Vaikeuksien kautta voittoon, tai ei

[Mun pirtsakka teini on vapaata riistaa jollekin joka haluaa pilata/piristää torstaista tallipäivää ^_^]

Clementine oli tallilla itsekseen ja hyvin ärsyyntynyt. Tytön päivä oli sujunut surkeasti - aamulla hän oli nukkunut pommiin eikä ollut ehtinyt meikata kotona kunnolla. Hän oli joutunut ottamaan vaaleanpunaisen ison meikkipussin lisäksi myös ratsastusvarusteensa kouluun, sillä meni Rosingsiin Luckieta ratsastamaan suoraan koulusta. Koulun vessassa oli ollut järkyttävä valo meikata. Hän oli raahannut raivostuttavan kömpelöä ja isoa urheilulaukkua koulussa ja kaikenlisäksi luokan pojat käyttäytyivät kuin pienet lapset ja ottivat hänen raippansa läiskien sillä käytävillä kaikkea mitä liikkui.

Nyt nuori tyttö kuitenkin astui sisään talliin ruunapäädystä ja oli onnellinen edes siitä, ettei matkalla taivasta masentaneet roikkuvat pilvet olleet räjähtäneet hänen päälleen, koska jos hänen vaivalla tekemänsä meikit olisivat pilaantuneet sateessa pilvien lisäksi myös helvetti olisi repeytynyt auki. Ei tytöllä tietenkään ollut sateenvarjoa tai sadetakkia mukana, vain nahkatakki, jonka hän vaihtaisi pois saavuttuaan.

Cleme oli pukeutunut vitivalkoisiin Converseihin, mustiin pillifarkkuihin ja varsin tyköistuvaan vaaleanpunaiseen pitkähihaisen. Täytyihän hänen näyttää sitä, mitä omisti. Varsinkin, kun hän oli selvästi yksi harvoista koulun tytöistä, jotka oli jo siunattu naisellisilla muodoilla, jotka saivat poikien huomion.
Kello oli puoli kolme ja tallin käytävä työteliäs. Tyttö väisteli satunnaisia likapaakkuja käytävällä ja käveli nokka pystyssä, puoliksi letein kiinnitetyt hiukset reippaan askeleen mukana heiluen yläkerran pukuhuoneeseen. Hän vaihtoi farkut tummanruskeisiin ratsastushousuihin ja puski kapeisiin jalkoihinsa puhtaat saappaat. Hän oli ihan uuden vuoden kunniaksi sotkenut kätensä ja saippuoinut ja rasvannut niin hänen kuin Luckienkin nahkavarusteet ja nyt he näyttivät entistä upeammilta yhdessä. Hän puski ylijäämätavaransa pukuhuoneen lokeroon ja laittoi nahkatakin tilalle punaisen, kalliin ratsastustoppaliivin.

Yhä ärsyyntyneenä Clementine käveli pukuhuoneesta ulos ja näki sohvilla lojuvien työntekijöiden määrän kasvaneen. Toivottavasti edes joku oli laiskottelun sijaan tuonut Luckien sisään, sillä hän ei astuisi tarhoihin jalallakaan, varsinkaan kun viimeaikoina oli ollut mutaista.

Luckie oli luojan kiitos sisällä mutta hän joutui silti puhdistamaan sen jalat mistälie töhnästä. Ruuna tuli rauhassa tytön luokse, kun tämä avasi karsinan oven ja kulki varovaisesti hänen perässään lähimmälle pesukarsinalle, jossa Clementine otti poniruunan päältä inhoten sottaisen ulkoloimen, heitti sen nurkkaan ja avasi sitten vesihanan. "Pysyt sitten paikallasi Luckie, minä en tänään sotkeudu", hän sanoi tuimana poniruunalle, joka ei tehnyt elettäkään liikkuakseen paikaltaan. Se katseli hanaa ja tyttöä kiinnostuneena mutta antoi tilaa, kun vesivirta osui sen siroihin jalkoihin ja puhdisti mudan alta näkyviin maidonvalkeat kaviot ja vaaleanruskeankirjavat jalat. Clementine nautti poninsa siivoamisesta naurettavan vähän mutta suurempi paha oli mennä epäedustuskunnossa ratsastamaan.

