[y] Yhtenä huolettomana kesäpäivänä..

Suuri punarautias tamma laukkasi keinuvalla laukallaan suurella pääty-ympyrällä. Tamman selässä istui ratsastaja hevosen paljaalla selällä, kuin liimattuna. Desmond näytti rennolta ja siltä kuin poika olisi luotu tuohon selkään varusteitta. Tietenkin tammalla oli suitset päässä ja kaiken varalta poika oli solminut riimunnarun hevosensa kaulalle, jotta voisi siitä hieman ottaa tukea jos Vila keksisi jotain hauskaa jekkua kesken ratsastuksen. Tamma näytti kuitenkin keskittyvän työskentelyyn hyvällä motivaatiolla ja nautti siitä että sai laukata hieman vapaammin, suuremmalla liikkeellä. Tänään Desi oli päättänyt pitää tammansa kanssa rennon ”hömpöttelypäivän” ilman satulaa. Pari edeltävää päivää olivat olleet ratsastuksellisesti rankempia joten rennompi päivä tekisi heille molemmille hyvää. Huomenna Desmond ei ehtisi tallille liikuttamaan Vilaa.. joten kevyempi päivä ennen yhden päivän vapaata oli pojan mielestä hyvä vaihtoehto.

Kun laukka rullasi Desin mielestä moitteitta, hevonen tuntui rennolta hänen allaan ja kulki nöyrästi, pyysi poika tammansa raviin. Tuo istui tiiviimmin vasten tammansa vantteraa selkää, pidättäen pehmeän tasaisella tuntumalla punarautiaan raviin. Vila olisi halunnut jatkaa laukkaa, tamman nakkaisten arabimaisen profiilin omaavaa päätään ilmaan mieltä osoittavasti, laukasta raviin siirtymisen tapahtuen parilla epämääräisellä loikahduksella. Desmond ei kuitenkaan näistä hätkähtänyt vaan apinanpojan tavoin tuo istui tamman selässä ilman suurempia ongelmia, pidätti uudelleen, niin pitkään että hevonen asettui pomppimisiltaan raviin. Desi hölläsi ohjastuntumaa kun tamma teki kuten piti, pyytäen tuota jatkamaan samaisella suurella pääty-ympyrällä ravissa. Pienesti tamma päätään puolelta toiselle vispaili mieltään osoittavasti, mutta tyytyi selvästikkin ”kohtaloonsa”. Ravi oli laukan tapaan kissamaisen joustavaa, aina niinä hetkinä kun tamma kulki rennosti eteenpäin. Pienestikin jos tuo innostui tai jännittyi, virittyi hevonen pinkeäksi kuin viulunkieli ja ravi muuttui pehmeästä joksikin aivan muuksi..

Desmond ihmetteli tammansa noinkin nöyrtyvää luonnetta tänä päivänä. Usein jos tamman mielestä jokin homma ei mennyt niin kuin HÄN halusi, oli peräpää herkkä nousemaan ilmaa kohti. Nyt tamma piti jalkansa kuitenkin maassa, eikä tainnut toisen pääkään leijua pilvilinnoissaan.. Ehkä kesällä vietetty pidempi aika vihreällä sai toisen uupumaan, eikä intoa turhiin hölmöilyihin enää riittänyt ratsastaessa.
Taivas oli puolipilvinen. Kentän vaalealle hiekalle langettui hauskasti pitsimäisien pilvien luomia varjoja auringon voimasta. Yöllä oli kevyesti satanut joten kenttä oli mukavasti kostunut eikä se pölissyt hevosen askeleista juuri ollenkaan. Pääty-ympyrältä Desmond ratsasti Vilan uralle, antoi ravata pitkän sivun – poika pyysi tammaansa venyttämään askeltaan, pitäen kuitenkin huolen ettei ravi lähtenyt turhaksi kaahottamiseksi tahdiltaan. Etuset venyivät pitkälle, takasten liukuen myös pitkälle tamman alla. Liike oli sulavan hallitun näköistä, Desin tehden napakan vatsalihastreenin itselleen yrittäessään itse istua tammansa venyvässä askeleessa tiiviisti. Pitkän sivun jälkeen poika kaartoi tammansa kentän lävitse, halkaisten radan poikki kulmasta kulmaan. Tamma olisi halunnut painella ravia menemään kentän poikki, mutta Desmond pyysi tammansa kentän keskellä käyntiin, pyytäen tuon kulkemaan reipasta käyntiä kulmaan asti. Vilasta tämä oli typerää. Miksi ei voinut vain hölkytellä menemään, turhaa hidastelua moinen. Kun tamma malttoi kävellä, liu’utti Desi sormiensa välistä tuolle ohjaa hieman lisää, taputti tammaa kaulalle kiitokseksi. Poika oli oppinut Vilan kanssa siihen, että pienestäkin asiasta oli hyvä kiittää palkinnoksi. Sen piti tapahtua oikeaan aikaan, jotta palkitseminen meni oikeaan osoitteeseen.

Vaihdettuaan suunnan, antoi Desmond Vilan kulkea pitkin ohjin hetken aikaa uraa myöten. Tamma nuuhkutteli ohimennen kentän pohjaa, pärskähtäen. Pojan vihreiden silmien katse lipui läheisten tarhojen hevosia katsellen. Hevoskirjo oli kirjava tällä tallilla, mikä oli Desin mielestä mukavaa. Hevosjoukosta löytyi lukuisia omia persoonia. Oikeastaan yksikään hevonen tällä tallilla ei ollut pojan mielestä harmaa tai väritön. Jokainen oli omalla tavallaan kiehtova ja omanlaatuisensa. Myöskin tallin tuntihevosista löytyi persoonia, eivätkä asiakaskäytössä olevat ratsut vaikuttaneet elämäänsä kyllästyneiltä uraa pitkin apaattisina juoksevilta yksilöiltä. Greenridgessä tuntui toimivan ratsastuskoulutoiminta hyvin. Hevosten hyvinvointi otettiin siellä huomioon eikä niitä juoksutettu loppuun asti tunneilla. Kesälläkin ne saivat nauttia hyvän pätkää lomailustakin leirien ohella, viettäen paljon aikaa laitumella.