[P] Henkilökunnan kokous

Keväiseksi keskiviikkoillaksi oli aikataulutettu henkilökunnan kokous Rosings Parkissa, joskin sen aikatauluttaja oli valmentamassa Düsseldorfissa. Niinpä Kamir Logan, arabisyntyinen tallimestari, isännöi, joskin hänen käsityksensä kokouksesta oli rento kasautuminen tallin avaran, voimakkain värein sisustetun oleskelutilan sohville ja iso kasa herkullista syötävää, jonka noudosta hän oli määrännyt vastuuseen Colin Reesen. Hevosenkarvaisissa ratsastushousuissa haukotteleva Jamie lojui rennosti toisen upottavan, punaisen sohvan kulmassa käsivartensa sohvan selkänojalle levittäneenä eikä näyttänyt olevaan moksikaan, että vastapäisen sohvan käsinojaan nojaileva Paulus, uhkaavannäköinen, koukkunenäinen tallityöntekijä mulkoili häntä mustasti. Effie, tarmokas, pieni ja pisamainen nuori nainen samaisen sohvan laidalla kuin lentoon lähdössä puolestaan tuijotti vaativasti Paulusta. Kamir veti keittiösaarekkeen alta kiireettömin liikkein punaisen baarijakkaran ja asettui sille istumaan kullanvaalea borzoi jaloissaan.
"Corinne on Saksassa, mutta emmeköhän me selviä", hän mumisi pehmeästi ja selasi hieman epätietoisena isoa pinkkaa monisteita, jotka Corinne oli jättänyt hänelle. Viralliset kokoukset ja pöytäkirjat eivät selvästikään aivan istuneet nuhjuiseen, lämpimään ja erittän epävirallisen mieheen: Kamir haroikin mustaa, laineikasta tukkaansa eksyneen näköisenä ja jätti monisteet pöydälle.
"Jospa aloitetaan siitä, että esittelemme kaikki itsemme, koska olemme saaneet lisäystä tiimiin", hän ehdotti melkein anteeksipyytävästi hymyillen.

Evelyn istui samalla sohvalla Jamien kanssa, antaen katseensa kiertää huoneessa olijasta toiseen. Paulus tuntui tuijottavan Jamieta murha katseessaan, mutta Evelyn ei antanut sen häiritä, vaan keskittyi kuuntelemaan Kamirin sanoja. Corinne vaikutti kiireisemmältä kuin he kaikki yhteensä, mutta sellaista se taisi olla, kun omisti tallin ja kiersi valmentamassa. Kamirin ehdottaessa tutustumiskierrosta, Evelyn hymyili miehelle, ennen kuin kääntyi muiden puoleen.
"Minä taidan olla se uusin lisäys, joten ehkä minä aloitan", Evelyn naurahti. "Olen Evelyn Hills ja valmistuin eläinlääkäriksi", nainen kertoi lyhyesti, vilkaisten kysyvästi Kamirin puoleen. "Mitä muuta haluatte tietää?" Evelyn kysyi rennosti naurahtaen, sillä tämänkaltaiset sosiaaliset tilanteet olivat yllättävän tuttuja nuorelle naiselle.

Klaus oli saapunut hieman ristiriitaisin tuntein henkilökunnan kokoukseen. Hän oli vetänyt itselleen irrallisen tuolin ja istui nyt muiden kanssa oleskeluhuoneessa ja yritti hillitä mustaa koiraansa, joka olisi mieluusti leikkinyt borzoin kanssa tai järsinyt matonreunaa. Miehen pitkä, vallaton tukka oli sidottu epäsiistille poninhännälle, mutta partansa hän oli sentään ajanut, eikä näyttänyt ihan laitapuolen kulkijalta.
Evelynin esitellessä itsensä, Klaus nyökytteli päätään. Hän ei oikeasti ollut tajunnut, miten tuore kasvo nainen tallilla olikaan. Pian tulikin hänen vuoronsa, eikä hän ollut valmistellut puhetta. Mies rykäisi aikaa voittaakseen.
"Klaus Bogaert. Valmentaja, sekä este- että koulupuolella. Ja tämä on Roo", hän viittasi kädellä koiraansa joka pyöri nyt selällään häntää heiluttaen ja yritti kutsua borzoita leikkiin kanssaan. Klaus ei osannut jatkaa esittelyään vaan jäi odottamaan seuraavaa. Ehkä he kysyisivät jos haluaisivat tietää. Hän saattoi vain toivoa, ettei kukaan ollut googlettanut häntä: roskalehtien kiljuvat otsikot vuosien takaisista rikoksista ja vankilatuomiosta eivät varmasti herättäisi luottamusta. Puhumattakaan niistä murhasyytteistä, joista hän oli kärsinyt täysin turhaan. Hänen kilparatsastajan urastaan oli sen verran aikaa, että sitä saisi varmasti etsiä kissoin ja koirin.

"Hei Evelyn", kuului naisen vierestä ironisella monotonialla, ja Jamie soi Evelynille hyväksyvän hymyn lämmin, poikamainen välke melkein mustissa silmissään (numero 14), "hei Klaus." Mies nosti kätensä sovittelevaan eleeseen, kun tunsi Kamirin katseen itsessään.
"Mikä sai teidät päätymään tänne?" Jamie kysyi sukaisten tummanruskeita laineita pois silmiltään ja väläytti Paulukselle säteilevän hymyn, kun sattui tavoittamaan miehen eriparisten silmien katseen. Effie mätkäisi Paulusta käsivarteen ja veti tämän istumaan sohvalle.

"Muutto", Evelyn vastasi iloisesti. "Muutin Slaleyn kylään ja kaipasin hevoselleni hyvää tallipaikkaa. Töihin, tai oikeammin koeajalle, päädyin oikeastaan sattuman kautta, kun Hook ontui ja tarjouduin tutkimaan sen jalan", nainen kertoi yhä hymyillen lämmintä ja iloista hymyään. Sattumalla oli tosiaan ollut sormensa pelissä, mitä naisen työsuhteen alkuun tuli. Monta pientä asiaa oli tapahtunut yhtä aikaa, ja ne olivat johtaneet tähän tilanteeseen.

