Isoveljen velvollisuudet, osa 1.

// Vähän toisen tyyppistä, tervetuloa mukaan kuka uskaltaa(: \\



Mihin Damien -parka olikaan taas joutunut? Puikkelehtiessaan naisten vaatekaupan hyllyjen väliä epämääräinen mutru huulillaan hän kirosi mielessään vuoroin itseään ja vuoroin sisartaan. Vaikka miehen tyylitaju oli huikea (siis ainakin omasta mielestään), etenkin itsensä kohdalla, oli yllätävän haastavaa, kun pikkusisko pyysi ostamaan bilevaatteita.

Palataanpa hetkeksi tämän aamuiseen. Koska Daisy oli aina ollut perheen 'pikku enkeli', joutui tuo raukkaparka opiskelemaan vieläkin. Siksi nuorella naisenalulla oli tänäänkin pitkä koulupäivä ja ongelma oli yksinkertainen; uuteen kouluun tullut tyttönen oli saanut pikakutsun bileisiin, jotka luokkakaveri järjesti tänä iltana. Koska Daisystä oli tullut yhtä itsetietoinen kuin Damienista, ei bileisiin saattanut mennä missä tahansa vaatetuksessa. Siitä päästään pääongelmaan: sopivia vaatteita ei yksinkertaisesti ollut (vaikka likalla vaatekaappi oli pienen huoneen kokoinen), eikä Daisy itse kerennyt menemään niitä etsimään. Kyllä pikkusisko olikin pitkään joutunut taivuttelemaan isoveljeänsä menemään kaupunkiin ja shoppailemaan hänelle vaatteita. Tietynlaisia vaatteita, mutta Daisy ei ollut silti varma, minkälaisia vaatteita hän halusi. Eikä pelkät vaatteet riittänyt, piti olla vielä alusvaatteetkin ja kengät ja korut. Joskus Damien vihasi yli kaiken läheistä suhdetta sisarensa kanssa.

Mutta siellä Damien nyt oli. Itse kovinkin tyylikkäästi pukeutuneena, mutta silti aivan ulapalla siitä, mitä hän siskolleen haki. Daisyn tyyli poikkesi kuitenkin niin paljon miehen omasta tyylistä - siinä missä Damien pukeutui tyylikkään elegantisti, Daisy rakasti yli kaiken rokkityyliä.. Vai oliko se sittenkään rokkityyli? Mitä enemmän Damien asiaa pohti, sitä enemmän hän eksyi raiteiltaan.
Eikä Damien ollut kuin tovin pyörinyt kauppakeskuskeksessa. Kuinka monta kertaa hän oli jo kävellyt ohi sen alusvaatekaupan nieleskellen.  Taas hän pysähtyi mekko -osastolle ja hypisteli erilaisia asuja. Jostain kumman syystä myyjätkään eivät tulleet paikalle, kai ne pitivät nuorukaista hölmönä? Kenties hän oli muiden mielestä etsimässä itselleen vaatteita?

// Minäminä! //

Bex oli melko varma, ettei äiti ollut tarkoittanut tätä, kun oli siirtänyt hänen tililleen palkkion jääräpäisen ponin ratsutuksesta. Punapää muisteli äidin sanoneen jotakin siihen suuntaan, että raha kannattaisi laittaa säästöön kevään kilpailuja varten. Mitä kilpailuja, oli Bexin tehnyt mieli kysyä. Hän oli myynyt kilpaponinsa loppuvuodesta eikä Twisteristä, hänen uudesta kilparatsustaan, olisi kilpailemaan muualle kuin laukkaradoille - ei kun aivan, ei ollut sinnekään, sieltähän hän oli täysiverisen ostanut pois sen osoittauduttua surkeaksi laukkuriksi. Hänellä ei olisi tiedossa mitään kilpailuja keväälle, joita varten säästää rahaa. Hänen ei tarvitsisi maksaa osallistumismaksuja, ostaa uusia varusteita ja ratsastusvaatteita tai syytää loputtomia summia öljyjäteille tankatakseen autonsa täyteen seuraavaa matkaa varten.

Joten luonnollisesti hän löysi itsensä ihmisten ilmoilta, vaikka seuraa ei näin lyhyellä varoitusajalla ollutkaan saanut. Eipä se mitään, kyllä hän saisi ajan kulumaan kaupasta toiseen kierrellessä ja vaatteita hypistellessä. Sitä paitsi, jos hän löytäisi jotakin mitä varten kaipaisi tuomaristoa, saisi puhelimella napattua kuvan ja lähetettyä sen sekunneissa ystäville ympäri maaseutua mielipiteitä varten. Bex sulloi kädet mustan tekonahkatakkinsa taskuihin ja asteli sisään seuraavaan vaatekauppaan. Kahvilassa istunut vanhempi pariskunta oli jo pudistellut päätään hänen kulkiessaan ohitse, mutta räväkkä nainen ei antanut sen häiritä. Mitä sitten, jos vanhempi sukupolvi piti hänen ulkonäköään sopimattomana? Hän halusi punaiset hiukset, joten hän värjäsi ne punaiseksi. Hän piti sivusiilistä, joten ajeli toisen puolen päästään lyhyeksi aina kun siltä tuntui. Rikkirevityt mustat pillifarkut ja kulunut tekonahkatakki olivat erottamaton osa häntä, ainakin silloin kun tallielämä jäi taakse.

