[Y] Aika aikaa kutakin

Torstai 4. kesäkuuta, iltapäivä

Zoe oli saanut lukuisia yhteydenottoja Mian myynti-ilmoituksen johdosta. Kännykkä oli tuntunut soivan tauotta, ja jotkut epäonniset yrittivät tavoitella häntä keskellä päivää, vaikka hän oli kirjannut jo ilmoitukseen, ettei ennen viittä sopinut soittaa lainkaan. Nainen oli joutunut lyömään luuria korvaan moisille soittajille pitkin viikkoa, sillä ollessaan Duffyn selässä, hänellä ei tosiaankaan ollut ylimääräisiä käsiä pitelemään puhelinta.
Illalla soittaneissa oli ollut useampiakin lupaavalta kuulostavia ostajaehdokkaita, jotka olivat kertoneet avoimesti toiveistaan, odotuksistaan ja hevosesta, jollaista itselleen etsivät. Muutaman kertomuksen jälkeen Zoe oli osannut suoraan sanoa, ettei Mia ollut hevonen, joka sopisi heille, ja niin puhelut olivat päättyneet hyvissä merkeissä, mutta pari ratsastajaa hän oli kutsunut koeratsastamaan tammaa. Hän halusi nähdä millaiseen kotiin hänen hevosensa päätyisi, joten hän oli tarkka koeratsastuksista. Hän seurasi vierestä, miten Mia reagoi uusiin ihmisiin, sillä hevosten ihmisenlukutaito oli ehdottomasti hänen omiaan parempaa. Yksi käsittelijä onnistui hermostuttamaan Mian omalla jännityksellään, mikä sai Zoen yliviivaamaan nimen ja jatkamaan seuraavan kanssa.

Torstaihin mennessä Zoe alkoi olla varma, että tamman myynti vaati enemmän aikaa ja vaivaa kuin hevosen pitäminen pidempään. Hän vilkuili kelloaan odottaessaan viikon viimeistä koeratsastajaa. Nuori tyttö oli soittanut itse, mutta antanut puhelimen ratsastavalle äidilleen, kun hän oli niin pyytänyt. Se osoitti vastuuntuntoa ja kypsyyttä, mikä sai Zoen antamaan neljätoistavuotiaalle mahdollisuuden. Tähän asti hän oli käännyttänyt kaikki alle kuusitoistavuotiaat soittajat heti alkumetreillä pois - hän ei aikonut myydä tammaansa osaamattomille, hevosella kehuskeleville teineille, jotka eivät osaisi mitään.
"Rouva Appleby?" Nainen lausahti kysyvästi, kun puhtauttaan kiiltelevästä farmarista nousi viidenkympin pinnassa oleva nainen ja nuori, hontelo tyttö.
"Kyllä, ja tässä on tyttäreni Paige", punapäinen nainen vahvisti. Zoe nyökkäsi kaivellen mielestään vanhemman rouvan nimeä. Hän alkoi mennä jo solmuun kaikissa nimissä, joita oli kuullut puhelimen välityksellä, mutta oli melko varma, että Applebyn vanhempi rouva oli esittäytynyt Hollyksi.
"Zoe Winter. Tervetuloa Rosings Parkiin. Löysitte helposti perille?" Nainen jutusteli ojentaessaan kätensä molempien käteltäväksi. Holly tarttui reippaasti ojennettuun käteen pieni hymy pyöreillä kasvoillaan.
"Löysimme. Asumme Newcastlessa, joten tunsimme tallin jo ennestään", Holly kertoi. Zoe muisti asiasta olleen puhettakin; kuulemma Holly oli käynyt katselemassa vuokrahevosta täältä paria vuotta aiemmin.