[No, minäpä nyt tulen koska ilmeisesti en häiriköi jo tarpeeksi monessa ketjussa. :)]

Alyssa talutti silmänvalkuaisiaan esittelevän, ohjien päässä sivuaskelia loikkivan Spark in the Darkin pesukarsinaan kauemmas toisesta hevosesta. Hän joutui tekemään kaikkensa, että sai hevosen riimuun ja kiinni, ja siltikin prinsessapuoliverinen olisi halunnut karata hänen päälleen. Se oli ottanut nokkiinsa kentällä, kun ohi ajanut lanauskone oli sekoittanut sen pasmat. Hevonen ei ollut rauhoittunut millään ja lopulta Bogaert oli noussut sen selästä ja tarjonnut ohjanpäitä pahoitellen hoitajalle, jolta oli saanut vaihdossa toisen ratsun. Nyt Alyssa saisi taistella Dorkin varusteistaan karsinaan, mitä hän ei odottanut kovin suurella innolla.

Tummanruunikko heilautti päätään kohti kattoa ja etujalat nousivat muutaman sentin ilmasta, kun Alyssa yritti kurottaa suitsien remmeihin saadakseen ne riimun alla auki. Hänen oli turha torua hevosta, sillä se oli selvästi edelleen kierroksilla säikähdettyään. Kunpa hevosen käytös ei karkottaisi vieressä olevaa tyttöä ja tuon ratsua, Alyssa toivoi tullessaan riepotelluksi yhä uudelleen ja uudelleen pyrkiessään riisumaan suitset ruunan päästä.

[En valita ;)]

Clementine katsoi tarkkaavaisesti kuinka sekavan näköinen hevonen tuotiin heidän viereensä. Hevonen näytti juuri siltä, että sillä varmasti napsahtaisi kohta päässä ja se potkaisisi Luckieta tai häntä tai seinää. Hän ei todellakaan nauttinut hevosesta samassa tilassa hänen ja poninsa kanssa. Sen sekoilu tuskin säikäyttäisi Luckieta, olihan se maailman paras poni, mutta Clementineä se hermostutti ja ärsytti. Eikö tuollaisia hermoheikkoja voinut hoitaa rauhassa, mitä auttoi laittaa ne kahdesta suuntaa kiinni toisen hevosen seuraan?

Clementine piteli hanaa kaukana itsestään ja silotteli märkiä ponin jalkoja niin, etteivät valkoiset pitkät kynnet sotkeutuneet liiaksi. Olisi ihan naurettavaa, että vaivalla laitetut ja huolletut kynnet menisivät paskaksi tallilla. Huonot kynnet eivät tulisi kysymykseenkään. Tyttö sulki laittoi hanan pois ja kuivasi jalat vaaleanpunaisella ja oksettavanruskeaksi muuttuvalla pikkupyyhkeellä. Ponit olivat niin likaisia, yök. Hän ei ihmetellyt miksi monet pyysivät että hevoset laitettiin heille valmiiksi. Harmi, että käytävällä ei ollut ketään, jota hän olisi voinut tässä hetkessä hyödyntää. Onneksi Luckie oli helppo laittaa, toisinkuin tuo seko hevonen, jota Clementine katsoi pistävästi ja kiersi kaukaa kun meni hakemaan harjoja Lucky-ponin vaaleansinisestä pakista. Pakin lukko ei auennut ja kun Cleme pakotti sen auki, toisen käden etusormen kynsi lohkesi puoliksi. "Voi saatana", hän voihkaisi ärtyneesti ja aavistuksen kovaan ääneen.

