Come as you are

(vapaa peli sille, ken uskaltaa herra täydellisen seuraan lyöttäytyä)

Miehen kädet olivat kiiltävänmustalla ratilla ja juuri vahatun, mustan Mersun konepellin alla hyrisi ja murisi tehokas kone. Auto ajoi lievässä ylinopeudessa pieniä mutkia huonopohjaisella tiellä. Ilmassa oli sadepilviä mutta ne eivät olleet vielä siunanneet pohjois-Englannin (Liamin mielestä) surkeinta kylänpahasta sateellaan. Hän oli täällä pakon edestä vaikka ajoikin itse, pelkääjän paikalla istuvaa Michelleä hän ei olisi ikinä päästänyt tämän auton rattiin jos oikeastaan minkään auton - hän ei osannut ajaa. Liamilta itseltään onnistuivat jos minkälaiset kurvit vauhdissa missä tahansa, joskin nyt huono pohja pakotti autoaan rakastavan miehen hidastamaan normaalia paljon hitaampaan ajovauhtiin.

Michelle oli saanut jotain pirun kätevää kautta tietää hänen hevosestaan Rosings Parkissa. Liam oli suuttunut, kun nainen oli maininnut eilen illallisella Tessan heidän ystäviensä edessä mutta tässä he silti olivat. Michelle sai harvoin mitä tahtoi mutta nyt hän oli ottanut hänen vanhempansakin tähän mukaan. Milloinkohan Liam oli viimeksi nähnyt Tessaa tai mitä vielä, ratsastanut sillä? Useampi vuosi siitä taisi olla. Hänellä oli ollut niin kova kiire, julkisuudessa olo oli hektistä puhumattakaan ylitsevuotavista koulutöistä, joista Liam ei tosin ottanut juuri minkäänlaista vastuuta, hyvä kun viitsiytyi kouluun tulla. Isällään töissä hän sentään kävi, ja pelaamassa jalkapalloa.

He ohittivat kartanon ja lähestyivät tallia. Liamin kädet jännittyivät aavistuksen ratissa mutta hän ei antanut sen näkyä, ettei Michelle saisi lisää ilkuttavaa. Kaunis nuori nainen istui hänen vieressään ja laski siron kätensä hänen reidelleen. Liam oli tottunut jättämään julkiset hellyydenosoitukset sikseen mutta antoi lämpimän käden olla paikallaan. Tummanpunahiuksinen nainen hihkaisi nähdessään "uljaat" hevoset tarhoissaan nököttämässä - Liam mulkaisi niitä laiskasti ja ajoi parkkipaikalle mahdollisimman kauas harmaanlikaisesta avolavasta. Hän tunsi olevansa maailman laidalla, kaukana sivistyksestä ja järkevistä ihmisistä, vaikka talli olikin rikkaille kakaroille ja maailmalla menestystäkin niittäneille ratsukoille.

