastettuaan lähemmäs. Kävellessäkään hän ei antanut ratsunsa luistaa työnteosta.

Artemis vilkaisi hoitajaansa ja nyökkäsi. Ihan hyvä ajatus, hänen pitäisi ratsuttaa tänään vielä Taffel ja pitää yksityisvalmennus Andrealle No Commentsin kanssa. Hän pysäytti nuoren orin keskelle maneesia ja taputteli sen kaulaa. Hieno poika, hienosti se oli mennyt. Muutama vuosi ja hän voisi loistaa Weltuntergangin kanssa jo oikeissa kilpailuissa ja jättää nuorten hevosten sekä muut leikkiluokat sikseen. Irlantilaisratsastaja jalkautui ja vilkaisi kelloa.

"Kun saat Weltuntergangin takaisin tarhaan, ota Affair To Remember varustettavaksi. Ratsutan sitä tämän jälkeen. Voit verrytellä senkin valmiiksi."
Olisipa Artemikselle vähemmän projektia kun voisi alkaa suoraan tappelemaan tamman kanssa asioista. Kain jalkauduttua Artemis nousi mustan huippuorinsa selkään, silitellen sen kaulaa. Hän oli niin tyytyväinen ostokseensa. Hän kokosi ohjat käteensä, nostaen suoraan laukan. Hän työsti laukkaa hetken, ennen kuin lähti niille muutamalle esteelle, jotka oli laittanut valmiiksi Vichylle sopiviksi.

Kai pysäytti Besserwisserin ja hypähti alas selästä. Hän sääti jalustimet toivottavasti oikean pituisiksi pidemmälle ratsastajalle ja tarjoutui sitten ottamaan Weltuntergangin. Hän tarjosi vaihdossa mustaa oria ja kuunteli saamansa ohjeet nyökäten lyhyesti.
”Vajaan tunnin päästä?” Hän kysyi laskeskellen että valmiiksi lämmitellyllä hevosella Cavanaugh tuskin käyttäisi aikaa kokonaista tuntia kun jonossa oli muitakin hevosia. Hän muisteli Niedermannin kaunista tammaa ja toivoi ettei se keksisi olla pilalle hemmoteltu prinsessa sinä päivänä. Hän oli nähnyt sitä puolta jo tarpeeksi kun Andrea oli käsitellyt hevosta.

Hionnut ratsu sai kiertää talutettaen maneesia niin kauan että oli kuivunut edes osittain ja hengitys oli tasaantunut. Kai talutti Zejan talliin ja ensitöikseen otti kypärän päästään ja pöyhi hiuksensa sekaiseksi pehkoksi. Hän riisui orin varusteista käytävällä laittaen kylmät jalkoihin siksi aikaa, että se kuivuisi ennen tarhaan laittoa. Solarium vaikutti hyvältä ratkaisulta ja Kai talutti hyväkäytöksisen orin sinne kuivumaan. Sitten Affair To Remember tarhasta vain. Mies tiesi odottaa ihan mitä vain eikä ollut kovin mielissään siitä, mutta työtehtävänä sekin meni. Hannoverilainen tuli ihan odotetusti hänen luokseen huomion perässä ja seurasi talliinkin nätisti. Se alkoi perseillä vasta kun Kai jätti sen käytävälle hetkeksi viedessään loimet ja suojat pois ja hakeakseen harjat. Typerä tamma. Hän antoi sen kuopia maata ja jätti sen suuremmitta huomiotta kun palasi ja alkoi vain sukia loimen litistämään karvaan kiiltoa. Häntä heilahti kiukkuisesti mutta kaikkeen hevosten kanssa tottunut Kai ei hätkähtänyt vain jatkoi töitään.

Kelloa vilkaistuaan Kai talutti varustetun ruunivoikon maneesiin ja keinahti selkään kiinnittäen kypäränsä leukahihnan siirtäessään hevosen käyntiin uralle. Hän aisti jo nyt, että tamma oli herkkä ja hän kohteli sitä sen mukaisesti. Nuori ja selvästi reaktioherkkä hevonen otti muutaman kiukkuisen spurtin vieraalla ratsastajalla Kain yrittäessä koota sitä käynti- ja ravityöskentelyyn. Se tuntui sinä päivänä jopa tarkemmalta kuin Vichy, mikä sai Kain lähinnä ottamaan sen haasteena ja etsimään hevosesta parasta suoritusta jo lämmittelyssä.