Lopulta suitset pujahtivat Dorkin päästä, kun tuo malttoi hetken pitää päätään paikallaan ja kaikki neljä jalkaa tukevasti maassa. Hevonen tosin seilasi edelleen arvaamattomasti, mutta Alyssa oli tottunut urallaan kaikenlaiseen. Hän asetti suitset telineeseen ja siirtyi sitten ruunan sivulle riisumaan satulaa. Hän sai vyön auki ja nappasi koulusatulan selästä hypäten sopivasti sivuun, kun huomasi takajalan nousevan ilmaan. Sivuun suunnattu, hevosen kokoon ja mahdollisuuksiin nähden naurettava potku sai hoitajan ärähtämään, sillä sitä ei voinut pistää enää pelkän säikkymisen piikkiin. Hän laski satulan telineeseen juuri kun kuuli ärtynyttä kiroamista toisen hevosen luota.
”Kaikki hyvin?” Alyssa varmisti siirtyen lähemmäs harjapakin luo kumartunutta tyttöä.

"Kaikki hyvin, no ei todellakaan. Koko päivä on mennyt ihan paskasti", nuori tyttö valittaa ärhänteli ja kirosanat istuivat kauniin tytön suuhun yhtä hyvin kuin tutu-hame moottoripyörämiehen lanteille. "Ja nyt kynsikin lohkesi", hän hengähti ja katseli turhautuneena etusormen kynttä, jonka mattavalkoinen lakka ei enää laskeutunut pitkälle ovaalille kynnelle tasaisesti vaan puolivälistä oli poikki. Tyttö ei voinut keskeneräinen poni vieressään muuta kuin nyppäistä lohjenneen osan irti ja epätasainen, ruma kynsi näytti naurettavalta muiden täydellisten kynsien vierellä. Se ei ollut lohjennut liian pitkältä mutta oli tynkä muihin verraten kaikesta huolimatta. Epätäydellisyys sai tytön mutristamaan huuliaan ja mieli teki polkaista pakki hornantuuttiin.

Teinin avautuminen sai Alyssan pyöräyttämään silmiään. Tietenkin tämä tapaus oli niitä, jotka tulivat tallille tekokynsineen ja sitten valittivat, kun ne eivät kestäneetkään työntekoa. Hän etsi kasvoilleen myötätuntoisen ilmeen.
”Voinko auttaa jotenkin?” nainen tarjoutui, vaikka pesukarsinassa odotteli myös hermoheikko tamma suojien pois ottoa ja myös letkutusta oltuaan vatsaansa myöten kurassa ja muuten vaan hiestä märkä. Hän vilkaisi eläintä, joka katseli ihmisiä ja hevosta epäluuloisena, mutta varsin paikallaan. Ehkä Dork rauhoittuisi aikanaan.

Clementine huomasi kyllä, jos häntä paheksuttiin. Miten tuollainen vanhus muka ymmärtäisi, täällä paskakerrostumien kanssa kun työskenteli niin tuskin paljoa tarvitsi ulkonäöstään välittää. Hän oli kuitenkin tarkka kynsistään, hiuksistaan ja kaikesta ja ihan mielellään. Pitkät kynnet olivat kauniit ja hyödylliset ja nyt valkoinen kynsirivi oli epätäydellinen. "No ellei teiltä löydy ihmisten kynsileikkureita niin et varmaan paljoa osaa olla avuksi", hän ärhenteli Alyssalle ja purki päivänsä aikana kertyneitä ärsytyksiä epäreilusti tuntemattomalle ihmiselle.

Luckie katseli viattomana hiljaa vierestä omistajatyttöään ja yritti tulla puskemaan tätä olkapäälle muttei ylettänyt hihnoistaan. Clementine katsoi sitä aavistuksen hymyillen. Poni ei onneksi ikinä pettänyt häntä. Se oli kiltti ja luotettava eikä mennyt rikki niinkuin nämä idiootit kynnet.

