Mielettömän mielekästä menoa.

//Sovittu peli Saran kanssa, eli Bailey.//

4.2.2016 Torstai

Tibby oli tallilla kuullut aivan mielettömän jutun ja hän ei malttanut olla kehittelemättä ideaa päässään. Kun hän oli tallilla hoitanut Arizonan ja putsannut tuon vielä päätteeksi ja hoitanut hommansa muutenkin, hän riensi skootterilleen ja lähti kohti Hexhamia. Tibby ei kuitenkaan mennyt kotiinsa, vaan Baileyn kotitalolle.
Innoissaan hän soitti ovikelloa ja odotti että ovi avattiin. "Moi, tulin moikkaan Baileya, kertomaan kuulumisia tallilta ja muutenkin piristämään", Tibby sanoi hymyillen ja pääsi sisälle, jättäen kengät ja ulkovaatteet eteiseen, hakeutuen ystävänsä huoneeseen. Hän koputti oveen ja astui sisään hihkaisten: "Nyt on aivan mieletöntä kerrottavaa."
Hän meni heti ystävänsä viereen ja supatti, ettei vaan kukaan kuulisi: "Ystävänpäiväbileet Oarfishissä. Siellä on leffateema ja jos me meikataan aikuismaiseksi ja löydetään hyvät asut ni päästään kans, mä voin järkätä henkkarit."

Baileyn isoveli Michael avasi nuorelle innokkaalle tytölle oven ja kuunteli ilmeettömänä tämän pirteän selityksen. Ilman erityistä intoa päästää tytön sisään, veli kuitenkin päästi ja katosi olohuoneen sohvalle katsomaan televisiota. Kunhan pikkutytöt pysyisivät hiljaa yläkerrassa Michael ei jaksaisi valittaa.

Kun hänen oveensa koputettiin, Bailey kääntyi työpöydänsä tuolilla valkoisen oven suuntaan ja näki kuinka Tibby astui sisään vaikuttaen varsin innokkaalta. "Kerro äkkiä", hän vastasi ja hymy levisi tytön huulille. Tibbyn uutiset olivat kaikkea muuta, mitä hän oli odottanut kuulevansa mutteivät todellakaan huonoja, vaan täydellisiä. "Mitä?!" hän kuiskasi hymyillen. "Ihan täydellistä! Ihan mahtavaa, todellakin mennään!" Oarfish oli paikka, jossa Bailey ei ikänsä puolesta ollut käynyt mutta tällainen tilaisuus täytyi ottaa. Tietysti hän lähtisi, ei epäilystäkään.

Tibby ei ollut aikoihin ollut samalla tavalla innostunut, jostain muusta kuin hevosjutuista siis, siksi tämä olikin heti kerrottava ystävälle. "Meiän tarttee nyt miettiä tosi hyvät asut ja laitettava kaikki kosmetologitaidot peliin, että mennään aikuisista", Tibby sanoi innoissaan, sillä hänkään ei ollut koska Oarfishiin päässyt, ei ollut edes yrittänyt, mutta toissapäivänä kuultu uutinen kotoa, sai hänet nyt kunnolla kapinoimaan ja yrittämään baariin.
"Mä tulin heti kun mä sain tietää", Tibby kertoi innoissaan ja katsoi ystäväänsä silmiin. "Siihen on vielä onneks aikaa, että meillä on aikaa suunnitella tarkemmin miten laittaudutaan", hän lisäsi virnuillen ja pohdiskeli virnuillen: "Mä haluaisin pukeutuu mieheksi, tekoparta ja kaikkee." "Jeesaisko Michael miehistymisessä?" hän kysyi Baileylta kurillaan.