Bex vilkaisi puhelintaan harhaillessaan pitkin kaupan käytäviä. Mitä hän edes haluaisi ostaa? Hän ei tarvinnut mitään vaatteita, vaan eipä se aiemminkaan ollut estänyt. Punapää hypisteli hetken pehmeää nahkatakkia otteessaan, ennenkö huokaisten hylkäsi sen rekille. Ei hänellä ikinä olisi varaa aitoon nahkatakkiin, ellei Twisteristä yllättäen kuoriutuisi huippukilparatsua, jonka hän voisi myydä voitolla menestyvälle ratsastajalle. Musta mekko hopeisin, kimaltelevin yksityiskohdin kiinnitti naisen huomion, joten Bex luovi tiensä kaupan halki oikealle rekille. Näh, ei se näyttänyt yhtään niin hienolta näin läheltä. Nainen vilkaisi mekkojen keskelle etsiytynyttä miestä eikä voinut olla virnistämättä.
"Se ei taida mahtua päällesi", hän naurahti vailla pahansuopuutta. Mikäköhän miehen tarina täällä seikkailulle oli? Tyttöystävän syntymäpäivät vai kenties hävitty vedonlyönti?
"Mutta tämä voisi jo näyttää hyvältä", Bex lisäsi virnistäen ja heilutteli kädessään mekkoa, jonka kimallepaljettien heijastama valo häikäisi silmiä. Kuka näitä vaatekappaleita edes suunnitteli ja kuvittelivatko he oikeasti, että ihmiset pukeutuivat edelleen mielellään diskopalloiksi? Hän hylkäsi mekon takaisin muiden kimaltelevien bilehileiden sekaan. Ehkä hänen pitäisi joskus pukea päälleen jotakin tuollaista, kun lähtisi yöksi Newcastleen. Ehkä hän sen jälkeen ymmärtäisi, mikä kimalteissa viehätti.

Damien oli hätkähtää, kun joku puhui hänelle. Katse nousi naiseen tuon naurahduksen saattelemana, jonka tyyli aina punaisista hiuksista lähtien muistutti hyvin paljon Daisyn tyyliä. Kuin tilauksesta! Damien heitti hymyn kasvoilleen, viekkaan hymyn.
"Taidat olla oikeassa, varmaan kiristäisi lantion kohdalta liikaa?"
Nuori mies katsoi korostellun arvioivasti mekkoa, jota oli juuri hipeilönyt. Siitä katse siirtyi naisen esittämään paljettimonsteriasuun, mikä sai Damienin puolestaan naurahtamaan.
"Luuletko ettei siinä ole liikaa blingblingiä?"
Lauseen perään tuli virnistys, joka hetken aikaa saattoi näyttää jopa irvistykseltä. Damien ei ollut blingbling -ihmisiä, eikä hänkään ymmärtänyt, mikä siinä aina niin paljon viehätti.

Sen kummempaa miettimättä, Damien siirtyi asiaan.
"Kuule, minun pitäisi etsiä pikkusiskolleni illaksi bilevaatteet. Hän on menossa luokkalaisensa ryyppjäisiin."
Nuori mies otti pari askelta lähemmäs naista, hymyillen.
"Äkkiseltään voisin sanoa, että hänen tyylinsä on lähellä sinun omaa."
Yksi askel lähemmäs vielä.
"Voisitkohan mahdollisesti auttaa meikäläistä? Voisin tarjota vaikkapa kahvit kiitokseksi."
Sitten se koiranpentu hymy ja tuikkivat silmät.

// Sori kestosta! Netin kanssa ollut sellaista vääntöä viime viikko että oksat pois. //

"Todennäköisesti", Bex naurahti tyytyväisenä siihen, ettei mies ollut loukkaantunut hänen huulenheitostaan. Kaikenmoisia tosikkoja tähänkin maailmaan mahtui, joten oli ilo huomata, ettei Damien ollut yksi niistä. Kaikkeen vakavasti suhtautuvien kanssa keskustelu oli niin rasittavaa.
"Kaikki blingbling on aina liikaa. Kyse on siitä, kuinka pahasti kehtaa lyödä ylitse", nainen virnisti toispuoleisesti. Hän hylkäsi mekon paikalleen ja kääntyi kunnolla miehen puoleen, kun tuo siirtyi lähemmäs selkeästi jotakin kaivaten. Punapää sai vastauksen aiempaan pohdintaansa hetkissä. Vai että siskolle bilevaatteita etsimässä. Hänen veljensä ei olisi ikinä suostunut moiseen, mutta eipä hän myöskään luottaisi veljensä kykyyn löytää mitään hänelle kelpaavaa päällepantavaa, vaikka miehen elämä riippuisi siitä.

"Tietty autan", Bex tarjoutui hetkeäkään epäröimättä. Miehen siskolla oli selkeästi hyvä tyyli, jos se oli lähellä hänen asuvalintaansa, vaikka eipä hän ketään vaatteiden perusteella tuominnutkaan. Oli helpompi auttaa valitsemaan sopivia vaatekappaleita, kun vaatteisiin pukeutujan tyyli oli edes jollakin tavalla tutunlainen.
"Luokkalaiselle menossa, hmm", nainen pohti vilkuillen mekkoja, joita ympärillä roikkui. "Siskosi haluaa kuitenkin mekon?" Hän varmisti silmiään siristäen. Jotakin menevää, mutta ei liian juhlallista. Tästähän voisi tulla vielä vaikka kuinka hauskaa.
"Olen muuten Bex, kiva tavata", hän esittäytyi naurua äänessään. Olihan tämäkin tapa tutustua uusiin tuttavuuksiin.