Alyssa jätti omaan arvoonsa nuoren naisen angstin.
”Uskon, että ensiapukaapissa on”, hän tarjosi ja oli valmis hakemaan ne teinille, jos tuo haluaisi. Naruissa hetken hiljaa seissyt Dork polki etukaviolla lattiaa ja se sai hoitajan älähtämään lyhyttavuisen käskyn lopettaa. Prinsessa hätkähti kieltoa taaksepäin ja yritti peruuttaa irti naruista. Hieno otus.
”Haluatteko, että haen leikkurit?” hän tarjosi siirryttyään ruunan luo, jottei se riuhtoisi itseään enempää. Hän kumartui nappaamaan nopeasti suojat pois, jottei tulisi tallotuksi. Spark in the Dark oli oikea päivänsäde, ja hän sai käyttää nopeita refleksejään väistääkseen alati nousevia jalkoja. Suojat riisuttuaan Alyssa oli valmis toteuttamaan kaikki asiakkaan toiveet.

Clementine säpsähti tempperamenttista hevosta ja sen reaktiota kieltoon. "Ahaa", hän vastasi Alyssalle sen suuremmitta ihastelematta neuvoa tai lähtemättä ensiapukaapin luo, missä lie sellainenkin typeryys sijaitsi.

"Kyllä kiitos", hän sanoi mutrusuisena ja katsoi inhoten kynttään ja läväytti sitten auki pakin, joka nyt oli vihdoinkin auki kiitos hänen uhrautuneen kyntensä. Hän otti vaaleansinisestä, aavistuksen kimmeltävänmuovisesta pakista esiin vaaleanpunaisen kumisuan ja nyppi siitä irtokarvoja. Lucky katsoi viereistä hevosta epävarmasti muttei mennyt säpsyyn leikkiin mukaan, vaan seisoi neljällä jalalla ja kuivatteli pestyjä jalkojaan rauhassa. Se katseli omistajatyttösensä kiukuttelua kiinnostuneena mutta nosti päänsä nopeasti pois pakin suunnalta, kun sen kansi kolahti seinään johon se nojasi.

Alyssa yllättyi kuultuaan jopa kohteliaisuussanan kiitos teinin suusta. Hän vilkaisi Dorkia epäilevänä, mutta jätti sen odottamaan huoltamista ja kipaili oleskeluhuoneen kattavan ensiapuakaapin luo. Kaivettuaan sen sisältöä hetkisen, hän asetteli sekoittamansa tavarat jälleen paikalleen ja palasi tytön luo alas mukanaan kynsileikkurit. Viilaa hänellä ei olisi eikä lakkaa, mutta ehkä sen ehtisi, kun toinen pääsisi kotiin.
”Tässä, olkaa hyvä”, hän tarjosi ja siirtyi sitten hevosensa luo. Dork nosteli jalkojaan hänen suunnatessa vesisuihkun niitä kohti, mutta rauhoittui pian varsin paikalleen. Hän keskittyi siistimään ruunan jalat mudasta ja huuhtomaan sen kauttaaltaan saadakseen hiestä märän karvan siistiksi.
”Voin ottaa leikkurit, kun ette enää tarvitse niitä”, Alyssa tarjosi Dorkin takaa sammuttaessaan hanan. Hän ehtisi palauttaa ne paikalleen sittenkin, kun hevonen olisi loimitettuna karsinassaan. Ehkä tämä tyttö vielä kaipaisi hänen apuaan.

Clementine oli tyytyväinen kun työntekijä pisti vauhtia töppösiin ja kävi hakemassa hänelle kaivatut kynsisakset. Hänellä kesti ehkä aavistuksen kauan niitä hakiessa mutta Cleme tyytyi ottamaan leikkurit vastaan, vaikkei sanonutkaan mitään kiitokseksi. Sen sijaan hän kiinnitti huomionsa typerään kynteen ja napsi sen siistimmäksi. Arhgh, se näytti aivan järkyttävän lyhyeltä ja kamalalta. Clementine päätti, että kotona hän vaikka liimaisi päälle tekokynnen, ei hän voinut kulkea tällaisen karmistuksen kanssa.

