[P] Pressure cracked me

Maanantai 15. helmikuuta

Ystävänpäivä oli mennyt Tibbyltä hieman överiksi ja hänellä oli paha omatunto ja fyysisestikin huono olo, silti hän meni tunnollisesti tallille. Ari ei ollut  karsinassaan, joten tyttö lähti laitumelle. Arizona ontui lähelle tyttöä, ja Tibby huomasi sen jalassa haavan. Oma huono olo unohtui ja tyttö meni lähemmäs, osaamatta oikein auttaa hevosta muuten, kuin menemällä Alexin luo. Jonka löysi lopulta, etsittyään muutaman minuutin.

Alex oli tutkimassa itsensä aiemmin vahingoittanutta Peevesiä aikeenaan talutella sitä hetken maneesissa. Hän huomasi Tibbyn hädän ja astui ulos karsinasta lukiten sen oven visusti.
”Tibby, mikä hätänä?” Mies kysyi ja katsoi huolissaan tyttöä. Jokin oli vialla.

Tibby oli helpottunut, kun löysi Alexin ja hän hetken hengitti vain ja sanoi lopulta: "Arilla on jalassa joku haava. Mä katoin lähempää ja ei se näyttänyt syvältä mutta se oli näin pitkä." Samalla hän näytti peukalollan ja etusormellaan haavan pituuden. "Eikä se antanu koskee jalkaan", hän lisäsi ja katsoi epätoivoisena Alexia, hevosen omistajaa.

Alex kuunteli Tibbyn sanat ja huolestui entisestään. Hän iski viereisen karsinan edestä riimunarun tytön käsiin.
”Hae sinä Arizona sisälle, etsin ensiaputarvikkeet”, hän ilmoitti ja mikäli Tibby lähti hakemaan hevosta, hän suuntasi varustehuoneeseen etsimään tarvikkeita haavanhoitoon.

Tibby nyökkäsi ja otti riimunarun lähtien takaisin laitumelle, jossa Arizona seisoi edelleen samassa paikassa. Tibbyn onneksi Arizona antoi kuitenkin ottaa itsensä riimun päähän ja varovasti Tibby talutti tuon laitumelta, muistaen sulkea portin jäljessään, vieden tuota sitten sisälle, jotta sen jalka voitaisiin hoitaa. "Me ei nyt sitten muutamaan päivään voida ratsastaa, mutta mä lupaan tulla taluttamaan sua joka päivä", Tibby jutteli rauhoittavasti Arille.

Alex löysi pesukarsinalle ensiaputarvikkeet juuri parahiksi, kun Tibby toi hevosen sisälle. Hän katseli ruunansa jalkaa huolestuneena.
”Laita se tähän kiinni”, hän ohjeisti osoittaen pesukarsinaa.
”Katsoitko, onko Gabino kunnossa?” Hän kysyi miettien toista hevostaan, joka tarhasi samassa aitauksessa.

Tibby vilkaisi aidalta poistuessaan vielä Gabinoa, eikä nähnyt tuossa ainakaan kauemmas mitään ihmeellistä. Kun hän toi Arin talliin, hän kiinnitti sen Alexin näyttämään paikkaan. "En minä läheltä, mutta kauempaa ainakin näytti ihan normaalilta. Voin käydä katsomassa", hän sanoi kiinnitettyään Arizonan paikalle ja katsoi Alexia.

Alex huitaisi kädellään ja kumartui tutkimaan kirjavan hevosensa jalkaa.
”Ehtii sen myöhemminkin”, hän mutisi ja nousi, kun Arizona oli polkaissut tarpeeksi monta kertaa melkein hänen sormilleen.
”Otatko tuolta laukusta puhdistusainetta ja pumpulia?” Alex kehotti ja tarttui itse vesiletkuun, josta valuttaisi hiljaa vettä jo osin kuivuneelle haavalle.

Tibby nyökkäsi ja meni sitten laukulle ja otti sieltä puhdistusaineen ja pumpulia. "Näyttääkö se susta kauheen pahalta? Että paraneeko kauan?" tyttö kysyi huolissaan ja katsoi miestä kyykistyen tuon vierelle.

Alex tutki mietteliäänä haavaa, kun sai valutettua siihen vettä ja Arizona malttoi pitää jalkansa paikallaan.
”Eiköhän se parane pian, mutta sitä pitää vain hoitaa ettei se tulehdu. Näitkö tarhalla mitään sellaista, mihin se olisi voinut jalkansa sohaista?” Alex kysyi ja väisti sitten, kun ruuna ravisteli kiukkuisesti jalkaansa, jota hän valeli vedellä.

Tyttö katsoi Alexia ja pohti tuon kysymyksen jälkeen jonkin aikaa. "Nyt kun kysyit, niin siellä takana aidan luona oli joku pieni puu, ja vähän siellä aidan sisällä", Tibby sanoi, kun muisteli ja katsoi Alexia ja lisäsi: "Mutta se näytti liian isolta mulle."

Alex nyökkäsi. Ehkä hän voisi käydä katsomassa myöhemmin. Mies sammutti vesi hanan ja siirtyi hetkeksi Arizonan pään luo rauhoittelemaan kivuliasta hevosta.
”Näytän sinulle kuinka haavaa tulee hoitaa päivittäin. Tallityöntekijät hoitavat sen aamulla ja illalla, sinä saat tehdä päivällä kun käyt, okei?” Alex varmisti ennen kuin alkaisi puhdistaa haavaa.

Tibby katsoi Alexia ja nyökkäsi sanoessaan: "Tietenkin minä hoidan Aria." Tibby sanoi määrätietoisesti, katse miehen silmissä. Tibby rakasti Arizonaa kuin omaa hevosta, vaikka olikin tuntenut tuon vähän aikaa, hevonen kuitenkin täytti pienen kolon sydämessä ja siksi tunne oli vahva.

Alex hymyili vaikka ilo ei yltänyt silmiin saakka. Hän kumartui hevosensa jalan luo ja ojensi käsiään puhdistusainetta ja pumpulia kohti, joita Tibby edelleen piteli.
”Laita vanulle ihan vähän puhdistusainetta ja kastele se ennen kuin puhdistat haavan”, hän opasti ja teki samalla kun kertoi.
”Arizona todennäköisesti aristaa haavaa muutaman päivän, joten jos et onnistu puhdistamaan sitä kun se nostelee jalkaansa, pyydä apua tallilta.” Alex putsaili hevosen heiluvaakin jalkaa osaavasti taputellen hellästi vanulla haavaa. Onneksi se ei vuotanut enää.