Klaus tunsi hetken, monotonisen, yhtäaikasen tervehdyksen ajan, olevansa AA-kerhon kokouksessa, jossa kieltämättä oli jaksanut käydä jopa kahdesti Belgiassa. Hänen oli mentävä, kun hänen silloinen vuokraemäntänsä oli kauhistunut nähtyään ne kymmenet viinipullot hänen vuokra-asuntonsa lattialla. Oli totta, että silloin hän oli ollut aika huonossa jamassa.
"Etsin töitä, mielellään hevosten parissa. Lontoo kävi liian suureksi", hän saattoi hivenen nostaa suupieliään. Totta kai kaikki nyt hänen englannistaan, vaikkakin se oli parempi kuin mies itse uskoikaan, olivat tajunneet ettei hän ollut paikallinen. Juuret Belgiassa eivät kuitenkaan olleet asia, josta hän halusi kertoa. Ei hänellä ollut siellä enää mitään.

"Ja siitä olemme kiitollisia", Kamir sanoi lämpimästi vilkaisten merkitsevästi Jamieta, jonka johdolla tästäkin illanvietosta lähtisi lapanen kädestä. Hän ei ollut ollut läsnä Floridassa, mutta herra Ellisin tempaukset kantautuivat myös hänen korviinsa. Hän nyökkäsi myös muuta huoneellista esittelemään itsensä.
"Jamie Ellis, Fairchildien ratsuttaja ja ratsastaja, ja ikuinen romantikko", äsken non-verbaalisti toruttu esitteli itsensä selvästi lannistumatta ja lisäisi viimeisen matalammin Evelynin puoleen, viaton hymy huulillaan.
"Jamie", Kamir huokasi raastaen hiuksiaan ja välitti nyökkäyksellä puheenvuoron toiselle puolelle oleskelutilaa.
"Paulus", skotlantilaisittain puhuva luolamies murahti, ja Effie mätkäisi tätä uudelleen käsivarteen, "Kinnaird. Tallityöntekijä. Vastaan Miusta, Nimbuksesta, Hemingwaystä ja Socksista." Hän vajosi sohvanpohjalle kuin valtavan urotyön suorittaneena ja pälyili läsnäolijoita epäluuloisena.
"Effie Hepburn", Effie heläytti kuuluvasti, istuen ryhdikkäänä sohvan etureunalla, "tallityöntekijä. Vastaan Chovesta, Moneypennystä, Slippersistä, Pradasta ja Funksista."

"Älä turhaan, Kamir", Evelyn totesi ja heilautti kättään vähättelevästi. "Hevosten etu on minun etuni", nainen totesi hymyillen ja kääntyi puheenvuoron saaneen Jamien puoleen. Ratsuttajan letkautus sai Evelynin naurahtamaan ja pudistamaan päätään pienesti miehen sanoille. Jamie oli selkeästi tallin hurmuri, siinä missä Paulus ja Colin hoitivat hiljaisena pysymisen. Pauluksen puhuessa Evelynin katse oli kiinnittynyt mieheen, jota Effie piti kovassa kurissa mätkäisyjen ja katseiden avulla. Effie esittäytyi tavalla, joka tuntui sopivan naiselle täydellisesti. Evelyn kääntyi hieman odottavasti Kamirin puoleen, lähinnä pohtien sitä, mitä tällaisissa tapaamisissa yleensä keskusteltiin.

Klaus painoi mieleensä jokaisen nimen ja työnkuvan, vaikkei häntä oltukaan siunattu parhaimmalla mahdollisella muistilla - erityisesti turhat yksityiskohdat jäivät monesti hämärään. Hän rapsutti rauhoittunutta, istumaan käynyttä Roota korvan takaa.
Mitä sellaisissa kokouksissa tehtiin? Kai niitä oli pidetty myös hänen aktiiviuransa aikaan, mutta hollanniksi ja yleensä hänen kokouksissaan ei ollut kuin valmentaja, hevosenomistaja, hän ja usein myös hänen vanhempansa. Ny hänestä tuntui vain tunkeilevalta, vaikka hän paloikin halusta tuntea tallin kuin omat taskunsa. Se oli alkanut tuntua toiselta kodilta.
"Millainen historia teillä on?" Klaus kysyi tarkoittaen tietenkin, miten nuo olivat päätyneet tallille tai mitä kiinnostavaa noiden taustoista nyt koskaan löytyisikään. Miehen katse oli kiinnittynyt tarkasti huoneen seinille. Varomattomana hän välillä eksyi myös tutkimaan muiden piirteitä.

Paulus näytti kiemurtelevan kiusaantuneena Klausin kysyessä heidän taustoistaan: mies ei varsinaisesti ylpeillyt sillä, että oli hankkinut sellaisen rikosrekisterin ja maineen alueen poliisikunnan keskuudessa, ettei kukaan halunnut palkata häntä ja ainoa keino saada töitä, oli valtion avustaman Second Chancen kautta. Myös Effie painoi katseensa, sillä hänkään ei ollut erityisen ylpeä siitä, että jätti hohtavan lakitutkinnon viittä vaille valmiiksi lapioidakseen lantaa minimipalkalla.
"Corinne tarjosi minulle työtä, josta en voinut kieltäytyä", Jamie vastasi aurinkoisesti ja katsoi huvittuneena arkkivihollisekseen julistautunutta skottia, "tämä on kai neljäs vuoteni täällä."
"Rosings Parkissa on kisaviikonloppu ensi viikonloppuna", Kamir palautti keskustelun Corinnen laatimaan ohjelmaan, "Evelyn, oletko vapaa tulemaan kisaeläinlääkäriksi? Ja Klaus, tulisitko yhdeksi tuomareista?"