Liam nousi autostaan ja pyyhkäisi käsillään ihonmyötäisten tummien farkkujensa reisiä ja valkoista, housuihin laitettua puvunpaitaansa puhtaammiksi. Miehellä oli asiaankuuluvasti kallis kello oikeassa ranteessaan ja aurinkolasit tuliterän puhelimen kanssa takataskussa. Noustuaan hän sulki autonsa, jonka valot välähtivät ja otti viereensä punkevan Michellen käsikynkkäänsä. "Tervetuloa Rosings Parkiin", Liam mutisi Michellelle, jonka hymy oli leveimmillään pitkään aikaan. Liam uskoi, ettei nainen ollut koskaan edes nähnyt oikeaa hevosta. Michelle oli pukeutunut nuoren miehen mielestä seksikkäisiin mustiin ylipolven ylittyviin nahkasaappaisiinsa, vaaleansiniseen paitaan ja punaiseen hameeseen. Liamia kiinnosti miten hänen tyttöystävänsä pukeutui julkisesti ja hyväksyi useimmiten asukokonaisuudet, joissa nainen näyttäytyi hänen kanssaan.
"Nyt, näytä missä se Tessa on", Michelle vaati ja vei halutonta Liamia kohti aukinaista tallinovea. Liam oli etukäteen selvittänyt vastahakoisesti vanhemmiltaan Tessan asumista Rosings Parkissa ja saanut vastakaiuksi samanlaisia hihkaisuja kuin Michelleltä ja loputtomia kyselyitä ratsastusharrastuksen aloittamisesta uudelleen. Hän oli sivuuttanut nuo ja hankkinut tarvittavat tiedot, kuten tamman tarhausajat ja liikutukset. Siksi hän olikin tuonut Michellen tallille juuri tähän aikaan, sillä tiesi että Tessaa liikutettiin hänelle tähän aikaan. "Tessa ei ole täällä juuri nyt", Liam totesi katsomatta edes tamman vasemman siiven päädyssä olevaan karsinaan numero 28. "Tule, mennään oleskelutilaan", Liam käski ennemminkuin ehdotti ja vei vuorostaan naista portaat ylös oleskelutilaan, josta tämä voisi halutessaan ihastella maneesissa juoksentelevia ratsukoita kuten vaikkapa hänen Tessaansa, joka juuri tuotiin kävelytykseen päämaneesiin.

[Hehe, laitan aurinkoisen Cainin heilumaan Tessan kanssa, se voi tulla sitten esittelemään ihanaa luonnettaan Liamille :>]

Kookas oldenburg-tamma askelsi pitkin askelin tummapiirteisen miehen vierellä siistiksi harjattuna ja ruskeaan satulahuopaan ja puhtaisiin kouluvarusteisiin puettuna. Tamman tyyneys tuntui terapeuttiselta aamun esterupeaman jälkeen ja Cain olisi saattanut vaikuttaa jopa positiiviselta, elleivät ympärillä turhan kaoottisesti pyörivät ratsukot olisi varastaneet miehen huomiota ja happamoittaneet mielialaa.
Cain pysäytti Tessan maneesin keskiosan tuntumaan, vei mustan saappaankärjen vasempaan jalustimeen ja heilautti itsensä tottuneesti satulaan. Hän antoi erään villisti pukittelevan ratsun mennä ohi ennen kuin ohjasi Tessan kävelemään uran sisäpuolelle. Luojan kiitos, tamma ei ottanut asiakseen liittyä riekkumiseen. Cain keskittyi paljon mieluummin työskentelyyn kuin vauhkoontuneen elikon taltuttamiseen. Oli kai jokin riivattu luonnon laki, että järkevimmät hevoset kuuluivat usein jollekin itseriittoiselle, kultalusikka suussaan syntyneelle kermapersepellelle.
Muutaman käyntikierroksen jälkeen Cain keräsi tamman ohjat pehmeälle tuntumalle ja herätteli sitä kuulolle aloittaakseen verryttelyt ravissa. Vaikka tamman ilmavat raviaskeleet olisivat heittäneet kokemattoman ratsastajan kolmen metrin korkeuteen, tuntuivat ne tyypilliseen tapaan aluksi hieman tahmeilta. Keventäen mies ratsasti tammaa rennoksi ja reippaammin eteenpäin molempiin suuntiin hyödyntäen ympyröitä ja kaarevia uria, jotta voisi moottorin löydyttyä alkaa motivoida tuota reagoimaan tehokkaammin apuihin.

(mahtia c:)

Liam oli teennäisen kohtelias ja nyökäyttäen laiskasti tervehti pyrähteleviä työntekijöitä ja hieman rauhallisemmin oleskelevia hevostenomistajia. Muu sosialisointi, kuin pakolliset sanailut Michellen kanssa, eivät häntä juuri innostaneet, joten hän hakeutui omiin oloihinsa. Iso oleskelutila vaikutti miehestä hieman sekavalta mutta saisi kelvata nyt. Hän havaitsi tyhjän punaisen sohvan kulmassa ja vei Michellen mukanaan istumaan sille. Mikä tässäkin paikassa oli, kun se sai Liamin niin huonovointiseksi? Varmasti huono sisäilma tai tyhjäpäisen näköiset ihmiset. Liamin tunkeileva katse kävi sohvalta läpi huoneessa olevia ihmisiä ja hän kohensi asentoaan bruneten vieressä. Michelle katseli huonetta kiinnostuneena eikä pysynyt kauaa istuutuneena, kun jo nousi ylös läpsäyttäen kevyesti Liamin reittä kädellään.