"En tarvitse niitä enää", hän sanoi kyllästyneellä äänensävyllä ja ojensi turhautuneena leikkurit Alyssalle. Hän ei ikinä pääsisi tallilta pois, kaikessa tuntui kuluvan ikuisuuden. Ärsytystä ei auttanut yhtään se, ettei tyttöä kiinnostanut päästää siitä tunteesta irti ja rauhoittua ja keskittyä olennaiseen.

Alyssa kurottautui ottamaan leikkurit ja työnsi ne farkkujensa takataskuun odottamaan parempaa aikaa. Hän katseli hetken työnsä ohesta teinin touhuja ja haki sitten loimen heittääkseen sen kostean Dorkin selkään. Luojan kiitos se oli rauhoittunut, eikä enää hyppinyt paikallaan.
”Tarvitsetteko apuani?” hän tarjosi ennen kuin lähtisi viemään hevosta karsinaan. Hän veisi sen kuitenkin ennen kuin auttaisi, sillä osa tallin asiakaskuntaa oli sellaisia, että noiden kanssa menisi koko päivä. Parempi vain saada Bogaertin kouluratsu kuntoon ensin.

Clementine oli omasta mielestään vaikea teini ihan huvikseen. Koska eivät hormonit häntä hallinneet vaan hän itse oli täysin oman kehonsa herrasnainen. Tai oikeastaan, ei hän ollut vaikea, hänen teki vain mieli rypeä huonossa elämässään ja siksi katsoa Alyssaa vinoon, kun tämä tarjosi apuaan. Näyttikö hän avuttomalta? Hänen äitinsä oli kansainvälinen kisaratsastaja, tietysti hän pärjäsi. Jos jossain hän olisi kaivannut apua niin ehkä ratsastuksessa, mutta sitä hän ei myöntänyt kenellekään. Äiti tarjosi valmennuksia, hän otti ne ja yritti kyllä. Ei ollut hänen vikansa, jos poni ei myödännyt kun hän yritti ratsastaa sitä peräänantoon.

"No en tarvitse", hän vastasi ja ynähti. Hän saisi jynssättyä ylikiltin poninsa ihan hyvin ja ratsastettuakin. Kyllä hän valmentajille ja äidilleen vielä joku päivä näyttäisi, lähtisi vielä varmasti itsekin kansainvälisille kisaradoille. Tuskin Luckien kanssa mutta kai hän voisi saada vielä taitavamman ponin myöhemmin.

Alyssa pyöritti päätään hiljaa, kun sai töykeän vastauksen irti tästä pikkuteinistä. Miksi tallilla edes kävi sellaisia? Hän olisi niin paljon mieluummin palvellut aikuisia ihmisiä, kuin tuollaisia kakaroita, jotka eivät tienneet oikeasta maailmasta mitään ja tulivat heppailemaan vain kun kiinnosti. Hevoset tarvitsivat rutiinin, millaisen vain aikuinen, fiksu ihminen niille osaisi tarjota. Onneksi tallityöntekijät olivat siellä huolehtimassa hevosista, kun omistajia ei huvittanut.
Nainen nappasi Dorkin irti naruista ja talutti sen perässään karsinaansa. Ruuna tepsutti nyt varsin leppoisasti ja saikin karsinassa ylimääräisiä rapsutuksia ihan siksi, että se oli lopulta rauhoittunut ja selvinnyt kamalasta koettelemuksestaan ehjin nahoin. Alyssa suukotti tummaa turpaa ja taputti kaulaa vielä ennen kuin sulki karsinanoven visusti ja jätti hevosen sinne. Se pääsisi ulos kunhan kuivuisi aikansa tallin lämmössä.