Evelyn oli painanut kaiken kuulemansa mieleensä, mutta Kamirin siirtyessä ilmeisesti kokouksen varsinaiseen asiaan, nainen valpastui entisestään. Se olikin hyvä, sillä Kamirin ensimmäinen kysymys suuntautui suoraan naiselle.
"Totta kai. Onko hevosia tulossa paljonkin?" Evelyn vastasi, kysyen heti perään oman kysymyksensä. Lähinnä nainen mietti, tarvitsisiko jotakuta avukseen hoitamaan puhtaasti kirjallisia asioita, kuten tarkistamaan hevosten papereita ja rokotuksia sillä aikaa, kun nainen tutkisi itse eläintä.

Klaus ei saanut kysymykseensä kovin kattavia vastaksia, joten antoi itsensä olettaa, että muidenkaan taustat eivät olisi kovin puhtoisia. Se ei ollut mikään ihmeellinen johtopäätös hänenlaisensa epäilevän Tuomaan ajatuksenjuoksulle. Se toisaalta antoi hänelle toivoa, ehkä hänkin sulautuisi joukkoon ja saisi jäädä sinne, vaikka joku hänen taustansa ottaisikin selville.
Kilpailuviikonloppu herätti Klausin kiinnostuksen. Hän loi uteliaan katseen Kamiriin. Pyysikö tuo todella häntä tuomariksi.
"Se olisi kunnia", hän vastasi tietämättä sen enempää millaiset kilpailut olivat edessä. Hänen teki mieli täydentää itseään kysymällä, mutta ei kehdannut. Ehkä se vielä selviäisi.

"Hienoa, että saamme teidät molemmat mukaan. Ratsukkoja on ilmottautunut noin kaksisataa", Kamir vastasi vilkaisten Corinnen monisteita, "perjantaina on kolme koululuokkaa ja lauantaina ja sunnuntaina sekä koulu-, este- että harjoitusluokkia maastoesteille."

Evelyn ei oikein tiennyt, mitä oli odottanut kysyessään kysymyksensä. Tietenkin Rosings Parkin kaltaiselle tallille tulisi satoja hevosia. Nainen oli silti hieman hämillään siitä, että Kamir vaikutti niin tyytyväiseltä saatuaan juuri Evelynin eläinlääkäriksi kilpailuihin.
"Siinä tapauksessa minä tarvitsen jonkun avukseni, joka voi tarkistaa tietoja papereista sillä aikaa, kun minä tutkin hevosen kuntoa", Evelyn vastasi rehellisesti. Nainen ei yksinään pystyisi sekä selaamaan papereista rokotustietoja, tutkimaan hevosia mahdollisten tarttuvien tautien varalta saapumistarkastuksen merkeissä että tarkkailemaan hevosten liikettä, varsinkin, kun koko kuvio pitäisi saada hoidettua nopeasti ja sujuvasti, jotta jokainen hevonen ehtisi tarkastukseen omalla vuorollaan ja siitä eteenpäin kisoihin.

Kilpailut alkoivat kiinnostaa Klausia yhä enemmän. Satoja hevosia, varmasti tuplasti ihmisiä, monipäiväiset ja monilajiset kilpailut. Miten Klaus olikaan sattunut saamaan valmentajanpestinsä niin sopivaan aikaan? Hän ei malttanut odottaa viikonloppua. Yllättäen hän tajusi haaveilevansa, muistelevansa kultaista nuoruuttaan, kun oli rymynnyt kisapaikalta toiselle palkintoja haalien. Silloin, kun hän ei todellakaan olisi arvannutkaan, missä olisi sinä päivänä.
Klaus ei vielä tienny, mitkä luokat tuomaroisi, mutta ei selviäisi taatusti kaikista yksinään - ja tuskin se oli tarkoituskaan. Sellaisen ratsukkomäärän läpikäyminen viikonlopun aikana pakotti käymään samanaikaisesti useampaa luokkaa, siis todennäköisesti maneesi ja kenttä sekä maastoesterata olisivat kaikki käytössä kilpailua varten.

Raskaat askeleet kiirehtivät ylös portaita Colin Reese, ruokavastaavan roolin saanut tunari, kurkisti taukotilaan ja irvisti tajutessaan, että kokous oli hyvää vauhtia jo käynnissä.
”Sori. Liikenne”, hän mutisi ja harppoi peremmälle kantamuksineen toivoen, että olisi voinut tehdä sen huomaamattomammin. Hänellä oli mukanaan kassillinen kiinalaista noutoruokaa, toinen juotavia ja kolmas sekalaista naposteltavaa kertakäyttöasettimineen.
”Ruokaa”, Colin urahti kohottaen kasseja muidenkin nähtäville kun ei tiennyt, mitä muutakaan tekisi, ja laittoi niitä jakoon ottaen samalla tuolin itselleen. Hän nyökkäili tervehdyksiä tietämättä lainkaan, mistä oli puhe, ja kurtisti kulmiaan pitkätukalle, jota ei muistanut tavanneensa aiemmin.

"Sellainen järjestyy", Kamir vastasi ja ajatteli ensimmäisenä Effietä, jota henkilökunta käytti kuin tietokonetta. He voisivat palkata myös useamman eläinlääkärin, mutta luokat oli jaettu usealle päivälle ja porrastettu pitkin päivää, joten tarkastettavien hevosten määrä pysyisi tasaisena ja suhteellisen kohtuullisena läpi päivien. Hän oli tuskin ehtinyt hiljetä, kun ruokavastaava saapui, ja Paulus ja Jamie olivat molemmat ruoan kimpussa kuin nääntymäisillään olevat villipedot.

"Hyvä", Evelyn vastasi. Hän oletti, että Rosingsissa oli totuttu kisojen järjestämiseen, joten ei aikonut kysellä sen enempää siitä, missä ja miten tarkastukset olisi tarkoitus suorittaa. Todennäköisesti askellajitesti hoituisi jollakin tienpätkällä tai sitten tyhjillään olevassa tarhassa, ja saapumistarkastus nyt onnistuisi missä vain, minne hevonen vain mahtuisi. Colinin saapuessa ruokien kanssa, Paulus ja Jamie tuntuivat molemmat heräävän koomasta ja ryntäsivät ruokien kimppuun. Evelyn vain hymyili tervehdykseksi Colinille, jonka poissaoloa olikin jo ehtinyt ihmetellä.