"Katselen ympärilleni, yritä sinäkin tehdä jotain muutakin kuin istuskella itseksesi", hän sanoi ja hymähti. Liamin tiukka katse pureutui naisen suuntaan ja tämän myrtynyt ilme happamoitui asteen lisää. Ei hän ollut sisäänpäinkääntynyt lapsi, jota tarvitsi ohjata paremmille tavoille.
Michelle katsahti ensin kaappeja, vei kättään niiden kylmää metallista pintaa pitkin ja eksyi sitten katsomoparven eteen. "Hei Liam, eikö tuo olekin Tessa?" hän huikkasi ja mies nousi huoahtaen ylös sohvalta. Tämä käveli harppovin askelin Michellen viereen ja katsoi alas maneesiin vieden kättään hiustensa läpi. Katse löysi nopeasti ison tamman kävelemästä tuntematon mies selässään maneesin seinän viertä pitkin ja jokin muljahti ikävästi Liamin vatsassa. Oliko tänne tuleminen huono idea vai aivan järkyttävän huono idea? Kun Michelle näytti odottavan vastausta Liam päätyi kohauttamaan olkiaan, "onhan se."
Michellestä pääsi vingahtava innostunut ääni, jollaista Liam kuuli kalliissa korukaupoissa, joissa rikkaitten miesten vaimot päästelivät samanlaisia äännähdyksiä saadessaan kahden miljoonan korvakorut. Hän ei tuhlannut varojaan sellaiseen typeryyteen vaikka ostikin Michellelle viime syntymäpäivänään lahjan. "Mennään heti katsomaan sitä", nainen sanoi innostuneena ja vei sirot sormensa Liamin omien lävitse. Ennenkuin Liam ehti perääntyä vei toinen jo häntä samoja portaita alas ja hieman haparoiden läpi ovien maneesin katsomon puoleen. "Et voi vain pöllähtää tällä tavalla paikalle", Liam moitti tiukkana. "Mutta", Michelle aikoi väittää vastaan. "Tessaa ratsastetaan, heitä ei voi keskeyttää", mies kommentoi närkästyneenä ja vetäisi kätensä pois Michellen omasta.
"Istu siihen ja katsele", Liam ohjasi naisen eturivin penkille ja istuutui itsekin nojaten hetken päästä kyynärpäänsä reisilleen. Miehen katse oli nauliintunut Tessan isoliikkeiseen raviin, jossa joku tuntematon korsto istui ja teki töitä hänen hevosensa kanssa. Mieluummin hän olisi katsellut muualle mutta tylsässä ja koruttomassa, ja kylmässä, maneesissa ei ollut paljoa muuta tutkittavaa. Naisväki vierellä oli taasen haltioitunut jo pelkästään siitä, että istui alle sadan metrin päässä hevoseläimestä.

(Huppista, herätelläänpäs tämä nyt henkiin : D)