Tibby ojensi tarvikkeet Alexille ja katsoi tarkasti, samalla kun kuunteli tuon ohjeita. "Selvä o", hän sanoi ja katsoi kun mies alkoi putsata. "Ai kastella toi haava vedellä, ennen puhdistusta?" tyttö varmisti.

”Huuhtelet haavan kuten tein ja sitten kastelet myös vanun kun siinä on puhdistusainetta, jotta sitä ainetta ei tule liikaa”, Alex opasti ja yritti parhaansa mukaan saada puhdistusaineen haavaan saakka. Hän hylkäsi veren tahraamaan vanun pesukarsinan reunalle.
”Seuraavaksi teemme siteen siihen”, hän kertoi ja etsi lääkelaukusta sideharsotaitoksen ja siteen.

Tibby kuunteli tarkasti Alexia ja katsoi tarkasti miehen toimia. "Okei", hän sanoi ja pysyi tarkkana koko ajan. Hän ei lainkaan herpaantunut, sillä Arizonan hoito oli tärkeää.

Alex laski sidetaitoksen haavan päälle ja nyt jo jalan riuhtomista rauhoittanut Arizona antoi hänen kierittää siteen jalkaan.
”Onneksi haava ei ole syvempi tai suoraan nivelen kohdassa”, Alex huokaisi kieputtaessaan siteen jalkaan. Hän kiinnitti sen tukevasti ja nousi seisomaan Tibbyyn katsoen.
”Ei se ole tuon vaikeampaa. Tärkeää on vain huomata, jos haava näyttää tulehtuneelta, ontuminen jatkuu pitkään tai muuta erikoista ilmenee. Haluatko harjata Arizonan tässä heti, vai mennäänkö katsomaan sitä tarhaa?”

"Asia on selvä", Tibby sanoi varmasti ja vastasi sitten: "Ehkä kannattais kattoa se tarha, ettei muut loukkaa itteään. Mä harjaan sen jälkeen Arin." Tibbylle kaikkien hevosten hyvinvointi oli tärkeää.

”Tehdään niin. Vietkö Arin karsinaan?” Alex kehotti ja lähti itse hakemaan varmuuden vuoksi Gabinon riimunnarun. Peeves oli sisällä joten tarhassa oli onneksi enää yksi hevonen. Hän toivoi, että musta arabialainen oli kunnossa, sillä sen oli tarkoitus esiintyä elokuvassa eikä silloin ollut varaa loukkaantua. Kun Tibby saisi ruunan karsinaan, he voisivat lähteä tarhalle.

"Selvä", Tibby sanoi ja lähti taluttamaan Aria tuon karsinaan, jättäen hevosen sinne. "Minä tulen kohta harjaamaan sinut", Tibby sanoi ja palasi Alexin luo. Kun he olivat tarhalle, Tibby näytti puun, joka oli hänen mielestään syypää loukkaantumiseen.

Alex tarpoi talvisen liukasta polkua tarhalle ja matkan aidan takana olevalle puulle. Se oli varmasti kaatunut tuulenpuuskassa, muuta selitystä hän ei keksinyt.
”Kokeillaanko nostaa se pois?” Hän kysyi tarkoittaen enemmän työntämistä kuin nostamista. Mies kumartui puun puoleen ja yritti saada siitä otteen liikuttaakseen sitä Tibbyn avulla pois tarhan puolelta.

Liukasta oli ja puu oli todellakin väärässä paikassa. Tyttö katsoi puuta ja vastasi: "Joo." Hän alkoi työntää puuta Alexin kanssa, mutta se oli painava, hän kuitenkin pinnisti kaikki voimansa.

Alex työnsi kaikin voimin ja lopulta he saivat siirrettyä runkoa niin, etteivät sen oksat olleet tarhan puolella. Miestä hengästytti, kun hän nousi ja hieroi käsiinsä jäänyttä kaarnaa pois.
”Pyydän työntekijöitä hakemaan tuon traktorilla”, hän muistutti itseään ja astui sitten aitaukseen aidan välistä. Hän vihelsi ja Gabino kääntyi vauhdikkaasti heinäkasalta ja karautti neliä heidän luokseen.
”Mitä poika, oletko sä kunnossa?” Alex jutteli orille ja kiinnitti sen naruun ojentaen narun päätä Tibbylle.

Tibby liukasteli, mutta sai Alexin kanssa oksat pois laitumen puolelta ja nyökkäsi tuolle, yskäisten kerran. Hän katsoi hymyillen, kun Gabino karautti vihellyksestä paikalle. Onneksi tuo näytti ihan hyväkuntoiselta päällisin puolin. Tibby vilkaisi miestä ja tarttui ojennettuun naruun, silittäen hellästi Gabinon turpaa.

Tibbyn pidellessä Gabinoa Alex tarkisti sen kaikki jalat ja muutenkin hevosen päällisin puolin. Se näytti ihan hyvältä. Hän otti narun tytöltä kiitollisena hymyillen.
”Arin on hyvä levätä tänään sisällä jalkansa kanssa. Toivottavasti Gabino pärjää täällä yksinään”, hän sanoi mustaa hevosta turvasta rapsuttaen. Se oli tottunut seuraan, joten hän saattoi vain toivoa ettei se innostuisi yksin olosta ja hyppäisi yli aidoista. Se ei olisi hyvä, sillä alue kuhisi tammoja eivätkä he halunneet vahinkovarsoja. Mies naksautti narun irti riimusta ja taputti Gabin kaulaa.
”Hyvä kun huomasit Arizonan jalan”, hän sanoi hymyillen.

Tibby nyökkäsi ja ojensi narun takaisin Alexille. "Minä voin tulla pitämään sille seuraa, vähäksi aikaa, kun oon Arin harjannu", tyttö sanoi hymyillen ja katsoi miestä kysyvästi. "Onks Gabinolla miten niitä leffoja?" hän kysyi.

Alex naurahti kiitollisena. Gabino pitäisi seurasta.
”Jos haluat, voit ratsastaa sen. Onpa vähemmän työtä minulla”, mies hymähti ystävällisesti, mutta ei missään nimessä pitäisi Tibbya ilmaisena orjanaan, vaan tuo saisi itse valita.
”Ei nyt monikossa sentään, vain yksi, mutta se sai hyvän roolin siitä. Kuvaukset eivät ala vielä hetkeen, mutta olemme harjoitelleet sen kanssa monipuolisia tehtäviä.”