Klaus nosti katseensa oleskeluhuoneeseen kiirehtineeseen nuorukaiseen, joka kantoi mukanaan tuoksusta päätellen ruokaa koko armeijalle. Hän irvisti ja vilkaisi lähes käden ulottuvilla olevaa porkkanasäkkiä, jonka sisältö oli kyllä tarkoitettu hevosille. Hän kumartui ja nousi hieman, jotta saattoi kaapata kourallisen juureksia itselleen. Muut näyttivät iskevän ruuan kimppuun, mutta häntä ei edes harmittanut jäädä paitsi. Itsehän hän oli valintansa tehnyt.
Roo oli karannut heti kun omistajan silmä vältti ja pyöri nyt muiden seassa yrittäen työntää pitkän kuononsa pöydällä oleviin ruokiin. Sekin oli ilmeisesti nälissään, tai sitten vain ahmatin luonto voitti.

Onneksi ruoka maistui kaikille (paitsi yhdelle, jonka mies oletti olevan vegaani). Colin ymmärsi jopa esittäytyä tuntemattomalle ja kaivoi itselleen kokistölkin kun Jamie ja Paulus olivat ottaneet haluamansa sekalaisesta valikoimasta.
”Mikä on aiheena?” hän kumartui kysymään Effieltä, vaikka keskustelu taisikin olla toistaiseksi tauolla.

Paulus oli vajonnut sohvannurkkaan autuaassa transsissa lappaen kuumaa kiinalaista suuhunsa luultavasti tiedottomana siitä, mitä tarkalleen söi ja Effie tuijotti ensin miestä ja sitten kattoa tuskastuneen näköisenä, kuin kysyen korkeammalta voimalta 'miksi minä'. Hän havahtui Colinin kumartuessa hänen korkeudelleen.
"Ensi viikonloppuna on kolmipäiväiset kisat, meidät kaikki on värvätty sinne töihin", hän selosti, "sinä ja Paulus olette luultavasti jokapaikanhöyliä ja korjaatte esteratoja."
"Oh, Klaus", Kamir kohotti päänsä ruokatarjoilusta, "Corinne pyysi sinua ottamaan hänen perjantain valmennuksensa ainakin seuraavat kaksi viikoa kisoista, sillä hän on kiertää arkena Euroopassa."

Nälkäisimpien löydettyä tiensä ruokien luokse, Evelynkin nappasi tarjolle tuotua kiinalaista, alkaen syödä tyytyväisenä. Ruoka oli maittavaa, selkeästi Colin tunsi lähistön parhaat ruokapaikat, joista hakea syötävää tallille. Evelyn painoi mieleensä, että kysyisi tämän ravintolan sijaintia joskus sopivalla hetkellä Colinilta. Nainen tyytyi syömään ja kuuntelemaan keskustelua, joka ei juuri nyt tuntunut koskettavan naista. Evelyn hymyili iloisesti, tuntien olonsa kenties ensimmäistä kertaa osaksi Rosingsin tiimiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Aiemmin nainen oli ollut vain asiakas tai Se, eläinlääkäri joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Mutta nyt vaikutti siltä, että kukaan paikallaolijoista ei enää kohdellut Evelyniä sillä asiakaspalvelijan asenteella, jolla nainen oli otettu vastaan, ja se sopi Evelynille mainiosti.
Hetken nainen antoi ajatustensa harhailla kisojen suuntaan, miettien, miltä tuntuisi jälleen kerran olla mukana suurissa kilpailuissa, tällä kertaa tosin aidan toisella puolella, työntekijänä. Se olisi varmasti mielenkiintoinen ja opettavainenkin kokemus, eikä Evelyn olisi mistään hinnasta jättänyt sitä väliin.

Klaus käski ahmattikoiransa pois muiden luota ja se palasi häntä maata viistäen ja korvat hivenen pettyneen oloisesti luimussa isäntänsä luokseen. Pian Roo asettui makuulleen lattialle etujalat pitkällä maton puolella. Se saisi kelvata.
Porkkana napsahti katki juuri, kun Klaus kuuli itseään puhuteltavan. Hän nosti katseensa tallimestariin ja kuunteli tuon sanoja. Hän saisi uusia valmennuksia? Mahtavaa. Mies saattoi hymyillä julman näköisesti, vaikka tavoitteli kiitollisuutta.
"Sopii", hän vahvisti nyökkäystään sanoilla ja jatkoi sitten porkkanan jäystämistä. Muut näyttivät nauttivan ruuastaan, eikä Klaus heitä moittinut: joskus hän kaipasi sitä, että voisi syödä muiden tapaan vapaasti miettimättä, mihin päivän aterioista rotanmyrkky olisi kätketty.

Jokapaikanhöylänä toimiminen sopi hyvin Colinille, joka nyökkäili hyväksyvästi kuulemalleen ja vilkaisi koomaavan Pauluksen suuntaan. Kisapäivän ryysis tuntuisi varmasti siedettävämmältä kohtalotoverin kanssa työskennellessä. Hän antoi katseensa kiertää muissa, hypätä Jamien kokonaan Jamien yli ja päätyä Evelyniin.
”Oletko sinäkin mukana?”

"Tuomaroisitko mieluummin koulu- vai esteluokissa?" Kamir kysyi siirtäen baarijakkaraa lähemmäs Klausia. Jamie puolestaan otti lisää ruokaa ja istahti sen varjolla vaivihkaa lähemmäs Evelyniä. Hän oli juuri aikeissa avata suunsa, kun tilan toiselta puolelta hyökkäsi Pauluksen kaksonen, jonka nimeä Jamie ei koskaan muistanut. Carl tai joku.