Zoe lähti johdattamaan ratsastusvaatteisiin pukeutunutta kaksikkoa kohti suurta ja modernia kilpatallia, jonka näyttävyys harvoin jätti ketään kylmäksi. Paige pyöritteli ratsastuskypärää hermostuneesti käsissään, minkä Zoen tarkat silmät laittoivat heti merkille. Joko tyttö ei ollut käynyt usein katsomassa myytäviä hevosia, mikä tarkoitti Mian olevan todennäköisesti ensimmäisiä hevosia, joita perhe oli ostamassa, tai sitten Paige oli vain luonnostaan herkkä hermostumaan. Hän ei tiennyt, kumpaa toivoi.
Mia kohotti päänsä katselemaan kalterien lomasta, kuinka ihmiset lähestyivät. Tamman hörössä olevat korvat ja ystävällinen katse kertoivat hetkessä, ettei hän ollut valehdellut käyttäessään myynti-ilmoituksessa punarautiaasta piirtopäästä sellaisia sanoja kuten herttainen, suloinen ja ystävällinen.
"Tässä olisi Bohemian Raspberry, tutummin siis Mia", nainen esitteli hevosensa liu'uttaessaan karsinan ovea auki. Mia ei astunut ulos karsinasta, vaikka kurkottelikin kaula pitkänä käytävän puolelle. Paige tarjosi kättään tamman haisteltavaksi ja silitteli siroa päätä, katsellen ihmeissään punarautiaan kaunista karvaa, joka kiilsi tallin lämpimässä valaistuksessa. Zoe oli käyttänyt lähes tunnin hevosensa puunaamiseen tänäänkin, sillä halusi Mian näyttävän edustavalta, kun tammaa saavuttiin katsomaan.
"Se on siis viisivuotias angloarabitamma, joka on epävirallisesti mitattuna 165cm korkea. Mia on edelleen nuori ja kokematon hevonen, mutta se on ollut asianmukaisessa koulutuksessa koko elämänsä, ja taitaa helpon C:n asiat upeasti, sekä osaa monia B:n radoilla kyseltyjä liikkeitä. Olen itse ratsuttanut sen viime vuoden aikana ja nyt kevään mittaan osallistunut muutamiin pieniin koulukilpailuihin sekä tutustuttanut hevosta kisaympäristöön hyödyntämällä täällä järjestettyjä kilpailuita", nainen kertoi hevosestaan katsellessaan, miten ostajaehdokkaat rapsuttelivat tamman korvantaustoja, juoksuttivat kättään lihaksia keränneellä selällä ja tunnustelivat jalkoja. Hän ehdotti hevosen siirtämistä käytävälle, jotta heillä olisi enemmän tilaa. Holly talutti hevosen hänen näyttämälleen paikalle ja yhdessä he kiinnittivät molemminpuoliset ketjut riimuun.
"Käyn noutamassa harjat, niin näette, miten se käyttäytyy hoidettaessa", Zoe ilmoitti, asteli ripein askelin noutamaan harjalaatikkoa ja palasi hetkeä myöhemmin niin harjojen kuin varusteiden kanssa. Hän asettui sivummalle katselemaan, kuinka äiti ja tytär harjasivat puhtaan hevosen ja puhdistivat huolella niin jalat kuin kaviotkin.

"Mihin käyttöön etsittekään hevosta?" Zoe kysäisi harjailun lomassa. Hän oli kirjoittanut ylös kaiken, mitä puhelimessa oli puhuttu, mutta hän ei ollut muistanut ottaa lunttilappuaan mukaan tallin puolelle, kun oli palannut valmistelemaan Miaa koeratsastukseen.
"Paige haluaisi aloittaa kilpailemisen, joten etsimme hevosta, jolla hän voisi kilpailla ja valmentautua sekä minä voisin maastoilla", Holly kertoi. "Minulla oli vielä alkuvuoteen saakka entinen laukkahevonen, joka oli kanssamme lähes viisitoista vuotta, mutta tammikuussa ikä vaati viimein veronsa ja vanhan papan oli aika päästä vehreämmille laitumille. Sen jälkeen päätimme, että seuraava hevosemme sopisi enemmän Paigen kilpailutavoitteisiin kuin minun maastoratsukseni."
"Olette ilmeisesti ratsastaneet pitkäänkin?" Zoe kysyi uteliaana. Holly nyökkäsi vahvistaen aloittaneensa hevosharrastuksen alle kymmenen vanhana. Hyvä niin, Zoe ajatteli, ainakin Miaa olisi käsittelemässä joku, joka tiesi tarkalleen, mitä teki.