"Nojoo, todellakin", Bailey vastasi yhtäläisen innostuneena ja risti jalkansa isolla pyörivällä työtuolilla. Hän kävi läpi mielessään vaatteitaan ja meikkejään ja samalla perheen muitakin tarvikkeita. Heillä oli vaikka mitä, jos hän hieman kävisi läpi laatikoita.
"Joo, on aikaa suunnitella", hän nyökkäili ja kuunteli sitten Tibbyn idean, jonka jälkeen naurahti huvittuneena. "Siistiä, mutta ei, ei todellakaan pyydetä Michaelilta mitään. Se on ihan pelle, ei varmasti haluisikaan auttaa", tyttö kertoi huvittuneena. Michaelia ei vähääkään kiinnostanut mitä hän teki. Tyyppi vain asui vanhempiensa luona ja kävi töissä ilman sen suurempia päämääriä toisin kuin hän. Hänellä oli hienot suunnitelmat tulevaisuudelleen ja kavereita, kuten Tibby, joiden kanssa hengata sen sijaan, että tekisi tuttavuutta pelkän television ja jääkaapin kanssa. Ei hän veljeään tietenkään vihannut mutta 'miehistymisessä' hänestä ei olisi apua.
"Keneksi ajattelit sitten pukeutua jos kerta pitää olla joku elokuvahahmo?" hän uteli.

Tibby nauroi Baileyn kommentoinnille, että tuon veli olisi pelle, eikä Tibby sitä kieltänyt, ei tosin myöntänytkään, sillä ei tuntenut Michaelia juuri lainkaan, tiesi vain kuka tuo oli ja minkä näköinen.
Pitkään aikaan ei ollut tapahtunut mitään jännää, jota olisi tosi mahtava odottaa, tämä oli poikkeava tilanne. "Itse asiassa, mulla on aika, jos saa sanoo, aika omaperäinen idea. Johnny Depp", hän sanoi ja kertoi minkälaista asua oli miettinyt itselleen: "Siihen tarvitaan kaks jotka on ihan toistensa vastakohdat, oikea puoli minusta on Jack Sparrowsia ja vasen puoli minusta on hullua hatuntekijää." Ideoita oli enemmänkin tytön päässä mutta tämän idean hän tahtoi ihan varmasti toteuttaa.

"Siistiä!" Bailey kommentoi Tibbyn ideaa ja noukki työpöydältään lasisesta kupista kynän käteensä. Tytön huone sisälsi valkoisen metallirunkoisen sängyn vaaleansinisillä petivaatteilla, ison valkoisen työpöydän, jonka edessä Bailey itse istui ja peiliovin varustetun ison vaatekaapin, ja valkoisen kirjahyllyn. Jotta huone ei olisi ollut liian puhtaanvalkoinen, olivat työpöydän avolokerot täynnä kaikkea kirjavaa tavaraa piirtopaperista kyniin, meikkisiveltimiin ja kuviin, sänkyseinä maalattu vaaleansiniseksi ja lattia vaaleaa puuta. Sängyn ylläpuolella roikkuivat vaalealla narulla osa Baileyn ruusukkeista, jotka värittivät sinistä seinää värikirjavuudessaan, joka painottui kuitenkin myös sinisen sävyihin. Muutama Baileyn voittama pokaali lepäsivät kirjahyllyllä, jonka lasiovien läpi paljastuivat monenlaiset kirjat, jotka painottuivat sarjakuviin ja hevosromaaneihin.
"Tossa on tekemistä mutta kyllä kai siihen nyt puettavaa löytyy! Ei sua ainakaan sellaisen asun alta tunnista", tyttö sanoi hymyillen ja pyöritteli terveellä jalallaan työtuolia ympäriinsä. "Mulla ei oo kyllä hajuakaan miksi pukeutua, mutta onneks on aikaa miettiä."

Tibby oli hyvin innostunut ideastaan ja iloinen, että Bailey piti siitä myös. Tibby piti Baileyn huoneen sisustuksesta ja väreistä. Hänen oma huoneensa oli vain tavallisen yksinkertainen. "Millaset pukeutumistyylit sua kiinnostaa? Siitä vois löytyä ehkä ideaa ja tietty haluuks pukeutuu mieheks vai naiseks", Tibby pohdiskeli ja katsoi ystäväänsä. "Iron mask peittäis ainaki kasvot, mutta tiedäks, sulle vois tehdä kasvomaalauksen, meikeillä", Tibby lisäsi pohtivalla äänellä.