Tibby katsoi Alexia ja sanoi innoissaan: "Ratsastaisin tosi mielelläni." Hän oli ratsastusvireessä. Hän kysyi elokuvajutusta ja kohautti olkiaan, kun sai vastauksen, johon hän vastasi: "Leffatähti silti, ainakin tuleva." Tytöstä tuntui, että ratsastaminen saisi pysymään ikävät ajatukset poissa kauemmin.

”Hienoa. Gabino on paljon energisempi ja reaktioherkempi kuin Arizona, mutta se tottelee nopeasti pidätteitä ja haluaa kyllä miellyttää ratsastajaa”, Alex kertoi hymyillen ja rapsutti orin kaulaa. Hän tarjosi narua Tibbylle.
”Otatko sen heti mukaan vai haluatko harjata ensin Arizonan?”

"Mä harjaan Arizonan, ku mä lupasin sille mut mä haen sit Gabinon", hän sanoi hymyillen. Hän halusi sitä paitsi nyt vähän paijailla ensin Aria.

Alex nyökkäsi ja taputti vielä orin kaulaa ennen kuin viittasi Tibbyn mukaansa tarhan porttia kohti.
”Näytän sulle Gabin varusteet sitten kun on aika. Ellet halua mennä ilman varusteita?” Hän virnisti ja kohensi hiuksiaan, jotka olivat kaikessa hädässä menneet sekaisin.

Tibby seurasi Alexia porttia kohti ja pysähtyi nielaisun jälkeen sanoi: "Ootsä tosissas. Arizonalla mennyt ilman vasta pari kertaa sen ekan kerran jälkeen. Enkä mä Gabinoo tunne yhtä hyvi."

Alex naurahti huvittuneena Tibbyn kauhulle.
”Kuinka hyvä tasapaino sulla on? Gabino on erikoistunut ketteriin suunnanvaihtoihin laukassa”, hän muistutti hymyillen ja toivoi ettei loisi liikaa kauhukuvia tytön mieleen. Hänen hevosensa oli ihan hieno ratsu kaikesta huolimatta.

"Kyllä mulla tasapaino on hyvä", Tibby sanoi jo hieman varmemmin. "Kyllä mä satulassa ainaki pysyn, ja jos tutustun paremmin, niin kyllä mä sit kohta ilman satulaaki", hän sanoi ja katsoi miestä hymyillen.

”No, ehkä ensimmäistä kertaa satulalla”, Alex nyökkäsi ja avasi tarhan portin, jotta he voisivat lähteä tallia kohti.
”Mitä haluat tehdä? Saatan ehtiä jonkun hevosen kanssa vaikka maastoon kanssasi.”

"Kyllä mä olin aatellu maastoon lähtöä Arizonalla, mutta nyt sit Gabinolla", hän sanoi ja ilahtui ajatuksesta, että Alex saattaisi ehtiä hänen mukaansa. "Olis kiva jos säkin tulisit", hän sanoi hymyillen ja katsoi miestä.

”Oikeastihan pitäis treenata elokuvatemppuja noilla hevosilla, mutta ei kai maastolenkki pahaa tee”, Alex virnisti matkalla talliin. Hänellä oli liikutettavanaan vajaa kymmenkunta hevosta, joista Peeves sairaslomalla, joten valinnanvaraa oli. Ehkä hän ottaisi sen suurikokoisen ruunan, jota leikillään nimitti Jöröksi sen ainaisen kärttyisen ilmeen vuoksi.

"No sähän treenaat niitä paljon leffajuttuun, kyllä sulle yks maastolenkki tekee terää", Tibby sanoi hymyillen ja lisäsi: "Ja ehkä kisailuki. Se virkistää mieltä." Tibby puhui kuin paraskin asia tuntia ja hänen silmissään oli ilkikurinen pilke.

Alex ei voinut olla nauramatta.
”Olet oikeassa. Ja sillä hevosellakin on esitettävänään melkoisia laukkakohtauksia avomaastossa, joten sillekin tekee hyvää maastoilla.” Mies avasi tallin oven ja antoi Tibbyn mennä edeltä.
”Käyn taluttamassa Peevesiä, olen varmaan kentällä, joten kun olisit valmis hakemaan Gabinoa, huikkaa niin saan oman ratsuni valmiiksi myös.”

Tibby hymyili leveästi, oli paljon kivampaa mennä maaston jonkun toisen kanssa ja Alex oli tosi kivaa seuraa. Tibby asteli edellä talliin. "Selvä on boss", hän sanoi leikkisästi ja haki varustehuoneesta Arin harjat ja meni harjaamaan ja paijailemaan hevosta, joka oli joutunut jalkansa vuoksi nyt karsinaan. "Hei kamu. Nyt mä harjaan sut ja vähän paijailen", Tibby leperteli hevoselle.

Alex virnuili yksinään Tibbyn sanoille, kun asteli Peevesin karsinalle. Se oli harjattu ja sairaslomansa vuoksi muutenkin pysyi siistinä. Hän oli tyytyväinen hevosen parantumiseen tarkastettuaan sen päivittäin lähinnä omaksi ilokseen. Tallityöntekijät hoitivat haavahoidon ja hänelle jäi lähinnä hevosen liikuttaminen satunnaisesti sekä sen herkuilla lahjominen. Hän kiinnitti riimun ruunan päähän ja lähti taluttamaan sitä pääkentälle.

Tibby jutteli Arizonalle omia ajatuksiaan ja tunnusti hiljaa hevoselle, että oli tainnut mokata ystävänpäivän iltana, erkaannuttuaan ystävästään. Hän vaikeni omiin ajatuksiinsa, ja muistelemaan tapahtumia. Hänellä ei ollut muistikuvia kaikesta mitä oli tapahtunut, mutta niin hän oli aamulla herännyt alastomana jonkun nuoren miehen vierestä ja huomannut lakanassa pienen veritahran, jonka nähdessään, tyttö tajusi mitä yön aikana oli tapahtunut. Hän oli vain vetänyt vaatteet ylleen ja katsonut alastonta miestä järkyttyneenä, poistuen hiljaa asunnosta. Hän palasi kotiin, jossa mummi ryhtyi jankuttamaan jotain, mutta Tibby oli kuitenkin peseytynyt ja puettuaan tullut tallille ja paijasi nyt Aria, jonka jalka oli haavainen. Hän jatkoi taas harjausta ja pohti edellisyötä ja aamua, muistaen välähdyksiä yöstä ja sen tapahtumista.