Alyssa palasi pesukarsinan luo ja alkoi pestä mutaisia suojia. Hän hankasi niitä pesukarsinan tajoamalla puhdistusharjalla ja vedellä toivoen sen riittävän. Siinä missä muut hevoset sotkivat ulkona korkeintaan kavionsa, Dork oli onnistunut ryömimään kosteaan hiekkaan melkein polviaan myöten, mitä Alyssa ei ymmärtänyt ollenkaan. Sirkushevonenko se oli? Olisi voinut opetella jotakin hyödyllisempiä temppuja.

Clementine ei antanut painoarvoa työntekijän pöyristelylle, vaikka hänen olisi ehkä kannattanut. Hän olisi voinut kertoa eteenpäin äidille siitä, miten täällä suhtaudittiin siihen, kun asiakkaalla oli vähän huonompi päivä. Ei hän ollut ollut liian vaativa, minkäs hän teki kun kaikki kaatui päälle. Ei kai se oikeuttanut työntekijää pyörittelemään silmiään hänelle?
Clementine laskeutui putsaamaan kohtuullisesti säheltäessä kuivaneet jalat nyt aukinaisesta pakista otetuilla harjoilla ja harjasi sen kehonkin, vaikkei siinä ollut paljoa puhdistettavaa. Mitä nyt muodon vuoksi.

"Voitko... vaikka vahtia Luckya tai jotain? Käyn hakemassa sen varusteet", Cleme sanoi pesukarsinaan uudestaan ilmestyneelle työntekijälle. Parempi olisi, sillä tyttö lähti varustehuoneeseen ja nypelsi typerää kynttään kävellessään. Hetken päästä hän palasi mustan koulusatulan ja englantilaissuitsien kanssa. Satula oli somistettu pörheällä sinikarvaisella romaanilla ja vaaleanpunaisella huovalla. Miehekästä värimaailmaa hänen rakkaalle pojalleen. Suitsien kristalliotsapanta lisäsi täydelliseen varustekaartiin pientä juhlavuutta ja sama toistui tytön saappaissa, joihin oli liimattu pieniä vaaleansinisiä kristalleja myös.

Alyssa nosti katseen suojista häntä puhutelleeseen tyttöön.
”Totta kai”, hän nyökkäsi ja vilkaisi rautiaankirjavaa ponia, joka vaikutti kovin säyseältä siinä seistessään. Ehkä se menisi suojien pesun sivussakin. Hän hankasi harmittavan kuraisia suojia veden ja harjan kanssa toivottomana. Ehkä sittenkin pesuainetta. Hän haki pesukarsinan nurkasta ämpärin, johon laski saippuaa ja täytti sen sitten vedellä. Ehkä suojat saisi puhtaaksi kun niitä hetken liottaisi ja hankaisi sitten lämpimässä vedessä ja saippuassa. Likaiset työt eivät haitanneet häntä lainkaan, ja juuri sellaisista hän nautti kun näkisi kädenjäljen heti suojien puhdistuttua. Eivät ne toki kestäisi kauaa puhtaina, mutta edes hetken.