Jamien vaivihkainen lähestyminen ei jäänyt huomaamatta Evelyniltä, mutta ennen kuin hän ehti reagoida siihen millään tavalla, Colin esitti naiselle suunnatun kysymyksen.
"Toimin kisaeläinlääkärinä", Evelyn vastasi lämpimästi hymyillen. Hän ei ollutkaan varma, oliko Colinin kanssa koskaan tullut puhetta naisen ammatista. No, nyt se ainakin olisi miehen tiedossa, jos sitä aiemmin ei ollut vielä mainittu.
"Enkä jättäisi tällaisia kisoja mistään hinnasta välistä", nainen vielä naurahti, ajatellen innolla viikonlopun mukanaan tuomaa kiireistä mutta sitäkin palkitsevampaa ilmapiiriä.

"Kumpi vaan. Esteissä olen vahvempi", Klaus vastasi Kamirille ja pyyhkäisi karannutta hiussuortuvaa pois kasvoiltaan. Huoneen valaistus toi hänen kasvojensa muodon rujouden, poskien kuopat ja silmien rypyt vieläkin paremmin esiin. Hän yritti pysyä perillä muiden keskustelussa, jotta häneltä ei jäisi kuulematta kiinnostavia yksityiskohtia.
"Minkä tason luokkia on luvassa?"

Colin kohotti epäuskoisena kulmiaan, kun Evelyn ilmaisi, miten paljon tuntui kisahumusta pitävän. Hän oli jo melkein unohtanut naisen kisanneen ennen.
”Hullu”, hän hymähti huvittuneesti, sillä olisi itse vaikka tyhjentänyt koko lantalan teelusikalla kuin ollut mukana väentungoksessa. Valitettavasti kisapäivät eivät olleet yhtä turhia kuin lantalan tyhjentäminen minimivälineistöllä, vaikka olivatkin mielekkyydessä samaa luokkaa. Eläinlääkärillä riittäisi varmasti vientiä kisoissa – ja näköjään myös kokouksissa, minkä Colin pani merkille vilkaistessaan Jamieta. Tallin Casanova tosin yrittäisi iskeä varmaan heinäpaaliakin, jos sattuisi oikeaan vireeseen.
”Oletko lekuroinut vastaavissa kisoissa aiemmin?” mies tiedusteli Evelyniltä viivyttäen tahallaan Jamien mahdollisuutta päästä ääneen.

Kamir selasi monisteita mietteliäänä.
"80 sentistä 140 senttiin, paikallisista seuroista kansalliseen", Effie vastasi automaattisesti pohtien hakiko Bogaert tätä. Sehän tästä puuttuisi, että hän nolaisi itsensä uudelleen. Hän ei varmaan enää koskaan kehtaisi osallistua valmennuksiinkaan. Jamie hymyili huvittuneena Carlokselle ja nautti kiireettä annoksestaan.

"Hulluilla on halvat huvit", nainen naurahti vastaukseksi Colinin hyväntahtoiseen viittaukseen Evelynin mielenterveydestä.
"Olen ollut vanhemman eläinlääkärin avustajana, eli käytännössä tein kaiken työn ja hän vain laittoi nimensä papereihin ja katsoi, että tein kaiken oikein", Evelyn vastasi. Tosin ne olivat olleet pienempiä yhden päivän kisoja, joissa yleensä hevosia oli ollut puolen sadan molemmin puolin, mutta mitäpä sitä pikkuseikoista murehtimaan. Nyt kisoja olisi vain pidemmällä aikavälillä ja hevosia hieman enemmän. Toisaalta, Evelynille oli luvattu apua, joten nainen uskoi selviävänsä vallan mainiosti.

Klaus nyökkäsi yllättäen vastanneelle Effielle. Tuo oli siihen mennessä kategorioitunut hänen mielessään tallin käveleväksi tietosanakirjaksi. Hyvähän sellainen oli pistää merkille, jos vaikka kaipaisi joskus apua.
"Entä koulupuolella?" Nyt hän osasi osoittaa kysymyksensä suoraan nuorelle naiselle.

Colin hymähti Evelynin kertomukselle: tyypillistä esimiehen toimintaa ottaa kunnia itselleen. Effien ja pitkätukan välille syntyneen keskustelun takia hän ei viitsinyt jatkaa jutustelua, ettei häiritsisi.
”Lykkyä sitten vain”, mies sanoi toivottaen onnea kisoihin, mutta pieni vilkaisu Jamieen viittasi siihen, että lausahdus olikin tarkoitettu tuomaan onnea hurmurin varalta.

"Helppo B on alin ja Vaativa A ylin näissä kisoissa", Effie vastasi helpottuneena siitä, että oli tainnut osua oikeaan aikaisemmin. Kamir järjesti monistepinkkaa kiitollisena siitä, ettei joutunut käymään sitä läpi kisainfojen tähden.
"Kirjaanko sinut siis estetuomariksi?" tallimestari kysyi Klausilta, ja Effie vilkaisi vaivihkaa Colinia. Mies tuntui puhuneen vapaaehtoisesti enemmän kuin Effie oli koskaan nähnyt - mutta kaipa Evelynin kaltaisille ihmisille kelpasikin. Jamiekin katseli Colinia huvittunut hymy suupielissään: mikä kiehtova leikki!

Evelyniltä ei jäänyt huomaamatta Colinin vilkaisu Jamien suuntaan, mutta nainen ei enää kommentoinut sen enempää vaan keskittyi kuuntelemaan niitä ainoita, jotka tuntuivat edelleen käsittelevän kokouksen varsinaisia asioita. Luokkia oli monia, mikä toisi omia haasteitaan kisaviikonloppuun. Evelyn oli kuitenkin luottavaisella mielellä, sillä uskoi tässä huoneessa olevien henkilöiden tietävän tarkalleen, mitä he tekivät.

Klaus nyökkäsi. Effien mainitsemia luokkia hän kykenisi vaikka tarvittaessa tuomaroimaankin, olihan hän itseoppinut juuri kouluratsastuksen teoriaa ja osasi myös seurata hyvin ratsukon tekemisiä. Kamir kuitenkin ehti jo lähestulkoon lyödä hänet estetuomariksi. Hän siis vain nyökkäsi nyt miehelle. Kyllä tuo varmasti pyytäisi, jos tarvitsisi tuomaria vaikka perjantain koululuokkiin. Tuomarinpesti tuntui jännittävältä, vaikka mieluummin hän toki valmensi. Olisi tuskaisaa nähdä, jos joku tekisi virheitä, kun niitä ei saisi heti korjata. Kärsivällisyys ja rauhallisuus olivat onneksi yksiä hänen hyveistään.