Peeves liikkui puhtaasti, mistä Alex oli onnellinen nähtyään sen liikkumisen aiemmin. Se oli rintaansa saamansa pistohaavan vuoksi aristellut kävelemistä, minkä oli huomannut etujalkojen vajaana liikkeenä ja epävarmoina askelina. Nyt, kun hän talutti sitä kenttää ympäri, se tuntui löytäneen osan elämänilostaan takaisin ja tallusti nyt hänen vierellään namuja taskuista hamuillen. Se sai miehen hymyilemään.

Tibby harjasi Arizonan kunnolla harjoilla, ollen varovainen, satuttamatta tuota. Kun hän oli valmis, hän antoi pienen keksin Arizonalle ja lähti sitten hakemaan Gabinoa, käyden ensin huikkaamassa Alexille, että oli harjannut Arin.

Alex heilautti kättään merkiksi, että oli kuullut Tibbyn ja suuntasi saman tien Peevesin kanssa sisälle. Se ei tarvinnut vielä kuin lyhyitä käyntilenkkejä maasta käsin, joten se riittäisi siltä päivää. Ehkä joku tallityöntekijä vielä veisi sen illasta liikkeelle. Hän jätti valkoisen jättiläisen karsinaansa ja lähti samantien hakemaan Jöröä, joka tarhasi muiden elokuvahevosten laumassa kauimmaisessa tarhassa. Hän taiteili tummanruunikon erilleen muista uteliaista turvista ja talutti sen sitten talliin hoidettavaksi, valmiina esittelemään Gabinon varusteet Tibbylle.

Tibby lähti, merkin saatuaan hakemaan Gabinoa. Hän koitti saada ajatukset vaihtumaan päässään, mutta oli tarkkana kun Alex alkaisi näyttämään Gabinon varusteita hänelle.

”Näytän sulle ne kamat”, Alex ilmoitti kun huomasi Tibbyn Gabinon kanssa tallissa. Hän kiinnitti ratsunsa jurottamaan käytävälle ja viittoi tytön mukaansa.
”Tässä on harjat, ja tästä voit ottaa länkkärisatulan ja nämä tavalliset suitset”, hän ohjeisti ja kiersi sitten toiselle seinustalle kaappien luo.
”Tässä on sille suojat joka jalkaan, kun mennään maastoon. Gabinolla ei ole kenkiä, mutta se on tottunut liukkaisiinkin hyvin eikä kompuroi. Kovin liukkaalla pohjalla kannattaa ottaa vain käyntiä”, hän opasti vielä ja keräili sitten ratsunsa oikeaa karsinanumeroa apuna käyttäen sen varusteita ja harjoja mukaansa.

Tibby kiinnitti Gabinon ja lähti seuraamaan Alexia ja painoi mieleen miehen sanat ja otti sitten tavaroita mukaansa, mitä nyt jaksoi kantaa kerralla. "Okei", tyttö sanoi ja katsoi varusteita, painaen numeron mieleensä.   Tibby seurasi tarkkaan ja palasi sitten Gabinon luo, alkaen valmistella tuota maastoon. "Onks sillä paljonkin eroa liikkumiseen kengät?" tyttö kysyi, sillä hän ei ollut ainakaan aiemmin ajatellut asiaa.

Alex seurasi omien tavaroidensa kanssa ja laski ne maahan ja telineisiin käytävällä, mihin oli kiinnittänyt ratsunsa. Hän tarttui reippaasti Jörön loimien hihnoihin ja riisui sen.
”Gabino on tottunut olemaan kengättä, joten se osaa liikkua hyvin ilmankin ja sen kaviot ovat kovat. Kengät kuitenkin suojaavat kavioita, joten jos hevosta rasitetaan enemmän, on parempi että sillä on kengät niin se ei ala aristaa jalkoja niin helposti”, Alex kertoi ja siirtyi harjaamaan jurottavaa hevosta.
”Olen miettinyt sen kenkäämistä elokuvaa varten, sillä se tulee tekemään paljon raskaita suorituksia. Liukkaalla olisi tietenkin hyvä, että kenkiin saisi hokit kiinni, mutta se on tottunut hieman jäiseen maahankin hyvin tuollaisenaan.”

Tibby kuunteli Alexia, samalla kun hoiti Gabinon valmistelua maastolle. Hän hoiti hevosen osaavasti ja kävi kaviotkin läpi, laittaen sitten sen jokaiseen jalkaan suojat ja sitten satulahuovan ja satulan. "Onko Gabinolla ollut koskaan ikinä kenkiä?" Tibby kysyi ja lisäsi: "Mietin vaa niinku yleisesti, että jos hevosella eio koskaan ollut kenkiä, ja sit sille ku se on jo monen vuoden ikänen, niin mitenkä se tottuis kenkiin. Kaviohan semmonen että siinähän on jonku verran tuntoo ja näin, mutta mietin vaa." Tibby saattoi vaikuttaa huvittavalta, kun hän uteli niin paljon. Vaikka hänellä oli ollut kauan oma hevonen, oli se aina ollut kengitetty, eikä hän ollut yleisesti ottaen hoitanut hevosia, joilta puuttui kaviot, hän oli törmännyt niihin harvoin ja tietenkin aihe häntä kiinnosti ja olihan tämä tapa saada ajatukset viime yöstä ja aamusta pois.

Alex suojitti ratsunsa ja asetteli satulan huopineen sen selkään.
"On Gabinolla aiemmin ollut kengät, sen edellisessä kodissa. Olen monen mielestä ihan pöhkö kun en ole kengittänyt sitä enää, mutta sen kaviot ovat kestäneet moitteettomasti kengättä olemisen", mies naurahti kiinnittäessään satulavyötä. Hän väisti taidokkaasti hevosen kiukkuisen yrityksen näykkäistä ja sai satulan paikoilleen.
"Tottakai se totuttelua vaatisi, jos sille kengät laittaisi."  Alex oli nähnyt miten hyvin hevoset toimivat kengättä, mutta tiesi, ettei se sopinut kaikille. Gabino oli toiminut kuitenkin hyvin, eikä hän välttämättä halunnut pilata vahvaa kaviota kengittämällä orin.
"Minun täytyy hakea kypäräni. Tarvitsetko ylhäältä jotain?" Alex kysyi kun oli varustanut hevosen suitsia vaille.