Tamma kyllä oli kulkevinaan nätisti, kaula hienosti kaarella, mutta kouluratsastuksen näytteleminen ei ajanut sen eikä muidenkaan etua, jos ratsu muuten kulki jähmeästi ja hädin tuskin käyttäen koko suurta kehoaan. Halkaisijalla mies sai Tessasta jo enemmän irti; hevonen otti reippaampia askelia ja käytti selvästi paremmin myös takaosaansa. Saatuaan yhden hyvän reaktion mies palkitsi tamman hellittämällä eteenpäin ajavat avut ja pyytämällä tehokkaampaa ravia heti, kun tahti alkoi jälleen hiipua. Tessan suuret liikkeet vaativat huomattavasti enemmän tilaa kuin edessä palloilevien ponien ja pikkutäysiveristen tikkaavat raviaskeleet, joten kovin pitkiä pätkiä suoraa uraa he eivät voineet kerrallaan edetä ajautumalla törmäyskurssille hitaamman hevosen kanssa. Eivätpä ympyrät, käännökset ja taivutukset toki pahaa tammalle tehneet.
Katsomon eturivissä istuva parivaljakko kiinnitti Cainin huomion hetkeksi, mutta mies ei jäänyt tuijottelemaan noita, vaikka olikin tietoinen katseista jotka seurasivat Tessaa hyvin tiiviisti. Jotain omistajia kenties? Cain tiesi kyllä, että Tessan omistaja oli joku julkisuudessa viihtyvä seurapiiriluuta, mutta ei juuri sen enempää. Tietäisi, jos olisi ollut kiinnostunut aiheesta. No, ainakin miehen päässään rakentamat tuntomerkit täsmäsivät - Justin Bieberiä muistuttava henkilö hienoissa vaatteissaan. Katseet saivat Cainin aina hieman varautuneeksi, mutta onnekseen hän tiesi mitä oli tekemässä.
Jatkettuaan ravi- ja siirtymisharjoituksia jonkin aikaa mies pyysi Tessalta verryttelyksi vielä pätkän laukkaa. Vaati hetken, että suuri laukka lähti pyörimään sulavasti, mutta sen jälkeen tummanpunarautias tuntui löytäneen koolleen sopivan vaihteen, eikä enää möngertänyt kuin etana. Cain oli tyytyväinen tammaan.
Tessa siirtyi kuuliaisesti laukasta raviin ja ravista käyntiin ja teki siirtymiset toisinkin päin muutaman toiston jälkeen yllättävän sujuvasti. Kun hevonen kulki itse eteenpäin, pyysi mies siltä askelten lyhentämistä ja pidentämistä ja ratsasti asetukset ja taivutukset läpi huolella. Kun työskentely sujui jo kiitettävästi ilman samojen asioiden jankkaamista Cain antoi Tessan kävellä hetken uran sisäpuolella.

Liam katse oli nauliintunut tammaansa eivätkä edes Michellen lähentely-yritykset estäneet häntä katsomasta isojalkaisen hevosen menoa. Nainen oli hieman rauhattomampi ja vääntelehti kovassa maneesin penkissä ja oikoi vaatteitaan vähän väliä. Hän katseli hevosia ihmeissään ja osoitti lyhyen hetken päästä Tessan suuntaan.
"Sekö on Tears of Diamante?" hän kysyi ja katseli laukkaavaa hevosta.
"Kyllä", Liam huoahti tuttuun tylsistyneeseen sävyynsä ja työnsi Michellen käden reideltään omalleen.
"Kuinka se on noin iso?"
"Koska se nyt on vain. Pienen poninko selässä minun pitäisi ratsastaa?" Sillä Liamhan ratsasti. Michelle ei suostunut enää vastaamaan mutta jäi katselemaan tamman menoa kiinnostuneena.

Tessa tuntui liikkuvan tämän miehen kanssa mieluusti ja Liam tunnisti näidenkin vuosien jälkeen tammassa sen samanlaisen rentoutuneisuuden, kuin hänen kanssaan joskus nuorena. Hän saattoi olla omassa päässään aavistuksen kateellinen, muttei sanonut mitään.
"Miksi sen ratsastaja vie sitä ympyröillä?" nainen kyseli. "Pääsenkö silittämään sitä jälkeenpäin?"
Liam laski kymmeneen mielessään ja katsoi brunettea pitkään. "Katsotaan", hän tuhahti.

Tessan luokse meneminen tuntui kaukaiselta ja typerältä ajatukselta. Mahdottomalta ajatukselta, sillä eihän menneisyyteen kuulunut palata. Ei Liam ainakaan palannut. Menneisyydellä ei ollut hänelle mitään merkitystä.
Ehkäpä Michelle osaisi astella itse maneesin hiekalle paijailemaan Tessaa, jos hänestä niin kovin siltä tuntui.