Artemis aikoisi kyllä käyttää Besserwisserin kanssa hyvän tovin. Ori oli kuitenkin ollut tallin liikutuksella hänen poissaollessaan (ja no, myös Andrean) eikä hän luottanut oikein kumpaankaan olympiaratsunsa kanssa. Hän jatkoi orin lämmittelyä vielä tovin, hakien sen tutulle tuntumalle. Pitkästä aikaa hänellä oli ratsu joka oikeasti tuntui sopivan hänelle ja palikat loksuivat jälleen paikoilleen yhteistyön osalta.

Hän oli jo jäähdyttelemässä oria kun Kai palasi maneesiin tamman kanssa. Artemiksella ei ollut mikään kiire päästä vaihtamaan Besserwisseriä kiukuttelevaan tammaan, joten hän antoi kaikessa rauhassa Kain verrytellä tammaa, kun itse kävelytti omaa oriaan kuivaksi. Kun Besserwisserinkään jäähdyttely ei enää tarjonnut tekosyitä, hän huokaisi ja laskeutui alas.
"Vaihdetaan."

Kai ratsasti oikein mielellään työnantajansa nähden ja sai lämmittelyn lopuksi Taffelin kulkemaan siististi ja oli oikein ylpeä siihen. Hän kaipasi jälleen valmennukseen saadakseen vinkkejä parempaan ratsastukseen, sillä huomasi tekevänsä välillä typeriä aloittelijoiden mokia kuten myötäämällä liikaa tai menettämällä tasapainoisen asennon nojaamalla jommalle kummalle puolelle liian kanssa. Hän taputti tamman kaulaa ja hidasti se käyntiin kuultuaan Artemiksen sanat eikä epäröinyt ollenkaan, etteikö olisi lämmitellyt sitä hyvin. Hän pysäytti ratsunsa uran sisäpuolelle ja tarjosi laskeuduttuaan hevosta toiselle miehelle.
”Toivottavasti se sai purettua suurimman häsellysenergiansa jo minun kanssani”, hän toivoi tarttuen upean Besserwisserin ohjiin. Ori ansaitsi hänen kaiken kunnioituksensa upeana olympialupauksena ja hän tiesi kohdella sitä hyvin.
”Ratsastatko vielä sen jälkeen?”

"Toivon samaa. Tosin, minusta tuntuu että se tuittuilee kanssani vain tuittuilemisen ilosta."
Artemis mutisi samalla kun ojensi Besserwisserin ohjat groomillensa. Pitkä irlantilainen ponkaisi itse tamman selkään. Se otti ensimmäisenä muutamia ristiaskelia, viskellen päätään.
"En. Verryttelen tämän kanssa vielä. Jos tulet sen hoidettuasi laittamaan muutaman esteen tälle sopivalle tasolle. Ja ottamaan tamman kiinni kun putoan alas."
Taffelilla kun oli hurmaava tapa poistaa Artemis selästään aina epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin. Mies puuskahti ja pyöräytti silmiään kun pyysi hevosen raville. Kootussa askeleessa kulkeva tamma viskeli häntäänsä, pureskellen kuolainta ja se näytti vain miettivän seuraavaa siirtoaan. Mitä se voisi keksiä? Mies huokaisi syvään, jääden yksin maneesiin paholaistammaksi ristimänsä hevosen kanssa, kun Kai livahti tallin puolelle hänen ihanan orinsa kanssa.

Kai naurahti työnantajansa sanoille Taffelista, jota ei voinut kutsua leppoisimmaksi ratsuksi. Eiköhän taitava kilparatsastaja kuitenkin kyydissä pysyisi. Hän taputti Besserwisserin kaulaa ja seurasi kuinka mies ratsasti tulisieluista tammaa nyökäten tuon sanoille.
”Selvä, palaan kohta. Yritä pysyä siihen saakka kyydissä”, mies heitti väläyttäen leveän hymyn ja katosi orin kanssa tallin puolelle. Hän hoiti sen nopeasti varusteista kuivumaan solariumiin ja nappasi Zejan samalla kertaa pois sieltä ja vei sen tarhaansa loimitettuna. Siivottuaan Besserwisserin varusteet käytävältä hän siirtyi takaisin maneesiin pyörähdettyään ensin vessan kautta jotta sai siistittyä ulkomuotonsa ja hiuksensa kypärän jäljiltä. Kai asteli maneesin hiekalle katsomaan kuin Artemiksen ja Affair To Rememberin harjoittelua.
”Mihin haluat esteet?”