TIbby kuunteli Alexia, joka kertoi Gabino kengistä, samalla kun hevoset saivat satulahuovat ja satulat selkään. "En minä taida tarvita, mulla on tuolla kaapissa mun kypärä", Tibby sanoi ja silititti Gabinon kaulaa, ja lähti sitten hakemaan omaa yksinkertaista kypäräänsä.

Alex nouti kypäränsä yläkerran lokeroltaan ja palasi sitten kiirehtimättä tallikäytävälle. Hän kiinnitti kypärän hinnan ja vilkaisi Tibbyyn.
"Valmis?" Mies varmisti pujauttaessaan suitset luimivan ruunikon päähän vaivattomasti ja varmistaessaan vielä hihnat kiinni. Heillä tulisi olemaan hauskaa, sillä erityisesti nummilla ja hyvillä poluilla pääsisi jopa laukkaamaan.

Tibby oli valmis ja odotti hevosten luona Gabinoa, jota ei onneksi tarvinnut odottaa kauaa. "Aina", hän vastasi hymyillen ja sujautti myös suitset hevosen päähän ja talutti tuon tallin eteen. Ulkona hän sitten nousi Gabinon selkään satulalle ja vilkaisi Alexia, kunnes he olivat valmiita lähtemään maastoon.

Alex seurasi toisen parivaljakon perässä ja pysäytti ratsunsa tallipihalle selkäännousun ajaksi. Hän keinautti itsensä Jörön selkään pidellen ohjista jotta se ei haukkaisi häntä siinä samalla, ja viittasi sitten suunnan johon he voisivat lähteä.
"Miten olet viihtynyt Arin kanssa?" Hän kysyi kun suuntasi tien kohti nummia.

"Meillä on mennyt tosi hyvin, mutta viime viikolla se oli vähän vikuri yksi päivä kun hypättiin esteitä ja se heitti selästä, mutta se katui heti, kun tuli sitten takaisin", tyttö kertoi Alexille ja lisäsi: "Muuten meillä on kaikki ollut yhteisymmärryksessä. Sillä vaan taisi olla vähän semmonen ilkikuri päällä, eikä mun selkäänkään satu enää, ku isä hieroi siihen semmosta geeliä."

Alex naurahti, kun kuuli hevosensa vikuroinnista.
"Se testaa sinua, kuinka hyvin pidät sen ruodussa", hän hymähti ja keräili ratsunsa ohjat tuntumalle pitämättä niitä liian kireinä.
"Mutta hyvä kun ei käynyt pahemmin. Toivottavasti pysyt Gabinon kyydissä tänään."

"Minä osaan jo varautua, että hevosesi testaavat kestävyyttä", Tibby sanoi hymyillen ilkikurisesti ja lisäsi: "Ja aion haastaa sinut jossain vaiheessa kisaan. Sillä kisa ja maasto pistää kurjat ajatukset vähäksi aikaa pois."

"Hyvä, sillä sitä ne tekevät", Alex vastasi katsellen hymyillen mustaa oriaan, joka sillä kertaa toimi Tibbyn ratsuna. Gabino oli onneksi luotettava, vaikka sillä riitti nopeutta ja ketteryyttä.
"Kisaan? Ja kuvittelet, että minulla on mitään mahdollisuuksia tällä tankilla?" Hän nauroi hoputtaen laiskanpuoleista koniaan. Tibbyn mainitessa kurjista ajatuksista mies kurtisti kulmiaan.
"Onko jotain tapahtunut?"

"Ajattelin voittaa tällä kertaa", Tibby sanoi ja kun Alex kysyi, oliko jotain tapahtunut, tyttö sulki suunsa ja väisti katseellaan. "E-ei", hän sanoi lopulta hiljaa, vaikka totuus oli toinen. Hän mietti ettei voisi kertoa koskaan kellekään muistikuvistaan yön tapahtumista ja aamusta. Vaikka Tibby olikin omalla tavallaan vahvapäinen, hänen mielensä ei kestäisi pitää sitä tietoa sisällä, se tuli liian äkkiä entisten surujen päälle. Hän ajatteli, että jos kertoisi jollekulle, häntä pilkattaisiin tyhmäksi ja idiootiksi.

Alex kohautti olkiaan ja katsoi Tibbya hetken pidempään. Kai tyttö itse tiesi, jos mielen päällä oli jotakin kerrottavaa. Hän otti leveällä hiekkatiellä pohkeenväistöä muistaakseen, että hänen oli tarkoitus kouluttaa hevosta, eikä vain humputella menemään.

Tibby vilkaisi Alexia, hänen teki mieli kertoa asiasta, mikä häntä vaivasi, mutta hän ei tahtonut tuoda ongelmia, ehkä Alex pitäisi häntä liian tyhmänä huolehtimaan Arista ja Arin hoitaminen piti tytön edes jotenkin liikkeellä.

Jörö tuntui vastaavan hyvin apuihin ja löytävän omaa moottoriaan, mikä ilahdutti Alexia kovasti. Hän siirsi katseen Tibbyyn suoristettuaan hevosen.
"Ravataanko?" Mies ehdotti hyväpohjaisella hiekkatiellä tarkistettuaan, ettei se ollut jäässä. Huonommin jalkansa asetteleva elokuvahevonenkin pysyisi siis pystyssä.

"Juu", Tibby hihkaisi ja kannusti Gabinon raviin. Hän nautti kun ei ollut liian kylmä ja tuuli hivenen. Hän sai ajatukset vapaaksi jollain tavalla ja pystyi hymyilemäänkin.

Alex kevensi englantilaisessa satulassa ja etsi hetken kunnollista asentoa vietettyään viimeiset päivät pääasiassa maanpinnalla, tai satulattoman hevosen selässä.
"Käydäänkö laukkaamassa nummilla ja palataan sitten metsäpolun kautta tallille?"

"Käydään", Tibby hihkaisi ja ohjasi Gabinoa oikeaan suuntaan. Hän piti Alexista, tuo oli sellainen turvallinen ja omalla tavallaan vähän isämäinen, mutta silti oli kuin kuka tahansa hauska.