Colin keskittyi taas ruokansa tuhoamiseen, mitä ei tosin ollut jäljellä paljoakaan, ja silmäili odottavasti Kamiria.

"Hienoa", Kamir nyökkäili kirjaten kisahenkilökunnan toimenkuvat ylös, "olette siis vapaita lähtemään illanviettoon, mikäli olette kiireisiä. Mikäli ette, ruokaa riittää." Hän viittasi Colinin tuomisia kohti, ja onnellisessa kuplassa itsekseen hymisevä Paulus otti annoksen lisää vajoten kulmaansa.

Evelyn ei noussut, vaikka selkeästi saikin halutessaan luvan poistua paikalta. Sen sijaan nainen nappasi kokistölkin käteensä ja nautti viileästä juomastaan. Hymy huulillaan Evelyn kääntyi Effien puoleen.
"Effie, olisiko sinusta auttamaan minua tarkastuksissa?" Nainen kysyi reippaasti. "Toki, jos olet kiireinen, löydän jonkun muun auttamaan… Olisi vain kiva, jos sinä voisit tulla", Evelyn jatkoi varovaisesti, sillä ei tiennyt, mitä Effie oli suunnitellut tekevänsä kilpailujen aikana. Evelyn piti hiljaisesta mutta selkeästi fiksusta naisesta paljon, sitä paitsi, naisenergiaa kaivattiin tämän tallin vähäpuheisten miesten ja Jamien keskelle.

Kamirin antama lupa lähteä tuntui hyvin vapauttavalta, ja saikin Klausin harkitsemaan pois lähtöä. Toisaalta ajatus toisten kanssa jäämisestäkään ei ahdistanut, vaikkei hän uskonut olevansa kovin haluttua seuraa. Mies nousi ylös ja valppaana ollut Roo nousi myös. Se haukahti vaativasti.
"Ruoka-aika", Klaus hymähti koiraansa viitaten. Hän kätteli Kamirin varmuuden vuoksi, jotta osoitti kunnioitusta tallimestarille, jonka kanssa tulisi taatusti tekemään paljon yhdessä.
"Nähdään", hän sanoi, ei suoraan kenellekään, tehdessään lähtöä, ja heilautti lyhyellä kädenliikkeellä koiran mukaansa.

Tässäkö tämä nyt sitten oli? Colin tukahdutti pettymyksen ja helpotuksen sekaisen huokauksen. Hän ei liiemmin välittänyt kokouksista, mutta toivoi, että olisi ollut ajoissa edes tässä. Naisten aloittaessa keskustelun keskenään, Colin näki parhaaksi antaa näille tilaa suunnitella. Hän nousi ja kumartui Pauluksen tasolle nojaten kyynärpäillään selkänojaan.
”Suunnitelmia?”

Tallimestari oli ottanut lisää ruokaa - sillä eli mikroaterioilla kokiessaan keittiön vieraaksi, vaaralliseksi tantereeksi - ja yritti nauttia siitä, vaikka joutui työntämään Jinnin kuonoa jatkuvasti kauemmas.
"Nähdään, oli mukavaa kun tulit", Kamir toivotti Klausille lämpimästi miehen tehdessä lähtöä ja tarttui Jinniä pannasta kurottuen jakkaralla niin, että oli pudota. Hänkin lähtisi kotiin, kunhan olisi syönyt; Paulus ei liikahtaisi niin kauan, kun ruokaa oli jäljellä. Hän kohotti päänsä lautasesta Colinin puoleen ja kohautti olkiaan.
"Mitä mietit?" hän kysyi saatuaan suunsa tyhjäksi.
"Totta kai, mitä vain tarvitset", Effie nyökkäsi kohteliaasti, jätti teitittelyn suurella ponnistuksella pois ja lyttäsi sisällään patoutuneen orpouden tunteen. Hän oli päätellyt Kamirin katseesta aikaisemmin, että luultavasti päätyisi assistentiksi joko rekisteröintiin tai eläinlääkärille, eikä pistänyt sitä pahakseen, sillä siellä sentään saattoi tuntea itsensä päteväksi.

"Nähdään", Evelyn huikkasi Klausin perään, ennen kuin kääntyi täysin Effien puoleen, joka naisen helpotukseksi suostui pyyntöön.
"Mahtavaa", Evelyn vastasi innoissaan. Olisi ihana tutustua Effieen vähän paremmin, vaikka eipä kiireiseen kisapäivään paljon ylimääräistä keskustelua mahtuisikaan. Silti, yhdessä hoidettu työ olisi yksi yhteinen kokemus lisää, joten Evelyn tarttui siihen ilomielin. Nainen tekisi mitä vain kuuluakseen hieman vakituisemmin tähän mahtavaan porukkaan.

”Että meille vai teille”, Colin virnisti puolittain ja tunki selkänojan yli istumaan Effien ja Pauluksen väliin, mistä ylsi paremmin ruokiin. Hänelle riitti vain yleinen hengailu tutussa porukassa, paikalla ei ollut niin väliä. Mies pukkasi Effietä kylkeen ja katsoi kysyvästi, kun ei voinut puhua suu täynnä.

Effie siirtyi kauemmas tarjoten Colinille tilaa ja vastasi katseeseen väläyttäen miehelle tyhjän hymyn. Hänellä ei ollut aavistustakaan Evelynin halusta tutustua häneen, sillä miksi ihmeessä selvästi menestynyt ja arvostetussa asemassa oleva nainen kaipaisi minimipalkatun talliorjan seuraa?
"Haluatteko tehdä jotain mielekkäämpää?" Jamie kysyi venytellen kissamaisen pehmeästi ja kurottaen pöydältä kokistölkin.