Cleme rakasti poninsa varusteita ja sitä miten ne sointuivat hänen omiinsa. Oli ihastuttavaa näyttää tyylikkäältä edes varusteiden tasolla, kun poni kulki muuten miten huvitti.
Tyttö ei uhrannut aikaansa työntekijän kiittämiselle vaan nosti satulan ääneti ponin selkään ja hypisteli vaaleanpunaisen vohvelihuovan paremmin paikalleen. Sininen romaani oli ihanan pehmeä ja Clementine oli ylpeä siitä, että oli tajunnut ostaa sen vaaleansinisenä tylsän valkoisen sijaan.
Samaan aikaan kun hän räpelsi satulavyön parissa hän näpytteli toisella kädellään vastausta kavereilleen keskustelussa ja naureskeli heidän typerille jutuilleen. 'Sikatyhmää, et joudun hiluu yksin tallilla kun te pääsette shoppailemaan', hän kirjoitti tyytymättömänä ja antoi puhelimen olla sen aikaa, että kiristi vyön pullistelevan poninsa ympärille. Se varmasti virnuilisi nyt, jos osaisi.
Puhelin kilahteli, kun uusia viestejä sateli muutamaan kaveriporukan eri chat-keskusteluun. Clementineä ärsytti, että kaverit saivat puuhata mitä halusivat, kun hän joutui ratsastamaan poninsa itsenäisesti. Itsenäisesti ratsastaminen tarkoitti lähes poikkeuksetta sitä, että poni jyräsi omiin suuntiinsa, kun hän yritti olla selässä hiljaa ja hyvin eikä mikään onnistunut. Valmennukseen hän olisi jaksanut ehkä lähteä positiivisemmin mielin mutta ei yksin tehtävään treeniin. Shoppailu, alennusmyynnit, kesäkenkien sovittelu ja Starbucks kuulostivat paljon kivemmalta.

Alyssa seurasi hiljaa mielessään paheksuen, kuinka tyttö varusti poninsa samalla puhelinta näpräten. Hän keskittyi omiin puuhiinsa jotta ei olisi muistuttanut, miten elävien olentojen kanssa työskennellessä oli parempi pitää älypuhelimet taskussa. Onneksi Luckie näytti rauhalliselta ja salli pienet hetket kun omistaja ei ollut ihan läsnä henkisesti. Nainen jatkoi suojien hinkkaamista vaihtaen nyt takasuojiin, kun oli lopulta tyytyväinen toisiin. Kyllä kai hän ehtisi muutakin vielä sinä päivänä.

Tytön laskema puhelin pysyi hetken taskussa, kunnes tämä otti sen taas esiin ja näppäili vastauksia kavereidensa antamaan myötätuntoon. Kun satula oli järkevännäköisenä selässä tyttö nosti käteensä suitset ja näpräsi sen soljet auki. Clementine ei aikaillut laittaa poninsa valmiiksi, sillä halusi ratsastuksen olevan ohi ja sillä selvä. Ei kiltti Lucky valittaisi, jos pääsisi kevyemmällä treenillä tänään. Kevyt treenailu vähän siihen suuntaan tuskin auttaisi Clementineä tavoitteessaan olla joku päivä yhtä hyvä ratsastaja kuin äitinsä, mutta juuri nyt hänen motivaationsa ei ollut sellaiseen tarpeeksi korkealla, eikä tyttö ilman ohjausta oikeastaan tiennytkään mitä ja miten kehittää. Kirjava pikkuponi otti kuolaimet suuhunsa auliisti ja pysyi paikallaan rauhallisena, kun Clementine sulki hihnat viimeisiin reikiinsä. Tyttö ei jaksanut välittää vanhasta työntekijästä ja halusi pärjätä itsekseen, joten suitset laitettuaan rupesi tekemään lähtöä änkemällä ruskeat ratsastushanskansa ratsastushousujen etutaskuun. Poniruuna katseli omistajatyttönsä liikkeitä kiinnostuneena mutta paikaltaan, kun Cleme keräsi pakin viereltä muita tavaroitaan.

Suojat alkoivat näyttää hyviltä ja Alyssa keräsi ne käsiinsä varoen vain hieman kastelemasta täysin vaatteitaan. Hän vilkaisi käytävälle jääviä varusteita ja päätti hakea ne myöhemmin. Ehkä hän voisi vaihtaa satulahuovan herkälle prinsessalle jotta sillä voisi olla parempi päivä huomenna. Hän vilkaisi tyttöä poninsa kanssa ja ollessaan varma, ettei tuo tarvitsisi häntä, hän lähti viemään suojia kuivumaan. Pian hän hakisi vielä Dorkin varusteet ja siirtyisi sitten muihin tehtäviin - Bogaertkin saattaisi olla jo valmis Leviathanin kanssa.