Jörö jolkotteli lennokkain askelin ja alkoi selvästi päästä alkutahmeudestaan, kun näki tutut maisemat. Se oli asunut tallilla vasta hetken mutta tunsi maastot.
"Muista sitten tarttua harjaan kun nostat laukan, se saattaa tempaista aika vauhdilla", Alex varoitti katsellen hörökorvaista arabialaistaan, jonka jokainen lihas tuntui jännittyneen odotuksesta.
"Lähdetään, kunhan tie laskee nummelle?"

"Selvä on boss", tyttö sanoi ja vilkaisi miestä ja nyökkäsi tuon kysymyksellen. "Jep ja lujaa mennäänkin", hän sanoi ja into kuului hänen äänestään. Tibby nautti olostaan jo nyt..

Nummi lähestyi ja Alexin ratsu tempoi ohjia malttamattomana. Sillä hetkellä kun pehmoinen nummi alkoi, hän antoi ratsulle ohjaa ja se venyi nopeaan neliin. Hän tiesi että pienempikokoinen Gabino voittaisi sen mennen tullen, olihan arabialainen tunnettu paitsi tulisieluisuudestaan, myös nopeudestaan ja kestävyydestään.

Tibby tarttui Gabinon harjaan, kun kanusti tuon neliin ja vaihtoi sopivaan asentoon. Hän ei ollut koskaan ratsastanut yhtä lujaa, kuin hevonen pian oli täydessä vauhdissa. "A-a-a-lex, saako tätä hitaammaks!" tyttö huusi, sillä häntä vähän jännitti niin kova vauhti.

Alex nauroi tuuleen kun kuuli vain osan Tibbyn sanoista. Hän yritti kannusta typerää, hidasta hevosta, mutta sen sijaan hän saikin tuntea kiukkuisen sivuun suuntaavan pukin, jossa onnekseen pysyi kyydissä.
"Nojaa taakse!" Hän huusi, mikäli tyttö oli kysynyt tapaa hidastaa mustaa salamaa. Hän ei ikinä pysyisi perässä joten olisi vain reilua antaa vähän tasoitusta. Kunpa Gabino ei pysähtyi suorilta jaloin, sillä senkin se osasi.

TIbby kuuli vastauksen ja nojasi taaksepäin, saaden helpotuksekseen Gabinon rauhoittuvan ja hidastavan vauhtiaan sopivammaksi, mutta silti pysyen liikkeessä. Tyttö käänsi katseensa hetkeksi Alexiin ja huokaisi helpotuksesta kun tuo tuli lähemmäs. "Ootko sä ihan varma, että tää on hevonen?" hän kysyi lähes tosissaan.

Alex sai lopulta toisen ratsukon kiinni ja hän hidasti omaansa laukkaan, jotta se ei aivan väsyisi. Se kilpailu taisi olla jo ohitse.
"Se on arabi, jo aikoja sitten beduiinit pitivät sitä lahjana jumalalta", Alex irvisti vitsikkäästi ja istui kunnolla satulaan jotta tunsi ratsunsa keinuvan laukan paremmin.

Tibby naurahti Alexin irvistykselle. "Tuntuu kuin sillä ois siivet selässä, sehän lentää", tyttö sanoi ja virnisti miehelle, hän tarkoitti sanojaan.

"Olen jo niin tottunut, että hauska kuulla tuokin näkökulma", Alex vastasi ja ehdotti sitten vauhdin hidastamista raviin, sillä nummen toinen reuna alkoi jo näkyä. He voisivat ratsastaa ojan viertä metsäpolulle ja sitä kautta tallille.

Tibby nyökkäsi ja hidasti hevosta raviin, joka ei onneksi ollut enää niin päätä huimaava vauhti vaan sopivan rauhallinen. "Sun kaa on kiva olla, kun sä kerrot ku mä kysyn ja sä et niinku oo ylimieline niinku jotku Rosingsissa", Tibby sanoi ja katsoi Alexia.

"Semmonen turha ahdasmielisyys on ihan turhaa", Alex hymähti ja taputti ratsunsa kaulaa sen saatua virtaa aiemmasta laukkapätkästä. Nyt se ravasi ilmavin askelin ojan viertä.
"Miltä Gabino tuntuu?"

"Tää tuntuu hyvältä, kyllä tätä ratsastais useemminin, mut ei ehkä ihan niin kovaa ku äsken, ainakaan aina", tyttö sanoi ja hymyili leveästi ja lisäsi: "Vaikka oli se tosi huisia."

"No, kunhan Arin jalka on kunnossa, voit taas ratsastaa sitä", Alex hymyili ja toivoi, että se tapahtuisi pian. Ei ollut yhtään mukavaa saada yhtä toipilasta kontolleen, kun hommia riitti jo nyt vaikka kolmelle. Hän ei kuitenkaan valittanut sillä rakasti työtään.

"Mä lupaan hoitaa Aria kunnolla", tyttö lupasi, vaikka se oli itsestäänselvää, että hän hoitaisi. "Saako se olla laitumella, vai pitääkö sen olla koko ajan karsinassa?" tyttö päätti varmistaa, sillä tahtoi parhaan hoidon antaa mitä osasi.

"Luotan suhun, osaat kyllä", Alex nyökkäsi ja siirsi ruunansa käyntiin kun he sukelsivat talven tappamaan koruttomaan metsään. Hän antoi pidempää ohjaa ja aiemmin niin hapan hevonen ravisteli päätään ja venytti kaulaansa leppoisan näköisenä.
"Katsotaan tilannetta. Luulen että sen voi viedä ulos jo pian kun haava vähän saa parantua", hän vastasi epämääräisesti.
"Näet kyllä sitten, kun tallityöntekijät ovat laittaneet sen ulos. Katsotaan sitten myöhemmin koska sitä pääsee ratsastamaan."

Tibby hymyili, kun Alex luotti häneen. "Minä lupaan kysyä sulta ennen ku suunnittelen ratsastamista", hän lupasi miehelle, sillä hän ei tahtonut tehdä mitään virheitä, hoidossaan, eikä pahentaa Arin tilannetta ja haavaa. "Saankohan minä ratsastaa jollain muulla hevosella, välillä?" tyttö kysyi, josko Alex tietäisi mahdollisuuden. Tibby hellitti ohjaa, jotta Gabino ei olisi tiukilla ja hevonen oli rauhallinen metsässä oli rauhoittavaa.