Evelyn seurasi paikallejääneiden vaivatonta keskustelua ja liikkeitä. Colin ei turhia kysellyt kiivetessään sohvalle eikä Effie näyttänyt välittävän. Pauluksen kiinnostus taisi olla niin tiiviisti ruuassa, ettei mies huomaisi, vaikka kaikki viisi tunkisivat samalle sohvalle. Jamie oli ollut yllättävän hiljainen, mutta sekin korjautui pian. Evelyn ei kuitenkaan vastannut kysymykseen, mutta oli valmis kulkemaan porukan mukana niin kauan kuin se olisi mahdollista. Naisen katse kiersi kasvoista toisiin kevyt hymy huulillaan. Nähtävästi tallin työntekijöistä paljastui aivan toinen puoli, kun asiakkaita ei ollut lähettyvillä.

Se ainoa, jonka olisi toivonut putoavan porukasta, avasi suunsa. Colin tukahdutti jälleen huokauksen ja käänsi katseensa Jamieen. Hänellä ei ollut sinänsä mitään miestä vastaan, mutta tämä sai Kissin juustoisimmat sävelet soimaan hänen päässään pelkällä läsnäolollaan.
”Tässä on ihan hyvä”, Colin vastasi kohauttaen olkiaan, mutta katsoi silti Jamieta odottavasti, jos miehellä oli jotain ehdotuksia. Kunhan nämä eivät olleet mitään liian… jamiemaista.

"Miten yllättävää", Jamie vastasi vinosti hymyillen. Hän ei ollut erehtynyt aikaisemmin: luihu riukukeppi oli selvästi Pauluksen kaksonen. Paulus oli laskenut vihdoin lautasensa pöydälle tyhjänä ja hieraisi kasvojaan.
"Nyt on keskiviikko", hän murahti tuijottaen Jamieta mustasti, "meillä on aamulla töitä."
"No voi, ehkä pikku-Pauluksen pitäisi siis olla jo unten mailla?" Jamie nauroi, ja se, että Pauluksen kädet puristuivat nyrkkeihin, vain lisäsi Jamien hyvää tuulta.

Evelyn katseli miesten välistä keskustelua mielenkiinnolla. Pauluksen ja Jamien välillä oli selkeästi pahaa verta, sillä Paulus näytti valmiilta mottaamaan nauravaa Jamieta. Nainen vilkaisi kysyvästi Effietä, toinen kulma kevyesti koholla, kuin kysyäkseen yhdellä katseella, käyttäytyivätkö miehet aina kuin pikkupojat. Jotenkin kummasti Evelyn ei olisi edes yllättynyt, vaikka vastaus äänettömään kysymykseen olisi kyllä.

”Voit aina mennä ulos hyppimään ruutua”, Colin ehdotti, kun Jamiekin käyttäytyi kuin iso lapsi, ja kurotti laskemaan tyhjentyneen tölkin pöydälle. Hän silmäili naiskaksikkoa tietämättä, miten läheiset näiden välit olivat. Ilmeisesti eivät kovin läheiset, koska hän ei kuullut tauotonta juoruilua, mitä ei tosin uskonut Effien harrastavan. Evelynistä hän ei vielä tiennyt.
”Jaksaisitteko lähteä jonnekin?” mies tiedusteli silmäillen kumpaakin.

Jamie nauroi. Effie kohtasi Evelynin katseen ja mietittyään hetken, olisiko sanattomaan kysymykseen vastaaminen ryhmän pettämistä, nyökkäsi myöntävänä vastauksena. Pauluksen ja Jamien välit olivat jatkuvasti tulenarat, mikä oli varsin kirjaimellin kuvaus, sillä vihanhallinalta ja itsesuojeluvailtoltaan olematon Paulus vain odotti hetkeä hyökätä Jamien kimppuun. Paulus nousi ylös pyyhkäisten astiansa ja tyhjät ruokarasiat roskapussiin.
"Öitä", hän murahti ja lähti portaita kohti. Effie vilkaisi miehen perään, Coliniin ja sitten Evelyniin, jolle tarjosi mahdollisuuden vastata ensin.

Saatuaan vastauksensa, Evelyn virnisti ja puri huultaan, jottei sanoisi mitään ääneen. Pojat olivat poikia, niinhän sitä sanottiin.
"Öitä!" Evelyn huikkasi vastaukseksi Pauluksen siirtyessä portaita kohden. Epäröivästi nainen katsoi Colinista Effieen, tajuten vasta sitten, että ilmeisesti häneltä odotettiin ensimmäisenä vastausta.
"Mikäli te muut haluatte lähteä, kyllä minä tulen mukaan", nainen vastasi antaen katseensa kiertää Effiestä Jamien kautta Coliniin. Vastaus ei ehkä ollut niin suora, kuin muut olivat toivoneet, mutta ainakin nainen oli vastannut.

Colin katsoi harmistuneena Pauluksen perään ja tunsi olonsa hyvin orvoksi. Hän tuli hyvin tietoiseksi tyhjästä tilasta toisella puolellaan, muttei silti tehnyt elettäkään ottaakseen sitä itselleen, vaikka olikin melko kylki kyljessä Effien kanssa. Mikäs kiire tässä. Valmiissa maailmassa.
”Slaley on aina lähellä”, Colin hymähti tiedostaen, ettei kyläpubin anti ollut kovin kummoista.

"Menkää te vain", Effie kehotti väläyttäen diplomaattisen hymyn ja työntäen punertavan hiustupsun korvansa taakse.

Porukka tuntui hajaantuvan yksi kerrallaan, minkä Evelyn ymmärsi vallan mainiosti, sillä toisin kuin hän, näiden tallityöntekijöiden täytyisi nousta aamulla aikaisin ja aloittaa fyysisestikin raskaat työt.
"Ehkä parempi mennä jonakin iltana vaikkapa kisojen jälkeen kaikki yhdessä?" Evelyn ehdotti varovaisesti. Tosin nainen tunsi itsensä ja tiesi, että jos Colin ja Jamie suuntaisivat Slaleyhin, Evelyn seuraisi todennäköisesti perässä eikä vain siksi, että asui kylässä. Mutta toisaalta olisi kiva mennä suuremmalla porukalla, kaikki yhdessä. Noh, aina ei saanut mitä halusi.