"En haluu mitään yliampuvaa", Bailery sanoi heti. Hän ei ollut koskaan pitänyt hulluista roolileikeistä tai asuista, mutta tällaista juhlaa varten hän varmasti panostaisi jollain toisella tavalla.
"Enkä haluu olla mikään mies vaan ihan nainen", Bailey lisäsi ja mietti elokuvia. "Joku helposti tunnistettava naishahmo..." hän sanoi pohtien.
Elokuvia oli hirveästi, naishahmoja ja pääosassa näytteleviä vielä enemmän. Ainakin oli valinnanvaraa, tyttö ajatteli, kun kiersi paksut hiuksensa toiselle olalleen ja asteli nilkuttaen vaatekaapilleen.
"Ehottomasti jotkut tosi hienot meikit."
Vaatekaappi oli kolmiosainen ja sen peili-liukuovien takaa paljastui keskimmäisistä kaapeista syviä valkoisia laatikoita ja tanko, jolla roikkui juhlamekkoja. Vaatekaappi ei ollut siistiä nähnytkään, mutta Bailey osasi koordinoida vaateläjien seassa. Hän ei etsinyt mitään tiettyä mutta mietti, mitä vaatteistaan saattaisi keksiä jollekin hahmolle.

Tibby nyökkäsi ja katsoi ystäväänsä. "Onhan niitä. Ihmemaan Liisa, Adams Familysta hahmo, tai niitähän riittää, Marie Antoinette ois kans aika staili", tyttö sanoi Baileylle. Hän vilkaisi tuon vaatekaappia, joka oli isompi kuin hänen, mutta varmasti yhtä sotkuinen. Tibbykään ei arvostanut siisteyttä vaatekaapissaan, koska silloin hän ei löytänyt yhtään mitään. Tibby tiukensi ponihäntäänsä ja nojasi Baileyn pöytää vasten. "Joku näyttävä asu ois sulle paras", Tibby sanoi mielipiteensä.

"Haluun näyttää aikuiselta", Bailey totesi yksikantaan ja sehän oli tarpeellistakin, jos he aikoivat päästä sisään henkkareista huolimatta. Hän oli muutenkin kyllästynyt tuntemaan itsensä liian nuoreksi, hänhän oli melkein aikuinen. Uudet vaatteet, uudet meikit, uusi asenne, uusi Bailey.
Hän availi laatikoitaan ja selaili housujaan ja hameitaan. Ei hänellä ollut mitään Marie Antoinettea varten. Eikä häntä huvittanut olla masentava Addams-hahmokaan.
"En tiiä, pitää miettiä", tyttö kuittasi ja kääntyi Tibbyn puoleen.
"Mitkä vaatteet meinaat laittaa sun asuun?" hän kysyi ja avasi puhelimensa katsoakseen netistä kuvia Jack Sparrow'n ja Hullun Hatuntekijän asuista.

Tibby katsoi nyökäten ystäväänsä. Hän oli loppujen lopuksi sama mieltä. Bailey oli oikeassa, aikuiselta piti näyttää. "No meillä on ullakolla paljon vaatteita erivuosikymmeniltä, isovanhempien ja niiden vanhempien muotia. Mä luulen että sieltä vois löytyä sopivia vaihtoehjota, joita sit voi duunata niin, että asusta tulis täydellinen mulle. Ja siellä voi olla jotain mikä suakin saattaa kiinnostaa, paljon on vaatteita", Tibby sanoi pohdittuaan ensin jonkin aikaa, mitä vastaisi.
Hänellä oli päänsä sisällä jonkinlainen visio kummastakin hahmosta ja hän katsoi Baileyn puhelimesta kuviakin. "Ne on niin erinäköset, että lopputulos on magee", hän lisäsi.