Alex tiesi luottaa, että Tibby olisi mukana Arizonan hoidossa ja ratsastaisi vasta hänen luvallaan.
”Sitä sinun täytyy kysyä muilta hevostenomistajilta, mutta tietenkin saat vuokraan alennuksen täksi ajaksi”, hän pahoitteli melkein hevoselleen sattunutta. Mies kumartui ali polulle kurottavan oksan ja antoi täysin vapaan ohjan hevoselle, kun he lähestyivät tallia.

Tibby nyökkäsi Alexille. "Onko vinkkejä keltä kysyä?" hän kysyi mieheltä ja seurasi Gabinon kanssa kaksikkoa ja kumartui myös oksan ali. Talli näkyi jo, ratsastus oli ollut mukavaa ja kaikki oli hyvin. Kun he tulivat lähemmäs tallia, tyttö huomasi tallin pihalla kulkevan hahmon ja pala nousi kurkkuun. Hän tunnisti hahmon, viime yön mieheksi, joka oli vienyt häneltä viattomuuden. Muistikuvat yöstä alkoivat vilistää jälleen hänen silmissään, hän näki itsensä villinä ja sekavana, mutta selvänä tilanne kauhistutti häntä. Tibby toivoi, ettei mies huomaisi häntä, tai muistaisi mitään. Mutta oliko tuo sattumalta tullut tallille.

”En osaa sanoa. Ehkä voit laittaa ilmoituksen tallin ilmoitustaululle tai kysellä oleskeluhuoneessa?” Alex ehdotti ja päästi jalkansa valumaan ikävistä jalustimista pois. Tuskin Jörö saisi mitään paniikkia siinä enää, ja pysyihän hän satulattomankin hevosen selässä työkseen. Ajatus muiden hevosten kouluttamisesta pyöröaitauksessa kiehtoi häntä, sillä aiemmin hän oli hyödyntänyt niiden kanssa vain tuttua maneesia tai kenttää. Olisi jo aika tutustuttaa ne hänen metodeihinsa.

Tibby nyökkäsi ja kun he tulivat kunnolla näkyviin mies tuntui huomaavan hänet ja virnisti leveästi. Tyttö ei hymyillyt laisinkaan, vaan käänsi katseensa pois. Tallin edessä hän laskeutui hevosen selästä ja lähti taluttamaan tuota paikkaan, jossa voisi riisua Gabinon varusteet. Mies tuli rauhallisena lähemmäs ja kysyi Tibbyltä mitä tuolle kuului, mutta tyttö ei vastannut riisui vaan Gabinon varusteita. "Lähdit aikasin?" mies lisäsi virnuillen. Tibby tunsi olonsa vaikeaksi, eikä katsonut vieraaseen sen enempää, kuin Alexiin, mutta mutisi kuitenkin, niin että kuului: "Häivy." Tibbyn ääni värisi hieman itseinhosta. Kun Tibby otti satulan, hän lähti heti viemään sitä varustehuoneeseen, jotta pääsisi miehen läheltä pois, mutta tuo seurasikin perässä. "Mikä sinun nyt on?" mies kysy  ja sai Tibbyn poskille kyyneleet. "Mee pois", tyttö sanoi ja käveli rivakoin askelin takaisin. Tibby koitti olla rauhallinen ja keskittyi jatkamaan Gabinon riisumista, kun mies tuli takaisin, välittämättä Alexista, hän sanoi: "Meillähän oli mahtava yö. Nautit siitä." Sitä ei Tibby enää kestänyt, että se sanottiin julkisella paikalla ääneen. Kyyneliä valui poskille lisää ja tyttö tiputti varusteet siihen ja juoksi pois paikalta, piiloutuen Arizonan karsinaan ja lyhistyi sinne nurkkaan. Arizona nuuhki rauhallisesti tytön hiuksia ja oli ehkä hämmentynyt.


Alex ei ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse, kun Tibby säntäsi talliin melkein tuli hännän alla. No, ehkä tuolla oli kiire johonkin. Hän nosti siististi ratsunsa jalustimet satulasta laskeuduttuaan ja löysäsi vyön. Samaan aikaan hevosen ympärillä pyöriessään hän sai estellä sitä kuolaamasta vaatteitaan pahasti, sillä ruuna olisi mielellään rapsuttanut päätään häntä vasten. Mies talutti ruunikon sisälle ja tajusi vasta käytävän tilanteen nähdessään, että Tibbylla oli seuraa. Hän kiinnitti hevosen kauemmas käytävälle ja alkoi riisua sen varusteita. Mitä oli tekeillä? Ilmeisesti Tibbyn ja tämän nuoren miehen välillä oli jotakin, mistä hän ei tiennyt. Ei Alex halunnut tunkeilla ja kuunnella joka sanaa, mutta kun hän oli jo ottamassa suojia pois, kuuli hän varusteiden putoavan käytävälle. Mitä hän oli juuri kuullut? Mies pudisteli ajatuksia päästään, sillä ei todellakaan halunnut ajatella Tibbyn ikäisen nuoren tytön seksielämää, mutta saatuaan hevosensa harjausta vaille valmiiksi, hän ei voinut enää katsoa vierestä.
”Mitä täällä tapahtuu?” Hän uteli vakaalla äänellä nuorukaiselta ja suuntasi sanat myös Tibbyn suuntaan. Hän arveli tytön olevan Arizonan karsinassa, sillä ovi oli raollaan, vaikka itse tilanteen hän olikin missannut.
”Onko kaikki hyvin?”

Nuorukainen katsoi Alexia, joka uteli tapahtumia. "Mä vaan tulin moikkaamaan Tibbyä", mies sanoi Alexille, mutta Arizonan karsinasta kuului itkuinen ääni: "Ahdistelemaanpas. Mee pois." Kamalat mielikuvat edellisyöstä vilistivät Tibbyn mielessä filminauhana. "Mutta sä tykkäsit siitä", nuori mies koitti sanoa. "Enpäs", Tibby sanoi sortunella äänellä. "Mulla on pari kuvaa todisteena", mies sanoi ja kuvista kyllä näki mikä totuus oli. Tibbyn tiedoton tila ja sekavuus. "Häivy", Tibby mutisi nyt jo peloissaan, siitä että oli kuviakin otettu hänestä.