Mia käyttäytyi esimerkillisesti varustuksen ajan, eikä häslännyt omiaan tai edes luiminut satulalle. Herttainen tamma laski päätään poimiakseen kuolaimet suuhunsa ja seisoi aloillaan kun Paige kiinnitti tarrasuojia tamman jalkoihin. Paigen kasvoilta loistava pieni hymy sai Zoen tuntemaan ylpeyttä tammastaan. Hänen hevosensa oli upea.
"Äiti, Mia vaikuttaa täydelliseltä", Paige sanoi innoissaan kiskoessaan kypärää päähänsä. Holly nyökkäsi hymyillen.
"Se on äärimmäisen hyvätapainen. Oletan, ettei se muutu selästä käsin yhtään sen kamalammaksi?" Vanhempi nainen kääntyi Zoen puoleen toinen kulma kysyvästi koholla.
"Ei. Mia on herkkä, pehmeä ja miellyttämisenhaluinen ratsastettava. Se pyrkii aina tekemään parhaansa ja arvaa, jos ei aivan ymmärrä, mitä siltä halutaan", nainen kertoi avoimesti. "Toki se on edelleen nuori hevonen ja saattaa siis hermoilla kohdatessaan uusia asioita, mutta niin kauan kuin itse pysyy rauhallisena, ei se lähde käsistä tai muutoin riehu. En usko nähneeni sitä koskaan takajaloillaan, eikä se ole pukittanutkaan kuin muutaman kerran."

He lähtivät yhdessä syrjäiselle E-kentälle, joka oli tähän aikaan päivästä tyhjänä. Viereisellä D-kentällä pyöri kaksi ratsukkoa matalilla esteillä, mikä helpotti Zoen mieltä. Ehkä hänen ei tarvitsisi raahata puomeja kentälle, kun he voisivat vain siirtyä toisen kentän luokse hyppäämään, mikäli Paige tai Holly haluaisivat sitäkin koettaa. Paige talutti punarautiasta tammaa rinnallaan katsellen iloisena, miten hevonen kulki rennon rauhallisena korvat hörössä, eikä häseltänyt mitään. Zoe tunsi ylpeyttä hevosestaan jälleen kerran - he olivat tehneet uskomatonta työtä nuoren tamman kanssa, joka oli saapuessaan kieltäytynyt ohittamasta väärään paikkaan jääneitä ämpäreitä tai oudon värisiä harjapakkeja.
"Mikäli teitä ei haittaa, voin mielelläni jakaa vinkkejä Mian kanssa työskentelyyn", nainen vakuutti mennessään roikkumaan toisen puolen jalustimeen, jotta Paige voisi ponnistaa selkään. Mia seisoi aloillaan, tasapainoisesti kaikilla neljällä jalallaan, eikä edes yrittänyt lähteä liikkeelle, vaikka tyttö tönäisikin tamman takaosaa jalallaan yrittäessään päästä satulaan. Paige istui alas pehmeästi ja keräsi vaaleat nahkaohjat ratsastushanskojen suojaamiin käsiin. He säätivät jalustimet, kiristivät vyön ja sen jälkeen Paige pyysi Mian liikkeelle.