Artemista ei liiemmin naurattanut ajatus putoamisesta, mutta äännähti väkinäisesti. Hän ei kuitenkaan halunnut olla aivan kivikasvo, vaikka se olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto kuin se epämääräinen äännähdys. Kain palatessa maneesiin hän antoi vain ohjeeksi laskea esteitä noin metriin ja sataankahteenkymppiin. Hän työsti laukkaa Kain tahiessa esteiden kanssa. Vaihdot kirvoittivat tammasta napakan pukin. Käyttäytyisi nyt.

Kai siirtyi laskemaan esteitä kuten ratsastaja halusi ja asetteli puomit tarkasti kohdalleen. Hän vältteli likaantuneiden käsien pyyhkimistä housuihinsa joten joutui pyyhkimään niitä vasten toisiaan ja etsisi myöhemmin paikan pestä ne.
”Kipakka, eh?” Hän heitti pukkia tarjoavan tamman ratsastajalle virnistäen. Hän siirtyi seuraaville esteille tarkkaillen samalla ihailemansa miehen ratsastusta. Se näytti niin vaivattomalta ja luonnolliselta, kuin Artemis olisi syntynyt hevosen selkään. Hän toivoi vielä joskus olevansa siinä tilanteessa itsekin.
”Käykö nämä?”

Vahva veikkaus oli että irlantilainen oli syntynyt ainakin kypärä päässä, jos ei nyt ihan hevosen selkään. Hän oli kuitenkin ikänsä omistautunut ratsastukselle ja hevosille, sen huomasi.
"Raivostuttava."
Hän napautti kevyesti raipalla, tehden palautteella selväksi ettei tällainen ollut sallittua. Hän nyökkäsi ja vaihtoi lauka. Näpäytyksestä närkästynyt tamma potkaisi hypystä laskeuduttuaan esteen puomit alas.
"Helvetti, et ole tosissasi..."
Artemis mutisi ja toi Taffelin sarjalle, jonka tamma taas hyppäsi loistavasti.

Kaita huvitti työnantajansa turhautuminen Taffelin leikkisään toimintaan ja hän sai vain vaivoin piilotettua naurahduksen. Esteen pudotessa hän kipitti kiireesti nostamaan sen hyräillen samalla jotakin tallin radiosta kuulemaansa renkutusta. Hän ei edes huomannut pitävänsä ääntä, vaan napsutteli hyräilynsä tahdissa kengänkärkeä hiekkaan ja sovitti rytmin hevosen laukka-askeliin. Oli siinäkin ammattilainen.

Irlantilaisratsastaja oli todella ärsyyntynyt tamman käytökseen. Hän sai haluamansa harjoitukset tehdyksi tamman kanssa. Sen tehtyään Artemis otti hevosen käynnin kautta pysähdykseen, hypäten alas satulasta varsin liukkaasti.
"Pyydän työntekijöitä siivoamaan esteet, jäähdyttele sinä tämä. Voit lähteä kotiin kun olet valmis."
Artemis veti kypärän päästään kun asteli maneesista talliin ja sieltä autolleen. Helvetin tamma.

Kai hengaili rennosti radan keskellä pysyen kuitenkin poissa ratsukon tieltä ja seurasi harjoitusta, josta näki että asialla oli sekä taitava ratsastaja että hevonen. Taffel oli tietenkin vähän omapäinen ja erikoinen, mutta hyvin se silti hyppäsi. Kai nappasi tamman ohjista Artemiksen jalkautuessa ja heilautti itsensä selkään käskystä.
”Selvä”, mies nyökkäsi ja taisteli vastaan halua hyvästellä työnantajansa jollakin mauttomalla ”hyvää loppuiltaa” -fraasilla. Niinpä hän pysyi hiljaa ja siirtyi vielä hetkeksi ravaamaan tammalla pidemmässä muodossa. Hitot siitä, että kypärä oli jo tallissa, tuskin hän alas tulisi hevosen purettua energiaansa esteillä. Mies jäähdytteli tamman, purki sen ja vei lopulta kaikki ratsut ulos nauttimaan vielä loppuillasta ulkona. Hän vietti hetken aikaa jutustelemalla muiden työntekijöiden kanssa, mutta lähti kotiin kuitenkin ennen iltatallia.

[Loppu.]