"Siistiä, vois olla vaikka joku vanhan elokuvan hahmo", hän mietiskeli. "Pitää ehdottomasti penkoa niiden vaatteita."
Bailey mietti tapoja, miten voisi etsiä itselleen hahmoja ja keksittyään hihkaisi kaverilleen: "Mennään alakertaan", ja avasi raollaan seisoneen ovensa ja käveli reippain askelin yläkerran käytävään, jonka vaaleaa puulattiaa halkoi älyttömän pehmeä harmaa-valkoinen matto. "Meillä on paljon elokuvia olkkarissa,voidaan käydä niitä läpi ja miettiä sieltä hahmoja!"
Michael löhösi vaaleanruskealla sohvalla ja Chili-koira löhösi hänen vieressään. Sen pitkäkarvainen häntä tamppasi sohvan pintaa kun tytöt saapuivat olohuoneeseen mutta se ei noussut paikaltaan Michaelin vierestä. Isoveli huokaisi kun tytöt saapuivat paikalle ja Bailey katsoi tätä tuikeana. "Me tullaan vaan katsomaan meidän DVD:itä, voit katsoa sun roskasarjoja ihan rauhassa", hän sanoi tiukasti vaikkei tarkoittanut pahaa muuta kuin ehkä Michaelin sarjamakua kohden. Televisiosta pyöri joku tylsä realitysarja, jonka sisällölle Bailey ei uhrannut aikaansa, vaan käveli televisiotason luo ja istahti olohuoneen matolle, joka oli haaleanvihreä ja pörröinen.
"Täältä löytyy vaikka mitä", hän ilmoitti Tibbylle ja avasi tv-tason sivummaisen osan alemman kaapin, josta paljastui pinottain DVD:itä.

Tibby nyökkäsi innoissaan ja lähtikin seuraamaan ystäväänsä alakertaan, hän ei puhellut Michaelille paljoakaan. Hän vain istuutui haaleanvihreälle pörröiselle matolle ja katsoi silmät pyöreinä elokuvatarjontaa. "Teillähän on paljon elokuvia", Tibby sanoi hiljaa, ettei häiritsisi Michaelia. "Meillä on vaan jotai parikymmentä. Me vuokrataan aika paljon leffoja", hän kuiskasi lisäksi ja alkoi ottaa dvd: elokuvia käsiinsä ja pinkkasi niitä vierelleen kolmeen kasaan. Yksi kasa oli niille, joissa oli näyttäviä naisia, toinen oli, jossa oli vähän tavallisempia ja kolmas kasa oli se mihin hän hylkäsi huonoimmat vaihtoehdot. Hän luki samalla takakannen tekstin, koska siitä sai käsityksen elokuvasta aika hyvin ja osasi sitten sen mukaan valita oikean kasan.

"Näitä on kerääntyny vuosien varrella ja osa näistä on varmaan ikivanhoja", Bailey naureskeli eikä kaverinsa tavoin varonut äänenvoimakkuuttaan. Bailey käänteli dvd:iden kansia, joista osa oli väärin päin ja etsi jotain sopivaa tietämättä mitä se olisi. Kasoista löytyi sekalaisessa järjestyksessä niin vanhoja Disney-elokuvia, musikaaleja kuin vanhempien outoja draamaelokuvia. Musikaalielokuvat olivat Baileyn suosikkeja, yksinkertaisesti laulamisen ja niiden yleisen tunnelman vuoksi.

Hän katseli kuinka Tibby kasasi niitä ja teki samoin, vaikka tarkistelikin kansia ja näyttelijöitä tarkemmin. Oli Star Warsia, Marvelia, Toy Storyja ja muita satunnaisia elokuvia. Hän löysi käsiinsä vanhan ja kulutetun Bambi-dvd:n kansion ja katseli sitä hymyillen.
"Ainakin valinnanvaraa löytyy, siitä ei tarvii kyllä huolehtia", hän sanoi ja näperteli pidempään Bambi-kansion kanssa. Kun käsiin tarttui Mamma Mia!n dvd Bailey muisti, kuinka hän rakasti laulaa sen tahtiin ja ajatukset lähtivät vaeltamaan musikaaleihin. Olivathan nekin suurin osa elokuvamuodossa, ehkäpä hän voisi olla jokin musikaalihahmo.