Zoe jäi kentän keskelle Hollyn seuraan katsomaan, miten Paige verrytteli Miaa. Holly huikkasi välillä tehtäviä, joita Paigen kannattaisi tammalla teettää, mutta muutoin he saivat vain katsella, sillä Paige ratsasti hevosta pehmeästi ja hyvällä otteella. Mia ei nostanut päätään karatakseen kuolaintuntumalta tai kaatunut etupainoiseksi tuen puutteessa, vaan kantoi itsensä hyvin ja teki, mitä Paige siltä sattuikaan pyytämään. Tyttö ratsasti tasaisia voltteja käynnissä ja ravissa, teki paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä, peruutti muutaman esimerkillisen peruutuksen ja nosti laukan suoraan käynnistä. Holly näytti tyytyväiseltä ja Zoe aavistuksen yllättyneeltä. Toki aiemmat koeratsastukset olivat sujuneet hyvin, mutta siellä oli aina ollut hetkiä, kun hän oli joutunut puuttumaan varsin terävinkin sanoin. Nyt hän sai vain muutaman kerran tarjota pieniä vinkkejä, joilla tamman sai taipumaan paremmin volteilla tai asettumaan selvästi kulmissa, sillä muutoin Paige ja Mia tulivat loistavasti toimeen keskenään.
"Äiti, tämä se on", Paige ilmoitti pysäyttäessään hevosen ravista vain yhden käyntiaskeleen kautta heidän eteensä. "Mia on täydellinen. Se on ihan uskomaton ratsastettava", tyttö hehkutti vaivoin peiteltyä intoa kasvoillaan. Holly hymyili.
"Päästätkö minut selkään testaamaan, oletko oikeassa?" Tuskin kysymys oli ilmoilla, kun Paige jo heilautti itsensä alas ja viittoi äitiään nousemaan nuoren tamman selkään. Holly teki niin epäröimättä, ei vaivautunut säätämään jalustimia vaan nosti ne ristiin hevosen kaulalle ja lähti itse koettamaan, oliko tamma tosiaan niin mukava ratsastettava kuin tytär oli vakuuttanut. Holly ei ratsastanut kuin kymmenen minuuttia, kävi kaikki askellajit läpi ja pyysi muutamaa pohkeenväistöä ravissa, ennenkö palasi tyttärensä ja hevosen nykyisen omistajan luokse.
"Se on kerrassaan hurmaava", Holly ilmoitti laskiessaan jalustimet ja liukuessaan alas selästä. "Saako Paige hypätä, jotta näemme, sopisiko se myös esteille, mikäli Paige haluaa alkaa kisata niilläkin?"
"Toki", Zoe vakuutti ja viittoi heitä seuraamaan perässään viereiselle kentälle, jolla ratsukot suorittelivat loppuverryttelyään. "Varoitan vain sen verran, että Mia on melko kokematon hyppääjä. Olen irtohypyttänyt sitä muutaman kerran metrin esteillä, kuten näitte videolta, mutta muutoin olen säästellyt sen jalkoja ja harjoitellut enemmän tekniikkaa matalilla ristikoilla, kavaleteilla sekä puomeilla. Vaatii siis hetken töitä, ennenkö siitä on korkeammille esteradoille, mutta uskon vakaasti, että sen potentiaali riittää ainakin metrin esteille ja muutaman vuoden sisään varmasti siitä ylikin", tummatukkainen nainen kertoi avatessaan kentän portin ratsukolle. Hän riensi avaamaan viereisen kentän portin ja heilautti kättään ratsastajille tervehdykseksi. Mia kohotti päätään katsellessaan esteitä korvat hörössä ja höpsösti puhisten.

"Se pitää esteistä", nainen naurahti kiintyneesti. "Mutta se ei kiihdyttele, kuumu tai lähde käsistä. Kunhan muistat tuoda sen suorana esteelle etkä jätä sitä yksin, se hyppää kyllä puhtaasti." Paige nyökkäsi, kannusti Mian raviin ja lähti kiertämään kenttää ja matalia esteitä, joita sille oli koottu teknistä treeniä varten. Zoe katseli, kuinka tyttö valmisteli hevosta, testasi ravin askeleen hallintaa ja ohjasi tamman viiden ravikavaletin suoralle. Punarautias nosteli jalkojaan tasaisesti kavalettien yli, eikä kertaakaan haparoinut askelissaan. Paige pysyi vaivatta kevyessä istunnassa koko sarjan ajan, istui hetkeksi alas raviin ja nosti laukan, joka pyöri ensiaskelista lähtien hyvin. Tyttö käänsi hevosen kahden ristikon sarjalle, nousi kevyeen istuntaan ja myötäsi pehmeässä hypyssä, jolla Mia ylitti ensimmäisen ja kahta askelta myöhemmin myös toisen esteen. Tamma pärskähti pienten hyppyjen jälkeen, vaihtoi laukkaansa kaarteessa ja palasi samoille esteille toisesta suunnasta, kun Paige niin pyysi.
Zoe suuntasi korottamaan yksinäistä pystyä kentän lävistäjällä, kunnes esteen korkeus oli lähempänä kuuttakymmentä senttiä ja huikkasi Paigea hyppäämään sen. Tyttö nyökkäsi, suuntasi katseensa esteeseen jo lyhyellä sivulla ja lähti lävistäjälle, pitäen tamman tarkoin suorana hieman leveämmällä ohjasotteella. Mia nosti päätään muutamaa askelta ennen estettä, ponnisti voimakkaasti ja liiteli suurella ilmavaralla esteen yli kaviot tiiviisti vatsaansa vasten painettuina. Zoe hymyili ylpeänä ja naurahti ääneen, kun Paige hidasti Mian käyntiin ja kertoi äidilleen vauhdikkain sanankääntein, miten Mia oli kaikkea mitä hän oli hevoselta ikinä toivonut ja vielä vähän enemmän. Zoe jätti ratsukon suorittamaan loppuverryttelyn kaikessa rauhassa ja jutteli sen sijaan Hollyn kanssa siitä, mitä mieltä vanhempi nainen oli. Kävi nopeasti selväksi, ettei Paige ollut ainoa, johon nuori tamma oli tehnyt vaikutuksen.