”Tibby ei selvästi arvosta läsnäoloasi ja tallille ei ole ulkopuolisilla asiaa, joten ole hyvä, ja poistu”, Alex pyysi mahdollisimman kohteliaasti, vaikka hänen olisi pitänyt varmasti olla kovempi. Hän oli työntekijä, valmentaja, eikä hän katsonut hyvällä turhia ihmisiä kalliiden kilpahevosten keskellä, vaikka ei niiden kanssa suoraan työskennellytkään.

Mies katsoi tyttöä miestä ja kysyi karsinaan, ihan piruuttaan: "Millon nähdään?" "Toivottavasti ei ikinä", Tibby vastasi hiljaa. Hän tahtoi miehen vain pois. "Sehän nähdään", mies sanoi ja lähti pois. Tibby ei liikahtanutkaan Arizonan karsinassa, hän vain tärisi.

Alex seurasi katseellaan miehen menoa ja keräsi Gabinon kamat syrjään käytävältä. Hän astui lähemmäs hevosensa karsinaa ja kurkkasi sisään.
”Mitä tapahtui? Oletko kunnossa?” Selvästi Tibby ei ollut, mutta Alex ei ollut omimmillaan lohduttamassa 16-vuotiasta tyttöä.

Tibby oli lyhistyneenä Arin karsinassa ja katsomatta Alexiin, hän vain sanoi hiljaa: "Mä nään siitä väläyksiä mitä on tapahtunut, mutta aamulla mä heräsin sen sängystä. Enkä mä muista lainkaan miten mä olin sinne joutunut. Helvetinmoinen krapula. Mulla ei oo illasta mitään muistikuvia. Mä olin kaverin kanssa illan, mutta jossain kohti pimenee, enkä mä muista mitään miten mä oisin sen mukaan joutunut." Ajatus kauhistutti Tibbyä, kun hänellä ei ollut muistikuvia hauskasta keskustelusta, vain väläyksiä yön hetkistä.

Alex kuunteli myötätuntoisena Tibbya, vaikka ei ollutkaan ihan varma, mikä tuota oli niin järkyttänyt. Eivätkös nykyteinit ryypänneet itsensä aikamoiseen kuntoon joka viikonloppu ja olleet melko avaramielisiä suhteissaan? Hän oli ollut erilainen, vaikka juossutkin varmasti äitinsä mielestä liikaa tyttöjen perässä, tosin hän ei koskaan ollut kuulunut cooleimpiin ihmisiin. Tibby oli tosin vaikuttanut erilaiselta, mutta eihän hän tuntenut tuota kuin tallilta hyvin pintapuolisesti. Nytkö tuo häpesi edellisiltaista käytöstään? Alex ei oikein ymmärtänyt.
”Mikä sua siinä ahdistaa eniten?” Hän kuitenkin kysyi vilkaisten taakseen kuin tarkistaakseen, että hevoset olivat vielä paikallaan eivätkä kenenkään tiellä.

Tibby nosti katseensa Alexiin. "Kun en mä ollut ollut kenenkää kaa ennen sitä, ja.... ja...." tyttö jäi änkyttämään. Ei hän ollut sellainen, että olisi kenen tahansa kanssa halunnut olla. Hän olisi tahtonu odottaa sitä oikeaa. "Enkä mä ollut koskaan ottanut mitään semmosta juotavaakan ennen sitä", hän sanoi hiljaa. Hän oli käytetty hyväksi.

Alex meni aavistuksen vaikeaksi ja katseli enemmän tallin seiniä kuin Tibbyn suuntaan. Vai niin oli asian laita?
”Se nyt kuitenkin tapahtui, eikä sille enää mahda mitään. Sun pitää vaan elää sen asian kanssa”, hän yritti lohduttaa ja vaihtoi painoa jalalta toiselle epämukavana. Sellaiseen hän ei ollut tottunut.

Tibby nyökkäsi hiljaa. "Sitähän mä oon koittanut koko päivän, mutta sen tänne ilmestyminen veti pohjan alta", tyttö sanoi ja lisäsi: "Ja jos sillä on vielä kuviakin siitä, niin se takuulla tekee jotain niillä, mikä pilaa kaiken."

Alex yritti pysytellä tyynenä, vaikka tilanne sai hänet kiusaantuneeksi.
”Eiköhän se vaan uhonnut niillä kuvilla, ei kai kukaan sellaista tee”, hän yritti pehmentää tilannetta.
”Päivä kerrallaan, kyllä sä pääset tästä yli.” Mies hymyili ja lähti sitten siirtämään hevosia käytävältä, sillä joku halusi omansa kanssa ohitse.

Tibby katsoi Alexia ja koitti hymyillä. "Kiitos. Mä koitan", hän sanoi ja jäi vielä vähäksi aikaa Arizonan karsinaan, ennen kuin nousi ja lähti kantamaan Gabinon muita varusteita varustehuoneeseen.

Alex harjasi pikaisesti Gabinon sekä Jörön niiltä osin, missä varusteet olivat olleet ja siirsi hevoset sitten karsinoihinsa. Hän kantoi ratsunsa varusteet ja harjat varustehuoneeseen Tibbyn perästä ja asetteli ne paikoilleen.
”Voitko viedä Gabinon takaisin tarhaan?” Hän kysyi arvellen, että Tibby saattaisi olla vähän turhan sekaisin sellaiseen. Ehkä tytön olisi parempi mennä kotiin.

"Voin minä, mä lähden sitten kotiinpäin", tyttö sanoi ja tarttui Gabinon riimunaruun ja lähti rauhallisesti kohti tarhaa. Hän oli ajatuksissaan, mutta sai kuitenkin Gabinon tarhaan normaalisti ja irroitti riimunarun, jätten sen portin viereen aitaan roikkumaan.

Alex nyökkäsi ja lähti loimittamaan omaa ratsuaan. Tibby oli selvästi allapäin, mutta hän ei osannut auttaa enempää. Ehkä tytöllä olisi joku kaveri, jolle avautua. Hänestä ei ainakaan olisi kuuntelemaan ja lohduttamaan 16-vuotiasta, saati sitten sanomaan mitään rohkaisevaa. Hän vei ruunan takaisin tarhaansa ja palasi talliin uuden hevosen kanssa kiinnittäen sen käytävälle harjausta varten.

Tibbyn saatua Gabinon tarhaan, hän lähti skootterilleen, muttei mennyt kotiin, vaan Greenridgeen, Bebbietä hoitamaan, jossa hän käpertyi yhteen syrjäiseen nurkkaan Bebbien kanssa.