Myös Tibby tykkäsi musikaaleista tosi paljon, vaikkei osannutkaan hyvin laulaa. Nähdessään Mamma Mia-kotelon Baileyn kädessä hän katsoi tyttöä: "Pukeudu Super trouper-pukuun." Tibby tarkoitti sanojaan, Bailey näyttäisi sellaisessa hyvältä. Hänkin pyöritteli joitain dvd-levyjä kauemmin, kun pohti joissain minkänäköisiä naisia niissä olisi. Hän selaili elokuvia ja kaivoi muistilokerostaan niin hyvin naisrooleja esiin kuin mahdollista, se oli hieman vaikeaa, jos jotkut oli nähnyt kerran ja nekin kauan kauan sitten. Tibyn muisti ei ollut silloin paras muistamaan naisrooleja.

"Se olis aika hurja asu", Bailey nauroi. Hän ei tiennyt ottaako kehotus tosissaan vai ei, sillä hän saattoi kuvitella kuinka typerältä näyttäisi jossakin esiaikaisessa Abba-asussa. Tottakai ne sopivat siihen aikaan ja Abban jäsenille mutta hän ei halunnut näyttää hölmöltä vaan upealta.
"En tiiä, pitää katsoa jos mulla on edes sellasia vaatteita missään", hän sanoi eikä tiennyt kuuluisiko ehdotuksesta innostua enemmän. Jotenkin se ei iskenyt.
"Joku musikaalihahmo olis kuitenkin mukava", hän lisäsi ääneen ja katseli elokuvia. Heillä oli musikaalinumeroita esityslistallaan kuorossa. Kuin taikaiskusta Bailey löysi käteensä Greasen kansion ja katsoi Tibbyä hymysuin. "Grease!" hän huudahti onnessaan ja sai Michaelin ärähtämään sohvalta.
"Mä voisin olla Frenchie! Tai Sandy, oh Sandy You're the one that I want-asussa, joo, se olis upeaa", hän päivitteli innoissaan ja katseli Greasen dvd-kantta. Mustat housut, musta crop top, punaiset korkokengät, ihana pörheä kihara tukka, kunnon hienot meikit-täydellistä!

Tibby naurahti hieman ja sanoi sitten: "Tosin, ehkei se sopisi sun tyyliin, saattaisi olla liian erikoinen, ollakseen tyylikäs." Tibby ei halunnut ystävänsä näyttävän naurettavalta. Hän nyökkäsi ystävälleen, joka sanoi että musikaalihahmo olisi muuten kyllä kiva ajatus. Kun Grease osui Baileyn käteen, Tibby hymyili leveästi. "Jes hyvä!" hän hihkaisikin mukana ja vilkaisi Michaelia sanoen: "C'moon Michael, sun aivos ei voi olla noin sulaneet jollekin tv-sarjalle." "Sandy ois sulle aivan mahtava", Tibby sanoi Baileylle innostuneena. Koko ystävänpäivä-kuviosta tulisi aivan mielettömän kiva. Tibbysta se oli aivan mahtava ajatus osallistua ja kaikista kivointa sinne olisi osallistua salaa juuri Baileyn kanssa.