"Oletteko jo miettineet, mille tallille muuttaisitte Mian kanssa, mikäli päädytte sen ostamaan?" Zoe kyseli vilkuillen sivusilmällä loppuverryttelyä, jota ratsukko teki kentällä esteiden lomassa. Holly kohautti pienesti harteitaan.
"Emme oikeastaan ole puhuneet siitä. Aiempi hevosemme asui pihatossa ympäri vuoden pienellä yksityistallilla, mutta sen kuljettaminen valmennuksiin ja ratsastustunneille ympäri lääniä tulivat kalliiksi. Ratsastuskoululla, jolla Paige on käynyt viikottain, ei ole tilaa uusille asukkaille ja jonoakin on jo useamman hevosen verran, joten luulen, että etsimme kokonaan uuden tallin", Holly vastasi harteitaan kohauttaen. Zoe nyökkäsi. Hän ymmärsi hyvin, ettei tallipaikkaa ollut vielä valmiina, sillä hevosen etsiminen saattoi pahimmillaan olla vuoden kestävä projekti. Ei kannattanut varata tallipaikkaa ennenkö oli edes jonkinlainen varmuus siitä, että hevosen saisi pian muuttamaan karsinaan.
"Täysin ymmärrettävää", nainen vakuutti. Hän kääntyi katsomaan, kuinka Paige pysäytti hevosen ja jalkautui, kietoen kätensä tamman kaulan ympärille. Zoe tiesi, että oli löytänyt hevoselleen täydellisen perheen, joka voisi uhrata aikaansa nuoreen tammaan. Applebylla oli kaikki, mitä nuori tamma kaipasi: aikaa, rakkautta ja taitoa. Mia olisi hyvissä käsissä äidin ja tyttären kanssa.

He hoitivat tamman yhdessä ratsastuksen päätteeksi ja sopivat, että Applebyt saapuisivat uudestaan lauantaina eläinlääkärin kera. Zoe kirjoitti tilitietonsa paperilapulle, jonka Holly laittoi talteen lompakkoonsa ja vilkutti äidin ja tyttären perään, jotka poistuivat tallilta hymyt huulillaan. Nainen kääntyi katsomaan pesukarsinassa loimitettuna seisovaa tammaansa, joka pärskyi tyytyväisenä ja hamusi hänen taskujaan kuin kysellen, olisiko hänellä lisää omenalohkoja, joita Paige oli luvan kysyttyään tammalle syöttänyt.

Lauantai 6. kesäkuuta, keskipäivä

Zoe oli noussut jo varhain, jotta oli saattanut lähteä Mian kanssa kävelemään maastoon heti yhdeksältä. Hän ei ollut noussut hevosen selkään, vaan talutti riimunnarun päässä tammaansa, joka hamusi huulillaan vihreää nurmea tien pientareelta. He olivat matkalla nummille, jotka kukoistivat kesän vihreydessä. Aurinko lämmitti ihanasti selkää, siinä missä tuuli virkisti juuri sopivasti niin, ettei hän tuntenut paistuvansa hengiltä vaaleansinisessä topissaan ja tummansinisissä pellavakapreissaan. Nainen katseli auringossa kiiltävää punertavaa selkää, kun Mia hamusi nummen vihreää syötävää ja huiski silloin tällöin hännällään ötököitä, jotka uhkasivat käydä hevosen kimppuun. Hänen hevosensa ei enää olisi kauaa hänen, sillä Paige ja Holly Appleby saapuisivat tarkistamaan tamman kuntoa eläinlääkärin voimin, ja mikäli mikään ei antaisi syytä perääntyä, ostaisivat hevosen itselleen. Zoe oli ajatellut tämän päivän olevan täynnä ylpeyttä, tyytyväisyyttä ja ylimielisyyttä, kun oli kuvitellut hevosen myyntiä viime syksynä, mutta se ei ollut. Sen sijaan nainen tunsi olonsa aavistuksen tyhjäksi ja vajavaiseksi. Mitä hän tekisi ylimääräisillä tunneilla vuorokaudessaan, kun hänen ei tarvitsisi enää hoitaa ja ratsastaa Miaa? Miten hän saisi viikonloput kulumaan, kun ei olisi pienintäkään syytä tulla tallille puuhailemaan oman hevosen parissa? Hän ei tiennyt, mutta seuraavalla viikolla se selviäisi.