Colin kurtisti Effien diplomatialle kulmiaan, mutta käänsi sitten katseensa Evelyniin. Tämä ilta ei tainnut oikein tulla toimiakseen, joten naisen ehdotus oli hyvä. Hän nyökkäsi tälle hyväksyvästi.
”Voisin kyllä mennä yhdelle”, hän totesi nousten ylös ja katsoi vielä Effieen muksaisten tätä vetoavasti olkaan. Tulisit nyt.

Effie soi Colinille asiakaspalvelijan pahoittelevan hymyn.
"Te taidatte molemmat asua Slaleyssä, voisit esitellä Evelynille Fox and Houndin - ellet tunne sitä jo?" hän tarjosi kääntäen huomionsa Evelyniin.

"Itse asiassa, en tunne", nainen naurahti. "Olen kyllä kulkenut sen ohi muutamaan kertaan", Evelyn totesi olkiaan kohauttaen.
"Oletko nyt aivan varma, ettet lähde mukaan?" Hän vielä kysyi Effieltä. Enempi parempi ja sitä rataa.

Colin yllättyi kuullessaan Evelyninkin asustavan samassa kylässä. Hän ei uskonut, että pubissa olisi mitään nähtävää, mutta esittelisi sitä toki mielellään. Hän silmäili Effietä kulmat kurtussa ja päätteli että tällä taisi olla kohtukramppeja eikä halunnut ajatella asiaa sen pidemmälle.

"Menkää te vain", Effie hymyili kohteliaasti, "minulla on aikainen aamu, ja pub on kotimatkallanne joka tapauksessa." Hänellä oli tähdellisiä suunnitelmia huutaa tyynyynsä.
Jamiekin nousi ylös vetäen sormet läpi laineikkaista hiuksista, ja näytti melkein eri ihmiseltä, sillä hymy oli kadonnut hänen kasvoiltaan ja hän näytti vain väsyneeltä. Hän oli lahjakas esittämään, ettei tällainen vihanpito koskettanut häntä, mutta se kävi pidemmän päälle uuvuttavaksi ja toi ihanaan työhön raskaan, negatiivisen terän. Hän ei vieläkään tiennyt, mitä tarkalleen oli tehnyt ansaitakseen Pauluksen vihan kolme vuotta sitten.
"Oli mukava tavata jälleen", hän sanoi Evelynille suoden naiselle vaisun hymynhäiveen, joka ei ansainnut numeroa hänen kokoelmassaan, "olen pahoillani siitä, millaisen suunnan ilta otti. Viettäkää hauskat jatkot."

"Selvä", Evelyn vastasi Effielle hivenen hämmentyneenä tilanteen kulusta. Nopeasti nainen kuitenkin ravisti ajatukset mielestään ja keskittyi nykyhetkeen. Jamietä ei ollut tunnistaa, kun mies hymyili vain vaisusti ja näytti lähes puoliksi uneen vaipuneelta.
"Oli tosiaan", Evelyn totesi kevyesti hymyillen. "Älä suotta pahoittele. Näytät siltä, että kunnon yöunet voisivat tehdä sinulle terää, joten ehkä on parempi, että suuntaat huoneeseesi", nainen naurahti lempeään sävyyn katsoessaan Jamieta lähes huolestuneena.
"Noh, vieläkö sinä haluat käydä yksillä, vaikka muut taitavatkin suunnata pehkuihin?" Evelyn kysäisi kääntyessään Colinin puoleen. "Ymmärrän täysin, jos sinäkin haluat nukkumaan", nainen jatkoi, lähinnä tehdäkseen selväksi, ettei todellakaan ottaisi sitä itseensä, jos Colinkin peruisi nyt, kun muut olivat yksi kerrallaan pudottautuneet pois.

Colin ei ollut uskoa, että Jamiekin hylkäsi hänet, vaikka oli alun perin halunnut tehdä jotain. Hän hieraisi vaivaantuneena niskaansa, mutta kääntyi Evelynin puoleen naisen puhutellessa häntä.
”Kotimatkan varrellahan se on”, mies sanoi hymyillen puolittain vaisua hymyään. Hän olisi luultavasti käynyt pyörähtämässä pubissa joka tapauksessa, joten oli mukavaa saada seuraa. Sitä paitsi olisi varmaan hullua kieltäytyä Evelynin kaltaisesta seurasta, vaikka kaverien hajaantuminen omille teilleen harmittikin. ”Miten olet liikenteessä?”

Evelyn väläytti iloista hymykuopat paljastavaa hymyään kun Colin totesi pubin olevan matkan varrella. Näytti siltä, ettei ilta siis päättyisi vielä tähän. Evelyn, joka ei tuntenut alueelta ketään, oli valmis tarttumaan mihin tahansa mahdollisuuteen tutustua uusiin ihmisiin. Yksinäisyys ei sopinut naiselle lainkaan, hän kaipasi ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa ja nauraa.
"Pyörällä", nainen vastasi Colinin kysymykseen naurahtaen. Hän oli harkinnut auton ostamista, mutta tähän mennessä ei ollut vielä kokenut sitä tarpeelliseksi. Ehkä sen voisi kuitenkin hankkia jossakin vaiheessa, niin kulkumahdollisuudet laajenisivat. Kyllähän tallille pyörällä pääsi, mutta eipä oikein sen kauemmas. Vasemmanpuoleinen liikenne jännitti naista hieman, vaan ehtisihän siihenkin tottua.

”Saadaan se varmaan ahdettua autoon”, Colin tuumi. Hän kulki yleensä uskollisella, kaksipyöräisellä Hondallaan, mutta oli ostosten takia lainannut setänsä autoa. Hän auttoi vielä siivoamisessa ja toivotteli sitten Effielle hyvät yöt.

Effie lähti pimeän poikki kohti Rosings Parkia, ja Jamie samaa matkaa autolleen. Colin ja Evelyn saisivat pitää toisilleen seuraa kotimatkan.