Michael olisi vastannut jotain piikittelevää, ellei olisi pöyristynyt jo pelkästään siitä, että Baileyn typerä kaveri sanoi vastaan. Hän oli aikuinen mies, eikä väittelisi lasten kanssa. Sen sijaan, että olisi hetkeä pidempään piikittänyt olohuoneessa lojuvaa kaksikkoa katseellaan hän siirtyi seuraamaan television ruutua.
"Anna olla", Bailey sanoi Tibbylle Michaelista. "Musta tuntuu, että mulla olis jopa kaikki vaatteet omassa kaapissa, mitä Sandyn asuun vaadittais." Tyttö nousi leffapinojen viereltä ylös, pudisteli vaaleansinisiä farkkujaan maton pienestä nukasta ja katsahti Michaeliin ja sitten Tibbyyn. "Mennään takasin mun huoneeseen." Isoveljen oli aika saada rauhansa lojua, vissiin.
Kun Bailey lähti portaikolle veli keskeytti tämän menon. "Bailey, et sä voi jättää noita leffoja tohon lojumaan", hän ynähti ja oli oikeassa. "Siivoon ne kyl ihan kohta, sitten kun Tibby on lähtenyt", hän selitti takaisin ja nousi portaat ylös. Kun tytöt olivat kadonneet Michael huokaisi ja laskeutui nostelemaan dvd-pinoja takaisin vetolaatikkoon - heidän äitinsä ei sietäisi sellaista siivoa ja tulisi kuitenkin pian kotiin. Baileyn 'kohta'-selitys ei riittäisi Marilynille.

Tibby katssoi hymyilen Baileya ja vaistomaisesti alkoi siirtämään levypinojaa sivummalle, ettei olisi niin iso sotkut, mutta hän keskeytti ja seurasi ystäväänsä kohti yläkerta ja tuon huoneeseen, katsoen hieman pahoittelevasti Michaelia. "Jos sä pääset, nii tuu vaikka huomenna meille, voitas yhessä mennä meiän ullakolle katsomaan", Tibby ehdotti, sillä hän ei yksin oikein tahtonut ullakolle mennä, koska siellä kummitteli tai ainakin oli täysin sellainen kammottava ja ahdistava tunnelma. Talo ei ollut nimitäin uusi vaan vanhempi ja siinä oli tapahtunut vuosikymmeniä sitten murha, juuri ullakolla, siksi TIbby yksin vältteli sitä.

"Emmä ehdi huomenna, mulla on koulujuttuja ja pianotunti illalla", hän selitti pahoittelevasti, kun kaarsi huoneeseensa ja suoraan vaatekaapilleen, josta tiesi löytävänsä täydelliset vaatteet Sandylle.
"On jo pelkästään outoa et mulla on vapaana nää tallipäivät, oon tottunut olemaan kokoajan liikenteessä", hän kertoi. Nytkin nämä vapautuneet päivät kuluivat opiskellessa, tai ylimääräisissä kuoroharkoissa. Hän ei ollut välittänyt kiireisestä viikkoaikataulustaan ennenkuin oli löytänyt kavereita, kuten kuorokaverinsa, Natashan ja Tibbyn, joiden kanssa olisi mieluummin makoillut jossain muualla kuin huoneessaan kirja nenässä.

"Mutta mulla on varmaan Sandylle sopivia vaatteita jo täällä. Mulla on sellaiset legginsit..." hän kertoi ja kaiveli housulaatikkoaan. Hän otti esiin kiiltävät tekonahkaiset korkeavyötäröiset mustat legginsit ja esitteli niitä leveästi hymyillen kaverilleen. "Tällaiset! Eikö ookkin täydelliset tätä varten!"

Tibby nyökkäsi ja katsoi ystäväänsä. "Mennää vaikka viikonloppuna, mä en oikein haluis mennä sinne ku se on nii kammottava paikka", hän sanoi ystävälleen ja hymyili hieman. Hän katsoi Baileyn löytämiä vaatteita ja taputti käsiään innoissaan. "On, aivan mahtavat", hän sanoi innoissaan ja lisäsi: "Susta tulee tosi upea Sandy." Hän tarkoitti sanojaan ja kuuli puhelimensa pirahtavan, hän otti sen käteensä ja vastasi siihen: "En. Mä oon Baileyn luona. Aha, aha." Kun puhelu loppui, hän katsoi ystäväänsä ja sanoi: "Mummi soitti, että ne lähtee äidin kanssa käymään jollain mummon kaverin luona ja iskä kuulemma on kotona. Niinku mä sillä tiedolla jotain tekisin." Tibby naurahti hieman ja lisäsi: "Kotona uskallan olla yksin, mutta en ullakolla."