Hän palasi tallille varttia vaille kaksitoista Mia tyytyväisesti narun päässä löntystellen. Tamma näytti kerrassaan tyytyväiseltä aamuun, jolla oli saanut aloittaa päivänsä. Zoe talutti hevosen sisään talliin ja varustehuoneen ovelle asti, nappasi harjapakin mukaansa ja lähti ulos hoitopumien luokse harjatakseen tamman, jotta Mia näyttäisi jälleen kerran täydelliseltä kiiltokuvahevoselta kun Applebyt saapuisivat.
"Eläinlääkäri tarkistaa sinut tänään", nainen jutteli tammalleen, joka katseli tallipihan tohinaa korvat hörössä. Tänään valmennukset pyörivät jälleen täydellä teholla, tai ehkä hieman tavallistakin suuremmalla, sillä ensi viikonloppuna kilpailtaisiin matalia kenttäluokkia. Valmennukseen saapuvia ratsukoita oli kaikkialla, mutta Zoe keskittyi kerrankin enemmän hevoseensa kuin arvostelemaan ratsastajien varustevalintoja, hevosten rakenteita ja ratsukoiden työskentelyä. Hän harjasi Miaa auringon lempeässä lämmössä tyytyväisenä, havahtuen siihen, kun kuuli nimeään kutsuttavan.
"Tervehdys", hän vastasi pienen hymyn kera tunnistaessaan paria päivää aiemmin Miaa kokeilemassa käyneet Applebyn naiset. "Nautimme kauniista ilmasta kävelemällä aamupäivän maastossa", nainen kertoi ja viittasi harjapakkia kohden, kun Paigen katse harhaili sen ja hevosen väliä. Tyttö kumartui nappaamaan pölyharjan käteensä aloittaen tamman toisen puolen harjaamisen. He juttelivat niitä näitä odotellessaan eläinlääkäriä, jonka Holly oli varannut kahdeksitoista.

Vanhemmanpuoleinen, harmaantunut mies lähestyi hoitopuomiin sidottua tammaa aavistuksen ontuen ja salkku toisessa kädessään. Holly suuntasi tervehtimään eläinlääkäriä, joka oli mitä ilmeisemmin heidän edellisen hevosensa vakituinen eläinlääkäri. Zoe kätteli miehen ja viittasi Mian suuntaan, jotta eläinlääkäri pääsisi töihin. Nainen pysytteli sivummalla miehen suodessa yleissilmäyksen hevoselle ja kirjatessa ylös huomioitaan lihaskunnosta ja karvan kiillosta, kuunnellessa sydänäänet sekä hengitysäänet ja tarkastaessa silmät. Mies jutteli jatkuvasti rauhallisella äänellä huomioitaan niin ostajien kuin myyjän tiedoksi, kumartui kokeilemaan jalat ja jänteet, ja pyysi sen jälkeen hevosen juoksuttamista kentällä, jotta mies näkisi tamman askellajit.

Zoe käveli hevosen rinnalla käynnissä ja hölkkäsi ravissa, ennenkö laukan kohdalla käänsi tamman suurelle ympyrälle ja antoi liinan liukua käsistään. Eläinlääkäri seurasi tamman askellusta, mutta Mia ei rikkonut ristilaukalle kummassakaan kierroksessa tai ylipäätään ontunut mitään jalkaansa. Zoe lähetti hevosen ylittämään yhden kavaletin ympyrällä useampaan kertaan, jotta eläinlääkäri näki hyppytekniikan ja erityisesti selän työnteon. Sekään ei herättänyt vanhan hevosiin erikoistuneen eläinlääkärin huolta, joten viimeiseksi mies taivutti kaikki jalat ja katseli, kuinka tamma liikkui edelleen puhtaasti taivutuskokeiden jälkeen.
"Tämän tutkimuksen pohjalta en löydä siitä mitään vikaa, mikä haittaisi sen suunniteltua käyttöä", eläinlääkäri totesi kun he palasivat takaisin hoitopuomin luokse. "Toki voimme ottaa röntgenkuvat, mutta en näe sille välttämätöntä tarvetta, kun hevonen läpäisi tämän puhtain paperein eikä ole kymmenien tuhansien puntien arvoinen kilpahevonen."
"Emme tarvitse röntgeniä", Holly vakuutti hymyillen. Nainen oli tyytyväinen saamaansa tietoon. Hän oli aikanaan ostanut jo kirkkaammille laitumille laukanneen hevosensa kakkosryhmästä, ja hevonen oli kestänyt heidän käytössään viisitoista vuotta. Mia oli vahva ykkönen, joten hän uskalsi toivoa, että tamma kestäisi vähintään yhtä pitkään. He hyvästelivät eläinlääkärin, joka jätti allekirjoitetun lausunnon tutkimuksen tuloksista heille kopioitavaksi kauppakirjan liitteeseen.

Zoe jätti Paigen hoitamaan Miaa, kun itse suuntasi tallin yläkertaan Holly kintereillään. He olivat sopineet myynnin yksityiskohdista jo viime kerralla sekä hioneet sähköpostin välityksellä kauppakirjan lopulliseen muotoonsa. Zoe oli tulostanut kauppakirjasta kaksi kopiota (siltä varalta, että he sössisivät ensimmäisen) ja täyttivät nyt yhdessä loput kohdat. Holly allekirjoitti hevosen kaupan ehdot ensimmäisenä ja Zoe seurasi hetkeä myöhemmin perässä. Hän ei voinut uskoa nostaessaan kynän paperilta, että oli tosissaan myynyt tammansa. Hän kävi ottamassa eläinlääkärin lausunnosta sekä kauppakirjasta kopion ja toi ne Hollylle, joka laittoi paperit siistiin kansioon talteen. Yhdessä aikuiset naiset palasivat hoitopuomille, jonka ääressä Paige puuhaili edelleen Mian kanssa. Holly suuntasi halaamaan tytärtään, joka sai vaivoin hillittyä iloisen kiljahduksensa. Hevonen oli heidän. Zoe odotti hetken, jotta kaksikko sai rauhoittua, ennenkö aukaisi suunsa.
"Mia voi tosiaan asua täällä kuun loppuun saakka, mikäli ette löydä uutta tallipaikkaa ennen sitä", nainen muistutti taputtaen pehmeästi, joskin aavistuksen kankeasti tammansa kaulaa. Kai hän sai edelleen koskea punarautiaaseen, vaikka se ei enää virallisesti hänen nimissään ollutkaan?
"Itse asiassa keskustelimme kotona Mian asumisesta ja päädyimme siihen tulokseen, että se saa jäädä Rosings Parkiin vielä määrittelemättömäksi ajaksi. Katsomme uudestaan syksyn mittaan, josko haluamme siirtää sen muualle, mutta ainakin kesän yli tamma saa olla täällä täysihoidossa. Keskustelimme tallin hallinnon kanssa alustavasti eilen", Holly vastasi hymyillen. Zoe räpytteli muutaman kerran yllättyneenä silmiään. Mia jäisikin Rosings Parkiin ainakin kesäksi? Sehän oli… mahtavaa. Hän näkisi, miten tamman ja uuden omistajan yhteistyö lähtisi käyntiin ja saisi ehkä hieman lempeämmän irtaantumisen herttaisesta tammasta, kun hevonen ei yllättäen katoaisi täysin hänen silmistään.
"Sehän on mukavaa. Toivon, että viihdytte täällä", nainen vastasi lämpimästi. Hän ei tiennyt, kuka ei viihtyisi Rosings Parkissa, mutta sen toivottaminen kuulosti silti oikealta. Hän jätti äidin ja tyttären puuhastelemaan uuden hevosensa kanssa ja palasi itse kartanolle aavistuksen kummissaan. Olipa omituinen tunne, kun hevosen omistamisen sijaan hänellä oli rahaa tilillään ja kauppakirja tiukassa otteessaan. Onneksi hän oli löytänyt täydellisen kodin pienelle tammalleen. Zoe ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Mia olisi onnellinen pieni hevonen Paigen ja Hollyn huomissa.